Demonittaren paluu


Mukaan lukien niin köyhien ränsistyneet talot, kuin aateliston isot kartanot. Kylästä löytyy asuntoa jos toistakin, jossa kyläläiset asustavat.

Valvoja: Crimson

Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Syys 03, 2020 11:34

Re: Demonittaren paluu

Onni onnettomuudessa, ettei ollut käynyt hullummin. Sirius olisi kyllä mielellään liihottanut miehen perään ja käynyt kippaamassa tuon hevosineen mereen jos olisikin käynyt ilmi, että täällä oli käynyt jotain hullua ja tavatonta.
Qira pisti merkille Kalin mutistut sanat ja noidan rintaa riipaisi, kun hän aisti ettei kaikki ollut hyvin. Mitä hän olisi voinut tehdä Kalpanan hyväksi? Olisiko ollut aivan hullu idea pyytää seppää muuttamaan Vanhametsään heidän kanssaan? Siellä Kali olisi ainakin ollut turvassa leukojaan jauhavilta kenraalinkuvatuksilta. Eikä sepän osuus eliitin haltiahippaan ollut todellakaan niin valtava, että tuon olisi pitänyt mistään syystä tulla kolkuttelemaan kyläpäällikön ovea Elwoodiin saakka. Tuon olisi pitänyt olla huolissaan ennemmin siitä, että se käsipuolinen barbaari ryntäisi suoraa ihmisten kaupunkiin teurastaakseen harmaahapsisen kenraalin, jos kuulisi miehen käyneen kummittelemassa täällä jäljessään.

”Paikallisia siis, sattuipa mukavasti”, Sirius tuumi naisen sanoihin hymyntapaisen vieraillessa pörheähiuksisen kasvoilla, joka pohti ääneen mitä vieras mahtoi olla vailla. Tuo puhui pajastaan, ja tämä tontti tuskin maagisesti missään ulottuvuuksien välillä lipui. Kuitenkin paikalla oli jännittäviä pienempiä maagisia hajuja, jotka miehen nenään kihelmöivät jostain lattian alta. Kyseessä kuitenkin täytyi olla pajan omistaja, seppä kenties työkaluista päätellen?

”Hän on lohikäärme, katso nyt noita varpaitakin”, Qira ilmiantoi muukalaisen valepuvussaan ennen kuin partaleukainen ehätti mitään vastata, noidan katsettaan kaventaen seuraillen kuinka Sirius hätkähti sijoillaan. Oliko se sitten jotenkin ihmeellistä olla lohikäärme? Idässä heitä oli vaikka kuinka, tärkeissäkin viroissa! Aivan kuten hänkin edusti korkeammassa sotilasarvossa toveriensa kanssa keisarikunnan armeijassa, mutta eipä sitä tietoa täällä hirveästi halunnut kailottaa jokaisen korviin kuulemma. Ja ystävättärensä sanaan hän luotti kuin kivi kallioon.
”No niinpä taidan olla, onkos se jotenkin ihmeellinen juttu? Jos ei anneta sen kuitenkaan häiritä, jookos?” Sirius ehdotti mustahaltialle joka yhä tarkkaili häntä likeltä lähes murhaavasti, mutta antoi olla, sillä Qira ei vieläkään aistinut pahuuksia miekkosesta. Joko tuo oli aivan äärimmäisen säyseä, tai sitten piilotti aikeensa harvinaisen hyvin. Vieras oikoikin erikoisia lohikäärmekinttujaan paremmin notkeiden jalkapanssareiden alla kuin esitellen, ettei haltian huomautus mitenkään väärin ollut mennyt. Hujoppi kaivoikin lopulta taskustaan kolikon, jota jäi sormillaan pyörittelemään varsin näppärän näköisesti.
”Penni ajatuksistasi.” Lohikäärme ehdotti isällisen hymyn kasvoilleen kohottaen, ”Meillä on tuttavieni kanssa eräs sankari hukassa tällä mantereella – ystävä, jonka toivoisimme löytävämme.” Sanat saivat Syöjättären kallistamaan päätään pienoisesti ja painamaan leukaansa paremmin rintaansa kohden, sekä nostamaan kätensä puuskaan. Ei se ollut mitenkään uutta, että miehiä ja naisia ja kaikkea siltä väliltä friikeistä hirviöihin etsittiin täällä ja varmaan muuallakin. Sirius oli kuitenkin kovin rehellisenoloinen äskeisen vieraan jäljiltä, joka myös oli ollut vastauksia vailla, mutta tyystin toisenlaisella asenteella. Ketä muka lohikäärme voisi olla etsimässä, ellei jotakuta kaltaistaan?
”Saat sinä kyllä tätäkin kapulaa vilkaista, jos haluat ja se työnkuvaasi kuuluu”, Sirius kuitenkin jatkoi, miekkansa pitkää tummaa huotraa napauttaen muutaman kerran. Jos hänen kysymyksensä oli ollut jotenkin töykeä, ja hän seisoi tässä nyt sitten tyhjänpanttina, ehätti lohikäärme keksiä lisää tekemistä mikä voisi johdatella heitä puhelemaan mukavia keskenään.
”Pelkäänpä vain sen olevan tuliterässä kunnossa, en ole joutunut onneksi käyttämään sitä vielä kertaakaan näillä main. Mutta kyllä se tykkää ihailevista katseistakin, vaikkei silittelyjä saisikaan”, partasuu iski silmäänsä sepäksi olettamalleen.


//Frööbelin palikat, mut se goottiversio. HASUT MEMEKUVAT TÄYTYY TEHDÄ JATKOSSA ITSE! Setäilyt on vasta alkamassa. Se on Qira joka kattoo kohta vierestä silleen mitä samperia kun Kali ja Sirius alkaa bondaamaan//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Avatar

Monarkki

Viestit: 14591

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 06, 2020 2:50

Re: Demonittaren paluu

Lohikäärme. Tai niin Qira kävi epäilemään, kovin suorasukaisesti sen tuoden esille, saaden Kalin vain lähinnä kohottamaan kulmiaan. Eipä se ensimmäinen kerta ollut nähdä liskonkutaleita humanoidisissa muodoissa. Kai sitä olisi pitänyt osata jo epäillä miehen pitkästä rungosta, jostain syystä lohikäärmeet eivät tuntuneet onnistuvan kutistaa itseään normaaleihin mittoihin kun kaksijalkaisia leikkivät? Tai se ainakin oli Kalin kokemus asiasta.
Sirius jopa ystävällisesti kävi myöntämään olevansa lohikäärme, noidan syytöksien perään, mutta idänihme ei pitänyt sitä mitenkään erikoisena piirteenä. Ehkä siellä, mistä tuo tuli, humanoideiksi tekeytyneet lohikäärmeet eivät olleet niin ihmeellisiä, mitä Cryptissä. Tosin siitäkään Kali ei osannut sanoa varmaksi, ei hän ollut törmännyt kovin moneen itse ja hänellä ei ollut hajuakaan, millaista väkeä haltioiden keskuudessa liikkui. Kenties lohikäärmeet olivat siellä yleisempiä?
Kali päätyikin vain pienesti kohauttamaan hartioitaan asialle, ei häntä haitannut, että mies oli lohikäärme. Niin kauan kun tuo osasi käyttäytyä eikä ketään ollut syömässä elävältä tai polttamassa pajaa maan tasalle.

Pian kolikon kera lohikäärme kävi kertomaan, millä asioilla oikeastaan täällä liikkui. Hän tuttaviensa kanssa etsi jotakuta, ystävää, joka kuulemma oli tällä mantereella. Kali hymähti pienesti, nostaen virneenpoikasen kasvoilleen kun vieras asettaan tarjosi tarkistettavaksi, vaikkei mokoma kuulemma huoltoa tällä hetkellä tarvinnut.
”Kenties kohta voin vilkaista sitä”, Kali aloitti, ”mutta juuri nyt tämä seppä on tauolla”.
”Mitä taas etsimääsi henkilöön tulee, en tiedä kykeneekö meistä kumpikaan auttamaan”, Seppä jatkoi, samalla kun lähti hitaasti askeltamaan takaisin kohden keittiötä. Hän halusi istua alas. Ja viiniä.
”Ehkä olisi paras aloittaa kuvailemalla tätä ystävääsi – tai kenties kertomalla nimen. Katsotaan sitten, kaipaako muistimme jonkinlaista virkistystä”, Seppä virnisti pienesti. Eihän hän tiennyt, voisivatko he auttaa. Mutta jos he voisivat, kannattiko sitä ilmaiseksi puhua? Toisaalta, lohikäärme oli juuri auttanut heitä pääsemään eroon eliittikenraalista ilman sen suurempia yhteenottoja, joten kaiketi tuo jonkinlaisen palkkion ansaitsi itse…
Joka tapauksessa, seurasivat muut tai eivät, Kali kävi takaisin kyökin puolelle, istahtaen takaisin penkille ja koitti näin ensitöikseen rauhoittua äskeisestä jännitteestä. Vasta nyt sitä huomasi, kuinka peloissaan ja varautunut sitä olikaan ollut äsken, Kalin jopa tuntien tarvetta tirauttaa muutama kyynel tilanteen purkautumisen myötä, mutta tällä kertaa seppä sai pidäteltyä sen itkuntarpeensa, tyytyen vain tyynnyttelemään lasta sylissään. Bolormaa oli yhtälailla palannut kyökinpuolelle Kalia seuraten, koiran näyttäen rauhoittuneen äskeisestä puolustustilastaan, vaikka se vielä vilkuilikin epäileväisesti miespuolisen vieraan suuntaan. Qiran vanha narttu näytti jo hyväksyneen, ainakin jollain tasolla.


// Kuuntelisin. NO VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ, palkkaan Ivyn tekeen ne memu kuvat sitten. JA VOI SETÄILYT NYT. Sirius the setämies strikes. Ja apua :D:D:D Kalille tulee kiimasen bissen ongelma kun on hotteja elämänmuotoja ympärillä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 22, 2020 11:11

Re: Demonittaren paluu

Vaikkei suoriltaan rouvakaksikko mitään luvannutkaan, säilytti omituinen idän otus hymyn kasvoillaan. Hän olisi kyllä pyytäessä poistunut, mutta vielä häntä ei ollut häädetty tai sinne päin edes ehätetty viittaamaan. Ja ehkä seppä sanoillaan vinkkasi jotain siihen suuntaan, ettei Siriuksen välttämättä tarvitsisi poistua tyhjin käsin paikalta. Siispä käärme piti paikkansa ja silmäili tilannetta harkiten, kun seppä lähti poistumaan kyökkiä kohden.
”On minulla muutamakin nimi joista voisimme jutella. Kaikki johtolangat kelpaavat, mutta en minä mitään tohtisi rouvilta väkisin kuitenkaan vaatia.” Sirius lausahti yhä viattomalta kuulostaen tarkoitusperiensä kanssa.
Samaan aikaan Qira epäili Kalin avokätisyyttä, mutta lähinnä äskeisen kenraalin vierailun jäljiltä. Syystäkin noita oli varpaillaan, vaikka hän katsoikin vakavilta kasvoilta muukalaista ja pian Kalpanan perään naisen lähtiessä keittiön puoleen takaisin. Mitähän lisko mahtoi olla vailla, ja olisiko väärin auttaa jotakuta vierasta, jos tuo hyvinkin tietävästi osasi kysellä jonkun tietyn tahon perään? Kali varmasti tunsi väkeä, aivan kuten hänkin kyläpäällikkönä. Ehkä Siriukselle pitäisi antaa tilaisuus. Vai kostautuisiko se heille, jos tummatukkaisesta mystisestä olennosta kuoriutuisikin lopulta esille järkälemäinen lisko, joka istuisi pajan ja heidän päälleen kun ei haluamaansa lopulta saisikaan?

Syöjätär silmäsi varoittavasti vierasmaalaisen puoleen. Mies ehätti kohauttaa hänelle nopeasti harteitaan rennosti, ennen kuin Qira lähti kepein askelin Kalin perään. Myös Sirius seurasi, mutta piti selvästi kunnioittavan välimatkan mustahaltiaan kaiken varalta, sillä nainen vaikutti terävältä ja tarkalta silmistään. Näpäyttäisi takuulla takaisin, jos naamioitunut liskopeto aikoisi mitään typerää tai menisi sössimään sanomiensa suhteen. Purppurainen katse jäikin keittiön oviaukolta tarkkailemaan hetkeksi tilannetta, kun magiantaitaja istahti ystävättärensä viereen varsin tiiviisti samalle puolen pöytää.

Sillä hetkellä Qiraa huolestutti Kalin turvallisuus. Eliittikenraali tuskin oli huvikseen väittänyt, ettei tämä jäisi vain tähän. Jotain ikävää tulisi tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, ja se hetki tulisi kääntymään Kalpanaa vastaan väkisinkin, kun syyttävä taho tässä tapauksessa olisi suoraa kuningashuoneen suojelija. Noidan mielessä pyörikin idea jos toinenkin, demonittaren kuitenkaan heti keksimättä kuinka hän lähtisi purkamaan ajatustaan Kalille. Tilanne äskeisen lähestulkoon yhteenottoon yltäneen jäljiltä oli kuitenkin niin tuore, Qiran kohottaen jälleen lohduttavana ja turvaa tuovana eleenä kätensä sepän yläselkää silittelemään hellin kosketuksin.
”Minulla on ajatus, mutta meidän lienee parempi käsitellä Siriuksen asia ensimmäisenä”, Qira tuumasi ystävättärelleen, päätään kääntäen sen verran, jotta näki kunnolla keittiön puolelle saapuvan hujopin. Sirius jäi kaksikosta etäämmälle seisoskelemaan ja nojasi selkänsä vasten keittiökaappeja varsin rennosti.
”Voi se odottaakin, ei minulla kiire ole minnekään”, liskopeto vakuutteli, saaden noidalta kylmän hymähdyksen vastaukseksi suunsa kiinni painaessaan.
”Parempi että puhut nyt, tai saatat jäädä tyystin vaille vastauksia”, Syöjätär huomautti muukalaiselle.
”No sitten… mistähän aloittaisin, tässä koko jutussa on niin kurjan pitkä tarina taustalla. Sanottakoon, että hukkasin tälle mantereelle matkakumppanini vuosia takaperin, nähkääs”

”Sattuisiko nimi Mir Valdoren olemaan teille tuttu?” Sirius tiedusteli rauhallisesti naiskaksikkoa silmäillen, jotka pöydän ääressä istuivat, kunnes lohikäärmeen toinen käsi nousi hieromaan suomuista leukaansa ja partaansa mietteliäänä.
”Tai mitähän muita niitä oli… Winder ja Hopeinen ainakin. Kuinkahan paljon teille rohkenee puhua, ennen kuin saan pajavasarasta sormilleni?”, Sirius virnisti vinosti pohtiessaan samalla mielessään, kuinka paljon hän oikeastaan uskaltaisi ääneen puhua arkaluontoisista asioista. Saattoivatko he vaihtaa luottamusta keskenään? Vai seuraisiko tästä jotain ongelmia? Se kai jäisi nähtäväksi.


//No todellakin. Ivystä se virallinen memelord. Setä tuli jäädäkseen, eikä lähde sitten millään vaikka kuinka vihjailisi hienovaraisesti että voisi olla aika mennä. Jumalauta, no mitäs Kali oot tollanen hottismama nyt. Kaikki kilpailee huomiosta//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Avatar

Monarkki

Viestit: 14591

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 28, 2020 11:31

Re: Demonittaren paluu

Sepän perässä muut saapuivat kyökin puolelle, Siriuksen jääden kuitenkin oviaukolle syystä tai toisesta. Kuinka vain, ei Kali aikonut pakottaa miestä istumaan ja toisaalta tuntuihan se hieman turvallisemmalta, kun tuntematon taho piti etäisyyttä – vaikka Kali itse ei ennen lapsen syntymään välittänyt pitää sitä etäisyyttä muihin.
Kalin katse käväisi syöjättäressä, kun tummahipiä istui hänen vierelleen ja lohdullisena eleenä kävi jopa selkää silittelemään. Se auttoi rauhoittumaan, Kalin tuntiessa olonsa turvalliseksi kyläpäällikön läsnä ollessa. Eihän hän vieläkään Qiraa kunnolla tuntenut, mutta seppä uskoi olevansa hyvä arvioimaan persoonia ja osasi sanoa, ettei mustahaltia hänelle halunnut pahaa.

Hetken Qirassa viipynyt kiitollinen, joskin osin väsynyt katse kääntyi lopulta lohikäärmeen puoleen, kyläpäällikön hoputellessa vierasta nyt kakistamaan asiansa ulos, ennen kuin naiskaksikko mieltään muuttaisi avun suhteen. Kali virnisti pienesti, sanomatta itse asiaan mitään, mutta hän piti siitä kuinka Qira tilannetta vei eteenpäin. Se antoi hänelle hetken aikaa rauhoittua ja kerätä ajatuksia, ryhdistäytyä takaisin tähän hetkeen.
Seppä jatkoi lapsensa tuudittelua samalla kun kuunteli Siriuksen asian. Tuo etsi matkakumppaniaan, jonka oli hukannut. Ja ilmeisesti kyseisen kumppanin nimi oli Mir Valdoren? Se nimi ei sanonut Kalille mitään. Eikä myöskään Winder, saatikka Hopeinen. Tosin, eikös Winder ollut haltioiden eliittikenraaleista yksi? Jos hän ei ihan väärin muistanut. Mutta koska varmaksi ei voinut sanoa, ei Kali sitä ääneen sanonut – nyt, eihän hän edes tiennyt, että oli aikanaan tavannut itse eliittikenraali Winderin. Mutta silloin kun sen keihään kanssa heiluvan hullun oli nähnyt, ei hän ollut kysellyt nimiä. Mokoma silmäpuoli oli ollut Delathoksen seurassa ja jos Delathos luotti siihen mieheen, ei Kali nähnyt syytä kysellä sen enempää henkilöllisyyksiä tai muuta vastaavaa. Haltiakaksikolla oli silloin ollut kiire pimeäänpaikkaan, ei siinä ehättänyt mitään rupatella muutenkaan…

”Tuskin kukaan pajavasaralla päin näköäsi tinttaa, ellet nyt röyhkeäksi rupea”, Kali lopulta sanoi pienen virneen kera. Naisen äänestä kuuli yhä huolen ja jonkin asteen järkytyksen tapahtumista, mutta pikkuhiljaa kalpeammaksi valahtanut nainen alkoi päästä takaisin vauhtiin ja palautumaan omaksi itsekseen.
”Mutta mainitsemasi nimet eivät sano minulle mitään. Mir Valdoren kuulostaa korvaani haltiaperäiseltä, olenko väärässä? Koska siinä tapauksessa olet aivan väärässä paikassa, jos matkakumppanisi suippokorvainen sattuu olemaan. Sodan takia haltioita ei näin ihmisten mailla katsella kovinkaan hyvällä”, Kali vastasi.
”Hopeinen taas kuulostaa turhankin yleiseltä nimeltä tai valenimeltä, senkään suhteen en osaa auttaa. Mitä tulee Winderiin, en ole varma – mutta senkin yhteydessä kehottaisin ennemmin haltioiden parista etsimään…”, Seppä saneli, kykenemättä varsinaisesti enempää auttamaan. Hän kuitenkin vilkaisi sivusilmällä Qiran puoleen, tällä tavoin tiedustellen oliko Qiralla kenties parempaa ajatusta näiden nimien suhteen ja halusiko syöjätär edes tietojaan jakaa?


//Ivy on memelord, kyllä. Sedät ei ymmärrä vihjailua, se on todettu. Niille pitää sanoo suoraa että ULOS. Ja voi apua, Kali tajuaa että hän on nyt milf ja sit sil on uus kriisi käsillä, ku iskee se ikäkriisi //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Joulu 17, 2020 2:24

Re: Demonittaren paluu

Qira piti tiukasti muukalaista silmällä, ollen takuuvarmasti valmis loikkaamaan pöydän äärestä salamannopeasti lohikäärmeen niskaan, jos tuo tekisi yhdenkään väärän eleen. Tai sanoisi yhdenkin väärän sanan. Ehkä mustahaltia reagoi kokonaisuuteen turhan aggressiivisesti, mutta toisaalta Qira ei myöskään halunnut olla turhan varma mistään vieraan tahon suhteen. Mitäpä hän tosin olisi kyennyt tekemään, jos täysikasvuinen liskopeto olisi päättänyt istahtaa sepän pajan ja heidän päällensä. Joten ehkä oli parempi yrittää selvittää mistä otuksen kenkää puristi, ja sitten häädellä tuo matkoihinsa?
Noita henkäisi hiljaa itsekseen Siriuksen aloittaessa pohdintansa ja luetellessa nimiä, jotka olivat hänelle vähän turhankin tuttuja. Kali kyllä virkkoi ettei lisko nokilleen saisi, ellei röyhkeäksi alkaisi, tummapehkoisen muukalaisen vain naurahtaen sepän virneeseen. Ehkä heillä ei todellakaan ollut syytä pelätä Siriuksen seurassa. Lisko vaikutti liian… leppoisalta ja höveliltä ollakseen joku suurikin tuomionkylväjä. Kaiketi Kalpanan koirat olisivat heitä varoittaneet, etenkin Bolormaa joka vieressä tilannetta vahti tarkasti omalla tavallaan pälyillen.

Lohikäärme odotti hymyssä suin, jos rouvasväellä olisi ollut hänelle tietoja jaettavana. Hän nyökkäsi vinosti sepän epäillessä hänen lähimmän kumppaninsa nimen kuulostaessa haltiaperäiseltä, mutta ilmeisesti nämä maat kuuluivat ihmisille, eikä täällä katsottu haltioita hyvällä. Ehkä hyvä vain ettei Iriador siis kumppaneineen majaillut täällä. Heidän pitäisi siis etsiä haltioiden luota nimiä, mikä tietäisi pitkää matkantekemistä kohti pohjoisempia laitumia, mikä taas toisi omat vaaransa ja haasteensa Siriuksen ja kumppaneiden etsintöihin osakseen.

Kun Kali oli puhunut, nappasi Qira omasta kupistaan vielä siemauksen viiniä ennen kuin ääneen itse aikoisi.
”Hopeinen on Briarin lohikäärmekylän kyläpäällikön sukunimi, tai sen haltiaversion käännös tarkalleen ottaen.” Hän selvensi, Siriuksen nyökäten tietäväisenä noidalle, jonka sinisiin silmiin liskopeto jäi katsomaan odottavaisena. He siis taisivat puhua samasta henkilöstä!
”Seyrin kylä on kaukana pohjoisessa, keskellä aroja, mutta saisit todennäköisesti Briarin lohikäärmeratsastajat niskaasi jos sinne itseksesi ilman audienssia marssit kyselemään näistä kahdesta.” Noita virnisti luottavaisemmin miehelle, joka hörähti magiantaitajan huomiolle huvittuneena.
”Ymmärrettävää”, partasuu vaikutti ottavan vinkistä vaarin, ”Mutta sinäkö tunnet hänet? Heidät?”
”Ehkä.” Qira vilkaisi kynsiinsä viekkaana, kulmiensa alta seuraillen kuinka nopeasti Sirius osasi koota tätä palapeliä mielessään kasaan istahtaessaan heitä vastapäätä viimein pöydän ääreen.
”Kuuntelehan liskonkutale – voit olla varma että olen myös siellä, jos päätät lähteä soitellen sotaan Briarin kanssa löytääksesi mysteeriseurueesi kanssa etsimäsi tahot. Minulla ei ole tapana jaella tietojani ilmaiseksi, sitä paitsi minua syytettäisiin lopulta siitä että ohjasin sinut heidän peräänsä. Mikä saa sinut luulemaan, ettet olisi silmissämme kuin yksi pahainen palkkamiekka arvonimien kaatojen perässä? Sinä kyllä tiedät keitä he ovat - kyläpäällikkö, eliittikenraali ja…”
”Idän keisarillisen kuningashuoneen ylin kenraali. Ja minä olen myös yksi sen suojelijoista.” Sirius hymähti vakavamman ilmeen kasvoilleen ottaen, Qiran hiljentyen tällä kertaa lohikäärmeen puhuessa hänen päälleen yllättävällä tavalla.

”Aloitetaan alusta.” Miekkonen rykäisi kurkkuaan ja otti rennomman asennon sijoillaan.
”Minun ja Mir Valdorenin tiet erkanivat toisistaan vuosia sitten, kun saavuimme tänne ensimmäisen kerran. Hänen isänsä, virastaan erotetun kenraalin lohikäärmeratsu tuli tänne saakka perässämme vain hankkiutuakseen eroon meistä. Minun tähteni Nahor säästyi Vegan tulimyrskyltä, mutta siitä syystä hukkasin myös nyt etsimäni – se nuorukainen oli harvinaisen fiksu lähtiessään livohkaan näiltä main sillä välin kun idän salamurhaajat olivat perässäni.”
”Hänen isänsä on tietojemme mukaan aiheuttanut näillä main myös ikävyyksiä Yönkaupungiksi kutsutusta paikasta käsin, mikä kielii siitä että Vega on myös yhä tällä mantereella. Iriador liikkuu haltioiden eliittijoukkojen matkassa, haukansilmäisen kenraalin matkassa, ja… Dora on tehnyt harvinaisen selväksi ettei meidän pitäisi sekoittaa tähän ylimääräisiä nimiä. Seyrin nimi on raporteissamme kuitenkin sidottu Winderiin, toistaiseksi.” Lisko hieraisi partaansa mietteliäänä. ”Niin, Ivodora on hänen sisarensa, nykyinen ylikenraali veljensä paikkaa pitämässä. Minä olen paitsi hänen mentorinsa, myös lohikäärmeratsu ja pari kentällä – hänkin on täällä Cryptissä, muun seurueeni kanssa.”
”Meillä on vain yksi tavoite – haluamme vain löytää Mir Valdorenin, emme ole kiinnostuneita kenestäkään muusta. Meillä ei ole enempää johtolankoja nimien lisäksi, viimeistään lumien tullessa olemme hukassa, sillä meillä ei ole täällä turvapaikkaa pidemmäksi ajaksi.”

”Kuulostat siltä kuin olisit tosissasi tuon kanssa.” Qira tuumasi retorisesti jopa aavistuksen häkeltyneenä puheliaaksi heittäytyneen liskon tarinasta. Siriuksen kasvoilla lepäsi vakava ilme, lohikäärmeen kuitenkin kätkien sen pienen turhautumisentunteensa rintaansa, sillä ei halunnut heittäytyä äänekkäämmäksi sepän lapsen ollessa läsnä. Kyllä hän tunsi pikkuisten tavat, ei silloin sopinut pöytää kolauttaa tai puhua kovemmin.
”En ole paha mies, sen vannon. Maksan mielelläni, edes suunnasta josta lähteä näitä nimiä etsimään.” Sirius henkäisi turhautuneempana, Qiran vain silmäillessä omituista otusta mietteliäänä pöydän toiselta puolen Kalin viereltä.
”Et sinä ole, kyllä minä sen aurastasi aistin. Mutta minulla ei ole aikaa juuri nyt priorisoida etsintöjäsi etusijalle, sillä meilläkin on ongelma.” Syöjätär puolestaan huokaisi, huolentäyttämät silmänsä kääntäen sepän puoleen viimein paremmin siinä missä Siriuskin teki samoin ja nosti kätensä syliinsä puuskaan. Hän oli sanonut voivansa kyllä odottaa, sillä rouvien asia vaikutti kiireellisemmältä, ja ehkäpä hän voisi olla jossain avuksi tarpeen tullen vielä maksaakseen niistä mahdollisista johtolangoista työllä kolikoiden sijaan.

”Haluatko sinä jäädä tänne Kali? Olen oikeasti huolesta kipeä, se mies, Artania, hän on syypää siihen mitä Delathokselle ja Theolle kävi näillä main silloin talvella. Hän tulee takuulla palaamaan myös takaisin, ja en halua kuvitella mitä hän tekisi sinulle sillä kerralla. Mitä jos Delathos on täällä silloin seurassasi? Tai haukanpoikaseni, syystä tai toisesta?” Kyläpäällikkö kohotti pienoisen lohduttavan hymyn huulilleen, samalla kun poimi kevyesti Kalin toisen käden omaansa, sitä kevyesti puristaen.
”Tulisitko sinä kanssani Elwoodiin, jos pyytäisin?” Syöjätär kysyi nyt vilpittömästi, ”Tarjoan sinulle suojan luotamme, tarvitsemme kaltaistasi seppää ja minulla on suhteita, jotka voisivat yhtälailla olla kiinnostuneita taidoistasi jos koet tarvitsevasi enemmän asiakkaita. Sinä ja lapsesi olisitte arvostettu osa yhteisöämme Quinnin suojassa, eikä kukaan tule sieltä sinua etsimään yhden äpärän tähden.”
”Ja minä voisin auttaa sinua pentusi kanssa.” Mustahaltia naurahti Kalin esikoiseen katseensa laskien lempeästi, ”Olisit tervetullut luokseni, koko laumasi viimeistä karvatuppoa myöten, kunnes rakennamme sinulle oman sijan. Hopeisen väki olisi takuulla valmis auttamaan meitä sepän pajan rakentamisessa ja materiaalien lainaamisessa, minä maksaisin heille sen vaivannäön takaisin ennen pitkään.”
”Tule kanssani”, Qira pyysi uudemman kerran, anelevan lempeän katseensa kohottaen lapsesta sepän kasvoille, ”Pitäisin huolen sinusta, ja varmistaisin että myös Delathos saa tietää sinun ja jälkeläisensä olevan turvassa luonani.”


//Sedät ymmärtää vaan puneja, ja välillä ei niitäkään. Niitä käsittelemään tarvitaan se porukan dad, joka saattaa ne ovesta ulos ja potkasee perseelle hyvästinä. Kali ja Qira on ne jotka perustaa yhessä sen Milfguardin kato. Cryptin puumat tm//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Avatar

Monarkki

Viestit: 14591

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 07, 2021 9:00

Re: Demonittaren paluu

Kali hiljeni ja pysyi kuuntelijan roolissa, kun kyläpäällikkö ja matkalainen alkoivat sanoja vaihtaa. Ja jos totta puhuttiin, eivät ne aiheet Kalia kiinnostaneet, vaikka hän kuuntelikin tarkasti mitä Qira tiesi tästä mysteerikolmikosta, jota lohikäärme etsi. Briar oli hänellekin tuttu kylä, vaikkei seppä itse ollut siellä käynyt, mutta pari asiakasta vuosien varrelta oli kotoisin sieltä. Seppä ei voinut olla virnistämättä pienesti, kun Qira kävi muukalaista liskonkutaleeksi nimittelemään, ennen kuin uhkiaan lateli, kunnes oli jälleen Siriuksen vuoro puhua. Mies aloitti kertomansa alusta, nimeten nyt paremmin tahoja ja tapahtumia, Kalin lähinnä tuhahtaen terävästi kun tämä mies otti kunnian Nahorin pelastamisesta – jos Nahor oikeasti olisi ollut vaarassa, olisi itse vanhin saapunut vuoreltaan suojelemaan kylää. Tai niin väitettiin, kuulemma itse kreivi Fortescue oli kesyttänyt oraakkelin tai tehnyt sopimuksen sen jätin kanssa tai jotain vastaavaa, sellaista ainakin huhuttiin kapakoissa. Mutta varmaa oli se, ettei yksikään lohikäärme ollut vaaraksi Nahorille sen sopimuksen suhteen.

Mutta se nyt ei kuulunut tähän asiaan. Ilmeisesti Sirius oli täällä kera Mir Valdorenin sisaren kanssa etsimässä kadonnutta veljeä, näin tiivistetysti. Veljeä, joka omasi suuren tittelin toisaalla, siinä missä kaksi muuta nimeä – Winder ja Seyr – omasivat myös painoa nimelleen täällä Cryptissä. Tosin nyt kun Kali muisteli, eikös Delathos ollut Winderin joukoissa sotilaana… Ei, vaan kapteenina? Ehkä tämä asia sittenkin koski häntä enemmän, mitä Kali oli ajatellut.
Sirius oli valmis jopa maksamaan tiedoista, edes suunnasta, mistä etsiä. Ja se tietenkin herätti Kalin mielenkiinnon, sillä valuutta ei koskaan ollut pahasta! Mutta ennen kuin seppä ehätti mitään siihen sanoa, otti Qira puheeksi kiireellisemmän aiheen. Sepän katse kääntyi noidan puoleen, Qiran ilmaistessa huoltaan Kalista ja tämän sijainnista. Kertoen pelkäävänsä Artanian palaavan, mikä oli kyllä hyvin todennäköistä… nyt kun eliitti tiesi, että sepällä oli suurempia yhteyksiä haltioihin, ei Kali enää voinut jäädä tänne.

Seppä antoi syöjättären kuitenkin puhua loppuun asti, Kalin kuunnellen tarkasti kyläpäällikön ehdotusta. Mikä kieltämättä kuulosti houkuttelevalta, Qiran ollen valmis suhteineen ja rahoineen auttamaan häntä muuttamaan pois paikalta. Noidan ollen jopa valmis auttamaan lapsen kanssa! Ja se toki olisi suuri helpotus Kalille, joka mietteliäänä katseli kapaloitua kääröä sylissään. Yksin lapsen kanssa eläminen ja töiden tekeminen oli ollut raskasta, turhankin raskasta, eikä Kali tiennyt kuinka kauan olisi voinut enää jatkaa näin…
”Hyvä on”, Kali lopulta avasi suunsa, katseensa nostaen Qiran puoleen, ”Tulemme kanssasi kylääsi… En voi jäädä tänne, se on totta… Joko Artania itse olisi perässäni ennemmin tai myöhemmin tai sitten hän lähettäisi alaisiaan tänne. Täällä ei ole enää turvallista meille, eikä asiakkailleni”.
”Mutta muutto Elwoodiin asti? Siinähän kestää viikkoja – en voi jättää mitään jälkeeni, töistäni siis. Tärkeää omaisuutta minulla ei ole paljon, mutta kellari on täynnä maagisia aseita, esineitä ja muuta, mitä en voi jättää tänne vain lojumaan – ne ovat liian arvokkaita ja väärissä käsissä jopa vaarallisia…”, Seppä huokaisi, tuntien kuinka ahdistus rinnassa alkoi jälleen kasvaa. Muutto, niin nopealla aikataululla oli pelottava. Vaikkei Kali ollutkaan kiintynyt tähän sijaintiin, oli se silti pelottavaa ajatella, että koti piti jättää taakse ja suunnata tuntemattomaan, mikäli halusi henkensä säilyttää.


// NISKA PERSE OVI ULOS. JA APUA NYT :DDD Milfguard, todellakin. Cryptin Puumat kuulostaa urheilujoukkueelta, mutta onkin jotain ihan muuta //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Tammi 07, 2021 3:25

Re: Demonittaren paluu

Lohikäärme kuunteli päätään kallistaen hameväkeläisiä. Vaikutti siltä, että jokin todellakin oli kiireellisempää kuin hänen etsintänsä, ja Sirius antoi sen anteeksi kaksikolle. Partaansa haroen hän pisti mieleensä myös kuulemansa nimen kaiken varalta. Tyyppi ei kuulostanut miltään hyväntahtoiselta, eikä kyllä ollut äreältä naamaltaan ja käytökseltään ollut sen parempi aikaisemmin. Mitä enemmän sitä osasi pysyä poissa tiettyjen sankareitten tieltä turhan välikohtaukset välttääkseen sen parempi, varsinkin näin vieraalla mantereella.

Syöjätär tietenkin helpottui kuulemastaan, Kalin suostuen hänen tarjoukseensa. Sepästä tulisi Elwoodin arvostettu jäsen, ja moni varmasti Qiran lisäksikin osaisi arvostaa Kalpanaa, joka osasi käsitellä maagisia aseita ja esineitä. Ja olisipa Kalilla sija opetella lisääkin osaavassa ympäristössä, jahka tiukimmilta äitiyspäiviltään joutaisi jälleen työntouhuun paremmin. Joku Elwoodin sepistä myös laskisi Kalin pajalleen touhuamaan varmasti A’daruilin pyynnöstä, mikäli he eivät ehtisi saada Kalpanan sijaa valmiiksi samantien.
Qira kallisti päätään hymyillen, aikomaisillaan sanoa jo jotain kun ystävättärensä huoli muutosta kantautui hänen korviinsa.
”Jätä se minun huolekseni”, mustahaltia naurahti heleästi, toivoen sen pyyhkivän alleen Kalin huolestuneet ajatukset ja pelon mahdollisesti ykskaks maailmalle lähtemisestä.
”Tunnen erään, joka voi auttaa meitä. Velhomestarillani ja tyttäreni isällä on alati kiireitä, mukamas, mutta hän kyllä on saapuva luokseni pyydettäessä. Lothar tuntee portaalien käytön salaisuudet, joten luomme linkin kotisi ja minun kotini välille. Meidän tarvitsee vain kantaa kaikki mukaan haluamasi sen lävitse toisaalle.” Qira selitti nopeasti ja yksinkertaisesti, kuinka he saisivat muuton tapahtumaan vaivatta. Sillä oletuksella tietenkin, että itse torahampainen yönprinssi ottaisi saapuakseen paikalle. Miksi muka velho ei tulisi? Ainahan tuo oli tullut aikaisemminkin, jos Syöjätär oli pyytänyt saada hetken tuhkasulkaisen huomiota. Sitä paitsi huomiota Kaváldthalr oli hänelle velkaa…

”Minähän voisin auttaa tuossa”, Sirius päätti kommentoida välistä, ennen kuin kumpikaan naisista ehtisi puhua enempää, ”Kantamisessa siis.” Liskopeto levitteli käsiään ja kohautti harteitaan huolettomana, Qiran virnistäen pienesti miehen eleelle. Eipä otusta voinut pieneksi nimittää, ja lohikäärmeveri taisi tuoda mukanaan myös runsaasti voimia. Siriuksesta taisi olla heille enemmän apua kuin he kehtasivat edes kuvitella, sillä vahvoilla käsivarsilla kantoi varmasti enemmän tavaraa kuin heidän kahden yhteensä tässä tapauksessa. Ehkä myös nopeilla käsityötaidoilla koirille voisi ommella jostain satunnaisesta kankaasta alkeellisia reppuja ja pusseja, joissa pienempi ja kevyempi tavara kulkisi helposti mukana ja säästäisi edestakaisin kulkemista.
”Noniin, sait juuri kantojuhdankin komennettavaksesi. Sirius auttakoot meitä muutossa niin halutessaan.” Noita virnisti Kalin puoleen jälleen sinisen katseensa tuoden, ”Sinun täytyy oppia ajattelemaan kuin noita jos aiot asua keskuudessamme, hyvä ystävä. Muuttoon kuluu parhaimmillaan muutama päivä jos aloitamme valmistelut heti.”


//YKSINKERTAINEN KAAVA, sedöille mahdoton toteuttaa. Joku erehtyy kutsuun Cryptin Puumat Cryptin olympialaisiin ja katuu sen jälkeen syvästi että teki niin//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Avatar

Monarkki

Viestit: 14591

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 08, 2021 12:24

Re: Demonittaren paluu

Kuulemma Kalin ei tarvinnut huolestua muutosta tämän enempää, sillä Qiralla oli jo suunnitelma. He kutsuisivat apuun Syöjättären velhomestarin – ja lapsen isän – joka auttaisi heitä portaalien avulla, mikä kuulosti huojentavalta. Mutta tavaraa oli kannettavaksi aika paljon, joten Kali ehätti jo siitäkin huolestua. Mutta se huoli ei ehtinyt äänenä ulos hänen suustaan, kun Sirius jo tarjoutui avuksi kantamisen suhteen. Yllättäen kaikki tuntui vain järjestyvän ja muuttuvan helpoksi! Mutta oliko Kali silti valmis muuttoon itse? Toisaalta hänellä ei ollut paljon vaihtoehtoja, ei hän tännekään voinut jäädä, kuten todettu. Joten muutto oli vähintäänkin pakollinen…
”Kaikki tapahtuu vain niin kovin yllättäen…”, Kali naurahti, jokseenkin hermostuneena, mutta silti vaikuttaen positiiviselta tilanteen suhteen. Kaikki kyllä järjestyisi! Hänellä ei ollut mitään syytä jäädä tänne – paitsi ehkä ne satunnaiset vakio ryyppykaverit kapakoissa, mutta heitä hän ei kyllä jäisi kaipaamaan. Ehkä maisemanvaihdos oli juuri se, mitä hän nyt kaipasikin. Ja pitihän hänen ajatella lapsensa parasta – noitakylä ei ehkä olisi se kaikkein idyylisin paikka kasvattaa lasta, mutta sentään hänellä olisi apua, tukea ja turvaa. Ja kenties jos lapsi sairastuisi, olisi hyvä olla taikarohdoista tietäviä tahoja ympärillä…

”Okei, hyvä on, kyllä… Kyllä se järjestyy, jos vain aloitamme työt heti kohta pian”, Kali nyökkäili itselleen, ”Tilaustöitäkään minulla ei ole turhan monta kesken, asiakkaat saavat ne kyllä ajallaan sitten Elwoodista käsin… Ja vakioasiakkaani osaavat kyllä etsiä minut, jos yllättäen katoan”, seppä jatkoi, miettien myös ammattinsa puolia. Hän ei koskaan ollut jättänyt tilattua työtä tekemättä, eikä aikoisi tehdä niin nytkään.
”Jos tosiaan haluat auttaa, katson sinulle palkkioksi jotain hienoa”, Kali lisäsi, vilkaisten nyt virnistäen Siriuksen puoleen, ”Arvostaisin apua, todella… Tavaraa nimittäin on paljon ja se on raskasta”.
”Mutta! Minun pitänee alkaa katsomaan asioita järjestykseen… Mutta ihan ensinnä katson tämän pikku miehen nokosille”, Kali julisti, ennen kuin hymyillen vilkaisi pienokaisensa puoleen, joka jo niin kovin uneliaalta alkoi näyttää. Ja kun seppä nousi sijoiltaan, oli Bolormaa heti seuraamassa emäntäänsä makuukammarin puolelle lasta vahtiakseen.


// TÄYSIN MAHDOTON. Ja älä :DD Cryptin Puumat saa kyllä paljon faneja sen tapahtuman myötä. //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Tammi 09, 2021 3:48

Re: Demonittaren paluu

”Pidämme huolen kyllä siitä että asiakkaasi tavoittavat sinut ennemmin tai myöhemmin.” Mustahaltia hymisi sijoillaan Kalia katsellen, jolle tämä kaikki varmasti tapahtui odottamatta ja äkkiä. Mutta se todellakin olisi Kalpanan ja tuon esikoisen parhaaksi. Elwood saattoi olla synkkä kolkko, mutta heidän yhteisönsä ottaisi tuoreen äidin osaamisineen lämpimästi osaksi heidän väkeään. Eikä Kalin tarvitsisi pelätä, milloin paikalle marssisi kasapäin ihmisten sotilaita vaatimaan naisen päätä pölkylle ja vauvaa hukutettavaksi. Quinnin suojissa Vanhametsässä Kali olisi turvassa, ja suojeluksesta Qira ei pyytäisi ystäväksi lukemiltaan mitään takaisin.
Mitä Siriukseen tuli, lohikäärme tunsi itsensä jollain tapaa innostuneeksi tästä kaikesta. Vaikkei hänellä varsinaisesti ollutkaan ylimääräistä aikaa alkaa auttaa tuntemattomia näin, eivät liskopedon omat moraalit antaneet hänelle sallimusta vain kävellä tilanteen ohitse auttamatta. Ja ehkä tästä olisi jotain hyötyäkin. Seppä lupaili jo hänelle jotain palkkiota, ja hänellä oli sellainen tunne, että myös mustahaltia saattaisi antaa hänelle vinkintynkää avunannosta. Ehkä oli myös syytä tavata se velhomestari vähintäänkin kasvotusten. Ivodora varmaan pillastuisi kun hän vitkuttelisi menemisillään vaihteeksi mitään ilmoittamatta, mutta kyllä heidänkin tiensä yhdistyisivät jälleen pian.
”Arvostan elettäsi”, lisko virkkoikin nyökäten sepän virneeseen vastaten, ”Kyllä näillä käsillä on kannettu ennenkin raskaita asioita, joten ehkä niistä on hyötyä myös tässä hetkessä. Enhän nyt teitä pulaankaan tohtisi jättää kantamustenne kanssa, ja voinhan pitää vahtia sen ikävän tyypin varalta yön ylitse.”

Päätös oli niiltä erin lyöty kuitenkin lukkoon. Heillä oli loppu päivä aikaa järjestellä asioita jo valmiiksi huomista varten, edetä pikkuhiljaa kohti muuttopuuhia. Kalin ilmoitettua vievänsä pikkuisensa päiväunille, nousi myös noita pöydän äärestä hymyillen ylös, ”Minun on parempi käydä näyttämässä hänelle kuinka lapsen kapalointi käy siinä tapauksessa, sinä varmaan pärjäät itseksesi. Kannussa on viiniä ja etköhän voi tarjottujakin maistella halutessasi.” Syöjätär vinkkasi nopeasti lohikäärmeelle, joka jo vaikutti asteen verran luotettavammalta taholta kaiken myötä. Mutta yhä tuon missio saisi odottaa. Sitä paitsi Qiran täytyisi joutaa lähettää joku demoneistaan kiskaisemaan Kaváldthalria hihansyrjästä, jotta tästä suunnitelmasta ylipäätään tulisi mitään.

Päivä kuluikin tavaroita järjestellen ja pakkaillen jo kasaan samalla jutustellen, Qiran ollen Kalin apuna alati heti, kun oli saanut pyyntönsä velholleen lähetettyä. Välillä heidän täytyi huhuilla Siriuksen perään raakaa voimaa tarvitessaan enemmänkin, kaiken tuntuen sujuvan turhankin vaivatta. Ja ehkä niin oli parempikin, kahdestaan tässä olisi voinut vierähtää huomattavan pidempi tovi, vaikka heillä olisikin ollut magiaa käytettävissään.
Päivä vaihtui illaksi, ja ilta lopulta yöksi. Sirius viihtyi yönsä pihalla meditoiden suojaisassa katoksessa, kaiken varalta pitäen silmällä hiljaiseksi käyviä seutuja. Qira puolestaan käpertyi Kalin ja tuon pennun seuraan nukkumaan, voimia kerätäkseen huomista varten. Yö ei ollut sen ihmeellisempi kuin mikään toinenkaan näin lämpöisenä kesäpäivänä, ja tuntui kuluvan omalla painollaan ohitse. Varhainen aamu lähti värittelemään taivaankantta vaaleanpunaisiin ja oransseihin sävyihin lopulta, hämärän väistyen taivaan suuren tulipallon tieltä ja herätellen valtakuntaa eloon jälleen uutta päivää varten. Valkeneva päivä herätteli myös Qiraa kevyestä unestaan, lämpimän yön jäljiltä kevyesti pukeutuneen noidan sivellen Kalin poskenpieltä kevyesti samalla hempeästi hymyillen. Hän kuvitteli jo mielessään heidän heräävän näin uudelleen myöhemminkin uuteen valkenevaan aamuun, jos Kali vain viipyisi hänen luonaan. Sitä kuitenkin ehtisi miettiä myöhemmin, sillä tänään heillä olisi tekemistä.

Sinä varhaisena aamuna ovelta kantautuikin lopulta koputus. Rauhallinen, mutta päättäväinen. Ja Syöjätär tunnisti sen tyylin. Sikäli mikäli kyseessä olisi ollut Artania olisi Sirius varmaan pitänyt suurempaa mekkalaa pihamaalla koirien tavoin, mutta kyseessä oli epäilemättä Mordecai. Ja Kaváldthalr tuskin oveen koputtaisi uudemman kerran, joten jommankumman heistä olisi parempi nousta pedistä avaamaan ovi piakkoin ennen kuin heidän portaalimestarista olisi tyystin tiessään.
”Menetkö sinä vai minä vastaanottamaan vieraamme?” Qira tiedusteli yhä hymyillessään suloisesti Kalin viereltä.


//Cryptin Puumat on niin super team et kaikki loputkin mahdolliset urheilujoukkueet lopettaa Cryptissä. Kuiskaus yritti vielä osallistua mut peru lopulta kun kuuli mistä on kyse puumien suhteen//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Avatar

Monarkki

Viestit: 14591

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 11, 2021 12:45

Re: Demonittaren paluu

Tuumasta käytiin toimeen, Kali ja Qira katsoivat kakaran ensinnä kapaloihin ja levolle, ennen kuin kolmikko keskittyi tavaroiden pakkaamiseen. Kali tietenkin katsoi kasaan vain tärkeimmät ja tarpeelliset, kaiken turhan, kuten mitäänsanomattomat huonekalut voisi jättää jälkeen. Kellarin aarteet pakattiin puisiin laatikkoihin, joita kellari itsessään oli jo täynnä ja käärittiin nahkaisiin paketteihin, jotta arvokkaat aseet ja taikaesineet pysyisivät suojassa ja tallessa. Osa sepän työkaluista lähti mukaan, sekä vaatevarastot ja koirien tarvikkeet. Eikä saanut unohtaa lapsen tavaroita, sekä aarrearkkua, johon Kali oli kerännyt vuosien varrella pesämunaa, haaveillen yhä kunnon kodista ja työpajasta, jonka vielä rakennuttaisi niillä rahoilla.
Koko päivä siinä kuluikin ja illan tullen kaikki tarpeellinen oli pakattuna ja valmiina muuttoa varten. Illasta oli aika rauhoittua ja ruokailla, jonka jälkeen oli hyvä painua nukkumaan, Kali ottaen Qiran vuoteeseensa enemmän kuin mielellään. Ja se oli valehtelematta uskomattoman mukavaa saada pitkästä aikaa nukkua jonkun vierellä – lapsikin tuntui nukkuvan yön läpi ilman satunnaista heräilyä. Ja vaikka päivä oli ollut stressaava ja murheet eivät vielä olleet tiessään, sai Kalikin nukuttua hyvillä mielin yönsä yli, tietäen että Sirius piti vahtia pihalla koirien kera.

Aamun tullen oli rauhallista, Kalin heräten kyllä aamuvarhain, mutta kerta hänen ei tarvinnut nousta töihin tai lapsikaan ei rääkynyt, ei seppä halunnut nousta sijoiltaan minnekään. Joten hän käänsi vain kylkeään, nauttien tästä rauhallisesta hetkestä ennen toiminnantäyteistä päivää. Vaipuen takaisin kevyeen uneen, heräillen vasta kun tunsi keveän kosketuksen poskenpielellään, mikä sai sepän hymyilemään puoliunissaan. Tämä tuntui mukavalta. Näin olisi mukava herätä useamminkin. Mutta sen mukavan, rauhantäyteisen aamun kävi keskeyttämään koputus ovelta. Koputus, joka mahdollisesti pilasi erittäin mukavan muhinointi session, ennen kuin sellainen ehti edes alkaakaan. Kali kurtisti kulmiaan, huokaisten syvään samalla kun naamaansa paremmin tyynyynsä painoi. Pian kuitenkin kuullen Qiran kysymyksen, tummahipiän ollen varma että kyseessä oli paikalle kutsuttu uusi kasvo. Sirius olisi varmasti vain kävellyt sisään – jahka ensin olisi koputtanut kohteliaisuussyistä. Koiratkin haukkuivat siihen malliin pihalla, että paikalla oli joku uusi.

”Mm’mmm… Menepä sinä ottamaan hänet vastaan näin ensinnä”, Kali aloitti, viimein silmänsä avaten ja venytellen, ”Ties vaikka aamukiimoissani menen ja pelästytän hänet tiehensä”, seppä virnisti, vilkuillen Syöjättären puoleen kulmiaan kohottaen vihjailevasti.
”Tulen aivan kohta perästä…”, hän kuitenkin lisäsi, uudemman venyttely kerran nousten viimein istumaan vuoteelle ja lopulta nousten ylös kokonaan, käyden ensitöikseen kurkkaamassa pentunsa tilan. Bolormaa makoili kehdon vieressä vahtimassa, koputuksen kuultuaan koira oli alkanut tuijottamaan ulko-oven suuntaan valppaana. Kakara näytti vielä nukkuvan, mikä oli ihme, mutta jos pieni käärö halusi kapaloituna vielä jatkaa unosiaan, niin ei Kali kehdannut tuota herätellä. Eiköhän se rääkäisisi sitten, kun ruokaa haluaisi.

Seppä veti ylleen nopeasti hieman parempaa vaatetta, jakoihinsa kepeät caprimalliset kangashousut ja yläkroppaa verhoamaan valkean, löysän ja kepeän tunikan. Paremmat vaatteet ehtisi vetää ylle sitten kun olisi aika alkaa tavaroita siirtelemään. Niine hyvineen Kali käveli tuvan puolelle, tapaamaan tätä velhomestaria joka heitä oli saapunut auttamaan Qiran pyynnöstä.
”Ja tässäkös meillä on sitten se portaali mestari?”, Seppä tuttuun tapaansa reippaasti kävi kommentoimaan, vaikka vielä olikin jonkinlaisessa aamukoomassa. Heti ensitöikseen silmäillen uutta vierasta päästä varpaisiin arvioivasti.


// No todellakin. Kuiskaus ei uskalla tulla edes lähelle kun Puumat on liikenteessä. Pojat pysyy mielellään kotona //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4196

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Tammi 12, 2021 5:39

Re: Demonittaren paluu

Qira, Lothar


”Se olisi näkemisen arvoista.” Qira tuumasi lyhykäisyydessään, silmäillen petikumppaninsa venyttelyä virnistäen.
”Pyydän hänet sisälle, älä sinä suotta kiirettä pidä aamutoimiltasi”, noita hymisi seuraillen hetken Kalin toimia, kunnes itsekin rentoon paitaansa pukeutuneena kampesi itsensä ylös, aluksi hiuksensa sukien kutakuinkin kuosiin. Mustahaltia hymyili itsekseen lempeästi. Qira ei ollut ajatellut Lotharin saapuvan näin pian, mutta kenties vampyyri oli ollut lähimailla tai muuten vain kiireinen jotta halusi selvittää tämän tapaamisen nopeasti pois päiväjärjestyksestään. Pääasia lieni että Mordecai oli kuitenkin tullut paikalle, ja mitä pikemmin sen parempi tässä tapauksessa kaiketi.

Qira pukeutui nopeasti tummiin housuihinsa, jättäen paidanhelmansa kuitenkin repsottamaan rennosti niiden ylle. Ei hänellä ollut tarvetta pukeutua koreasti, hänen tietäen Lotharin kuitenkin ylittävän heidän tyylitajunsa vaikka Qira olisi pukenut päälleen maailman övereimmän koltun ja korut kaupanpäälle. Ja niinhän siinä kävikin, mustahaltian asettuessa nojailemaan vasten ovenkarmeja silmiään hieroen, silmäillen edessään olevaa ilmestystä. Velholla oli yllään aristokraattisen siisti asukokonaisuus, tumma pitkähelmainen liivi ja valkea paita, jonka olkapäältä kyläpäällikkö kurottui suoristamaan muutaman puolihuolimattoman olemattoman rypyn. Toisen ulkoasu oli epäilemättä viimeistelty silkkisellä hiusnauhalla, sillä miehen hiukset oli sidottu tuon selän taakse siistiksi kimpuksi.
Sanoit että kyse on jostain kiireellisestä?” Lothar hymähti rauhallisesti, arvioiden silmäillen oven avannutta ystävätärtään. Ei hän olettanut, että Qiran asialla olisi ollut kiire. Muuten häntä olisi vaadittu paikalle sillä punaisella sekunnilla. Mutta jotain A’daruililla oli mielessään, ja kenties hän saisi vielä kuulla siitä, jos malttaisi kuunnella niin pitkään.
Ehkä valehtelin, mutta pikkuisen vain tosin.” Noita virnisti maireasti miehelle, vilkaisten velhosta ohitse Siriukseen, joka seinänvierustalta alkoi itsekin havahtua paremmin elämään puheen myötä. Ehkä pian olisi aika ruveta töihin, ja sen sijaan että kukaan liskopetoa tulisi erikseen tökkimään, aikoi Sirius jo jaloitella valmiiksi ja mennä hössöttämään koirille sillä välin, kun paikalliset asioitaan hoitaisivat.
Tiedänhän minä sen”, Mordecai hymähti mustahaltian kasvoja silmäillessään kaikessa rauhassa, Qiran tehden lopulta hänelle tietä astua sisään hämärään sepän pajaan kanssaan.

Tilat eivät olleet hääppöiset, mutta mitä tällaiselta pajalta olisi voinut olettaakaan. Eipä Mordecaista ollut kenenkään asuintapoja kuitenkaan arvostelemaan ja ketään erikseen asiasta sättimään. Velho seisahtuikin odottavaisena aloilleen kätensä puuskaan kohottaen, helmiäisen katseen seuraten Qiraa ehkä turhankin terävästi sillä hetkellä. Ainakin etäinen kumppaninsa oli kunnossa, vaikka Lothar aistikin jo eripuraisista auroista että täällä oli tapahtunut jotain ikävää lähipäivinä.
Ilmeisesti talon emäntä otti saapuakseen heidän seuraansa myös pian, Kaváldthalrin luoden katsahduksen ruskeatukkaiseen naiseen, jota hän ei voinut väittää tavanneensa aikaisemmin. Hänen toinen kulmansa kuitenkin kohosi kysyvästi naisen kysymyksen myötä, eikä Lothar voinut kuin vilkaista se kysyvä ilme kasvoillaan myhäilevään Qiraan.
”Portaali…” Hän huokaisi tympääntyneeseen sävyyn, Mordecain kohottaen toisen kätensä hieromaan ohimoitaan, ”Qira mitä sinä haluat?”
”Portaalin! Me haluamme portaalin.” Haltia hihkaisi innoissaan kätensä yhteen tuoden ja hymyillen suloisesti, ”Asialla on suhteellisen kiirus, sillä emme tiedä onko itse perkele saapumassa vieraisille vielä tämän päivän aikana. Ja vakuutan ettei hän tyydy hienoimpaankaan mahdolliseen kahvitarjoiluun siinä tapauksessa.”
”Ystävättäreni muuttaa luokseni väliaikaisesti”, Qira jatkoi selitystään, viitaten sanoillaan tietenkin Kaliin.
”Ja sinä haluat portaalin täältä kotiisi muuttoa varten?”.
”Kyllä!” Mustahaltia näytti olevan mielissään Mordecain päästessä jyvälle suunnitelmasta nopeasti erikseen selittelemättä, tapojensa mukaisesti.

Qira olisi varmaan kyennyt samaan jo itsekin, mutta hänellä oli ollut viime aikoina muutakin tekemistä kuin keskittyä kartuttamaan taitojaan. Hänelle perhe ja ystävät kulkivat kaiken muun edellä, ja ehkä asiaan oli vaikuttanut myös se, ettei Lotharilla ollut aikaa viipyä hänen luonaan yhtä paljon mitä aikaa sitten ennen.
”Tarvitsen apuasi Lothar, ja vannon ettei sinun tarvitse auttaa meitä kantamisessa noissa hepenissäsi.” Qira mutristi huuliaan, kunnes ne kääntyivät jälleen suloiseen hymyyn Mordecain luimistaessa korviaan ja hymähtäessä terävästi noidan sanoihin. Yksi portaali sitten, mutta toista ei tulisi, ja hän ei koskisi yhteenkään tavaraan mahdollisesta muuttokuormasta.
”Otan tuon myöntävänä vastauksena rakas.” Syöjätär myhäili voitokkaana kääntyessään viimein kunnolla Kalin puoleen, ”Meidän lienisi varmaan parempi vähintäänkin aamiaistaa tosin aluksi ennen töihin alkamista, vai mitä olet mieltä?”


//Kuiskaus ois rökitetty pelkällä vilkasulla, liian alfa mami energiaa poikasille. Ainoo joka jäis koittaan onneensa ois Deli ja se hylätään jälkeen enemmän kun mielellään//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
Edellinen

Paluu Asunnot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö