Jatkoa täältäQira, DelathosQira piirsi hankeen sauvalla valtavan ringin, johon lähti taiteilemaan mitä erikoisimpia kuvioita kaikessa rauhassa, varmoihin sijoihin jo tuhkaa levitellen ja yksityiskohtia lisäillen. Olihan se työlästä, varsinkin kun kyseessä oli astetta suurempi kehä, jota käytettäisiin vain kerran ilman sen suurempia sitomisia. Mutta sen noita oli valmis tekemään, antaen kepeän tuulen tuivertaa ympärillään rauhassa, samalla kun mustaa piirtojälkeä valkeisiin uriin magialla sitoi väliaikaisesti kiinni.
Hän oli ehättänyt myös käydä kapteenin lumitiikeriä vilkaisemassa, joka pajan suojaisella seinustalla tuntui köllivän enemmän kuin mielellään osin lumeen peittyneenä sijallaan, reagoiden kuitenkin tuntemattoman tahon läheisyyteen petomaisella maukaisulla. Eipä Qiran lähelle tarvinnut yrittää, kunhan tiesi minkäkokoinen hirviö kyseessä oli, jottei kissapetoa tännekään tarvinnut jättää. Toisaalta, se olisi varmaan jolkotellu kaupunkiin takaisin itsekin, jos se sellaiseen oli koulutettu – mutta Syöjättärellä oli tunne, ettei isäntänsä aikoisi niin vain jättää mirriä taakseen jos täältä lähtisi takaisin itse.
Eipä eukko ehättänyt juuri muualle silmätä ennen, kuin rinki oli kutakuinkin valmis ja muu seurue päätti pihalle ilmestyä. Se koirien haukunta oli vaikea jättää huomaamatta, mustahaltian hymyillen seuraten kuinka pajan emäntä laumansa aitaukseen saattoi, ennen kuin nelijalkaiset ehtivät edes harkita suippokorvaisen luo ryntäämistä.
"Kutakuinkin - jahka pääsette paikoillenne, kokoan loput merkit sitten paikoilleen", noita vastasi nuorikolle nyökäten, katseensa kohottaen harvinaisen nyreään puolikuntoiseen tummahipiään, joka silmäsi epäilevänä haaskalinnun työtä. Epäilyttävää, eikä hän lainkaan välittänyt ideasta alkaa pelleillä tällä tavalla – mutta Delathokselta ei taidettu juuri nyt kysyä. Häntä ei myöskään huvittanut seistä tuulessa, paikkoja kolottaen niin vietävästi, ja kylmän purren kiinni vielä tuoreisiin ruhjeisiin kankaittenkin läpi heti, joka sai valkeahapsisen irvistämään itsekseen tätä koko tilannetta.
"
Revin joka ikisen sulan siivistäsi ja myyn ne alihintaan sulkakyniksi, jos mikään menee pieleen", kuuraparta ärähtikin kulmaansa kohottavalle noidalle haltiakielellä, ennen kuin itsensä hatarasti äpärästä irti heilautti ja lähti Kadzaitia etsimään pajan seinustalta, samalla kun Qira korkeintaan miehen manailuille hymähti. Ei hän välittänyt alkaa ärsyttää toista suotta, vaikka mieli ehkä olisi tehnytkin. Siinäpähän kiukutteli kun vielä saattoi, mutta taisipa myös tietää saavansa pahemman kerran turpaan jos alkoi kyläpäällikön silmille hyppiä.
Kun kaikki oli valmista, kävi Qira siirtämään Kalin lainaamat tarvikkeet ympyrästä syrjään, itse omaan pieneen kolmioonsa istumaan polvilleen asettuen.
"Voit asettua keskelle tavaroiden kanssa, Theodluin ottaa paikan vastapäätä minua kompassiriimun viereltä", Syöjätär neuvoi pakkasherra, kissapetoonsa laiskasti nojaavan tummahipiän lähtiessä voimakkaasti kehräävää ratsuaan saattamaan eteenpäin.
"Älä syö kaikkia herkkuja samana päivänä...", Delathos hymähti omalla tavallaan hyvästiksi sepälle, toivoen tietysti että pääsisi täällä vierailemaan pidemmän tovin kun kuntoon taas tulisi - nämä turhan lyhyiksi ja surkeiksi jäävät vierailut vain kismittivät sattuneista syistä. Se tuumaus sai Qiran myös hymyilemään itsekseen, noidan lopulta kääntyen vilkaisemaan paremmin myös Kalin puoleen.
"Me tapaamme vielä, Kalpana, kiitän vieraanvaraisuudestasi meidän kaikkien puolesta", mustahaltia hymyili hieman voimakkaammin puhuen kauempaa Kalille, "Tulen vierailulle heti kuin vain suinkin saatan, ehkä tuon syntyvälle esikoisellesi lahjankin silloin". Kyllä Qira palaisi. Ennemmin tai myöhemmin. Kali oli miellyttävä tuttu, ja hän yhä mieli ostaa sepältä tuon tekeleitä itselleen ja lahjaksi, nähtäväksi jäi milloin noidalla oli sijaa poistua näille seuduille uudestaan, mutta tuskin siihen menisi kuukausia enempää.
Taikavoimin loputkin tuhkat asetettiin sijoilleen, kehän alkaessa hohtaa heidän ympärillään kun kaikki oli sijoillaan ja Qira laski kätensä kahden pienen kuvion ylle, kiinteälle hangelle joka heitä päällään kannatteli. Noita jakoi Theolle ohjeet kuinka toimia, ja kun pikkuhaukka ilmaisi valmis olevansa, antoi noita magian puhua puolestaan. Rinki sen sisälle asetettuja tahoja ja esineitä myöten hävisi sepän pajalta, pelkän tuhkan lehahtaessa maasta tuulen matkaan heidän jälkeensä, magian jättäen pelkän siistin kehänmuotoisen kuvion pihalle, jonne Kali oli koirineen ja hämyisen pajansa kanssa jäänyt.
Taakse jäivät myös Nahorin seutu, luostari ja vuoristo, erikoisen kolmikon ja valtavan kissapedon ilmestyessä lopulta, sen lyhyen hetken päätteeksi siistiksi lapioidun pihamaan reunalle. Siellä riitti jo vilskettä, vaikka aamu oli yhä kovin nuori, äänien kuitenkin kuihtuen yllättäen ympäriltä muiden huomatessa erikoisen seurueen saapumisen paikalle. Osa noista tuntui tunnistavan kapteenin ja tuon tiikerin, yhtälailla tajuten mokomien olevan huonossa kunnossa. Kaiketi He olivat saapuneet oikealle sijalle, sinne minne Theo oli heidät takaisin päättänyt tuoda.
"
Jätän puhumisen ennemmin teille, ellei minulta jotain kysytä", Qira tuumi hetken ympärilleen silmäiltyään Delathokselle ja Theolle, noidan tosiaankaan tietämättä missä he juuri nyt olivat.
//JA TAAS MENNÄÄN, AKSU TULE JO SEURAKSEIN, TÄÄ YKSINÄISYYS ALKAA KALVAA MUN SISINTÄIN//