Sattuuhan sitä. Niinpä kai, Darius ei reagoinut mitenkään kisällin ensimmäiseen toteamaan, tuijottaen tuota vain sijoiltaan, Aaronin kuitenkin jatkaen sanojaan. Vakuutellen, että ymmärsi ehkä enemmän kuin Haukansilmä luuli. Oli se totta tai ei, siihen Darius ei uskonut. Ei Aaron tiennyt tarpeeksi, jotta olisi voinut tilanteeseen kunnon mielipiteen sanoa. Loppujen lopuksi Aaronin mielipiteellä ei ollut edes väliä! Asia oli Windereiden, ei mokoma räkänokka – vaikka Alantarin poika olikin – saanut siihen puuttua tai mielipiteitään esille tuoda. Ihan hyvin Darius olisi voinut vain hiljentää Aaronin ja käskeä tuon olemaan sekaantumatta heidän asioihinsa ja jos tuo vielä niin tekisi, saisi kisälli selkäänsä – tai ne potkut Kuiskauksesta, mitä Aaron tuntui pelkäävän eniten...
Mitään Darius ei sanonut kisällin koittaessa selitellä miten muka ymmärsi tilanteen, verraten lehtolasta jopa aaveeksi. Sitähän tuo tuntui olevan kyllä, mutta Darius ei sitä ääneen myöntänyt!
"En tee lupauksia, joita en voi pitää", Eliitti lopulta tuhahti Aaronille, joka pyyteli häntä olemaan lyömättä äpärää. Sen puoliverisen oli parempi käyttäytyä ja pysyä nätisti, hiljaa nurkassaan, jos ei halunnut setänsä raivoja niskaansa!
"Poistu, en jaksa tänään enää kenenkään seuraa", kävikin sitten seuraava käsky, Haukansilmän kääntäen katseensa pois kisällistään ja lähtien askeltamaan takaisin työpöytänsä luokse.