Pieni vihainen nainen

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 20:07

Darius ei vaivautunut enää kommentoimaan mitään Delathoksen löpinöihin, jatkaen vain matkaa sille epämiellyttävän tutulle tönölle. Delathos yhtälailla lähti hänen matkaansa, eikä Darius tiennyt mitä siitä nyt olisi pitänyt ajatella - sentään tuo oli hiljaa matkan ajan. Haukansilmää ei huvittanut keskustella juuri nyt mistään kenenkään kanssa, vähiten Delathosin kanssa. Siinä matkalla tuli vain vellottua omassa surkeassa olossa. Ehkä tämä kaikki tuntui vain hirveältä, kun oli vielä flunssassa? Heti kun pääsisi eroon taudista, olisi kaikki paremmin? Ehkä kyse olikin vain siitä, ehkä hänen pitäisi vielä olla lepäämässä ja unohtaa työt ja kaikki ylimääräinen. Ja vasta tänään hän oli hyvästellyt Iriadorin ja jo nyt Haukansilmä kaipasi punapäistä kumppaniaan kuin koskaan ennen. Hän halusi vain Iriadorin viereen nukkumaan.

Viimein eliittikaksikko kuitenkin saapui N'drayerin kodille, yksikätisen käydessä avaamaan oven ja antaen esimiehensä astua sisään ensinnä. Sen Darius teki, mutta kun ovi perässä kävi naksahtamaan kiinni, havahtui Darius siitä itsesäälistään takaisin tilanteen tasalle. Askel pysähtyi heti, eliitin jäädessä seisomaan oven lähettyville siinä missä Delathos peremmälle asteli. Ei Darius halunnut olla täällä! Heti se ahdistus ja pakottava tarve poistua paikalta nousi pintaan, silmäpuolisen käydessä heti tarkkailemaan kuurapartaista. Nopeasti katse myös kävi huoneen läpi, Haukansilmän todetessa saman mitä Delathos - ei Shyvanaa ainakaan näkynyt, joten oliko tuo kenties jo jonnekin lähtenyt?
"Tarkista paikat...", Darius käskytti kuurapartaista jäykästi, pysyen itse visusti siinä oven lähettyvillä varautuneena. Mistä hän tiesi, valehteliko Delathos hänelle! Ehkä Shyvana ei koskaan ollutkaan käynyt täällä ja kuuraparta vain halusi Haukansilmäisen taas lukittuun tilaan kanssaan! Tosin, olivathan ne Dariuksen vaatteet täällä, joita Shyvana oli käyttänyt, mutta juuri nyt moinen fakta tuntui vain sivuseikalta.



// AHNEUS ON HYVÄSTÄ eikun mitä. Timi vähän on kyllä ;D;D;D;D;d SNibeti snab olkoon tän kesän uus juttu. NO VARMANA KUOLEN KU SÄÄ TOMMOSII PISTÄT :D Ja todellakin Timi. Ootas vaan joku kerta Fran Heikkihepuleissaan kiipee kans puuhun ja sä oot vaan et jahas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Kesä 2016, 11:21

Jaa, nytkö tuo päätti sitten jänistääkin.
Delathos räväytti kasvoilleen nopean, kysyvänhuvittuneen virneen kulman kohotuksen lisäksi, katsoessaan siitä takan ääreltä ovelle jäänyttä Winderiä. Olisi nyt tullut auttamaan, eihän Del tiennyt minne Shyvana oli piiloutunut ja kaksin olisi ollut nopeampaa etsiä. Mutta ei, tuon piti jäädä kuin jäykkäkouristuksen saanut ulko-ovelle päivystämään kuin mikäkin vahtikoira – Delathos halusi vain Winderistä mahdollisimman nopeasti eroon tältä erää, jos siitä lähdettiin.
Tässähän minä sitä kokoajan teen”, kuuraparta tyytyi äänensä tympääntyneeltä kuulostaen huomauttamaan, kääntäen ovella yhä partioivalle heikkohermoiselle Winderille selkänsä, ”Tai mistäs minä tiedän, miltä se sinusta näyttää – tomppeli”, Deli lähinnä mutisi itsekseen.

Yliparantajaa ei näkynyt kirjaimellisesti missään. Tuo ei ollut takan äärellä, kuten olisi saattanut toivoa. Ei muuallakaan oleskeluhuoneen puolella, eikä keittiössä, tai missään syvennyksessä, tavaroiden kätköissä. Tummahipiäinen olisi erehtynyt luulemaan toisen jo todellakin lähteneen hänen nurkistaan tympääntyneenä tiehensä, sikäli mikäli ei olisi viimein huomannut siinä makuuhuoneensa pedille kasattua pesää.
Pakkasherra kohotti kulmaansa kysyvästi. Valaisemattomaan huoneeseen oli vaikeampi nähdä, mutta selvästi kuurapartainen saattoi erottaa päällimmäisellä peitteellä kiertävät valkoiset, silkkiset hiukset.
Delathos kävi ottamaan askelia lähemmäs, siihen ovenkarmien äärelle pysähtyen ja jääden tarkkailemaan kaikessa hiljaisuudessa tilannetta sivusta. Peittokasasta kuului vain hiljainen tuhina ja vaimeaa niiskutusta vähän väliä.
Jaa’a, lisko taitaa olla unessa”, Del laski ääntään lempeänmatalalle tasolle. Sikäli mikäli Shyvana oikeasti sängyllä lepäsi unessa, ei kuurapartainen tahtonut naista ainakaan herättää – Winder saisi tulla tekemään sen itse.

Kyseisen huomautuksen myötä naaraskäärme pesässään tuntui havahtuvan. Pörröinen pehko kävi nousemaan ylös sen verran, jotta vaalea katse saattoi erottaa Delathoksen hahmon valoja vasten. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen pesän vierelle varattu sohvatyyny käytiin viskaisemaan raivokkaasti tuota haltiaa päin suoraa kohti kasvoja.
Pakkasherra päästi tukahtuneen hymähdyksen pehmeän tyynyn lentäessä pimeyden halki ja osui maaliinsa, tipahtaen sitten lattialle. Sen sijaan että Delathos olisi lähtenyt kurottamaan tyynyä takaisin käteensä, sai hän vielä väistää toisen ja kolmannenkin sohvatyynyn, jotka tällä kertaa lensivät ovensuulta perääntyvästä käsipuolesta ohi.
En nuku”, oli tympeänkylmä, nuhainen vastaus Delathokselle, vihaisen naaraan katsellessa nenä nyrpeänä ovelle kohden pesänsä keskeltä vielä hetken, ennen kuin pisti uudelleen sinne peittojen sekaan maaten.


//Eikun mitä nimenomaan. Voi perkeleen snibeti (DDDDDD Teen sen nimisen hahmo gw:seen. NII MUT ET SAIS KUOLLA KUN KELLE MÄ SITTEN LINKKAISIN TYHMIÄ JUTTUJA! No toi kyllä kiipeilee jo ilmankin suurinpiirtein seinille, et kai se on vaan ajan kysymys kun se juoksee puuhunki vielä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 16:07

Winder hymähti terävästi kapteeninsa kommenteille, sen pahemmin tuolle mitään sanomatta. Katsoisi nyt vain kämppänsä läpi, niin pääsisi Darius lähtemään täältä pois ja mahdollisimman pian. Tosin, jos Shyvana ei täällä olisi, ei kenraali kyllä tietäisi mitä sitten tekisi - ehkä palaisi tuvalle ja koittaisi vain unohtaa yliparantajan. Suotta hän tuon perässä juoksi jos nainen ei hänen apuaan halunnut! Jos eliitti jotain tästä oli oppinut, niin suotta sitä koitti auttaa ketään, kerta vain turpiinsa siitä sai. Tosin se nyt oli opittu jos Delathosin kanssa oikeastaan, mutta tulipahan nyt siihenkin vahvistus sitten.

Darius ei tehnyt elettäkään auttaakseen yksikätistä asunnon tarkistamisessa. Eliitti vain seisoi sijoillaan ja vilkuili ympärilleen, kaikessa rauhassa odottaen että Delathos saisi paikat katsottua. Eipä siinä kauaa mennyt, kun yksikätinen ilmeisesti löysi Shyvanan makuuhuoneestaan, kommentoiden tuon olevan unessa. Darius kohotti kulmiaan ja otti puolittaisen askeleen lähemmäksi, mutta pysähtyi uudemman kerran kun Delathosia alettiin pommittamaan tyynyillä makuuhuoneen puolelta. Ilmeisesti nainen oli vieläkin kiukkuinen tai sitten vain näreissään kun uniaan häirittiin? Oli miten oli, kävi Darius askeltamaan lähemmäksi makuuhuonetta, pysähtyen sen ovelle - katsoen tosin nyt ettei selkäänsä täysin Delathokselle kääntänyt. Tuon kotona se selän kääntäminen ei kuulostanut fiksulta.
"Shyvana nouse ylös", Darius tokaisi suoraan, kovin tasapaksun flegmaattisesti, "Palaamme tuville", ei hän aikonut antaa naiselle vaihtoehtoa, kerta nyt mokoman oli löytänyt. Hän vaikka väkisin raahaisi tuon mukanaan takaisin Kuiskauksen tuville.



// SNIBETI. Tee saatana, jos mul ois hahmotilaa vapaana ni tekisin sit Snabetin sinne. NO EMMÄ SIT VIITTI KUOLLA, KAIKKI LINKIT TÄNNE HETI. Fran on kato se hopeanuoli, se hyppii puissa ja syö *gasp* KARHUNLIHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Kesä 2016, 15:08

Delathos kohotti tympääntyneenä toista kulmaansa, valmiina yhä väistämään seuraavan tyynytulitukset – jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Makuuhuoneessa hiljeni jälleen, välistä hiljaisen nuhaniiskutuksen vain kantautuessa peittojen seasta kuuraparran korviin.

Phah”, Taivaanturmelija käänsi kylkeään Winderit sanat kuullessaan. Kenraalihan ei häntä määräilisi ja komentelisi, saisi vielä turpaansa ihan itse Shyvanalta, vaikka eipä pienestä kipeästä naisesta tainnut hirveästi olla toista satuttamaan fyysisesti. Tuulenkantajaa vain suututti niin armottomasti Dariuksen aikaisempi käytös, mikä sai hänet puristamaan sitä itselleen takavarikoimaansa kaulakorua paremmin käteensä.
Mene sinä vain keskenäsi nyhjäämään sinne miestesi seuraan - siitähän sinä tykkäät, vai mitä Darius?”, Yliparantaja kiusasi äänestään päätellen jo selvästi väsyneenä. Ei hänellä ollut voimia enää jäljellä tehdäkseen mitään. Matkaaminen, kylmässä värjöttely ja raivoaminen olivat vieneet hänestä mehut yllättävällä tavalla, jollaiseen vanhin lohikäärme ei todellakaan ollut tottunut. Ei sellaisen legendaarisen pedon tarvinnut pelätä oikeastaan mitään, mutta näin pienenä kuolevaisena sitä osasi näemmä huolestua ihan uudella tavalla siitä, kuinka heikossa hapessa tunsi itsensä olevan.
Minua ei kamalasti enää kiinnosta teeskennelty ritarillisuutesi”, valkeaharjainen nainen vielä manasi Winderille, sanojensa ollessa vähällä jäädä kesken kun tuo haukotteli niin makeasti ja kiskaisi kädellä peittoa paremmin itsensä ja pesänsä ylle.

Otan ne korutkin takaisin teiltä… heti kun kykenen siihen taas”, silmätkin painuivat jo umpeen, Shyvanan ollessa valmis vain väsähtämään tähän. Ei häntä kiinnostanut missä Delathos yönsä nukkuisi, menkööt vaikka sinne talleille palelemaan hänen puolestaan jos mieli teki, mutta tämä peti oli nyt naarasta varten.
Del kuunteli ihmeissään tuota väsynyttä kiukkua, jota lisko osoitti Winderiä kohtaan. Eipä pakkasherralla ollut liiemmin ymmärrystä tai tietoa siitä mitä tuvilla oli taas ehättänyt tapahtua, mutta jos tästä jotain saattoi päätellä, niin Shyvana ei ainakaan iloinen ollut Haukansilmän näkemisestä.
Mitäpä jos vain… kannat sen mukanasi ja alatte painua täältä…”, käsipuoli hymähti hiljempaa Dariukseen katsahtaen odottavaisena.


//SNAB SNAB ;D Snibeti ja snabeti. Seuraava parivaljakko teronupin ja esanahan seuraks. KAIKKI LINKIT SULLE TUNGEN, VIELÄ SÄ NIIHIN KYLLÄSTYT. KARRRRRRRRRRRRHUNLIHAAAAAA FRAN SINÄ HURJA DOGE. Kohta se mettästää kans boareja ihan itte tosta lähimettästä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2016, 16:06

Kai se oli ollut alun alkaenkin typerää olettaa, että Taivaanturmelija olisi kiltisti lähtenyt mukaan. No kannatti sitä yrittää, ainakin se vapaa-ehtoisesti lähteminen oli tarjottu nyt naiselle. Haukankatseinen vain väsyneenä pudisteli päätään ja hieroi kämmenellään ohimoitaan kuunnellessaan Yliparantajan märehtimisiä vuoteella. Jos totta puhuttiin, ei Dariusta nyt kiinnostanut tippaakaan kuunnella Shyvanan kiukutteluja, eikä hän jaksanut edes ottaa niitä tosissaan. Pieni ääni takaraivossa totta kai muistutteli, että kyseessä oli lähes kaikkivoipa suurpeto, joka varmasti toteuttaisikin uhkauksensa kun vapaaksi kahleistaan pääsisi - ellei jopa tekisi jotain pahempaakin. Mutta sitä ehti murehtimaan sitten myöhemmin, juuri nyt kenraali halusi vain nukkumaan pitkän ja turhauttavan päivän päätteeksi.

Mitä väsynein ja närkästynein mulkaisu suotiin Delathosin puoleen, tuon ehdotellessa eliitille että tuo ottaisi eukon kantoon ja poistuisi paikalta. Sitä nyt ei olisi edes ääneen tarvinnut ehdottaa, sillä juurikin se oli Dariuksen toimintalistalla seuraavaksi. Kerta nätisti "pyytämällä" Shyvana ei liikkunut, käytiin sitten ottamaan käyttöön voimakeinot.
Mitään pakkasperkeleelle toteamatta Darius kävelikin lähemmäs Shyvanaa ja kumartui vuoteen puolelle. Kaikki mahdollinen vastarinta tukahdutettiin heti, eliittikenraalin käydessä sanaakaan sanomatta käärimään Shyvanan ensimmäiseen peitteeseen mikä käteen sattui - lähinnä siksi, ettei tiennyt oliko toinen vuoteessa alasti vai ei. kyllähän tuolla jotain yllä näytti olevan, mutta silti - ja sen pahemmin Yliparantajaa säälimättä tai kunnioittamatta nosti peitteeseen käärityn naisen olalleen. Potkikoot ja huutakoot miten halusi, nyt mentiin.

"Ole huomenna tuvilla aamupäivästä"
, Darius tokaisi ohimennen Delathokselle, ennen kuin Shyvana olalla poistui kapteenin asunnolta. Aivan sama kuinka Shyvana huusi tai pisti vastaan, Haukansilmä kantoi naisen aina tuville asti. Mitään tuolle sanomatta, mitään tuon sanomaa kuuntelematta. Tuvilla ne viimeiset hereillä olijat katselivat totta kai erittäin kyseenalaistaen tätä kaksikkoa, mutta kukaan ei puuttunut Winderin touhuihin. Eliitin askel vei rappuset ylös aina sille omalle huoneelle. Ovi pamautettiin perästä kiinni, aina lukkoon asti, kenraalin kantaen Taivaanturmelijan omaan makuukammariinsa.
Vasta vuoteen vierellä Darius pysähtyi ja lähes heitti Shyvanan olaltaan pehmeälle pedille. Nukkukoot siellä.
"Hyvää yötä", Viimein Darius sanasen soi Shyvanalle, sen pidemmittä puheitta kääntyen kannoillaan ja poistui makuukammarista oleskelutilan puolelle, jossa haltia kirjaimellisesti vain romahti divaanille. Syvään huokaisten Darius lähti potkimaan laiskasti saappaita yltään ja availemaan takkiaan. Heti kun jaksaisi, vähentäisi hän vaatetta kunnolla, keräisi pari vilttiä mitä huoneessa pyöri Shyvanan jäljiltä ja kävisi nukkumaan divaanille. Pitäen huolen siitä, ettei Shyvana ainakaan ovesta enää poistuisi...



// FUQ :DD::DD:D LISÄÄ LINKKEJÄ AINA TAHDON KYLLÄ KIITOS. Nii, se menee sinne mettästään ja raahaa teille aina päivälliseks sieltä jotain. Siinä lähimettäs ku on niin paljon villielämää että huh :D No on siel varmasti rusakoita, tääl ainakin on ihan saatanasti niitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Kesä 2016, 17:30

´Peittojen seasta kuului tympeä hymähdys Delin sanojen myötä, Shyvanan tekemättä kuitenkaan elettäkään että olisi sijoiltansa omatoimisesti noussut. Kuuraparta korkeintaan virnisti Dariukselle tuon mulkaistessa häntä kyllästyneenä – hän vain halusi omaan rauhaansa ja tuon tappelevan kaksikon pois silmistään.
Naaras piti silmänsä visusti kiinni ja keskittyi sen sijaan tuhisemaan siellä pesässään, eikä ottanut myöskään Dariuksen tekemisiä huomioon ennen kuin toinen hänet olkapäälle kiskaisi roikkumaan. Tietenkin pieni nainen sitä äkillistä liikettä säikähti, mutta säikähtäneen huudahtuksen sijaan vain ärähti ja iski nyrkillään Winderiä napakasti selkään, ennen kuin väsyneenä vain lässähti kuin mikäkin raato roikkumaan miehen hartialle. Siinäpähän muut katsoisivat, oma oli Dariuksen häpeä kantaa häntä tällä tavoin!
Kuuraparta oli käynyt noukkimaan ne sohvatyynynsä lattialta ylös, vilkaisten viimein jälleen Haukansilmän puoleen miehen ilmoittaessa että kapteenin tulisi olla tuvilla aamupäivästä.
Selvähän tuo…”, käsipuoli kohautti harteitaan, seuratessa vielä kaksikon perään jotka sen koommin mitään sanomatta sitten lähtivät matkoihinsa, pakkasherran itse jäädessä siivoamaan räjähtänyttä vuodettaan kuntoon.

Winderin ja Shyvanan matka jatkui aina tuville saakka, Yliparantajan roikkuessa yhä niin kovin elottomana Dariuksen hartioilla. Olisi varmaan pitänyt pieraista, ehkä sillä olisi saanut kenraaliin vähän elämää ja patistamaan naista itse kävelemään perässään…
Eloa naiseen sai vasta se, kun kenraali hänet riuhtaisi alas vuoteelle, johon pörheähiuksinen nainen laskeutui säikähtäessään lähes kiljahtaen. Nyreänä katsellen mokoman irvileuan perään, joka sitten hänet makuukammariin yksin hylkäsi. Ei mitään tapoja, ei minkäänlaista moraalia ja kunnioitusta HÄNTÄ kohtaan. Saisi vielä tuta nahoissaan, kun Tuulenkantaja pääsisi taas rellestämään – hän pitäisi huolen siitä, että rankkasade ja tuuli pahoinpitelisivät Kuiskauksen joukot heti kun nuo pidemmälle matkalle taas lähtisivät.

Kului kuitenkin tovi, kun naaraskäärme malttoi sängyssä itsekseen pyöriä. Järjestellen jälleen itselleen pientä pesämuodostelmaa peitoista, rötkähtäen sitten puolihuolimattomasti kyhättyyn kehään nuutuneena. Kasvoilla lepäsi väsynyt ja harmistunut ilme, eikä se ollut tällä kertaa pelkkää teeskentelyä ja kiukuttelua, vaan Shyvanaa oikeasti turhautti oma tilanteensa. Hän oli mielestään ollut ihan oikeutetusti vihainen tänään, mutta nyt se uupumus keräsi vihan altaan ja sai Yliparantajan miettimään asioita toisin. Hän oli tainnut olla hieman turhan ikävä kiukutellessaan Winderille, miksi kenraali muka edes hänen vihaansa oli ansainnut, Silmäpuoli oli poiminut hänet vain mukaansa, tarkoituksenaan vain auttaa lohikäärmeiden äitiä – vaikka olisihan Shyvana yhä keksinyt keinoja, miten olisi takaisin sen ankean kivikasan luokse päässyt palaamaan. Mutta hänhän ei pyytäisi anteeksi keneltäkään kuolevaiselta – ei varmasti! Ennemmin Darius saisi pyytää häneltä ja muilta anteeksi, kun oli sillä tavoin mennyt kaikkien edessä vain räyhäämään.
Siinä aikansa pähkäiltyään hieman liian suureen punaiseen yömekkoon sonnustautunut Shyvana poimi mukaansa yhden tyynyn ja ohuemman peiton, kainalossaan lähtien raahaamaan niitä jonnekin toisaalle. Väsyneenä tallustaen eteenpäin ja niiskuttaen räkää nenässään, naaras löysi tiensä oleskeluhuoneeseen, jonne hän yksiselitteisesti kapusi samalle divaanille kenraalin kanssa. Iskien tyynyn tuon haaruksien päälle ja mönki itselleen tilaa toisen jalkojen väliin sen verran, että saattoi siihen käpertyä pieneksi ja vetää peiton yllensä. Siinä oli hyvä ja lämmin, toisin kuin kammarissa oli ollut yksin.
On kylmä”, nainen tuhahti yhä etsiessään mukavaa asentoa itselleen.


//NIINHÄn SÄ VÄITÄT. Mun pitää selvästi eksyy taas vineen ja linkkaa sulle kaikki turhat videot sieltä. HIRVEE TROOPPINEN JUNGLE. No jos ötököitä ei lasketa nii ei siellä kyllä kamalasti mitään muuta oo mitä ehtis ees näkeen :---DDD Meillä käy rusakot vaan lastenleikkikentil papanoimas ja laiduntamas, aina kyttään niitä parvekkeelta hämärällä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2016, 19:21

Eipä siitä riisuutumisesta tullut mitään, Dariuksen saaden kenkänsä ja takkinsa pois ja sen jälkeen jäi vain löhöämään divaanille. Tuijottamaan sitä hiipuvaa tappaa ja ennen kuin hän edes sitä tiedostikaan, kävi Haukansilmä vaipumaan uneen. Hän ei koskaan ollut eläessään näin uupunut ollut - tai siltä ainakin tuntui, flunssankin vielä itsestään muistutellessa - joten oliko se sitten ihme, jos uni tuli heti kun makuulleen pääsi! Ja kuinka makealta se uni tuntuikaan, siihen oli hyvä vaipua kaikessa rauhassa.
Tosin, rauhassa Darius ei kauan saanut olla. Hätkähtäen Darius heräsi unestaan, kun yllättäen jokin hänen päälleen iskeytyi. Darius oli vähällä lyödä "hyökkääjää", mutta juuri ennen kuin olisi ketään motannut, tajusi kenraali tuijottavansa Yliparantajaa. Joka siinä niin kovin omatoimisesti samalle divaanille tunki nukkumaan, tyynynsä ja päänsä siihen haaruksien päälle laskien. Darius ei voinut sanoa olevansa kovin sujut tuon asetelman suhteen, mutta mitään kenraali ei siihen hätään kyennyt sanomaan, katsellessaan vain uneliaan hämmentyneenä, kuinka Shyvana itsensä siihen asetteli lepäämään ja ilmoittaen, että oli kylmä.

Kenraali veti syvään henkeä, koittaen hetken rauhoittua siitä säikähdyksestään. Tämä ei todellakaan ollut mukavin asento saatikka mukavin sijainti kahdelle - tai edes yhdelle.. - henkilölle nukkua. Joten, annettuaan Shyvanan hetken siinä möyriä, kävi Darius hitaasti nousemaan istumaan. Hymähtäen pienesti, pujotti hän kätensä pienen naisen ympärille ja veti tuon hellästi paremmin syliinsä. Uupuneena Kenraali jaksoi vielä nousta ylös, nostaen Shyvanan tällä kertaa käsivarsilleen ja rauhallisesti lompsi takaisin makuukammarin puolelle. Naurahtava tuhahdus karkasi suusta, kenraalin nähden millaisen pesän Yliparantaja hänen vuoteelleen oli väsäillyt.
Tällä kertaa Shyvan laskettiin nätisti vuoteelle, Dariuksen siirrellen ja oikoen niitä vuodevaatteita "normaaliin" järjestykseen, ennen kuin poistui hetkeksi. Pian hän kuitenkin palasi, mukanaan ne takan ääressä olleet viltit - ne olivat mukavasti jopa lämpimiä takan lämmön johdosta. Ne viltit laskettiin vuoteelle Shyvanan viereen, kenraalin hetken vain tuijottaen naista, ennen kuin käveli toiselle puolelle vuodetta ja istahti reunalle. Jaksaen sen verran vaatettaan vähentää, että paidat riisui yltään, ennen kuin pötkähti alas vuoteelle. Selälleen, vetäen syvään henkeä, kävi kenraali silmänsä sulkemaan. Siinä hetken rauhallisesti hengitellen, ennen kuin suunsa avasi.
"Kerron heille huomenna", Haltia lähes mumisi uupumustaan, kertoen näin suunnitelmistaan kertoa totuuden tilanteesta Kuiskaukselle. Parempi se oli nyt ilmoille tuoda, se loi vain turhaa jännitettä sotilaiden välille - ja aivan varmasti Tannivh olisi piessyt kenraalin kunnolla, mikäli hän vielä vitkuttelisi totuuden kanssa...



// NIIN MÄ VÄITÄN. ootas vaan mä eksyn sinne vineen ja sit sä toivot ettei mul ois sun skypee. MUUMIEN VIIDAKKO SIELLÄ NIIN. Sun pitää viritellä niille bubuille ansa siihen pihalle. sit saat rusakkopataa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Kesä 2016, 22:17

Siinä naaraskäärme lepäsi, peiton ehättäen kiskoa jo korvilleen ja sulkea silmänsä taas, eikä Shyvana näyttänyt siitä välittävän kun Darius istumaan nousi ja veti häntä paremmin syliinsä. Mutta kun mies kävi häntä jälleen nostamaan, tarrasi Yliparantaja nopeasti kiinni toisen paidankauluksesta ja hartiasta hätäisesti, katsahtaen millainen matka siitä olisi ollut alas tipahtaa.
Selvisi kuitenkin, että Winder kantoi hänet takaisin makuukammarinpuolelle, tällä kertaa jopa sievästi sille vuoteelle laskien. Huulia mutristettiin, naaraan katsoessa haltian perään kulmiensa alta, kun tuo yksiselitteisesti jälleen poistui kaikessa hiljaisuudessa paikalta. Aivan kuin sängystä karanneet lapset vuoteeseen takaisin kantanut isä. Shyvana oli jo aikeissa nousta vuoteesta ja kipittää takaisin sinne divaanille nukkumaan kenraalin viereen, kun Darius sitten muutaman viltin kanssa jo takaisin kammarinpuolelle palasi.
Katse seurasi nyt pirteämmin haltian lähestymistä, ja käsi kuroi nopeasti ne lämpimät viltit omalle puolelle, kun ne sängylle laskeutuivat. Yliparantaja niiskaisi, siinä vain viltit sylissään polvillaan istuen sängyn reunalla kuin mikäkin patsas.

Pienestä nytkähdyksestä päätellen Haukansilmä pisti toiselle puolen sänkyä maaten, jolloin valkeatukkainen neitokainen puolittain käännähti haltiaa päin. Hetken vielä harkiten mitä seuraavaksi tekisi, kun silmäpuoli kävi puhumaan jotain ääneen. Todeten, että aikoisi huomenna kertoa miehistölleen missä mentiin, johon naaras hieman epäuskoisena hymähti.
Ja parempi olisikin, tai ihan oikeasti pistän suunnitelmani uusiksi teidän suhteen ja siitä ette takuulla pidä”, nuhaisenpainoksissa oleva ääni totesi epäillen, samalla kun naaras kävi kontaten kaivamaan tyynyn alle piilottamansa korun käsiinsä. Hän iski sen Dariuksen rintakehälle, ei mitenkään väkivaltaisesti tai rumasti, lähinnä kädellään siihen paljaalle iholle asetellen, ja tapautti sitä muutaman kerran. Winder voisi sen pitää, olkoot se hänen sovittelueleensä tässä tilanteessa, ymmärsi toinen sitä sitten tai ei.

Sen myötä viltteineen päivineen naaraskäärme kävi rojahtamaan väsyneenä vuoteelle. Peittojen alle piiloutuen, mutta sen verran käsillään säätäen, että sai itsensä Dariuksen viereen tai tarkemmin ottaen tuon kainaloon. Siihen nainen asettui vaativasti tuhisemaan. Siihen lämpimään ja turvalliselta tuntuvaan kylkeen kiinni kiehnäten, ennen kuin asettui taas aloilleen peittoihin pärskähtämisen myötä.
Veisitkö minut huomenna suutarille ja ostaisit minulle sopivat kengät, jos oikein nätisti pyydän”, naaras hymähti nokkaansa nyrpistäen pelkälle ajatukselle. Mutta hän halusi jonkinlaiset huopatossut tuonne kylmään nyt, paljain jaloin kun ei kamalasti enää kiinnostanut lähteä matkaa taittamaan, saati sitten toisten kanniskelemana.


//Niin koska sun linkkailuthan on aina niin kamalaa ja silleen. Kuinka ees kehtaat. NI! MUUMIEN VIIDAKKO JA PYYTTONI SIELTÄ PIIPUSTA KURKISTAA. No selvästi, hirveet häkitykset käyntiin. Tai sitten me lähetään Franin ja Päitsin kanssa niitä pupuja ajamaan ko mitkäki villit pitkin pihaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2016, 22:47

Katse kävi raottumaan hitusen, Shyvanan käyden jälleen uhkauksiaan latelemaan. Dariusken olisi tehnyt mieli muistuttaa, että hän voisi yhä ihan hyvin heittää Yliparantajan pakkasyöhön palelemaan oman onnensa nojaan, mutta ei eliitti nyt tähän hätään jaksanut. Ei hän jaksanut kinata tai riidellä tai tapella tai edes harkita sängystä nousemista enää. Mutta sikäli mikäli Yliparantaja jatkaisi tuota koppavaa käytöstään huomenna, tekisi Darius selväksi, että apua oli turha odottaa tämän enempää. Nainen olisi hiljaa ja menisi juonessa mukana, tai sitten poistuisi omille teilleen.
Se raottunut katse seurasi, kuinka Shyvana kävi jotain tyynyn alta kaivamaan ja pian tuo jo asettelikin tutun kaulakorun kenraalin rinnalle. Darius tuhahti, ennen kuin kädet nousivat laiskasti korun puoleen ja eliitti kävi sen asettelemaan takaisin kaulaansa. Kyllä siitä vielä hyötyä oli ja kyllä Darius siitä lahjasta osasi kiitollinen olla, mutta eipä silmäpuolesta ollut juuri nyt kiittelemään naista. Silti, sen korun palauttamisen saattoi kyllä tulkita jonkinlaiseksi rauhansopimukseksi.

Darius oli vähällä kylkeään jo kääntää, kun Shyvana yllättäen kävi hänen kainaloonsa käpertymään. Kovin hämmentyneenä Darius seuraili, kuinka Taivaanturmelija mukavaa sijaa siinä itselleen kiehnäsi. Yhä toisen läheisyys tuntui kovin epämukavalta ja oudolta, mutta toisaalta... Ehkä se jollain tasolla tuntui myös mukavalta. Olihan hän tottunut näiden vuosien aikana siihen, että Iriador vieressä nukkui ja nyt kun olisi pitänyt yksin suuressa sängyssä käydä uinumaan, ei se ajatus tuntunut ollenkaan mukavalta. Joten ehkä Shyvanan läsnäolo toi nyt jotain lohtua siinä vierellä. Sentään ei yksin tarvinnut kattoa tuijottaa - joskin aika varmasti Darius nukahtaisi heti kun silmänsä vain sulkisi, johtuen uupumuksesta.
Toinen käsistä kävikin varovaisesti kietoutumaan Shyvanan ympärille, samalla kun toinen käsi kiskoi sen suurimman peitteen heidän ylleen paremmin. Sen jälkeen vapaalla kädellään Darius kävi riisumaan silmälappunsa, läiskäisten sen yöpöydälle viereensä. Hän oli valmis nukkumaan, mutta näemmä Shyvana ei halunnut antaa haltian vielä untenmaille vaeltaa, kun kysymyksensä esitti.

".... Käydään samalla vaatturilla... Saat jotain omasi kokoista, säähän sopivaa...", Kenraali vastasi Yliparantajalle lopulta. Kyllähän tuo vaatteet nyt ylleen tarvitsi, ei nainen voinut epäsopivilla ja huonoilla vaatteilla hypellä ympäriinsä. Jotain yksinkertaista ja käytännöllistä, eiköhän Shyvana sitten pärjäisi ainakin sen aikaa, kun kuolevaiseksi oli kahlittu - toivottavasti ei pitkään.



// Aivan hirveitä ovat :D PYYTTONEITA HOUSUISSA, KUMMAS LAHKEES LEPÄÄ?! Siellä vaan vedätte pupujen perässä. Alasti. Keihäät kädessä huutaen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Kesä 2016, 23:14

Varsinaisesti suoraa vastausta naaraskäärme ei kenraalilta saanut, mutta mieltä jaksoi hieman piristää se, kun haltia myös lupaili että he voisivat vaatturilla piipahtaa. Ehkä hän siis saisi ne kenkänsäkin, jollaisia Shyvana ei ollut aikaisemmin varsinaisesti omistanutkaan.
Kuulosti oikeastaan ihan mielekkäältä suunnitelmalta, eihän Yliparantaja nyt voinut pihalle lähteä käsipuolelta saamassaan kevyessä yömekossa, ja niissä Dariuksen lainaamissa ylisuurissa kuteissa oli ollut vaikeaa liikkua. Ei hänellä ollut väliä mitä yllensä sai, sen kaiken voisi korvata sitten, kun naaras voisi olla taas oma ylväs itsensä. Nyt oli varmaan tärkeintä pystyä soluttautumaan toisten joukkoon ja näyttää tavalliselta, ettei mitään ylimääräistä enää tulisi niskaan.
Käyhän se”, nuhainen nainen tuhisi peittojen välistä, koittaen värjöttelyltään haltian hohkamasta lämmöstä jotenkuten edes nauttia. Olihan tilanne naaraallekin enemmän kuin outo, mutta eipä hänellä ollut juuri nyt varaa valittaa varsinaisesti, vaikka omatoimisestipa siihen toiseen kylkeen oli itsensä kammennut.

Mutta jos jotain Yliparantaja jäi odottamaan, niin Winderin huomista ”paljastusta” joukoilleen. Löisiköhän Tannivh tuota uudestaan mahdollisesti? Ja mitähän mieltä pitkästä salailusta miehet mahtoivat ylipäätään olla mieltä. Kuulostipa se oudolta omaan korvaan, nyt kun asiaa mietti noiden kannalta, jotka eivät varmaankaan olleet pitkään toviin olleet perillä Dariuksen touhuista. Sellaisista siis lähinnä, jotka muitakin koskettivat. Shyvana halusi olla todistamassa sitä hetkeä, kiinnosti niin kovin nähdä ja kuulla mitä siitäkin tulisi.

Mitään naaraskäärme ei kuitenkaan enää Winderille todennut, olettaen yhtälailla nuhaisen silmäpuolenkin haluavan unta palloonsa siinä missä suurnaaraskin. Vaikka tällainen… nukkuminen oli Shyvanalle myös kovin uutta. Mutta kaipa tällaiseen lepäilyyn saattoi tottuakin. Eipä Taivaanturmelija ollut nukkunut varsinaisesti varmaan viimeiseen vuosisataan, ollessaan ollut niin kiireinen – mukamas – tuijotellessaan alas pilvilinnastaan alla lepäävään valtakuntaan jossa toinen toistaan tyhmempiä näyttivät olevan. Se silmiensä sulkeminen ja uneen vaipuminen tuntui jopa omalla tavallaan vaaralliselta vieraan vierellä, naaraan huomatessa ettei niin mallikkaasti osannut Dariukseenkaan enää luottaa – vaikka halusikin. Sitä enemmän mitä olo tuntui epätavallisen suojattomalta, kävi Shyvana vain painamaan itseään tiukemmin Winderiä vasten, josko se vaikka olisi turvaa tuonut, helpottanut ja saanut vanhimman luottamaan siihen, että Haukansilmä pitäisi hänestä huolen.


//Mun on aina hirveempiä. NO NYT AKSU NE PYYTTONIT, ANAKONDATKI TEKEE KOHTA VASTAISKUN PYYTTONEITA VASTAAN. Meno hirvee farcry primal ja naapurit kattoo että mitäs pirua nyt taas tapahtuu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2016, 00:18

Taivaanturmelijalla ei ollut mitään tätä suunnitelmaa vastaan. Hyvä, ei tarvinnut sen enempää siitäkään asiasta vängätä. Mitään Darius ei maininnut Shyvanalle, hymähtäen vain pienesti puoliunissaan silmänsä jo sulkien. Välistä Darius havahtui unestaan siihen, kuinka Shyvana häntä vasten paremmin painautui, mutta sen enempää ei Haukansilmästä ollut siinä enää toisen kanssa juttelemaan. Kenraali kirjaimellisesti vain sammui, nukkuen yönsä yllättävänkin hyvin, hänen ollen niin väsynyt, ettei uniakaan - tai niitä painajaisia - pahemmin nähnyt. Kuitenkin, jossain vaiheessa yötä Darius oli kääntynyt paremmin kohden Shyvanaa ja tiedostamattaan vetänyt pienen naisen paremmin vasten itseään.


Aamun tullen Darius nukkui normaalia pidempään jälleen. Mitään varsinaista kiirettä ei ollut herätä, joten mitä sitä suotta ylös ampaista. Kaiken lisäksi pitkät unet tekivät terää tässä kunnossa ja aamusta kenraali tunsikin olonsa jo huomattavasti paremmaksi. Olo oli yhä tukkoinen ja tuntui siltä, että yskä saattaisi vaivata muutaman päivän, mutta enää ei ollut niin nuhainen ja vetämätön olo. Herääminenkään ei tuntunut niin tuskaiselta, kun eliitti viimein silmiään raotti. Kovin laiskasti haltia heräili, kunnes silmään osui Shyvana, joka yhä vierellä oli. Silloin Haukankatse selvästi terävöityi ja muuten niin rennosti röhnöttävä ja heräilevä kenraali tuntui jäykistyvän. Hän kuitenkin muisti mitä eilen oli tapahtunut ja miksi Taivaanturmelija hänen vuoteessa oli, joten sen suurempaa säikähtämistä ei siitä toteamasta seurannut.

"Minä kun luulin, että olisit ollut vain yksi painajainen muiden joukossa", Selälleen kääntyvä kenraali kävi lopulta nurisemaan kuivankarkealla äänellään, jaksamatta vielä ylös nousta.
"Joko on nälkä?", haltia kyseli kattoon tuijottaessaan. Oli varmaan vaikea arvella, koska nälkä yllätti, jos koko pitkän elämänsä oli selvinnyt syömäti mitään varsinaisesti. Osasikohan Shyvana edes sanoa, koska oli nälkäinen, ennen kuin oli lähellä nälkäkuolemaa?
"Tahdotko peseytyä, ennen kuin liikkeelle lähdemme?", Darius kysyi heti perään, vilkaisten Shyvanan puoleen. Tosin ennen kuin he mihinkään lähtisivät, kertoisi Darius alaisilleen sen totuuden. Olisipahan pois tieltä sitten, eikä tarvinnut yhtään enempää sitäkään pitkittää.



// Hirvee kilpailu kuka on hirvein. SNEK FIGHT. Ei oo doggo fighto. PRIMAL CARNAGE SAATANA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Kesä 2016, 23:56

Yö sujui varsin rauhallisesti, Shyvanan lopulta nukahdettua, kun jännitys pakotti stressaantuneen neitokaisen uneen. Kylläpä naaras vain pärskyikin ja yski yön aikana peittoja vasten, nenän vuotaessa sitä mukaan, kun luut viimein alkoivat siinä lämpimien peittojen alla ja Winderin sylissä sulaa. Olotila myös raukeni, uneen vaipuneen suurnaaraan osatessa myös rentoutua nykyiseen tilanteeseensa, vaikkei sitä varmaan olisi valveilla ollessaan täysin suostunut tekemään.
Aamun valjettua nuhaneito kyyhötti yhä Winderin kainalossa, havahtuen ensimmäisenä heistä hereille. Hiukset pörröllä Yliparantaja oli sen verran käsiensä varaan noussut, että oli saattanut katsoa ympärilleen mitä oikein oli meneillään, ennen kuin muisti eilisen tapahtumat. Oma käsi nousi koskettamaan sitä kaulassa olevaa viileää pantaa, joka näin jälkikäteen tuntui jopa aavistuksen kuristavalta – hän tunkisi mokoman sen kivikasan hanuriin, jahka saisi sen irrotettua kaulastaan.
Kuitenkin yhä tautisena ja vässähtäneenä Taivaanmaalaaja kävi notkahtamaan vetelänä takaisin alas, jääden vain tuijottamaan peiton kulmalta jonnekin kaukaisuuteen ja odottelemaan, milloin tuo toinen paha ottaisi herätäkseen. Eikä sitä onneksi pitkään tarvinnut odotella, Winderinkin säpsähtäessä lopulta hereille.

No enkös minä ole”, nainen kähisi äänensä kuivana, ”Vielä tiputan taivaan niskaanne ja itkette omat eritteet lahkeissanne, kuinka maailma kääntyy silmienne edessä ympäri. Ja odotas vain, kun Oraakkeli päättää halkaista mantereenne ja se kastemato nostattaa hyökyaallot ja merihirviöt pyyhkimään maankaistaleilta kaiken tieltään”.
Älä viitsi samantien aloittaa…”, Shyvana hymähti tympeänä, kääntäen selkänsä Dariukseen päin. Varsinainen maanvaiva, saisi Tannivh hänen luvallaan vähän läiskytellä tuota turpavärkkiä uuteen uskoon, jos Haukansilmä päätti jatkaa samaa rataa.

Kenraali kävi kuitenkin kyselemään, oliko naaraskäärmeellä nälkä, tai halusiko hän peseytyä. Olo oli kyllä kaikkea muuta kuin likainen, mutta kai sitä voisi kasvonsa ainakin veteen kastaa, jos se vaikka virkistäisi. Mutta mikä se sellainen näläntunne sitten oli? Mistä sen huomasi? Alkoiko vatsaa sitten kivistää kun jotain suuhunsa piti varsinaisesti laittaa, vai saiko sitä mässäillä jatkuvasti jotain välttääkseen sen varsinaisen nälän? Eihän Shyvana osannut sellaista tunnistaa!
Kasvoni voisin kyllä pestä, jos sinulta löytyy puhtaita pyyhkeitä”, valkohapsinen tuumi viimein ääneen silmäpuolelle vastaukseksi, ”Ja jos lainaisit minulle jotain sopivampaa päälleni kuin tämä ohut mekko, niin eivät miehesikään innostu liikaa kun tupien puolelle ilmestyn jälleen”.
Voisit kammata myös hiukseni”, Shyvana suorastaan vaati.


//No todellakin. HIRVIKILPAILUT eikun mitä. SNEKEI. Voi römpsä carnage, MILLON TAAS PELATAAN JA HAJOTAAN SINNE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2016, 00:16

"No olet...", Darius vastasi nopeasti Shyvanalle tuhahtaen, jääden sitten kertomaan kuinka taivaanturmelija sen taivaan meinaisi pudottaa ja oraakkeli mantereen halkaista ja... joku kolmas meren nostattaa? Kuka kolmas? Darius vilkaisi Shyvanan puoleen, jääden sitten muistelemaan, kuinka Seyrkin aikanaan oli jostain kolmannesta puhunut - eikä hän silloin asiaan ollut huomiota kiinnittänyt pahemmin - mutta nyt kun Yliparantajakin asian toi esiin...
Taru kolmesta vanhimmastahan se oli? Kaksi hän oli todistanut, mutta missä se kolmas sitten oli? Meressä, ilmeisesti...

Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut asiasta. Hän jäi vain pohtimaan sitä hetkeksi omiin aatteisiinsa, kunnes havahtui valkohapsisen seuraaviin sanoihin.
"Pyyhkeitä kyllä löytyy, kuten myös vaatteita. Katsotaan sinulle jotain, mikä päällä voit myös vaatturin luona käydä ja---", haltian sanat jäivät kesken, Shyvanan käyden suoraan vaatimaan, että Darius tuon hiukset harjaisi. Jälleen se katse kääntyi Shyvanan puoleen, haltian viimein kammeten itsensä istumaan vuoteelle - tällä kertaa selvästi koittaen sitä selkäänsä jälleen piilotella katseilta.
"Etkö muka itse osaa hiuksiasi kuntoon katsoa?", Eliitti laoitti tuhahtaen, samalla kun omia hiuksiaan suki nopeasti kuntoon ja silmälapun yöpöydältä kuroi käsiinsä, "Vai oletko muka niin uusavuton, ettet hiuksiasi osaa katsoa kuntoon ilman jotain hokkuspokkuksia ja ja ja...", selittäminen hiipui loppua kohden, kenraalin siinä nopeasti silmälapun paikoilleen asettaen. Ja huokaisten lopuksi raskaasti. Ei hän jaksanut alkaa heti aamusta vänkäämään taivaaneukon kanssa. Olkoot, ihan sama, kyllä haltian kasvoista näki kuinka närkästynyt tuo oli jo heti aamusta tähän peliin. Ja jos tämä jatkuisi, saisi Shyvana siitä kyllä kuulla.
"Voit pestä kasvosi tuolla. Pyyhkeitä on ylimmässä laatikossa", Haltia nyökkäsi vesivadin puoleen, samalla kun itse nousi ylös paikat naksahdellen, hetken siinä venytellen ja paidan ylleen nopeasti heittäen.
"Etsin... harjan...", Darus tokaisi, ennen kuin lähti tallustamaan oleskeluhuoneen puolelle. Kai hänellä harja jossain oli - jos ei muuta, niin kai kampakin kelpaisi.



// HIRVEI. EIKU. JA EMMÄ TIIÄ koska pelataan, koska huvittaa? Romu ja Ivy mukaan, the more the merrier! HIRVEET CARNAGE ILTAMAT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Elo 2016, 17:46

Maireasti naaras hymyilikin, sukien takkuisten kutriensa latvoja siroilla sormillaan selvemmiksi, vaikkakin päästi terävän arvostelevan hymähdykseen suustaan kun silmäpuoli nimitti häntä uusavuttomaksi. Valkealettisen neitokaisen ilmeen saattoi myös tulkita ylimieliseksi, mutta sitä Shyvana ei oikeastaan tähän hätään ollut. Hänellä ei hirveästi ollut varaa tällaisessa ulkomuodossa ja siihen sidotuilla köyhillä voimilla alkaa haastaa ketään. Naaras saattoi sanoa aina rumasti ja olla käytökseltään näin ollen kömpelö, mutta ei Taivaanturmelijasta muuten halunnut vaikuttaa kakaramaisen typerältä sentään. Oli vain vaikeaa sopeutua sellaisten seuraan, joista Shyvana ei liiemmin juurikaan tiennyt. Hän oli ehkä käynyt juhlissa lirkuttelemassa kiusallaan illuusioittensa turvin – kuten silloin ihmistenkin linnalla Lilyn luona – hallitsi etiketin ja oli seuraillut kuinka humanoidit elelivät – muttei naaraskäärmeellä ollut iästään huolimatta käsitystä siitä, kuinka tällainen kuolevainen elämä periaatteessa oikein muka toimi. Hän oli kaikkivoipa vanhin naaras, liskopetojen keisarinna, taivaantuulten valtiatar! Ei Shyvanan tarvinnut välittää siitä milloin oli nälkä tai jos jano karhensi kurkun, ennen kuin nyt!

Shyvana kuitenkin otti siinä keveässä mekossaan talsiakseen sinne Dariuksen osoittamalle vesivadille, jahka neitokainen oli pyyhkeen käynyt itselleen noukkimassa lipastosta. Vaaleapäinen kävi sitä vielä kaikenvaralle haistamaan, ihan kuin se olisi muka saattanut sittenkin olla likaisena kaappiin viikattu! Mutta kyllä se tuoksui puhtaalta, oli ehkä hänen makuunsa liian karhea eikä sellainen samettisen pehmeä, jollainen hänelle olisi kuulunut – mutta ei valkeatukkainen käynyt sitä ääneen sanomaan. Eiköhän hän ollut ärsyttänyt jo Winderiä tarpeeksi hetkeksi, hän ehtisi sitten naljailla lisää päivänmittaankin. Ja aikoihan mies kammata hänen hiuksensakin! Vaikka siitä Haukansilmällä oli kaikki oikeus kieltäytyä, kyllä Shyvana osasi hiuksensa kammata jos siihen sopivan välineen sai. Mutta hän halusi testata kuitenkin Dariusta – ei tehdä tuosta mitään orjaa tai salonkihoitajaa sentään, mutta tällaisen pienen viattoman pyynnön muodossa hieman kokeilla, millainen Winder oli naisten suhteen. Pahuksen miesten nielijä…
Kasvojaan hellästi taputellen kuivaksi Shyvana askelsi äänettömin askelin Winderin perään oleskeluhuoneen puolelle. Ja siinä kaikessa hiljaisuudessaan hän istahti alas divaaninreunalle pyyhkeen laskien kaksinkerroin viikattuna vierelleen, vetäen jalkansa koukkuun eteensä ja kietaisi kätensä niiden ympärille – mahdollisimman pieneksi tekeytyen.



//AINA HUVITTAA! Kaikki messiin, ryyppy sille irti ja lähetään rellestään. CARNAGE ILTAMAT! Muo on ärsyttäny ko yks mun kaveri steamis pelaa kokoajan sitä uudempaa primalia illasta, aina alkaa himottaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2016, 18:21

Eliitti penkoi lipastojaan ja kaappejaan, koittaen löytää jostain edes jonkinlaisen harjan. Mutta ei, ei hänellä harjaa ollut, joten se hopeansävyinen, suhteellisen tiheäpiikkinen kampa sai luvan kelvata. Sillä hän omat hiuksensa piti siistinä ja takuista vapaana, kyllä se varmasti myös Shyvanan hiukset setvi. Jahka kampansa löysi, käännähti eliitti ympäri vain huomatakseen, että Yliparantaja oli oleskeluhuoneen divaanille ehättänyt jo kipittää. Totta kai sitä hieman hätkähti, ei Darius ollut odottanut Shyvanan selviävän paikan päälle näin nopeasti, mutta ei hän sanonut asiaan liittyen mitään. Sen sijaan Darius käveli vain kiltisti divaanin luo, pysähtyen Shyvanan taakse.
"Yritän olla varovainen..", Darius mumisi ohimennen, ennen kuin hetken epäröinnin ja harkinnan jälkeen lähti kuin lähtikin niitä valkeita hapsia setvimään kovinkin varovaisesti. Ei hän tiennyt oliko naisilla joku "sotasuunnitelma" hiusten harjauksen suhteen, hän itse kun vain katsoi että lettinsä oli takuton ja siisti, pistäen hapsensa kiinni vain jos tarve oli, siinä missä naisilla näki vähän väliä mitä uskomattomimpiakin kampauksia.

Nätisti Darius jatkoi hiusten kampaamista, aina lopettaen jos Shyvana vähääkään ilmaisi kipua tai jos toinen poispäin hänestä nojautui. Silti vaikka varovaisesti kampasikin, eteni Darius määrätietoisen nopeasti. Mitä nopeammin tämä olisi pois alta, sitä nopeammin he pääsisivät liikkeelle ja selvittelemään asioita. Joskin, sinällään Darius olisi vain halunnut jäädä sänkyyn makaamaan ja vältellä kaikkia seuraavan viikon, mutta toisaalta hän oli kyllä selityksen velkaa alaisilleen.
Lopulta Yliparantajan hapset olivat kutakuinkin siistit ja takuttomat, joskin hieman sekavat. Asetelkoot Shyvana itse hiuksensa paremmin, ei Darius tiennyt mitä tuo halusi letilleen tehdä.
"Kelpaako?"



// RYYPPY SILLE STRIKES. Me koitettiin sitä uudempaa yks ilta Remun kans, siel ei ollu ees kunnol servui sillon. Lisäks ne on tehny jotain kakkaa raptorin bouncelle >:< Alkuperänen ftw //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron