Pieni vihainen nainen

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 16:28

jatkoa täältä


Darius

Sen sijaan että Haukansilmä minkäänlaista kiitosta tai edes suopeampaa sanaa olisi saanut taivaanturmelijalta, kävi tuo kiukkupussi tarraamaan kiinni eliitin riveleistä ja veti lähemmäs itseään. Yllättyneen järkyttyneenä Darius vain tuijotti edessään ärhentelevää naista, koittaen samalla kuitenkin pitää Náron liikkeessä ja kurssilla. Syndrae vähän väliä vilkuili selkänsä puoleen siinä samalla omiaan kujerrellen. Se ei tuntunut olevan yhtään mielissään Syvanan läsnäolosta, saatikka siitä miten tuo mokoma hänen isäntäänsä kohteli.
Kävi kuitenkin selväksi, että Marduk oli ilmeisesti kaiken tämän takana. Jostain syystä oraakkeli oli saattanut naaraansa tilaan, jossa nyt oli ja hylännyt tuon aroille tarpomaan itsekseen. Miksi ihmeessä?! Shyvanahan saattoi hyvinkin kuolla tänne, kun suojaton ja kuolevainen oli! Tosin ilmeisesti Archelaus ei aikonut antaa naaraansa kuitenkaan kuolla?

Jälleen kerran Dariuksen oli todettava, ettei hän ymmärtänyt lohikäärmeiden päälle. Joten, kun Shyvana viimein päästi irti haltiasta, tyytyi Darius pitämään suunsa kiinni. Ehkä oli parempi olla hiljaa, Yliparantaja kun vaikutti olevan turhankin kärttyisällä päällä. Haukansilmä ei voinut sanoa pitävänsä naisen tavasta hänelle ärhennellä ja mielessä totta kai kävi vain tuupata Shyvana alas ja jättää kiittämätön neito oman onnensa nojaan, mutta se ei liennyt paras vaihtoehto nyt. Jos hän niin tekisi, saisi eliitti varmasti kuulla asiasta jälkikäteen...
Hiljaisuudessa matka sitten taittuikin, kenraalin vain keskittyen katselemaan eteensä, eikä vilkaissutkaan Shyvanan puoleen. Ei aikaakaan, kun he saapuivat kaupungin porteille ja vartijat eivät edes käyneet kyseenalaistamaan palaavaa eliittiä, sydraella ratsastavan kaksikon päästen kaupunkiin sen suuremmitta ongelmitta. Kaupungilla oli jo vilskettä ja vilinää, mutta nätisti kansa antoi tietä päättäväisesti eteenpäin nelistävälle ratsukolle - totta kai uteliaat katseet pistivät merkille Haukansilmän seurassa olevan naisen ja siitä varmasti lähtisi sitten juorut liikkeelle. Darius koitti olla noteeraamatta uteliaat katseet ja vältteli katsekontakteja toisten kanssa, pyrkien vain nopeasti ohjastamaan Náron aina linnalle asti.

Tosin ne uteliaat katseet jatkuivat linnalla, kun ratsukko saapui pihamaan poikki talleille. Talleilla Darius käski apupoikaa käymään sytyttämässä kenraalin huoneiston takan, jotta huone kävisi lämpiämään ennen kuin he sinne kipittäisivät. Kenraali laskeutui ratsailta ja auttoi Shyvanan alas - halusi nainen apua tai ei. Syndraen satulalaukut napattiin olalle ja ratsu jätettiin tallipoikien huostaan.
"Tule", oli ensimmäinen sana sen hiljaisuuden jälkeen, jonka Haukansilmä soi Shyvanalle, napaten naista käsivarresta kovinkin päättäväisesti vapaalla kädellään ja lähti taluttamaan pikkuista valkohapsea mukanaan kohden Kuiskauksen tupia.
Ja jos ne katseet linnalla ja kaupungilla olivat häirinneet, niin tuvilla ne kävivät suorastaan sietämättömiksi. Aika lailla toimettomana pysynyt Kuiskaus oli suurin piirtein koko miehityksellään Tuvilla odottamassa kenraalinsa paluuta, joten kun Haukansilmä sisälle lompsi kera naisseuran, jäi useampikin silmäpari tuijottamaan kaksikon perään. Kukaan ei kyllä uskaltanut sanoa mitään - vielä - mikä teki tilanteesta kaksi kertaa kiusallisemman, kun tuville laskeutui normaalin puheensorinan sijasta hiljaisuus.
Darius jatkoi sitä katseiden välttelyä, eikä vastannut kenellekään kun häntä kyseltiin niin ääneen kuin telepaattisestikin. Sen sijaan eliitti jatkoi päättävin askelin yläkertaan kera Yliparantajan, aina sille omalle huoneistolleen asti. Ovi oli auki, apupojan ollessa takkaa ja kynttilöitä sytyttelemässä ja mokoma sai tulen roihuamaan tulisijaan sopivasti, kun eliitti vieraineen paikalle saapui. Nopeasti Darius kiitti nuorta haltiapoikaa, ennen kuin tuo kävi poistumaan paikalta pikapikaa - tuijottaen kovinkin rumasti ja pitkään Shyvanaa siinä poistuessaan.

Jahka ovi sulkeutui apupojan perässä, kävi Darius viimein huokaisemaan helpotuksesta. Eliitti lähti riisumaan ulkovaatteitaan ja tavaroitaan läheiselle divaanille, ennen kuin vilkaisi Shyvanan puoleen.
Mutta mitä nyt?
"Voin lainata sinulle puhtaita ja lämpimiä vaatteita... Tahdotko, että pyydän palvelijoita tuomaan lämmintä juotavaa? Tai syötävää? Vai haluatko lepäämään?".




// ANNAN SULLE PIISKAAAA. Heikillä ei oo nyt hyvä päivä. Vitonen kiitos kyllä. Nyt. :------------------DDD NYT NE MUNAT SITTEN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 18:13

Shyvana


Vasta kaupungin porteilta sisään astuessa muuhun vilinään Shyvanasta alkoi tuntua kaiken sen vihansa keskellä ankealta. Varovaisuus kohotti viimein kunnolla päätään ylös, ilmeenkin kasvoilta laantuen pian peruslukemilta hieman jopa häveliäämmäksi. Nyt se yksinäisyys alkoi tuntua, jatkuen peräti sietämättömäksi tunteeksi, jota Taivaanturmelija ei olisi halunnut tällä tavoin kokea. Hän oli täysin oman onnensa nojassa. Ainoastaan kulkiessaan Winderin ratsun selässä, kenraalin vierellä olo oli turvallinen, mutta ei valkeatukkainen naaras voinut edes kuvitella voivansa sittenkään kulkea tällaisen väenpaljouden seassa itsekseen. Uteliaita katseita oli liikaa, eikä Yliparantaja pitänyt siitä, nostaenkin mitään sanomattoman tympeän katseensa seurailemaan mieluummin ohitse lipuvien rakennusten seiniä ja ikkunoita, katseensa kuin lasittuen paikoilleen.

Talleille saapuessa kuvottavaksi lohikäärmeen mieltämä haju sai naaraan liikauttamaan katsettaan ensimmäisen kerran. Ja seuraavaksi pitikin jo laskeutua alas korkean ratsun selästä, mikä olikin taas helpommin sanottu kuin tehty Shyvanan kitukasvuisessa olomuodossa, vaikka Winder siinä olikin häntä auttamassa. Ennen kuin Tuulenkantaja ehätti suutaan kuitenkaan avata ja kommentoida kenties sitä tallien ällöttävää hajua, oli Haukansilmä jo napannut naarasta käsivarresta ja lähtenyt taluttamaan Shyvanaa mukanaan.
Pienesti, säikähtäneenä älähtäen naaras alkoi pistää jalkaa toisen eteen, vetäen visusti valkean, paksun viittansa liepeitä yhteen toisella kädellään. Ja ennen kaikkea koittaen pysyä Dariuksen tahdissa, miehen askeleet olivat niin paljon suurempia, että pieni humanoidi sai ottaa yhtä askelta kohden aina kaksi – mikä myös pitemmän päälle alkoi kyllä jaloissa tuntua sellaisella, joka harvinaisen vähän muutenkin joutui tällä tavoin kävelemään. Johan hän oli siellä hangessakin taivaltanut ja voimiaan kuluttanut, nyt vielä tämä…
Sitä huomasi myös painautuvansa entistä enemmän kohti Winderiä kun tuvilla liikuttiin, Shyvanan kuitenkin pitäen petomaisesti sen epävarmuuden ja mahdolliset kivut itsellään, eikä ulospäin näyttänyt kuin nyrpeää naamaa hymähtämisen myötä.

Huoneeseen saapuessa naaraskäärme tipahti jälleen maan tasalle. Jääden vain seisomaan paikoilleen huoneen oven äärelle, hiljaa seuraten kuinka apupoika huoneesta lähti tiehensä ja vetäisi oven perässään kiinni. Jäljelle jäivät vain hän ja Winder, tulen loimutessa hiljaa takassa, mutta muuten oli niin kovin hiljaista Dariuksen toimia lukuun ottamatta.
Mitä nyt olisi pitänyt tehdä? Tai sanoa? Ei Shyvana halunnut jäädä tänne vain paikalleen lojumaan!
Pieni naaras katseli vaivautuneena ympärilleen, käyden sieltä viittansa kätköstä kuoriutumaan kunnolla esille siinä läpinäkyvässä, hauraassa mekossaan – kuitenkaan uskaltamatta sen pitemmälle kulkea. Tilanne oli yhtä aikaa niin kovin uusi, pelottava, kuin ahdistavakin. Ei Shyvana ollut koskaan ennen joutunut olemaan tällä tavoin varuillaan… pelkkä ajatus siitä, mitä Winder yksinkin olisi saattanut naaraalle tehdä, alkoi vääntää vatsaa.
Käsi nousi varovaisesti toista käsivartta vasten silittelemään vaivautuneena sitä edestakaisin. Katse laski lattianrajaan ja yllättäen se kiukkuinen olemus oli kuin olikin tipotiessään, eikä Shyvana saanut sanottua suustaan sanaakaan. Tietenkin mieli olisi tehnyt jotain lämmintä juotavaa, kuivia vaatteita ja vilttiä, mutta ei naaras osannut niitä käydä pyytämään millään tavoin. Sen sijaan se varovainen katse otti kohotakseen Haukansilmään, naaraan pysytellessä nyt harvinaisen hiljaa vain paikoillaan seisten.


//PIIIIIIISKAAAAAAa. Franille piiskaa. Ja Päitsille kans, kehtasi mokoma juoda mun lasista vettä! EEEEEET NYT KIELLÄ MUNIA KOSKA ON PAKKO SAADA MUNIA, KOLME PÄIVÄSSÄ ;DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 19:01

Ei vastausta. Haukankatseinen jäi tuijottamaan mitään sanomatta Yliparantajaa, joka nyt pienessä olemuksessaan näytti jopa pelokkaalta. Vaivautuneelta vähintäänkin, sen kaiken kiukun ja näreyden ollen tipotiessään. Eihän Darius voinut kuvitella, miltä Shyvanasta tuntui, mutta mitä ilmeisimmin tilanteentaju otti iskeäkseen ja turvaton, avuton olo nousi pintaan. Haltia alkoi tuntea olonsa vaivautuneeksi. Ei hän osannut tällaisissa tilanteissa varsinaisesti toimia, hänellä niin harvoin kävi vieraita - varsinkaan noin ujon oloisia ja sulkeutuneita vieraita... - ja kyseessä ei ollut todellakaan ihan tavallinen neitokainen. Nyt puhuttiin taivaanturmelijasta, lohikäärmeiden äidistä, yliparantajasta. Shyvana oli jo ajat sitten ansainnut Haukansilmän kunnioituksen, kiitollisuuden ja pelon, mutta nyt kun nainen niin surkeana siinä kepeissä vaatteissa edessä seisoi, ei Darius osannut sitä pelkoaan edes harkita.
Hän sääli Shyvanaa.

Lopulta kenraali huokaisi syvään ja vaivautuneesti hieraisi niskaansa, katseen viimein kääntyen Shyvanasta muualle. Sanaakaan sanomatta haltia lähti liikkeelle, kadoten hetkeksi makuukammarin puolelle. Takaisin tullessaan Darius toi mukanaan mustat, kireät - tai no, hänelle ne oli kireämmän puoleiset - kangashousut, tummansinisen pitkähihaisen paidan, puhtaat villasukat, sekä muutaman viltin ja tyynyn.
"Voit vaihtaa vaatteesi sillä välin, kun käyn hakemassa meille teetä ja jotain purtavaa", Haltia selitti suunnitelmaa, samalla kun tavarat laski vapaalle nojatuolille lähellä takkaa.
"Olet turvassa täällä... Ainakin jos pysyt tuvillamme", Darius jatkoi, tuntien jonkinlaista tarvetta vakuutella Taivaanmaalaajalle, ettei syytä huoleen ollut, "Minä pidän huolen, ettei kukaan sinua satuta".
"Koita rauhoittua ja mene takan ääreen, saat itsesi lämpimäksi"
, Askel vei hitaan rauhallisesti lähemmäs Shyvanaa, kenraalin kuitenkin pysähtyen kunnioittavan välimatkan päähän valkohapsisesta, "Toiveita ruuan suhteen?", eliitti kysyi, tietämättä mitä pikku neito nyt oikein edes halusi syödä - mielikö mokoma raakaa lihaa kuten Lorythas vai kelpaisiko ihan mikä tahansa, mitä tuvilta sattuisi nyt valmiina löytymään.
Sai vastauksen tai ei, oli Darius valmiina poistumaan hetkeksi, sikäli mikäli Yliparantaja nyt ei mitään kysyä halunnut.



// KAIKILLE PIISKAA! Mäitsi tulee osingoille kato. sen pitää tarkistaa ettei sun vesi oo myrkytettyä. KOLLLLME PÄIVÄSSÄ ;D;D;D;D;D; Nyt taas kyllä. Crim palaa foorumille ja heti on munia joka nurkalla. Kananmunia siis ;DDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 19:50

Muutama hätäilevän oloinen askel otettiin kenraalin perään tuon kääntyessä ympäri ja lähtiessä askeltamaan jonnekin, alitajuisen äänen kuiskatessa päässä, että nyt kenraalikin aikoi hänet hylätä tähän. Mutta Shyvana seisahtui pian aloilleen, pitkälle nojautuen ja pälyillen miehen perään, kun tuo ovensuusta jonnekin hetkeksi katosi. Tarkkaavaisena naaras kuunteli, suoristautuen nopeasti, kun yksisilmäinen astahti jälleen toisesta huoneesta esille sylissään kantaen pientä nippua vaatteita ja petikuteita. Winder ilmoitti aikovansa hakea heille teetä ja jotain purtavaa, ja että Pandemona voisi sillä välin vaatteitaan vaihtaa, kun huoneessa ei ketään muita ollut. Loogisestikin – vaikka ei Shyvana samalla tavalla välittänyt siitä oliko hänelle vaatteita edes yllä, kuten ehkä vastaavaan tottuneet humanoidit. Hänen kolttunsa olivat pelkkiä peitteitä, ei niillä ollut muuta merkitystä kuin näyttää koreilta ja antaa hänestä upea ja monarkkinen kuva toisille. Mutta nyt hänen pitäisi sopeutua muiden tavoille… pelkkänä ajatuksena se tuntui omalla tavallaan hankalalta, vaikkei naaras voinutkaan kieltää, etteikö lämmin ja kuiva vaatekerros tässä kunnossa kuulostanut peräti mukavalta tähän ohueen mekkoon verrattuna.

Kalpea nainen silmäsi sitä pinkkaa haltian käsissä, jonka mies laski alas nojatuolille vakuutellessaan siinä ohessa Taivaanmaalaajan olevan turvassa täällä. Siitä saattoi olla montaa mieltä - mutta kaiketi kyseinen oli kuitenkin totta tässä tapauksessa, eikä naaraalla ollut aikomustakaan yrittää tuvilta tiehensä. Ei ainakaan ennen, kuin pimeä olisi laskeutunut ja ulkona olisi hiljaisempaa. Sinne väenpaljouteen hän ei astahtaisi ikimaailmassakaan!
Lämpimästä puheen ollessa varpaita alkoi taas pistellä. Tai niitä oli pistellyt koko ajan, mutta Yliparantaja kiinnitti siihen kihelmöintiin raajoissaan huomiota kunnolla vasta nyt. Se voimakas pistely omalla tavallaan jopa sattui, veren alkaessa kiertää hiljalleen paremmin, kun huoneessa vallitseva lämpö sulatteli pientä naista jäisestä kuorestaan.
Winder kysyi, oliko hänellä toiveita ruuan suhteen. Shyvana ei ollut pistänyt huonetta kiertävältä katseeltaan huomioon edes kenraalin lähemmäs tuloa, eikä valkeaharjainen osannut antaa Dariukselle myöskään suullista vastausta, vaan pelkän pään pudistuksen. Eihän hänen ollut koskaan tarvinnut mitään syödä – ajaton käärme söi pelkästä käytännöstä aineellistaruokaa, jos sellaista eteen tarjottiin, mutta muuten Pandemonan ravinto koostui sielujen rippeistä, joita Archelaus ei huolinut tai joita Shyvana muuten ei suostunut luovuttamaan.

Darius meni. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus sen jälkeen, kun ovi jälleen sulkeutui. Sironluiseva Pandemona rohkeni viimein omissa oloissaan nyt ollessaan liikkumaan paremmin ja potkimaan ne jalkoihinsa turhan suuret villasukat menemään jälkeensä lattialle, riisuen pikaisesti siinä ohessa sen todella kepeän ja hienonsilkkisen mekkonsa lattialle. Naaras suorastaan kiirehti ilkosillaan hipsien sen nojatuolin puoleen, ahnaasti lähtien kiskomaan lämpimiä, puhtaita, ylisuuria vaatteita niskaansa välittämättä siitä kuinka housujen lahkeet tai paidanhihat roikkuivat pitkinä tiellä sillä hetkellä. Vasta kun kenraalin tarjoamat vaatteet olivat kunnolla kiskottu niskaan, suoristi Shyvana tyhmänä käsiään ja nokkaansa nyrpistäen katseli niitä pitkällä roikkuvia hihoja, jotka eivät olleet sitten millään tavalla käytännölliset. Niistä punteista puhumattakaan, jotka olivat jalkapöytien päälle kasautuneen monin kerroin. Kiharaiset hiuksensakin olivat sähköistyneet paidan ylle vetämisen myötä ja rätisten hapsottivat miten sattui, naamaankin takertuen kiinni ja saaden valmiiksi nuhaisen käärmenaaraan puhaltelemaan ja yskimään hiuksiaan pois suustaan ja silmistään takaisin ojennukseen. Olipa se elämä hankalaa taas vaihteeksi.


//Mäitsi on tommonen voro. Vitun burglar. Mää palaan foorumille niin tänne iskee myöhäinen pääsiäinen. MUNAKASTA KAIkILLE ;DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 21:13

Ei yliparantajalla ollut mitään toiveita ilmeisesti, tuon vain päätään pudistellen. Darius hymähti pienesti nyökäten, ennen kuin poistui paikalta ja suuntasi takaisin alakertaan. Yhä osin tukkoinen ja flunssastaan parantuva kenraali koitti vältellä yhä niitä keskustelua, mutta tietenkin kun hän tupien kyökkiin ilmestyi, sai hän vastaansa kysymysten ryöpyn. Kaikki halusivat tietää mitä oli meneillään ja kuka se nainen oli ollut ja miksi se nainen täällä oli. Darius ei vastannut kenellekään mitään suoraan, kertoi vain selittävänsä tilanteen tänään tai viimeistään huomenna kaikille. Tannivh varsinkin oli kovin kärkkäästi vaatimassa Dariukselta selityksiä ja muistuttamassa töistä mitä tuon piti hoitaa, hyvä ettei kapteeni saman tien tirvaissut esimiestään turpaan, kun Darius tuolle nyreää naamaa näytti.
Kyökistä Darius nappasi matkaan teepannun, sokeria, hunajaa, maitoa ja pari kuppia, sekä kuivalihaa, leipää ja pari sokerikorppua. Eiköhän siinä ollut aluksi tarpeeksi murkinaa pienelle naiselle, myöhemmin kun ateriaa oli tarjolla, voisi Darius käydä hakemassa Shyvanalle lämmintäkin ruokaa - nyt hän ei itse ehtinyt katsoa mitään kunnon ateriaa Yliparantajalle, eikä viitsinyt ketään aisalla nyt häiritä vaikka ihan hyvin olisi voinut. Tavarat lastattiin tarjottimelle ja Darius lähti nopein askelin takaisin omalle huoneelleen, kovin taidokkaasti vältellen niitä kysymyksiä yhä ja toivoen vain mielessään, ettei kukaan nyt tulisi vaatimaan selitystä hänen huoneelleen.

Työhuoneesta käytiin vielä erikseen hakemassa kirjeet ja raportit mukaan, ennen kuin eliitti takaisin Shyvanan luo kävi. Nätisti haltia koputti oman huoneensa oveen merkkinä siitä, että oli tulossa, sikäli mikäli naisella vielä vaatteiden vaihto olisi ollut menossa niin kai tuo olisi rääkäissyt ja käskenyt odottamaan. Sisään astuttuaan Darius sulki oven perässään ja vilkaisi Shyvanan puoleen, joka ylisuuret vaatteet niskaansa oli saanut.
"Minulla ei valitettavasti ole tarjota parempia kamppeita tähän väliin", Kenraali aloitti, samalla kun laski tarjottimen takan lähellä olevalle kahvipöydälle, "Voin toki myöhemmin käydä katsomassa jos jostain löytyisi jotain naisellisempaa ja paremmin istuvaa... Mutta nyt en ehdi".
Haukansilmä kävi kaatamaan pannusta teetä kuppeihin, vilkaisten Shyvanan puoleen kysyvästi. Tulkoon itse lisäämään teehensä mitä halusi, tuo kun ei nyt juttelevalla tuulella tuntunut olevan. Omaan teehensä eliitti heitti vain sokeria ja maitoa, ennen kuin kupin nosti huulilleen lähes heti, samalla kun kirjettä availi toisella kädellään ja kävi nopeasti selailemaan tekstiä päällisin puolin.

".... Joten, suuttuiko Archelaus sinulle, kun Seyriä kävit suosimaan vai muutenko vain hän sinulle kiusaa tekee?", Viimein Darius kävi kysymään kovinkin suorasukaisesti, kerta ei mitään hienovaraisempaa tapaa kysymykselleen keksinyt. Hän halusi tietää missä mentiin, osin uteliaisuuttaan, osin myös sen takia ettei voisi auttaa Shyvanaa jos ei kaikkea tietäisi.



// FAT CAT BURGLAR! MUNAKASTA KAIKILLE, SULLE JA MULLE. Heitän suo kohta munalla päähän //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 22:15

Se hiusten siistimmäksi epätoivoisesti sukiminen jäi kesken, kun Shyvana kuuli jonkun koputtavan oveen. Naaraskäärme säpsähti paikoillaan ja käännähti ympäri, nähdäkseen vain siinä ihmeissään seisoessaan kuinka Winder asteli takaisin huoneeseen tarjottimen kera. Tarkka nenä haistoi heti haudutetun teen ja hunajan, sekä ne suolaiset kuivalihan palat, joita toinen oli ilmeisesti mukanaan tuonut.
Shyvana pyyhkäisi kerran vielä hiuksiaan, sitten vasta ryhtyen käärimään niitä hihoja lyhyemmiksi, itselleen sopivammiksi. Pian kuitenkin varovaisesti astellen kenraalin perään tyynyn ja viltin mukaansa napaten, sinne minne tuo sen tarjottimenkin laski. Tyyny käytiin yksinkertaisesti laskemaan lattialle, Pandemonan istahtaen sen päälle ja kietaisten vieraan viltin ympärilleen mukavasti, lähes hautautuen peiton alle kokonaan siinä samalla kun kenraali jaksoi höpistä omiaan. Samapa tuo Shyvanalle oli mitä hän päällään puki, vai pukiko mitään. Näissä tamineissa oli oikeastaan ihan mukavaa, jos ne olisivat hänen kokoiselleen toki olleet paremmin sopivat.

Katse seuraili viltin kätköistä kuinka hänen puoleisensa kuppi täyttyi höyryävällä juomalla, Shyvanan laskien sitä vilttiäkin päänsä ylle muodostaneesta hupusta takaisin alas hartioille. Naaraskäärme kiskaisi tyynyä mukanaan tullessaan lähemmäs pöytää, hauraita kätösiään kurottaen kuppiaan kohden, johon käytiin reilu lusikallinen hunajaa vielä hakemassa. Teekupponen tuntui niin ihanan lämpimältä käsiä vasten, eikä naaras jaksanut välittää siitä pienestä polttelustakaan. Eikä siitä, miten kieli oli vähällä palaa kokonaan, kun Taivaanmaalaaja kuumaa teetä liian nopeasti kävi suuhunsa hörppäämään.

Naaras oli vähällä pärskähtää kenraalin viimeisestä huomautuksesta ja läikyttää teet siltä seisomalta päällensä, ”Kyllä hän tietää olevansa kumppanini - menneessä, nyt ja tulevassa, eikä kukaan toinen sitä paikkaa voi häneltä vain ottaa pois, suosinpa minä ketä hyvänsä. Jos se kivikasa olisi niin pikkumainen, saattaisi meitä olla tällä hetkellä vain hän yksin pitämässä mannerta omanaan”. Shyvana kävi viimein puhumaan, siinä ohessa harmistuneesti sormellaan kokeillen kärjestä palanutta, karheantuntuista kieltään. Humanoidien ongelmat, turhia heikkouksia joita Yliparantaja ei saattanut ymmärtää.
Et sinä ymmärtäisi millaisessa saumassa elämme, et ymmärtäisi, millaista osuutta te meidän kentällämme näyttelette, vaikka yrittäisinkin selittää sitä sinulle”, hento käsi kurottui siinä samalla kurottamaan kummallisen näköistä, sokeroitua korppua tarjottimelta, naaraan ilmeenkin hieman piristyessä. Vaikka samalla siihen pirteään hymyyn otti noustakseen viekkautta, kun Pandemona yläviistoon kävi Dariusta viimein katsomaan kunnolla.
Odota vain, kunnes on sinun vuorosi astua näyttämölle – minä ainakin odotan sitä päivää jo innolla”.


//LÄSKI MÄITSI. MÄITSI EI OO LÄSKI. Mäitsi on vain hienosti ylipainoinen, kuten kuuluukin. Tuun kohta tiputtaan teidän postiluukusta raa’an kananmunan sisälle. Voit sit huutaa isälles et tuli munaa postissa ;DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 23:01

Kirjettään silmäilevä kenraali kuunteli, kun Shyvana nyt viimein kävi jälleen puhumaan. Kertoen, ettei kyse nyt ollut toisen uroksen saamasta huomiosta ilmeisesti. Mitä Darius muisti, oli Archelaus ollut kovin kärttyinen kumppanilleen joka hopeaveristä oli käynyt jopa kruunatuksi kutsumaan. Jotain noilla liskoilla oli meneillään, mutta mitä? Ja halusiko Darius edes tietää loppupeleissä.
Katse valui hitaasti lattialla istuskelevan Shyvanan puoleen, tuon käydessä kertomaan, ettei kapteeni tietänyt millaista osuutta he näiden liskojen "Kentällä" näyttelivät. Eikä Yliparantajalla ilmeisesti ollut aikeitakaan kertoa siitä enempää. Kylmänväreet kävivät kuitenkin kulkemaan pitkin selkää Yliparantajan puhuen näyttämölle astumisesta. Se jäätävänpistävä katse jäi tuijottamaan pidemmäksi toviksi Shyvanaa, Dariuksen sanomatta sanaakaan. Vaikka tuo olikin nyt kuolevaiseen, heikkoon kehoon kahlittu, oli naisessa silti se oma, pelottavankiero tunnelma.

"En aio olla osa teidän näytelmäänne", Darius lopulta tokaisi, katseen kääntyen pois Shyvanasta, takaisin siihen kirjeeseen, "En edes pidä näytelmistä", lisättiin kuivasti tuhahtaen.
Viimein eliitti kävi istahtamaan alas läheiselle nojatuolille ja laski teekuppinsa pöydälle hetkeksi. Hänellä oli vielä vaikka mitä tehtävää tänään, mutta hetken hän halusi rauhoittua aloillaan ja toipua matkasta. Hänen piti saada kasattua ajatuksensa nyt, piti suunnitella kaikki uudestaan, nyt kun Shyvana tuli kuvioihin. Totta kai taivaanturmelijan läsnäolo sekoitti aikatauluja, mutta ei hän voinut naarasta yhäkään hylätä. Hän oli velkaa tuolle vaikka mistä, joten vaikka valkohapsen vihjailevat puheet ja kiukuttelut eivät olleet mieluisia, ei Darius voinut tuota pihallekaan potkia saatikka naiselle sitten suuttua. Hän uskoi yhä, että saisi kyllä myöhemmin kuulla kunniansa, jos nyt liian törkeästi lähti Shyvanaa kohtaan käyttäytymään.

"Lähden kohta hoitamaan tehtäviäni... Sinä saat odottaa täällä ja viihdyttää itseäsi jotenkin", Darius kertoi, ottaen kirjeet syliinsä ja kävi niitä availemaan, katseen kuitenkin nousten nopeasti Shyvanan puoleen, "Ja kun sanon täällä, tarkoitan huonettani".
"Voit levätä tai lukea tai jotain... Kunhan pysyt poissa hankaluuksista"
, Jopa Dariusta itseään ärsytti holhoavaisuutensa, mutta pakko tuon perään nyt oli katsoa ja varmistaa, ettei Shyvana vahingossakaan itseään hankaluuksiin saattaisi. Sehän tästä puuttuisi, että Archelaus oikeasti tulisi ja koko linnan tuhoaisi, jos Shyvanalle jotain sattuisi.
"Selvitän aikatauluni ja Kuiskauksen tehtävät... Sen jälkeen osaan sanoa, koska voin sinut Briariin viedä", Joskin, ehkei heidän pitäisi Briariin lähteä... Ehkä apu löytyisi täältä linnalta. Nyt kun tarkemmin ajatteli, saattoi täällä ollakin yksi, joka ehkä osaisi auttaa...



// HEI! SE EI OLLU LÄSKI, Se oli vaan pörhöinen. CRIM HEI MITÄ ET TUO MITÄÄN MUNIA LUUKUSTA :DDDDDD Tai mä tuun tunkeen munan sun luukkuun ;D;D;D NONI NYT MENI YLI meen häpeemään nurkkaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 23:22

Ottaisit Deliasta mallia, tuollainen väheksyntäsi näytelmiä kohtaan suututtaa”, Taivaanturmelija sihahti kuivasti kenraalille takaisin, joka yhä jaksoi elää kehittelemässään valheessa, ettei heidän, vanhimpien, pelikentällä aikonut osaansa hoitaa. Niinhän tuo nyt sanoi ja halusi väittää. Shyvana odottaisi innolla sitä hetkeä, kun miehen ääni kellossa vaihtuisi ja tuo tajuaisi kunnolla missä mentiin.
Mutta sen enempää kinaamatta asiasta, Winder keskittyi hetken omaan teekupposeensa ja kirjeisiinsä. Vilttiä tiukemmin ympärilleen kietova naaraskäärme ei tehnyt elettäkään häiritäkseen kenraalia, vaan mietiskeli ennemmin sitä palanutta kieltään yhä sormen päällään harmistunein elein kokeillen. Käsi laski alas vasta silloin, kun tummatukkainen suunnitelmaansa lähti kertaamaan ääneen ja ilmoitti, että Pandemona saisi täällä – hänen huoneessaan täsmällisesti määriteltynä – viihdyttää itseään sillä välin.
Mmm’hm”, Tuulenkantaja hymisi ohimennen, sokerikorppuun hampaitaan samalla iskien ja rouskuttaen aivan uudenlaista herkkuaan arvioiden, kannattiko moiseen makuun mieltyä ja sitä sokerista, kuivaa korppua edes kelpuuttaa hänelle tarjoiltavaksi.

Eipä kenraalista ollut Shyvanaa määräilemään. Mutta ei Taivaanmaalaaja nähnyt tarpeelliseksi käydä sellaisesta typerästä yksityiskohdasta tuolle kovapäiselle idiootille huomauttamaan. Oli parempi olla hiljaa, odottaa että toinen lähtisi niitä asioitaan hoitamaan, ja sitten puntaroida tilannetta uudelleen.
Tee sinä mitä mielit, miksi minun pitäisi olla tekemistesi tiellä”, naaras mutisi rouskutuksen ja murustelun ohella. Mutta sinä et minua määräile, Shyvanan olisi tehnyt vielä mieli lisätä, mutta päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni turhan ivan osalta. Hänhän olisi voinut väitellä kenraalin kanssa vaikka kyllästymiseensä asti, mutta tuollaisten seurassa piti osata olla juonikas, eikä laukoa kaikkea samantien ääneen, jotta niihin olisi voinut käydä vastaamaan ja varautumaan.
Darius kuitenkin aliarvioisi naaraan, jos tuo uskoi hänen pysyvän vain täällä piilottelemassa, ”turvassa” – tapahtumiin piti saada omanlaistaan vauhtia, tai muuten tässä seistäisiin motissa seuraava ikuisuus.


//Pörhöisiä perkeleitä. No päitsi ei oo kyl perkelekään enää. Fran on se joka täällä talossa kuulostaa välillä riivatulta pikkupirulta. RIMA ON YLITETTY. AINOO REITTI TAKAISIN ON KAIVAA KUOPPA SEN ALI. Munaa luukkuun voi ei nyt oikeesti… anna kun vatkaan hieman ;;DD;D;D NONI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 00:12

Haukansilmä mulkaisi varoittavasti naaraan suuntaan, tuon mainitessa hänen siskonsa. Kenraali ei pitänyt Yliparantajan tavasta puhua hänen siskostaan tuolla tavoin yllättäen, eikä kyllä myöskään siitä, että häntä käytiin kuningattareen vertaamaan. Darius ei kuitenkaan asiasta mitään sanonut, hänellä oli mielipiteensä näytelmiä kohtaan ja tiesi kyllä siskonsa mielipiteen niistä, joten turhaan sitä lähti kränäämään.
Eliitti ei myöskään vastannut mitään Shyvanalle tuon kommentoidessa tiellä olemisesta. Sentään Yliparantaja ei lähtenyt vastaan vänkäämään sen piilossa pysyttelyn suhteen, mutta se pieni ääni takaraivossa varoitti, ettei naaras aikonut vain pysyä täällä hiljaa piilossa muilta. Jotain pahaa tuo tekisi, aivan varmasti - jo se, ettei tuo todellakaan vastaan väittänyt kertoi siitä. Dariuksella oli kaksi siskoa, kyllä hän tiesi milloin naiset pahojaan aikoivat tehdä!

Kaikessa rauhassa kenraali kävi selaamaan kirjeet läpi, muutaman niistä pistäen syrjään saman tien ja toiset taas jätti syliinsä, aikeina ottaa ne mukaansa sitten kun liikkeelle lähtisi. Jahka teensä oli saanut nautittua, nousi Darius sijoiltaan ja käveli puisen kaapin puoleen, josta otti esille viinipullon ja yhden lasin. Nuo hän kävi tuomaan takaisin kahvipöydälle Shyvanan eteen, vilkaisten naisen puoleen siinä samalla.
"Viihdytä itseäsi näillä", Darius tokaisi. Kaiketi tuo voisi täällä viihtyä paremmin, jos viinipulloa tuhoamaan pääsisi, "Kirjoja löytyy hyllystä, älä koske mihinkään muuhun - äläkä edes yritä tiirikoida lukittuja laatikoita".
Sen ohjeistuksen myötä Darius askelsi takaisin makuukammarin puoleen, käyden vaihtamaan vaatteitaan. Reissun jäljiltä hänellä oli yhä kovin yksinkertainen asustus päällään, joten jotain hieman edustavampaa ja siistimpää oli syytä niskaan heittää. Jahka oli vaatteensa vaihtanut kovin tavanomaiseen työasuunsa kera mustan sisätakin ja tummien housujen, pesi Darius vielä kasvonsa, ennen kuin takaisin Shyvanan luo palasi.

"Jos joku koputtaa oveen, niin sinun ei tarvitse avata. Kenenkään ei pitäisi tulla tänne omine nokkineen", Haltia kertoi, samalla kun kävi heittämään muutaman puun lisää takkaan. Eipä tänne kukaan omine lupineen tullut, paitsi Iriador ja Iriadorillakin oli avain... ja lupa. Ainoa toinen joka huoneeseen saattoi tulla, oli Delathos, jolla tuntui olevan maaginen kyky tiirikoida lukko kuin lukko auki ja kutsua itsensä sisään, vaikka tuota ei kaivattu.

"Koitan palata mahdollisimman pian. Jos jokin hätä tulee, alakerrasta löydät porukkaa - voit pyytää jotakuta hakemaan minut paikalle... Mutta älä muuten poistu täältä", Haukansilmä vielä kertasi, jääden sitten hetkeksi katsomaan Shyvanaa. Olihan tuo omalla tavallaan jopa huvittavan söpö näky siinä lattialla ollessaan. Ei olisi ihan heti uskonut tuon pienen naisen olevan itse vanhin naaras.
"Paikka", Darius lopulta tokaisi, nopean virneen käväisten muuten niin väsyneillä kasvoilla, ennen kuin kenraali otti kirjeet mukaansa ja kävi poistumaan paikalta.

Tovi siinä vierähtikin, Dariuksen lähtiessä liikkeelle ja käyden paikassa jos toisessakin pitkin hovia. Pari nopeaa kokousta ja tilanneraportteja, sekä tietojen eteenpäin pistämistä lähinnä, mutta silti sekin jo tuntui hirveän uuvuttavalta näin puolikuntoisena. Päivä siinä kuitenkin ehti etenemään pidemmällekin, ennen kuin Darius oli kutakuinkin ne kiireisimmät asiat saanut hoidettua alta.
Mutta, sen sijaan että olisi ilta myöhään tapansa mukaisesti töitä tehnyt, päätti Darius jättää loput hommat toiselle päivälle. Sen sijaan että olisi kuitenkaan palannut tuville, kävi eliitti suuntaamaan kulkunsa Argenteuksen huoneelle. Tuskin häntä vielä tuvilla kaivattiin ja kerta kukaan ei ollut juossut häntä etsimään, oli Shyvanallakin varmasti kaikki hyvin... tai ainakin suhteellisen hyvin.
Argenteus oli kuitenkin ainoa, joka saattoi auttaa tässä tilanteessa. Jotain magiaa Yliparantajan vangitsemiseen oli käytetty, joten eiköhän hovin pätevin maagi osannut asialle jotain tehdä? Näin Darius ainakin oletti - sitä paitsi, hänellä oli ne Seyrin antamat viinit Argenteukselle, tuo saisi luvan tulla hakemaan ne samalla!

Päästyään virkaveljensä huoneistolle, kävi Darius koputtamaan kuuluvasti ja rauhallisesti oveen kolmasti, jääden sitten odottamaan, että sarvipäinen pässinperkele tulisi oven avaamaan. Kaiketi tuo huoneessaan oli, missä muuallakaan? Ei tuo ainakaan Aranin mukana piilopaikassa ollut, joten luulisi, että sorkkajalka omiin oloihinsa oli vetäytynyt...



// Bendeleitä. Daichi on kato se enkeli nyt, Fran on se piru. RIMAN YLI MENTIIN NIIN ETTÄ HEILAHTI. Ei mitä nyt Crim :DDDDDDDDDDDD Oon yhä sitä mieltä et meidän peleille pitäis automaattisesti pistää K-Agna varotus koska jos ei oo rumaa tekstiä pelis ni sit pervoillaan offissa. Et nyt vatkaile mitään. Ota sen sijaan 30 cm subi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 10:49

Shyvana, Atrevaux


Valkeahapsinen mutusteli korppuaan, välistä sitä teehensä kostuttaen pehmentääkseen rouheaa pintaa maukkaammaksi, katseensa seuraillen siinä ohessa miten Darius viinipullon erehtyi hakemaan Taivaanturmelijalle tyhjennettäväksi. Uteliaansävyinen hymähdys karkasi naaraan suusta rouskuttelun seasta, vaikkei Shyvana jaksanut hetkeä pidempään olla kiinnostunut hänelle tarjotusta alkoholijuomasta. Tuskin se edes oli hyvää viinikertaa, tuskin Darius oli sellaiseen osannut kiinnittää huomiota hänen kohdallaan, missä tuo uppiniskainen omantiensä kulkija meni tekemään jo virheen.
Lukittuihin laatikoihin ei saanut koskea. Kirjoja löytyi hyllyistä. Ovea ei tarvinnut avata kenellekään. Ja kenraali pyrki palaamaan takaisin mahdollisimman pian, hädän tullessa vanhin voisi poiketa alas pyytämään jotakuta hakemaan henkilökohtaisesti Winderiä paikalle. Mutta muuten ei kuulemma saanut poistua.
Shyvana nyökytteli – ei sanonut mitään, nyökytteli vain hiljaisena korppuaan syöden. Vasta Dariuksen typerästä päähänpistosta naaras mutristi huuliaan alistuneesti.
Voih, kuinka hirveää! Du’ul on kouluttanut sinusta kamalan lohikäärmeiden kesyttäjän, kuinka minä nyt selviän!”, Pandemona ulisi toisen perään teatraalisesti, luhistuen sitä kahvipöytää vasten onnettomana mukamas. Vaikka viltti kätkikin taakseen katalan virneen, pirullisesti hymyilevän katseen saattoi erottaa seuraavan kenraalin poistumista huoneesta, jonne Shyvana jäi teekuppostaan ja sokerikorppuaan nauttimaan kaikessa rauhassa.
Mutta sen jälkeen hän aikoisi suunnitella jotain aivan muuta, kuin näitten seinien sisällä homehtumisen, eikä varmasti siihen viiniinkään suostuisi koskemaan seuratta!


Rauhallinen päivä oli pitänyt kiireettömän faunin kiinni omissa töissään. Tai niissä töissä, joita hän saattoi mutkitta suorittaa silloin, kun ei tarvinnut pelätä milloin Aran olisi Parebriksen luo yrittänyt tyrkylle, humalassa omiaan jorisemaan, tai muuten vain kaivattua seuraa ruinaamaan. Kuningas oli jo ajat sitten lähtenyt vierailemaan kreiviparin luona, mikä aina tiesi Atrevauxelle tietynlaista kautta rauhoittua ja keräillä itseään taas tulevaa varten. Mutta suotta tulevaa vanha pukinkoipinen ei miettinyt, vaan keskitti aikansa piippunsa polttamiseen, muistiinpanoilleen ja kokeilleen, joita saattoi tällöin toteuttaa erityisesti rauhassa.

Tai rauhassa ainakin siihen saakka, kunnes joku kävi koputtamaan hänen ovelleen. Kukaan ei KOSKAAN koputtanut faunin oveen. Palvelijatkin pyrkivät käymään siivoamassa ja tuulettamassa faunin huonetta silloin, kun kenraalin tiedettiin olevan muualla – vapaaehtoisesti muutenkin harvoin nähtyä eliittiä ei haluttu häiritä, joten tällainen hetki oli Atrevauxen mielestä kovinkin erikoinen.
Hän ei vaivautunut erikseen tarkistamaan kuka ovella mahdollisesti oli, vaikka niin olisi voinut tehdä. Eikä myöskään suotta pitänyt kiirettä noustessaan kirjoituspöytänsä äärestä, punainen kaapunsa laahus perässään siististi laskeutuen hankaamaan viileää lattiaa vasten sitä mukaan, kun eliitti askelsi ovelleen. Hän tarkisti vielä että kaapunsa oli siististi yllään, ennen kuin tarttui oven kahvaan ja kävi sitä taittamaan alaspäin, jolloin lukko naksahti auki. Oven toisella puolen seisoi kenraali Winder, mikäpä mahtoi ajaneen tuon silmäpuolisen tolvanan tällä kertaa liikkeelle?

Parebris hymähti katseensa laskeutuessa tuon lyhyemmän tummatukkaisen kasvoille, faunin aavistellen jo että silmäpuolinen virkaveljensä oli jälleen jotain vailla häneltä. Se siitä rauhallisesta päivästä sitten.
Mitä sinä tällä kertaa olet vailla? Vai joko edellinen ongelmasi riistäytyi käsistä ja tulit ilmoittamaan, että vaivannäköni tähän saakka on ollut täysin turhaa?”, fauni märehti, ovea paremmin raottaen auki ja syrjään siirtyen, mikäli Winder halusi jälleen kahdenkesken jostain sattuneesta keskustella.


//No todellakin, tuol sille iski taas riivaus keskenkaiken kun oltiin pihalla. Olin et jaa piru on irti taas. MUT TODELLAKIN. K-agnamerkinnät meidän offiin nii kukaan hyveellinen ei erehdy tuleen tänne. Paraskin puhuja siinä, kun on subit vaan mielessä :DDDD OTATKO ILMAN VAI KERA KASTIKKEEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 11:26

Kaikessa rauhassa eliitti odotteli toista ovelle, antaen vanhemmalle pukinkoivelle aikansa. Ties vaikka mokoma jo paikkojaan valittelisi ja tuolla kesti ylös perseeltään päästä tätä nykyä. Sentään fauni oli huoneessaan, kerta tarkkakuuloinen haltia saattoi erottaa ne liikkumisen äänet oven takaa, muutenkin niin hiljaisella käytävällä. Täällä päin liikkui Dariuksen tietääkseen harvemmin porukkaa muutenkin, onneksi.
Lopulta Argenteus sai valtavan olemuksensa ovelleen ja heti tuon sarvipäisen pärstän nähdessään, muuttui Dariuksen ilme nyrpeämmäksi. Ei hän vieläkään voinut sanoa pitävänsä jättiläisfaunista sattuneiden yhteenottojen johdosta, mutta ei hän tiennyt ketään muutakaan joka auttaisi. Hän sieti toista ja kykeni tuon kanssa keskustelemaan, mutta siihen se taisi jäädä. Jos ei laskettu sitä pientä kunnioitusta virkaveljeä kohtaan.

Darius pyöräytti katsettaan tympääntyneenä Faunin käydessä kyselemään mitä hän tällä kertaa oli vailla. Sen sijaan että olisi mitään tässä ovella sanonut, otti Darius vastaan tarjotun tilaisuuden astua peremmälle huoneeseen, Argenteuksen tehden sen verran tilaa.
"Archelaus on vanginnut Pandemonan kuolevaisen ruumiiseen syystä tai toisesta", Darius aloitti suoraan asiastaan, kääntyessään takaisin faunin puoleen kun peremmälle oli astellut, "Törmäsin häneen aroilla. Toin tänne, Kuiskauksen tuville, kerta Aran ei ole paikalla - viimekertaisen jälkeen Hänen Majesteettinsa olisi varmasti valmis maksamaan samalla hinnalla Yliparantajalle, joten parempi pitää hänet piilossa kuninkaalta...". Olihan Atrevaux ollut paikalla, kun Shyvana Haukansilmän oli pelastanut kuninkaan kynsistä. Ja varmasti fauni jos joku tiesi, miten julmaksi siniverinen saattoi käydä jos tilaisuuden sai.
"En tiedä kuka muukaan voisi ehkä auttaa. Ymmärtääkseni välisi Oraakkelin kanssa ovat myös jonkinmoiset, joten hän tuskin olisi heti istumassa kaupunkiamme maan tasalle, jos koittaisit auttaa", Haltia jatkoi, "Enkä tiedä mitä vanhimpien välillä on meneillään... Tiedän vain sen, että Ajankiitäjä vaikutti kovinkin tuohtuneelta, kun otti yhteen Seyrin kanssa ja Yliparantaja puuttui tilanteeseen lopulta...". Pelkkää arvailuahan se oli Dariuksen osalta, mutta jostain syystä hän uskoi yhä Lorythaksen ja Shyvanan välien liittyvän tähän. Tai sitten Mardukilla oli jotain muuta mielessä, ota nyt selvää noista liskoista.

"Mitä taas tulee N'drayeriin, hän on tietoinen tarkkailustasi ja aikeistamme auttaa häntä... ja niin on myös se toinenkin", Eliitti vielä lisäsi vastaten nyt jotenkin Argenteuksen kysymyksiin ongelmasta, ennen kuin hiljeni ja antoi faunille nyt hetken aikaa sisäistää kuulemansa.


// Tieks. Ehkä Frannilla on se Heikki siel sisällään u know :DDDD Fran on niiku Deli mut koira. Hirvee kakka kasa ja juoki nii saatanasti mut silti rakas vaikka välillä kokeekin hirveen riivauksen. Ja niinpä. :DDDD SUBIT MIELES, KASTIKKEELLA KIITOS. MUT ONKS KATKARABUI?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 13:15

Hämärämmässä se salaperäinen, vihreänä hohtava katse tarkkaili Winderiä, joka huoneen perälle astahti muitta mutkitta. Sarvipäinen nojautui sen verran vilkaisemaan ettei kukaan ollut virkaveljeään seurannut, tai ylipäätään jäänyt käytävälle salakuuntelemaan heitä – ja vasta sitten painoi oven kiinni Dariuksen alkaessa puhua. Se, mitä silmäpuolinen tomppeli oli tänne vaivautunut tulla kertomaan, kuulostikin taas vallan erikoiselta. Erikoisemmalta kuin se, että Winderin joukoissa sattui olemaan N’drayerin kaltainen tapaus.

Oraakkeli oli kuuleman mukaan vanginnut kumppaninsa kuolevaiseksi, ja nyt lohikäärmeiden äiti oli täällä, Winderin joukkojen tuvalla.
Fauni päästi mietteliään hymähdyksen. Kyllä hän tiesi – harvinaisen hyvin vieläpä – millaisia suunnitelmia Aranilla oli vanhinten varalle ylipäätään. Tällainen tilaisuus ei olisi jäänyt Cúthalionilta käyttämättä, sikäli mikäli tuo olisi vain täällä paikan päällä sattunut olemaan ja pääsemään tietoiseksi tilaisuudesta käydä iskemässä Yliparantajaa henkilökohtaisesti nyrkillä päin tuon nättejä kasvoja. Mitä ikinä olikaan tapahtunut, niin varmaa kuitenkin oli se, ettei Arania saanut päästää lähellekään Shyvanaa, tai muuten Oraakkeli vuoriltaan saapuisi mahdollisesti raivoissaan pistämään heidän asuinsijansa tuhannen palasiksi ja sitä heistä kukaan tuskin halusi tai mielessään edes uskalsi toivoa.
Minä tiedän kyllä. Se piruparka on yrittänyt kanssani keskustella, mutta olen tähän saakka ohittanut sen ärsykkeet ja ollut, kuin en huomaisikaan”, pujopartainen tuumasi mörähtäen Haukansilmän viimeisimpään kertomaan astellessaan samalta huoneensa ovelta työpöytäänsä kohden. Oli helpompaa lähteä purkamaan seikkaa vähäpätöisemmästä asiasta – sellaisesta, jonka takia Darius varsinaisesti ei täällä ollut marisemassa hänelle.

Mitä taas edelliseen kertomaasi tulee, niin korvaani alkaa kuulostaa hiljalleen siltä, että olisit tulossa lopullisesti hulluksi”, Parebris pärskähti päätään pudistellen. Kuulostihan se uskomattomalta, miksi hitossa Winder oli edes naaraan mukaansa rahdannut? Olisi vain jättänyt kuolemaan sinne aroille mistä tuon sanojensa mukaan oli löytänytkin, ja Archelaus olisi käynyt kumppaninsa keräämässä raatona matkaan ja elvyttänyt toisaalla. Nyt lohikäärmeiden äiti oli täällä. Alttiina kaikille mahdollisille vaaroille ja hankaluuksille, joita tuon vaikutusvaltaisuus ja mahti keräsivät magneetin tavoin puoleensa, ”Aran olisi valmis kaatamaan vanhimmat, jos hänelle siihen tarpeeksi oivallisen tilaisuuden soisi. En usko että minun tarvitsee erikseen kerrata sinulle, mitä siitä seuraa jos hän nyt saa Shyvanan käsiinsä”.
Ja mahdollisista tuhoista hän syyttäisi jälleen kerran sinua, teloittaisi olemuksesi koko kansan ja rakkaittesi nähden ja syyttäisi sinua kaupunkimme tuhoutumisesta, vaikka todelliset syyt myöntämättä oikeasti lankeaisivat häntä itseään vastaan”, fauni kertasi tyynesti hymyillen, haltiaan katseensa laskien, ”Pitäähän hänellä syntipukki olla, ja sinusta hän kaivertaa erinomaisen sellaisen, jos ja kun saisi tietää että olit alunperin vastuussa vanhimman piilottelusta kaupungissamme”.
Atrevauxen ilme muuttui jälleen mietteliääksi, pukinsorkkaisen kopsutellessa poimimaan piippunsa kouraansa ja pössyttelemään sitä raollaan olevan ikkunan ääreen.

En tiedä, mitkä olivat motiivisi kun toit vanhimman naaraan tänne, mutta tiedän, että olivatpa ne syysi mitä tahansa, niin olet sinä kyllä yksi hemmetin ajattelematon tomppeli”, eliitti mörisi pitkän henkäyksen piipustaan vetäen, välittämättä mitä mieltä Winder mahdollisesta naljailusta oli, ”Hänet pitää saada täältä toisaalle, ennen kuin Aran palaa takaisin”.


//NYT NE HEIKIT. No se kyl on aika heikki välillä, puuttuu vaan et silmät loistaa punasina niin kaikki ois enemmän ko bueno. Delidoge, en suosittele kenellekään. NO JOS ON SUBEI NII PITÄÄ OLLA KATKARABUIKI! Tieks niikö, jättikatkarabui ;DDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 13:54

Ilmeisesti myös Argenteus oli tietoinen siitä, että Delathos tiesi kera hullun loisensa kanssa heidän suunnitelmistaan. Hyvä, pysyipähän kaikki ajan tasalla. Faunin seuraavsita sanoista eliitti ei voinut sanoa pitävänsä, tuon käyden tuomaan paremmin esille kuinka Aran erittäin mielellään olisi tässäkin tilanteessa käynyt vanhimpia tuhoamaan ja jos siitä jotain pahaa seuraisi koko kaupungille, olisi Darius syntipukin roolissa. Totta kai. Kovin närkästyneeltä Haukansilmä näyttikin kuunnellessaan sarvipäisen puheita, käymättä kuitenkaan keskeyttämään virkaveljeään.

"No mitä muutakaan olisin voinut tehdä?!", Darius viimein parahti Argenteuksen suljettua suunsa, kun siihen piippuunsa kävi keskittymään, "Jättää hänet sinne tarpomaan pakkaseen? -- hän on kuolevainen, mokomahan olisi jäätynyt sinne ennen kuin olisi edes kaupunkiin ehtinyt! Tänne päin hän oli joka tapauksessa tarpomassa, jos siitä lähdetään".
"Ja kaiken sen jälkeen, mitä hän on hyväkseni tehnyt, luuletko tosiaan että jättäisin Yliparantajan oman onnensa nojaan? Jos en siitä heti kärsi niin varmasti perästä kuuluisi", Silmäpuolinen jatkoi, "Aion viedä hänet Briariin heti kun ehdin sinne palaamaan, sikäli mikäli sinä et laiskuuttasi tai typeryyttäsi osaa häntä auttaa nyt".

"Sitä paitsi--"
, lauseen alku jäi kesken kenraalin vetäen terävästi henkeä sisään ja käyden aivastamaan saman tien käsitaipeeseensa. Kyllä se flunssan loppu alkoi taas itsestään muistutella, olon käyden jälleen muuttumaan turtuneemmaksi. Hän halusi vain lepäämään.
"Sitä paitsi minulla on sinun viinisi, jotka sain Seyriltä. Saat luvan tulla hakemaan ne itse, minä en juoksupojaksesi ala".



// HEIKKEI. Heikki ja Mario on mun uus otp. Jos Mario posessaa Darin ni sit meil on DeliDariMarioHeikki gangbang. Eikun. Delidoge, tahtoisin. saanko Delidogen. Juttelin sarin kans Franista kauppareissul ja se oli sitä mieltä et jos ikinä näkee sen niin sen on pakko ottaa Frani mukaansa, se ei voi jättää sitä sulle. JÄTTIKATKARABUI ;D;D;D;d;DD Kampasimpukkakuninkaalla on jättikatkarabui //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 18:19

Pujopartainen fauni kuunteli kaikessa rauhassa Winderin parahtelua, jättäen toisen miettimään ihan itsekseen vaihtoehtoja, kuinka olisi voinut mahdollisesti Yliparantajan kohdalla toimia toisin. Vaihtoehtoja oli monia, joista Darius oli käynyt valitsemaan yhden varsin hankalimmista heidän osaltaan. Ja nyt tuo taliaivo oli osittain siirtänyt vastuun naaraskäärmeen läsnäolosta myös Atrevauxen harteille, josta ei hyvä herunut, kun Aran muutenkin jaksoi häntä kiusata suhteestaan Oraakkeliin toistuvasti. Mutta menkööt nyt, tämän kerran. Vaikkei vanha fauni sitä ääneen ilmoittanutkaan, oli hän kyllä valmis auttamaan Shyvanaa, ja jotta Winder pääsisi naaraan tuomista vaaroista eroon mahdollisesti mitä pikimmin. Vanhimpien magia oli vahvaa ja väkevää, tuskin kenestäkään oli vastustamaan sitä, puhumattakaan mitä tapahtui kun nuo perkeleet alkoivat toisiaan vastaan ottelemaan.
Viinien myötä Parebriksen ilme kuitenkin kirkastui, vaikka vain hetki aikaisemmin sarvipäinen oli näyttänyt nyrpeää naamaa Winderin aivastaessa hänen huoneessaan.
No mutta siinä tapauksessa!”, olisit heti sanonut!

Fauni laski piipun alas kädestään, takaisin omalle alustalleen sauhuamaan loppuun ikkunan äärelle. Siinä se ei aiheuttaisi turhaa vaaraa, ja savutkin ajautuisivat pihalle, eivätkä jäisi huoneeseen haisemaan kuten tavallista.
Kaapuaan Parebris kiskaisi pikaisesti suoraan, lähestyen pian vuorostaan Winderiä. Hän tahtoi viininsä ja no, vaihtaa sanasen Taivaanturmelijan kanssa, mutta kävellä hän ei todellakaan aikonut kun helpompikin tapa oli olemassa. Ja koska eliittien matka oli yhteinen, saisi Darius myös tulla hänen mukanaan maagisen siirtymisen avulla takaisin tuville.
Pysyhän paikoillasi”, sarvipäinen totesi ykskantaan, kevyesti tarttuen Dariuksen olkavarresta, ”Tai pidän huolen, että jäät jonnekin maailmojen välille kertaamaa ongelmiasi, kunnes aineellistumasi hajoaa pieniksi kappaleiksi”, Atrevaux virnisti kiusallaan, antamatta Haukasilmälle hetkeä pidempään aikaa ajatella, kun kaksikko jo huoneesta katosikin kuin tuhka tuuleen.
Ulottuvuuksien välillä siirtyminen ei ollut helppoa. Maailma velloi ympärillä ja sitä saattoi nähdä ja kuulla omiaankin, demoneita, harhoja ja sen sellaisia, jotka mielellään olisivat niiden maailman rajalla käyneet riistäneet itselleen ravinnoksi. Mutta ei ollut faunin ajatuksena tänne jäädä, tai hylätä Winderiäkään matkan varrelle ihmettelemään, vaan suoda heille kivuttoman siirtymisen huomaamattomasti takaisin tuville.
Joskin, hän suorastaan toivoi, että tällainen siirtyminen aiheuttaisi virkaveljelleen vatsanväänteitä.

Täysin tyhjästä, Atrevaux astahti aukenevasta aukosta esille, Dariuksen vetäen mukanaan seisomaan hiljaiselle käytävälle. He seisoivat nyt Haukansilmän huoneen ovella – tietenkin kenraali tiesi missä eliittikenraaleiden huoneet tuvilla sijaitsivat ja halusi myös olettaa, että tänne virkaveljensä oli Shyvanan ”järkevänä” tuonut. Jostain alempaa kuului yllättävän paljon hälinää, mutta se oli toistaiseksi toissijainen seikka pukinkoipisen osalta, joka oli vain kiinnostunut viineistään ja Yliparantajan tapaamisesta.


//Sä ja sun otp:s (D Oikeesti ne alkaa juoniin keskenään. Sit kaikkia vituttaa. NYT NE GANGBANGIT :D:D:D:D:D Saat delidogen. Täällä ois yks, otatko sen samantien? NO MÄÄ SIT EN VOI JÄTTÄÄ SARIA FRANIN SEURAAN, NIIN MÄ VIEN SARIN MENNESSÄNI. Kampasimpukkakuninkaalla on semmotteet hummerit et HUHHUH//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 19:22

Viinien mainitseminen sai sarvipäiseen näemmä uudenlaista intoa, mille Haukansilmä vain tuhahti itsekseen. Faunin tullessa lähemmäksi yllättäen, otti Haukansilmä puolittaisen, varovaisen askeleen taemmas, varoittavaisesti mulkaisten Argenteuksen suuntaan. Tuskin tuo itsekseen häntä alkaisi muljuttamaan, olihan se käynyt jo selväksi, ettei fauni siitä nauttinut ja lähinnä Aranin mieliksi oli toiminut, mutta silti Darius ei voinut olla omasta mielestään koskaan liian varuillaan tässä seurassa. Kehotus pysyä aloillaan sai Dariuksen kuitenkin seisahtumaan sijoilleen, nuoremman eliitin katsoen harvinaisen kysyvästi Argenteukseen, joka hänelle uhkaili jotain maailmojen väliin jättämisestä, samalla kun otteen haltiasta otti.
Eipä Darius ehättänyt mitään sanoa, kun se oli jo menoa. Yllättynyt ja varautumaton kenraali ei edes kunnolla ehättänyt tajuamaan mitä tapahtui, mutta pian he olivat siirtyneet faunin huoneelta takaisin kuiskauksen tuville. Ja voi kun se teki pahaa. Päässä pyöri ja ahdisti suorastaan, kun Haukankatseinen ei ollut täysin varma mitä juuri oli nähnyt ja kokenut. Hyvä ettei hän samantien lattialle romahtanut, kompuroidessaan muutaman askeleen kauemmas sorkkajalkaisesta.

"Maa sinut nielköön, Argenteus", itseään kokoileva haltia kävi manailemaan faunin päälle, samalla kun koitti hahmottaa missä päin linnaa he olivat. Aivan hänen huoneensa edessä, joten eipä nyt sitten kävellä tarvinnut. Tosin ennemmin Darius olisi kävellyt, kuin kokenut äskeisen.
Sen pidemmittä puheitta Darius avasi huoneensa oven ja asteli peremmälle, olettaen faunin seuraavan mukana. Haltia myös oletti Shyvanan olevan nätisti huoneessa - kenties vain sekoittanut paikkoja mutta silti täällä pysynyt - mutta se oletus oli näemmä liikaa. Selvästi paikkoja oli pengottu ja huone sekaisempi mitä normaalisti, mutta sen lisäksi Yliparantajaa ei näkynyt missään. Darius sähähti, nopeasti harppoen makuuhuoneensa puoleen, varmistaakseen ettei valkohapsinen sielläkään ollut lepäämässä. Ei näkynyt, eikä kuulunut. Ei tarvinnut olla neropatti ymmärtääkseen, että Shyvana kaikesta komentamisesta huolimatta oli lähtenyt pois kenraalin huoneesta.

"Teurastan sen liskon kohta itse", Darius tokaisi makuukammarista kävellessään takaisin faunin luokse ja siitä saman tien virkaveljen ohitse ovelle. Nopein askelin Haukansilmä jatkoi ulos huoneestaan, sinne alakertaan josta hälinää oli kuulunut. Varmasti joku osasi kertoa, missä Shyvana oli, jos nainen yläkerrasta oli poistunut!
Tosin eipä sitä keneltäkään tarvinnut kysyä, kun tarkkasilmäinen eliitti huomasi heti sen valkohapsisen naisen sotilaidensa joukosta oleskelutiloista. Mitä murhaavin katse suotiin Shyvanalle, kenraalin lähestyessä vierastaan, joka muiden seurassa näemmä oli viihtynyt. Ainakin kapteeni Saevel näytti vieraan seurassa viihtyvän muutaman muun mukana. Mitäköhän kaikkea Shyvana oli ehättänyt jo sepitellä? Mitä kaikkea kuiskauksen sotilaat jo tiesivät? Valheita vai totuuksia?! Totta kai siitä vähemmästäkin alkoi panikoimaan!

"Käskinhän sinun odottaa huoneellani", Darius lopulta huomautti Shyvanalle, päästyään lähemmäs tuota. Tupa oli käynyt hieman hiljenemään Winderin saapumisen myötä, mutta nyt kun Argenteus paikalle saapui toisen eliitin perässä, laskeutui tilaan lähes täysi hiljaisuus. Tannivh ja muutama muu vanhempi sotilas kävivät heti sijoiltaan nousemaan ja astahtamaan lähemmäs Faunia, toisten muistaen kyllä kuinka sarvipäinen heidän esimiestään oli mukiloinut tuvilla aikanaan.
"Rauha, hän on seurassani", Darius huomautti nopeasti, vilkaisten faunin puoleen.
"Mutta hänellä ei ole mitään asiaa tänne", Tannivh kovin päättäväisenä tokaisi suorasanaisuuttaan.
"Nyt on, anna olla Zaor. Shyvana, takaisin huoneelleni", Selvästi turhautumaan käyvä kenraali ärähti, katseensa kääntyen takaisin pikkunaisen puoleen.



// KAIKKIA KETUTTAA SITTEN NIIN! Voisin ottaa Delidogesi joo, tuo tänne. saat Timin vaihdos. PLOT TWIST! Semmoset hummerit ettei mitään rajaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron