Demonittaren paluu


Mukaan lukien niin köyhien ränsistyneet talot, kuin aateliston isot kartanot. Kylästä löytyy asuntoa jos toistakin, jossa kyläläiset asustavat.

Valvoja: Crimson

Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4172

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Syys 03, 2020 11:34

Re: Demonittaren paluu

Onni onnettomuudessa, ettei ollut käynyt hullummin. Sirius olisi kyllä mielellään liihottanut miehen perään ja käynyt kippaamassa tuon hevosineen mereen jos olisikin käynyt ilmi, että täällä oli käynyt jotain hullua ja tavatonta.
Qira pisti merkille Kalin mutistut sanat ja noidan rintaa riipaisi, kun hän aisti ettei kaikki ollut hyvin. Mitä hän olisi voinut tehdä Kalpanan hyväksi? Olisiko ollut aivan hullu idea pyytää seppää muuttamaan Vanhametsään heidän kanssaan? Siellä Kali olisi ainakin ollut turvassa leukojaan jauhavilta kenraalinkuvatuksilta. Eikä sepän osuus eliitin haltiahippaan ollut todellakaan niin valtava, että tuon olisi pitänyt mistään syystä tulla kolkuttelemaan kyläpäällikön ovea Elwoodiin saakka. Tuon olisi pitänyt olla huolissaan ennemmin siitä, että se käsipuolinen barbaari ryntäisi suoraa ihmisten kaupunkiin teurastaakseen harmaahapsisen kenraalin, jos kuulisi miehen käyneen kummittelemassa täällä jäljessään.

”Paikallisia siis, sattuipa mukavasti”, Sirius tuumi naisen sanoihin hymyntapaisen vieraillessa pörheähiuksisen kasvoilla, joka pohti ääneen mitä vieras mahtoi olla vailla. Tuo puhui pajastaan, ja tämä tontti tuskin maagisesti missään ulottuvuuksien välillä lipui. Kuitenkin paikalla oli jännittäviä pienempiä maagisia hajuja, jotka miehen nenään kihelmöivät jostain lattian alta. Kyseessä kuitenkin täytyi olla pajan omistaja, seppä kenties työkaluista päätellen?

”Hän on lohikäärme, katso nyt noita varpaitakin”, Qira ilmiantoi muukalaisen valepuvussaan ennen kuin partaleukainen ehätti mitään vastata, noidan katsettaan kaventaen seuraillen kuinka Sirius hätkähti sijoillaan. Oliko se sitten jotenkin ihmeellistä olla lohikäärme? Idässä heitä oli vaikka kuinka, tärkeissäkin viroissa! Aivan kuten hänkin edusti korkeammassa sotilasarvossa toveriensa kanssa keisarikunnan armeijassa, mutta eipä sitä tietoa täällä hirveästi halunnut kailottaa jokaisen korviin kuulemma. Ja ystävättärensä sanaan hän luotti kuin kivi kallioon.
”No niinpä taidan olla, onkos se jotenkin ihmeellinen juttu? Jos ei anneta sen kuitenkaan häiritä, jookos?” Sirius ehdotti mustahaltialle joka yhä tarkkaili häntä likeltä lähes murhaavasti, mutta antoi olla, sillä Qira ei vieläkään aistinut pahuuksia miekkosesta. Joko tuo oli aivan äärimmäisen säyseä, tai sitten piilotti aikeensa harvinaisen hyvin. Vieras oikoikin erikoisia lohikäärmekinttujaan paremmin notkeiden jalkapanssareiden alla kuin esitellen, ettei haltian huomautus mitenkään väärin ollut mennyt. Hujoppi kaivoikin lopulta taskustaan kolikon, jota jäi sormillaan pyörittelemään varsin näppärän näköisesti.
”Penni ajatuksistasi.” Lohikäärme ehdotti isällisen hymyn kasvoilleen kohottaen, ”Meillä on tuttavieni kanssa eräs sankari hukassa tällä mantereella – ystävä, jonka toivoisimme löytävämme.” Sanat saivat Syöjättären kallistamaan päätään pienoisesti ja painamaan leukaansa paremmin rintaansa kohden, sekä nostamaan kätensä puuskaan. Ei se ollut mitenkään uutta, että miehiä ja naisia ja kaikkea siltä väliltä friikeistä hirviöihin etsittiin täällä ja varmaan muuallakin. Sirius oli kuitenkin kovin rehellisenoloinen äskeisen vieraan jäljiltä, joka myös oli ollut vastauksia vailla, mutta tyystin toisenlaisella asenteella. Ketä muka lohikäärme voisi olla etsimässä, ellei jotakuta kaltaistaan?
”Saat sinä kyllä tätäkin kapulaa vilkaista, jos haluat ja se työnkuvaasi kuuluu”, Sirius kuitenkin jatkoi, miekkansa pitkää tummaa huotraa napauttaen muutaman kerran. Jos hänen kysymyksensä oli ollut jotenkin töykeä, ja hän seisoi tässä nyt sitten tyhjänpanttina, ehätti lohikäärme keksiä lisää tekemistä mikä voisi johdatella heitä puhelemaan mukavia keskenään.
”Pelkäänpä vain sen olevan tuliterässä kunnossa, en ole joutunut onneksi käyttämään sitä vielä kertaakaan näillä main. Mutta kyllä se tykkää ihailevista katseistakin, vaikkei silittelyjä saisikaan”, partasuu iski silmäänsä sepäksi olettamalleen.


//Frööbelin palikat, mut se goottiversio. HASUT MEMEKUVAT TÄYTYY TEHDÄ JATKOSSA ITSE! Setäilyt on vasta alkamassa. Se on Qira joka kattoo kohta vierestä silleen mitä samperia kun Kali ja Sirius alkaa bondaamaan//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14552

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 06, 2020 2:50

Re: Demonittaren paluu

Lohikäärme. Tai niin Qira kävi epäilemään, kovin suorasukaisesti sen tuoden esille, saaden Kalin vain lähinnä kohottamaan kulmiaan. Eipä se ensimmäinen kerta ollut nähdä liskonkutaleita humanoidisissa muodoissa. Kai sitä olisi pitänyt osata jo epäillä miehen pitkästä rungosta, jostain syystä lohikäärmeet eivät tuntuneet onnistuvan kutistaa itseään normaaleihin mittoihin kun kaksijalkaisia leikkivät? Tai se ainakin oli Kalin kokemus asiasta.
Sirius jopa ystävällisesti kävi myöntämään olevansa lohikäärme, noidan syytöksien perään, mutta idänihme ei pitänyt sitä mitenkään erikoisena piirteenä. Ehkä siellä, mistä tuo tuli, humanoideiksi tekeytyneet lohikäärmeet eivät olleet niin ihmeellisiä, mitä Cryptissä. Tosin siitäkään Kali ei osannut sanoa varmaksi, ei hän ollut törmännyt kovin moneen itse ja hänellä ei ollut hajuakaan, millaista väkeä haltioiden keskuudessa liikkui. Kenties lohikäärmeet olivat siellä yleisempiä?
Kali päätyikin vain pienesti kohauttamaan hartioitaan asialle, ei häntä haitannut, että mies oli lohikäärme. Niin kauan kun tuo osasi käyttäytyä eikä ketään ollut syömässä elävältä tai polttamassa pajaa maan tasalle.

Pian kolikon kera lohikäärme kävi kertomaan, millä asioilla oikeastaan täällä liikkui. Hän tuttaviensa kanssa etsi jotakuta, ystävää, joka kuulemma oli tällä mantereella. Kali hymähti pienesti, nostaen virneenpoikasen kasvoilleen kun vieras asettaan tarjosi tarkistettavaksi, vaikkei mokoma kuulemma huoltoa tällä hetkellä tarvinnut.
”Kenties kohta voin vilkaista sitä”, Kali aloitti, ”mutta juuri nyt tämä seppä on tauolla”.
”Mitä taas etsimääsi henkilöön tulee, en tiedä kykeneekö meistä kumpikaan auttamaan”, Seppä jatkoi, samalla kun lähti hitaasti askeltamaan takaisin kohden keittiötä. Hän halusi istua alas. Ja viiniä.
”Ehkä olisi paras aloittaa kuvailemalla tätä ystävääsi – tai kenties kertomalla nimen. Katsotaan sitten, kaipaako muistimme jonkinlaista virkistystä”, Seppä virnisti pienesti. Eihän hän tiennyt, voisivatko he auttaa. Mutta jos he voisivat, kannattiko sitä ilmaiseksi puhua? Toisaalta, lohikäärme oli juuri auttanut heitä pääsemään eroon eliittikenraalista ilman sen suurempia yhteenottoja, joten kaiketi tuo jonkinlaisen palkkion ansaitsi itse…
Joka tapauksessa, seurasivat muut tai eivät, Kali kävi takaisin kyökin puolelle, istahtaen takaisin penkille ja koitti näin ensitöikseen rauhoittua äskeisestä jännitteestä. Vasta nyt sitä huomasi, kuinka peloissaan ja varautunut sitä olikaan ollut äsken, Kalin jopa tuntien tarvetta tirauttaa muutama kyynel tilanteen purkautumisen myötä, mutta tällä kertaa seppä sai pidäteltyä sen itkuntarpeensa, tyytyen vain tyynnyttelemään lasta sylissään. Bolormaa oli yhtälailla palannut kyökinpuolelle Kalia seuraten, koiran näyttäen rauhoittuneen äskeisestä puolustustilastaan, vaikka se vielä vilkuilikin epäileväisesti miespuolisen vieraan suuntaan. Qiran vanha narttu näytti jo hyväksyneen, ainakin jollain tasolla.


// Kuuntelisin. NO VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ, palkkaan Ivyn tekeen ne memu kuvat sitten. JA VOI SETÄILYT NYT. Sirius the setämies strikes. Ja apua :D:D:D Kalille tulee kiimasen bissen ongelma kun on hotteja elämänmuotoja ympärillä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4172

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 22, 2020 11:11

Re: Demonittaren paluu

Vaikkei suoriltaan rouvakaksikko mitään luvannutkaan, säilytti omituinen idän otus hymyn kasvoillaan. Hän olisi kyllä pyytäessä poistunut, mutta vielä häntä ei ollut häädetty tai sinne päin edes ehätetty viittaamaan. Ja ehkä seppä sanoillaan vinkkasi jotain siihen suuntaan, ettei Siriuksen välttämättä tarvitsisi poistua tyhjin käsin paikalta. Siispä käärme piti paikkansa ja silmäili tilannetta harkiten, kun seppä lähti poistumaan kyökkiä kohden.
”On minulla muutamakin nimi joista voisimme jutella. Kaikki johtolangat kelpaavat, mutta en minä mitään tohtisi rouvilta väkisin kuitenkaan vaatia.” Sirius lausahti yhä viattomalta kuulostaen tarkoitusperiensä kanssa.
Samaan aikaan Qira epäili Kalin avokätisyyttä, mutta lähinnä äskeisen kenraalin vierailun jäljiltä. Syystäkin noita oli varpaillaan, vaikka hän katsoikin vakavilta kasvoilta muukalaista ja pian Kalpanan perään naisen lähtiessä keittiön puoleen takaisin. Mitähän lisko mahtoi olla vailla, ja olisiko väärin auttaa jotakuta vierasta, jos tuo hyvinkin tietävästi osasi kysellä jonkun tietyn tahon perään? Kali varmasti tunsi väkeä, aivan kuten hänkin kyläpäällikkönä. Ehkä Siriukselle pitäisi antaa tilaisuus. Vai kostautuisiko se heille, jos tummatukkaisesta mystisestä olennosta kuoriutuisikin lopulta esille järkälemäinen lisko, joka istuisi pajan ja heidän päälleen kun ei haluamaansa lopulta saisikaan?

Syöjätär silmäsi varoittavasti vierasmaalaisen puoleen. Mies ehätti kohauttaa hänelle nopeasti harteitaan rennosti, ennen kuin Qira lähti kepein askelin Kalin perään. Myös Sirius seurasi, mutta piti selvästi kunnioittavan välimatkan mustahaltiaan kaiken varalta, sillä nainen vaikutti terävältä ja tarkalta silmistään. Näpäyttäisi takuulla takaisin, jos naamioitunut liskopeto aikoisi mitään typerää tai menisi sössimään sanomiensa suhteen. Purppurainen katse jäikin keittiön oviaukolta tarkkailemaan hetkeksi tilannetta, kun magiantaitaja istahti ystävättärensä viereen varsin tiiviisti samalle puolen pöytää.

Sillä hetkellä Qiraa huolestutti Kalin turvallisuus. Eliittikenraali tuskin oli huvikseen väittänyt, ettei tämä jäisi vain tähän. Jotain ikävää tulisi tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, ja se hetki tulisi kääntymään Kalpanaa vastaan väkisinkin, kun syyttävä taho tässä tapauksessa olisi suoraa kuningashuoneen suojelija. Noidan mielessä pyörikin idea jos toinenkin, demonittaren kuitenkaan heti keksimättä kuinka hän lähtisi purkamaan ajatustaan Kalille. Tilanne äskeisen lähestulkoon yhteenottoon yltäneen jäljiltä oli kuitenkin niin tuore, Qiran kohottaen jälleen lohduttavana ja turvaa tuovana eleenä kätensä sepän yläselkää silittelemään hellin kosketuksin.
”Minulla on ajatus, mutta meidän lienee parempi käsitellä Siriuksen asia ensimmäisenä”, Qira tuumasi ystävättärelleen, päätään kääntäen sen verran, jotta näki kunnolla keittiön puolelle saapuvan hujopin. Sirius jäi kaksikosta etäämmälle seisoskelemaan ja nojasi selkänsä vasten keittiökaappeja varsin rennosti.
”Voi se odottaakin, ei minulla kiire ole minnekään”, liskopeto vakuutteli, saaden noidalta kylmän hymähdyksen vastaukseksi suunsa kiinni painaessaan.
”Parempi että puhut nyt, tai saatat jäädä tyystin vaille vastauksia”, Syöjätär huomautti muukalaiselle.
”No sitten… mistähän aloittaisin, tässä koko jutussa on niin kurjan pitkä tarina taustalla. Sanottakoon, että hukkasin tälle mantereelle matkakumppanini vuosia takaperin, nähkääs”

”Sattuisiko nimi Mir Valdoren olemaan teille tuttu?” Sirius tiedusteli rauhallisesti naiskaksikkoa silmäillen, jotka pöydän ääressä istuivat, kunnes lohikäärmeen toinen käsi nousi hieromaan suomuista leukaansa ja partaansa mietteliäänä.
”Tai mitähän muita niitä oli… Winder ja Hopeinen ainakin. Kuinkahan paljon teille rohkenee puhua, ennen kuin saan pajavasarasta sormilleni?”, Sirius virnisti vinosti pohtiessaan samalla mielessään, kuinka paljon hän oikeastaan uskaltaisi ääneen puhua arkaluontoisista asioista. Saattoivatko he vaihtaa luottamusta keskenään? Vai seuraisiko tästä jotain ongelmia? Se kai jäisi nähtäväksi.


//No todellakin. Ivystä se virallinen memelord. Setä tuli jäädäkseen, eikä lähde sitten millään vaikka kuinka vihjailisi hienovaraisesti että voisi olla aika mennä. Jumalauta, no mitäs Kali oot tollanen hottismama nyt. Kaikki kilpailee huomiosta//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.
Edellinen

Paluu Asunnot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö