Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Helmi 2018, 01:18

Jatkoa täältä

Qira, Delathos


Qira piirsi hankeen sauvalla valtavan ringin, johon lähti taiteilemaan mitä erikoisimpia kuvioita kaikessa rauhassa, varmoihin sijoihin jo tuhkaa levitellen ja yksityiskohtia lisäillen. Olihan se työlästä, varsinkin kun kyseessä oli astetta suurempi kehä, jota käytettäisiin vain kerran ilman sen suurempia sitomisia. Mutta sen noita oli valmis tekemään, antaen kepeän tuulen tuivertaa ympärillään rauhassa, samalla kun mustaa piirtojälkeä valkeisiin uriin magialla sitoi väliaikaisesti kiinni.
Hän oli ehättänyt myös käydä kapteenin lumitiikeriä vilkaisemassa, joka pajan suojaisella seinustalla tuntui köllivän enemmän kuin mielellään osin lumeen peittyneenä sijallaan, reagoiden kuitenkin tuntemattoman tahon läheisyyteen petomaisella maukaisulla. Eipä Qiran lähelle tarvinnut yrittää, kunhan tiesi minkäkokoinen hirviö kyseessä oli, jottei kissapetoa tännekään tarvinnut jättää. Toisaalta, se olisi varmaan jolkotellu kaupunkiin takaisin itsekin, jos se sellaiseen oli koulutettu – mutta Syöjättärellä oli tunne, ettei isäntänsä aikoisi niin vain jättää mirriä taakseen jos täältä lähtisi takaisin itse.

Eipä eukko ehättänyt juuri muualle silmätä ennen, kuin rinki oli kutakuinkin valmis ja muu seurue päätti pihalle ilmestyä. Se koirien haukunta oli vaikea jättää huomaamatta, mustahaltian hymyillen seuraten kuinka pajan emäntä laumansa aitaukseen saattoi, ennen kuin nelijalkaiset ehtivät edes harkita suippokorvaisen luo ryntäämistä.
"Kutakuinkin - jahka pääsette paikoillenne, kokoan loput merkit sitten paikoilleen", noita vastasi nuorikolle nyökäten, katseensa kohottaen harvinaisen nyreään puolikuntoiseen tummahipiään, joka silmäsi epäilevänä haaskalinnun työtä. Epäilyttävää, eikä hän lainkaan välittänyt ideasta alkaa pelleillä tällä tavalla – mutta Delathokselta ei taidettu juuri nyt kysyä. Häntä ei myöskään huvittanut seistä tuulessa, paikkoja kolottaen niin vietävästi, ja kylmän purren kiinni vielä tuoreisiin ruhjeisiin kankaittenkin läpi heti, joka sai valkeahapsisen irvistämään itsekseen tätä koko tilannetta.
"Revin joka ikisen sulan siivistäsi ja myyn ne alihintaan sulkakyniksi, jos mikään menee pieleen", kuuraparta ärähtikin kulmaansa kohottavalle noidalle haltiakielellä, ennen kuin itsensä hatarasti äpärästä irti heilautti ja lähti Kadzaitia etsimään pajan seinustalta, samalla kun Qira korkeintaan miehen manailuille hymähti. Ei hän välittänyt alkaa ärsyttää toista suotta, vaikka mieli ehkä olisi tehnytkin. Siinäpähän kiukutteli kun vielä saattoi, mutta taisipa myös tietää saavansa pahemman kerran turpaan jos alkoi kyläpäällikön silmille hyppiä.

Kun kaikki oli valmista, kävi Qira siirtämään Kalin lainaamat tarvikkeet ympyrästä syrjään, itse omaan pieneen kolmioonsa istumaan polvilleen asettuen.
"Voit asettua keskelle tavaroiden kanssa, Theodluin ottaa paikan vastapäätä minua kompassiriimun viereltä", Syöjätär neuvoi pakkasherra, kissapetoonsa laiskasti nojaavan tummahipiän lähtiessä voimakkaasti kehräävää ratsuaan saattamaan eteenpäin.
"Älä syö kaikkia herkkuja samana päivänä...", Delathos hymähti omalla tavallaan hyvästiksi sepälle, toivoen tietysti että pääsisi täällä vierailemaan pidemmän tovin kun kuntoon taas tulisi - nämä turhan lyhyiksi ja surkeiksi jäävät vierailut vain kismittivät sattuneista syistä. Se tuumaus sai Qiran myös hymyilemään itsekseen, noidan lopulta kääntyen vilkaisemaan paremmin myös Kalin puoleen.
"Me tapaamme vielä, Kalpana, kiitän vieraanvaraisuudestasi meidän kaikkien puolesta", mustahaltia hymyili hieman voimakkaammin puhuen kauempaa Kalille, "Tulen vierailulle heti kuin vain suinkin saatan, ehkä tuon syntyvälle esikoisellesi lahjankin silloin". Kyllä Qira palaisi. Ennemmin tai myöhemmin. Kali oli miellyttävä tuttu, ja hän yhä mieli ostaa sepältä tuon tekeleitä itselleen ja lahjaksi, nähtäväksi jäi milloin noidalla oli sijaa poistua näille seuduille uudestaan, mutta tuskin siihen menisi kuukausia enempää.


Taikavoimin loputkin tuhkat asetettiin sijoilleen, kehän alkaessa hohtaa heidän ympärillään kun kaikki oli sijoillaan ja Qira laski kätensä kahden pienen kuvion ylle, kiinteälle hangelle joka heitä päällään kannatteli. Noita jakoi Theolle ohjeet kuinka toimia, ja kun pikkuhaukka ilmaisi valmis olevansa, antoi noita magian puhua puolestaan. Rinki sen sisälle asetettuja tahoja ja esineitä myöten hävisi sepän pajalta, pelkän tuhkan lehahtaessa maasta tuulen matkaan heidän jälkeensä, magian jättäen pelkän siistin kehänmuotoisen kuvion pihalle, jonne Kali oli koirineen ja hämyisen pajansa kanssa jäänyt.
Taakse jäivät myös Nahorin seutu, luostari ja vuoristo, erikoisen kolmikon ja valtavan kissapedon ilmestyessä lopulta, sen lyhyen hetken päätteeksi siistiksi lapioidun pihamaan reunalle. Siellä riitti jo vilskettä, vaikka aamu oli yhä kovin nuori, äänien kuitenkin kuihtuen yllättäen ympäriltä muiden huomatessa erikoisen seurueen saapumisen paikalle. Osa noista tuntui tunnistavan kapteenin ja tuon tiikerin, yhtälailla tajuten mokomien olevan huonossa kunnossa. Kaiketi He olivat saapuneet oikealle sijalle, sinne minne Theo oli heidät takaisin päättänyt tuoda.
"Jätän puhumisen ennemmin teille, ellei minulta jotain kysytä", Qira tuumi hetken ympärilleen silmäiltyään Delathokselle ja Theolle, noidan tosiaankaan tietämättä missä he juuri nyt olivat.


//JA TAAS MENNÄÄN, AKSU TULE JO SEURAKSEIN, TÄÄ YKSINÄISYYS ALKAA KALVAA MUN SISINTÄIN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2018, 09:17

Theodluin, Kali


Theo ei voinut sanoa pitävänsä Delathosin uhkauksista, mutta siinä missä Qira, jätti myös pikkuhaukka eliittikapteenin uhittelut omaan arvoonsa. Olisi nyt edes vähän luottanut tummahaltiaan, johan noita oli heidän henkensä pelastanut — tuskin tuo nyt mitään ilkeyksiä suunnitteli heidän tai edes Delathoksen pään menoksi tässä vaiheessa.
Enkelinpentu teki kuitenkin työtä käskettyä, raijaten kaikki tavarat ympyrään ja sen jälkeen seurasi emolinnun ohjeita, mistä hän saisi paikkansa ottaa. Kali puolestaan seuraili sivummalta, kädet puuskassa, viitsimättä mitään väliin kommentoida, ties vaikka olisi häirinnyt. Virnemäinen hymy kohosi kuitenkin kasvoille kuurapartaisen hyvästien myötä, kaljupäisen hymähtäen terävästi.
"Pakkohan ne on syödä pois, että saat uusia toimittaa, pullapoika", Seppä hymisi puolikuntoiselle, huomion kääntyen sitten Qiran puoleen.
"Mitä vain ystäville", Kali naurahti tummahipiäisistä kauniimmalle, "Ehkä seuraavalla kerralla olen varannut enemmän helyjä ja hepeneitä varallesi — kenties oppinut kutomaankin siihen mennessä".

Niiden tavanomattomien hyvästien myötä oli kolmikon ja kissan aika kadota. Ja nuo toden totta katosivat, kuin tuhka tuuleen, Kalin jääden hetkeksi vain katselemaan sitä ympyrää joka äsken oli ollut ties kuinka monimutkainen rituaalikehä. Hetken seppä siinä tuijotteli, kuunnellen kuinka koirat aitauksessa haukkuivat ja ulisivat, lähinnä Delathoksen perään, ennen kuin aatoksistaan havahtui ja sisälle lämpimään pakeni.


Ohjeita seuraten, oli Theodluin valinnut heille tutun paikan siirtyä ja saattoi sen myötä vain toimia, että taika toimisi. Kaikkensa hän siihen keskittymiseen pisti, etteivät he vain vahingossakaan pöllähtäisi mihinkään epämääräiseen paikaan.
Ja pian selvisi, että he olivat onnistuneesti siirtyneet haltioiden sotilastupien tienoille, lähelle itse Kuiskauksen tupia. Ykskaks paikalle pöllähtänyt nelikko herätti tietenkin huomiota ja linnanvartijat olivat heti valmiina iskemään, mutta ennen kuin kukaan yhtäkään nuolta ehti ampumaan tai keihästä heittämään, oli kuiskauksen tupalaiset tunnistaneet jo omansa. Paikalle kiiruhtikin muutama sotilas katsomaan, mitä ihmettä oli tapahtunut, näiden joukossa muun muassa Velehtuil. Theodluin vilkaisi nopeasti Qiran puoleen, tuon antaessa puheenvuoron kaksikolle, joista Delathos taisi olla liian väsynyt ja ärtyisä edes puhumaan. Joten kaiketi vastuu oli pikkuhaukalla. Onni siis siinä, että Velethuil oli paikanpäällä, sillä tuolle Theodluin osasi nopeasti selittää tilanteen, mainitsematta kuitenkaan liikaa. Ei hänen mielestään vanhan sotilaan - tai muidenkaan paikalla nyt olevien - tarvinnut tietää yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sitä että he olivat vierailleet Nahorissa ihmisen luona tai että Delathos oli ottanut yhteen vihollisen eliitin kanssa. Noille tuntui riittävän nopea selitys siitä, kuinka kapteeni oli ottanut yhteen vihollisen kanssa ja kuinka Qira oli tullut apuun. Nyt heidän pitäisi saada kapteeni lepäämään ja Haukansilmä paikalle, jotta tuolle voisi kertoa asiasta. Delathos saisi itse suunsa avata jos Pikkuhaukan sanoja tai kertomaa halusi korjata tai siihen jotain lisätä, muussa tapauksessa tuo saisi pysyä hiljaa halutessaan — ellei joku nyt sattunut itse kapteenia puhuttelemaan.

Näin ollen, kun alkuselittely oli hoidettu pois alta, luovutettiin Kadzait tutuille tallipojille hoidettavaksi, siinä missä Velehtuil ja nuorempi sotilas lähtivät auttamaan kapteenia sairastuville, Theodluinin ja Qiran seuraten perässä. Parempi nyt pysyä Delathoksen matkassa, kunnes tilanne olisi selvitetty kunnolla — sitä paitsi Theo halusi varmistaa, että käsipuoli pääsisi lepäämään.
Sairastuvilla hoitaja ja parantaja hätyyteltiin paikalle, noiden saapuen yksityiseen huoneeseen, johon arvon eliittikapteeni oli saatettu. Heti ensitöikseen he katsoivat käsipuolen haavat kuntoon, parantajan sulkien niitä sen verran, etteivät varmasti aukeaisi ja lähtisivät paranemaan päin. Sideharsot vaihdettiin ja kapteenille tuotiin puhtaat vaatteet, jonka jälkeen mokoma pakotettiin vuodelepoon, ainakin toistaiseksi.
Theodluin ja Qira saivat luvan seisoskella sivummalla, tummahipiän aiheuttaen tietenkin epäileviä katseita jos toisiakin. Mutta kerta kapteeni saatikka sitten Winderin sukulainen eivät olleet noidasta moksiskaan, ei kukaan muukaan käynyt epäilyttävää tahoa häätämään pois tai suutaan tuolle soittamaan. Totta kai kaksikolta kyseltiin, tarvitsivatko nuo hoitoa tai jotain muuta, Theon kiitäen ja kieltäytyen moisista. Ei hänellä ollut tarve millekään.
Lopulta se ruljanssi oli kuitenkin ohitse, Velethuilin ilmoittaen etsivänsä Dariuksen käsiinsä ja käskevän eliittikenraalin paikalle heti, kuin vain voisi. Theodluin kiitti vanhaa sotilasta, joka lopulta poistui paikalta, jättäen kolmikon omaan "rauhaansa" hetkeksi tai pidemmäksi. Kuka osasi sanoa, kauanko menisi, että Darius paikalle saapuisi.
Tosin, siinä myös alkoi se ahdistus nousta pintaan pikkuhaukalle, Theon tiedostaen, että se oli tosiaan hän jonka piti Dariukselle selittää tapahtuneet. Tai niin Delathos oli uhkaillut eilen, eikä enkelinpentu pitänyt ollenkaan siitä ajatuksesta. Nuorin muuttuikin silminnähden vaivautuneeksi ja jännittyneeksi, kykenemättä pysymään paikoillaan tai tekemättä jotain käsillään.
"Hän tappaa minut vielä...", Theo mutisi ääneen, lähinnä Qiralle, samalla kun koitti hätäisesti miettiä miten tilanteen edes selittäisi sedälleen.



// TAALTA MA TULEN. ONKO TANAN TAPPIPAIVA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Helmi 2018, 10:55

Qira pysytteli hiljaa, pelkän tyypillisen hymyn kasvoilleen nostaen kaikkien mahdollisten tunnetilojen peitoksi, joita naisen kasvoilta olisi saattanut lukea. Hän luotti siihen, ettei kukaan kimppuunsa kävisi, vaikka mustahaltian täytyi olla mitä erikoisin vieras näin lähellä itse haltioiden kuninkaan linnaa. Tietenkin noita oli valmis selittämään itsensä, mutta hän uskoi toistaiseksi kuitenkin sen riittävän, että Syöjätär matkasi tuttujen tahojen matkassa, Theonkin mainiten lähemmäs, apuun saapuville hänen olevan oikeastaan pelkkä auttava matkaseura.
Muiden avittaessa Delathosta, joka Kadzaitin turkissa lähinnä viimeisillä voimillaan enää roikkui, kapusi Syöjätär itsensä kuitenkin viimein lumesta ylös. Nopeasti ne vähäiset hepeneet yllä kiskaistiin taas paremmin sijoilleen ja lumet pyyhkäistiin takaisin maahan, Qiran suunnaten sitten haukanpoikasen matkassa saattamaan tuon ystävää kaupungin sairastuville, omiensa tykö parsittavaksi. Parempi vain, että kaksi sotilaista oli tummahipiää auttamassa samantien – tuo mokoma kun tuskin olisi Elwoodin noitaa avukseen varsinaisesti enää kaivannut, valkohapsen vaikuttaen antavan toisten lähestyäkin itseään vaivattomammin, vaikka askel askeleelta matkantekoa ärähtelikin itsekseen.

Sairastupien lattia tuntui mukavan lämpimältä jalkapohjissa hangessa talsimisen jälkeen, noidan tietty silmäten pikaisesti ympärilleen ja painaen käytäviä mieleensä sitä mukaan, kun eteenpäin askellettiin. Muukalainen ei silminnähden oikeastaan näyttänyt olevan kiinnostunut kenestäkään, siinä missä Syöjättären läsnäolo puolestaan näytti epäilyttävän ymmärrettävistä syistä niitä jotka vastaan tulivat tai mukana olivat – lukuunottamatta tietty Theodluinia, haukanpoikasen hänet tuntiessa jo muutenkin. Mutta päästettiinpä erikoinen nainen samaan tilaan kaikesta huolimatta seuraamaan, kuinka paikalle kutsutut parantajat pääsivät viimein katsomaan eliittikapteenin siihen kuntoon, etteivät tuon haavat enää varmastikaan repeäisi auki. Delathos sai ylleen puhtaat pukimet ja uudet harsot, mikä tietty myös lohdutti ja kohotti mieltä varmasti itse kullakin.
Enää lieni kysymyksenä, milloin tummahipiä pääsisi kotiinsa täältä - olihan tuolla Theo, joka varmasti kapteenin perään katsoisi ja taloudesta huolehti, kerta parivaljakko saman katon alla asuivat täällä päin. Mutta sitä ennen heidän tulisi odottaa täällä, paikalla olleen valkohapsisen sotilaan ilmoittaessa etsivänsä itse kenraalin käsiinsä, jotta tuo voisi tulla tilanteen itse kuittaamaan alta pois mahdollisimman pian. Eipä odottaminen Qiraa haitannut, ei hänellä ollut kiire minnekään. Ja toisaalta, hän halusi nähdä myös itse kenraali Winderin omin silmin nyt kun siihen tilaisuus olisi, noiden ollessa kuullut miehestä yhtä ja toista vain Theolta tähän saakka.

Heidät jätettiin huoneeseen lopulta kolmistaan, Qiran käydessä heti ensitöikseen etsimään itselleen sijan istua hieman syrjemmältä, seinänvierustalle asetetulta pitkältä penkiltä läheltä hämärämpää nurkkaa. Noita piilotteli varpaitaan hieman turhankin pitkän helmakaistaleen alle, käsiään jääden hieromaan yhteen lämmitelläkseen kohmeisiä näppejään hieman nopeammin. Nyt kun Daram ei ollut niitä lämmittämässä, otti kylmä pitemmän päälle ikävästi tavallisempaa ihoa vasten. Jahka hän voimissaan taas olisi, pitäisi Syöjättären valmistautua kutsumaan demoni takaisin, minne ikinä se olikaan vihollisen kenraalin matkassa päätynyt viime iltana...
Mietteistään mustahaltian kuitenkin herätteli enkelinpennun mutina, sinisilmän kuitenkaan ehättämättä mitään nuorikolle vastaamaan kun Delathos sen teki ärähtäen vuoteensa pohjalta, kädellään ohimoitaan samalla hieroen, "Saisi luvan kaupanpäällisiksi löylyttää samalla myös puolestani kunnolla...".
"Ja minä löylytän kohta sinut entistäkin surkeampaan kuntoon, jos et ala siistiä suutasi ja lopettaa jatkuvaa uhkailuasi", noita sähähti huoneen yli kuurapartaiselle kulmiaan kurtistaen, saaden vastaukseksi pelkän hiljaisuuden rikkovan hymähdyksen. Ja se riitti Qiralle, ilmeenkin rauhoittuen mustahaltian kasvoilla sen lyhyen hetken jälkeen, kun noita oli murhaavasti vuodepotilaan puoleen tuijottanut.
"Kyllä me jotain keksimme", jo rauhallisempi ääni totesi sitten Theolle, joka jännittyneeltä tulevan suhteen vaikutti.
"Ja yhteisymmärrykseen pääsemme setäsi kanssa", lohdullisempi katse nousi nuorukaisen puoleen, "Älä huoli. En lähde minnekään, ennen kuin asia on selvitetty".


//SIELTA SA TUUT ♥ Tulee kuule semmonen tappipaiva että oksat pois. Lupaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2018, 12:53

Theodluin, Darius


Sen sijaan että hänen mutinansa olisi vain sivuutettu, sai Theodluin ensimmäisenä vastauksen Delathokselta, joka ensitöikseen toivoi Haukansilmän pieksevän veljenpoikansa hänenkin puolesta. Selkäsaunan Theo uskoikin saavansa, mutta ennen kuin hän ehätti ääneen mitään käsipuolelle todeta, oli Qira sähähtämässä tuolle, varoitellen kuurapartaista jatkuvasta uhkailusta. Pikkuhaukka oli kiitollinen ja ymmärsi noidan kannan asiaan, mutta siinä samalla toivoi, ettei Qira tieten tahtoen olisi riitaa haastanut — tosin eipä Delathoskaan yhtään sen parempi ollut, tuohan tässä sitä riitaa haastoi ja suutaan soitti, joten sinällään kuurapartainen oli ansainnut kaiken röykytyksen, mitä saattaisi niskoilleen saada, jos enkelinpennulta kysyttiin.
Theodluin ei katsonut asiakseen kommentoida mitään Delathokselle, huomion kääntyen sen sijaan Qiraan, joka poikaa koitti rohkaista. Kyllä he jotain keksisivät, varmasti, eikä noita aikonut minnekään lähteä, ennen kuin asia olisi selvitetty. Se tietenkin nosti hymyn jälleen puoliverisen kasvoille, olisihan Qirasta tukea ja turvaa, vaikkei Theo vieläkään varsinaisesti halunnut lintuemon siipiensuojiin piiloutua ja tuota asettaa tulilinjalle. Varsinkaan, jos kyse oli Dariuksesta, tuon ego tuskin kestäisi samanlaisia uhkauksia ja huomautuksia, mihin Delathos vain reagoin hymähdellen.

"En vain tiedä miten hän reagoi..."
, Pikkuhaukka hymähti noidalle, vilkaisten tuon puoleen, "Se oli minun syytäni... Ja hän ei ole kovin kiintynyt minuun, joten uskon hänen vain odottavan hyvää syytä taas lyödä...", johan tästä oli puhuttu, Aaronin ja Delian avustuksella, jonka jälkeen Darius oli jättänyt Theon omaan arvoonsa. Mutta silti, pikkuhaukka uskoi setänä vain odottavan jotain syytä taas räjähtää hänelle.
Ja ennen kuin kukaan siihen mitään ehti kunnolla toteamaan, paukahtikin huoneen ovi auki.
Velethuil oli löytänyt Dariuksen tuvilta suhteellisen nopeasti ja kertonut, että kapteeni N'drayer oli sairastuvilla huonossa kunnossa kera Pikkuhaukan. Ja sitten Darius olikin jo lähtenyt liikkeelle, kuulematta mainintaa siitä kolmannesta osapuolesta. Kaikki suunnitelmat oli jätetty sikseen, Dariuksen haluten tietää heti, mitä oli sattunut — ja ehkä pieni ääni päässä halusi käydä vinoilemassa käsipuolelle, sikäli mikäli tuon tila oli vakaa ja kuuraparta oli jo tervehtymään päin. Näin ollen mustaan asukokonaisuuteen pukeutunut eliitti oli kiireesti harpponut sairastuvalle, tietä kysyen hoitajalta, joka oli neuvonut eliitin Delathoksen huoneelle. Ja nyt tuo paukkasi sisään, oven tietenkin perässään potkaisten kiinni, huomion kiinnittyen heti ensimmäisenä Delathokseen.

"Joskus tuntuu siltä, että hankkiudut ihan tahallasi huonoon kuntoon, vältelläksesi töitä ja vastuita", Haukansilmä tuhahti käsipuolelle, joka ei todellakaan vaikuttanut hyvässä hapessa olevan. Mutta sentään tuo oli elossa ja tajuissaan, joten eiköhän mokoma siitä tokenisi. Pullo viskiä ja tuo olisi taas rivo, ilkeä itsensä.
"Mitä tapahtui?", Kysyttiin seuraavaksi, eliitin mennen suoraan asiaan, kysymyksensä myötä katseen kääntäen vierellään seisovaan pikkuhaukkaan, täten indikoiden että kysymys oli hänelle tarkoitettu.
Theodluin oli kirjaimellisesti säpsähtänyt, kun Darius sisään oli niin vauhdikkaasti saapunut ja nyt enkelinpentu koitti toipua siitä säikähdyksestään. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sydämen hakaten rinnassa hullunlailla, ahdistuksen kasvaen lähes silmissä. Ja kun Darius viimein häneen vilkaisi, olisi puoliverinen halunnut vain kadota maan alle. Hetken hän koitti hakea sanoja, suutaan pienesti aukoen, mutta ajatukset eivät ottaneet kasaantuakseen.

"Minä... E-en tarkoittanut, se vain—", Theodluin aloitti sopertaen, koittaen jostain ajatuksesta saada kiinni, mutta ennen kuin ehätti lauseitaan jatkamaan, oli Darius tarrannut kiinni veljenpoikansa kaulasta ja painanut tuon vasten lähintä seinää. Tietenkin eliitti tarttui nuoremman sanoihin, tuon indikoiden jo ensimmäisillä soperruksillaan olevansa syypää tähän kaikkeen. Ja jos se oletus oli totta, aikoisi Darius piru vie tehdä selväksi äpärälle, ettei tuon paranisi tehdä enää vastaavassa mitään sellaista, mikä vaarantaisi hänen kapteeniensa hengen tuolla tavoin!
Theo tietenkin parahti, säikähdyksestä ja kivusta, kun Darius hänet seinään painoi, tosin se parahdus jäi lyhyeksi eliitin tarttuessa häntä kaulasta ja painaessa hengitystiet umpeen.
"Aina kun kuulen sinusta, olet syypää johonkin enemmän tai vähemmän vakavampaan murheeseen", Darius sähähti, pidellen poikaa aloillaan, Theon yrittäessä repiä setänsä otetta irti itsestään, "Nyt jos saan kuulla, että olet syypää kapteenini surkeaan tilaan...".



// MA TUUUUN. Tappipaivat luvassa. Dari näyttää tappipaivat. Sitten tuleekin death by daisarit //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Helmi 2018, 14:06

Noita jaksoi hymyillä rohkaisevasti Theodluinille, vaikka poikanen murheensa jo toi esille ja kovin tietoisena tuntui olevan varma siitä, että setänsä hänelle hermostuisi. Ehkä niin, mutta sitähän Syöjätär pillastuisi jos kenraali päättäisi alkaa hänen poikastaan kurittaa pahemminkin Qiran katseen alla. Liekö sitä Delathos myös itsekseen vuoteella virnuili kätensä takana vahingoniloisena, jos varomaton Winder tänne saapuisi räyhäämään. Saisi Elwoodin haaskalinnun kimppuunsa alta aikayksikön, jos menisi Theoa vetelemään pitkin turpaa kiitokseksi siitä, että poika oli olemassa ja kiusana heille.
Ja siinä paha missä mainittiin, kun ovi pamahti jälleen auki, eikä pakkasherran olisi edes tarvinnut varsinaisesti vilkaista oven puoleen arvatakseen kuka oli kyseessä. Haukansilmä itse, tyypilliseen tapaansa siististi pukeutuneena ja nyreänoloisena, käsipuolen hymähtäen tuolle ilmestykselle omanlaisekseen tervehdykseksi ennen kuin Winder suutaan auki sai. Yhtälailla Qira oli tummatukkaisen miehen harvinaisen rivakkaa paikalle tuloa säpsähtänyt sijoillaan ja kätensä nostanut rinnalleen säikähtäneenä eleenä - mutta Syöjätär pysyi hiiren hiljaa sijoillaan, painaen siroa leukaansa alemmas, jääden kulmiensa alta tarkkailemaan mustaan pukeutunutta miestä.

"Ehkä pääsinkin välttelyn makuun kun minut kerran laskit pidemmille vapaille kersasi takia", kuuraparta virnisti tyypilliseen katalaan tapaansa kattoa silmäillessään, siitä kuitenkin Winderin puoleen vilkaisten, "Jäit paljosta paitsi Winder, odotas kun kuulet millaisen jännän äärelle poika tällä kertaa ehätti...". Itsekseen katala mielipuoli jäi lakanoille hymisemään itsekseen tyytyväisenä, kun Darius lähti haastattelemaan puolestaan Theodluinia, joka silminnähden oli setänsä läsnäoloa säikkynyt jo enemmän kuin tarpeeksi. Eikä tuosta ollut samantien leukaläpeään aukaisemaankaan, ja siitäkös kenraali näytti ottavan tilaisuuden pillastua samantien nuorikon seinää vasten painaen.

Siinä samassa olivat Syöjättären silmät vaihtuneet keltaisiksi kotkansilmiksi, Neleriksen kissamaisten pupillien kaventuen viiruiksi noidan silmissä, kun Qira tuijotti Winderin selkämystä kohden hitaasti ylös sijoiltaan kohoten. Tietenkin kotkaemon suojeluvietti heräsi heti, vaikka Qira olisikin halunnut antaa Theon ja kapteenin hoitaa oman asiansa kaikessa rauhassa keskenään. Tosin, tuosta oli kyllä kaikki rauha kaukana, mitä ilmeisemmin enkelinpennun sedän roikkuessa nuorempansa kaulanpielessä kiinni sähisten.
Paljain jaloin astelevan Qiran askelmia tuskin kuuli, kankaankin laahaten hiljaa puista lattiaa vasten kun noita sieltä hämärästä nurkastaan askelsi peremmälle huoneeseen siipiensäkin jo työntyessä selästä taas esille uhkaavasti suuriksi levitettyinä. Katse kapeana, ilmeensä kylmäntuimana ja ryhtinsä suorana, noidan seisahtuen vain muutaman metrin päähän Windereistä.
"Sinuna vilkaisisin taaksesi, ellet sitten ihan välttämättä halua alkaa isompien petolintujen kanssa painia lämpimiksesi", Delathos huomauttikin Haukansilmälle vinosti virnistäen, ollessaan kyllä pistänyt lintuemon merkille kun tuo lähemmäs oli kaikessa hiljaisuudessaan lipunut ja näytti siltä, että saattaisi tuosta lehahtaa kenraalin niskaan hetkenä minä hyvänsä jos Darius ei tajuaisi lopettaa ajoissa.
"Saat pahemman kerran vielä selkääsi, sen kyllä takaan jos et nyt päästä kersasta irti...", kuuraparta tuhahtikin vielä lisäykseksi, kiusoittelevan hymynsäkin kariutuessa kasvoiltaan alas kun silkat kylmät väreet viilettivät niskaa pitkin kun erehtyikin Elwoodin eukkoon vilkaisemaan. Edes Del ei toivonut kenraalin joutuvan tuon haaskalinnun kynsiin...



//Tappia luvassa. Tappiin saakka. Darilla on sen tapin jälkeen daisarit niin tiivisti nassulla että se tukehtuu Qiran rintamukselle, kun ei oo tommosista hardcore meloneista aikasempaa kokemusta//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2018, 19:36

Jos totta puhuttiin, ei Darius tiennyt, mistä hänen sanoin kuvailematon raivonsa äpärää kohtaan aina kumpusi. Tuossa oli vain jotain vikaa, eikä kyse enää ollut pelkästä puoliverisyydestä — johan hän oli oppinut puoliverisiä hyväksymään, siinä missä muita rotujakin, näin Lorythasin myötä. Mutta Theodluin oli aivan omanlainen tapaus. Eliitti halusi vain saada syyn repiä tuon kappaleiksi, jostain syystä! Haukansilmä epäili sen liittyvän pojan ulkonäköön. Tuo näytti aivan isältään, eikä Darius pitänyt siitä. Teki pahaa katsoa puoliveristä, joka kerta tuon herättäen niin pahoja muistoja kuin sekalaisia tunteita. Ja juuri nyt ne sekalaiset tunteet olivat tiivistyneet jälleen vain raivoksi toista kohtaan, Dariuksen toivoen voivansa hävittää veljenkuvatuksen maanpäältä tällä sekunnilla.

Theodluin yritti potkia itseään irti eliitin otteesta, siinä samalla katseensa lipuen Qiran puoleen, Syöjättären reagoiden nyt haltian radikaaliin vetoon. Katseellaan Theo koitti pyytää noitaa rauhoittumaan, toivoen todellakin, ettei tuo Dariuksen kimppuun kävisi - vaikka setänsä olisi kyllä ansainnut selkäsaunan myös. Mutta, Theo ei halunnut riitaa osapuolien välille, ties vaikka siitä kehkeytyisi suurempikin soppa.
Darius puolestaan ei huomannut sitä pikkuhaukan katseen siirtymistä, kääntäen oman huomionsa Delathoksen puoleen, joka jotain vuoteeltaan virnuili, huomautellen taakse katsomisesta. Haukansilmäiseltä oli todellakin jäänyt täysin huomaamatta huoneen neljäs taho, lähinnä siksi että nainen oli sattunut koko ajan olemaan sokealla puolella tai selän takana, mutta nyt kun hämmennykseltään eliitti vilkaisi taakseen kapteenin neuvosta, tajusi Darius viimein tuon tummahipiäisen läsnäolon.

Ja heti Qiran nähtyään oli eliitin ote pojasta irronnut, kenraalin ehättäen käännähtää puolittain ympäri ja vetäisemään keihään käteensä, kun taas Theo nappasi kiinni setänsä käsivarresta, pysäyttäen tuon mahdollisen hyökkäyksen noitaa kohden. Ei Theo uskonut Dariuksen osuvan Qiraan, noita oli liian lipevä eliitille, mutta poika halusi varmistaa, ettei sitä ensimmäistä iskua edes saatu tehtyä kumpaankaan suuntaan.
"Se oli Artania!", Pikkuhaukka parkaisi, saaden sen nimen mainitessaan Dariuksen pysähtymään sijoilleen ja vilkaisemaan veljenpoikansa puoleen. Eihän Theo tiennyt, oliko nimi tuttu Winderille, mutta reaktiosta päätellen oli, "Menimme Nahoriin päin käymään, lähdin yksin käymään luostarilla — Artania oli siellä ja tunnisti minut, isäkseni, kertoi kaiken ja koitti tappaa minut! Delathos tuli väliin ja sai selkäänsä, olisimme kuolleet ellei Qira olisi tullut apuun, Artania ei ollut vain tavallinen ihminen, hän on jotain muuta, jotain epäpyhää, jotain mitä ei pitäisi olla", hätäisennopeasti Theodluin valutti sen kaiken ulos setäänsä katsoen, yhä tuosta kiinni pitäen.
"H-hän on Qira A'daruil, Elwoodin kyläpäällikkö, kuin äiti minulle - älä satuta häntä", Pikkuhaukka jatkoi, nopeasti esitellen noidan.

Hetken Darius tuijotti halveksuvanoloisesti pikkuhaukkaa, tuon vuodatuksen myötä, kunnes kätensä riuhtaisi irti toisen otteesta ja siinä samalla kyynärpäällä iski nuorempaansa rintakehään. Theo parahti uudemman kerran, ilmojen paetessa keuhkoista, nuoremman joutuen kyyristymään kivusta kaksinkerroin.
"Milloin ajattelit kertoa A'daruilin olevan mustahaltia?", Eliitin äänestä ei kuulunut mitään muuta, kuin halveksuntaa, nyt kun puheeksi tulivat tummapintaiset sukulaisrodut, joita ei katsottu aina niin hyvällä jokaisessa piirissä, "Ajattelitko antaa asian olla, kunnes kuningatar tuon olisi kutsunut tapaamiseen?".
"E-ette te koskaan kysyneet hänestä...",
Enkelinpentu pihahti lattianrajassa kyykkiessä, Dariuksen kääntäen pistävän katseensa pojasta Elwoodin päällikköön.
"Kuningas ei katso hyvällä läsnäoloasi", Olivat nyt ensimmäiset sanat, mitä Haukansilmä noidalle soi, tehden harvinaisen selväksi koko olemuksellaan, ettei aikonut pitää naisesta, ei sitten yhtään.



// HÖHÖ. Dari on silleen. Liian heteroa minulle. Ja Deli on silleen, "ei minulle, plz can haz?" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Helmi 2018, 21:29

Keltaisina hohtavat silmät tuijottivat kylmästi Theon setää päin, noidan piittaamatta vuoteella itsekseen virnuilevasta tapauksesta millään tavalla juuri nyt. Kuurapartaisen huomautuksen myötä tosin tummatukkainen mies päästi Theodluinista irti, Qiran kyllä seuraten kuinka hänelle tuntematon aseeseen tarttui ja aikoi ilmeisesti sillä päälle hutaista – pikkuhaukan kuitenkin rohkeasti uhmaten sitä yritystä setänsä käsivarteen tarttumalla.
Erikoinen katse käväisi enkelinpennussa tyypilliseen tapaan niin kovin kylmänä, kun Qira antoi harpyijamaisen olemuksensa näkyä, nuorikosta kuitenkin nousten silmäilemään tarkastellen tuon nyreänoloista setää joka jäi poikaa kuuntelemaan. Theo kertasi viimeiltaisia tapahtumia, Syöjättärenkin oikeastaan keskittyen kuulemaan sitä, mistä ei vielä tietoinen ollut. Hän kun oli sattuneiden loppupäässä vasta hypännyt taistoon mukaan auttaakseen pikkuhaukkaa ja kapteenia, ei hänellä ollut käsitystäkään siitä miksi nuo Nahorin liepeillä olivat, vaikka Theon kiinnostuksen omalla tavallaan luostariin ymmärsikin. Mutta se ei ollut ollut se syy, miksi nuo etelämmässä olivat vierailleet.

Hetkeksi Syöjättären kasvoille nousi vielä arvioivan tuima ilme silmäpuolen iskiessä haukanpoikasen lattianrajaan. Tekihän se pahaa katsoa, mutta hän ei myöskään ollut tullut tänne saakka tappelemaan kenenkään kanssa turhanpäiten. Winder saattoi olla äkkipikainen hölmö, mutta sen ei saanut antaa häiritä, noidan sivuuttaenkin tuon epämiellyttävän piirteen äkkiseltään miehestä, josta päällisin puolin saattoi jo väittää ettei tulisi millään tavalla pitämään. Ja hän näki sen saman myös haukansilmäisen kenraalin silmistä, sekä kuuli äänestä, vaaleanahkaisen käydessä heti tarttumaan kyläpäällikön rotuun joka halveksuttu oli monestakin eri syystä.

"Jos Hänen majesteettinsa läsnäoloani ei arvosta, lähettäkööt jonkun tuomaan sanan puolestansa tänne tai pyytäkööt minua luokseen selvittämään asian kahdenkesken", noita lausahti kaksiäänisesti kenraalin suodessa huomionsa vuorostaan hänelle. Siinä samalla ne alati ylhääleä levitetyt valtavat siivet alkoivat hitaasti vetäytyä takaisin selkään piiloon mekon nyörien lomasta, muutaman pienemmistä höyhenistä ja untuvista varistessa sairastuvan lattiaa koristamaan siinä ohessa.
"Luontoäidin silmissä meistä jokainen on kuitenkin yhdenvertainen", kellertävät silmät vaihtuivat jälleen sinertäviksi, kyläpäällikön seisoessa yhä vain sijoillaan tyypillisen pohjattoman hymyn kohotessa naisen kasvoille, "Et saata pilkata minua ihonsävyni ja perimäni perusteella, etkä millään muullakaan verukkeella – vaikka voithan toki yrittää, jos aivan välttämättä haluat sukkalipastosi tulvimaan sammakoita ja korvasi täyteen sammalta". Mustahaltia katsoi eteensä silmänsä suurina, näyttäenkin juuri siltä että mielensä perukoilla mahdollisesti jotain kataluuksia olisi juoninut, vaikka kaikki se oli vain pelkkää oikeiden tunteiden ja ajatusten peittelyä. Vähän kuten uhkapelaajilla konsanaan.
"Teidän tulisi olla iloinen siitä, että toin kapteeninne tänne yhtenä kappaleena takaisin", Syöjätär huokaisi, pikkuhaukan puoleen astellen ja alas yhtälailla kyyristyen, lämpimän kämmenensä tuoden hieromaan lohdutellen haukanpoikasen olkapäätä kevyesti, "Hän olisi kuollut jo ajat sitten, ellei Theodluin olisi parantanut hänen haavojaan umpeen sen myötä kun tuon paljon puhutun mörkönne ajoin tiehensä".
"Kuka ikinä sitten varsinaisesti olikaan", viholliseksi sitä hirviötä oli nimitetty ja kenraalina puhuteltu, ei se Qiraa liikuttanut millään tavalla varsinaisesti kuitenkaan, kun sinisensuloinen katse nousi kylmempänä itse kenraaliin viimein, "Uhkaile tai satuta kuitenkin perheeni jäseniä ja ystäviäni, ja pidän huolen että näet asioita jotka vievät parhaimmillaan järkesi. Suosittelen ettet sinäkään koettele onneasi minun seurassani, kenraali Winder".



//Deli sais ainoastaan varman läpsyn poskelle. Ja siitäkin se tykkäis. Sen jälkeen Qira konkkais sitä korkkareilla haaruksiin, ja johan pääsis itku//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Helmi 2018, 01:33

Darius hymähti terävästi, noidan kehottaessa siniveristä lähettämään jonkun paikanpäälle, jos tummahipiän seura ei kelvannut. Senhän Aran olisi varmasti tehnyt, enemmän kuin mielellään, sikäli mikäli paikalla olisi ollut. Dariuksen tietoon kuningas ei ollut linnalla juuri nyt, missä lie sitten matkusti, tosin saattoihan hänen tietonsa olla vanhentuneita. Ehkä Aran oli jo palannut ja kohta sisään paukkaisi kymmenkunta sotilasta, vaatimaan Elwoodin kyläpäällikköä mukaansa.
"Uskosi yhdenvertaisuudesta ei päde täällä", Eliittikenraali tokaisikin kuivahkosti, tietämättä oliko sitten katkera itsekin siitä faktasta vai ei. Saihan sitä luulla, että kaikki olivat yhdenvertaisia ja samalla parrulla, mutta se käsitys pyyhkiytyi harvinaisen nopeasti pois, kun pidemmän tovin aikaa vietti linnalla, puhumattakaan itse kaupungista.
Mutta, Noidan mukaan Haukansilmä ei voisi mitään sanoa, mikä ihonalle pääsisi, tummahipiän siinä vielä uhkaillen loitsuilla ja kirouksilla, jos silmäpuoli liian koppavaksi kävisi. Ja sehän vain suututti Dariusta entisestään, Winderin nyrpistellessä nenäänsä kun Elwoodin noita pikkuhaukan puoleen kyykistyi. Tässähän hänelle siunaantui yksi syy lisää vihata Theodluinia, jos tuo noita tosiaan oli äpärälle kuin "äiti".

Nyrpeä ilme tosin muuttui kysyvämmäksi, Qiran mainitessa Theon auttaneen Delathosia. Miten tuo rääpäle muka oli kyennyt kapteenia auttamaan tai tuon haavoja umpeen kuromaan? Darius ei tosiaan ollut tietoinen enkelinpennun parannuskyvyistä, sillä häntä ei yksinkertaisesti ollut kiinnostanut ottaa selvää Theodluinista sen enempää. Kyllä hän tiesi äpärän olevan maagi, joka ei varsinaisesti vielä mitään suurempaa osannut, mutta silti...
Katse nousukin vierailemaan hetkeksi Delathoksen puolessa, aivan kuin odottaen tuolta jonkinlaista varmistusta noidan sanoihin, mutta pian se terävä katse kääntyi takaisin Qiraan, tuon käydessä eliittiä uhkailemaan.
"Uskallakin, ja koko saastainen kyläsi häviää kartalta alta aikayksikön", Darius sähähti, mustahaltiaa uhmakkaasti tuijottaen.

"A-artania uhkasi tappaa meidät. Kaikki, kaikki jotka suvussa kantavat haukansilmiä, kaikki, jotka sukuun ylipäätään kuuluvat — s-se kuulosti kuin temppeliherra olisi ottanut sen elämäntehtäväkseen", Theodluin keskeytti keskustelun, palaten aikaisempaan aiheeseen, pikkuhiljaa toipuen iskusta rintaan. Totta kai se Qiran läsnäolo yhä lohdutti ja rohkaisi, pikkuhaukan koittaen hymyillä sanojensa välistä noidalle, ennen kuin setään katsahti.
"Tiedän ettei minun olisi pitänyt mennä luostarille. Mutta mistä minä olisin voinut tietää, että vihollisen eliittikenraali, sinun sukuasi vainoava painajainen siellä odotti!", Enkelinpentu jatkoi, samalla kammeten itsensä ylös, tukea hakien Qirasta, "J-ja jos sinä olit tietoinen Artanian verivihasta, olisit voinut varoittaa minua — olisit voinut kertoa hänestä, ehkä olisin osannut varoa luostaria ja en olisi saattanut Delathosia tuohon kuntoon! Mutta sinä välttelet minua, et kerro minulle mitään, tuskin olet kertonut siitä Deliallekaan?", Syöjättären läsnäolo todellakin toi uutta uhmaa ja rohkeutta nuoreen puoliveriseen, tuon kerrankin uskaltautuen puhumaan suoraan, jopa haastavasti, sedälleen, joka puolestaan kuunteli täysin hiljaa äpärän avautumista. Ei hän voinut sanoa pitävänsä Theon sanavalinnoista, saatikka uhmakkaasta asenteesta, mutta ei hän myöskään halunnut koetella onneaan, nyt kun Elwoodin noita oli läsnä. Eihän hän sitä päälle päin näyttänyt, mutta Darius totta vie pelkäsi tuota noitaa, eikä halunnut tietää minkälaiset voimat nainen omasi.

"Oliko se hän?", Darius kysyi lopulta, katseen kääntäen Delathosiin, puhutellen nyt kapteeniaan, "Vihollisen eliitti?", tietenkin hän halusi varmistuksen Delathosilta, vaikka tähän asti Theon puheiden perusteella hänellä ei ollut sijaa epäillä äpärän kertomaa. Tuskin Delathos huvikseen oli kertonut äpärälle Artaniasta — tosin tiesikö kuuraparta edes viholliseliitin kokonimeä muutenkaan?


// Astuu semmosil huorabootseilla kasseille että Delillä tulee tippalinssiin! Delillä on kivaa niin kauan kun saa itte dominoida, mutta sitten kun tulee bdsm dominatrix Qira niin sitten ei ole enää kellään kivaa! Paitsi Kalilla, jos saa osallistua //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Helmi 2018, 04:36

"Saattehan te sitä aina yrittää", Qira hymähti ykskantaan Winderille, joka uhosi hänelle takaisin Elwoodin hävittämisellä, "Niille pimeille maille ei kuka tahansa kuitenkaan astele, huvikseen tai edes tarkoituksella". Vanha metsä oli karua ja pelottavaa seutua. Hyvä jos kauppiaat uskalsivat kiertää Elwoodin kautta minnekään, elleivät matkaseuraa enemmän omanneet. Sinällään se oli syrjään vetäytyneelle magiaa harjoittavalle kylälle oikeastaan vain parempi, Qiran mielellään pitäen ylimääräiset kaukana mailtaan, elleivät nuo erikoisia huveja tai jotain hyödyllistä rönsyisestä kylästä etsineet.
Muutaman taputuksen noita soi vielä kuitenkin Theolle, katseensa palauttaen nuoren haukansilmäisen puoleen hymyillen äidillisesti poikaselleen joka aikuisten väliin lähti puhumaan. Ja siihen Qira antoi mielellään Theodluinille tilaisuuden, avittaen poikaa kapuamaan pystyyn ja itse kohottaen pitkän vartensa nuorenmiehen rinnalle, jääden kuuntelemaan pikkuhaukan uhmaa jonka tuo antoi nyt kuulua. Tietenkin se huolestutti Syöjätärtä, kuulla kuinka mahdollinen ikävä taho oli ottanut tehtäväkseen haukansilmäiset karsia maan päältä, eikä Qira halunnut uskoa sen tiedon olevan varsin edullinen myöskään Theon lisäksi tuon sedälle, ja muulle elossa olevalle suvulle. Yksi Windereistähän oli itse monarkin vaimo, lienivätkö silmät periytyneet jo siniverisen jälkeläisillekin?

Hellästi noita laski kätensä poikasensa hartialle lepäämään, tuimasti tuijottaen vanhempaa haukansilmäisistä, joka selvästikään ei Theon äänekkyydestä pitänyt. Mutta syystä tai toisesta Winder ei tehnyt myöskään mitään poikaa hiljentääkseen - lienikö se syy kyläpäällikön läsnäolo, joka selvästi oli asettautunut puoliverisen haukanpoikasen puolelle tässä tilanteessa. Ehkä. Ehkä ei. Mitään noita ei varmaksi laskenut, mutta oli kyllä valmis näpäyttämään heti sitä tahoa näpeille tällä kertaa, joka uskaltaisi pikkuhaukkaan käydä käsiksi. Ja tuntuvasti aikoisi sen myös tehdäkin, oli kyseessä sitten kuka hyvänsä.

Kuuraparta oli yrittänyt pysyä kolmikon jutuissa mukana lähinnä hiljaa vierestä kuunnellen ja unen rajoilla vaappuen. Hän kaipasi jo kipeästi jotain tujunpaa johon turruttaa särkynsä ja ajatuksensa, mutta eipä hänellä tainnut olla lupaa poistua omiin oloihinsa, ennen kuin joku toteaisi tummahipiäisen olevan siihen kykenevä. Ainokaisen kätensä kasvoilleen laskeneena ja jalkaansa jokseenkin malttamattomana toisen polvensa ylle nostaneena heiluttaen, Delathos havahtui kuitenkin esimiehensä kysymyksiin hymähtäen.
"Ihan itse, kaikessa komeudessaan", kuuraparta hymähti yskäisten kurkkua selvitelläkseen, "Ja ainakin kymmenen kertaa häijympänä, kuin niinä kertoina kun olen siihen perkeleeseen sinun seurassasi törmännyt aikaisemmin. Puolisen metriä ainakin sinua pidempänä ja haluan väittää näkeväni painajaisia siitä siipiniekasta, ellen humalaan ehätä tämän illan aikana ennen kuin simahdan", surkuhupaisasti naurahtaen kapteeni päätti lauseensa.
"Et halua kohdata sitä kasvotusten enää, Darius. Pääsin lähestulkoon jo hengestäni, se hullu kantaa jotain häijyä asetta jolla meni iskemään kyljestäni läpi. Taisi sammuttaa oman magiani siinä ohessa...", väsyneenä valkeahapsinen hymähti, jotain perään vielä itsekseen kiroten.
"Aistisin, jos lähettyvillä olisi voimallisia taikaolentoja, demoneita ja henkiä", Qira päätti huomauttaa yhä enkelinpennun vierellä seisten, pakkasherran sanoihin omat sanansa lisäten, "Ja ainoa jonka maagiset kyvyt tästä huoneesta lisäkseni aistin, kuuluvat Theodluinille ja pojan mahtavalle purkkimonsterille", Syöjätär kohautti kulmiaan Xardia ohimennen kehaisten. Olihan pikkupiru hienoa työtä tehnyt, jokseenkin poikkeuksellisen loistavaa ottaen huomioon, kuinka tuo oli isäntäänsä puolustanut eikä karkuun luikkinut kuten joillaan piruilla oli tapana tehdä mahtavamman voiman kohdatessaan.


//Deli niin polttais ne bootsit heti kun vaan jaloilleen ehättäis takas. Qira ottaa Kalin messiin oikeen mielellään. Deli jää vaan nuoleen näppejään viereen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Helmi 2018, 05:03

Delathoksen mukaan kyseessä oli ollut vihollisen eliittikenraali, Noel Artania, kaikessa komeudessaan. Mutta temppeliherra oli ollut häijympi, mitä edellisillä kerroilla, saattaen Delathoksen tuohon tilaan, missä käsipuoli nyt oli — Darius tiesi harvinaisen hyvin, ettei kuurapartainen ihan pienestä vuodelepoon kaatunut, joten kyllä hän uskoi, että kyseessä oli ollut vaarallisempi tapaus.
Ja se usko vahvistui, Delathoksen mainitessa, ettei halunnut kohdata temppeliherraa uudestaan. Siinä lauseessaan myös puhutellen eliittiä etunimellä, mikä ei ollut tavanomaista kuurapartaiselle. Vakava katse tuijotti hetken kapteenia, Dariuksen ymmärtäen viimein tilanteen painon ja sen, mitä oli tapahtunut. Nyt oli aika keskittyä siihen, eikä riidellä noidan saatikka tuon äpärän kanssa. Senhän takia Darius oli tullut tänne, saadakseen kuulla, mitä oli tapahtunut.

"Sammuttaa magiasi...?", Haukansilmä tokaisi hämmentyneenä, ymmärtämättä lainkaan sen magian päälle. Ei hän tiennyt miten Delathosin magia toimi, ei hän ymmärtänyt miten magia ylipäätään toimi!
Noita vierellä kävi kuitenkin tarkentamaan, ettei aistinut tässä huoneessa mitään voimakkaita magianlähteitä itsensä ja äpärän lisäksi, Dariuksen siinä samalla vilkaisten jälleen Theodluinin puoleen. Varsinkin siihen pieneen lasipurkkiin, jonka Theo oli napannut kouraansa, kun Qira siitä oli maininnut.
"M-mutta se palaa", Theodluin aloitti, vilkaisten Delathosiin, "Sanoit että se palaa", Pikkuhaukka jatkoi.
"O-oletan että Artanian maaginen ase olisi vienyt sinulta hengen ilman sitä — ehkä se syö elämänenergiaa, kenties sitä, mitä kutsumme sieluksi, tai sitten vuosia elämästämme. Se kenties s-selittäisi hänen pitkän iän, ehkä ase varastoi energiansa isäntäänsä...", Enkelinpentu erehtyi taas ääneen pohtimaan, lopulta säpsähtäen, ymmärtäessään teorisoivan jostain, mikä tuskin ketään kiinnosti.

Darius ei tiennyt, mitä tilanteeseen sanoa. Hän ei todellakaan tiennyt näistä asioista mitään, joten ehkä äpärä olikin oikeassa selityksiensä suhteen, tai sitten tuo puhui puuta heinää. Niinpä Haukansilmä pysyi hiljaa, vuoroin katsellen Delathosia ja Elwoodin noitaa, josko nuo kävisivät lehtolapsen kanssa tarkemmin asiasta teorioimaan.


//No niinpä. Lapsi heitetään Delille silleen tossa, se on sun ja sitten Kali ja Qira ratsataa auringonlaskuun jollain demonilla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Helmi 2018, 06:32

Delathos, Qira, Atrevaux


"Niin niin, minnepä minä lähtisin, ellei se piru erikseen niin päättäisi", tummahipiä laski käsivartensa takaisin silmilleen, Theon sanoihin reagoiden, "Se perhana kyllä palaa takaisin. Mutta minne se yhtäkkiä hiljeni, miettikääpä sitä sitten keskenänne viisaat päänne yhteen lyöden. Minä kun en jaksaisi nyt miettiä yhtään mitään...". Del oli uupunut. Ja väsynyt. Ei hän jaksanut nyt miettiä mokomaa, johan tuossa oli seurue keskustelemaan keskenään asiasta, joten kolmikko hyödyntäkööt sitä ennemmin, kuin häiritsi häntä.

Theon sanoissa oli omanlaisensa pointtinsa, Qiran kääntäessä arvioivana katseensa tuvan kattoa kohden nuorikon puhuessa. Jokseenkin alitajuisesti noita lopulta kävi nyökkäilemään puoliverisen sanoihin. Kuulostivathan ne varteenotettavilta, ja Theo parhaiten lieni nähneen mitä kentällä oli sattunut ja tapahtunut, siinä missä tummahipiäinen kapteeni oli saanut sitä sitten maistaa ihan käytännössä. Mutta miten vihollisen eliittikenraalin tavat käytännössä toimivat, sen taisi tietää mokoma kumminkin vain itse.
"Yksi demoneistani reagoi hänen läsnäoloonsa vahvasti", noita huomautti haukanpoikasen puheiden perään, kätensä rinnalle nostaen, "Pyhä tai epäpyhä, sellaiselle sotaisalle ja vihamieliselle tunteelle en keksi vastakappaleeksi äkkiseltään kuin enkelin sielun. Ehkä sen tähden hän oli kiinnostunut Theosta, siinä missä nuorikko erehdyksessä hänen seuraansa liittyi".
"Ai sellainen utuinen painajainen muka enkeli? Eivätkös ne ole ennemmin kuvattu ihmisten uskossa sellaisiksi valkeiksi hahmoiksi", kuuraparta tuhahti.
"Taruilla on tapana kaunistella", Syöjätär vastasi petipotilaalle jälleen niin kirkkaasti hymyillen.

"Toisilla taruilla on myös tapana puhua totta", möreämpi miesääni kommentoi huoneen ovelta, saaden ensimmäisen Qiran kääntämän katseensa tuon puoleen ja kohauttamaan kulmaansa, "Mutta mitäpä minä ja partani siitä mitään tiedämme. Kuulostaa taas ihan teidän sorsien henkilökohtaiselta ongelmalta minun mielestäni".
Se oli kenraali Argenteus, joka piippuaan sammutellen oli paikalle pöllähtänyt kuin tyhjästä oveen nojaillen. Mistä syystä? No tietty, koska eliittikenraali oli Elwoodin noidan valtavan maagisen energian jo linnalta aistinut, ja sen verukkeella poistunut huoneeltaan nyhjäämästä sen tekosyyn varjolla, että oli halunnut paikalle saapua silkasta mielenkiinnosta.
"Taasko turpaanne olette saaneet? Pistäisit vain rivistösi eläkkeelle jo, senkin höntti", punaiseen kaapuunsa sonnustautuneen pässinsarvinen naurahti surkuhupaisana Winderille, ovesta itsensä sitten työntäen irti ja peremmälle astuen huoneeseen, "Qira A'daruil, minä otaksun?", pässinkinttuinen hymyili niin kovien lempeästi mustahaltialle, kättänsä ojentaen käsisuudelman merkiksi tietty noidalle. Ja siitäkös Qira naurahti hupaisasti nyökäten, tietenkin tilaisuutensa käyttäen saadakseen kookkaalta pässinsarviselta hienostuneen suudelman kämmenselälleen.
"On sangen ilo tavata. Hänen majesteettinsa lienee parhaillaan toisaalla matkoillaan, joten meidän tuskin tarvitsee toistaa jo erään toisen kanssa sattunutta draamaa uudelleen tällä kertaa", vehreäsilmäinen virnisti lähinnä Winderille kiusallaan, siitä muistutellen kun tuo oli Seyrin kanssa käynyt häntä haastamaan se yksi merkittävä talvi.


//:DDD Deli kattoo perään vaan et voi pannahinen. Kai se demoni on joku Sethos. Azure vois sitten neuloo kaikille villasukkia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Helmi 2018, 06:55

Delathoksen puheisiin ei kukaan varsinaisesti reagoinut, ainakaan verbaalisesti, haukansilmäisten huomion kääntyen Qiran puoleen, joka kertoi yhden demoneidensa reagoineen vahvasti viholliseliitin läsnäoloon. Darius, tapansa mukaan, ei varsinaisesti ymmärtänyt mistä noita puhui, siinä missä Theo vaikutti kuuntelevan tarkasti ja alkaen syvemmin miettimään vaihtoehtoja asialle. Kuurapartainen otti tietenkin asiakseen kommentoida heidän puheitaan, Theon vilkaisten käsipuolen suuntaan tuhahtaen. Mitä tuo muka enkeleistä tiesi? Ehkä enkelit olivatkin utuisia painajaisia, jotka tulivat uniin kummittelemaan. Ehkä enkelit olivat muotopuolisia kolosseja, jotka pelästyttivät tavallisen tallaajan lähes hengiltä? Mitä enkelit muka edes olivat? Taruolentoja? Vai jotain suurempaa muka? Theo ei sitä tiennyt, eikä aikonut aisaan ottaa kantaa, sillä hän ei äitinsä kanssa asiasta ollut koskaan keskustellut sen paremmin... Vaikka äitinsä väittämän mukaan oli enkeli, joka siivistään luopui...

Ennen kuin asiaa kuitenkaan pidemmälle ehdittiin miettiä, liittyi uusi osapuoli keskusteluun. Haukankatseisten huomio kääntyi heti oven puoleen, kun tuo möreä ääni mielipiteensä asiasta kertoi. Darius totta kai tunnisti heti sorkkajalkaisen virkaveljensä äänen, katsoen harvinaisen nyreänä sarvipäistä, siinä missä Theodluin jäi taka-alalle tarkkailemaan. Oliko tämä nyt se paljonpuhuttu Argenteus? Sorkat tuolla ainakin oli, joten niin saattoi päätellä — puhumattakaan sitten tuon sorkkajalkaisen aurasta!

"No hoitaisitko sinä sitten meidän työmme, jos lopettaisimme?", Darius ärähti pukinpartaiselle, katseen seuraten, kuinka fauni huomionsa mustahaltiaan käänsi. Ja niin kovin ystävällisin elein naista tervehti, saaden Dariuksen nyrpistämään nokkaansa näkyvästi, syystä tai toisesta. Ei hän Qiraa halunnut suututtaa, siinä missä ei myöskään Argenteusta. Johan hän oli pyytänyt sorkkajalkaa auttamaan N'drayerin suhteen ja Atrevaux itse oli osoittautunut ei-niin-pahaksi piruksi, mitä itse Aran. Silti, Darius ei pitänyt faunista, sattuneista syistä.
"Mitä sinä teet täällä?", Darius parahti huokaisten virkaveljelle, joka Seyrin vierailusta muistutteli, "Jos et tullut tänne parantamaan kapteeniani, niin poistu kera imelien tervehdyksiesi".
"Eliitti Argenteus?"
, Theoduil uskaltautui kysymään, puoliksi Quiran takana piilotellen, tarkasti arvioiden tuota sorkkajalkaista hujoppia, joka paikalle oli saapunut, "Olen kuullut teistä. Paljonkin", pikkuhaukka tokaisi, älyten - ja haluten - teititellä pukinpartaista, vaikka ehkä nyt ei ollut aika sellaiselle.


//AFJAWKFAJWFAWFA No ehkä se on Sethos, se hiljaisuudessaan vaan kantaa kaikki ja Azure voi siinä samalla kutoo villasukkia. Ja kohta siellä seläs on hirvee martta kerho ku kaikki vaan kutoo jotain //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Helmi 2018, 23:34

"No tietenkin!", Parebris mörähti Winderin ärähdykseen takaisin, "Tai ehkä en. Pistän gargoilit ja Nardurin polkemaan ongelmanne ennemmin nurin. Minulle jää enemmän aikaa kuunnella Hänen majesteettinsa marinoita, ja tehdä muistiinpanoja". Siinä ohessa Qira silmäili pukinpartaista kiinnostuneena, aistiessaan fauninkaltaisen auran – ja olipa tuo mielekkäämmäksi osoittautunut jo pelkällä tervehdyksellään, verrattuna esimerkiksi Winderiin ja käsipuoliseen kapteeniin. Mutta mitä pässinsarvinen täällä sitten teki, se lieni seuraava kysymys, jonka kenraali ensimmäisenä ääneen ehti tokaista, saaden punakaapuisen nyrpistämään nokkaansa, "Minä sinulle imelät vielä näytän Winder". Sorkka ehätti napauttaa lattiaa vasten Parebriksen korjatessa asentoaan, ehättäen avata jo suunsa, kun nuorempi ääni mainitsi hänen nimensä, tummapohjaisten silmien kääntäessä katseensa tuohon pentuun. Äkkiseltään Atrevaux ei nuorikkoa voinut väittää tuntevansa, mutta kun hetken tuota mustahipiäisen haltian taa piiloutunutta äpärää tuijotti, äkkäsi hän kyllä ne haukansilmät ja samantyylisen näköisyyden kuin oli kuullut Aranin puhelevan Windereiden pikku salaisuudesta.

"Aah, sinä lienetkin se paljon puhuttu tenava", fauni tuumasi möreällä äänellään, piippua pitelevällä kädellään viitaten pojan puoleen, Qirankin vilkaisten vierellään olevaan Theoon. Eihän noita tiennyt millainen mahdollinen seurue Theodluinista näillä kulmilla tiesi, ja hän oli ymmärtänyt sen olevan kovin pieni ja suppea sisäpiiri joukko tahoja. Mutta ehkä kenraali Argenteus, kuten Theo tuota oli juuri nimittänyt, siihen piiriin kuului. Johan tuo oli maininnut kuninkaan marinat, joten lieni turvallista olettaa sarvipäisen olevan mahdollisesti tekemisissä kuninkaan ja kuningattaren kanssa, ja kenties jopa kuninkaan perheen läheinen ystävä.
"Olen tainnut kuulla nimesi mainittavan Hänen majesteettinsa ja kuningattaren toimesta aikaisemmin", Parebris mietti nuorukaista silmäillen, katseensa käväisten myös vuodepotilaassa, joka ei vaikuttanut jaksavan innostua pujopartaisen paikalle saapumisesta. Varmaan ihan hyvästä syystä.
"Atrevaux Parebris Lux Argenteus, Hänen majesteettinsa isän nimeämä, yksi nykyisen hallitsijamme eliiteistä", sarvipäinen esitteli itsensä pramean kumarruksen kera, "Tai paikallinen pässi, kuten toiset perääni nimittelevät", Parebris hörähti virkaveljeään ja tuon kapteenia päin pikaisesti vilkaisten tietäväisenä. Eipä tuolta kaksikolta hirveästi tapoja saattanut odottaa, mutta eivät nuo ainoita olleet jotka halusivat Argenteusta nimitellä.

"No tämähän menee mielenkiintoiseksi", noita hymisi hiljaa lähinnä itsekseen, pienesti patistaen Theoa tulemaan paremmin esille vierelleen. Suotta tuo hänen helmoissaan piilotteli, iso pässinsarvinen kun ei varsinaiselta uhkalta vaikuttanut kuitenkaan, ja näyttipä haukanpoikanen olevan tuosta kuullutkin.
"Ja oli minulla käsipuoliselle idiootillesikin jotain – mutta keskitytäänpä ensin siihen mitä olitte turisemassakin. Lienitte keskustelevan vihollisemme kenraalista viimeksi, vai kuinka?", partaansa muutaman kerran sukaisten Atrevaux totesi seurueelle, ilmeensäkin vakavoituen jälleen tyypillisen nyreäksi.



//<333 Lopuilta ne neuloo Cryptille villapaidan. Lorykin tahtoo osallistua urakkaan, mut oikeesti se lähtee lapasesta ja se alkaa neuloon Darille vaan juttuja lopulta. Darin sukkalaatikko ei enää riitä, kun se saa 50 villasukkaparia ja lapasta joka kuukausi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2018, 00:34

Darius tuhahti närkästyneesti pässinpään sanoille, tuijottaen kulmiensa alta harvinaisen murhaavasti virkaveljeään. Olisi vain mennyt pois, mitä tuo täällä edes teki? Kaiketi pässi oli kiinnostunut noidasta, joka paikalla kykki, siltä se ainakin vaikutti. Olisivat sitten menneet kahdestaan jonnekin muhinoimaan kera sarviensa.

Mutta, eihän kukaan paikalta ollut poistumassa, nyt äpäränkin ottaen osaa keskusteluun, Haukansilmän vilkaisten veljenpojan suuntaan. Tuo ei tainnut tosiaan ollut nähnytkään Argenteusta, mutta eipä se ihme ollut. Fauni osasi kokoisekseen piilotella harvinaisen hyvin pitkin hovia, harva hovin jäsenistä oli edes koskaan nähnyt sorkkajalkaista eliittikenraalia.
Theodluin tarkkaili kiinnostuneena, kunnioittavasti, pukinpartaista eliittiä, joka mainitsi kuulleensa pikkuhaukasta enemmän tai vähemmän. Argenteus kävikin esittelemään itsensä kunnolla, koko nimensä kera, saaden Dariuksen vierellä pyörittämään katsettaan turhautuneena. Enkelinpentu ei voinut kuin miettiä, mistä eliittikaksikon nähtävä kitka johtui, mutta tämä tuskin oli oikea hetki siitä kysellä.
"Mukava tavata, viimein", Theodluin hymähti sorkkajalkaiselle, samalla kun Qira häntä esille patisteli, katseen kääntyen sitten setänsä puoleen. Enkelinpennulla olisi ollut vaikka mitä kysymyksiä pukinpartaiselle, mutta ehkä oli parempi pitää nyt suunsa kiinni ja antaa "aikuisten" keskustella.

"Mitä se sinua kiinnostaa?", Nuorempi eliiteistä kysyi sarvipäiseltä nyreissään, tuon palaten aikaisempaan aiheeseen, kysellen vihollisen eliitistä. Totta kai Darius pisti merkille huomautuksen jostain, mitä Atrevauxella oli "Käsipuoliselle idiootille", mutta siihen ei nyt takerruttu, vielä.
"Jos haluat kuulla tapahtuneista, saat odottaa siihen asti, että minä siitä raportin kirjoitan — saat sitten tunkkaisessa huoneessasi sen lukea ihan yksiksesi", Haukansilmä jatkoi, "Nyt, mene pois. Sinua ei kaivata täällä piippuinesi, kukaan muu ei halua hengittää myrkkyjäsi".


// <33 LORY MUKAAN JOO. Ja apua, Darilla kohta mitään muita vaatteita ookaan, kun villavaatteita. Mut Dari vaan tykkää, paljon villakalsareita ni eipähän palele talvella! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Helmi 2018, 01:25

"No miksei kiinnostaisi? Puhutte jännittävämmistä asioista kuin tajuatkaan, senkin ylikasvanut tintti", Parebris mörähti samantien Haukansilmälle takaisin, jota tietysti olisi pian häätelemässä häntä tiehensä. Perinteisesti. Eihän tuo kukkoilija sietänyt häntä samalla tunkiolla, ellei siten oikeasti joku suurempi hätä ollut käsillä, kuten huomatuksi oli tullut.
Kuulemma Winderillä ei ollut syytä alkaa pujopartaiselle valaista tilannetta, vaan Argenteus saisi siitä myöhemmin vasta lukea raporteista. Siihenkös fauni päästi mitä paheksuvimman hymähdyksen lopulta virkaveljelleen, katsoen tuota kuin mitäkin tomppelia, joka ei osannut alkaa rakentavasti keskustella sitten millään.
"Sinä varmaan savua ja pölyä hengität jo tarpeeksesi sen liskoystäväsi seurassa muutenkin - enkä takuulla sinulle myrkkyjäni edes lainaisi vaikka ihan erikseen pyytäisitkin", pukinpartainen hörähti huvittuneena Dariukselle takaisin, höhötellen itsekseen pariin otteeseen vielä kaiken muun päälle, kun lähti taskustaan samettipintaista, punertavaa rasiaa kaivelemaan käteensä.

"Tunteeko arvon Argenteus mahdollisesti mytologiaa? Inhimillisten ja järkiperäisten olentojen olemassaolon määrääviä oppeja ja sääntöjä?", Qira äityi kysymään pässinsarviselta. Kenraali Winder kun vaikutti olevan valmiiksi pihalla koko aiheesta, eikä varmasti olisi osannut antaa ensimmäistäkään vastausta, jos tuolle olisi lähtenyt magiasta kyselemään. Liekö käsipuolikaan tiesi muuta kuin siitä omastaan, sitä Qira ei jaksanut alkaa erikseen selvittelemään, sillä hän ei pitänyt käsipuolesta, eikä halunnut tuon kanssa varsinaisesti olla tekemisissä.
"Jos en tietäisi, niin olisin kyllä koko mantereen surkein omassa ammatissani. Totta kai minä tiedän!", Atrevaux lausahti jopa aavistuksen loukkaantuneeseen sävyyn katseensa laajeten, vaikka kyllä tuon olemuksesta näki, ettei fauni itseensä ollut ottanut noidan kysymystä kuitenkaan. Hovissa sitä oppi teatraaliseksi väkisinkin, ja sitäkös taitoa Atrevaux halusi aina tilaisuuden tullen päästä käyttämään ja näyttämään muille!
"Ja väittäisinpä että niitä teidän enkeleitännekin on olemassa, johan tuossa yksi todiste teillä on", jälleen piipullaan viitaten Theon puoleen Parebris märehti, "Mutta millaisina ne meille maan päällä näyttäytyvät, onkin sitten täysin toinen seikka. Edes demoneilla ei ole tapana paljastaa tosimuotoaan kuolevaisille, nimistä sitten puhumattakaan. Pieninkin esiin kutsuttu olento saattaa nostattaa ympärlleen valtavan pelottavan auran ja näyttäytyä suurin kuvajaisin vain pitääkseen muut itsestään kaukana, oli kuinka mitätön tahansa".

"Sinullahan siitä möröstä on parhaiten kokemusta, vai kuinka, kenraali Winder? Kyllä minä olen yhteenotoistanne tietoinen – tuollainen äkkipikainen höntti kun olet, niin tiedän myös ettei sinusta varmaan ole ollut vastustamaan käydä haastamaan riitaa sen kanssa", Artevaux virnisti, kätensä tuoden jälleen mietteliäänä ilmeensä vakaantuessa sukimaan valkeaa partaansa, "Artania lienee ainoa tällä hetkellä, josta meillä ei ole varmaa tietoa nimeksikään".


//Dari alkaa viä määkiä kun saa niin paljon villaa päälle. Sitten. Sitten Jaakko alkaakin lintulajien sijaan haukkuu sitä karitsaks//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron