Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2018, 20:15

Theodluin hymähti terävästi, Delathoksen ilmoittaessa, että pikkuhaukka saisi luvan odottaa tuomiotaan, sillä kuurapartainen ei yksinkertaisesti jaksanut edes ajatella toisen läksyttämistä.
"No jos se on se ja sama sinulle, niin jättäisin sen kaiken mielelläni väliin", Enkelinpentu koitti vitsaillen keventää tunnelmaa, katsellen kattia heidän vierellään.
Sitten tuli puheeksi se eilinen, kuurapartaisen myöntäen muistavansa kaiken kyllä. Siitä sitten toinen yltyi kyselemään, olisiko sillä pitänyt olla jotain väliä ja olisiko käsipuolen pitänyt nyt salainen rakkautensa tunnustaa. Haukankatse kohosi tuijottamaan tummahipiää kulmien alta, puoliverisen pysyen ilmeettömänä. Oliko hän sitten odottanut jotain muuta? Jotain suurempaa? Jotain muutosta tähän heidän tilanteeseen? Ei kai. Ei hän ainakaan myöntänyt mitään. Mutta ei hän voinut kieltääkään tunteneensa jonkinlaisia perhosia vatsassaan, kun Delathos oli hänet viereen kiskaissut ja niin... hellä ja avoin ollut. Mutta, kävipä selväksi, ettei se Delathokselle ollut merkinnyt mitään. Kai se olisi pitänyt arvata, johan kuuraparralla oli Kali, joka oli raskaana mielipuolelle. Mutta sen lisäksi kuulemma oli huora jos toinenkin, miehistä puhumattakaan, vieraillut kuurapartaisen kainalossa, eikä Theo voinut sanoa pitävänsä kuulemastaan. Sitä ei kuitenkaan tuotu mitenkään ilmein tai elein esille.

"En todellakaan välittäisi kuulla kenen kanssa olet makoillut ja mitä makoillessa tehnyt", Pikkuhaukka lopulta mumisi nyreänä, aikeissaan kääntää katseen jo muualle, kun yllättäen se tarkka näkö kiinnittyi siihen kultaiseen riipukseen, jonka Delathos oli vaatteidensa alta esiin kaivanut. Kuinka hän ei ollut huomannut mokomaa aikaisemmin? Eipä hänellä kyllä ollut kovin montaa kokemusta Delathoksen tuijottamisesta, ei ainakaan näin läheltä, ilman että jokin muu asia tai tekeminen olisi vienyt huomion mukanaan. Mutta nyt kun takkatulen lämmin valo otti ja heitti hetken hohteen kultaiseen koruun, pysähtyi Pikkuhaukka täysin ajatuksissaan, tuijottaen vain tuota tutunnäköistä korua.
Kyllä hän oli nähnyt sellaisen. Tai sen symboli oli tuttu. Elwoodista tietenkin ja tiesi hän jonkin verran korusta ja sen kantajista. Sen verran, että jos sattui tuollaisen näkemään, oli parempi juosta ja lujaa, sillä yleensä se oli sitten viimeinen asia jonka näki.

Theodluin ei sanonut mitään. Tuijotti vain hetken sitä korua, kasvojen kalvetessa lähes silmissä, ennen kuin sen katseen viimein käänsi nopeasti pois. Luullen olleensa kovinkin huomaamaton tuijottamisensa suhteen, mutta jos sattui katsomaan puoliverisen kasvoja, huomasi kyllä mihin tuon haukanterävä katse oli kiinnittynyt.
Sitten seurasi hiljaisuus, enkelinpennun ollen kovinkin jäykänoloinen, vaikka koitti niin kasuaalisti siinä teetään juoda sijoillaan. Johan hän tiesi, että Delathos oli vaarallinen ja hirveä henkilö ja tuon luota olisi kannattanut muutenkin pysyä poissa. Mutta tuo koru sai enkelinpennun miettimään jälleen, oliko lainkaan turvallista pysyä saman katon alla kuurapartaisen kanssa. Ja entä Kuiskaus, tiesivätkö he millaisen käärmeen olivat joukkoihinsa, kapteenikseen, päästäneet? Tajusiko Winder, millaisten voimatahojen kanssa oikein leikki? Pitäisikö hänen kertoa jollekulle? Vai kannattaisiko vain pysyä hiljaa?

"... Sinun pitäisi päästä lepäämään"
, Theodluin lopulta hymähti, koittaen jotain sanomista keksiä, ettei turhan "epäilyttävältä" vaikuttaisi.



// No niinpä. 5/5! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Syys 2018, 00:16

Ykskantaan suotu hymähdys kersalle varmaan riitti kertomaan, ettei Delathos olisi voinut tippaakaan välittää siitä mitä haukanpoikanen hänen menemisistään ajatteli. Syystä tai toisesta Theo vaikutti aina olevan siitä tosin yhtä nyreissään, mutta olisi kai pitänyt olla jo arvannut että Pikkuhaukalla oli häneen sellaisia tunteita, jotka olisi varmaan pitänyt hakkaa mokomasta irti ja muistuttaa ihailemaan vain ikäisiään nättejä tyttöjä tilanteen tullen.
Mustasukkaisuuttako?”, kuuraparta myhisikin itsekseen kulmiaan kohauttaen huvittuneena Theodluinin muminoihin, jättäen aiheen sitten omalta osaltaan siihen. Jos pentu hänestä jotain halusi, olisi tuon parempi se aikanaan kertoa hänelle suoraan eikä yrittää vihjailla rivien välistä, sillä moisen tilanteen Delathos tyypilliseen tapaansa käytti vain hyväkseen muita ärsyttääkseen.
Se tee ei oikeastaan ollut hassumpaa. Harvoin sitä tuli juotua, etenkään muiden tarjoilemana, joten omalla tavallaan haukanpoikasen valmistama yrttinen lämmin tee oli hänelle erikoinen makunautinto. Joskin lyhyt sellainen, kun kuuraparta kiskaisi sen kylmiltään kurkustaan alas lohduttamaan muuten niin kolottavaa oloaan. Hän itse nautti korkeintaan terästettyä kaakaota, jos jotain sokerisempaa ja lämmintä halusi, mutta se siitä. Ja harvoin kukaan halusi häntä passata, mikä myös sopi Delille enemmän kuin hyvin. Mutta jokin hetkessä tuntui mättäävän, Theonkin yllättäen ollen niin kovin hiljaa siinä vieressä, mikä todellakaan ei ollut tyypillistä tummatukkaiselle nulikalle.

Käsipuolen katse kääntyikin nuorikkoon joka vierellä kalpeaksi valahti ja tuijotti jotain hänen rinnuksellaan. Oliko hän tipauttanut siihen jotain? Vai joku haava kenties alkanut vuotaa parannuksista huolimatta ja sotkenut hänen paitansa? Tummahipiän katse kaventuikin miettimään Pikkuhaukan katseen kulmaa, Delathoksen lopulta omalle rinnalleen vilkaisten, jossa se kultainen käärmeriipus lepäsi paidan kauluksen kulmalla; Ja kun Del jälleen katsoi ylös haukanpoikasen kasvoille, käänsi kersa varsin näppärästi katseensa muualle poissaolevana.

Theodluinin käytös nostatti vinon virneen tummahipiän kasvoille, joka ei vielä ollut ehättänyt päättää mitä mieltä asiasta mahdollisesti olisi. Miksi riipus oli siten äpärän säikäyttänyt? Ei kai tuo nyt voinut mitään tietää veljeskunnasta, jonka tunnukseksi se riipus laskettiin? Ellei poika sitten ollut toiminut jonkun piikkiin sen jäsenistä... mutta tuskin, ei Theo nyt niin tyhmä sentään ollut ja kotkaemonsa olisi varmaan estänyt tuota alkamasta hämäräheppujen taskuun pelaamaan millään tavalla.
Delathos korjasikin asentoaan muina miehinä, kuppinsa kuroen asettaakseen pöydänkulmalle, ohimennen nyökäten enkelinkuvotuksen ehdotukseen lepäämään menemisestä - mutta sen sijaan että olisi vielä mitään tehnyt sinne kylpyyn etsiytymisen suhteen, nojasi kuuraparta uudemman kerran kaappaamaan nuorukaisen kainaloonsa. Itseään vasten tuon painaen ja väsyneesti virnistäen itsekseen mokomalle.
Jokin kertoo minulle että tiedät jotain mitä ei pitäisi”, pakkasherra aloitti rauhallisenlempeällä äänenpainolla, kätensä tuoden Theon kaulan ja rinnan ylitse sille kultaiselle riipukselle, jonka Del poimi sormiensa väliin heidän eteensä näytille paremmin, “Tiedätkö mitä sen sisällä on?”.



//5/5. Ainoo joka ei kelpuuta sitä boolia on Joonas, koska siinä ei ollu pepsi maxia. Poika jää paljosta paitsi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2018, 00:43

Kommenttiin mustasukkaisuudesta ei reagoitu mitenkään. Luulkoot tummahipiä mitä itse halusi, Theo ei aikonut antaa toiselle mitään aihetta virnuilla hänen olemattomille tunteilleen. Tai kovin pikkuhaukka koitti vakuutella itselleen, että ne olivat olemattomia.
Eipä kuurapartainen liioin lepäämisestäkään tuntunut perustavan hänen kehotuksen myötä, Theon vain hörppien teetään hymähtäen, siinä missä Delathos vain nyökkäsi hänen kehotukselleen. No, sentään tuo ei vastaan väittänyt, tuskin kuuraparralla riitti energiaa mihinkään muuhun, kuin kylpemiseen ja nukkumiseen. Ja mitä nopeammin käsipuoli olisi untenmailla, sitä nopeammin Theodluin saisi jäädä yksin ajatustensa kanssa panikoimaan ja aprikoimaan, mitä tekisi tällä uudella tiedolla.
Tiedolla, josta Delathos taisi myös olla tietoinen.

Ennen kuin enkelinpentu ehti teetään loppuun hörppimään, kävi valkohapsi yllättäen kätensä ujuttamaan Theon niskan takaa ja kiskaisi nuoremman jälleen lähelleen. Pikkuhaukka jäykistyi entisestään, pidellen kaksin käsin kiinni teekupistaan, vilkaisten osin nyreissään Delathosin puoleen, ennen kuin se katse kääntyi seuraamaan toisen kättä. Milka oli siinä samassa hypähtänyt tieltä pois, jolkotellen jonnekin kyökin puoleen, todennäköisesti ottamaan paikkansa kamiinan vierestä lämpimästä, jossa saisi nukkua rauhassa.
Delathoksen ensimmäiset sanat saivat puoliverisen ynähtämään pienesti, haukankatseen seuraten tummaa kättä aina kaulan ja rintansa yli sille riipukselle, Theon siinä kiroten mielessään ilmiselvyyttään. Hänen pitäisi opetella valehtelemaan ja pysymään täysin ilmeettömänä...

"... En. Mitä?", oli lyhyt vastaus lopulta Delathoksen kysymykseen siitä, tiesikö hän mitä oli korun sisällä. Turha tässä oli koittaa esittää, ettei tiennyt korusta mitään, tummahipiä kun selvästi oli saanut jutun juonesta jo kiinni, "Nakahi Whara. A'Daruil kehotti pysymään teistä kaukana", veripuoli kertoi suoraan, päätään kääntäen pienesti Delathoksen puoleen, katseen pysyen kuitenkin siinä korussa.
"Tietääkö kukaan muu?", Selvästi jännittynyt, raskaammin hengittävä enkelinpentu kysyi, "Tietääkö Darius? Vai luuleeko hän sinun olevan harmiton palkkamiekka?", oli sekin kai tapa kuvata palkkamiekkoja. Mutta Theon ymmärryksen mukaan palkkamiekkoja oli erilaisia. Joillakin oli jonkin asteen moraali. Toiset taas tappoivat mitä vain. Ja sitten olivat nämä kultakoruiset, joiden pelit olivat täysin omaa luokkaansa.


// No se on Joonaksen häpiä jos ei suostu juomaan. Tai sit tehään sille kato erillinen booli, mis on 4/5 velhoboolia ja se 1/5 pepsiä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Syys 2018, 01:27

Kuuraparta ei edes kiinnittänyt huomiota kissan poistumiseen paikalta, mutta Milkaa ei näyttänyt enää kiinnostavan kehräillä sijoillaan, kun sille ei huomiota annettu tai se ei saanut rauhassa paikoillaan olla. Sen sijaan Del silmäili sitä koruaan tarkoin, pienesti käännellen sormiensa välissä välillä siihen osuvan valon saaden riipuksen näyttämään jopa aavistuksen mystiseltä takkatulen loimuissa.
Demoniverta. Sen on tarkoitus olla viimeinen keino millä hengestään pääsee helpoiten jos jäät kiinni, kuolevaisena sitä on siis turha mennä maistamaan ellet sitten ihan välttämättä halua kuolla”, Delathos hymisi vinosti hymyillen ja riipuksesta Theoon katsahtaen, “Luulin jo että olisit sen jollain hokkuspokkuksellasi haistanut”. Yksi pisara killanjohtajan verta riitti viemään hengen, värjäsi kehon täyteen mustia jälkiä kuin mikäkin helvetinrutto konsanaan, olihan Del sen nähnyt muutaman kerran aikaisemmin. Tuskinpa kuuraparran synkänmustat kyyneleet sen parempia olivat polttaessaan kaiken mihin osuivat, mutta jos heistä joku se myrkyllisin käärme oli, oli se takuulla itse piru johtajan penkillä. Delathos oli kuullut tuosta kyllä tarinoita, ja mitä Pimeänpaikan kiltatalolla oli aikanaan tapahtunut, mutta koskaan hän ei ollut varsinaisesti Kaamosmieltä nähnyt. Kuullut vain tuon äänen, jota hän tuskin nykypäivänä osaisi yhdistää itse kasvoihin vaikka olisi uudelleen saanut tilaisuuden kuullakin mokoman äänen. Siitä oli kuitenkin jo niin kauan kun hän oli riipuksensa saanut...

Haukanpoikanen tuntui kuitenkin A’Daruilin kautta tietävän veljeskunnasta aivan nimenkin verran, mikä sinällään pisti miettimään oliko Elwoodin kyläpäälliköllä mahdollisesti jotain tekemistä killan kanssa. Olisiko se ollut sitten edes ihme, vaikka se demonien kanssa vehtaava ämmä olisi ollut oikein nimellinenkin jäsen heidän joukossaan?
Jos tietäisi, olisi Winder varmaan päässyt jo hengestään”, pakkasherra kehräsi lempeällä äänellä jälleen, tipauttaen riipuksen kädestään takaisin rinnallen ja sen sijaan keskittyi taas niitä Theon pehmeitä haituvia kokeilemaan, “Joten parempi ettei tiedä, ja ettet sinäkään sitä avoimesti lähde esittelemään kellekään tai saatat huomata pienen elämänenergiasi liitävän tiehensä ennemmin kuin kehtaat edes kuvitella. En minä sinua mestaisi, mutta joku toinen todennäköisesti kiinnostuu ennemmin tai myöhemmin olemassaolostasi, jos näkevät sinut hyödylliseksi välikappaleeksi kiristää esimerkiksi sukulaisiasi”.

Joten siinä lintuemosi kyllä oli oikeassa, että meistä on parempi pysyä kaukana”, tummahipiä painoi selkäänsä mukavasti sohvan selkämystä vasten mukavasti haukanpoikasen lähellään pitäen, “Yhden asian minä kuitenkin haluan tietää tässä ja nyt”.
Mistä A’Daruil tiesi sinua varoittaa asiasta?”.



//HÄPEÄPILKKU! Joonakselle oma pepsi booli. Jätkä on vielä seuraavalla viikollakin in vacation sen jälkeen herranjumala jos menee yksin koko maljan litkimään. Katottais narttuporukalla tääl kotona vaan silleen jaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2018, 01:56

Demoniverta. Olisihan enkelinpennun se kai pitänyt aistia, mutta jos totta puhuttiin, ei Theo ollut sellaista huomannut Delathoksen oman magian alta. tosin nyt, kun tästä läheltä katseli ja jäähaltian magia oli tukahtunut, saattoi puoliverinen kyllä aistia sen omanlaisen, oudon poltteen, mikä korusta hohkasi hänen tietoisuuteen, hänen iholleen. Kuulemma sillä verellä pääsi hengestään, jos tarve oli. Kai sitä saattoi sanoa fiksuksi järjestelyksi? Moni vihollisen kynsiin jäänyt toivoi varmasti samanlaista pakotietä kidutukselta, tai niin Theodluin oli ymmärtänyt, mutta ei voinut sanoa kannattavansa oman hengen riistämistä. Hän ei vain ymmärtänyt, miksi joku sellaisen tekisi. Tai ehkä ymmärsi, mutta ei... hyväksynyt sitä. Tämä ei kuitenkaan ollut oikea hetki alkaa puhumaan siitä, oliko oman hengen riistäminen oikein vai väärin, Pikkuhaukan lähinnä vain naurahtaen vaivalloisesti Delathoksen kertomalle demoniverestä.

Kävi myös selväksi, ettei Eliittikenraali tiennyt Delathoksen toisesta ammatista ja asemasta. Ehkä hyvä niin, kuten kuuraparta sen ilmaisikin, olisi setä saattanut jo päästä hengestään jos tietäisi liikaa. Se tietenkin pisti miettimään, tiesikö enkelinpentu itse liikaa ja uskaltaisiko sitä enää silmiään sulkea tämän katon alla.
Se lempeänkehräävä ääni sai niskakarvat nousemaan pystyyn ja puoliverisen vaikuttamaan vaivautuneelta, katseen pysyen tiiviisti omassa teekupissa, kun kuuraparta kävi jälleen hänen hiuksiaan sukimaan. Kovasti käsipuoli vakuutteli, ettei hän pikkuhaukkaa mestaisi hänen tietämyksensä johdosta, mutta joku muu saattaisi häneen kyntensä iskeä syystä jos toisestakin. Eihän Theo tietenkään asiaa siltä kannalta ollut katsonut. Ei hän uskonut olevansa niin arvokas osa Winderin sukua, että hänen hengellään olisi voinut jotakuta kiristää — Darius oli tehnyt sen harvinaisen selväksi, ettei hänellä ollut mitään arvoa. Mutta... Delia tuntui kyllä olevan toista mieltä.

Enkelinpentu ei pistänyt vastaan, kun pakkasherra taemmas nojautui ja hänet mukanaan veti, vaikka nuorempi yhä pysyi kovin jäykkänä ja siinä samalla tietenkin katsoi, ettei teekuppinsa pohjia läikyttänyt minnekään. Delathos kävi ilmaisemaan halunsa tietää, mistä A'daruil oli osannut varoittaa Theodluinia veljeskunnastaan. Kuppiinsa katseleva puoliverinen mietti pitkään ja hartaasti, mitä siihen nyt vastaisi. Selvästi pikkuhaukka mietti, mitä uskaltaisi sanoa ja tunnustaa. Lopulta enkelinpentu kuitenkin käänsi kasvonsa kunnolla Delathoksen puoleen, aivan tuon korvanjuureen ja kuiskasi:
"Mordecai", Sen yhden nimen Theodluin soi tummahipiälle, kuulostaen siltä kuin pelkän nimen mainitseminen olisi ollut vaarallista, "Hän vieraili kylässä. Useinkin, Qiran luona. Näin hänet, erehdyin kyselemään", pikkuhaukka jatkoi, kasvonsa lopulta poispäin kääntäen.
"... Ethän sentään ole veljeskunnan johdossa?", Theodluin uskaltautui spontaanisti kysymään, koittaen siinä samalla pienesti nojautua kauemmas kuurapartaisesta, mikäli toinen sen hänelle soi.



// :D:D:D:DDD Joonas vaipui koomaan, jäit koomaleskeksi. Saat tulla itkemään mahaani vasten jos haluat //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Syys 2018, 02:47

Tovin Delathos ehätti taas eteensä tuijottaa, sivusilmällä tietty seuraillen Pikkuhaukan tekemisiä. Eihän hänen olisi pitänyt hämäristä taustoistaan mitään alkuunkaan kertoa Theolle, mutta olkoot se heidän pikku salaisuutensa. Olkoot se testi, jolla Delathos saattoi mitata haukanpoikasen luotettavuutta ja kykyä pysyä vaiti sellaisista asioista, jotka pahimmillaan voisivat viedä tuolta hengen.

Lopulta nulikka kuitenkin kävi lähemmäs nojautumaan, kuiskaten hänelle vain yhden nimen joka kertoi kuuraparralle enemmän kuin tuhat sanaa. Lothar Tovius Mordecai. Tuo säntillinen ja naamapuolinen vampyyri, jonka jokainen veljenkunnan jäsen taisi tietää nimeltään ja maineeltaan paremmin kuin itse pääpahaa koko killan johdossa. Ja vielä sen lisäksi että mies tunnettiin alamaailmassa, kehtasi mokoma pyörittää omalla nimellään vielä bisnestä tavallisenkin kansan keskuudessa. Tiesi sitten millä puolella Lothar varsinaisesti edes oli, mutta tuo oli takuulla yksi hämärimmistä ja juonikkaimmista tahoista, jonka Kullattujen käärmeiden veljeskunta sisällään piti.
Minäkö?! Ja kattia kanssa...”, Delathos naurahti huvittuneena kysymykseen oliko hän sen kirotun veljeskunnan johdossa. Pakkasherra virnisti laiskasti, antaen mokoman kersankin livahtaa otteestaan ja vierestä jos niin halusi, ainoan raajan jääden lepäämään pitkin sohvan selkämystä rennosti, “Olen pelkkä käskytettävä pelinappula. Oikeaa identiteettiäni saati kasvojani ei tunnista veljeskunnan piireissä kukaan muu kuin ylimmät tahot, oikeammin sanottuna kaksi heistä”.
Kaamosmieli, johon sinä et henkilökohtaisesti halua törmätä ikinä millään tavalla – usko tämä kerrasta kun sen sinulle sanon”, Del aloitti Theodluinin puoleen kääntyen katsomaan, “Ja se sinun Mordecaisi, joka on suoraa killanjohtajasta alempana Kaamosmielen sätkynukkena ja periaatteessa Winderin lisäksi toinen pomoni, alamaailman puolella tietty”.

Se verenimijähän on väkevä ja iätön velho, olisi pitänyt kai olettaa että hänellä on kytköksiä siihen teidän hämärään kyläänne”, kuuraparta mietti ääneen varmanoloisesti, toisen jalkansa kohottaen toisen päälle, polven päällä sitä kevyesti heilutellen aikansa kuluksi. Sehän Theoa varmaan kiinnosti, tuo kun oli itsekin magiantaitaja, ja nuoremmilla oli aina tapana ihailla vanhempia mestareita.
Hänellä on jonkin sortin putiikki täällä kaupungissakin, myy siellä taikaesineita, lumouksia, loitsukirjoja ja sen sellaista hölynpölyä josta kaltaisesi ovat varmaan kiinnostuneita. Tiedä sitten onko hän koskaan henkilökohtaisesti paikalla, ei ole kiinnostanut ottaa selvää etten päätäni menetä sillä samalla sekunnilla kun ovesta sisään astun”, Delathos vielä kertoi hymähtäen nuorikolle. Hänellä henkilökohtaisesti ei ollut sinne paikkaan asiaa, mutta kenties jos Theo sattui tarvitsemaan jotain laadukasta taikahölynpölyä, taisi Mordecain putiikki olla yksi niistä laadukkaimmista.


//Voi minua hemulipaskaa. TULEN ITKEMÄÄN MAHAASI VASTEN. Siihen jään. Liimaudun suhun kiinni. The end of Crim. Pray for me//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2018, 03:16

Sentään Delathos ei ollut hämärähiippareiden johtoportaassa, ei ainakaan näin omien sanojensa mukaan. Oliko siihen sitten luottaminen? Ehkä, ei Delathos kyllä vaikuttanut henkilöltä, joka mielellään vastuuta otti. Kyllähän tuo vastuun osasi ottaa, ainakin mitä Theo oli saanut tuvilla todistaa, kun kuuraparta kapteenin virkaansa toimitti... Mutta ei Delathos selvästikään hakeutunut esille ja johtoon itsenäisesti.
Delathos äityi kertomaan paremmin veljeskunnastaan, tarkemmin sen johtajista. Kaamosmieli, siitä Theodluin ei ollut kuullutkaan eikä aikonut sen enempää selvittää — ja toivoa sopisi, ettei hän myöskään kyseiseen henkilöön törmäisi. Mutta Mordecai oli kuulemma toinen johtajista, mikä sai Theodluinin hymähtämään pienesti. Olihan Mordecai ollut... Hämärä tyyppi, mutta ei hän koskaan uskonut siitä miehestä minkäänlaista johtoportaan jäsentä.

"On hänellä putiikki Elwoodissakin...", Theodluin tokaisi, samalla kun oli kauemmas nojautunut, vaikka kieltämättä ehkä mielessään olisi sittenkin halunnut jäädä siihen toisen viereen, "En vain koskaan käynyt siellä. Äiti kielsi, syystäkin kaiketi...".
"Ja taisin aiheuttaa hänelle tukalan olon... Ainakin oletin niin, uskoin nuorempana sen olevan syy, miksen hänen putiikkiinsa saanut mennä"
, Teensä nopeasti loppuun huikkaava puoliverinen kertoi, tuijottaen lattiaa edessään. Jälleen sitä sai tuntea itsensä harvinaisen typeräksi, kiitos hyväuskoisuutensa. Tietenkin hänen olisi pitänyt osata kyseenalaistaa asioita enemmän, mutta kun oli kasvanut Elwoodin kaltaisessa kylässä, sitä oli oppinut pitämään huolen omista asioistaan ja olemaan puuttumatta toisten touhuihin. Siitä seurasi yleensä vain harmia.

Mutta. Kaikista varoituksista huolimatta, Theodluin koki yllättävän halun vierailla Mordecain putiikissa. Nyt viimein, kun oli "itsenäinen" ja voisi vain mennä sinne, jos halusi. Varsinkin, jos tuolla oli putiikki haltioidenkaupungissa! Sitähän ei tietenkään ääneen sanottu, tummatukan lähinnä vain tuhahtaen itsekseen ajatukselle, suunnitelmalle, joka voisi viedä hengen. Ehkä sitä ei kannattanut toteuttaa, mutta toisaalta...
"En aio kertoa kenellekään", Theodluin lopulta aloitti, laskien tyhjän teekuppinsa tarjottimelle, "Niin kauan, kun tietämättömyys on kaikkien eduksi. Mutta jos tieto sinusta, veljeskunnasta, voi pelastaa jonkun läheisen hengen...", enkelinpentu vilkaisi merkittävästi Delathoksen puoleen, ennen kuin nousi nopeasti sijoiltaan.
"Tietenkin minun tekisi mieli kysellä enemmän tästä uudesta puolestasi", Pikkuhaukka jatkoi, ojentaen kättään tummahipiän puoleen, "Mutta lienee parasta, etten enempää tiedä, saatikka kysele. Tule, kylpy on jo varmasti valmis, autan sinua peseytymään — en usko, että yksiksesi jaksaisit hiuksesi puhdistaa", Theo hymähti. Kyllähän hänenkin piti peseytyä, mutta hän voisi hoitaa sen sitten, kun Delathos oli saatettu vuoteelle lepäämään.



// HEMULIPAKSA ON MINUN JUTTUNI! ET VIE MUN JUTTUA!!! Siihen imeydyt. Olinkin ansa. Massuni sulaudut Niinkuin Hän (K-VAROITUS) tisuihin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Syys 2018, 05:34

Del kohautti kulmaansa pennun kertoessa Mordecain omaavan kaupan myös Elwoodissa – no sehän selitti yhteydet vanhaanmetsään. Tähän mennessä hän oli tietoinen Haltioiden kaupungista ja Piilopaikasta, mutta siihen se sitten jäikin hänen osaltaan, eikä kuuraparta oikeastaan edes välittänyt tietää killan johtoportaan tulemisista ja menemisistä. Tummahipiä kuuntelikin nuorempaansa joka selvitti ettei tuolla ollut ollut asiaa mokoman tiluksille kieltojen tähden - Delathoshan olisi nuorempana kielloista huolimatta lähtenyt koettamaan onneaan, mutta lieni kai onni onnettomuudessa että Theolla oli ollut sellainen vanhempi, jota tuo oli välittänyt kuunnella tosissaan.
Theo ei aikonut kertoa kenellekään kuulemastaan. Niin oli hyvä, sillä veljeskunnalla oli kyllä silmiä ja korvia kaikkialla, lapsista vanhuksiin, jotka pitivät kaikkea hyödyllistä tietoa silmällä palkkioita vastaan.
Vai ilmiantaisit sinä minut?”, tummahipiä naurahti katalasti, “Haluaisitko muka nähdä kuinka kittaan sen mustan veren turpaani ja kangistun niille sijoilleni, eikä siitä minua raahata enää muualle kuin hautaani korkeintaan jos sellaista edes saan?”. Joskin... Delillä oli aavistus siitä, ettei N’thiszedratam aikonut niin vain antaa sellaisen myrkyn häntä tappaa. Ehkä joku onneton ilta kun se saasta palaisi pitäisi yrittää tosissaan ottaa henki itseltään nähdäkseen kuinka kovasti hanttiin se voima oikeastaan kykeni laittamaan. Mitä hän siitä muuta menetti, kuin oman elämänsä, joka valmiiksi oli noin muutenkin jo pilalla?

Senkus kyselisit, kunhan myös osaat pitää tietämästäsi turpasi kiinni ellet ongelmia kaipaa kontollesi”, tummahipiä hymähti nuorempansa kämmentä hetken vain tuijottaen, kunnes siihen tarttui lopulta ylös noustakseen, “Mutta jos joltakulta kyselet, niin minulta. Hiiskutkin asiasta Mordecaille, ja hän taikoo sinut Aearin syvimpään loukkoon alta aikayksikön hankkiutuakseen eroon ylimääräisistä tietäjistä ellet sitten haluaisi perässä palvella. Ei olisi ensimmäinen kerta...”. Niin se meni, ja loppu oli haukanpoikasesta kiinni. Kenties Delathos olisi voinut hommata tuolle samanlaisen kultaisen käärmeriipuksen turvaksi, jonka jälkeen kukaan ei olisi kehdannut ikimaailmassa enää koskea Theoon ilman että tiesi mitä siitä seurasi jos haukanpoikasen meni hakkaamaan, ryöstämään tai muuten vain kovistelemaan tuolle. Toistaiseksi Pikkuhaukka oli kuitenkin vain pelkkä nuorukainen muiden joukossa, siinä missä Del oli kaksoisrooliaan vetävä kusipää, mutta edes hän ei kykenisi asettumaan väliin sitten jos joku järjestössä keksi Theon yhteyden Deliaan. Siitähän vasta melkoinen riistojuhla olisi alkanutkin...

Linkuttaen tummahipiä kuitenkin seurasi pentua pieneen kylpyhuoneeseen, jossa oli sija muutamalle hyllylle, kylpytynnyrille ja pukuhuonemaiselle tilalle, jossa suorastaan notkui koskemattomia pyyhkeitä ja aamutakkeja kasapäin. Olihan se vaatimaton ja harmaa sija, sillä Delathosta viimeisenä kiinnosti alkaa paikkaa pistää nätiksi hänen valmiiksi vieraillessa kaikkialla muualla pitääkseen itsensä siistinä vain sen tähden, ettei jaksanut alkaa siivoamaan omia nurkkiaan kuin satunnaisesti silloin tällöin. Mutta ehkä sitten tämän kerran, kun sitä ei viitsinyt näyttäytyä tupien peseytymistiloissa, saati sitten missään muuallakaan puolikuntoisena.



//VEIN JO! ET VOI ESTÄÄ! No voi apua nyt mitä. Saanko nyt sitten ees sulautuu sun tisuihin kans//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2018, 06:12

Enkelinpennun kulmat kohosivat pienesti, Delathoksen naurahdukselle. Ilmiantaisiko Theo tummahipiän, jos tarve tulisi? Todellakin, ei hänellä ollut syytä suojella rikollista, joka juuri oli itsestään ja epämääräisistä taustoistaan kertonut. Tosin, se pieni ääni takaraivossa kielsi kertomasta kenellekään, vaikka olisi tosi kyseessä, ihan vain sen takia että.... Että... että miksi?
"Et sinä sitä joisi. Ja jos joisit, niin eiköhän se olisi yksi myrkky muiden seassa, mitä kittaat", Theodluin tokaisi tummahipiälle, vitsaillen tietenkin. Ei hän halunnut, että kuuraparta edes kokeilisi, mitä se myrkky teki hänelle. Parempi olla ottamatta riskejä, vaikka pikkuhaukka uskalsi epäillä, ettei Delathoksen epämääräinen voima antaisi isäntänsä sillä tavoin vain kuukahtaa. N'thiszedratam tuntui harvinaisen halukkaalta säilyttää ainakin kehon elossa, viis sitten jäähaltiasta itsestään.

"En ole tavannut häntä vuosikymmeniin enää", Theodluin hymähti Delathokselle, joka uhkaili Mordecaille hiiskumisesta, "Ja tuskin tulen häntä näkemäänkään, ellen tieten tahtoen hankkiudu hänen seuraansa tavalla tai toisella... Mikä juuri nyt ei ole ajatuksenani", puoliverinen hymähti, samalla kun saattoi puolikuntoisen peseytymistiloihin. Tilaan päästyä, Theodluin kävi kauhomaan kuumaa vettä lämmityspadasta kylpypaljuun, sinne kaadetun kylmänhaalean veden sekaan, tehden näin kylpyvedestä mukavansopivan, aluksi kenties hieman kuuman sekoituksen. Jahka sen oli hoitanut alta pois, kääntyi pikkuhaukka takaisin kuuraparran puoleen ja mitään sanomatta kävi avittamaan vanhempaansa riisumaan viimeisetkin mahdolliset vaatekappaleet yltään.
"Kestät kylmää, mutta toivottavasti yhtälailla kuumaa", Theodluin hymähti kun tummahipiä ilkosilleen oli saatettu, "Vesi todennäköisesti on hieman lämpimänpuoleista", pikkuhaukka jatkoi.

"Autan sinua peseytymään. Hiustesi suhteen ainakin, en usko että jaksaisit niitä täysin puhtaaksi katsoa puolikuntoisena, yhdellä kädellä", Puoliverinen kertasi, odottaen että tummahipiä sinne paljuun menisi, samalla kun itse lähti katsomaan saippuoita valmiiksi.
"... Oletko tappanut ketään Dariuksen lähipiiristä?", Kuului kuitenkin yllättäen kysymys, "Tai saanut tappotehtäviä heidän suhteen?".
"Winderistä varmasti saisi sievoisen summan... Ja kenties Mir Valdorenista"
, Theodluin jatkoi, Iriadorin mainiten lähinnä syöttinä keskustelun suhteen. Johan se vanhempi palkkamiekka oli koittanut Iriadorin tappaa ja Delathos tuon pelastamisessa oli auttanut — näin Theon tietääkseen. Mutta ehkä tummahipiä tiesi enemmän siitä, kuinka kallis kohde Iriador saattoikaan olla?


// SAATANA SUN KANSSAS. No mut oke, saat sulautua syöpätisuihin jos haluat //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Syys 2018, 21:41

Laiskasti kuuraparta lähti riisumaan vaatteita yltään, murahtaen itsekseen korkeintaan jos joku liike otti lihaksiin ilkeästi. Eipä se kipu uutta ollut, mutta ei myöskään saanut Deliä tyypilliseen tapaansa virnuilemaan pirullisesti sen tähden kun sattui. Siinä samalla haukanpoikanen valmisteli kylpyvettä vieressä, lopulta saapuen avittamaan käsipuolta riisumaan loputkin kuteistaan penkille.

Samapa tuo vaikka palaisinkin kaiken lisäksi”, tummahipiä kommentoi tilannetta sarkastisesti hymähtäen, kuumaan veteen astuen ja etsien sieltä paikkansa. Ei se ollut liian kuumaa, tai polttelevaa, lähinnä rentouttavan lämmintä joka hetken nipisteli iholla ja teki sitten olon rentoutuneeksi, hyväillen lihaksia kuntoon jälleen.
Delathos huokaisikin itsekseen jälleen kätensä nostaen siihen paljun reunalle laiskasti lepäämään, samalla kun Theo tiedusteli oliko kuuraparta ketään Haukansilmän lähipiiristä listinyt, saati sitten saanut murhamääräyksiä noiden suhteen.
No en kai nyt niin tyhmä ole, että omiani huvikseni lähtisin lahtaamaan mistään hinnasta. Sehän pilaisi nimeni näissä piireissä lopullisesti”, pakkasherra hymähti huvittuneena Pikkuhaukalle, “En ole, enkä tule sellaisia tehtäviä ottamaan vastaan vaikka mitä maksettaisiin”. Johan hän oli epäsuorasta vannonut jättävänsä ainakin Kuiskauksen nimet rauhaan Dariukselle - miksi hitossa hän olisi tähtäimeensä ottanut ketään samasta rykmentistä, johon itse kuului. Del metsästi ennemmin pettureita, vihollisen nimekkäitä tahoja ja ketä ikinä kuolemana täytyikään lähteä ajamaan takaa.
Voit miettiä uskollisuuttani Winderille siltä kantilta, että lahtasimme keskenämme korkea-arvoisemman virkaveljeni se yksi kerta Yön kaupungissa, joka sattui olemaan hänen punapäisen kumppaninsa isä”, Delathos viitsi raottaa suhdekiemuroita lisää asentoaan korjaten vinon hymyn kasvoilleen nostaen, “Joskin, se paskiainen tiesi yhdistää nimeni ja kasvoni toisiinsa. Olisin joutunut hankkiutumaan hänestä eroon muutenkin, tai vaihtoehtoisesti saanut loput kaltaisistani perääni”.

Eiköhän kenestä tahansa nimekkäästä tahosta saa runsaan palkkion, senkus menet ja otat selvää jos se sinua kiinnostaa”, Delathos virnisti, kättään kastaen lämpimään veteen ja partaansa sukien käyden pesemään. Eihän hän oikeasti olettanut että Theo menisi sotkeutumaan mihinkään alamaailmaan liittyvään, eikä kyllä halunnutkaan sillä haukanpoikanen olisi päässyt hengestään alta aikayksikön jos olisi lähtenyt tulella leikkimään.
"Sinä se et sitten osaa lopettaa kyselemistä".



//HA! VOIDIKATTI CRIM STRIKES. Sulaudun sinne, jään katselemaan maailmaa sitten tisuvaosta käsin ja nautin elämästäni//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2018, 22:56

Oli kaiketi helpotus kuulla, ettei Delathos "omiaan" aikonut huvikseen tappaa, ei edes vaikka maksettaisi. Piti vain toivoa, että kuuraparta pysyisi myös tuossa ajatusmallissa, tosin oliko se toinen ääni päässä sitten erimieltä tästäkin suunnitelmasta? Vaikka Delathos nyt vakuutteli, ettei olisi uhka kenellekään Kuiskauksesta, päätti Theo silti pitää toista silmällä — entistä tarkemmin. Johan kuuraparta oli osoittautunut täysin arvaamattomaksi, joten tuolta ei tiennyt mitä odottaisi.
Delathos kertoi myös Winderin kanssa tappaneensa "virkaveljensä", joka aikanaan oli Iriadorin matkaansa kaapannut. Kuulemma se palkkamiekka oli ollut myös Iriaodirn isä. Ja se pisti taas miettimään, millaiset perhesuhteet täytyi olla, jos oma isä halusi poikansa murhata... Tosin sitä ei jääty sen pidemmäksi ajaksi pohtimaan, pikkuhaukan seuraillen hetken ajan tummahipiän liikkeitä.

"En ajatellut", Theodluin hymähti, Delathoksen ehdottaessa, että pikkuhaukka ottaisi itse selvää siitä, paljonko kenenkin päästä maksettiin parhaimmillaan, "En minä sillä tiedolla loppujen lopuksi tee mitään. Paitsi kerää kysyviä ja epäileviä katseita, jos kertoisin tietäväni sattumoisin, paljonko jonkun hengestä maksettaisiin", enkelinpentu lisäsi, samalla lähtien käärimään paitansa hihoja. Vaikka kenties olisi ollut fiksua riisua koko paita pois, mokoma kastuisi joka tapauksessa kun hän kuuraparran valkeat hapset liasta ja verestä puhdistaisi.
Jälleen käsipuoli toi esille jonkin asteen epätyytyväisyyttä pikkuhaukan puheliaisuuden suhteen. Ei hän sille mitään voinut, että oli utelias ja sattui toisinaan höpöttämään ties mistä aiheesta, keskustelun rönsyillen ties minne, jos kanssakeskustelija ei enkelinpentua aisoissa pitänyt. Mutta tällä kertaa, sen sijaan että olisi mitään Delathokselle ääneen vastannut, hymähti pikkuhaukka vain pienesti. Kyllä hän hiljaakin osaisi olla, mikäli toinen halusi ja senhän hän myös näyttäisi.

Niinpä pikkuhaukka hiljeni, antaen Delathoksen hetken olla rauhassa, ennen kuin astahti paljun ääreen ja aluksi alkoi vain sukimaan tummahipiän sotkuisia, likaisia hiuksia, setvien niitä ensitöikseen hieman parempaan järjestykseen, ennen kuin alkaisi pehkoa pesemään.


// !!! Suotana senkin voidmörkö. Siitä voit kattella joo. välillä syötän sulle herkkuja ja tarjoon viiniä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Joulu 2018, 03:53

Ei teistä keskenkasvuisista koskaan tiedä, sinusta etenkään kera uteliaan mielesi”, kuuraparta hymähti kuivahkosti partaansa sukien puhtaaksi sanojensa ohessa. Siinäpähän Theo olisi mennyt ja asioita selvittänyt, vaikka toisaalta Delathos ei halunnut olla millään tapaa vastuussa siitä, että oli mahdollisesti pikkuhaukkaa rohkaissut jossain typerässä. Hän ei välittänyt alkaa puolustella Theoa, jos rikolliset nilkit tuon käsiinsä saisivatkin. Mutta tuskin niin kävisi. Vaikka haukanpoikanen uteliaisuuttaan oli osoittautunut useamman kerran jo idiootiksi, ei tuo sentään niin tyhmä ollut, että oman henkensä tarkoituksella menisi pantiksi asettamaan.

Haukanpoikanen ei tapojensa mukaisesti märehtinyt vanhemmalleen mitään kuitenkaan takaisin, vaan pysyi hiljaa kuuraparran verestä sotkeutunutta valkeaa harjaa sukien.
Parempi että pidät tiedon riipuksesta itselläsi, ellet halua hämärien tahojen alkavan koputella oveeni ja alkavan pitää sen oven takana asustavia silmällä”, Delathos hymähtikin, kun Theo ei ollut sitä hiljaisuutta ehättänyt jo rikkoa, ”Säilyttäisin kotirauhani mielelläni vielä toistaiseksi, vaikka setäsi sitä toistuvasti rikkookin omaksi ilokseen. Mutta eipä siltä sorsalta voi olettaa sen enempää käytöstapoja kuin minultakaan”, tummahipiä virnisti itsekseen omille puheilleen, asentoaan pienesti korjaten kylpytynnyrissä hämäriä seiniä silmäillen samalla laiskasti.
Hän ei hetkeen kykenisi töihinsä. Ei etenkään normaaliin päivärytmiin saati elämään. Päivistä tulisi uuvuttavan tylsiä kokonaisuuksia, kun hän ei kykenisi poistumaan edes kotoaan kapakkaan rellestämään, saati koluamaan torien tarjontaa läpi harvinaisten esineiden toivossa. Niin pitkään kuin N’thiszedratam olisi tiessään, tuntisi hän olonsa vain ankeaksi ja turhaksi, etenkin heikoksi. Ei häntä kukaan tällaisena halunnut, kun Delistä ei mihinkään ollut turhanpäiväisien jorinoittensa lisäksi. Mutta eihän sitäkään ollut todistamassa, kuin yksi pahainen Winderin äpäräpoika, joka hänen hyysättäväkseen oli väkisin työnnetty sietämään häntä.

Etteköhän te kuolemakseni ole loppujen lopuksi kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, vähempää kai on turha odottaa joten parempi kai elääkin sen mukaisesti”, kuuraparta jatkoi hymähtäen, ”Jos jotain elämässäsi aiot tehdä oikein on se pysyä kaukana kaikesta verenvuodatuksesta ja isojen herrojen alaisuuteen hankkiutumisesta – armeija ja veriteot takaavat sinulle vain hankalan ja yksitoikkoisen elämän jossa et saa päättää mistään loppujen lopuksi itse”.


//Jonkun täytyy sekin homma tehdä! Muista laittaa viiniin pilli, niin voin sitten ryystää menemään antaumuksella//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2019, 03:13

Enkelinpentu hymähti pienesti, Delathosin hänen uteliasta luontoaan parjatessa. Ei hän sille mitään voinut! Tai, ehkä olisi voinut, mutta ei viitsinyt... Toivoa kuitenkin sopi, ettei Theo itseään vaikeuksiin tämän asian tiimoilta. Parasta olisi, jos hän vain unohtaisi asian, mutta se lieni mahdoton tehtävä. Ellei hän sitten keksisi jotain muuta huomiotaan viemään. Siinä samalla puoliverinen kasteli tummahipiän hiukset viimein kunnolla, käyden sitten saippuan kera paremmin pesemään kuurapartaisen valkeita hapsia puhtaaksi kaikesta liasta ja verestä, selvästi omistautuen sille tehtävälle.
Theon yllätykseksi Delathos kävi sen pitenevän hiljaisuuden täyttämään, nyt kehottaen puoliveristä pitämään tiedon riipuksesta itsellään. Jos sana leviäisi, aiheuttaisi se varmasti ongelmia useammallekin taholle, mikä ei kuulostanut mukavalta. Tähän kehotukseen enkelinpentu hymähti myöntävästi nyökkäyksen kera, vaikkei käsipuoli sitä nyökkäystä nähnytkään selkänsä takaa. Kyllä Theo osasi salaisuuksia säilyttää, vaikkei ollutkaan mikään mestari valehtelija. Kunhan kukaan ei kyselisi häneltä riipuksesta, eiköhän sekin pysyisi salaisuutena! Kommentit sedästään Theo kuittasi puolittaisella virneellä, yhä ihmetellen, kuinka N'drayer ja Winder edes tulivat toistensa kanssa toimeen. Kuulosti siltä, ettei kaksikko halunnut olla missään tekemisissä toistensa kanssa, kysyit sitten kummalta tahansa, mutta sivusta seuraajana osasi kyllä sanoa noiden välillä olevan jonkinlaista kemiaa.

Virne kasvoilla kuitenkin laskeutui, kun tummahipiä epäili heidän vielä olevan kuolemaksi hänelle. Mitä Delathos sillä sitten varsinaisesti tarkoitti, sitä sai miettiä itsekseen, kun kapteeni jo jakoi elämänviisauttaan ja käski enkelinpentua pysymään kaukana verenvuodatuksesta ja sotilaallisesta toiminnasta.
"Se ei käynyt edes mielessäni", Theodluin aloitti hiljaisuutensa jälkeen, "Armeijat ja muut... En... Pidä siitä. Tappamisesta, sodasta, verestä...", nuorempi täsmensi sanojaan.
"Hyvä jos eläimiä pystyn tappamaan ravinnon nimissä, tuskin minusta olisi sotilaaksi kaatamaan humanoideja, edes käskystä. Olen parantaja, en tappaja", Puoliverinen jatkoi, käsiensä liikkeiden hidastuen puheiden lomasta, "Mutta... Yhden hengen aion riistää...", hiljaa nuorempi lisäsi, samalla kun mieleen palasivat tapahtumat temppeliherran välillä. Se katse, jonka kirottu hänelle oli suonut, suorastaan haastoi mittelöön. Taisteluun, johon enkelinpennusta ei vielä ollut, mutta tulisi olemaan, jos hän itse siitä päättäisi. Tämä oli jo henkilökohtaista. Ja se pelotti. Temppeliherra oli jotain, mitä Theodluin ei ollut ikinä kohdannut ja se kummajainen oli jo itsessään pelottava kokonaisuus, mutta enemmän puoliveristä pelotti se pieni, kytevä halu päättää temppeliherran päivät. Hän ei ollut koskaan ennen kokenut sellaista palavaa tarvetta satuttaa ketään, eikä pikkuhaukka täten osannut oikein käsitellä sitä tuntemusta.
"Sen me olemme velkaa hänelle...", lähes kuiskaten enkelinpentu lisäsi, hiljaisen äänen omaten pienen hetken kaksinaista sävyä, jota tuskin erotti ellei tarkkaan kuunnellut. Sen kuiskauksen saattelemana Theo kuitenkin sähähti pienesti, olkaa koristavan haavan muistuttaessa olemassaolostaan, nyt kun Artaniaa oli erehtynyt miettimään. Olihan haava jo paranemaan päin, mutta silti siihen koski ja vihloi vähän väliä.

"Ja johan se todistettiin, ettei minusta taistelijaksi ole", Yllättäen Theodluin palasi takaisin sotilasaiheeseen, aivan kuin ei mitään muuta välissä olisi puhunutkaan, "En voi sanoa olevani ylpeä suorituksestani Nahorissa. Et ehkä olisi tässä kunnossa, jos olisin osannut toimia oikein ja ajoissa, enkä vain jäätynyt paikoilleni...", Pahoittelevaan sävyyn hän jatkoi, samalla kun toinen käsi nousi Delathoksen otsalle, kallistaen vanhemman päätä takakenoon, toisen käden poimien pienen vadin maasta, enkelinpennun käyden huuhtomaan saippuaa ja likaa pois toisen valkeista jouhista.


// !!! Semmonen fancy pilli oikein. Sit mun pitää ostaa isokaula-aukkosia paitoja et sä voit kurkkia sieltä maailmaa ja muut voi kattoo et mitä saatanaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Touko 2019, 02:33

Kenties joku hyvinkin valopääksi itsensä ristinyt pentu olisi voinutkin mennä tulella leikkimään, mutta sentään Theo sanojensa perusteella vaikutti siltä, ettei ollut alkamassa selvitellä erikseen palkkamiekkojen töistä mitään. Eikä pitänytkään, jos Delathokselta kysyttiin. Tuo joutuisi tahtomattaan sellaisesta perseilystä vain ongelmiin ja oikein syvälle suohon, eikä moisella varmasti olisi ollut asteen verran positiivista vaikutusta haukanpoikasen todelliseen sukuun. Ja toisaalta, johan Theo oli jo yhden kanssa tekemisissä, eikä varmastikaan olisi ollut kaukaa haettua, jos mokoma linnunpoika olisi vastaaviin törmännyt jo Elwoodissa tietämättään.

Ei teistä pennuista koskaan tiedä”, tummahipiä hymähti laiskasti kasvoilleen vettä kauhaisten samalla, ”Useimmilla kun on tapana haaveilla sellaisesta, vaikkeivat todellisuudesta sitten mitään tietäisikään”, kapteeni jatkoi hymähtäen. Kyllähän sitä oli nuorempana pojankoltiaisena aivan samalla tavalla tullut ihailtua menestyneitä ja nimekkäitä tahoja, mutta kuurapartaisen kohdalla se tapa oli jäänyt harvinaisen äkkiä, kun hän oli päässyt tekemään parempaa tuttavuutta noiden pompottelevien itseään täynnä olevien pässinpäitten kanssa. Ei hän sellaisesta välittänyt vieläkään, eikä hän olisi välittänyt olla nykyiseltään näin korkeassa ja vastuullisessa asemassa Sinisessä Kuiskauksessa, mutta tässä sitä oltiin. Del olisi niin mielellään ollut vain kaatamassa suurpetoja ja hirviöitä, tai huijaamassa huijareilta noiden rahoja ja henkiä, vaikka toisaalta tällainen ”paikallaan pysyminen” toi omanlaisensa tyydytyksen elämisen ohelle näin vanhenemisen myötä. Tuskinpa hänessä kauaa elämä tulisi enää pihisemään tätä tahtia, varsinkaan kun hänen piti katsoa yhden kokemattoman kersan perään henkensä siitä pantiksi heittäen.
Siinä omissa ajatuksissaan kuuraparta ei ollut lainkaan kiinnittänyt huomiota Theon erikoiseen kuiskaukseen, himmeänä hohtavan katseen kääntyessä tarkkailemaan toiselle sivulle vasta rääpäleen sähähdyksen myötä. Tummahipiäinen antoi nuoremman puhua, päätään kallistaen ja silmänsä sulkien samalla kun kuunteli ja antoi puoliverisen huuhdella niitä paksuja jouhiaan.
Sinua tuskin on sellaiseen koulutettu, ei se ole ihme eikä mikään että toiset karauttavat karkuun samantien elleivät sitten jäädy sijoilleen eivätkä kykene mitään tekemään. Se on kokemuksen tulos, ellet sitten ole kaltaiseni tunteeton hullu”, Delathos tuhahti ykskantaan.
Viis sinä kunnostani kuitenkaan murehdit – olen elossa yhä, kaikkien harmiksi. Ja hyvinhän sinä pärjäsit, vaikka se lähinnä olikin ajan ostamista siinä tilanteessa, mutta sen enempää sinulta kukaan ei odottanutkaan”, Del jatkoi huokaisten, ollen varma siitä että vasemman kätensä omituiset kryptiset merkit olisivat alkaneet kihelmöidä sillä hetkellä, ”Murehtimalla jokaisesta vastoinkäymisestä sinä saat vain pääsi kipeäksi”.


//Täytyy olla ainaki kymmenen kierukkaa siinä pillissä sitten, tai muuten en kelpuuta. Tässä sit live kuvaa musta kun otan paikkani ja jään odottamaan viinitarjoilua//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2019, 19:39

Theodluin hymähti pienesti, Delathosin huomauttaessa, ettei heistä "pennuista" koskaan tietänyt. Ei enkelinpentu voinut kieltää, etteikö omalla tavallaan ollut naiivin typerä toisinaan, mutta kyllä hän uskoi tietävänsä sen verran, ettei tieten tahtoen hankkiutunut vaikeuksiin ja vaaroihin. Toisin oli kyllä käynyt viimeaikoina, mutta ei hän normaalisti näin riskialtista elämää elänyt! Ei ainakaan silloin Elwoodissa... Ja siellä jos jossain oppi kyllä tuntemaan viholliset ja vaarat.
Mutta se oli totta, ettei häntä oltu koulutettu taistelemaan. Hän mielellään muutenkin vältteli yhteenottoja, jopa vain sanallisia sellaisia, joten kun Artanian kaltainen hirviö tuli ja koitti tappaa, meni siitä vähemmästäkin lukkoon. Onneksi hänestä oli kuitenkin ollut toimimaan lopulta, tai muuten he molemmat olisivat saattaneet kuolla. Ajatus siitä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää, pikkuhaukan henkäisten pienesti mielikuvien myötä.

"Saan pääni kipeäksi jo muutenkin sinun touhuja seuraillessa", Puoliverinen tuhahti kuurapartaiselle, tuon hiuksia vielä huuhdellen, "ja... muutenkin... sen toisen seurassa, sen läsnäolo on niin... painostava. Aivan kuin jokin istuisi harteille ja painaisi kasaan", enkelinpentu meni ja avautui ohimennen siitä, minkälaisia tuntemuksia N'thiszedratamin läsnäolo aiheutti. Tai tuntui aiheuttavan, Theo ei ollut varma, kuvitteliko vain kaiken, aiheuttiko se toinen hänessä erilaisia reaktioita magian takia, vai sen takia, että enkelinpentu ahdistui sen seurasta?
"Lisäksi väität itseäsi tunteettomaksi, vaikket ole. Osaat välittää, ainakin Kalista, selvästi tunnet jotain häntä kohtaan. Taidat vain yrittää esittää tunteetonta, jottei kukaan pääsisi lähellesi. Tiedä sitten, miksi niin haluat", Pikkuhaukka lisäsi hymähtäen, saaden toisen valkeat kutrit viimein entiseen loistoonsa kaikesta liasta ja verestä.

"Voin pestä vielä selkäsi, jos haluat, mutta sen enempää en ala sinua hinkkaamaan, ellet maksa", Theo virnisti lopulta, nojautuen hieman kauemmas kuuraparrasta, "Kylvyn jälkeen saat luvan painella lepäämään, kera rakkaan pullosi, jos yömyssyn haluat vetäistä".



// Siinä on ainakin kymmenen kiekuraa ja siksakki osio ja siinä on kaikkia sateenkaaren värejä. Ja voi apua nyt :DD SIINÄ ON HYVÄ PAIKKA, paitsi näytätkö sä niiku siltä Momo burdilta? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron