Pieni vihainen nainen

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 21:36

No, eiköhän senkin aika vielä tule ennemmin tai myöhemmin”, Parebris hymähti tympeänä haltian kommentille, joka selvästi ei uudenlaisesta matkustustavasta niin mielissään ollut. Hyvä. Tuonkin piti oppia, ettei magian kanssa ollut leikkiminen ihan vain senkin tähden, että N’drayer oli kuvioissa mukana yhä.
Ilman että erikseen olisi tarvinnut kehottaa, seurasi fauni virkaveljensä perässä tuon huoneelle. Ei hänellä ollut siitä huoneesta minkäänlaista oletusta ennakkoon, joten ei hän osannut sanoa millaisessa kunnossa sen olisi pitänyt olla. Selvää kuitenkin vaikutti olevan, ettei Winderin reaktion perusteella kaikki ollut täysin kunnossa, eikä Shyvana ilmeisesti täällä enää ollut. Liekö Haukansilmä oli kokonaan omiansa nähnyt, tai naaraskäärme oli tuota huvikseen puijannut – kovasti Haukansilmä kuitenkin ääneen vakuutteli teurastavansa vanhimman omin kätösin, mikä nostatti huvittuneen virneen Argenteuksen kasvoille siksi hetkeksi, kun haltian menoa ulos huoneesta sai seurata.
Fauni lähti seuraamaan Dariuksen perään, kaikessa rauhassa eteenpäin astellen, jäädenkin mukavasti jälkeen Haukansilmästä joka tupien oleskeluhuoneille päin reipasta tahtia kiisi menemään edeltä.

Shyvana oli tällä välin ehättänyt korput nauttia ja lämpimän teen nauttia. Viltin olkiensa varaan kääriytynyt naaras oli siinä samalla hieman tonkinut paikkoja jotain mielenkiintoista löytääkseen, ja lopulta lähtenyt huoneesta tylsistyneenä menemään viinipullon vain kainaloonsa napaten. Pandemona oli etsiytynyt äänten perusteella kuiskauksen tupien puolelle, jossa tietenkin aikaisemmin nähty neitokainen oli herättänyt huomiota, mielenkiintoa ja kysymyksiä. Jotain tuttuakin tuossa neitokaisessa oli, jonkun jopa muistaen tuon olleen aikaisemminkin Winderin käsipuolessa tuvilla jokunen aika sitten.
Eihän vanhin naaras mitään käynyt kiistämään. Tuo otti huomiosta kaiken mahdollisen irti – myös siksi, että tiesi hyvin näin rikkovansa Dariuksen hänelle asettamia rajoja. Ennemmin tai myöhemmin se kovapäinen yksisilmä ottaisi palatakseen ja löytäisi hänet täältä, jolloin suurinosa asioista oli jo paljastettu, eikä kenraalille jäänyt varaa enää olla vain hiljaa.
Tuulenkantaja kertoi kuka hän oikeastaan oli. Osa oli kerrasta ällikällä lyöty, osa väitti häntä valehtelijaksi, mutta mitä pidemmälle Shyvana kerkesi puheissaan, sitä enemmän Kuiskauksen väkijoukko tuntui hänen puheisiinsa uskovan. Naaras osasi luetella pitkälle edesmenneet kuninkaat, sekä nykyiset hallitsijat ja noiden perheet. Hän osasi nimetä menneisyyden ja nykyisyyden, toistaa sanoja joita Mor vuorilla oli kuultu sinä päivänä, kun Oraakkeli oli ottanut yhteen Briarin päällikön kanssa – kukaan ei osannut enää kyseenalaistaa tätä outoa, pientä ja hentoa neitoa, joka oli kertonut heille niin paljon lyhyessä ajassa. Silti heistä jokainen tuntui kaipaavan asiaan vahvistusta siltä, joka heitä oli jaksanut johtaa, ja jonka Shyvana epäsuorasti oli mennyt lupaamaan kyllä puhuvan, jahka takaisin asioiltaan tänne taas palaisi.

Ja siinä paha missä mainittiin, Haukansilmän pamahtaessa paikalla. Tosin syystä tai toisesta tuo ilmestyi paikalle huoneistoilta tuovalta käytävältä, eikä suinkaan sisään tuville tuovasta oviaukosta. Ja äreähän mies oli – nuhainen ja äreä, ja kenraali Argenteus oli haltian seurassa, faunin rauhassa astellessa paikalle peräjälkeen ja tuo ilmeisesti aiheutti epätoivotun reaktion joissain sotilaissa. Mutta ei Shyvana välittänyt, hän oli keskittynyt maistelemaan täysin olemattomin kulauksin viiniä pikaristaan, jonka kapteeni Saevel oli hänelle jostain etsinyt.
No mutta Winder”, valkeahapsinen hymisi virnistäen, tuolissaan vain rennomman asennon ottaen, ”Sinä et minua komentele kuin pahaista elukkaa, pitääkö se sinulle opettaa erikseen, vaikken voimiani juuri nyt omaakaan”. Muutama uskalsi naurahtaa naisen suulaudelle, hiljentyen kuitenkin pian pelätessään itse Winderin reaktiota moiseen kannustukseen.
Eiköhän olisi aika muutenkin hieman avautua omille joukoillesi siitä missä mennään, minä vähän kuulin juttua siitä, että olet ollut varsin hiljaa tapahtuneista, eivätkä useimmat ole tyytyväisiä siihen kuinka pitkään ovat saaneet sinulta vastauksia odottaa”, naaras virnisteli, muutaman korkea-arvoisemman kuiskauksen sotilaan yhtyessä valkeatukkaisen, viiniä nautiskelevan naisen sanoihin nyökytellen ja Dariukseen sitten odottavasti katsoen.
Ja mikäpä sen parempi hetki olisikaan alaisiasi sattuneista valaista, kuin tässä näin, nyt heti – joten annapa kuulua, haluan kuulla tämän ihan sinun suustasi, vai tahdotko mieluummin minun avautuvan puolestasi? Kyllä sekin onnistuu, odota vain hetki, kun otan ensin kulauksen tarjoamaasi viiniä – tämä on muuten aika kitkerän makuista”, naaraskäärme luetteli kaikessa rauhassa, sormensa nostaen juurikin merkiksi kun lasinsa ääreen palasi, ja sen jälkeen hän aikoisi avautua, ellei Darius ollut jo suutaan saanut auki.


//KETUNNOKKIA KAIKKIALLA. Eikun siis mitä. Ota delidoge, heikkihepulit alkaa hiljalleen ottaa päähän. Timin otan. Me voidaan sit yhessä ulvoa öisin kuuta tuolla parvekkeella. Aivan perkeleenmoiset hummerit, vähän niikö näin //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 22:32

No mutta Winder. Voi kuinka Dariuksen olisi tehnyt mieli vain viskata jotain käteen sattuvaa päin naarasta ja sen kyllä huomasi haltiakenraalista. Sen ainoan toimivan näköelimen kulma nyki siihen malliin, ettei räjähdys kyllä kaukana ollut! Mitä pidemmälle Yliparantaja puheissaan jatkoi, alkoi käydä selväksi ettei tuo ainakaan kovin värikkäästi mistään ollut valehdellut sotilaille. Olihan se sinällään kunnioitettavaa, ettei kukaan sotilaista ollut Shyvanan kimppuun käynyt mahdollisen totuuden kuullessaan, mutta se nyt ei ollut ensimmäisenä kenraalin mielessä. Päällimmäisenä lähinnä pyöri suunnaton suuttumus ja pieni pelko siitä, että Shyvana oli mennyt kertomaan liikaa.
Ja kovasti tuo naisenkutale halusi, että totuuksia kerrottaisiin lisää tässä ja nyt. Suorastaan vaatien suureen ääneen, että Haukansilmäinen kenraali kävisi alaisilleen nyt valaisemaan tilannetta. Kieltämättä oli jo sen aika, mutta vaikka Shyvanan ehdotus saikin kannatusta, ei Darius todellakaan aikonut alkaa tässä ja nyt mitään kertomaan.

"Sinä pysyt hiljaa ja palaat huoneelle nyt!", Darius ärähti, askelten käymään lähemmäksi Shyvanaa, "Meillä ei ole aikaa tähän ja jos sinä kirotun viettelijätär luulet voivasi vain ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti ja olettaa, että olisimme sen jälkeen auttamassa sinua, voit saman tien tukehtua siihen viiniisi!".
"Minä en kerro kenellekään mitään!",
oli jo harvinaisen selvää, että Dariukselta oli pinna katkennut muutama minuutti sitten, "En nyt! Ja saa nähdä jos koskaan, kun sinä ämmä menit ja sekoitit pakkani! Tarkoitus oli tänään illalla tai viimeistään huomenna kertoa kaikki ja jakaa suunnitelma, mutta nyt saa nähdä jos sitä suunnitelmaa edes tulee".
"Te lohikäärmeet luulette hallitsevanne kaikkea. Pidätte meitä vain sätkynukkeina näyttämöllänne, mutta muista Shyvana, ilman lankoja nuketkaan eivät tanssi"
, Vihasta leimuava katse tuijotti murhaavasti tuulenkantajaan, "Ja tämä nukke on valmis katkaisemaan kaikki lankansa, jos sinä et nyt nosta sievää ahteriasi ja palaa huoneelleni. Sinä et koettele minua kotonani, Shyvana Adrammelech".

Sitten laskeutui hiljaisuus. Kaikkien vilkuillen vuoroin Atrevauxeen, vuoroin Dariukseen ja vuoroin Shyvanaan. Kunnes Tannivh oli ensimmäinen joka teki jotain. Parilla nopealla askeleella kapteeni oli kuronut välimatkansa esimiehensä kanssa umpeen, eikä Darius ehättänyt muuta kuin vilkaisemaan kapteeninsa puoleen, kun tuo jo kävi nyrkkinsä päin Winderin naamaa mottaamaan. Oikeastaan se oli ollut vain ajan kysymys, koska Tannivh olisi sen tehnyt - sen tiesivät kaikki - mutta juuri nyt se tuli yllätyksenä. Ennen kuin kapteeni ehti enempää kasvojaan pitelevää esimiestään mukiloimaan, kävi muutama sotilas erottamaan kaksikon toisistaan.
"Sinun on parasta kertoa totuus ja vähän äkkiä, Darius, tai katson että sinä todellakin roikut kohta narusta jossain!", Tannivh raivosi kun nuoremmat häntä pidättelivät, "Ja sinä kerrot sen tänään! Tai taivas varjele!", kapteeni lisäsi, ennen kuin itsensä muiden otteesta riuhtaisi. Ja niiden sanojen myötä myös marssi paikalta pois.

Darius ei edes ehtinyt mitään vastaamaan Tannivhille, pidellen vain kasvojaan ja koittaen äskeisestä täräyksestä päin kasvoja. Tämä tästä puuttuikin vielä. Ja juuri nyt, nenästään verta vuotava kenraali oli viittä vaille vain kävelemään ulos ja pois kaikesta. Miksi hän enää tätä enää jaksaisi.



// :DDDDDDDD NOKKIA. eikun. Mä rageen delidogen kans, sä voit sitten vanhaherra Timin kanssa vaan chillaa parvekkeel ja nauttia päivästä. JA MITÄ CRIM :DDDDDDDD NYT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 23:21

Shyvana joi kulaustaan, niin olematon kuin se jälleen olikin, kaikessa rauhassa loppuun. Viirumaisen katseen noustessa siinä kuitenkin kenraalin puoleen, joka vaikutti muuttuvan hetki hetkeltä vain näreisemmäksi naaraan touhuihin. Hyvä. Tätä naaras oli halunnutkin. Tässä nähtäisiin myös, kuinka Winderin asioista vaikeneminen ja nyt tällä tavoin niiden esille ottaminen vaikuttaisi tuon omiin sotilaisiin. Sekä nyt kovin sivullisena tilannetta taempaa seuraavaan Argenteukseen, joka kätensä puuskaan nostaen oli läheiseen seinään nojannut ja kulmaansa kohottaen jäänyt vain seuraamaan tilannetta syrjästä.
Ja sitten se tapahtui.
Dariuksella kirjaimellisesti napsahti.

Naaraan kasvoille nousi mitäänsanomattoman nyreä ilme, tuon katsoessa kenraalin kohtausta nyt vuorostaan tympääntyneenä. Olisi vain kertonut jokaiselle missä mentiin tässä ja nyt, eikä alkanut vauhkohulluksi ja käynyt lohikäärmeiden nimeen naljailemaan ja sylkemään räkää suustaan. Ei se ollut kaunista kuultavaa. Ei Shyvanan, eikä Atrevauxen mielestä, jonka mietteliäs ilme oli vaihtunut lähinnä huvittavaksi virkaveljensä purkausta päästessään näin todistamaan. Eikä myöskään osa kuiskauksen sotilaista tuntunut olevan mielissään siitä, kuinka kenraali heidän edessään puhui, ja viimeisen niitin tilanteelle löi Tannivh, kapteenin käydessä iskemään nyrkkinsä päin esimiehensä näköä. Oikein, jos Shyvanalta kysyttiin. Oikein, mikäli pukinsorkkaisella olisi ollut sijaa tässä huoneessa kunnolla käydä suutaan avaamaan tähän hätään – mutta pujopartainen, kuten vanha naaraskäärmekin pysyivät toistaiseksi vain vaiti.

Kapteeni poistui paikalta, Dariuksen jääden pitelemään verta valuvaa nenäänsä heidän eteensä.
Siinä vaiheessa Shyvana kävi laskemaan kevyesti viinilasinsa kannan vasten pöydän kantta, jonka edessä hän oli tähän saakka istunut muiden ympäröimänä kuin mikäkin profeetta ja ihmeiden tekijä konsanaan.

Muista mitä olen jo tehnyt”, Yliparantajan käheä ääni rikkoi huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden, ”Ja muista, mitä olen sinua kehottanut pitämään mielessäsi jo jonkin aikaa”. Se viirumainen, jäänsinisenä välkkyvä katse silmäili Haukansilmää, Shyvanan jossain mielessään toivoen että olisi sillä katseellaan voinut tähän hätään Winderin vuotavan nenän korjata ja palauttaa tilanteen siihen, mistä oli lähdettykin.
En antanut teille niitä korujakaan huvinvuoksi – sillä, ja monella muulla, nimittämälläsi narulla, on oma tarkoituksensa”.

Ja lopussa niistä naruista syntyy kokonaisuus, mikä riippuu yhdessä monesta tekijästä yhtä aikaa. Ei vain sinusta, mielipiteistäsi ja siitä, kuinka siivosti olet päättänyt käyttäytyä ja kuinka useasti kuninkaanne, tai joukkueesi kapteenitkin näemmä, ovat päättäneet lätkiä nyrkillään pitkin naamaasi”, Yliparantaja täsmensi. Puhuen riittävästi asioista ohitse, jottei kukaan ehtinyt kysellä mistä koruista Shyvana muun muassa puhui.
Minä en pyytänyt sinua tuomaan itseäni tänne”, Taivaanmaalaaja huomautti, noustessaan viimein pöydän äärestä ylös, ja asteli tummatukkaisen haltian eteen, ”Se oli oma ratkaisusi, petollinen kiitollisuudentuntosi siitä, että olen teitä jo auttanut, eikä omatuntosi olisi kestänyt sitä, että olisit jättänyt minut sinne hankeen yksin”.

Du’ul ei olisi ylpeä sinusta, Aiedail”.
Hän olisi pettynyt”.


//Ragee delidogelle. TURPAAN JA PÄIN SEINÄÄ. Me Timin kanssa tsillataan sit joo. Otetaan vähän olutta ja mässäillään. Eikun. HUMMERI. ITTE SITÄ KERJÄSIT ::D:D:D:DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 23:42

Totta kai se isku päin kasvoja oli palautellut Dariusta takaisin tilanteen tasalle, sen kiukun hetkeksi laantuen, mutta mokoma kyllä kävi pikkuhiljaa palaamaan kun Syvana suunsa avasi. Olisi vain ollut hiljaa, kuten kaikki muutkin. Tämän täytyi vain olla pahaa unta, ei näin voinut tapahtua oikeasti. Dariusta väsytti, vitutti ja sattui. Hän ei todellakaan ollut tällä hetkellä kykeneväinen rauhoittumaan saatikka ajattelemaan rationaalisesti.
Nenäänsä tunnusteleva kenraali lopulta nosti sen katseensa Shyvanaan, näyttäen yhä niin murhaavalta kuin kykeni.
"Minä en koskaan pyytänyt apuasi. Minä en koskaan pyytänyt sinulta tai teiltä ylipäätään mitään!", Darius napautti heti takaisin Shyvanalle, tuon muistutellessa koruista jotka oli Haukansilmäiselle ja tuon kumppanille lahjoittanut. Siinä samalla toinen käsi nousi kaulukselle ja veti esiin Yliparantajan antaman kaulakorun. Koru käytiin nyppäisemään yhdellä päättäväisellä vetäisyllä irti, eliitin iskien helyn vasten pöydänkantta, jonka ääressä Shyvana istui.

"Ja jos noin kiittämätön antamastani avusta osaat olla, niin voit samantien kävellä takaisin sinne aroille ja kuolla pakkaseen - katso välitänkö minä tai kumppanisi kun pakkaseen lyyhistyt", Haltia lisäsi sähähtäen. Ja kun Shyvana kävi mainitsemaan Lorythasin, kapeni kenraalin katse hetkeksi, kunnes hän kävi naurahtamaan harvinaisen kuivasti.
"Näytä minulle henkilö, joka muka minusta olisi ylpeä! Olette kaikki kuin toistaitoinen orkesteri, toistatte vain samaa kappaletta kunnes ketään ei enää kiinnosta", Kuivasti naurahteleva Darius parahti. Sotilaat ympärillä olivat yhä kovin hämillään, osa järkyttynyt, osa yllättynyt, osa jopa vihainen... mutta kukaan ei tilanteeseen puuttunut. Eikä tilanteesta kyllä kehdannut lähteäkään, ei kukaan tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.

"Sitä paitsi hänellä on kaikki syy olla minuun pettynyt ja vihata minua", Eliitti lisäsi, siinä samalla sylkäisten suuhunsa kertynyttä verta lattialle.
Ja sitten, viimeisen katsauksen Shyvanaan suoden, lähti Darius kävelemään pois oleskelutilasta.
"Viinisi on huoneellani, tule hakemaan ne jos haluat", silmäpuoli tokaisi ohimennen Argenteukselle, pysähtymättä sen pahemmin askelissaan. Hänelle riitti nyt, aivan sama mitä kukin ajatteli ja mitä muut aikoivat tehdä. Hän halusi vain lepäämään.



// ROID RAGE. Timi tsillaa mielellään, tykkää kun rapsutellaan ja herkkuja annetaan. No ehkä mä kerjäsin sitten joo (DDDDD MUTTA KUN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 00:32

Taivaanmaalaaja kohotti harteitaan nopeasti, tympeänä vain hymähtäen kenraalin vihoitellessa hänelle. Ei Shyvanaa hirveästi liikuttanut aikuisen miehen pauhaaminen, eikä hän kyllä jaksanut enää edes katsella Winderiä, nyt kun tarkemmin ajatteli. Sen sijaan se vaalea katse otti noustakseen tympeänä kohtaamaan Argenteuksen, joka virnuillen kävi olkiaan myös kohauttamaan, päätään pudistellen vanhimmalle naaralle. Ei hän viitsinyt tuota purkautumista keskeyttää, antoi tulla kerralla kaikki ulos – Winderin tuntiessa Atrevaux osasi sanoa, että silmäpuoli jäi sen jälkeen kovin sanattomaksi ja hiljaiseksi, kun pahin kiukku oli tiessään. Joko se johtui oman typeryytensä tajuamisesta, tai Darius oli muuten vain hidasälyinen, äkkipikainen taukki, jolle tilanne kuin tilanne aukesi hieman liian myöhään, kuin olisi oikeasti ollut tarve.

Kukaan ei sanonut mitään.
Tuville laskeutui Winderin sanojen myötä harvinaisen tiivis hiljaisuus.
Shyvana katsoi pettyneenä Haukansilmän perään, olematta millänsäkään siitä, miten Winder oli häntä juuri puhutellut. Kenraali Argenteuskin seisoi paikoillaan sen pienen hetken, lähtien kuitenkin pian harkitsemaan itse Dariuksen perään askeltamista.

Idiootit tuppaavat pysymään idiootteina”, Yliparantajan nuhaisenkäheä ääni manasi, naaraan käydessä hakemassa Winderin pöytään lyömän korun itselleen. Pienet sinertävät kivet hohtivat paikoitellen kirkasta valoa Shyvanan käsiä vasten, mikä merkitsi sitä että Iriador, joka korun vastapuolen omisti, juurikin saattoi ajatella kumppaniaan jossain toisaalla. Mutta se loiste kävi nopeasti hyytymään väärän osapuolen käsissä, ja koru palautui normaaliksi, Taivaanturmelijan mielestä tylsän näköiseksi.
Minä tästä sitten lähdenkin”.
Lieneekö se kannattavaa tässä tilanteessa kuitenkaan, tule vaikka linnalle odottamaan, että se pässinpää palaa järkiinsä. Järjestän sinulle kyllä jonkin vierashuoneista käyttöösi, nyt kun Arankaan ei ole paikalla”, Atrevaux ehdotti Shyvanalle, joka selkänsä kääntäen vain torjui mitä ilmeisimmin ne sanat ja todellakin oli tekemässä lähtöään tuvilta.
Ei minua kiinnosta, antaa Winderin kiukutella ja miettiä tekojensa seurauksia. Niin sietäisi teidän muidenkin – sillä minä palaan vielä”, valkeaharjaksinen neito talsi lähes housunlahkeisiinsa kompastuen ulos tuvilta leuka pystyssä lohikäärmeidenkielellä puhuen – ja niitä viimeisiä sanoja tuville jäätiin miettimään tarkoin. Olisiko vanhimmaksi naaraaksi nimetyn naisen perään pitänyt lähteä? Olisiko Winder pitänyt käydä hälyttämässä paikalle?

Sen omanlaisensa hämmennyksen myötä Atrevaux lähti kaikessa hiljaisuudessaan kuitenkin sotilaiden luota marssimaan Haukansilmän huoneistoa kohti. Hänen piti yhä noukkia ne viinit matkaansa, sen jälkeen hän voisi jatkaa päivänsä viettämistä rauhassa ja paneutua takaisin muistiinpanojensa äärelle.
Ovelle saapuessaan pukinsorkka koputti muutaman kerran oven karmeihin, hieman joutuen kumartumaan astuen sisälle virkaveljensä huoneistoon.
Ne viinit”, hän totesi sormiaan muutaman kerran napsauttaen, odottaen että Winder jonkinlaisen vinkin hänelle antaisi mistä mokomat löytyivät, mikäli tuo itse ei niitä aikonut hänelle käsiin lyödä.
Ajoit sitten vanhimman tiehensä, onnitteluni – naaraskäärme sanoi tosin palaavansa vielä, muttei millään hyvällä tavalla”, fauni jatkoi tasaisen tyynellä äänellä, itsekseen mokomalle seikalle virnuillen.


//RAGEEEEEEEEEEEEEE IS REAL. Timi on tommonen suloinen herra. Huomionkipeä. Multa saa huomioo ja baijjauksii. MUTTA NIIN TEIT. Kuka puhui ensin katkarabuista kuka? Tuunko niitäkin kaatamaan pakasteversioina teidän postiluukusta sisään?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 01:03

Kiukuttelevan teinin tavoin poistunut kenraali kävi marssimaan takaisin huoneelleen, ihan sama seurasiko kukaan tai ei. Hän halusi vain pois tilanteesta ja jos totta puhuttiin, häntä houkutteli kovasti idea palata takaisin Briariin sillä samalla sekunnilla. Siellä kaikki tuntui olevan niin ihanan helppoa ja rentoa. Toinen vaihtoehto mikä kävi mielessä, oli juosta päin lähintä seivästä ja katsoa kuinka nopeasti sitä seivästettynä kuolisikaan. Shyvana oli pilannut kaiken. Ehkä sittenkin olisi pitänyt jättää mokoma aroille omilleen, kerta kaikki tuntui heti menevän päin persettä Yliparantajan ollessa läsnä.
Voi kunpa Iriador olisi ollut täällä. Tosin se itseään vihaava negatiivisuus sanoi Dariukselle, että Iriador olisi kyllä yhtä lailla ollut vetämässä kenraalia turpaan, kuten kapteeni Tannivh juuri oli tehnyt...

Huoneelleen päästyään Darius etsi käsiinsä kangasnenäliinan ja nosti sen nenälleen, istahtaen samalla alas nojatuoliin. Päätä nostettiin pystympään ja kenraali saattoi vain nieleskellä vertaan ja odottaa, että nenäverenvuoto helpottaisi.
Kauaa hän ei siinä itseään saanut yksin rauhoitella, kun Argenteus paikalle saapui. Katse kääntyi terävästi jättiläisfaunin puoleen, tuon kysellessä viinien perään ja siinä samalla onnitellen virkaveljeään, kun mokoma oli onnistunut vanhimman tiehensä ajamaan. Mainiten, että naaras uhkaili kyllä palaavansakin vielä.
"Palatkoon, toivottavasti tappaa meidät kaikki ja tämä on ohi", Darius tuhahti, samalla kun kävi itsensä vääntämään jo väen väkisin ylös. Koko päivän edestakaisin ravailu puolikuntoisena ja äskeinen episodi verottivat kyllä energiaa huomattavasti - ottaen vielä huomioon, ettei hän ollut edes kunnolla syönyt tänään.
Nenäänsä pidellen Darius käveli aiemmin divaanille lasketun satulalaukun puoleen, kaivaen sieltä esille kaksi viinipulloa. Yhdellä kädellä haltia nappasi pullonkauloista kiinni ja nosti ne matkaan, käyden ojentamaan mokomat faunille.

"Nyt, häivy", sen enempää Haukansilmä ei suostunut sanomaan virkaveljelleen, olettaen tuon vain poistuvan ja sulkevan oven perässään. Hän sen sijaan kävi askeltamaan suoraan makuukammariinsa, rojahtaen vuoteelle lepäämään. Ja jahka verenvuoto oli tyrehtynyt, päätyi Darius ottamaan muutaman tunnin tirsat. Siinä nukkuessa sitä tuli sopivasti rauhoituttua ja herätessä mietittyä, mitä olikaan taas tullut tehtyä. Hänen olisi tehnyt mieli vain vajota maan alle ja kadota kokonaan tästä maailmasta, mutta se tuskin oli mahdollista. Morkkiksissaan eliitti pyörikin hetken vuoteessa, kunnes viimein nousi ja lähti tupien alakertaan. Vaikka ehkä olisi kannattanut istahtaa illalliselle, mitä kyökin puolella juuri tarjoiltiin, ei Darius välittänyt ruuasta siihen väliin. Sen sijaan hän kyseli, tiesikö kukaan mihin suuntaan pieni nainen oli mahdollisesti mennyt. Kyllähän hän sai vastauksia, mutta yhtälailla kysymyksiä. Tannivhkin kävi vaatimaan esimieheltään selitystä tähän kaikkeen, kuitenkin rauhallisemmin tällä kertaa. Kapteeni jopa pyysi anteeksi aikaisempaa lyöntiään, Dariuksen sivuuttaen ne puheet ja lupaili yhä, että kyllä myöhemmin - viimeistään huomenna - tulisi kertomaan mitä oli meneillään.

Saatuaan vihiä siitä, että Shyvana oli poistunut tallien puoleen, lähti Darius heti sinne päin kulkeutumaan. Ilta oli todellakin edennyt jo pidemmälle, pihalla oli kylmä ja pimeää. Tallejakin valaisi vain muutama soihtu, paikan ollen muuten niin kovin hämärä ja hiljainen. Suurin osa ratsuista oli jo nukkumassa, eikä yhtäkään talliavustajaa näkynyt liikkuvan käytävillä. Kaikessa rauhassa Haukansilmäinen kuitenkin käveli peremmälle talleille, koittaen löytää Shyvanan paikanpäältä - kukaan ei ainakaan osannut varmaksi sanoa, että pieni nainen olisi linnalta tai kaupungista poistunut, joten kai sitä saattoi olettaa, että Yliparantaja yhä talleilla oli?



// Timi on kato herrasmies Timi. Huomionkipeä ja plösö herrasmies. ET NYT TUU MITÄÄN KATKARABUJA TÄNNE TUNKEEN TAI MÄ TUUN TUNKEEN TEIDÄN LUUKUSTA SISÄÄN JOTAIN RÄMERÖMPSIÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 01:52

Shyvana, Delathos


Parebris kävi laskemaan kätensä sivuilleen, katsellen pieni katala hymy kasvoillaan kuinka nenäänsä pidellen Darius nousi kuin nousikin ylös ja kävi kaivamassa faunin viinit satulalaukuistaan sen jälkeen kun oli toivonut vanhinten tappavan heidät kaikki. No, olisihan sekin ollut tapansa päästä eroon elämästään – mutta Haukansilmän olisi pitänyt olla varovaisempi sen suhteen, mitä ääneen oikeastaan juuri toivoikaan.
Nenäänsä pitelevä tomppeli asteli vieläpä ojentamaan viinipullot pukinsarviselle, mikä hieman nostatti taas piristynyttä sävyä muuten niin vakavan faunin kasvoille. Vallan mainiota, hän tulisi viettämään näiden pullojen äärellä iltaansa, vaikka tiesikin jo eksoottisempia viinejä jäävänsä kaipaamaan jälkikäteen.
Ilomielin”, Atrevaux hymisi tyytyväisenä Dariukselle lopulta takaisin, kadoten paikalta samaan tapaan, kuin he olivat aikaisemmin hänestä lähteneetkin, loitsun jättäessä huoneeseen leijailemaan jälkeensä vain kevyen tuulahduksen.

---

Pandemona todellakin oli sotilastuvilta karannut tiehensä välikohtauksen myötä. Kukaan ei ollut erikseen uskaltanut käydä pysäyttämään pikkuista naarasta, joka niin päättäväisenä oli lähtenyt tiehensä niine hyvineen, sen Dariuksen pöydälle lappaaman korun kera. Eipä tuota sen jälkeen tuvilla nähty, eikä kukaan osannut varmaksi sanoa, minne mokoma oli kadonnut. Myöskään kenraali Winderistä ei kuulunut seuraavaan ikuisuuteen mitään, joten olettaa saattoi miehen lukittautuneen huoneeseensa, eikä kukaan tuvilla olettanut enää tuota näkevänsä tämän illan aikana. Yllätykseksi silmäpuoli kuitenkin esiintyi vielä samaisen illan aikana tuvilla, ollen kiinnostunut jälleen valkeahiuksisesta naisesta, joka tuvilta aikaisemmin matkoihinsa oli lähtenyt. Mutta eihän kukaan varmasti ollut osannut kertoa, minne Shyvana oli hävinnyt…
Paitsi eräs, joka yhtä aikaa sattui itsensä löytämään tuon kiusauksen ääreltä hämäriltä talleilta.

Delathos oli aikaisemmin pyörinyt talleilla Kadzaitin tähden ja oli siellä törmännyt Taivaanmaalaajaan. Ei hän ollut tunnistanut naista varsinaisesti, ennen kuin oli hieman käynyt kyselemään mitä tyttönen oli täällä tehnyt ratsuja katselemassa. Kuulemma oli tullut odottamaan hidasta kuolemaansa, mikä oli pistänyt Delin harvinaisen hämilleen tokaisun suhteen. Hän kuitenkin muisti nähneensä tämän samaisen naisen aikaisemminkin. Hän osasi yhdistää Shyvanan roikkuneen aikanaan Winderin käsipuolessa tuvilla, ja nyt tuo samainen neitokainen oli täällä kovin… no, nuhjuisen ja kipeän oloisena, mikä ei käynyt kuuraparralle mitenkään järkeen.
Lyhyeksi jääneen keskustelun myötä pohjoisenhaltia oli tarjoutunut viemään vanhimmaksi itseään nimittävän naisen omalle tuvalleen lämmittelemään ja tuhlaamaan aikaansa, ennemmin kuin täällä olisi värjötellyt viluissaan. Eihän tuo osannut tallien hajuista nauttia, joka jo yksistään oli Shyvanalle lähteä jälleen seuraavaan paikkaan. Sentään N’drayerin luona hänen ei tarvitsisi katsella Winderin naamaa – ainakaan hetkeen. Toivottavasti.

Delathos nojaili pimeässä karsinassa kuitenkin jälleen säyseänsuloista, kehräävää kattiansa paijaillen, kun Winder käveli avonaisen karsinanoven ohitse ja pakkasherra pisti mokoman merkille. Omaksi ilokseen ja kiusakseen, miten sen nyt halusi mielipuolen osalta
Minuako etsit, kultaseni?”, käsipuoli hymisin hyytävästi kenraalin perään, oikeastaan toivoen että äänensä olisi säikäyttänyt Dariuksen jo tiehensä.


//Herrasmies Timin herrasmiesten liiga. Timille tophat ja sikari huuleen. Onks rämerömpsä niikö. Niikö. Hecate :------D VARMANA TUON KATKARABUI, SÄ HERÄÄT SIIHEN KO TIMI ROUSKUTTAA NIITÄ SIELLÄ ETEISESSÄ SITTEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 02:06

Darius oli todellakin toivonut ja olettanut olevansa yksin talleilla - tai no, totta kai hän oli toivonut löytävänsä Shyvanan paikanpäältä, mutta niin ei nyt kuitenkaan käynyt. Totta kai Kadzaitin karsinan piti osua juuri sille sokealle puolelle, kenraalin edes vilkaisematta kissapedon puoleen ja täten hän ei edes tiedostanut tuon karsinan olevan avoinna, eikä huomannut pohjoisenperkeleen läsnäoloa. Ei ainakaan ennen, kuin tuo päätti suunsa avata.
Totta kai eliitti kävi hätkähtämään kuullessaan kuuraparran äänen, olihan siitä äänestä seurannut tähänkin asti vain kaikkea huonoa. Hätkähdyksensä myötä Darius kääntyi nopeasti ympäri ja pysähtyi sijoilleen, katseen nauliintuen delathosin puoleen. Ei tuon silmät hehkuneet punaisena, eikä ääni kuulostanut oudolta, joten mitään normaalia vittuilua vaarallisempaa tuskin oli luvassa?

"Etkö ole jo tajunnut, ettei koko maailma pyöri sinun ympärilläsi, N'drayer?", Väsyneenoloinen kenraali kävi lopulta tuhahtamaan, jahka oli varma, ettei talleilla ketään muuta ollut. Muutenhan hänen olisi pitänyt jo potkaista Deliä turpaan siitä hyvästä, että häntä oli kultaisekseen kutsunut.
"Toisin sanottuna ei, en etsi sinua", Darius jatkoi, "Sinä olet viimeinen henkilö jota haluaisin etsiä iltahämärällä hiljaisilta talleilta".
"Etsin..."
, hetkeksi Darius pysähtyi sanoissaan, kannattiko hänen jatkaa selittämistään kuuraparralle vai olisiko ollut parempi van jatkaa matkaa? Toisaalta, tuo oli paikalla ja ehkä tiesikin jotain...
"Etsin Shyvanaa... Pieni, valkohapsinen nainen... Oletko sattunut näkemään vai olitko liian kiireinen kissaasi lempiessä?".



// Todellakin! Timi ois niin classy. JA MITÄ :DDDDDDDD Joo Heca on Rämerömpsä nyt jos oikein miettii :----DD TIMI EI SYÖ KATKARABUI TIMI ON NIRSO EIKÄ TYKKÄÄ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 09:45

Delathos ehätti luulla kenraalin menevän menojaan, mutta toisin kävi, kun hätkähdyksestään selvinnyt Haukansilmä räpiköi ympäri häntä kohden katsoakseen. Kissapeto laski päätään, katsoen ihmeissään matalalta muristen Winderin menoa, pakkasherran kuitenkin nostaen katin huomion pian itseensä takaisin. Eihän Darius ollut koskaan välittänyt Kadzaitista – nyt olisi ollut oiva tilaisuus päästää katti tekemään lähempää tuttavuutta kenraalin kanssa, mutta jokin kaukainen ääni päässä sanoi ettei nyt kannattanut alkaa sillä tavoin kokeilemaan rajoja. Kenraali vaikutti väsyneeltä jostain syystä. Jopa tavallista väsyneemmältä. Ja Delistä tuntui yhä, että sattuneista syistä Haukansilmä olisi voinut suolistaa hänet talikolla tähän hätään, tai vaikka paljain käsin. Olihan Kuiskauksen kapteeni tietoinen siitä, että Winder oli ”asioiltaan” palannut Briarista tänään aikaisemmin, ja kuullut tämänpäiväisestäkin episodista; mikäpä kuuraparralta olisi jäänyt ikinä kuulematta - oliko se sitten hyve vai pahe, niin siitä voitiin olla myös montaa mieltä.
Mielestäni nykyisin tähdet näyttävät, että koko maailma tuntuu pyörivän sinun ympärilläsi”, kuuraparta pärskähti, ohitseen yrittävän kissapedon kehollaan työntäen taas toisaalle, jottei se tosiaankaan olisi ehtinyt Winderin hermoja kokeilemaan, ”Olen vain yksi törmäyskurssille sinne asetettu kappale”.

Mutta eihän tuo perkele häntä ollut etsimässä – eikä se kamalasti kyllä Deliä yllättänyt. Hetkeksi tuo hiljentyikin miettimään uudelleen motiivejaan, joka soi samalla kuuraparralle tilaisuuden tyrkätä turhankin innokkaaksi käyvän kissan syrjään ja sen myötä itse paeta katin karsinasta. Suuret tassut kyllä tuntuivat, kun ne jalkoja tavoittelivat jo melkein niine elonkerjuusirppeineen, eikä niiden alle tavallisesti ollut kamalan mukava jäädä kun iso kissa innostui leikkimään turhan ronskisti kun tuon kokoisesta elukasta oli kyse. Karsinan ovi vedettiin säppeen perässä, minkä jälkeen käsipuoli kykeni olemuksensa kääntämään paremmin viimein kenraalin puoleen.

Tuo etsi jotakuta. Eikä vain jotakuta satunnaista ohikulkijaa, vaan Shyvanaa. Sitä samaista valkeahiuksista, pientä naista, jonka Delathos oli herrasmiesmäisesti viimeksi tietojensa mukaan taluttanut luokseen lämmittelemään ja palannut sitten vielä hoitamaan omat asiansa loppuun talleilla.
Varsin maireanpiruileva virne kohosi kuuraparran kasvoille, tuon kykenemättä pidättelemään sitä ilkikurista olemustaan aisoissa näin Winderin seurassa.
Jaa’a - ehkä olen nähnyt, ehkä en”, Delathos aloitti hymisten katalasti, vähällä jo vain nauraen itse tilanteelle, kun siinä samalla rennosti laskeutui nojaamaan läheistä karsinan seinää vasten, ”Riippuu pitkälti siitä, mitä minä hyödyn sen tiedon kertomisesta sinulle – tarjoa lasillinen tai pari lähikapakassa joskus myöhemmin, niin laulan tässä ja nyt kuin satakieli”.


//Tahdon oman classy Timi <3 Mulla on vaan pesään kakkiva diiva, joka ei haluu nyt nukkua kun striimissä haukkuu koira, ja hän on sitä mieltä että äiti pistä kone pois. RRRRRRRÖMPSÄ MAINITTU! TIMI MITÄ! KATKARABUJA ET DISSAA, mä vien Timin laivalle ja sit me syödään siellä jossain alakannella hileisii katkerabui nälkäämme ja ulistaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 12:43

Darius ei voinut kuin hymähtää tympääntyneesti, näreästi kuuraparran mainitessa maailman pyörivän Haukansilmäisen ympärillä. Siltä kyllä tuntui välillä ja jos totta puhuttiin, Darius ei ollenkaan välittänyt siitä tunteesta! Hän halusi vain istua ja katsoa sivusta, joku muu voisi ottaa hänen paikkansa tässä keskipisteessä.
Eliitti ei kuitenkaan kapteenilleen jaksanut mitään vastata tuon naljailuihin, hänen lähinnä vain seuraillen Kadzaitia, joka karsinastaan ulos koitti pyrkiä. Sehän tästä vielä puuttui, Darius ei todellakaan halunnut tuota tappajakissaa lähelleen nyt - tai koskaan. Nätisti Delathos näytti kuitenkin pitävän kissansa kaukana esimiehestään, Dariuksen kuitenkin ollen valmiina hyppimään kauemmas sikäli mikäli kissa pakkasperkeleen ohi pääsisikin jollain ilveellä.

Se varautuneisuus laski hieman, kun Delathos viimein ratsunsa karsinan sulki. Kissaa ei enää tarvinnut pelätä, joten se varautuneisuus ja huomio kiinnittyivät nyt virnuilevaan käsipuoleen. Tietenkään tuo perkele ei suostunut suoraan kertomaan mitä tiesi ja vaatikin heti tiedoistaan jotain vaihtokauppaa, mainiten kierroksen tai toisen tarjoamisen lähikapakassa. Mitään sanomatta Darius tuijotti valkohapsista kovinkin nyreänä. Hänen olisi tehnyt mieli taas räjähtää ja latoa faktoja tilanteesta Delathokselle, mutta toisaalta, mitä se olisi hyödyttänyt? Jos Darius jotain oli pohjoisenpirusta oppinut, niin tuohon ei tehonnut järkipuhe tai uhkailu. Joten Darius luovutti jo ennen kuin edes aloitti.
"Aivan sama, kerro nyt vain missä hän on", Eihän Darius tiennyt, tiesikö Delathos Shyvanan olinpaikkaa ja ehkä hän juuri lupasi kapteenilleen ryyppyreissun tyhjästä, mutta mitä väliä sillä oli.



// CLASSY TIMEEEH. Diiva haluaa huomiota! Tai muuten pissitään petiin. HÖHÖ. TIMI DISSAA KATKARABUI JA KALARUOKIA NE ON PAHOJA T TIMI paitsi kalapuikot on ok. Timistä katkarabut on niiku. kakerabui //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 13:37

ihän Winder alkanut kuuraparralle väittämään vastaan, vaikka sen olisi voinut hyvinkin tehdä kaiken muun räyhäämisen ohella. Sanojensa ohessa tuo mitä ilmeisimmin lupasi epävirallisesti Deliä juoksuttaa ryyppäämässä muutaman tuopillisen, Dariuksen kuulostaessa jo kutakuinkin epätoivoiselta Shyvanan suhteen, ollessaan niin tietämätön Yliparantajan katoamisesta.
Käsipuoli suoristi selkänsä, ainokaisella kädellään pyyhkäisten pikaisesti tummansinisen työtakkinsa helmaa siihen tarttuneesta tomusta siistimmäksi. Oranssina hämärässä hohtava katse nousi sitten kovin mitäänsanomattomana Winderin puoleen, pakkasherran kerratessa pikaisesti mielessään mistä Taivaanturmelijan oli löytänyt.
Täällähän tuo paleli, varpaat heinäpaaliin kätkettyinä aikaisemmin”, Delathos sitten aloitti, oven suuntaan nopeasti viitaten, ”Tuolla noin, jos sillä tiedolla on sinulle jotain väliä”.
Oli varsin nyreä vieläpä ja odotteli, josko joku ohikulkija olisi ollut valmis viemään häntä tuolla pimeässä vuorille päin”, kuuraparta jatkoi varsin anteliaasti tietojaan kenraalille luovuttaen, pian kuitenkin ovelan omahyväisesti virnistäen yksisilmäiselle.

Otin oikeudekseni viedä hänet kotiini lämmittelemään jokunen tovi sitten, koska jostain syystä hän ei halunnut tuvillekaan palata, enkä viitsinyt antaa hänen jäädä tännekään. Hänellä oli sinun kuteitasi niskassa, älä luule ettenkö niitä tunnistaisi, joten periaatteessa haluan olettaa Yliparantajan tulleen tänne sinun luotasi – joten kerrohan, mitä olet tehnyt suututtaaksesi niin pienen ja soman otuksen?”, kuuraparta kieroili naurahtaen puheensa päätteeksi huvittuneena jo odotellen, mitä Darius hänelle aikoisi vastata. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi kertomaan Winderille, että se vanhin kutale oli kyllä turvassa – ehkä kyseenalaisessa seurassa tosin kenraalin mielestä, mutta joka tapauksessa turvassa ainakin paleltumiselta. Olihan Deli antanut tuolle tarjolle jotain sopivampaa puettavaa ja jättänyt purtavaa tarjolle ennen lähtemistään, mutta ei hän satavarma saattanut olla siitä, että naaras olisi hänen nurkissaan pysynyt. Eikä kyllä Delathos oikeastaan välittänytkään kuin siltä osin, että hän haluaisi liitää täältä tiehensä ja vikkelään, jos yksikään niistä kolossaalisista lohikäärmeistä päättäisi kaupungin ylle istahtaa.

Pieni ystävättäresi vaikutti varsin maansa myyneeltä. Vai voiko sen kokoista käärmepahasta edes nimittää pieneksi – kumma kun ei ole pistellyt sinua jo poskeensa välipalana tai päättänyt suutuksissaan talloa koko kaupunkia alleen jo”, pakkasperkele vielä lisäsi, suoristaessaan selkäänsä ja laskien sen ainokaisen kätensä roikkumaan vastakkaiseen käsivarteen, kuin olisi raajansa puuskaan nostanut.


//Diiva saa jo valmiiks ihan liikaa huomiota. Diiva häkkiin ja kartsalle juomaan kaljaa. Pissitään ja kakitaan petiin. Ei oo petiä enää, PETI MENI JO ALTA. TIMI SENKIN NIRSOILIJA, KALAHAN ON PARHAINTA. T Fran the turskan kaataja. Timille kakerabut on niikö tämmöttei//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 14:47

Sen pidemmittä kiertelyittä Delathos lähti kertomaan, mitä tiesi. Kuulemma Yliparantaja oli kuin olikin ollut talleilla palelemassa ja mököttämässä, Delathoksen törmäten pikku naiseen sitten. Kuulemma Shyvana olisi kovasti halunnut jonkun viemään itsensä vuorille - mikä sinällään ei ollut yllätys. Sen sijaan että olisi jättänyt naisen tänne palelemaan tai heittänyt ulos pakkaseen, oli kuuraparta kuulemma vienyt tuon kotiinsa lämmittelemään ja antanut tuolle paremmat vaatteetkin - siinä ohimennen huomautellen kyllä tunnistavansa Winderin vaatekerrastoja. Darius nyrpistikin nokkaansa pienesti sille toteamukselle, hän ei todellakaan halunnut tietää mitä kaikkea yksityiskohtia Delathos hänestä tiesi ja mitä kaikkia kaappeja tuo hänen huoneellaan oli aikansa kuluksi mahdollisesti silloin tällöin penkonut.

Haukansilmä jäi tuijottamaan Delathosta tuon suljettua suunsa. Ei häntä huvittanut vastata kuuraparran kysymyksiin, mutta seuraisiko siitä taas sponttaani raivokohtaus ja pian tummahipiä olisi pieksemässä kenraalia hengiltä? Toisaalta se kuulosti jopa mielekkäältä vaihtoehdolta tähän väliin. Ja eikö Delathos tiennyt, että Shyvana oli vangittuna kuolevaiseen kehoon, kun tuolla tavoin ihmetteli miksei Yliparantaja kenraalia ollut jo poskeensa pistänyt? Ja jos Delathos sitä ei tiennyt, kannattiko tuolle kertoa? Ties mitä ideoita mielipuoli saisi, jos kuulisi naisen olevan puolustuskyvytön. Tosin jos Delathos vieraalleen jotain hirveää aikoisi tehdä, kai Archelaus tilanteeseen puuttuisi? Tai mistä sitä tiesi, kuinka paljon se kivikasa halusi naaraansa kärsivän...

"Hae hänet tuville... Katsotaan että hän pysyy turvassa", Kaikki ne kysymykset Darius kävi sivuuttamaan väsyneenä, katseensa lähtiessä harhailemaan pitkin tallien hiljaisia käytäviä, "Hän tappaa vielä itsensä päättömällä suunnitelmallaan...".



// LISÄÄ HUOMIOOO. Annetaan diiva Sarille, siel se saa huomioo nii paljon et haluu heti takasin sun luo. PETI MENI! VIE TUHKATKIN! Timi on tommonen nirso kakka joka ei osaa arvostaa hyvää. Toisin ku Fran. JA CRIM MITÄ NYT TAAS :D SNIBETI SNAB //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 15:26

Kuuraparta silmäili lyhyempäänsä, ollen valmistautunut nauttimaan korviensa täydeltä taas jonkin asteen myllytystä. Mutta Winder pysyi kuitenkin kovin hiljaa sen hetken, saaden jo Delathoksen miettimään että kenraali oli kielensä nielaissut mennessään ja lähtisi pian juoksujalkaa tiehensä.
Sen sijaan että olisi pakkasherran kysymyksiin antanut vastauksia, täräytti silmäpuoli ilmoille vain, että mielipuolisen pohjoisenherran olisi pitänyt lähteä naarasta noutamaan takaisin tuville.

Delathos naurahti muutaman kerran korkealta, huvittuneena. Puolittaisen askeleen ottaen lähemmäs esimiestään ja hymyillen suloisenpirullisesti siinä toisen naamavärkin tiellä.
Minä en ala naisia kanniskella huoneeseesi väkisin Winder”, kapteeni huomautti Haukansilmälle, kevyesti tuota sormella rintaan naputtaen muutamaan otteeseen, ”Saat ihan itse tulla hakemaan hänet luotani, ihan luvan kanssa tai vaihtoehtoisesti olet ilman”. Sanat sanottuaan kuuraparta viipyi liikkumattomana Winderissä lähes kiinni vielä hetken, kunnes nojautui kauemmas, rennosti kätensä ohimennen asetellen siihen Kadzaitin heistä erottavan oven säpelle.
Ja mistä ihmeen päättömästä suunnitelmasta puhut?”, pakkasherra mietti ääneen, napsauttaen ihan ykskaks sen oven säpen todellakin auki, pitäen nyt vain sillä ainokaisella kädellään ovea kiinni kun kissapeto sen toisella puolen lähti matalalta äännellen jo olettamaan että pääsisi vielä juoksemaan, ”Jotain jätät selvästikin minulle kertomatta, ja sinä tiedät hyvin mitä mieltä sellaisesta olen”.
Pitäisikö minun tietää jotain, ennen kuin suostun luovuttamaan Shyvanan sinulle takaisin? Yritätkö hyötyä vanhimmasta kenties jotenkin ja kiristää siltä naaraalta tietoja tai mahdollisia poppaskonsteja palauttaaksesi rakkaallesi näön, itsellesi silmän – tai mikä parasta, huomioda kenties minua ja antaa minulle käpäläni takaisin?”.

Kadzait tykkäisi kovasti tehdä lähempää tuttavuutta kanssasi”, pohjoisenperkele maanitteli, voi miten hänen olisikaan tehnyt mieli päästää siitä ovesta irti, mutta se olisi myös tarkoittanut, että hän olisi itse joutunut kissan perässä juoksemaan ja raahaamaan tuon häkkiinsä takaisinkin. Mutta uhkailu oli hänen lajinsa, ei hän voinut kummallisille mielenoikuilleen mitään.


//Frani päivähoitoon Sarille. VIEN TUHKAT. MITÄÄN EN JÄTÄ, KAIKEN VAIN OTAN. Timi tulee Franin oppiiin, sit sekin oppii heikkihepulien salat. SNIBETI SNAB SAATANA :-----DDDDDDDDDDD Dari on kohta ihan et//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 15:57

Eipä se mennyt niin helposti, mitä Darius oli toivonut. Se ei kyllä sinällään yllättänyt, nyt kun kyse oli Delathosista. Koska tuo muka nätisti halusi yhteistyötä tehdä? Paitsi noh, jos taistelussa oltiin, niin kyllä tuo idiootti osasi silloin yhteen pussiin pelata.
Tiukasti Haukankatse tuijotti kulmien alta käsipuolta, tuon ottaessa askeleen lähemmäksi. Normaalisti Darius olisi jo perääntynyt muutaman askeleen tummahipiän lähestyessä, mutta nyt hän oli liian väsynyt moiseen kissahiiri leikkiin. Darius näyttikin lopen uupuneelta kuuraparran puheita kuunnellessaan, eikä sanonut taaskaan mitään mihinkään väliin. Antaen kuuraparran vain jatkaa jaaritteluaan. Tosin, siinä vaiheessa, kun Delathos ratsunsa karsinan puoleen kääntyi, tuntui Darius havahtuvan flegmaattisesta olostaan jälleen varpailleen.

Kapteeni kävi nyt suoraan uhittelemaan kissapedollaan, saaden Dariuksen hymähtämään terävästi.
"Ja mitä ajattelit selittää muille, jos kissanperkeleesi minut hengiltä raatelee?", Haukansilmäinen kysyi suoraan, "sitä paitsi, yksi kutsu Nárolle ja sinä ja kissasi olette sen ruokaa", eliitti lisäsi nyökäten pienesti käytävän toiseen päähän, jossa Náro nätisti oli hiljaa karsinassaan. Eiväthän nämä karsinat syndraen kokoista voimakonetta pidätelleet, jopa pienempi naaras tulisi ovista läpi jos niin halusi.
"En jaksa leikkejäsi, Del", Darius jatkoi uupuneesti, siinä välissä käyden jälleen aivastamaan käsitaipeeseensa, "Voisitko edes kerran elämässäsi käyttäytyä, kuin täysijärkinen aikuinen mies ja lopettaa, ennen kuin edes aloitat".

"En kaipaa siltä naiselta mitään. En silmääni, en apua muunkaan suhteen, enkä todellakaan halua häneltä lahjoja Mir Valdorenin puolesta pyytää", Viimein eliitti vastasi osittain tummahipiän kysymyksiin, "Ja mitä tulee käpälääsi, mene ja kysy itse siltä pirulaiselta sitä - katso millaiseen paskamyrskyyn itse joudut".
"Voisit samalla vaikka pyytää häntä poistamaan mielipuolisen loisesi, senkin tautinen idiootti", Kenraali sähähti, tuijottaen hetken kovinkin kylmästi kapteeniaan, ennen kuin käännähti ympäri ja lähti hitaasti kävelemään pois päin. Eihän se todellakaan ollut hyvä idea kääntää Delathosille selkäänsä, se oli todettu jo monta kertaa, varsinkaan näin haukkumisen jälkeen. Mutta ei Darius välittänyt. Sen sijaan että olisi tähän jäänyt kuuraparran vittuilua kuuntelemaan, päätti hän lähteä Delathoksen asunnolle, hakemaan Shyvanan itse nyt sitten, kerta kuuraparrasta ei ollut apua. Tosin eihän hän sisään pääsisi ellei Del itse tulisi mukaan ja ovea avaisi - tai tyhmänä pitänyt oveaan auki kun poissa oli ... - tai jos Shyvana ei ovea koputuksen myötä avaisi, mutta sitä saattoi sitten murehtia kun paikanpäällä oltiin.


// TUHKAT VIET. SENKIN AHNE. Voi ei, ei Timille heikkihepuleita. Sillä on niitä joskus ja sillon kun Timil on heikkihepulit niin se perkele näykkii pyllyyn :--------DDDD SNIBETI SNAB EI VITTU NYT CRIM :DDDDDDDDDDDDDD EN KESTÄ TAAS SUO, liian todellinen Dari kyllä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 19:18

Syyttäisin siitä jotakuta typerää tallipoikaa, joka oli kissan häkin jättänyt liian löyhästi kiinni. En minä sinun kolossaalista lihansyöjääsi pelkää Winder, olen kaatanut eläessäni isompiakin perkeleitä”, Delathos muistutteli kenraalille välistä, tuon kovaisti epäillen heidän pääsevän hengestään, jos silmäpuoli Náron paikalle päättäisi viheltää. Siinäpähän viheltäisi – pääsisi kuurapartakin ottamaan sen lurittelevan sarvipää kanssa uusintana painierän!
Eipä Darius kamalasti tilannetta uhkailusta huolimatta käynyt ihmettelemään, osittain kuitenkin avaten
Ah, mutta siinäpä olisikin ideaa. Ehkä myyn sille naaraalle repaleisen sieluni rippeet ja pyydän vastalahjaksi jumalalliset voimat”, vaikka eipä Delathosilla tainnut sielua olla. Jäinen, ontto kuori pelkästään, joka olisi ollut jo nyt valmis hajoamaan, ellei mielipuoli sitä molemmin puolin ollut pitämässä kasassa. Vai olisiko pitänyt toivoa suurempi kalu, että se toinen mieli olisi voinut osoittaa Winderille taas kaapinpaikan ja jättää kokemuksena entistä kipeämmät arvet toiselle?

Oli miten oli, lähti Winder naljailuittensa päätteeksi marssimaan poispäin kuurapartaisesta käytävällä, jolloin Delathos myös sen oven säpen iski uudemman kerran kiinni.
Enpä tiedä – taidat olla enemmän hänen suosiossaan, joten ehkä pakotan sinut pyytämään niitä seikkoja puolestani, ettei minun tarvitse ketään erikseen suututtaa”, Del hymisi Dariuksen perään, lähtien itsekin astelemaan samaiseen suuntaan. Kaiketi kenraali oli matkalla hänen tuvalleen nyt, jos tuo Taivaanmaalaajan halusi käydä hakemassa. Hänen piti vähintään käydä avaamassa Haukansilmälle asuntonsa ovi, jottei tuo keksisi romuttaa koko luukkua tieltään jääräpäisyyttään. Sellaista siivoa edes Delathos ei oikeastaan kaivannut.
Eipä siinä hirveästi mitään puhuttu, kaksikon talsiessa tummahipiäisen mökille, jonka lukkoon kuuraparta tottuneesti yhtä avaintaan kävi sovittamaan. Ovi vedettiin auki, Delathosin virnuillen siinä samalla tarjotessaan mahdollisuutta Winderin astua peremmälle taloonsa. Siellä oli huomattavasti jälleen siistimpää kuin viimeksi, ja hämärän myötä sisällä oli kovin pimeää niitä muutamia kynttilöitä lukuun ottamatta. Ja vieläpä yllättävän hiljaista.

Dariuksen vaatteet oli viskelty pitkin nojatuoleja yksittäisiin myttyihin. Se riitti Delathosille merkiksi, että Shyvana oli jotain sopivampaa yllensä kiskonut hänen poissa ollessaan. Myös tarjottu viinipullo oli jätetty loimuavan takan äärelle auki, eikä Yliparantaja ollut näemmä nauttinut edes kaatamaansa lasillista loppuun. Missä se pieni pirulainen sitten tällä hetkellä lymyilikään, vai lymyilikö enää ollenkaan, oli suuri kysymys.
Lieneekö lähtenyt jo matkoihinsa…”, kuuraparta mietti ääneen sulkiessaan ovea perästään ja astuessa peremmälle. Hän ei suotta riisunut kenkiään tai takkiaan yltään vielä, sikäli mikäli tästä vielä pitäisi ulkosalle lähteä Dariuksen toimesta etsimään sitä naikkosta jostain.
Vaikkeivät miehet sitä vielä olleet ehättäneet huomata, oli kepeänpunaiseen, sievään yömekkoon sonnustautunut Shyvana käynyt lepäämään puoliuneen makuuhuoneen puolelle. Tuo oli tehnyt itselleen kehänmuotoisen pesän peitoista N’drayerin pedille, jonne oli sitten käpertynyt kasaan kylmissään ja yksinäisyyttään turvaan peittojen kätköihin, vain valkean, pitkän ja tuuhean hiuspehkon ollessa esillä peitteiden päällä kiertäen. Hän oli tylsistynyt harvinaisen pian, kuten olettaa oli saattanut, ja päättänyt sitten itselleen linnoituksen tehdä, josko olisi sinne kipeine kurkkuineen vaikka onnistunut nukahtamaan.


//AHNE OLEN, NYT JA AINA. Voi Timi :------D Timi on kato peppumiehiä ;DD;D;D;DDDD Snibeti snabist pitäis selvästi tulla meille juttu. ETKÄ NYT KUOLE SINNE, MULLA ON SULLE VIELÄ PALJON LINKKAILTAVAA. Niin kuin vaikka tämä Timi tässä ;>//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron