Henry
Jälleen kerran Henry jätti kommentoimatta Nikin puheisiin. Olihan se törkeää ja jokseenkin tylsääkin, mutta Henry ei halunnut alkaa väittelemään tässä tilanteessa. Hänellä ei ollut kovinkaan pitkä pinna, mikäli asioista alettiin kiistelemään. Mutta ajatus ikuisesti lapsena pysymisestä kyllä houkutteli. Lapsena kaikki oli niin helppoa. Ei tarvinnut murehtia mistään ylimääräisestä. Ja Henry ymmärsi erittäin hyvin, ettei kaikki voinut mennä hänen tahtonsa mukaan. Sen hän oli huomannut jo muutaman vuoden ajan. Jos totta puhutaan, Niki valitsi huonoimman mahdollisen hetken alkaa valistamaan Henryä moisissa asioissa. Prinssi oli juuri petetty ja sota oli julistettu, eikä Henry voinut olla tuntematta syyllisyyttä siihen, että yksi osa kylästä oli nyt pelkkää tuhkaa.
Prinssin harmiksi Niki ei ollut vielä lopettanut. Poika lähtikin harppomaan prinssin perään ja jatkoi puhumista. Henry laski mitäänsanomattoman katseensa poikaan, joka sanoi voivansa pitää huolen siitä, että Henry hankkiutuisi jonkun luokse, joka häntä voisi kouluttaa.
"Ketä sitten ehdotat?" Henry kysyi apaattisella äänellä "Jotkut pelkäävät alkaa opettamaan itse prinssiä siinä pelossa, että epäonnistuvat ja heitä syytetään siitä".
Kuningas oli puhunut pojalleen, että tuo voisi eliittikenraaleilta kysyä oppia. Siihen Henry ei kuitenkaan ollut sanonut mitään. Prinssi oletti, että nuo herrat olivat astetta kiireisempiä omien tehtäviensä parissa.. lisäksi nuori mies pelkäsi vanhoja ja kokeneita miehiä, joista muutama oli harvinaisen suorasanaisia.