Kirjoittaja Ivy » 17 Joulu 2017, 20:56
Pieni taskulohikäärme venytteli kernaasti Theodluinin sylissä, välittämättä sen suuremmiin ympärillään tapahtumasta ja kovista äänistä ja kääntyikin sitten sinisuomuiselle selälleen Aaronin puristaessa kiinni silmänsä, ottaen siitä hetken hiljaisuudesta irti kaiken rauhoittumisen mitä vain sai. Hengitellen syvään, hieraisten kuumia kasvoja viileältä tuntuvalla kädellä, kunnes Art avasi suunsa, kääntäen keskustelua suuntaan jota puusepänpoika ei ollut aivan ensimmäisenä odottanut ja pelännyt. Sininen katse nousi kattoon, neuvonantajan jakaessa nyt omaa näkemystään olisiko suhde toiminut vai ei ja ehkä jopa Aaronin ääneen sanomattomaksi, osittaiseksi helpotukseksi, ei nähnyt mitään väärää ihmisten ja haltijoiden väliseen suhteeseen. Pieni, yhä pahanolon ärtyneisyydestä nykivä virnistys vieraili nopeasti haltijapojan kasvoilla, puoliavonaisten silmien pysyen yhä tylsässä, valkeassa katossa.
Olihan tuo kaiketi oikeassa, ainakin ensimmäisessä kohdassa, loppu olisi jäänyt nähtäväksi, mutta silloin he molemmat olivat nuorempia, liiankin nuoria ja Ophelia oli tullut järkiinsä häntä ennen ja vaikka se olikin ehkä epäreilua, kantoi hän jonkinlaista kaunaa yhä tapahtuneesta.
"Ehkä en ole.. Hyvä tulemaan torjutuksi..." Kisälli mutisi vastahakoisesti mutta huomattavasti rauhallisempaan sävyyn. Äskeinen, melko hyvin kontrolloitu raivonpuuska ja Arathetin sanat olivat pidemmän päälle saaneet hänen olonsa paremmaksi, hieman ehkä rennommaksi yltyneiden tunteiden laantuessa. Kyllähän häntä yhä pienesti kismitti, mutta paksu laastari oltiin jo vedetty, kynnys ylitetty ja kerta hänelle ei alettu pitää sen suurempaa saarnaa, antoi kisälli asian toistaiseksi mennä, turkoosi katseen käydessä myhäileen seuraavaksi kuinka monimutkaisen ihastuksen oli itselleen saanut, naisten tason laskemisesta ja... Ehdottelemaan ettei naiset ehkä kuuluisi kuvioihin ollenkaan.
Katse siirtyi silmänräpäytyksen myötä eteenpäin kohden neuvonantajaa, kulmien kurtistuessa hetken rentoutumisen jälkeen. Hän olisi kysynyt oliko Art kuten Dariuskin oli, mutta ymmärsi paremmin kuin levitellä asiaa tupaa pidemmälle, jolle oltiin jo luottamuksellisesti kerrottu eliittikenraalin ja tämän miespuolisen alaisen suhteesta. Mutta saattoi olla, että Arathet tarkoitti vain sinkkuna pysymistä, kuten tuokin hänen tietojensa mukaan oli.
"Ainoa asia jota haluan juuri nyt on nousta tällä uralla, tulla tunnetuksi, arvostetuksi... Ja sitten kun olen tunnettu ja arvostettu ja paras mahdollinen versio itsestäni, voin ehkä miettiä perheen perustamista." Aaron lopulta vastasi epäilevältä mulkoilultaan niin, että pysyi neutraalina vastauksessaan, ehkä esittää hieman pöljääkin mikäli neuvonantajalla oli tarkoitus kiusata häntä. Perheen perustaminen oli ollut yksi jankutuksen aiheista mitä hän, mutta mitä paljon enemmän hänen veljensä olivat joutuneet kuulemaan ja toistaiseksi vain Arnold oli hyvillä aluilla asian suhteen. Se oli yleistä rahvaassa piirissä, monella ei ollut toisenlaista elämäntarkoitusta ja se oli haltijoiden selviytymisen perusta, niin Aaron asian toistaiseksi näki mutta eipähän häntä ollut kiinnostanut vielä niin pitkälle miettiä, ettei pitäisi asiaa itsestäänselvyytenä.
"Ei sen pitäisi olla vaikeaa sitten, kun olen tunnettu, komea ja varakas! Ophelia saa niellä kyyneleensä sitten." Pieni itsetuntoa kohauttava koppavuus puski haltijapojasta lävitse, tietäen samalla varsin hyvin ettei olisi nykyisessä asemassaan, mikäli he olisivat jotenkin yhdessä pysyneet, mutta kuitenkin!
Kisälli oli nostanut jalkansa divaanin reunalle niin, ettei valahtaisi istuimelta alas vallan murjotusnurkkaukseen heittäytymisen jälkeen ja vaivautui nyt kääntämään päätänsäkin henkilöön, joka oli pysynyt suurimmaksi osaksi hiljaa koko keskustelun ajan.
Taskariin. Siinä se oli, möttinä, piittaamattomana hänen kivuistaan, oli siinäkin lemmikki! Se söi hänen juustonsa samalla kun katsoi häntä silmiin eikä edes kiittänyt.
"Sain tuon otuksen häneltä." Aaron yllättäen sanoi, katsahtaen sinisuomuisesta lohikäärmeestä ylös Theodluiniin.
"Kysyit aikaisemmin mistä sain sen. Sain sen papittarelta... Ja hän sai sen kuolleelta velholta. Heh, olisiko ollut edes uskottavampi tarina?" Sinisilmäinen paljasti, muistaen aikaisemmin valehdelleensa saaneen sen kiitoksen aatelisen tyttären pelastamisesta.
Haltijakuningatar hymyili lempeästi veljensä mutinoihin, mutta ei saanut sen tarkempaa vastausta tuon voinnista. Viina ei ilmeisesti ollut aiheuttamassa kenraalille ennenaikaista päänsärkyä kaiken turruttamisen jälkeen, hyvä niin sillä Delia toivoi saavansa tuon vielä jaloilleen.
"Ah... Kuinka hassua että satuitkin kysymään" Haltijakuningatar yllättyi, mutta soi veljelleen kunnian kuunnella hetken häntäkin, kyllähän hän puhuisi pienistä pojistaan enemmän kuin mielellään.
"Limdur on rauhallinen mutta terve tenava, lääkärit sanoo hänen kehittyvän hyvää vauhtia ja hän osoittaa jo näkevänsä Windereiden lailla." Delia hymyili, puhuen kuopuksestaan ja tuon haukansilmästä joka tuolle oli periytynyt.
"Anton taas on ollut riehakkaampi, hänellä riittää energiaa lastenhoitajien uuvuttamiseen asti. Aran haluaa ruokkia pojan mielikuvitusta ja energisyyttä ja... Menin itse asiassa tilaamaan gobeliinin hänen huoneensa seinälle. Ajattelin, että se saisi hänet pysähtymään hetkeksi päättelemään omia tarinoita, varsinkin ennen nukkumaanmenoa.." Delia hieraisi otsaansa, ennen kuin jatkoi.
"Gobeliinin valmiiksi saamisessa kesti yhdeksän kuukautta, mutta nyt joudun uusimaan tilauksen kisällisi ja Theodluinin pöllähdettyä oleskeluhuoneeseen ajankiitäjän hilun voimalla, onnistuen samassa irroittamaan raskaan seinävaatteen seinästä" Delia empi kuinka pitkälle jatkaisi tapahtuneen tarinointiaan.
"Jahka olimme selvinneet säikähdyksestä ja ymmärsimme ketkä olivat tulleet gobeliinin alta vierailemaan, ei gobeliini ollut pelkästään kierinyt lattialla vaan... No, uskon oppilaasi käyttäneen sitä kupeittensa peittelyyn." Haltijakuningatar kertoi vastahakoisesti, toivoen veljensä ottavan ehkä vähän huumoria tilanteesta jota hän ei ollut aikaisemmin käynyt avoimesti huomaamaan. Olihan se kallis, pitkäaikainen takapakki tilauttaa seinävaate uudestaan, mutta jos se oli edellyttänyt Theon rohkaisu tulla hänen puheilleen, olkoot niin.