Lannistunut hymy || AKSUU

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2012, 20:47

Kenraali ei nähnyt syliin istumista mitenkään siveettömänä. Kyseessä oli lapseksi lueteltava nuori neito, ei aikuinen nainen. Constantinella ei ollut mitään himoja moista keskenkasvuista tyttörukkaa kohtaan, eikä tulisi olemaankaan. Nuoret naiset eivät koskaan olleet kiinnostaneet kenraalia, eikä sitä tässä iässä enää edes osannut miettiä moisia. Johan hänen sylissään oli istunut aikanaan vuoron perään omat poikansa ja tyttärensä!
Constantine ei ollut perehtynyt haltioiden kulttuuriin pahemmin. Hän ei tiennyt rukoilivatko nuo ja jos rukoilivat niin ketä. Suippokorvat olivat hänestä muutenkin harvinaisen vastenmielisiä otuksia, miksi noihin pitäisi perehtyä paremmin? Nirri pois mahdollisimman nopeasti ja eteenpäin. Mies kävikin hymähtämään pienesti, papittaren ilmoittaessa, etteivät haltiat rukoilleet.
Hymähdys jatkui pieneksi naurahteluksi ja myöntyväksi nyökkäilyksi Ophelian käydessä toteamaan, että kenraali taisi jälleen olla oikeassa. Totta kai hän oli. Tyttö oli ylireagoinut suureen tapahtumaan. Padonnut tunteitaan ja stressiään ja nyt kun tuli se suurin isku, kaikki purkautui kerralla. Kyllä Constantine tiesi, miten nuoret naisenalut käyttäytyivät. Olihan hän kasvattanut kaksi mokomaa.
Papitar kävi kuitenkin kiittelemään vanhanpuoleista miestä ajastaan. Siitä, että tuo oli jaksanut kuunnella. Eikö kukaan muu muka kuunnellut papitarta? Ei ilmeisesti.. taisi tytöllä olla ystävät vähissä Surullista.
Mitäs pienistä Mies hymähti lempeästi, samalla kun seuraili papitarta hetken kunnes tuo nukahti.

Täydessä hiljaisuudessa kenraali katsoi kysyvästi nyt rauhallisesti tuhisevaa tyttöä. Tuo todella nukahti hänen syliinsä. No voi nyt yhden kerran.. Katse nousi tuijottamaan suoraan eteensä jokseenkin että pitikin sattua ilmeellä, kunnes kenraali kävi varovasti kaivamaan sisätakkinsa povitaskusta taskumattinsa. Eipä tässä muu auttanut. Ei hän kehdannut kovia kokenutta tyttörukkaa herättää, nukkukoot siinä nyt. Eipä hänellä ollut kiire minnekään ja parin yömyssyn jälkeen voisi hänkin nukahtaa ihan yhtä hyvin. Takka lämmitti mukavasti huonetta ja tuoli oli mukavan pehmeä.. eikä papitar todellakaan painanut liikaa vanhan miehen sylissä. Mitäpä siinä valittamaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron