Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2018, 00:50

Vaativa katsekontakti ja kosketus kenraaliin säilyi aina siihen saakka, kunnes Theodluin suunsa päätti avata. Sen myötä myös Delathos laski katseensa kaksikosta nuorikon puoleen huokaisten, ollen oikeastaan jo varautunut että Winder olisi kiivastuksissaan tirvaissut eukkoa päin naamaa hetkenä minä hyvänsä.
Qira laski kätensä Haukansilmän rinnalta alas kosketuksensa hiipuen kuin kaipaillen alas heidän välilleen, silmien kuitenkin säilyttäen terävästi liikahtelevan kontaktinsa silmäpuolen kanssa vielä hetken. Sen verran, että noita ehätti korjata kasvoilleen hymynsä takaisin, joka piilotti alleen jälleen kaiken sen uhkaavuuden ja epäilykset. Samaan aikaan se hymy oli kuitenkin kaikkea muuta kuin viaton ja vilpitön...
"Uskonhan minä sen", mustahaltian katse laski nuorukaiseen, Theoon, joka hänen vierelleen ehätti. Poika lieni kokeneen paljon ja vähän liikaakin, mutta samaan aikaan Qira halusi uskoa sen olevan vain hyväksi nuorukaiselle. Mitä enemmän sitä näki nuoreen ikäänsä, sitä enemmän osasi olla varovaisena vanhempana. Hän halusi Theodluinille vain turvallisen sijan ja onnellisen tulevan. Kunnes Pikkuhaukka sen itselleen löytäisi, oli Syöjätär valmis toimimaan omanlaisenaan suojelusenkelinä haukanpoikaselle, joka vielä omaa polkuaan tästä tuntemattomasta etsi.

"Tietysti", lohdullinen kosketus suotiin nuorukaisen hartialle. Sille kipeälle, noidan huokaisten ja katsahtaen harvinaisen hajamielisenä hetkeksi jonnekin toisaalle. Mutta kumartuen sitten lähemmäs pojankoltiaisen korvanjuurta.
"Tiedät kyllä kuinka kutsua, jos apua tarvitset", tummatukkainen hymyili kuiskaten niin kovin hiljaa toisen hiusten äärellä, "Milloin vain. Pidä itsestäsi ja ystävistäsi huoli". Toinen Qiran käsistä nousi hyväilemään nopeasti haukanpoikasen hiuksia kaipaillen. Siten kuten äidillä olisi ollut tapana lapsensa perään huolehtia juuri ennen lähtöään jonnekin.

"Joten", Delathos tuumi vuoteen reunalta rasian kiinni painamisen päästäen kevyen metallisen ääneen huoneeseen, huomiota puoleensa hakien lähinnä sen vuoksi, jotta Elwoodin eukko olisi saanut tilaisuuden hiippailla tiehensä. Ja sen tilaisuuden Qira näytti ottavan omakseen, kaiken sen laskeutuvan tympeän tunteen myötä suudellen Theonsa otsaa haikaillen vielä ennen kuin omille teilleen hävisi kummallisen huminan myötä.
"Lahjoitatko minulle uuden viskipullon toipumisen nimissä, jotta saisit oikein koreilevan raportin siitä mitä siellä kävi? Voisin pistää kakaran kirjoittamaan kätensä rakoille, siitähän sinä pitäisit", kuuraparta hymähti yhdentekevästi, vaikeroiden hymähtäen pyrkien jo pystyyn omille jaloilleen. Hänhän ei tänne jäisi tämän pidemmäksi toviksi vain lojumaan tyhjän päiten...
"Ja annat sen eukon ja kyläpahasen olla. Riittää jo että perseilet sen yhden kanssa omaksi iloksesi pakkaa sekoittaaksesi...", pakkasherra tuhahti silmiään pyöräyttäen tukea itselleen hakien, katseellaan hakien minne nurkkaan Elwoodin harpyijapahanen olisi muka ehättänyt lipua, ennen kuin esimieheensä väsyneentympääntyneenä katsoi.



//PISUMERKKIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHHHHHHHH! Herra helmiotsa tuli jäädäkseen. Ei mee sitten millään pois. :3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2018, 02:24

Theon väliintulo lieni toivottua ja kiitettyä, sillä Haukansilmäinen ja noita tuskin olisivat tilanteesta omine neuvoineen selvinneet ilman, että jotakuta olisi sattunut. Oli harvinaista, että Darius sai suunsa pidettyä kiinni kaikesta siitä inhosta huolimatta, mikä suorastaan paistoi haukansilmäisen katseesta. Hän halusi noidan vain pois ja äkkiä! Noidan huomio kääntyi lopulta enkelinpentuun, tuon laskien saastaisen sormensa pois kenraalin rinnalta. Eliitti soi naiselle harvinaisen varoittavan mulkauksen, päättäen kuitenkin pitää suunsa kiinni, kun Elwoodin noita kävi jo äpärää puhuttelemaan.
Heti kun Theodluin ymmärsi Qiran lähtevän pian, muuttui pikkuhaukka silminnähden surullisemmaksi. Kyllähän he vielä tapaisivat, eikä se ollut edes vaikeaa toisiaan käydä tervehtimässä, mutta silti tuntui niin kovin haikealta heittää hyvästit jälleen kerran. Enkelinpentu koitti selvästi hymyillä väkisin, vaikka suu pyrki koko ajan kaartumaan väärään suuntaan, nuorimman siinä samalla pidätellen kyyneliään. Kosketus osumaa ottaneelle hartialle sai enkelinpennun värähtämään pienesti, haavan muistuttaen heti olemassaolostaan, vaikka mokoma oli jo lähtenyt parantumaan, kiitos enkeliveren. Silti, koko hartia oli kipeä ja matalan kipukynnyksen omaavana henkilönä Theodluin saisi kärsiä niistä kivuista tovin.
"Tiedän kyllä", Kurkkuaan rykäisten enkelinpentu vastasi Qiralle, yhtälailla kuiskaten, mitä tuokin oli puhunut, "pidän. Pidä sinäkin huoli itsestäsi ja muista", hän jatkoi nyökkäillen, pienesti naurahtaen, kun Qira hänen hiuksia suki.

Dariuksen huomio kääntyi noidan ja äpärän seurailusta Delathokseen, tuon päättäen avata suunsa. Ja ennen kuin kukaan sitä ehti varsinaisesti huomaamaan, oli noita siinä samassa kadonnut paikalta, Theodluinin jääden seisomaan sijoilleen suudelman myötä, katseen pysyen jossain lattianrajassa sen pienen hetken.
"Joko sinä muka hankkiuduit eroon koko viskilastista, minkä hankin sinulle aikaisemmin?", Darius tuhahti kapteenilleen, joka itseään tyhmänä ylös kampesi. Hän ei aikonut käsipuolta estää, tietäen harvinaisen hyvin, ettei kuuraparta aikonut kuunnella häntä siinä asiassa. Itseään tuo saisi sitten syyttää, jos kunto antaisikin periksi.
"... Mutta kai minä sitten voin...", Darius mutisi kuitenkin perään, olihan Delathos ryyppynsä jälleen ansainnut. Mutta tästä ei saisi tulla tapaa, eliittihän olisi vararikossa, jos alkaisi kapteeninsa epäterveellistä harrastusta rahoittamaan koko ajan!
Mitä taas tuli kommenttiin kylästä, ei Darius sanonut mitään, nyrpisti vain nokkaansa, selvästi aikoen aukoa päätään tulevassakin sille noidalle, mikäli tarve tuli! Mutta sitähän hän ei edes ehättänyt toteamaan, kun Theodluin oli jo suunsa taas avaamassa.

"Mitä sinä teet?! Et saisi nousta vielä, sinun täytyy levätä!", Itsensä kerännyt pikkuhaukka parahti, käännähtäessään nyt kunnolla kohden Delathosta, "menet takaisin maaten ja jos jotain tarvitset, niin pyydät".
"Eikös sinun pitänyt vahtia poikaa, eikä pojan sinua"
, Eliittikenraali huomautti kuivasti vierestä, katsellen kuinka Theodluin syystä tai toisesta kovin huolissaan oli käsipuolesta. Miksi, sitä Darius ei ymmärtänyt.



// IIIIIHHHH. Ja herra helmiohta on kun torakka saatana. Painuis se powerbottom pojonsa kanssa muunmuassa vaikka vittuhun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2018, 03:06

"En, mutta enhän minä sano ei sille jos uuden pullon haluat ankeaan arkeeni lahjoittaa", kuuraparta hymisi kivuliaasti ähkäisten, sanojensa perään sähisten kun jaloilleen ehätti. Siinä sitä ei ehtinyt murehtia miten Elwoodin eukko paikalta katosi, Delathoksen keskittyen kyrsimään omista kivuistaan ja heikkoudestaan, joka tuntui suorastaa hirveältä. Ei hän ollut valmis nousemaan vuoteesta vielä. Muttei hän ollut myöskään valmis jäämään tänne. Ties vaikka se saasta päättäisi palata hänen täällä ollessaan, ottaisi ohjat ja pistäisi koko sairastuvat uuteen uskoon alta aikayksikön. Parempi vain jos hän pääsisi omiin oloihinsa, omiin nurkkiinsa, jossa oli se ja sama hajottiko hän kenties yhden nojatuolin omaksi ilokseen ja sotki paikkoja, jos siltä sattui tuntumaan huonoimmassa tapauksessa.

Kuuraparran katse tuijottikin mitäänsanomattomana, ehkä jopa jokseenkin humaltuneenoloisena Theodluinia, joka äkkiä kävi tummahipiän pediltä nousemiseen reagoimaan valitellen. Mulkaisten puolihuvittuneena tietty myös Dariukseen, joka kuivasti myhisi siinä vierellä.
"Ja minä kun luulin ettei sinua kiinnostaisi", pakkasherra virnisti heikosti silmäpuoliselle, katseensa kuitenkin pikkuhaukkaan laskien, "Lähden kotiin. Helvettiäkö täällä odottaisin turhanpäiten kun voin sen tehdä yhtälailla omalla samettisella sohvallani", Del tuhahti haparoiden askeliensa kanssa lattian rajaan silmäten, kuin se olisi ollut suurempikin raja jolla tasapainonsa olisi pitänyt säilyttää.
"Joten keräähän laukkumme ja muut tarvikkeet, ja ala marssia tuvalleni takaisin – senkin kakara. Haluan kylvyn ja äärimmäisen tukevan humalan, tai en suostu näkemään seuraavaa aamun kajoa silmissäni", valkeapartainen ilmoitti harvinaisen tympeänä Theolle. Mutta tekikö hän sen vain Dariuksen takia? Halutessaan näyttää mahdollisimman kylmältä ja armottomalta tyypilliseen tapaansa sen sijaan, että olisikin ehkä antanut haukanpoikasen suhteen aavistuksen perikseen sen myötä mitä he olivat kokeneet yhdessä? Ei se ollut helppo aihe. Sellaisesta jäi helposti traumoja ja aiheita painajaisiin sopivan tilanteen tullen. Del jos kuka tiesi sen. Ja ehkä sen takia halusi painostaa äpärää eteenpäin sen sijaan että antoi edes hetkeä hengittää sijoillaan ja kerätä itseään siitä kaikesta kunnolla.

"Mitä sinä haluat siitä saastasta?", tummahipiä ontui lähemmäs eliittikenraalia, seisahtuen lähemmäs tuota, "Se tulee takaisin entistäkin hirveämpänä. Ties vaikka ilmestyisi kaupunkiin saakka joku päivä ja sivelee lettejänne kun tyytyväisenä nukutte rakkaittenne vierellä, ennen kuin ottaa hengiltä", Del hymähti ykskantaan. Totisesta. Niin kovin kylmästi, että se olisi varmaan jo heikkohermoisimman saanut vaikertamaan ääneen. Mutta siitä himmeästä, uupuneesta katseesta saattoi kyllä kokeneempi erottaa, että pohjoisenperkele kerrankin oli tosissaan ja halusi kuulla totuuden kenraalin suusta. Mitä Darius halusi oikeasti Artaniasta? Halusiko tuo vain pelata toisen kanssa jotain ikuisuuden kestävää kissa ja hiiri jahtia. Vai oikeasti hengiltä? Sillä jälkimmäisessä käsipuoli kykeni Winderiä auttamaan enemmän kuin Haukansilmä varmaan kehtasi edes kuvitella.



//ANNA POWERBOTTOMIN TOIMIA. Höntti kun on. Mee pelaan se story. Se on hieno <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2018, 03:32

Jälleen eliitti pyöritteli katsettaan kuurapartaisen hyminöitä kuunnellessa. Saakoot pullonsa, Darius kävisi ostamassa jotain hienompaa ja kalliimpaa taas. Ehkä Delathos ymmärtäisi nauttia sen eikä vain kiskaista koko pulloa yhdessä hujauksessa. Ehkä.
Huomio pysyi pikkuhaukassa, joka nyt vuorostaan sai vastauksen kysymyksiinsä valkohapsiselta. Delathos ilmoitti olevansa matkalla kotiin, eikä aikonut jäädä tänne turhanpanttina makoilemaan, kun voisi sen omassakin sängyssään tehdä. Tottahan se oli, mutta entä jos kapteeni tarvitsi vielä hoitoa? Entä jos tuon tila huononi? Täällä parantajat ja hoitajat olivat lähettyvillä ja valmiita auttamaan! Theodluin ähkäisi turhautuneena käsipuolen menoa katsellessaan, tietäen, ettei tulisi tuon mieltä muuttamaan. Olkoot, kai se sitten jäi hänen kontolleen katsoa tummahipiän perään, taas.
"... Turha odottaa täyden palvelun kohtelua kun kotiin pääset", Pikkuhaukka lopulta tuhahti, lähtien kuitenkin käskystä keräilemään tavaroita ja valmistautumaan matkaan. Hän menisi edeltä Delathosin kodille, katosmaan tulen takkaan ja sen kylvyn aluilleen, jos kuuraparta kerran niin halusi. Ruuankin hän voisi tehdä, mutta sen enempää tuon oli turha odottaa häneltä! Theo ei alkaisi passaamaan käsipuolta.

Haukansilmä seurasi vierestä, kuinka äpärä keräsi kamppeet kasaan ja lopulta lähti pois paikalta. Hyvä, sillä Delathoksen seuraavaan kysymykseen Darius ei olisi halunnut vastata muiden kuullen. Katse kääntyi terävästi kapteenin puoleen, tuon tiedustellessa vihollisen eliitistä ja siitä, mitä Winder mokomasta halusi.
"Haluan sen hengiltä", Darius vastasi suoraan, "Hän tappoi veljeni, hän teki tästä jo ajat sitten henkilökohtaista. Ja nyt, jos hän on koko sukuni perässä, haluan siitä kirotusta eroon entistä enemmän!", totta kai se huolestutti, jos Artania oli ottanut Winderit silmätikuikseen. Se tästä vielä puuttui, selvästi temppeliherra oli kehitellyt Windereistä itselleen elämäntehtävän. Se ei todellakaan kuulostanut hyvältä, sikäli mikäli se painajainen pääsisi lähellekään eliitin sisaria.
"... Olisit antanut sen painajaisen vain tappaa äpärän", Haukansilmä huomautti äkisti, matalammalta puhuen, siltä varalta että Theo tai joku muu olisi jäänyt oven taakse kuuntelemaan, "Henkesi on sata kertaa arvokkaampi kuin hänen koko olemassaolonsa. Ottamasi riski ei ollut tämän arvoista".



// En anna ku jätkä on hirvee kusipää :D JA MUTTA KUN TRIALS ASD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2018, 04:10

Tulisilmäisen katse seurasi selvästi pikkuhaukan tekemisiä, joka paikalta lähtöään teki heidän tukikohtaansa siirtyäkseen kamppeineen. Olihan siinä laukkua ja reppua kannettavana, sen verran mitä Kadzaitilla oli ollut matkassaan. Nuorukainen sai kiittää onneaan että suurinosa laukuista oli tyhjillään sen myötä, kun he olivat saaneet ne tyhjennettyä tavaroistaan Kalin luona aikaisemmin.
Ehkä jopa aavistuksen tyytyväisenä kuuraparta seurasikin Theon tomimista, joka vastahakoisuutensa omalla tavallaan tietty kävi osoittamaan hänelle ennen kuin matkaan aikoi. Kunhan tontille menisi. Tekisi sitten yhtään mitään mitä Del oli käskenyt tai jättäisi tekemättä, se ja sama, kunhan olisi yhdellä sijalla hänen seurassaan eikä huitelisi pitkin ja poikin maita ja mantuja.

Haukanpoikasesta katse kuitenkin nousi takaisin Dariukseen, Delathoksen pyrkiessä linkuttamaan hiljalleen taas verestä tahriutuvaa kylkeään pidellen lähemmäs seisahtuen silmäpuolta. Kenraali halusi Artanian hengiltä. Muutamastakin eri syystä, mikä sai yhdentekevänä kuuraparrankohottamaan kulmiaan ja pyöräyttämään silmiään. Samahan se hänelle omalla tavallaan oli, mutta toisaalta... hän mielellään myös asettui Dariuksen puolelle tietyissä asioissa. Siihen hän ei tarvinnut edes sitä mielessään piilevää pirua, joka halusi heidän pakkomielteisesti olevan enemmänkin...
Haukansilmä oli hänelle ystävä. Toveri. Työkumppani. Sitä tummahipiä usein jauhoi mielessään eliitin seurassa ja toivoi sanoissaan olevan oikeassa. Mikä totuus sitten oli? Olisipa joku ollut sen hänelle kertomassa...

"Ja ottanut valittelut Hänen majesteettinsa kauniimmalta puoliskolta sitten, kun olisin tullutkin takaisin ilman sitä kersaa?", valkeahapsi aloitti äreänä hymähtäen lopulta lähemmäs päästyään, "Puolustin sitä pentua koska sinä halusit että se tulee mukaani. Puolustin sitä todistaakseni etten aio sille helvetinpaimenelle kääntää selkääni oli kyseessä sitten sinä, tai joku toinen meistä. Häijy se on, mutta niin olen minäkin".
"Ilman sitä erästä olisin heittänyt viimeisen henkäykseni sinne hankeen. Olisin kenties metsästänyt sinua sen painajaisen orjana. Aivan kuten veljesi", valkeapartainen nojautui lähemmäs Dariusta, kasvotusten tuijottaen hetken todella syvälle silmiin vanhempaansa. Se oli aivan toisenlainen katse kuin koskaan aikaisemmin, joka nostatti myös tummahipiäisen ovat niskakarvat pystyyn salaa.
"Pysy kaukana siitä, Darius. Jos henkesi on sinulle tärkeä, ja ne jotka rakkaita sinulle ovat", käsipuoli soi laiskan toverillisen tapautuksen Winderin toiselle olkapäälle, "Minä mieluummin näen turpasi samalla puolen kuin sillä toisella...". Oliko se jälleen puolueeton varoitus? Vai pelkkä myötätuntoinen huomautus? Sitä kai haukansilmäinen sai kontollaan keskenään murehtia jälkikäteen. Del halusi täältä vain helvettiin murjottamaan jo keskenään.



//Samaan aikaan Noel toisella puolen maailmaa. HUOMENNA TUUT ONLINEEN OLLAAN MENOSSA RAIDAAN JA STUFFS JUOSTAAN SULLE JUTUT SAMALLA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2018, 13:39

"Ennemmin niin, kuin riskeerata henkesi turhan tähden", Darius nurisi takaisin Delathokselle, joka keksi heti sanoa vastaan, miksi oli pikkuhaukan pelastanut. Totta kai eliitti oli... kai... jollain tapaa kiitollinen kapteenilleen, mutta jos hän olisi ollut paikalla, niin... Niin mitä? Hänkin olisi mennyt ja haastanut Artanian, kyllä. Ei pelastaakseen sen äpärän, vaan kostaakseen veljensä kuoleman! Joten oliko hänellä loppupeleissä varaa nurista tummahipiälle? Ei varsinaisesti, mutta eliitti aikoi tehdä sen kuitenkin. Jos ei muuten, niin omaksi ilokseen, nyt kun Delathosille saattoi päätään aukoa ilman, että piti pelätä sen toisen perkeleen paikalle ilmestymistä.
Kulmat kurtussa Haukansilmäinen nyrpisti nokkaansa varoittavasti kuuraparralle, joka hänen veljestään mainitsi, vielä ennen kuin kehotti esimiestään pysymään kaukana temppeliherrasta. Mitä tuo hänestä luuli?
"En. En anna sen perkeleen olla rauhassa, ennen kuin siinä ei enää henki pihise", Darius sähähtikin niille varoituksille, terävästi vilkaisten kättä joka hänelle taputuksen olalle soi, "Olkoot se sitten viimeinen tekoni", kyllä hän tiedosti, ettei yksin voisi mitään Artanialle. Ei hänellä ollut taitoja saatikka voimia pistää langennutta päiviltä, jos kerta edes Delathos ei siihen yksin kyennyt. Joten haukansilmän pitäisi hankkia apua, joltakulta, joka osaisi temppeliherrankaltaisia käsitellä ja pistää päiviltä. Kaikella oli loppunsa ja Darius aikoi pitää huolen, että temppeliherra kohtasi omansa mahdollisimman pian...

Katse laski lopulta kuurapartaisen kasvoilta, eliitin tarkkaillen arvioivasti alaisensa kuntoa. Ei hän yhäkään aikonut estää Delathosta lähtemästä, vaikka täytyi myöntää, että ehkä äpärä oli ollut oikeassa — tuon olisi parempi pysyä vain täällä, missä apu oli lähellä. Mutta, kaiketi pikkuhaukka sitten katsoi kapteenin perään, eikä antaisi tuon verenhukkaan tai muuhunkaan kuolla.
"Pue päällesi niin saatan sinut kodillesi", Darius lopulta tokaisi, katseen nousten takaisin lähelle tulleen kuuraparran kasvoille. Ei hän pitänyt siitä, kuinka lähelle toinen taas oli itsensä tuonut, mutta tällä hetkellä eliitti ei osannut pelätä käsipuolta, joka näytti siltä että romahtaisi hetkenä minä hyvänsä alas.
"Jos et pukeutumaan kykene omin neuvoinesi, niin saat luvan jäädä tänne. Niin huonossa kunnossa en anna sinun poistua tuvilta".


// :D:DD:DDD Voi noel. Ja samaan aikaan minä. JA ASD BUT MUH RP'S !!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2018, 15:52

Tummahipiä hymähti huvittuneena kulmiaan kohauttaen, nojaten horjahtaen taemmas Winderistä. Vai että ihan saattaa kotiin asti, jos hän ei pukemaan kyennyt? Jos pohjoisenhaltialla olisi ollut yhtään enempää energiaa tuhlattavaksi, olisi hän varmaan tirvaissut Haukansilmää päin näköä. Mutta nyt se kaikki ajatus ja voimat menivät silkkaan pystyssä pysymiseen, Delhän ei kaatuisi tästä minnekään ennen kuin omaan torppaansa ehtisi. Hän kävelisi omin jaloin sinne asti, veisi se sitten hänen ajastaan kuinka paljon tahansa. Minne hänellä muka oli kiire? Ei sitten tasan tarkkaan yhtään minnekään!
"Johan minulla on housut. Takkini lienee naulakossa ja saappaani ulko-ovella", käsipuoli tuhahti arvioivalle esimiehelleen kovinkin letkeään äänensävyyn, muutaman heikonlipsuvan askeleen ottaen kauemmas mokomasta pässinpäästä kätensä levittäen kysyvänä sivulleen, "Mitä muuta minä tarvitsen kotiini kävelläkseni? En minä sentään juhliin ole lähdössä". Delathos toi kätensä pyyhkäisemään sotkuista pehkoaan päänmyötäisesti taaksepäin, silmissä osin näkökentän tuntuvan sumentuvan hetkeksi. Eihän se saanut miehen kuin horjumaan ja virnistämään sijoillaan itsevarmana omalle kärsimykselleen. Kerrankin sitä sattui oikein kunnolla, eikä Delathoksesta ollut kuin nauttimaan siitä surkeasta olotilastaan nyt kun niin sanotusti varmassa turvassa oli.

Tummahipiä lähti sen itseriittoisen hymynsä kera askeltamaan Winderin ohitse, kädellään tietty haparoiden tukea seinustalta jos sellainen tarjolla tueksi oli, "Olisit samantien konsultoinut siltä ämmältä jonkun suurenkin manausloitsun sen perkeleen varalle talteen kun se täällä vielä oli", Del huomautti hymähtäen. Kuuraparta koki todella harvinaiseen tyyliin tarpeelliseksi myös vilkaista äkkiseltään taakseen ja läheisiin hämäriin nurkkiin... eihän se pahanilmanlintu ollut oikeasti jäänytkin tänne? Vain teeskennellyt häipyvänsä paikalta, mutta odotti kynsineen nyt jossain että pääsisin sen äpäräpojan tietämättä vetämään heitä päin naamatauluja kiitokseksi niin surkeasta vastaanotosta, jonka Haukansilmä oli eukolle suonut? Toivottavasti ei...
"Minä kun ajattelin että sinulla olisi parempaakin tekemistä kuin tunkea nokkaasi seuraani...", pakkasherra kirosi hiljaa itsekseen nyrpeänä jatkaessaan sitä matkaansa kamppeensa löytääkseen.



//Aksu. Nyt se ES alas tai tulee maanpäristys. RP EI ODOTA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2018, 17:38

"No kerrankin", Haukansilmä huomautti kuivasti, kapteenin huomautellessa omaavansa jo housut jalassa, jonka jälkeen tuo arveli lopun kerrastonsa sijaintia ja sen jälkeen kyseli, miksi hän muka enempää tarvitsisi ylleen.
"Jos et ole sattunut huomaamaan, niin pihalla on lunta ja pakkasta", Eliitti huomautti Delathosille, jaksamatta kuitenkaan sen enempää vängätä. Paleltukoot sitten, jos halusi. Vaikka tuskin pohjoisen perkele ehätti edes palella sillä matkalla, mikä kestäisi kävellä linnalta kodilleen. Lisäksi Haukansilmä ei olisi halunnut päästää tuota pakkaseen haavojensa kanssa, mutta eipä hänestä tainnut olla pysäyttämään pässinpäistä, joka nyt haparoiden kera virnuilunsa lähti matkaa tekemään kohti ulko-ovea.

"Luuletko, että minä lähtisin sellaiselta eukolta yhtään mitään pyytämään tai kyselemään", Puheenaihe vaihtui seuraavaan ja vaikka Delathoksen huomautuksessa oli pointtinsa, ei Darius todellakaan siltä noidalta aikonut apua pyytää mihinkään! Johan hän oli konsultoinut Argenteusta, se sai riittää näin alkuunsa, "Ties mitä olisi vaatinut vastapalvelukseksi. Riittää jo, että olen Taivaanturmelijalle velkaa...".
Hitaasti eliitti lähti seuraamaan kapteeniaan, joka yhä niin päättäväisenä ulko-ovelle pyrki. Totta kai vastaan tulevat hoitajat olivat aikeissa käännyttää kaksikon jo takaisin, yhtälailla huolissaan N'drayerin voinnista, mutta ennen kuin kukaan suutaan varsinaisesti avasi, oli Darius telepaattisesti käskenyt heitä antamaan asian olla. Tosin, itse kapteeni taisi näyttää sen verran karulta, ettei kukaan varsinaisesti halunnut tuolle alkaa väittämään vastaan...

"Minulla on paljonkin parempaa tekemistä, kuin vahtia sinun perääsi", Darius huomautti Delathosille, samalla kun kuurapartaisen vaatteet pikkuhiljaa löytyivät. Kyllä hän oli kuullut tuon mutinat ja katsoi asiakseen niihin piikitellä takaisin, "Mutta täytyyhän minun katsoa, että sinä selviät elossa kotiisi saakka, etkä hankeen tuuperru matkalla. Sehän tästä puuttuisi, että saisin jälkikäteen syytöksiä laiminlyömisestä sinun suhteesi. Jahka kotiisi olet päässyt, olet sen äpärän ongelma".
Matka jatkui, Delathoksen tahtiin, Dariuksen lähinnä vain roikkuen tuon matkassa, tietäen miten ärsyttävää tällainen hännystely saattoi olla. Ja siitä hän saattoi pientä iloa itselleen repiä, sikäli mikäli kuurapartainen hänen läsnäolonsa katsoi nyt riesaksi. Pihalle päästessä pakkanen löi heti kasvoille, mutta eipä se matkaa hidastanut. Darius veti sisätakkiaan paremmin ylle, viitsimättä lähteä hakemaan mitään lämpimämpää niskaan tämän matkan ajaksi. Kuten todettu, ei matka N'drayerin talolle ollut pitkä, joten äkkiäkös hän kipittäisi takaisin tuville, jahka tuon ison lapsen oli saattanut kotiinsa.
"Saat pullosi huomenissa", Darius tokaisi, kun matkaa oli taitettu jo yli puolet ja N'drayerin kotosija näkyi jo kauempana, "Ennen sitä en ehdi mitään hienoa sinulle hankkimaan".


Samaan aikaan Theo oli edeltä ehättänyt kaikkien kantamuksien kera perille ja käynyt heti ensitöikseen takkaa ja kynttilöitä sytyttelemään, sekä alkanut vettä lämmittämään kylpyä varten. Myös vaatteita hän oli vähentänyt sen verran, että oli ylleen jättänyt vain tumman, mukavan löysän pitkähihaisen ja tummat, lämpimät, löysät housut. Eipä siinä omalta uupumukseltaan muuta oikein ehtinyt, enkelinpennun istahtaen alas heti niiden hommien jälkeen, lähinnä odottaakseen että kylpyvesi lämpiäisi, ennen kuin mitään muuta yrittäisi. Toki siinä tuli miettineeksi, missä ihmeessä Milka oli, mutta kaiketi kissa itsensä esiin toisi sitten kun huomiota osakseen haluaisi.


// ES! ON PALANNUT TÄNNE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2018, 19:38

Kuuraparta otti turvalleen niin tympeän ja kylmän ilmeen kuin vain saattoi, jos joku erehtyi tulemaan heitä vastaan. Syystä tai toisesta kukaan ei kuitenkaan suutaan kehdannut aukaista. Eivät edes muutamat vastaan tulevat hoitajat, tummahipiän edes luomatta katsahdusta noiden puoleen, vaikka aistikin sen huolestuneisuuden ulkopuolisista ohikulkijoista. Onnekseen kenties nuo eivät mitään hänelle sanoneet ja tajusivat väistää tieltä, sillä Del olisi todennäköisesti saattanut nuo vain tönäistä tieltään syrjään muutoin kylmästi.
Mutta viis vastaantulevista kuuraparran kiskaistessa tahriintuneen pihatakkinsa ylleen puolihuolimattomasti, edes viitsimättä sitä kiinni laittaa, kun tympeä katsahdus suotiin Haukansilmälle. Totta kai tuo moukka seurasi perässä hänen kiusakseen ja märehti siinä mitä olisi saattanut sattua.

Tummahipiä ärähti, "Minäkö muka hankeen tuupertuisin - älä naurata", käsipuoli ähisi kun joutui aavistuksen kumartumaan alemmas saadakseen saappaansa jalkoihinsa. Olisihan hän voinut paljainkin jaloin lumessa kulkea, mutta juuri nyt se ei erityisemmin innostanut, kun matkanteko ei todellakaan tahdikkainta mahdollista ollut. Suotta sitä enää erikseen paleltumia olisi lähtenyt hankkimaan, kun valmiiksi paikat olivat enemmän ja vähemmän rikki.
Siitäpä alkoikin harvinaisen hiljainen ja äreä, ja hitaanhankala kävelymatka tuvilta käsipuolen omille tiluksille. Kylmä ei tuntunut eilisen jälkeen enää miltään, vaikka viileä tuulahdus tervehti heitä heti oven avattua ja pihalle astahtaessa. Lumi narskui saappaiden alla, valkeahapsen linkuttaen päättäväisenä eteenpäin mahdollisista katseista välittämättä katseensa ollessa naulittuna päämäärää kohden. Vasta tovin kuluttua kun silmäpuoli päätti suunsa avata, vilkaisi pakkasherra esimiehensä puoleen.
"Samantekevää vaikka jättäisit tuomatta kokonaan", Del hymähti rauhallisemmin, vaikka tympeältä näyttikin jos kasvoille erehtyi katsomaan, "En minä tässä kunnossa jaksa ryypätä ja rellestää. Ei edes huvita harkita moista". Se oli varmasti outoa kuulla kuuraparrankaltaisen irvokkaan kusipään suusta – mutta ei Deliä huvittanut. Ei kiinnostanut oikein mikään yllättäen, sisällä velloi vain kummallinen tyhjiö, eivätkä kivut olleet enää vain turraa pistelyä iholla kuten tavallista. Jokainen kylmä vastenpuhaltava viima sai pienemmät suojatut haavat vihlomaan ilkeästi, mustelmien ja lihassärkyjen suorastaan huutaen jokaisen askeleen myötä vain tummahipiää lankeamaan alas ja todellakin lysähtämään siihen hankeen nurin. Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin hän tunsi kipua, aidosti, ihan itse, mutta sen sijaan että se olisi latistanut mieltä, oli se Delathoksen mielestä vain mielekästä.

"Katsos kun minulla on kerrankin tilaisuus vain märehtiä omia masentavia ajatuksiani ilman, että tarvitsee omaa inhottavuuttaan naureskella itsekseen peilin edessä", tummahipiäinen jatkoi totisella äänellä Winderille, "Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin minuun sattuu oikeasti. Veisinkö itseltäni senkin tilaisuuden vain ryyppäämällä itseni sammuksiin kuten tavallisesti?", käsipuoli naurahti surkuhupaisasti itselleen päätään pudistellen. Katseensakin oli kääntynyt tutkailemaan sitä omaa pihapolkua lumiselle kuistille, joka oli täynnä lunta. Talolle veivät ainoastaan Theodluinin jäljet, ellei joku toinen kersa sitten mukamas ollut kehdannut hänen pihallaan juoksennella huvikseen – mutta tuskinpa. Eiköhän pikkuhaukka ollut ehtinyt mukana olleen muutaman tyhjänpuoleisen laukun kera takaisin torpalle jo tovi sitten, kun savupiipustakin nousi savu ja ikkunaverhoja oli vedetty syrjään ikkunoiden tieltä.
"Kipu kertoo että olen elossa", valkeaparta tuhahti, kenties kylmä selvitti päätä aavistuksen, vaikka se samalla toi tympeän tunteen vellomaan mieleen kun Delathos astui omaan pihaansa, "Kenties minusta on vielä sittenkin jotain jäljellä. Jotain muutakin kuin vain se kusipää jonka te paremmin tunnette".



//ET TUO SITÄ SYÖPÄSTÄ TÖLKKIÄ TÄNNE TAI ALOTAN KAPINAN! RRRRRRRRRRRIOT!!!!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2018, 20:53

Mikäli Delathos ei olisi ollut ihan noin heikossa hapessa, olisi Darius kokenut tämän tilanteen jopa huvittavaksi. Nyt kun ei tarvinnut olla varuillaan pakkasperkeleen seurassa ja tuo itse näytti niin kovin nyreältä tilanteensa takia. Jos Delathos olisi useammin näin harmiton, saattaisi tuon kanssa tulla jopa paremmin toimeen!
Haukansilmä kohotti kulmiaan yllättyneenä, kun kuuraparta ilmoitti, ettei jaksanut ryypätä ja rellestää, eikä edes aikonut harkita sellaista toimintaa itselleen nyt pieneen toviin. Tähän asti ainoa hetki, jolloin Darius ei ollut nähnyt Delathosia kännissä tai hankkiutumassa humalaan, oli silloin kun kapteeni suoritti tehtäväänsä. Joten se todellakin oli yllättävää kuulla, ettei kuuraparta aikonut edes koittaa turruttaa kipujaan alkoholin parissa. Ehkä se kuitenkin oli vain hyvä idea, siitä tuskin seuraisi mitään hyvää, jos kuurapartainen nyt pullonkaulaan tarttuisi.

Kuurapartaisen avautumiset olivat myös... Sinällään outoja. Ei tuo selvin päin ollut koskaan eliitille itsestään kertonut ja nyt mokoma ilmoitti ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin tuntevansa kipua ja olevansa siitä jotenkin... iloinen. Haukansilmä tuijotti nuorempaansa jokseenkin arvioivanhämmentyneenä, tietämättä varsinaisesti mitä olisi voinut sanoa. Tai no, ehkä jos heidän suhteensa olisi ollut hieman parempi ja yksiselitteisempi, olisi Darius saattanut jotain motivoivaa tai ystävällistä keksiä sanottavaksi.
"... Argenteus keksii kyllä jotain", Haukansilmä tokaisi lopulta, kuurapartaa tarkkaillen, "Halusit tai et", kuului lisäys, Dariuksen luottaen virkaveljensä kyllä keksivän jotain. Oli... Omalla tavallaan surullista kuulla tuollaisia avautumisia Delathokselta. Darius halusi auttaa kuurapartaista, mutta hän ei todellakaan tiennyt miten, joten pakko oli luottaa ulkopuolisiin siinä asiassa. Olisihan hän voinut olla enemmän ystävä käsipuolelle, mutta ystäväksi hän ei voinut ruveta tuosta vain... ei sen kaiken jälkeen, mitä oli tapahtunut. Darius tarvitsi aikaa, ennen kuin voisi luokitella Delathoksen kunnolla ystäväkseen, jos siihen edes ikinä kykenisi.

"Menehän nyt, ennen kuin siihen jäädyt kipuinesi", Haukansilmä lopulta hymähti, päällään nyökäten kohden kuuraparran kotiovea, "Käske sen äpärän katsoa haavasi, ennen kuin nukkumaan menet".



// SE ON JO TÄÄLLÄ. ES PIRSSI ON PAIKALLA JA MUUMIMUSIIKKI BASS BOOSTED SOI TÄYSILLÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Syys 2018, 06:33

Pitkäntympeä hymähdys pääsi tummahipiän suusta, merkiksi ettei kapteenia olisi todellakaan kiinnostanut alkaa jutella siitä pässinsarvisesta velhosta, “Saisi keksiä nopeammin tai olen haudassani ennen kuin saatte mitään aikaiseksi tätä menoa”.
Tai mikä parempaa, se hullu ehtii rellestämään saappaissani vapaasti joukkoonne. Vaikkei se minun ongelmani olisikaan enää siinä vaiheessa”, Delathos naurahti jokseenkin katkerana ajatukselle. Ennemmin tai myöhemmin se tapahtuisi, jos joku ei onnistuisi tuhoamaan tai pysäyttämään sitä - ja Del itse oli jo aivan liian välinpitämätön ajatellakseen asiaa sen enempää kuin silloin jos henkisesti romahti. Jos hän ehtisi ryypätä itsensä hautaan tai henkensä heittäisi jossain satunnaisessa taistelussa, olisi se mielekkäämpi tapa lähteä kuin menettää mielensä jollekin tuntemattomalle voimalle. Ehkä hänen olisi pitänyt alkaa keksiä lisää huonoja tapoja joilla lyhentää elinikäänsä, muutakin kuin uhkapelit ja alkoholi...
Uupuneen miehen katse kiri kuitenkin Haukansilmään lumihangesta, Delathoksen katsoen kenraalin kasvoille toista kulmaansa kohottaen, “Ihan niin kuin se kersa ei tekisi sitä kysymättäkin. Käyttäisi sympatiansa johonkin muuhun kuin elämäänsä kyllästyneeseen vanhaan paskiaiseen”, kuuraparta pyöräytti silmiä päässään hymähtäen.

Lähetän Theon tuville jos jotain olen vailla”, pakkasherra ilmoitti sen suurempia hyvästejä jättämättä Winderille, uskoen ettei silmäpuoli mitään erityistä häneltä halunnut kuulla tässä tai myöhemminkään. Raskas askel veikin pihamaan halki kotiovelle linkuttaen, Delathoksen astuen sisälle matalaan majaansa jonne pikkuhaukka oli ehättänyt jo jotain valoakin sytytellä.
Jostain kuului oven sulkeuduttua vaimea maukaisu. Ja sitten toinen, kun pörheä karvapallo kiisi jostain piilostaan isäntää vastaan Delin jalkoihin pysähtyen kiehnäämään ja kehräämään kuin suurikin peto, kun suurempi häntä siinä katseli eikä minnekään tohtinut liikahtaa. Johan Milka oli ehtinyt kasvaakin siitä, kun Delathos sen löysi kadunposkesta surkeana yksin hylättynä, ei kattia olisi tunnistanut enää samaksi.
Jos kapteenin sydämessä oli paikka jollekin, niin kissoille. Lemmikeille. Noille pienille seuralaisille, jotka omalla tavallaan toivat iloa elämään vaikkeivat hirveän pitkään haltioiden ikäpuulla matkassa mukana olleetkaan. Ellei kyse sitten ollut jostain pitkäikäisistä taruolennoista, kuten vaikka lohikäärmeistä; Mutta sellaisista suomukkaista rääkyjistä Del ei jaksanut välittää. Taisivatpa nuo kasvaakin loppujen lopuksi sen verran kookkaiksi, ettei sellaiselle matelijalle ollut paikkaa tarjota kuin isoilla herroilla tai jos asui Briarin kaltaisessa kylässä.

Joko ruokit sen?”, kuurapartainen tiedusteli poimiessaan katin syliinsä, Milkan kiiveten tyytyväisenä Delathoksen olkapäälle nuokkumaan ja tähystämään ympärilleen. Ei sitä haitannut että käsipuoli lähti askeltamaan eteenpäin jahka saappaansa oli saanut oven viereen jaloistaan, pienten kynsien pureutuen pitämään pikkuista paikallaan kuin parhaimmatkin koukut.
Sanoin sedällesi juoksuttavani sinua asioillani jos on tarve”, tummahipiä ilmoitti vielä rojahtaessaan alas takan ääressä olevalle korealle sohvalle, terävästä ärähtäen toimituksensa ohessa ja kätensä nostaen kyljelleen jota vihloi taas ikävästi.


//VAADIN JUMAL VELHOA TAUSTALLE BASS BOOSTEDINA MYÖS TAI MUUTEN EN KELPUUTA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2018, 08:11

Jos Darius olisi omannut yhtään enempää sympatiakykyä, olisi hän varmasti tuntenut olonsa kahta kauheammaksi pakkasherran puolesta. Ei hän voinut sanoa pitävänsä tuon itsesäälistä, mutta toisaalta katsoi N'drayerin olevan siihen oikeutettu, toisin kuin jotkut muut. Tummahipiällä sentään oikeasti oli asiat huonosti, eikä vain huonoja päiviä peräperään.
"Hyvä idea", Haukansilmä hymähti Delathokselle, tuon ilmoittaessa juoksuttavansa äpärää tuville, mikäli jotain tarvitsi. Ja ilman sen kummempia hyvästejä käsipuoli lähti linkkaamaan asunnolleen, Dariuksen katsellen hetken kuuraparran perään, varmistaen että tuo nyt ovelle pääsi eikä pihatielle tuupertuisi. Sen myötä eliitti kääntyi kannoillaan ja lähti tekemään matkaa takaisin kohden tupia.

Theodluin oli ehättänyt jo katsoa asuntoon valoa ja lämpöä. Myös kylpyvesi alkoi olla valmiina lämmittämisen myötä, pikkuhaukan siinä samalla ollen keittänyt pannullisen vettä teetä varten, joskin kapteenille taisi kelvata jokin väkevämpi juotava. Näin ollen enkelinpentu olikin kaivellut käsipuolen viinakätköjä, löytäen lopulta rommipullon puolikkaan, jonka oli kiikuttanut keittiöön, jotta voisi rommitotia tummahipiälle tarjota teen sijaan. Sen jälkeen oli nuoren pakko istahtaa jälleen alas hengähtämään, mutta kauaa siinä ei rauhassa yksin saanut istua, kun Delathos jo saapui paikanpäälle.
Milka tietenkin kipitti heti jäähaltian luo, kissa kun tuntui rakastavan kuurapartaista yli kaiken. Ihmekös, olihan Delathos tuon hengen pelastanut ja näytti itsekin pitävän katista, mikä sinällään oli hassua. Ei Delathoksesta uskonut eläinten ystävää, mutta toisin oli.

"Ruokein", Enkelinpentu vastasi hymähtäen tummahipiälle, joka nyt kissa olallaan lähemmäs takkaa käveli, rojahtaen lopulta alas sohvalle. Teki yhä pahaa nähdä kuuraparta näin huonossa kunnossa, pikkuhaukan syyttäen itseään toisen tilasta. Ei Delathos olisi tuohon kuntoon päätynyt, jollei hän olisi typeränä tunkenut nokkaansa luostarille...
"No se on vähintä, mitä voin tehdä", haukankatseinen vastasi käsipuolelle, tuon ilmoittaessa hänen joutuvan juoksupojaksi. Samalla puoliverinen nousi ylös sijoiltaan, jääden hetkeksi vain tarkkailemaan kuurapartaista, joka kylkeään piteli kivuissaan.
"... Kylpy on kohta valmis, jos haluat peseytyä", Theo lopulta aloitti, askeleen vieden muutaman metrin kohden kyökin ovea, "Keitin myös teetä, mutta saat jotain väkevämpääkin jos haluat... Vaikka en suosittelisi turruttamaan mieltä ja kipuja pois, ainakaan vielä. Ajattelin myös laittaa ruokaa myöhemmin, jos sinulla on nälkä".



// :DDDDDDDDDD BOOLI ANTHEM BASSBOOSTED //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Syys 2018, 15:00

Tympeällä hymähdyksellä kapteeni kuittasi kersan tokaisun. Sentään toinen ei vängännyt vastaan kenties yhä tuntiessaan jonkinlaista syyllisyydentuntoa siitä mitä oli sattunut – mutta niin tuon keskenkasvuisen taulapään olisi kuulunutkin jos häneltä kysyttiin. Ääneenhän Delathos ei sitä jaksanut ilmoittaa, hän olisi ennemmin heittänyt Theon vain suoriltaan pihalle, jos tuo olisi alkanut päätään aukomaan tässä ja nyt.
Tyytyväisenä kurnuttava kissa kiipesi näppärästi tasapainottelemaan häntänsä korkealla sohvan pitkälle selkänojalle, karvapallon jääden seurailemaan pikkuhaukkaa kun poika sijoiltaan nousi ja lähti liikkeelle. Kylvyn Theo oli ehättänyt jo valmistella lähestulkoon, siinä missä tuolla vaikutti olevan muitakin suunnitelmia ruuanlaiton suhteen, mihin Delathos ei hymähdystä enempää kommentoinut korjatessaan asentoaan ja repiessään takkinsa helman perseensä alta ja hartioilta roikkumasta viereensä. Joka paikkaa särki ja vihloi, eikä kuuraparta halunnut edes ajatella millainen riesa olisi ollut juuri nyt Kalin pajalla jos he sinne olisivat jääneet.
En minä tässä kunnossa halua mennä sotkemaan vuoteen taljoja”, pakkasherra hymähti partaansa hieraisten. Kylpy kyllä tekisi terää ja ehkä puhdistaisi myös mieltä. Hänen valkea harjansa pitäisi joka tapauksessa setviä selväksi ja pestä verestä ja moskasta, sillä ainakaan vielä Delathos ei välittänyt siitä että lettinsä alkaisi näyttää Kalin vanhalta rastapehkolta. Vaikka oli siinäkin ollut oma tunkkaisen tuttu ja rähjäinen hajunsa, johon hän oli ehättänyt jo mieltyä.

Sinuako se lohduttaisi, jos en humalaa riipaisisi heti pintaan ja sammuisi vain sijoilleni? Ainakin saisin levättyä”, Del hymähti kuitenkin jatkoi katseensa kohottaen Theodluiniin, “Sanon saman mitä sedällesi - en aio viedä itseltäni tilaisuutta tuntea kuinka kroppani hajoaa allani, joten pääset todistamaan tympeää itseäni jos täällä meinaat nuokkua”. Niiden sanojen myötä kuuraparta antoi itsensä valua sohvalle epäryhdikkääseen asentoon, tyytyen vain sulkemaan aavistuksen silmiään samalla kun takkatulen puoleen silmänsä käänsi.
"Tuo sitä teetä nyt sitten kerta olet sitä laittanut...", Delathos ilmoitti nuoremmalleen.


//Voi apua ei :DD:D:D:DDD BOOLI ANTHEMISTA NYT OHJE TALTEEN JA DRINKKEJÄ TEKEMÄÄN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2018, 00:14

Pikkuhaukka oli jokseenkin jopa yllättynyt, kun Delathos ei ollut heti ensitöikseen pullonkaulaa etsimässä kouraansa. Hyvä se vain oli, ei teho sitä valittanut, mutta samaan aikaan tuntui pahalta, kun kuuraparta kertoi juomattomuuden syyksi ne kivut, joita koki. Moni olisi halunnut käsipuolen asemassa turruttaa itsensä niin, ettei kipu tuntunut missään, mutta tuo mokoma aikoi sinnitellä niiden kanssa.
Theodluin katsoi pidemmän tovin reporankaa käsipuolta, joka lopulta tokaisi ottavansa vastaan teetä, kerta sitä oli tarjolla. Puoliverinen ei liikahtanut ihan heti sijoiltaan, sen pienen hetken tarkkaillen kuurapartaista, kunnes käännähti kyökin puoleen ja katosi sinne toviksi.
Sen tovin aikana enkelinpentu kaatoi kuumasta pannusta vettä tarjoilupannuun, johon oli sekoittanut teeyrttiseoksen. Huolella hän valmisteli teen valmiiksi, kasaten lopulta tarjottimelle niin pannun, pari kuppia, kun myös sokerikon ja maitoa. Niiden kera hän palasi oleskelu tilaan, laskien tarjottimen matalalle pöydälle ja kaatoi ensitöikseen Delathokselle teetä, kysellen sitten halusiko tuo mitä sen lisäksi kuppiinsa. Ja jahka oli käsipuolta miellyttävän seoksen tehnyt, ojensi Theo kupin kapteenin puoleen.

Theo kaatoi myös itselleen teetä ja lopuksi istahti Delathoksen viereen sohvalle, pitäen sen hienoisen hajuraon, mihin Milka heti ensimmäisenä hyppäsi pyörimään ja hakemaan mieluista paikkaa kahden miehen väliltä. Enkelinpentu katsoi hetken hymyillen kattia, ennen kuin uskalsi katseensa varovaisesti kohottaa Delathoksen puoleen.
"Minun piti muistuttaa sinua, että tappaisit minut kun kotiin pääsisimme...", Theodluin aloitti varovaisesti, tarkkaillen kuuraparran kasvoja, "Tai vähintäänkin lukitsisit minut kellariin", puoliverinen lisäsi.

"Kuinka paljon... Muistat... Kaikesta?"
, Olivat seuraavat sanat, enkelinpennun tosissaan miettien, mitä kaikkea tummahipiä muisti taistelusta ja sen jälkeisestä. Muistiko Delathos heidän kahden välisen hetkensä vuoteella, kun kuuraparta hänet oli kiskaissut viereensä. Kenties se keskustelu oli vain heikkovoimaisen hourailuja, ehkä ei, mutta Theodluin halusi tietää, mitä kaikkea kapteeni siitä muisti. Ja nyt tuntui oikealta hetkeltä kysellä asiasta, kerta he olivat kahden, eikä kukaan keskustelua kuunnellut.


// OHJEET TALTEEN JA SIT LÄHTEE. Sekotetaan toi booli teidän häihin ja sitten on tatteja jokasen silmissä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Syys 2018, 12:09

Pakkasherra vilkaisi nopeasti vielä Theodluinin perään, Milkan yhtälailla harkiten kiitäisikö kuin rasvattu salama enkelipojan perään, mutta jäi kuitenkin kurnuttamaan kuuraparran luo. Yrittäen nuolla isompansa hiuksia puhtaaksi, mutta eihän siitä mitään tullut, kun valkeat harjakset vain takertuivat kissanpennun karheaan kieleen.

Sen hetken kun Delathos yksin jäi, ehti kuuraparta setviä ajatuksiaan parempaan kuosiin. Olo oli apaattinen ja masentunut, vaihteeksi, kuten aina silloin kun se piru päässä jätti hänet rauhaan ja omiin oloihinsa. Sen lisäksi kehoa ja mieltä särki, Delin ensimmäisenä miettien miten kauaa tällainen runtelu vielä jatkuisi, ennen kuin hän pääsisi kärsineestä minäkuvastaan lopullisesti irti. Olisihan hän voinut itseltään hengen ottaa, josta joka kerta muistutti se kobraa muistuttava merkki selän pielessä ja outo koru kaulalla, jonka kuuraparta poimi hyppystensä väliin hipelöitäväksi samalla kun takan lämpimiä liekkejä silmäsi ajatuksissaan. Kauaa hän ei kuitenkaan saanut olla jälleen yksin, kun haukanrääpäle saapui tarjottimensa kera lopulta takaisin tuvan puolelle.
Turhan suuria vaatimuksia makuaistinsa jo muutenkin turruttaneella miehellä ei ollut, käsipuolen suoden Theolle tilaisuuden sotkea teestä juuri sellaisen kuin itse parhaimmaksi näki. Hän tuskin osasi sitä hienostunutta makua ja aromeja arvostaa, joten ei häntä myöskään liiemmin kiinnostanut millaisena litku hänelle tarjoiltiin. Kahvissa sentään oli tujumpi aromi, mutta teestä Delathos ei osannut välittää kuin korkeintaan kurkunlämmittimenä.
Se korun nyplääminen jäi siihen, kuuraparran jättäen korun kauluksensa pieleen paidan päälle roikkumaan, ojentaen kätensä ottaakseen vastaan pikkuhaukan tarjoaman teekupin joka laskettiin varovaisesti vielä jäähtymään omalle reidelle.
Joudut tuomiotasi valitettavasti odottamaan jos sitä olet vailla, tai voithan teljetä itsesikin lukkojen taa jos siltä tuntuu”, Delathos hymähti, viimein päätään kääntäen sen verran Theon puoleen jotta saattoi seurata kuinka Milka otti paikkansa kehräten heidän välistään, “Minä kun en jaksaisi tippaakaan välittää juuri nyt sinun pahoinpitelystäsi”. Pääskööt nuorikko vähällä, Winder oli ehättänyt tuota jo läksyttää ja käsipuoli halusi uskoa pennun olevan pahoillaan sattuneesta – Theo kun ei mikään tavallinen rasavilli kersa ollut joka pahojaan teki tarkoituksella vaikka korven keskellä olikin omituisissa piireissä kasvanut.

Mihin nyt yhtäkkiä mitään tuosta vain unohtaisin? En minä päätäni missään välissä lyönyt”, Del hymähti heikosti virnistäen, muistaen kyllä edellisen illan tapahtumat aina ottelusta Kalin pajalle saakka, ja siitä seuraavaan aamuun.
Mitä sitten?”, katse käännähti haukanpoikasen kasvoille jahka kapteeni oli ehättänyt teetään maistaa, “Pitäisikö minun kertoa sinulle jostain hirveästä kytevästä rakkaudenkipinästä kuin jollekin pahaiselle ämmälle, koska sitähän sinä mietit vai mitä?”, Delathos kohotti toista kulmaansa kysyvänhuvittuneena virnistäen nuoremmalleen.
Olen minä huoriakin kainalossa pidellyt ja saatellut kaatokännissä olevia miehiä kapakasta torpilleen ja lohduttanut milloin ketäkin, tarvitsenko nyt vielä erillisen syynkin siihen jos jotakuta lähelläni haluan pidellä?”, kuuraparta kuittasi rauhallisenlempeään ääneen hymähtäen yhä kuumanlämpimän teensä puoleen sitten palaten, “Mitä taas siihen otteluun tulee – jos haluat siitä puhua jonkun kanssa sen sijaan että alkaisit kehitellä itsellesi samanlaisia traumoja mitä sotilailla on tapana puusilmäisestä sedästäsi lähtien, niin senkus avaudut jos siltä tuntuu. Olen niittänyt kuin kuolema konsanaan väkeä elinikäni aikana, olen turra sille tunteelle ja painajaiset eivät ole minun juttuni, sillä olen yksi sellainen jo itse itselleni”.



//Tulee semmonen wedding trip ettei sieltä oo paluuta enää//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron