Sunnuntai part 2

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

Sunnuntai part 2

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Joulu 2007, 23:22

Oli edelleen Sunnuntai ja Käytyään Aroilla Blackin kanssa, Ophelia ei millään malttanut jäädä paikoilleen kappeliin ja olla tekemättä yhtään mitään vaan päätti lähteä ulos, enimmäkseen vain katselemaan taivasta.
Ophelia istui kappelinsa pienellä kuistilla, pidellen teekuppia käsissään ja katseli kuinka tummat pilvet menivät ohi auringon, välillä peittäen tämän taaksensa. Aroilla oli ollut hyvin tuulista, niin oli täälläkin ja siksi ilmakin olikin hieman kylmähkö.

Ophelia ei lähtenyt kuitenkaan kappelinsa selustalta pois, hän oli jo kerran kadonnut mystisesti Blackin kanssa aroille ja ajatteli että nyt oli parasta pysyä kappelin lähistöllä ihan siltä varalta jos joku tulisi ripittäytymään.
Kuuma tee höyrysi kylmää ilmaa vasten ja lämmitti Ophelian kätösiä mukavasti, taivas näytti keräävän puoleensa myrskypilviä, mikä saattaisi tarkoittaa että pian alkaisi satamaan, ehkä jopa ukkostamaankin.

Ophelia ei pitänyt ukkosesta, sillä uskoi että se olisi merkki jumalan raivosta, ettei jumala ollut tyytyväinen kansaansa eikä Ophelia yhtään ihmetellyt miksi. Se johtui tästä sodasta, Ophelian tehtävä papittarena oli vain rukoilla kyläläisten ja lähimmäistensä parasta, se oli tällä hetkellä ainoa asia mitä hän pystyisi tekemään.
Ophelia heilutteli jalkojaan ilmassa ja hörppäsi kupin kuumaa ja katsahti sitten alas, tuuli lennätti hänen hiuksiaan kevyesti sivulta toiselle, riippuen siitä kuinka nopeasti tuuli vaihtoi suuntaansa.

Ophelia päätti noudattaa Blackin neuvoa ettei puhuisi asiasta kellekkään ja sen takia ei itse ajatellutkaan koko asiaa Henrystä saatika Aranista. Ophelia ei myöskään ajatellut sitä pahemmin että Blackissä olisi vampyyrin verta, hän ei välittänyt yhtään, hän ei kuitenkaan laskisi Blackiä yhdeksi pimeyden olennoiksi kuten hän laski Hukan.. Siis Adanin.
Sitten Ophelia tirskahti;
'Hans! Hänen nimensä on Hans!' Ei siinä että nimessä olisi ollut jotain vikaa mutta se sai silti Ophelian hymyilemään ilosta, hän oli nyt yksi harvoista jotka tiesivät Blackin etunimen!

//Ömmh... Mikäs teema tänne?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2007, 23:47

Lily

Lily oli lopen uupunut, mutta silti hänellä riitti voimia nähdä Opheliaa! Ophelia oli henilö, jonka Lily oli valmis näkemään kuolinvuotellaan. Lily oli tänään jo kerran nähnyt Blackia, joten päätti nyt jättää tämän omiin oloihinsa.
Lily hyppeli iloisesti läpi linnan pihan, kohti Ophelian kappelia. Lily näki jo kaukaa että Opheilia istui terassilla, mutta päätti olla vaihteenvuoksi säädyllinen ja olla huutamatta kaukaa.

Sää oli hieman kylmähköä, joten Lilyllä oli normaalin mekkonsa kanssa tumma viitta. Tuulen puuska lennätti Lilyn hiukset taakse ja takaisin eteen. Hänellä meni hetken aikaa setviä hiuksensa pois kasvoilta. Koska tämä toistui monta kertaa, Lily päätti sitoa hiuksensa nutturalle, samalla kun käveli.

"Hei Ophelia!" Lily tevehti iloisesti samalla kun viimeisteli nutturaansa.
"Päätin tulla tänne... Minulla oli niin tylsää" Lily sanoi ja istui Ophelian viereen.
"huh, tänään oli aika normaalin oloinen päivä.. verrattuna viimepäivien tapahtumiin.. Kävin Kiran, sen tallitytön, kanssa ratsastamassa.. ja sitten kävi esittelemässä Kiran Blackille, josko tämä ottaisi Kiran oppipojakseen" Lily selitti päivän tapahtumia Ophelialle.
"Mitäs sinä olet tänään tehnyt? Kuulin että olit Blackin kanssa jossain" Lily sanoi katsahtaen Opheliaan.

// LASTEN LAULUT! Puff on lohikääärme, niin iloineeen, on haalenneet ja vaalenneet kaikki vanhat suomut sen! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 00:05

Ophelia

Ophelia huomasi Lilyn vasta sitten kun tämä tervehti tätä ja oli selivästi laittamassa hiuksiaan nutturalle, mikä sinänsä oli ihan käytännöllistä näin tuulisena päivänä.
"Hei Lily!" Ophelia tervehti takaisin, hän oli jo ehtinyt kaipaamaankin Lilyä ja jos totta puhuttiin, hänelläkin oli tylsää että seura kyllä kelpasi.
Ophelia kuunteli mitä Lily päivästään puhui. Tämä oli kuulemma käynyt ratsastamassa jonkun Kiran nimsen tallitytön kanssa ja käyneet sitten myös Blackillä? Ophelia tiesi että Black oli oppipoikaa vailla muttei uskonut että joku tosissaan uskaltautuisi tämän oppilaaksi, Kiraa hän ei tosin tunenutkaan.

"Kävimme vain aroilla keräämässä punaheinää... Se auttaa kuulemma ihottumaan ja parantaa verenkiertoa. Siellä muuten tuuli aivan kamalasti mikä toikin mieleeni sen leijan jonka onnistuimme aina lennättämään ylimmän puun latvaan." Ophelia selitti kikattaen lauseen lopussa, jättäen kaiken muun pois, kuten sen että he olivat törmänneet Blackin nuoruuden 'ystävään' joka nyt sattui olemaan vampyyri ja kaikki ne puheet mitä he olivat Henrystä puhuneet.

"Onko Blackillä nyt sitten oppilas?" Ophelia kysyi katsoen Lilyyn samalla kun heilutteli jalkojansa ilmassa kuistin reunalla. Black ei ainakaan ollut sanonut mitään mistään oppipojasta sanaakaan mutta kai se sitten oli Blackin tapaista, ei Ophelia oikein tiennyt sen paremmin, ainakaan vielä.

//Pienen pieni veturi, aamulla kerran! Hieroi hyvin savusia silmiään! Sitten se tuhisi ja puhisi ja yski, tsuku tsuku tsuku, nyt lähdetään!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 00:16

Lily

"Niin se leija!" Lily totesi nauraen kevyesti.
"huh? noh.. en ole varma, Black sanoi että suostuisi ottamaan Kiran ehkä.. ensin Kiran piti lukea yksi kirja" Lily selitti.
"Leijasta tuli mieleen, Henry ajatteli viedä minut metsään retkelle.. hän on kuulemma löytänyt sen kukka paikan, missä äiti tapasi käydä poimimassa kukkia" Lily selitti.
Hänelle oli tullut Henry mieleen siitä, kun tämä tapasi noutaa heidän leijojaan puista ja ties mistä.

"mutta en tiedä viitsinkö lähteä.. varsinkaan näin räjähdysalttiina aikana" Lily sanoi hieman allapäin.
Hän tosiaan halusi käydä paikassa, mutta ei uskaltanut Aranin takia.. toisaalta olisihan hänellä Henry suojana.
"Miiiille sinä hymyilit itseksesi ennen kuin tulin?" Lily kysyi Ophelialta, vaihtaen puheenaihetta.
Hän oli nähnyt kuinka Ophelia oli hymyillyt itsekseen, ennen kuin hän tuli ja halusi nyt tietää mistä tämä johtui.

// prinsessa ruusu linnassaan, linnassaan, linnassaan, prinsessa ruusu linnassaan, linnassaan. ON pahan noidan pauloissa, pauloissa... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 00:38

Ophelia

Lily Henryn kanssa?! Eikä! Ophelia ei luottanut Henryyn muittei voinut tätä ääneenkään sanoa, tosin kyseessä saattoi ihan hyvin ollakkin harmiton reissu kukkaniitylle, sitä Ophelia ainakin hartaasti toivoi.
Ophelian onneksi tosin Lilykin oli hieman epäröivä, ei tosin aivan samasta syystä mutta silti. Ophelia ei pahemmin uskonut että Lily olisi vaarassa haltijoiden hyökkäyksille sillä Henryhän kaveerasi näiden kanssa... Se taas että Lily kidnapattaisiin Henryn avulla olisi myös hyvinkin mahdollista... Huoh.

No onneksi puheenaihe vaihtui, tosin Ophelia oli nyt umpikujassa. Lily oli saanut tämän kiinni aikaisemmin nauramisesta ja kyseessä sattuikin olemaan Blackin etunimi mitä Black vaalikin salassa kuin suurtakin aaretta.
"Heheh! Se on salaisuus, mutta saatan paljastaa sen sinulle jos lupaat ettet kerro kenellekkään että kerroin, varsinkaan Blackille!" Ophelia sanoi naurahtaen pidellen etusormeansa suunsa edessä, viittoen että se todella oli salaisuus.

Jos Lily lupasi ettei paljastaisi kellekkään mitä Ophelia oli aikeissa sanoa niin tämän ei tarvinnut pelätä saavansa selkäsaunaa Blackiltä eikä tämän myöskään tarvinnut valehdella Lilylle, tosin aihe oli tällä kertaa melko harmiton että tuskin valehtelu olisi satuttanut, mutta Ophelia ei sitä miellellään kuitenkaan tehnyt.

//Hämä hämä häkki... JÄI TIEJYRÄN ALLE!! MWAHAHAHA!!//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 03 Maalis 2008, 19:40, muokattu yhteensä 2 kertaa
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 00:48

Lily

"No? Kerro pois, minä en kerro kenellekkään! En edes Blackille" Lily sanoi ja nojautui Opheliaan päin, sillä hän todellakin halusi tietää, mikä oli niin salaista.

Asian täytyi koskea Blackia.. kun kerran varsinkaan Blackille ei saanut kertoa.
Lily rakasti salaisuuksia! Hän tykkäsi kuulla ja säilyttää niitä ja jakaa omiaan. Oikeastaan Ophelia oli ainoa joka tiesi suurimman osan Lily salaisuuksista, jopa joitakin mitä hänen isänsä ei tiennyt. Esimerkiksi sen että Lilyn rannekoru oli saatu aikoinaan Aranilta.. jos Harald olisi tämän tiennyt, koru olisi lentänyt mereen ajat sitten.

Missäkö koru nyt oli? Lily oli jättänyt sen Aranille, silloin kun he olivat siellä käyneet.. mutta tällä kertaa Lily oli ottanut soittorasian. Se oli nyt hänen kirjoituspöytänsä laatikossa, papereiden ja muun rojun alla piilossa. Lily oli kerran vain soittanut sen, mutta hänelle tuli paha olo kuunnellessaan sitä, joten hän oli sulkenut rasian ja pistänyt sen piiloonsa.

"Liittyykö asia jotenkin Blackiin sitten?" Lily sanoi ja näki silmäkulmassaan jonkun lähestyvän, se joku oli erittäin tuttu.. se oli Henry.

// hämä hämä häkki, kiipes katolle, avas katto luukun, pissi matolle! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 01:09

Ophelia

Ophelia luotti että Lily pitäisi salaisuuden itsellään, tämä ei tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta kun he olivat jakaneet salaisuuksia toisilleen.
He olivat aina pienenä jakaneet suurimman osan salaisuuksistaan toistensa kanssa, olivathan he sentään parhaita ystäviä ja Lily olikin yksi harvoista joka oikeastaan, näin kuninkaan lisäksi tiesi Ophelian menneisyydestä, ja se oli jotain mitä Ophelia ei uskoutuisi vielä Blackillekkään kertomaan.

Joskus he varastelivat uunituoreita sämpylöitä ja saivat vihaiset kokit peräänsä tämän takia ja joskus taas olivat menneet talleille ilman lupaa syöttämään hevosille omenoita ja tallipojat ihmettelivät miksi hevosille alkoi kerääntyä ylimääräistä painoa.
Ne olivat varsin huolettomia aikoja, sotakaan ei ollut läheskään yhtä syttymispisteessä mitä se nyt oli, eikä siis Opheliallakaan ollut varaa olla niin kevytmielinen mitä silloin oli ollut joskus hyvinä aikoina.

"Kyllä, minä nimittäin..." Ophelia hiljensi ääntään lauseen lopussa, hänki oli sivusilmällään nähnyt että joku oli heitä lähestynyt, ja kaikista maailman henkilöistä sen piti olla Henry.
Veisikö Henry nyt Lilyn pois?
Niille kukkaniityille mitkä tämä oli väittänyt löytäneen?
Ophelia päätti jättää salaisuuksien jakamisen tuonnemmaksi ja jäisi seuraamaan mitä Henry oikein heistä taikka Lilystä halusi...

//umm... NEALS HOKELSSON! *ärsyttävää vihellystä*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 01:37

Henry&Lily

"Mitä.." Lily aloitti, mutta tajusi miksi Ophelia oli hiljennyt.
"Terve taas" Henry sanoi osittain Ophelialle, osittain Lilylle.
"Hei Henry.. mitäs sinä täällä?" Lily kysyi hieman epäillen, mutta iloisella äänellä.
"Minulla olisi asiaa.. ainakin sinulle" Henry sanoi ja viittoi Lily tulemaan luoksensa.

Lily vilkaisi Opheliaa ja hyppi sitten Henryn luo, kuuntelemaan mitä asiaa tällä oli. Lily joutui katsomaan Henryä yläviistoon, sen verran pitkä tämä oli. Heistä kyllä näki että he olivat sisaruksia, sen huomasi kasvonpiirteistä. Tosin luonteiltaan ja tavoiltaan he olivat aivan erillaiset!
Henry alkoi puhua Lilylle, hetken aikaa puhuminen näytti rauhalliselta, mutta sitten Henry selvästi kiihtyi, mikä taas sai Lilyn suuttumaan.
Äänen sävy muuttui ja tuli yhä lujemmaksi, molemmat huitoivat käsillään sinne sun tänne, Lily tuuppaisi Henryä kauemmaksi ja peruutti kohti Opheliaa.
"Minulla on oma elämäni ja haluan elää sen niin kuin tahdon! Sinulla, eikä kellään ole oikeutta määräillä mitä teen, minne menen, miten elän ja kehen rakastun!" Lily huusi nyt niin kovaa että Opheliakin varmasti kuuli sen.
"niin mutta velho! Lily, hän on velho!" Henry sanoi, ehkä hieman halveksivaan äänensävyyn.

Lilylle tuli tunne että kaikki vihasivat Blackia, mutta hän ei välittänyt.
"paraskin puhuja! Sinä hypit pitkin metsiä vihreissä housuissa! mene vain takaisin sinne" Lily sanoi ja istui takaisin Ophelian viereen.
Henry katsoi hetken aikaa hiljaa, näytti siltä että hän aikoisi sanoa jotain, mutta hän vain heristi nyrkkiään, kääntyi ja käveli pois.

Lily painoi kasvonsa käsiinsä ja huokaisi syvään.
"jos en olisi prinsessa tämä olisi paljon helpompaa" Lily sanoi ja nosti katseensa Opheliaan.
"niin.. olit kertomassa jotain?" Lily jatkoi, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

// olen oomeena, olen oomeena, olen pyöreä ooomeeenaaaaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 02:11

Ophelia

Se tosiaan oli Henry, Ophelia ajatteli vaikka se oli ollut selvää jo viimeisen puoli minuuttia.
Ophelia piti suunsa supussa, eikä vastannut Henryn tervehdykseen, tämä oli varmaankin tullut vain voidakseen vaihtaa Lilyn kanssa pari sanaa.
Ophelia katsahti Lilyyn siinä missä Lily katsahti häntä, ennenkuin hyppelehti kauemmaksi Henryn kanssa että he voisivat puhua kaksistaan.
Ophelia jäi siihen, pidellen teekuppiaan kaksin käsin eikä tee ollut enää edes lämmintä.

Ophelia katseli taphatumia kauempaa kappelinsa kuistilta, keskustelu näytti ihan rauahlliselta ja normaalilta, kunnes Henry selvästikin alkoi korottamaan ääntään mikä taas sai Lilyn korottamaan ääntään kahta kauheammin. Sen n'ki jo kaukaa että nämä kaksi tappelivat, kädet huitosivat ja viittosivat sivulta toiselle samalla kun nämä kaksi yrittivät ilmaista itseään. Sitten Lily tuuppasi Henryä kauemmaksi itsestään, Lily oli selvästi saanut keskustelusta tarpeekseen, eikä kestänyt kauaa kunnes Opheliallekin selvisi jutun aihe, sen verran kovaa Lily oli huutanut.

Lily istahti takaisin Ophelian viereen, samalla hätistäen Henryä menemään muualle mikä onneksi tehosikin.
Ophelia nosti jalkansa kuistille ja halasi jälleen polviaan, katse suunnattuna Lilyyn, tyhjä tee kuppi tämän vasemmalla puolella ja Lily oikealla. Jos Lily ei olisi prinsessa, hänen liittonsa Blackin kanssa olisi paljon helpompi tapaus, Opheliakin ymmärsi sen mutta ei uskonut että se vielä Lilyä lannistaisi, olihan hänen isänsä sentään suostuvainen.

Ophelialta meni halut kertoa Henryn mukana. Äsken hänellä oli vielä hilpeä olo säästä huolimatta mutta huoli siitä mitä Henryn päässä mahdollisesti liikkui lisäsi huomattavasti tummia pilviä taivaalle. Tuntui että hänen niskaansa sataisi, kunhan ei vain alkaisi ukkostamaan, näin kuvainnollisesti.
Ophelia oli hetken hiljaa kun katsoi silmät tyhjinä suuntaan minne Henry oli painaltanut.
Sitten Ophelia katsahti Lilyyn ja yritti kerätä itsensä, yrittäen saada jonkinlaista hohtoa aikaiseksi kertoa mikä Blackin etunimi oli, mutta turhaan.
"Käy..Käykö että kertoisin joskus toiste?" Ophelia kysäisi nolona.
"Ei se muutenkaan kovin ihmeellinen ollut..." Ophelia lisäsi samalla kun kuuli sadepisaroitten hakkaavan terassia...

//HARD ROCK HALLELUJAH!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 02:30

Lily&Henry

"juu, mutta muistakkin kertoa sitten" Lily sanoi ja katsahti taivaalle.
Alkoi sataa, kevyesti, mutta silti sen verran että sateessa kastuisi.
Lily nosti kasvonsa kohti taivasta ja antoi sadepisaroiden valua pitin kasvojan.

Henry oli jäänyt talli katoskeen katselemaan Opheliaa ja Lilyä. Hän oli vihainen, nyt jos joku olisi tullut mölyämään omiaan hänelle, hän olisi voinut vaikka tappaa tämän. Hän manasi itsekseen, välillä mutisten ääneen.

Lily nousi ylös. Hän katseli tyjää pihamaata joka alkoi pikkuhiljaa jo olla märkä.
"muistatko.." Lily aloitti "Muistatko kun pieninä tanssitiin sateessa? Isä sai hepulin kun kuuli että vilustuin sateen takia.." Lily sanoi hymyillen.
"Tule!" Lily hihkaisi ja juoksi keskelle pihamaata.
Hän alkoi pyöriä ympyrää, levittäen kätensä. Hän keinahtelia ja tanssahteli sateessa, pitäen silmänsä kiinni. Hän oli aina rakastanut tanssimista ja tämä oli tilaisuus mitä ei saanut jättää käyttämättä!

Henry katsoi katoksesta kun Lily alkoi tanssahdella keskellä pihamaata.
"hmh..." Henry tokaisi itsekseen ja jäi katsomaan.
Lilyn tanssiminen toi mieleen hänen äitinsä. Heidän Äitinsä oli tanssinut aina kun siihen oli tilaisuus, Lily oli selvästikkin perinyt liikkeensä äidiltään.

// ... miten toi liitty aisaan? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 02:50

Ophelia

Ophelia vetäisi huppunsa päälleen, suojautuakseen sateelta. Hän ei ollut ottanut punaista viittaansa pois sitten Aroilla käynnin jälkeen.
Ophelia katsahti Lilyyn joka aloitti jättäen lauseen kesken ja muisti sitten itsekin ne ajat jolloin heillä oli tapana mennä sateeseen tanssimaan aina kun vain oli tilaisuus. Lily sairastui tämän takia ja Ophelia puolestaan sai nuhtelut, olihan hän Lilyn neuvonantajan alku tuolloin.

Ophelia sai parannella silloin Lilyä muutenkin vähän väliä, milloin ikinä tulikaan haava temmeltäessä taikka kuume sateessa tanssimisessa, se ei koskaan ollut kovin kaunis näky nähdä Lily sängynpohjalla kuumeisena ja silloin Ophelia sai kiittää luojaa että itse oli immuuni moisille sairauksille ja ruhjeille.

"Aa'a! Lily! Sinä vilustut!" Ophelia huudahti Lilyn perään mutta turhaan, prinsessa oli selvästi vaipunut omiin maailmoihinsa tanssiessaan sulavia tanssiliikkeitä keskellä sateen silmää.
Sitten välähti, Ophelia kiljaisi mutta hänen äänensä ei yltänyt ukkosen jyrinän ylitse.
Ophelia ponnahti seisomaan ja juoksi tanssivan Lilyn luokse hakien tapansa mukaan tästä turvaa. Ukkosta hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta! Arania hän enää vain vihasi! Viha ja pelko olivat kaksi eri asiaa! Ja juuri nyt ukkonen oli listan kärjessä.

//Miu? 83//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 03:05

Lily&Henry

Lily naurahti kun Ophelia syöksähti hänen luokseen, kun jyrähti.
Henry nosti katseensa Lilystä taivaalle, pilvet olivat tummat kuin yö.
Henry käveli nopein askelin Ophelian ja Lilyn luo.
"Eihän sinun ukkosta tarvitse pe..." Lily oli sanomassa Ophelialle kun Henry tarttui häntä ja Opheliaa käsistä ja veti nämä katokseen.
"Mistä hyvästä?!" Lily kysyi Henryltä joka istui tynnyrin päälle.
"Eniskis, sinä vilustut. toiseksi, ei ole turvallista olla ukkosella aukealla paikalla, kai sinäkin sen tiedät" Henry sanoi hieman nuhtelevaan äänen sävyyn.
"hmh.." Lily tuhahti ja istui alas.
"Siinä meni sekin hupi" Hän tokaisi kun kuivasi kaulaansa ja hartijoita.
Henry pyöritteli kiveä käsissään eikä sanonut mitään.

hetken oli hiljaista, sitten Lily alkoi hyräilemään lastenlauluja. Henry ei tykännyt tästä tavasta ollenkaan, se toi aina mieleen äidin, mutta hän ei sanonut yhäkään mitään.
"anteeksi" Hän sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
Lily katsoi häntä ja hymyili hetken.
"Annetaan nyt vain olla.." Hän sanoi ja katsoi Opheliaan.
"Sinä näköjään pelkäät ukkosta?" Lily sanoi ja samalla välähti ja samantien jyrähti kahta kovemmin mitä viime kerralla.

// MEOW! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 03:27

Ophelia

Lily rauhoitteli Opheliaa tämän syöksyttyä tämän syliin, mutta pian litisevin askelin lähestyvä Henry keskeytti Lilyn ja otti molempia käsistä kiinni raahaten nämä tallin katoksen alle.
Lily alkoi vaatimaan selitystä jolloin Henry paljasti huolehtivan isoveli-puolensa itsestään. Aukealla paikalla ei kylläkään ollut turvallista olla ukkosen aikaan, se ei Ophelian mielessä ehtiny edes käymään kun oli saanut pelätä taivaan putoamista niskaan.

Opheliakin istahti alas Lilyn vierelle, halaten jälleen polviaan, katse maata pitkin kierrellen. Kukaan ei sanonut hetkeen mitään, Lily ei vain ollut mielissään ettei voinut tanssia ja Henry puolestaan puolestaan pyöritteli kiveä sormissaan, sen verran Ophelia tätä vilkaisi kunnes painoi katseensa takaisin maahan, rukoillen ettei taivas putoaisi heidän niskaansa.
Sitten Lily alkoi hyräilemään lastenlauluja, ne olivat Opheliallekkin tuttuja mikä rauhoittikin hänen oloaan hieman. Hän ei muistanut lauloiko hänen oma äitinsä koskaan tälle, mutta ei viitsinyt pahemmin asiaa pohdiskellakkaan, siitä oli jo aikaa.
Sitten Henry rikkoi hiljaisuuden, pyytäen anteeksi Lilyltä sitä mitä oli aikaisemmin Lilylle räyhännyt.

Sitten Lily kääntyikin Opheliaan ja samassa jysähti aikaisempaa kahta kauheammin mikä sai Ophelian ulvahtamaan niin että hänen äänensä saattoi erottaa ukkosen jylinästäkin. Hän veti nopeasti punaisen hupun korvillensa, painaen myöskin kätensä korviensa päälle ja puristi silmänsä kiinni.
"AU~AU~AU~AU~AU!!" Ophelia viksi ja toivoi että ukkonen hellittäisi edes vähäsen.

//GRAU!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2007, 03:40

Lily&Henry

Lily meni lähemmäksi Opheliaa ja kietoi toisen kätensä tämän ympärille.
"Ei hätää, ei se ukkonen sinua syö" Lily rauhoitteli Opheliaa.
"Isä kertoi minulle kerran.." Henry aloitti ja kertoi tytöille tarinan ukkoslinnusta.

"Ukkoslintu oli suuri, kaunis lintu. Sen höyhenet olivat sähkön siniset ja nokka kultaa, silmät olivat vihreät. Ukkoslintu asui kaukana vuorilla, aivan vuoren huipulla. Se poistui sieltä harvoin ja silloin kun se poistuu, se nostattaa suuren ukonilman, ettei kukaan sitä näkisi. Ukkospilvien turvin se kaartaa suurine siipineen halki ilmojen, etsien ruokaa. Jyrinä mikä kuuluu tulee sen siivistä, kun se lyö ne nopeasti alas, salamat ovat sen sulkia, mitkä lähtevät irti ja tuhoavat itsensä. Ukkoslintu on vanha ja viisas, se on ollut maailmalla siitä lähtien kun jumala sen loi. Ukkoslinnun tehtäväksi annettiin ilman keventäminen, maan ravitseminen sateella, luoden uutta ja kaunista"

Henry lopetti tarinansa ja heitti kiven vähänmatkan päähän.
"minä en ollut kuullut tuosta" Lily sanoi hämmästyneenä tarinasta.
"Sinä et kuunnellut isää silloin pienempänä" Henry sanoi ja hymähti.
vaikka hän isäänsä nykyään vihasi, hän silti kaipasi niitä aikoja kun sai istua isän polvella, kuunnellen tämän suuria tarinoita.. vaikka tarinat olivat välillä tylsiä ja joskus jopa uskomattomia, niistä silti oppi aina jotain.
Tuon kaipuun pystyi lukemaan Henryn kasvoilta, siihen ei tarvittu edes ennustajaa.
Lily huomasi tämän ja pysyi hiljaa. Joskus oli parempi sulkea suunsa, ihan vain muuten.
ukkonen jyrisi jälleen. Lily vilkaisi taivaalle, koittaen nähdä meinikö pilvien välissä suuren suurta lintua, mutta turhaan.
"Pelottaako vielä?" Lily kysyi Ohelialta.

// HAU HAU WUF WUF MURRRRRRR //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Joulu 2007, 04:14

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa Henryn tarinaa ukkoslinnusta joka eleli vuorilla ja aina sieltä poistuttuaan se synnyttäisi juuri tällaisen ukonilman. Ophelia ei ollut kuullut tarinaa koskaan ennen, se oli varmaankin niitä kansantaruja mitkä kulkeutuivat sukupolvelta toiselle, raamattu ei ainakaan puhunut mitään ukkoslinnun luomisesta.

Ophelia katsahti varovasti taivaalle, jos vaikka näkisikin tämän Henryn tarinassa esiintyvän ukkoslinnun, mutta laski päänsä nopeasti taas alas kun vaimeampi jyrähdys iskeytyi taivaalta salamoineen jonnekkin kauas.
Ophelia ei vilkaissut Lilyä saatika Henryä kohti, nämä olivat molemmat aivan hiljaa.
Ophelialla itsellään oli kasa vanhoja satukirjoja komerossaan, näiden avulla Ophelia oli oppinut lukemaan, tosin Lilyn avustuksella, yksin hänen oli turha yrittääkään. Tarina punahilkasta oli yksi hänen suosikeistaan.

Se kertoi tytöstä joka piti aina yllään punaista hilkkaa, aivan kuten Ophelian punainen viitta, tosin Ophelia ei sitä usein yllään pitänyt.
Kerran punahilkka vastoin äitinsä tahtoa oli poikennut metsäpolulta, suden houkuttelemana tosin. Sillä välin kun punahilkka kiersi pidempää reittiä, susi pääsi tämän edelle ja loppujen lopuksi söi tämän isoäidin sekä itse punahilkan. Näin ei olisi käynyt jos punahilkka olisi vastustanut kiusausta ja totellut äitiänsä, mutta kuitenkin kaiken tämän jälkeen punahilkka pelastui suden vatsasta.
Ophelia keksisi tähän kohtaan vaikka mitä jumalan opetukseen vertaavia lausahdukisa, ehkä siksi myös pitikin juuri tästä tarinasta kaikista eniten.

"Vähän..." Ophelia vastasi, ei häntä pelottanut enää niin paljoa mitä äsken. Taivaskin näytti selkeytyvän hiukan, pysyen silti lyijyn harmaana, mutta sekin riitti helpottamaan Ophelian oloa.

//...Meiän piti kyll vetää lastenlauluja. Piippolan vaarilla ooli taalo! Hiijala hiijala HEI!.... hehe... Moo!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron