Ylös, ulos ja lenkille. Herrani.

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2010, 10:57

Henry

Jälleen kerran Henry jätti kommentoimatta Nikin puheisiin. Olihan se törkeää ja jokseenkin tylsääkin, mutta Henry ei halunnut alkaa väittelemään tässä tilanteessa. Hänellä ei ollut kovinkaan pitkä pinna, mikäli asioista alettiin kiistelemään. Mutta ajatus ikuisesti lapsena pysymisestä kyllä houkutteli. Lapsena kaikki oli niin helppoa. Ei tarvinnut murehtia mistään ylimääräisestä. Ja Henry ymmärsi erittäin hyvin, ettei kaikki voinut mennä hänen tahtonsa mukaan. Sen hän oli huomannut jo muutaman vuoden ajan. Jos totta puhutaan, Niki valitsi huonoimman mahdollisen hetken alkaa valistamaan Henryä moisissa asioissa. Prinssi oli juuri petetty ja sota oli julistettu, eikä Henry voinut olla tuntematta syyllisyyttä siihen, että yksi osa kylästä oli nyt pelkkää tuhkaa.

Prinssin harmiksi Niki ei ollut vielä lopettanut. Poika lähtikin harppomaan prinssin perään ja jatkoi puhumista. Henry laski mitäänsanomattoman katseensa poikaan, joka sanoi voivansa pitää huolen siitä, että Henry hankkiutuisi jonkun luokse, joka häntä voisi kouluttaa.
"Ketä sitten ehdotat?" Henry kysyi apaattisella äänellä "Jotkut pelkäävät alkaa opettamaan itse prinssiä siinä pelossa, että epäonnistuvat ja heitä syytetään siitä".
Kuningas oli puhunut pojalleen, että tuo voisi eliittikenraaleilta kysyä oppia. Siihen Henry ei kuitenkaan ollut sanonut mitään. Prinssi oletti, että nuo herrat olivat astetta kiireisempiä omien tehtäviensä parissa.. lisäksi nuori mies pelkäsi vanhoja ja kokeneita miehiä, joista muutama oli harvinaisen suorasanaisia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Touko 2010, 17:24

Nikifor

Niki tiesi suunnilleen, keitä kuningas oli ehdottanut prinssille ja tiesi myös, ettei Henry perustanut tästä. Mistä aseenkantaja sitten tiesi tällaisia asioita? Hän oli vielä lapsi ja kaiken lisäksi lähes palvelusväkeä mikä teki hänestä näkymätöntäkin näkymättömämmän. Hän oli fiksu lapsi ja osasi kysyä muilta näkymättömiltä tietoja. Turha jututtaa herraa kun palvelijat tietävät huomattavasti enemmän.
"Eliittikenraalit osaisivat varmasti antaa teille arvoistanne opetusta", poika totesi. "Mutta käsittääkseni ette ole innostuneet tästä - ovathan he kiireisiä miehiä itsekin. Täällä on kuitenkin eräs taitava miekankäsittelijä, joka ei ole kiireinen tulevan sodan kanssa."
Nuorukainen hymyili pirullisesti. Hän tiesi ettei Henry luultavasti tulisi pitämään hänen ehdotuksestaan. Siksi se olikin hauskaa sanoa ääneen. Suorastaan ratkiriemukasta.
"Setänne Donald Scarlington", poika totesi. Hänen äänensä pysyi melko tasaisena. "Voisitte kysyä häneltä. Olen kuullut, ettei hän ole suorastaan heikko miekan käsittelijä. Hänen ruumiinrakenteensa ja taistelutyylinsä oletettavasti myös muistuttaa teidän tyyliänne joten uskon, että hän on oikea valinta. Hän ei taistele kuten voimakas mies, hyvä opettaja teille, joka ette ole suorastaan voimalla pilattu, teidän korkeutenne."
Pisamakasvoinen hymyili edelleen.
"En näe mitään syytä, miksette voisi pyytää häntä. Hän ei osallistu sodan valmisteluun ja luultavasti jää tänne pitämään huolta kaupungista jos ja kun sota syttyy."
Donald oli niitä ihmisiä, joka jätettiin helposti pois laskuista. Mies viihtyi paljon omassa seurassaan ja eli välillä täysin eri rytmissä kuin muu linna.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2010, 18:26

Henry

Henry mutristi huuliaan pienesti Nikin alkaessa puhumaan eliittikenraaleista. Molemmat tiesivät että nuo olivat kiireisiä miehiä. Henry ei edes halunnut ajatella noiden häiritsemistä.
"Kuten sanoit, he ovat kiireisiä" Henry totesi Nikin sanojen perään, hieroen pienesti ohimoaan.
Hän ei oikeastaan tiennyt mitä tästä tilanteesta olisi pitänyt ajatella. Nuori poika neuvoi häntä koulutuksen kanssa. Tuntui hölmöltä. Mutta toisaalta, pieni osa Henrystä halusi Nikin potkivan prinssiä eteenpäin tämän asian suhteen. Kukaan muu kun sitä ei tuntunut tekevän.
Nikin seuraava ehdotus sai Henryn vilkaisemaan poikaan erittäin kysyvästi. Eikö tuo tiennyt millaiset välit kuninkaan veljellä ja kruununprinssillä oli?! Henry ei vihannut setäänsä, vaan pelkäsi. Melkein yhtä paljon mitä isäänsä. Donaldin luo marssiminen kuulosti erittäin epähoukuttelevalta, mutta samalla erittäin säälittävältä. Kaksikon viimeinen tapaaminen kun ei ollut kovinkaan valoisa, eikä Henry todellakaan halunnut kuunnella "Kyllä sitä nyt ryömitään sedän luo kun apua tarvitaan"- puheita siltä mieheltä.

"Oletko hullut?!" Henry kysyi "Luulisi sinun tietävän ihan hyvin ettei välini setäni kanssa ole mitenkään kehuttavat. Lisäksi se mies ei pidä minusta sitten yhtään, joten miksi ihmeessä edes harkitsisinä häntä opettajakseni?"
Niki oli kyllä oikeassa siinä, että Donald olisi täydellinen opettaja Henrylle, se prinssi oli pakko myöntää.. mutta tuo ei ollut tarpeeksi vahva syy hänelle lompsia setänsä eteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Touko 2010, 19:04

Nikifor

Niki kohotti terävää leukaansa miehen kysyessä, oliko hän hullu ja perustelemalla väitteensä sillä, että pojan luulisi tietävän millaiset prinssin ja hänen setänsä välit olivat. Mistä Henry tiesi, pitikö hänen setänsä hänestä vai ei? Eihän nuorukainen ollut paljoakaan hänen kanssaan tainnut keskustella.
"Ei opettajan ja oppilaan tarvitse pitää toisistaan. En minäkään ole koskaan pitänyt minun opettajistani", poika totesi. "Mutta silti minä olen kestänyt sen. Miksette te muka pystyisi siihen samaan? Minä kuitenkin olen pelkkä lapsi, eikö teidän pitäisi kerrankin näyttää että teillä on edes puoliksi yhtä paljon munaa kuin minulla?"
Niki ei osannut puhua kuin lapsi vaikka hän käyttikin tässä tilanteessa ikäänsä lyömäaseena. Tapana vedota Henryyn, joka ei mitä ilmisimmin osannut juuri nyt ajatella yhtään käytännöllisesti tai muutenkaan järkevästi.

Tietenkin pojalla oli myös järki puolellaan. Hän näki olevansa tässä kiistassa huomattavasti paremmassa asemassa kuin Henry.
"Ja eikö jo se, kuinka täydellinen opettaja hän teille on, ole riittävän hyvä syy pyytää häntä? Luopukaa turhamaisesta ylpeydestänne. Huomaatte ehkä, että hän on tullut teitä puolimatkaan vastaan." Se oli tietenkin erittäin epätodennäköistä. Donald oli niitä miehiä, jotka eivät tulleet ketään puolimatkaan vastaan. Ei edes omaa veljenpoikaansa.
"Ja jos haluatte, minä voin etsiä keinon ehdottaa sitä hänelle muuta kautta." Valitettavasti Niki ei voinut noin vain marssia kuninkaan veljen puheille. Hän oli korkea-arvoisessa asemassa lapseksi mutta ei läheskään tarpeeksi korkeassa puhutellakseen oma-aloitteisesti Donaldia.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2010, 11:15

Henry

Ei opettajan ja oppilaan tarvitse pitää toisistaan. Tuossa oli perää, mutta mieluummin Henry työskenteli jonkun kanssa jonka kanssa hän tuli juttuun. Ja Henryllä jos kellä oli varaa nirsoilla opettajien suhteen. Hän saisi kenet tahansa vain yhden käskyn avulla! Ja mitä tuli munista puhumiseen, Henry vain vilkaisi säälivän apaattisena Nikiin. Poika ei ymmärtänyt tilannetta kunnolla. Eihän tuo edes tiennyt millainen koulutus Henryllä loppujen lopuksi oli. Henryn olisi tehnyt mieli sanoa jotain takaisin Nikille, mutta jätti aisan jälleen kerran mainitsematta. Niki vaikutti henkilöltä, jota ei kannattanut yllyttää tai suututtaa.
Niki jatkoi hyvien syiden latelemista Henrylle, joka ei yhäkään lämmennyt idealle. Ei hän edes tiennyt millainen miekkamies hänen setänsä oli. Niki jopa suostui etsimään keinon jolla ehdottaa Donaldille tätä tempausta. Herny tuijotti Nikiä yhä kysyvämmin, kunnes huokaisi ja kohautti olkapäitään.

"tee mitä parhaaksi näät, tuskin sinä periksikään annat tässä asiassa" Henry totesi lähtiessään jatkamaan kävelyään.
Henrystä todellakin tuntui siltä ettei Niki antaisi periksi vaikka prinssi sanoisi tuolle suoraan "ei". Ja koska Henry itse ei asiasta ollut innoissaan saatika kiinnostunut, ei tuo päättänyt antaa minkäänlaista panosta tähän hommaan. Lisäksi prinssi uskoi, ettei Niki koskaan tulisi pääsemään mitään kautta Donaldiin yhteyteen, joten kruunun prinssi uskoi olevansa turvassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 01 Kesä 2010, 11:17

Nikifor Morgan

Niki hymyili toiselle ivallisesti. Tietenkin hän voisi tehdä sen itse. Hänellä oli suhteita kuten palvelijoilla usein oli, hän ei ehkä tuntenut ketään korkea-arvoista henkilöä, jolle olisi voinut mainita asiasta mutta eiköhän hän keinot keksisi. Moni oli palveluksen tai pari velkaa hänelle.
"Olette oikeassa, herrani", poika totesi hymyillen pahaenteisesti. Tietenkin hän oli tässä asassa periksiantamaton kuten monessa muussakin asiassa. Hän ei halunnut luovuttaa noin vain. "Setänne ottaa teihin varmasti yhteyttä viikon sisällä."
Pojan ääni oli yllättävän itsevarma siihen nähden, ettei hän ollut vielä tehnyt asialle mitään. Hän oli kuitenkin erittäin tietoinen siitä, mihin pystyisi.

Niki pysähtyi.
"Olkaa hyvä ja tehkää tänään jotain hyödyllistä, teidän korkeutenne", poika totesi. "Minun on mentävä huolehtimaan erinäisistä asioista koulutustanne koskien."
Lapsi lähti kävelemään ryhdikkäästi toiseen suuntaan. Hän vihasi Henryn huonoa motivaatiota. Kuka olisi jaksanut Henryn kaltaista kakaraa joka oli jatkuvasti juoksemassa pois? Jopa Nikillä, joka ei ollut helppo henkilö itsekään, oli välillä ongelmia sietää prinssiä. Tosin suurimman osan ajasta hän ainoastaan sääli, ei inhonnut.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2010, 12:53

Henry

Niki uhkasi, että Donald tulisi ottamaan Henryyn yhteyttä jo viikon sisällä. No, mikäli Niki sen saisia aikaiseksi niin Henry oli kyllä pakko nostaa hattua. Henry itse ei uskonut Nikin pääsevän loppujen lopuksi puusta pitkälle, mutta silti pieni ääni Henryn sisällä nauroi prinssin tietämättömyydelle. Toisaalta, mieluummin Henry setänsä kanssa harjoitteli, kuin Nikin. Tuo oli lupaava miehen alku, mutta toisinaan yllättävän ärsyttävä. Ei Henry Donaldistakaan pitänyt, mutta sedän aseman johdosta, tuolla oli oikeus kertoa mielipiteensä prinssistä. Toisin kuin Nikillä, jonka olisi pitänyt muiden alempiarvoisten tapaan sulkea suunsa.
Vielä ennen kuin Niki lompsi omille teilleen, tuo käski Henryä tekemään tänään jotain hyödyllistä. Mitä lie sillä tarkoitti, mutta siihen Henry ei mitään lisännyt. Prinssi katseli hetken kuinka aseenkantaja lompsi omille teilleen sen pahemmin hyvästelemättä.

Lopulta prinssi hymähti pienesti itsekseen ja lähti toiseen suuntaan, miettien samalla mitä "hyödyllistä" hän muka voisi tehdä. Ei siinä kauaa mennyt miettiessä, kun prinssi päätti suunnata isänsä puheille...

// Tämä taisi olla tässä? Vaai haluatko jatkaa/suunnitella jatko peliä? :) Siitä voisi sitten mesessä jutella, jahka siellä törmätään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 05 Kesä 2010, 19:06

//Joo, tulen häiriköimään sinua jahka kerkeän :'D//
Ros
 

Edellinen

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron