Kirjoittaja Aksutar » 13 Kesä 2016, 22:34
Henry Scarlington, Edna Eregion, Ardashir
Tuntui mieluisalta kuulla olevansa tervetullut vieraillulle paikkaan, jossa ei koskaan ennen ollut käynyt - saatikka ei suoraa voinut olettaa olevansa tervetullut. Toiset puolueettomista kylistä kun olivat niin kärkkäästi vastaan puolueellisia, etteivät suostuneet minkäänlaisiin yhteydenpitoihin kenenkään kanssa. Mutta Briar ilmeisesti halusi pysyä positiivisena puolueettomana, pyrkien säilyttämään hyvät välit molempiin sodan osapuoliin. Ymmärrettäväähän se oli, eikä Henry oikeastaan muuta puolueettomalta kylältä voinut toivoa. Ei hänellä edes ollut oikeutta noilta toivoa mitään, jos siitä lähdettiin.
"Kuulostaa hyvältä", siniverinen myöntyi suunnitelmaan, kirjeitä vaihtamalla he pitäisivät toisensa ajan tasalla ja jos aika ja olosuhteet vain sallisivat, tulisi Henry vierailemaan Briarissa ennemmin tai myöhemmin asian tiimoilta.
Siniverinen hymähti pienesti, Sarvipäisen ilmoittaessa tapaamisen olevan aika lailla tässä. Ehkä oli hyvä lopettaa tähän, eivät he oikein voineet lentoreittiasiasta jatkaa, ennen kuin Seyr olisi omilleen puhunut ja suunnitellut mahdollisia reittejä ja sen enempää heillä ei kaiketi ollut virallisia asioita keskusteltavana. Totta kai Henry olisi mielellään muuten vain rupatellut Hopeaverisen kanssa, mutta ehkä tämä oli tosiaan tarpeeksi tältä erää.
"Kiitän yhä huolenpidostasi, mutta olen kyllä kunnossa... joskin, lepo kyllä kelpaisi", Henry hymähti sarvipäiselle. Sen pidemmittä puheitta kaksi omiensa johtajaa päättivät tapaamisensa, hyvissä merkeissä. Henry saattoi Seyrin aina kuninkaansalin oville, jossa käski sitten vartijoiden katsoa, että Seyr seuralaisineen pääsisi turvallisesti poistumaan linnalta. Jahka sarvipäinen oli poistunut linnan alueelta, kävi Kuningas vetäytymään takaisin omiin oloihinsa, miettimään jo valmiiksi seuraavaa kirjettä, jonka kirjoittaisi Seyrille...
Edna, kuten moni muukin kaupungilla, oli huomannut ne lohikäärmeet jotka linnalle oli laskeutuneet. Yhtä lailla noidanalku oli hämillään niistä, varsinkin kun liskot vaikuttivat lähtevän yhtä rauhaisasti linnalta pois hetken kuluttua. Mitä ihmettä siellä oli meneillään? Sen mustalainen halusi tietää, joten päivän toriostokset saivat odottaa! Näin ollen kovin poikamaisesti pukeutunut noita oli raahannut Leton mukanaan linnalle. Hujoppi mies kun oli hänen avukseen tullut torille, mutta nyt tuo yksinkertaisenharmaisiin pukeutunut mykkä sai luvan hänen kanssaan tulla tarkastamaan tilanteen. Kovin tottuneesti noita olikin taluttanut Leton aina Blackin tönölle, jolloin kuninkaan velho oven heille oli avannut ja kysymyksiin käynyt vastaamaan. Kuulemma Briarin kyläpäällikkö Seyr oli vierailulla kuninkaan luona. Sehän ei Ednalle selittänyt sitä, miksi lohikäärmeitä täällä oli ollut, kunnes Black kävi kertomaan Briarin olevan juurikin se kylä, missä lohikäärmeitä koulutettiin. Yllättäen se kävi kaikki järkeensä Ednalle, joka jatkoi kysymyksien tivaamista opettajaltaan. Hän halusi tietää, oliko yksikään niistä lohikäärmeistä ollut rodultaan sellainen, minkä verta hän tarvitsi... "taikajuomiinsa". Hans ei varmaksi osannut sanoa, mutta epäili valkoturkkisen lohikäärmeen olevan juurikin sellaista rotua. Black kuitenkin varoitteli Ednaa, ettei noita nyt mitään typerää lähtisi tekemään ja antaisi asian vain olla - tuo oli vielä oppilas, ei Ednan tarvinnut hankkia mitään äärimmäisen harvinaisia raaka-aineita itselleen tässä vaiheessa!
Tietenkään Edna ei kuunnellut, vaan jahka oli haluamansa tiedot saanut, nappasi Edna jälleen Letoa ranteesta ja lähti taluttamaan hujoppia pois linnan alueelta, aina porttien ulkopuolelle.
Sitten he odottivat. Ardashiriahan tämä ei haitannut, hän ei koskaan ollut kunnolla linnalla käynyt, joten kokemus sekin oli. Mielellään hän seurasi Ednaa ympäriinsä, tuo tyttö kun tuntui löytävän aina ne paikat missä tapahtui. Hymyillen ja nyökytellen Ardashir kuunteli siinä odotellessa Ednan suunnitelmaa ja ideoita, sen pahemmin pistämättä millekään vastaan. Ei hän edes tiennyt mikä oli sopivaa ja mikä ei, joten senkään suhteen hän ei älynnyt Ednaa kieltää.
Tovi siinä kuitenkin vierähti, heidän odotellessa, että lohikäärmeet palaisivat. Koskaan nuo eivät kuitenkaan takaisin tulleet, mutta sen sijaan linnalta kävi poistumaan kovinkin epätavanomainen vieras. Sarvipäinen, arvokkaasti pukeutunut valkohapsi, jolla oli selvästi matkalaisia mukanaan. Edna kehtasi päätellä tuon sarvipään olevan kyläpäällikkö. Joten, sen suuremmitta mutinoitta Letoa napattiin jälleen ranteesta ja lähdettiin raahaamaan tuon sarvipäisen perään.
"Hei! Anteeksi!", Noita kävi huhuilemaan sarvipäiselle, kun he tarpeeksi lähelle olivat päässeet ja jatkoi, jahka toisen huomion oli puoleensa saanut, "Briarin johtaja, eikö?".
"Se valkea serpentti, sehän oli hopeakäärme?", kysymystulva jatkui, Ednan kuulostaen jopa osin kireänvaativalta kysymystensä suhteen.
Ardashir sen sijaan tyytyi pitämään suunsa kiinni ja vain tarkkailemaan tätä uutta muukalaista. Tuolla oli sarvet, se oli nelisiiven mielestä harvinaisen hassua ja nättiä. Ei hän täällä ollessaan ollut nähnyt vielä yhtäkään humanoidia, jolla sarvet olisi ollut! Koria kädessään pitelevä enkeli kävikin päätään pienesti kallistamaan, tuijottaessaan turkoosilla, uteliaalla katseellaan herkeämättä sarvipäistä päästä varpaisiin. Tuo oli hauskan pitkäkin, harvoin hän törmäsi itsensä pituisiin henkilöihin!
// HEIKKIHEPULIT ISKEE. Timi oli silleen pentu mee kotios oot liia nuori mulle. Daria saa muljuttaa aina. "Vietä yö Seyrin kanssa - luvassa baijjailua ja kasuaalista halailua" //