Kruunatut || Aksu

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 12:30

Henry Scarlington, Constantine Fritz



Seyrin hermostuneisuus alkoi käydä omalla tavallaan huvittavaksi, vaikka se samalla myös heijastui nuoren monarkin tilaan. Olihan hän nähnyt paljon hermostuneempiakin henkilöitä valtaistuimen edessä, kuninkaalle puhuminen kun ei ollut ihan jokapäiväistä puuhaa kaikille. Mutta jokseenkin tuntui hassulta, että lohikäärmeillä ratsastava kyläpäällikkö olisi noinkin paljon hermoillut nuoren ihmismiehen edessä.
Seyr teki kuitenkin selväksi, että Briar ei ollut verenhimoinen ja päättömästi puolueellisia tai puolueettomia murhaava kylä. He pyrkivät ratkaisemaan tilanteen rauhanomaisesti ja kaikkien eduksi. Seyr myös toivoi, ettei hänen omat henkilökohtaiset suhteensa sumentaneet kenenkään arvostelukykyä puolueettoman kyläpäällikön ja tuon kylän suhteen.
"Jos ei nyt ihan teloituksista lähdetä puhumaan tähän hätään", Henry naurahti, osin hermostuneena, osin silkkaa ystävällisyyttään. Totta kai hän halusi koittaa rauhoitella Seyriä ja vakuuttaa, ettei tuollaiselle paniikille mitään hätää ollut. Mutta koska kärsi itse ahdistusta tilanteen suhteen, hän tuskin oli se oikea henkilö toisia rauhoittelemaan, joskin kun keskittyi toisen hermostuneisuuteen, unohtui se oma olo ainakin hetkellisesti.

"Katsoimme parhaaksi jättää kertomatta Fritzille - hän tuskin olisi hyväksynyt tätä ja tehnyt kaikkensa, jottei tapaamista tulisi", Henry kertoi, katsellen kuinka sarvipäinen vieras kävi takaisin alas istahtamaan. Eihän Fritzillä ollut sanavaltaa kuningasta kohtaan loppupeleissä, mutta sehän ei estänyt eliittiä korottamasta ääntään nuorta monarkkia kohtaan. Syystä tai toisesta Henry ei ollut vielä löytänyt tahtoa saatikka tapaa estää eliittiään, sillä omalla tavallaan Henry kunnioitti Fritziä. Kyllähän Fritzkin tuntui häntä kunnioittavan, mutta sen sijaan että olisi toiminut kuin kuninkaalle uskollinen, neuvojaan toisinaan antava eliitti, käyttäytyi Fritz kuin raivopäinen isä, joka toisinajattelevaa poikaansa koitti ohjeistaa - vähän niin kuin Harald aikanaan...
"Hän lähti tänään aikaisemmin kohden Cliffordia saattueineen", Henry jatkoi, päätään kallistaen pienesti ja hymyn kasvoilla säilyttäen.
"Suotta anteeksi pyytelet... Eiköhän kaikki tällaisessa tilanteessa enemmän tai vähemmän hermona. Teitä ei kuitenkaan syytetä mistään tai ole tuomittu tekojenne suhteen, ei ainakaan vielä. Sen takia halusin tämän tapaamisen järjestää, että kuulisin teidän versionne tapahtumista... Fritzin ja hänen alaistensa kertoma kun osaa olla kovin yksipuolista".



Constantinen todellakin oli ollut määrä lähteä Cliffordiin jo aikaisemmin aamulla. Sattuman jos toisenkin kautta se lähtö oli kuitenkin viivästynyt ja vasta hetki sitten täysvarusteinen saattue oli alkanut lähtöä tekemään. Koskaan he eivät kuitenkaan kaupungin porteista ehtineet poistumaan, kun heidän kuin muiden muittenkin huomio kiinnittyi linnalle liihottaviin lohikäärmeisiin. Kaupungilla oltiin hämillään ja jopa peloissaan, kukaan ei tiennyt mitä linnalla oli meneillään. Mutta Constantine osasi kyllä arvata, mistä oli kyse. Totta kai hän tunnisti Seyrin valkean puuhkaperkeleen, joka joukon mukana lensi. Yllättäen kaikki viimeaikaiset tapahtumat kävivät järkeensä. Se, kuinka heille ei oltu annettu mitään uusia tehtäviä ja se, kuinka Fritzin nuorin poika oli kovasti isäänsä hoputtanut käymään esikoispoikansa luona Cliffordissa. Emil oli aivan varmasti juoninut tämän poislähdön itse kuninkaan kanssa! Mokomakin rauhanlähettiläät.

Niinpä se matka tyssäsi siihen, ratsut käännettiin ympäri ja palattiin pika pikaa takaisin linnalle. Linnalle laskeutuneet lohikäärmeet ehättivät jo lähteä pois, ennen kuin mustaan haarniskaansa sonnustautunut eliitti saapui pihamaalle miehineen. Raskasrakenteinen mies laskeutui ratsunsa selästä ja saman tien lähti harppomaan kohden linnan ovia. Heidän pikainen paluunsa aiheutti hämminkiä linnallakin, toisten ihmetellen miksi lohikäärmeentappajat nyt täysissä varustuksissa linnalle olivat palanneet. Toiset taas tiesivät tasan tarkkaan, miksi tuo joukko oli paikalle palannut...

Ovet paukkuen Fritz saapui suureen eteishalliin, jossa väen paljous oli vähentynyt sitten Scarlingtonin ja Seyrin läpikulun. Raskaat, pitkät askeleet vievät päättäväisinä ja ennen kaikkea vihaisina miestä eteenpäin, tuon pysähtymättä juttelemaan kenenkään kanssa - ennen kuin silmiin osui se toinen eliitti, joka epäonnekseen paikalla näemmä oli.
"Artania!", Constantine ärähti kuuluvasti kypäränsä suojista, ennen kuin sen kypärän kävi kävellessään riisumaan - mitä sitä suotta näin sisällä, keskustelun ohessa päässä pitämään - ja pysähtyi virkaveljensä eteen, "Missä poika on?!".
Totta kai Fritz oletti Noelin tietävän yhtä lailla tästä tapaamisesta, mitä häneltä oli piiloteltu! Joten tiesi Artania oikeasti tai ei, tuo sai nyt ensimmäisenä kasvavaa vihaa kiehuvalle eliitille vastata.



// Barbie jättää Kenin Delin vuoksi. MÄÄ TUUN SANOON JA HEITÄN SUO TIMILLÄ. JOKO_SAA_AMPUA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 16:34

Lorythas, Noel


Sarvipää pyöritteli sormiaan ohimoitaan vasten, katseensa ollen valunut lattiaan. Hän kuitenkin kuunteli Henryä herkeämättä, ymmärtäen kyllä hyvin miksei nuorikko halunnut sitä kiivasta kovakalloa täällä pitää samaan aikaan, kun Seyr oli vierailulla. Olisihan tuo ollut valtava turva kaupungille, jonne muutama lohikäärme väliaikaisesti tuli kuokkimaan – mutta Fritzin kiivaus ja tyypillinen räyhääminen ei tainnut monen mieleen olla. Ei etenkään Vaernin, joka oli jo saanut monet kerrat olla lyömässä tikkua ristiin paronin kanssa, eivätkä viimeaikaiset tapahtumat lainkaan olleet ainakaan vahvistaneet heidän välejään kuin negatiivisessa mielessä. Mutta nyt Constantine oli kuitenkin Cliffordissa saattueineen, eikä Puolikäärmeellä pitänyt olla syytä huoleen ainakaan kenraalin suhteen.

Siinä samalla se käsi kasvoilta myös laski alas, takaisin omaan syliin ja Hopeakäärmeen tyyntynyt, rauhallisempi katse otti noustakseen taas hymyilevään nuorukaiseen. Se katse oli viaton ja tyyni, omalla tavallaan myös rohkaiseva, sekä ihaileva – tietenkin Lorythas osasi arvostaa Henryä kuninkaana, vaikka poika tuntuikin valtaistuimellaan samaan aikaan niin kovin hauraalta ja naiivilta. Jos Seyrin paikalla olisi istunut yhtään vallanhaluisempi, ja siitä vallasta mustasukkaisempi tapaus, olisivat nuo varmasti pyrkineet hiillostamaan monarkin siihen paikkaan hengiltä alta aikayksikön. Mutta Lorythas jaksoi olla ymmärtäväinen. Hän oli kiitollinen Scarlingtonin ymmärryksestä ja sydämellisyydestä, jota tuo nuorukainen Hopeakäärmeelle tässä ja nyt jaksoi tarjota. Mutta olisiko tämän kaiken lävitse pitänyt nähdä jotain? Olisiko sittenkin täytynyt olla yhä niin kovin varuillaan, jos Henry yllättäen hänet pettäisikin tuon viattomalta vaikuttavan hymynsä takaa ja pätevimmät ammattitappajat olisivat täällä pian viiltämässä puoliverisen kyläpäällikön kurkkua auki väkisin?

Lorythas pysyi tovin hiljaa. Hän oli hetkeksi keskittynyt kuuntelemaan jostain vankkojen puuovien takaa kuuluvia ääniä, samalla kun katseensa herkeämättä jälleen silmäili kiharatukkaista poikaa valtaistuimellaan. Katseen minnekään laskematta nosti kyläpäällikkö kuitenkin pian sitä viinilasia huulilleen juodakseen, mustalla rajattujen silmiensä laskiessa sen myötä myös nuorikosta alas.
”Niin…”, Puolikäärme lausui, äänensä jäädessä hetkeksi siitä pintaan nousseesta epäilystä kumisemaan ilmaan Seyrin sitä itse huomaamatta, ”Ymmärrän toki, että hänen joukkonsa mielellään pitävät yhtä. En tuomitse heitä siitä”.
”Pidän sellaista yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä ennemmin ihailtavana piirteenä”, Vaern jatkoi, palaten kuitenkin jälleen takaisin viinilasillisensa äärelle.


Noel oli kutsuttu linnalle pitämään heidän luokseen saapuneita vieraita silmällä, haarniskaansa pukeutuneen eliitin ollen saapunut paikalle vain hieman liian myöhään, ettei ollut ehättänyt Briarin kyläpäällikköä tavata henkilökohtaisesti. Sääli sinänsä, mutta ei hän mahtanut asialle mitään. Eteishallissa heitä oli muutamia vieraan kaksikon lisäksi, jotka yhdessä tiiviisti kiertelivät ja silmäilivät hallin seinille erityisesti asetettuja tauluja ja seinämattoja. Ovella vartio toinen parivaljakko heidän omiaan valtaistuinsaliin vievää suljettua ovea, välillä ohitse saattoi kulkea linnassa muuten kierteleviä vartijoita, tai sitten palvelijoita ja muuta hovin väkeä. Kaikki vaikuttivat tavalla tai toisella kärsimättömiltä, eikä eliitti voinut väittää pitävänsä jopa painostavaksi hänen mielestään tuntuvaa ilmapiiriä tähän hätään. Sentään hänellä oli muutama omista oppilaistaan mukanaan, jotka lähinnä kuitenkin vain seurailivat esimiehensä edestakaisin levottomana ravailua vierestä hiljaa välillä toisilleen jotain puhuen.

Hiljainen eteishalli tuntui kuin ajan kanssa pysähtyneeltä. Mitään ei tapahtunut, vieraatkin olivat niin siivosti, ettei noita voinut huomauttaa mistään väärin tehdystä seikasta. Mutta pian asiat ottivat muuttuakseen, kun pihan puolelta alkoi kuulua kummallisia ääniä.
Raskaista askelista ja paukkeesta Noel ei kyennyt enää erehtymään, ehtien vain kääntyä puolittain kääntääkseen selkänsä ovesta sisään harppovalle virkaveljelleen, joka hänen nimeään ensimmäisenä kävi rääkymään. Sekös kenraalin niskakarvat nosti pystyyn ja sai palauttamaan olemuksensa nyt täysin tuota selvästi äreää tapausta kohden. Että pitikin sattua – eikö Fritzin ollut muutenkin kuulunut lähteä jo ajat sitten matkoihinsa kaupungista?! Mitä tuo täällä vielä oikeastaan teki, vai oliko koko Cliffordiin matkalla ollut saattue kääntynyt ympäri saadessaan vihiä jostain, että Seyr kumppaneineen oli tänne saapunut vierailulle…
Siitä kummallisesta rytäkästä myös Hopeisen henkivartijoiksi tulleet kiinnittivät tietenkin huomionsa tuon tutun kolossin puoleen, eivätkä voineet sanoa Constantinen olevan mieluinen näky tässä tapauksessa. Jos tuo aikoisi valtaistuinsaliin rynniä kuin raivohärkä, oli heidän myös paineltava eliitin perään varmistamaan, ettei tuo heidän johtajaansa pistäisi hengiltä.

Constantine vaati saada tietää missä poika oli, jonka Artania osasi tietenkin tulkita puheeksi Henrystä vaikka muut oudoksuen seurasivat kasvokkain olevia kenraaleita vierestä. Eikä kukaan oikeastaan halunnutkaan yrittää lähestyä Fritziä, joka niin tulistuneena paikalle oli nyt saapunut.
”Valtaistuinsalissa vieraansa kanssa”, arpikasvoinen vastasi vakavin kasvoin, tulisen katseensa kohottaen Constantinen kasvoille. Vaatien tuota kolossia tuijottaen, tietäen ettei hänestä olisi pidättelemään mokomaa puupäätä hetkeä pidempään jos tuo nyt aikoisi salinpuolelle astella kailottelemaan typeryyksiä. Eivätkä sivulta lähemmäs sitä ovea tullut Briarilaiskaksikko helpottanut mieltä ollenkaan – selvästi nuokin olivat tietoisia, tai edes arvasivat mihin tästä oltiin etenemässä, ellei kenraali Fritz aikonut rauhoittua.
”Sinulla ei ole asiaa sinne Fritz”, terävä huomautus – oletettavasti turha sellainen – suotiin virkaveljelle, Noelin kiertäen ensimmäisenä koukkunokkaisen eteen, valmiina tuuppaamaan tuota takaisin pihan suuntaan jos lohikäärmeentappaja yrittäisi askeltakaan eteenpäin, ”Kukaan meistä ei kaipaa ylimääräisiä harmeja juuri nyt idiootti – sinun piti sitä paitsi olla Cliffordissa!”.


//Barbie senkin petturinakki. ANNA TULLA, MÄ PAIJAAN TIMIN PILALLE. Sää oot siellä silleen LEEROOOOOOOOOOOOY//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 17:14

"Ihailtavaahan se on... Mutta valehteleminen puolestaan ei", Henry vastasi sarvipäiselle, joka viinilasiinsa kykeni nyt jälleen keskittymään, "totuuksien värittäminen ja mieleisekseen vääntäminen ei ole kovin harvinaista tätä nykyä", hän lisäsi hymähtäen. Kyllä hän tiesi, että ääripään valheilla koitettiin hänen ja muiden mieltä saada muuttumaan puolueettomien friikkien suhteen. Kirkkokin oli siitä jo raivonnut, piispan ollen kovinkin kärkkäästi taruolentoja vastaan - puhumattakaan Henryn siskosta, joka piispan kanssa oli lyöttäytynyt yhteen.
"Mutta kaikessa vakavuudessa nyt", Siniverinen huokaisi, "Teillä on vapaus liikkua missä haluatte, sen ymmärrän, mutta vastaisuudessa, jotta tällaisilta murhenäytelmiltä vältyttäisiin, pyytäisi teitä katsomaan reittinne hieman kauemmas kylistämme. Muuten meidän on pakko ryhtyä rankempiin otteisiin ja uskon sinun tietävän, millaisiin otteisiin Fritz olisi valm---"
Pidemmälle Henry ei sanoissaan ehättänyt, kun joku kirjaimellisesti kävi valtaistuinsalin ovet potkaisemaan sisään.

No kuinka ollakaan, Artania oli juonessa mukana, kuten Fritz oli osannut arvata! Siltä raivoltaan harmaasilmä ei käynyt huomioimaan Seyrin sotilaita, jotka paikalla myös olivat, eliitin keskittyen vain kaikessa raivossaan tuijottamaan temppeliherraa. Oli sanomattakin selvää, ettei Fritz aikonut vain kohauttaa olkiaan ja poistua paikalta, eliitti tunsi olonsa nyt niin petetyksi, että halusi selityksen Henryltä tähän kaikkeen. Ja jahka Henry olisi kunniansa kuullut, saisi Emil osansa!

Artanialla oli myös pokkaa asettua hänen eteensä?! Selvä, jos temppeliherra tähän peliin halusi taas lähteä, mokomakin friikki. Siinä samalla Constantine viimein huomasi ne Seyrin seuralaiset, mulkaisten noiden puoleen kovinkin varoittavasti. Mutta, siinä missä Artania ja Seyrin sotilaat näyttivät olevan valmiita estämään Fritzin pääsyn saliin, salin ovia vartioivat sotilaat taas näyttivät kovinkin valmiilta päästämään eliiteistä suurimman sisään - elleivät jopa valmiita auttamaan tuota pääsemään sisään.
Idiootti. Se oli se viimeinen pisara tässä vaiheessa, Fritz ei todellakaan aikonut kuunnella nimittelyä keneltäkän.
"Minä sinulle Cliffordit näytän", Constantine ärähti ja ennen kuin Artania edes ehätti mitään sanoa, kävi Fritz tarraamaan kiinni virkaveljensä kaulasta ja raivonsa voimissa yksinkertaisesti vain heilautti lyhyemmän miehen pois tieltään niin, että tuo kauemmas kävi liukumaan tai kompuroimaan - kenties jopa lentämään. Siinä samalla ovenpielen vartijat olivat astuneet lähemmäs Briarin kaksikkoa, estäen noita puuttumasta tilanteeseen.

Kun se reitti oli avoin, harppoi Constantine ovelle ja kirjaimellisesti vain potkaisi ovet auki. Mieli olisi kyllä tehnyt pirstoa ovet tapparalla, joka selkäpuolella roikkui mukana, mutta sen verran Fritz kykeni itseään hillitsemään - vielä - ettei ovia täysin tuhonnut.
"HENRY!", Kotkannenäinen karjaisi heti kun siniverisen ja tuon sarvipäisen perkeleen näki, "Mitä helvettiä tuo täällä tekee?!", päättäväisen uhkaava askel toi eliittiä yhä vain lähemmäksi salin poikki, Fritzin näyttäen kirjaimellisesti siltä että teurastaisi Seyrin tässä ja nyt - ja siinä sivussa vetäisi Henryä turpaan, vähintään.



// Barbie tykkää tummasta suklaasta ;D;D;D,d,D;d TIMIN BAIJJAAT KALJUKS. Tulis semmonen leeroy ettei mitään rajaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 18:45

Viinilasi laskettiin jälleen takaisin siihen pöydälle, katseen jäädessä katsomaan siihen kaadettua juomaa, joka kevyesti lasia vasten heilui. Heidän pitäisi tehdä paremmin selväksi nuorimmille mitä tottelemattomuudesta seuraisi. Eivät kokeneet vastaavia virheitä tehneet ja osasivat kyllä katsoa, jos liian lähelle asuttuja seutuja lensivät. Nuorimmat ja kokeilunhaluisimmat taas halusivat sääntöjä juurikin rikkoa, eivätkä uskoneet rangaistustenkaan uhalla kokeneempiaan, eivät aina edes Seyriä, jonkun aina pitäen Puolikäärmeen kokemuksella laadittuja sääntöjä toisinaan turhankin tiukkoina. Mitä sitten vaikka muut heitä säikkyivät, eihän lohikäärmeratsastajille kuulunut isotella! Voi kun se olisikin ollut niin helppoa…

Oven toiselle puolen useampi vaikutti tuntevan olonsa puolestaan turhautuneeksi. Mitä pidempään Noel joutui seisomaan Fritzin edessä, sitä välinpitämättömämpi olo hänelle tuli – tämä ei ollut se paikka, missä hän olisi halunnut olla. Hän oli luvannut suojelevansa monarkkia vierailun ajan, ja nyt sen sijaan että puolueeton kylä olisi ongelmia aiheuttanut, niin oma virkaveli päätti tänne tulla räjähdysalttiina riehumaan.
Kun Constantine sitten odotetusti Artaniasta kiinni tarrasi, kävi Noel älähdyksen myötä lentämään kauniissa kaaressa mätkähtäen lattialle, toiselle kyljelleen kierähtäen sangen kivuliaan näköisesti. Ilmathan siitä pihalle puuskahtivat, kenraalin kuitenkin hammasta purren, kaulaansa toisella kädellä kokeillen kapuillen itseään siitä tilanteesta takaisin pystyyn. Briarin sotilaspari katsoi ihmeissään tuota välikohtausta, Bennettin vain ehättäessä ottaa askeleen sitä selälleen lyötyä ovea kohden Constantinen perään, kun sitä vartioineet miehet kävivät noita estämään pääsemästä tätä pidemmälle.
Nuo samaiset sotilaat näyttivät valmiilta pidättelemään myös toista kylkeään pitelevää ja linkuttavaa Artaniaa, ellei tuo olisi niihin kyseenalaisiin voimiinsa turvautuen vain lipunut sekunnissa noiden ohitse, purppuran udun seuratessa temppeliherran askelia Ei Noel jaksanut välittää. Fritz oli sanomattakin vihainen, ja tämä tilaisuus päättyisi vielä huonosti jonkun osalta, jos kotkannokkainen saisi riehua vapaasti.

Lorythas oli niin keskittynyt kuuntelemaan Henryä, että hätkähti kunnolla sijoillaan ryhtinsä suoristaen, kun ovet takana läimähtivät selälleen. Kyläpäällikkö nousi hätäisesti ylös tuoliltaan, siinä ohessa hätiköidessään kolauttaen sopivasti itseään sen pöydän kulmaan, jolta viinilasinsa lattialle tipahti ja aiheutti hirvittävän sirpalemeren sarvipäisen jalkoihin. Mutta sen sijaan, että olisi edes vilkaissut särkyvän lasin puoleen, kiinnittyi se alati turkoosina loimuavaksi muuttuva katse huoneen puolelle astelevaan Fritziin, oudon tukalan lämmön alkaessa myös väreillä Seyrin ympärillä. Oliko Henry sittenkin huijannut häntä, ja nyt tuo kolossi oli täällä ottamassa yhteen kyläpäällikön kanssa, vaikka kovasti monarkki oli aikaisemmin väittänyt eliittinsä olevan toisaalla?
Varmaa oli, ettei Lorythas aikonut päästää Constantinea lähelle itseään. Hän ei aikonut puolueettomana puuttua siihen, mikäli ihmiset aikoisivat keskenään kinata ja ottaa verisesti yhteen – mutta häneen Fritz ei koskisi! Sarvipäinen oli valmis repimään paljain käsin eliitiltä silmät päästä ja polttamaan tuon kasvot, tai jos ihan pakko oli, niin hän muuttuisi lohikäärmeeksi ja rymäyttäisi itsensä suoraa linnan seinästä lävitse paetakseen paikalta.


//NO NYT ;DD;D;D;DD NIIN BAIJJAAN, JOHAN SE ON NÄHTY AINA KO MÄ RAPSUTTELEN JA SILITTELEN SITÄ. Niistä villoista vois kutoo vielä sukat. Senkin leeroy aksu. MÄ MEEN JO//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 19:31

Parempi kysymys oli, mitä helvettiä Constantine täällä teki, jos Henryltä kysyttiin! Siinä missä Seyrkin, oli Henry paikoillaan hätkähtänyt ja nyt kun näki tuon tummanpuhuvan kenraalin marssimassa peremmälle raivohärän tavoin, ei Henry voinut sanoa tuntevansa oloaan turvalliseksi. Kuten ei näemmä Seyrkään, joka ylös hyppäsi ja selvästi lähti varautumaan yhteenottoon. Sitähän Henry ei tulisi sallimaan. Jostain tyhjästä yleensä niin arka ja paniikkiherkkä hallitsija tapojensa vastaisesti kävi nousemaan ylös - kävelykepillään sen puujalan nivelen napauttaen suoraksi - ja askelsi alas korokkeelta, Fritziä vastaan. Hänen kasvoiltaan kuitenkin näki sen kasvavan paniikin ja pelon, puhumattakaan hämmennyksestä jonka lohikäärmeentappaja mukanaan toi.
"Sinun piti olla Cliffordissa", Henry sai sanotuksi askeltaessaan Lorythaksen ohitse, siinä samalla tuntien sen kuumuuden jota toinen hohkasi. Sitä Henry ei kuitenkaan huomannut, että puisella raajallaan kävi lasinsirpaleiden yli kävelemään, noiden lävistäen kevytpohjaiset kengät helposti. Ehkä olikin onni, että juurikin se puujalka sai lasinsiruja jalkapohjaansa, eikä se ainoa toimiva koipi, muuten Henry olisi tipahtanut heti lattialle.

"Niin ilmeisesti piti! Ja mitä te sillä välin aioitte?! Kutsutte vihollisen kotiimme?! Henry kuinka tyhmäksi sinä voit alentua!", Kolossi pauhasi astellessaan Henryn eteen, vaikka katseensa olikin nauliintunut Seyriin... Ja juuri sen tähden Constantine ei nähnyt, kuinka monarkki heitti kävelykeppiään ylemmäs, nappasi sen toisesta päästä kiinni ja heilautti kullatun, painavan nupin päin eliittinsä kasvoja. Iskun voimasta Fritzin pää kääntyi sivulle, kolossi ärähti yllätyksestä ja samalla pysähtyi niille sijoilleen.
"Seyr on täällä kutsustani neuvottelemassa meidän ja Briarin väleistä", Osin jo paniikista värisevä ääni kävi päättäväisenä toteamaan, lyhyimmän miehistä seisoen kovinkin uhmakkaana eliittinsä edessä, jonka katse laskeutui pelottavan hitaasti monarkin puoleen, "En ole antanut sinulle lupaa puhutella minua noin, saatikka kutsua vieraitani vihollisiksi - Briar ei ole vihollisemme, ellen minä niin julista, kenraali Fritz".

"En todellakaan aio katsoa nätisti vierestä kun sinä ja friikkisi kestitsette tuon veripuolen kaltaisia piruja isäsi linnassa!", äskeinen isku kasvoille ei ollut vienyt sanavalmiutta suorasukaiselta eliitiltä, Constantinen suorastaan kihisten kiukusta. Oli oikeasti ihme, ettei hän ollut jo Henryä tirvaissut, mutta ehkä se jonkinlainen kunnioitus kuningasta kohtaan pysyi vielä raivosta huolimatta pinnalla.
"Ja siihen on syynsä, miksei isäsi tuollaisia äpäröitä tänne kutsunut!", Fritz huusi, nostaen toisen kätensä osoittamaan etusormella kohden Lorythasia, ohi Henryn, "Nuo ovat vihollisiamme - sinun pitäisi se jo tietää, Henry! Vai haluatko menettää toisenkin raajasi sokean, naiivin luottamuksesi takia?!".



// NYTTTT ;D;D;D; Nii hirvee karvakasa vaan lattial ku sä sitä rapsuttelit :D SUKAT KARVOISTA! MÄ MEEN JO TODELLAKIN. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 20:23

Seyr oli niin keskittynyt tarkkailemaan Constantinea, että oli vähällä jo sähähtää kuin pahainen kissa siitä yllätyksestä, kun Henry yllättäen hänen ohitseen kulki. Monarkki asettui kutakuinkin hänen ja Constantinen väliin, lähtien itse puhuttelemaan tuota kolossia paniikinomaisia piirteitä äänessään jo omaten. Eikä se ollut ihmekään Fritzin kaltaisen, tulistuneen persoonan kohdatessaan tuolla tavoin. Oli vain ajan kysymys milloin joku saisi nyrkistä päin naamaansa, tai pahempaakin, kun Fritz vielä aseitaankin mukanaan kantoi.
Lorythaksen katse oli vaihtunut arvioivaksi ja epäileväksi, hänen silmätessään Constantinea kulmiensa alta, kun leuka painui aavistuksen enemmän vasten omaa rintaansa. Hän tiedosti kyllä sen uhkaavan olemuksensa, aikomatta luopua siitä kuin vasta sitten, jos Fritz oli lähtenyt tiehensä, tai Puolikäärmeen muuten piti tavallista raivokkaammaksi käydä. Toistaiseksi se kauttaaltaan tuliseksi värjäytynyt katse vain tuijotti kotkannokkaisen puoleen, Seyrin jopa ottaen lasinsirut kengänpohjiensa alla rätisten muutaman askeleen taemmas monarkista ja paronista. Siirtyen hohkaavan lämpönsä kanssa vain hieman kauemmas noista kahdesta, joista ainakaan Fritziin sarvipäinen ei kyennyt luottamaan millään tasolla.

Noel oli nilkuttanut todistamaan sitä, kuinka nuori kuningas oli saanut tilaisuuden mätkäistä kävelysauvallaan päin Constantinen kasvoja. Tietenkin se hieman säikäytti, Artanian kuvitellessa ensimmäisenä tuollaisen iskun vain provosoivan Fritziä käymään pahemmin nuorempansa kimppuun. Mutta toistaiseksi – mitä ilmeisimmin – arpikasvoinen aaveperkele oli se ainoa, joka osumaa oli ehättänyt tähän saakka ottaa. Hyvä niin, Noel ei pistäisi muutamaa vapaapäivää pahitteekseen tämän jälkeen, kun paikkansa olisivat kipeänä ja häntä vain kyrsi koko kenraalin arvonsa.
Artania seisahti muutamien metrien päähän Constantinesta, joutuen painumaan kumaraan pihisevää henkeään keräilemään ja valmistautumaan siihen, jos hänen pitäisi oikeasti hypätä tilanteen keskelle ja repiä Fritz täältä mukanaan matkoihinsa väkisin.
Mitä pidemmälle Constantine puheissaan ehätti, sitä ylemmäs Seyrin leuka nousi ja lopulta puoliverinen katselikin nenänvarttaan pitkin eliittikenraalia varsin tuimanvakava ilme kasvoillaan. Hän oli kyllä kuullut riittämiin haukkuja itsestään syrjäyttääkseen ne – ei sellainen nimittely käynyt oman kunnian päälle enää millään tavoin, mutta tietenkin sellaiset ikävät sanat omalla tavallaan kolahtivat tällaisissa yhteyksissä päin näköä.
Lorythas ei arvostanut Fritzin tapaa myöskään puhutella omaa kuningastaan, oli noiden kahden vuosikymmenten ikäero millainen tahansa. Tuo oli yhtä typerä, huonotapainen ja suulas kuten Cúthalionkin – vaikka Aran omasi sen kaiken päälle vielä omanlaisensa kitkerän olemuksen, jollaista Vaern ei vain voinut sietää.

Seyr ei kuitenkaan nähnyt osakseen kommentoida tilannetta, tietäen äänensä provosoivan Constantinea hänen suuntaansa vain väkivaltaisemmaksi. Olisihan hän voinut sanoa, ettei pitänyt toisen tavasta puhutella häntä tai ketään muutakaan, ja muut taisivat siihen yhtä lailla samaistua. Samoin kuin, ettei vihanpitoa ja juonitteluja oltu tultu tänne harrastamaan tarkoituksella tai ilman.
”Sinä tässä kohta raajasi menetät”, Puolikäärme kumahti joka tapauksessa, kuulostaen ja näyttäenkin täysin päinvastaiselta kuin Henryn seurassa aikaisemmin ollessaan. Kyläpäällikön olemus oli kylmä ja arvokas, tuon seistessä selkänsä liiankin suorassa, kyntensä valmiina iskemään päin Constantinen näköä jos tuo yrittäisi lähemmäs.


//Vielä me huovutellaan siellä sun kämpilä Timin karvoista juttuja ;D SUKAT JA TUMPUT. SÄÄ MEET. HIDASTA ETTÄ EHITÄÄN PERÄÄN PERKELE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 15:19

"UHKAILETKOS?!", Heti pamahti päin Seyriä, joka keskusteluun päätti kommentoida. Fritzin vihainen huomio kääntyikin siniverisestä jälleen sarvipäiseen, Henryn siinä ohimennen hätkähtäen eliittinsä karjaisua. Siltikään Henry ei liikahtanut mihinkään paronin ja kyläpäällikön väliltä, pitäen sen sijansa kahden pidempänsä esteenä. Kovin mitättömänä esteenä tosin, turvatontahan siinä oli seisoa, mutta pientä turvaa toi kyllä Artanian läsnäolo. Jostain temppeliherra oli paikalle nilkuttanut, ilmeisesti tuo oli saanut jo osansa Constantinen raivosta.
"Revin sinulta itse, henkilökohtaisesti, typerät sarvesi irti päästäsi ja teen liskostasi kokolattiamaton kartanolleni!", Syytävänparjaavasti se etusormi yhä osoitti kohden Seyriä, Fritzin pauhaten kuin pahainen pappi syntiselle, "JA SEN JÄLKEEN POLTAMME KOKO SAASTAISEN KYLÄSI MAANTASALL--"

"Fritz lopeta!", Henry parahti eliitilleen, samalla kun kävelykepillään kopautti vanhemman miehen rintapanssaria, "Juuri tämä-än takia sinulle ei kerrottu tapaamisesta! Sinulla ei ole oikeutta tai asemaa käydä uhkailemaan vieraitani minun linnallani! Artania vie hänet pois ennen kuin arvon paroni aiheuttaa avoimen sodan Briarin kanssa typeryydellään".
"Ah, tietenkin, huudat heti friikkejäsi apuun, kun totuuksia et halua kuulla", Fritzin katse laskeutui takaisin Henryyn käväisemään, ennen kuin lohikäärmeenkaataja vilkaisi Artanian puoleen. Ei hän tiennyt, oliko virkaveli salaisuudestaan kertonut - kuten oli sovittu! - vai ei, mutta juuri nyt raivopäisestä jätistä ei ollut miettimään sitä, olisiko pitänyt totuutta temppeliherrasta piilotella vielä vai ei.
Totta kai Henry pisti sen kommentin merkille, siihen kuitenkaan reagoimatta nyt. Aikaisemmin kun Fritz "hänen friikkinsä" oli maininnut, oli Henry olettanut puheen olevan jälleen Roswellista jostain syystä, mutta ei ilmeisesti? Oli miten oli, Henry halusi Constantinen nyt pois ja äkkiä, ennen kuin kukaan tekisi mitään harkitsematonta!


// KAIKKEE HUOVUTETAAN JA SIT MYYDÄÄN NAKKILAN TORILLA KÄSITÖITÄ! MÄ MEEEN! EN ODOTA! GOTTA GO FAST kirjotin eka että gotta gay fast mut toi gay fast kyl kuulostaa enemmän meiltä mitä go fast //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Kesä 2016, 16:02

Vaernia ei voinut kiinnostaa puhuiko Fritz hänelle kuiskaten vai huutaen. Molemmat kuulostivat yhtä typeriltä, eikä kyläpäällikkö jaksanut välittää toisen parjailuista, vaikka tietenkin harmillisilta ne kuulostivatkin hänen korviinsa. Sentään Constantine halvensi häntä, eikä suoranaisesti koko Briaria, eikä ilmeisesti Bennett ainakaan ollut moisia huutoja korviinsa ottanut – muuten hänen henkivartijakseen lähtenyt olisi jo täällä, porannut itsensä väkisin saliin ja marssinut puukottamaan Constantinea samantien selkään.
Lorythas ei kuitenkaan ehättänyt kommentoimaan Fritzin raivoa enää erikseen, Henryn taas puuttuessa tilanteeseen ja kopauttaessa kävelykepillään kolossia varoittavasti. Hyvä niin, sillä Seyristä ei ollut pistämään kuninkaan omia eliittejä kuriin. Vaikkakin mikäli Constantine tässä ja nyt aikoi kuristaa Henryltä silmät päästä, oli Lorythas valmis asettumaan vihaamansa kenraalinkin tielle puolustaakseen kuninkaan henkeä, jonka ei olisi pitänyt tällaisessa tilanteessa edes olla uhattuna! Puolikäärme keskittyikin sijoiltaan vain tarkkailemaan raivonsa partaalla olevaa lohikäärmeidentappajaa, vain tympääntyneeltä vaikuttaen tällaiseen keskeytykseen.

Siinä missä Briarin kyläpäällikkö vaikutti sattuneisiin tuohtuneelta, ei Noelkaan kyennyt olemaan niin sanotusti ylpeä Fritzin typeryydestä. Tietenkään vanha, periaatteen mies ei voinut antaa tämänkään asian vain olla, vaan tuon oli pakko ärjyä Henrylle epäkunnioittavaan sävyyn ja kyseenalaistaa nuorukaisen motiivit. Tätä menoa Briarista oikeasti tulisi heidän vihollisensa. Tätä menoa se sodanjulistus paukahtaisi pian pöytään rauhanomaisten neuvotteluiden päätteeksi, jos Constantinen annettiin aiheuttaa yhtään enempää hallaa – tai etenkään päästää Seyriin käsiksi. Vaikka kyläpäällikkö seisoi täällä selvästikin aseitta, oli Artanialla sellainen kutina takamuksessaan, että sarvipäinen puoliverinen oli paljon vaarallisempi vastus kuin antoi ulkomuodoltaan ymmärtää.

Noel ei voinut väittää olevansa myöskään iloinen siitä, kuinka suoraan Fritz hänen salaisuuksistaan tässä ärisi. Eihän se suoraan tullut, mutta viittaukset yliluonnolliseen ja sen painottava katse eivät voineet jäädä Henryltäkään huomiotta. Ei arpikasvoinen ollut vielä kertonut totuutta Scarlingtonille. Siihen ei ollut yksinkertaisesti ollut aikaa ja tilaisuutta monesta yrityksestä huolimatta, eikä Noel voinut väittää olevansa kiinnostunut ajattelemaan kyseisen keskustelun järjestämistä edes joka päivä – joten käytännössä koko typerä seikka oli toisinaan jopa unohtunut kenraalin mielestä, ihan syystäkin.
Jos olisi pakko, oli Noel valmis käyttämään voimiaan saadakseen Fritzin aisoihin. Välittämättä edes mahdollisista seurauksista – hän oli vannonut suojelevansa Scarlingtoneita, ja mikäli Fritz heittäytyä tuota arvaamattomammaksi monarkkia kohtaan, pyyhkisi hän omakätisesti itseään isommalla linnan lattiat ja katon nurkat siinä sivussa.
”Kuulit mitä Hänen majesteettinsa sanoi, Fritz”, kenraali Artania ääntään painottaen totesi hieman taaempaa, kyeten viimein vetämään jälleen henkeänsäkin kunnolla, ”Ala tulla, ennen kuin tästä seuraa hankaluuksia kenellekään! Meillä on jo tarpeeksi vihollisia, emmekä kaipaa kaiken lisäksi lohikäärmeratsastajia repimään muurejamme alas. Sinä et yksin ole Briaria kaatamassa – olisit tehnyt sen jo, mikäli se olisi mahdollista, ja tällä tavoin tuhoat vain diplomaattiset välimme heihin”. Turhaahan se selittely todennäköisesti oli, ei Constantine kuunnellut. Mutta ennen kuin Noel halusi virkaveljeensä suoriltaan käsiksi käydä tai aseeseensa tarttua, halusi hän käyttää sitä pelkkää puhumista vaihtoehtona ensimmäiseksi ja suoda sillä tavoin isommalleen varoituksen.


//Huovutetaan kato semmottei pienen pieniä pehmosia peniksei. MUSTIA BARBAAREJA. Meistä tuli nakkilan ykkösmyyjät ;DD;D;DD;D Gotta gay fast voi ei AKSU MITÄ :DDDDDDd Siitä seuraava nimi destinyyn killalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 18:16

Fritz tuijotti vaativan haastavasti nyt Artaniaa, joka tilanteeseen kävi puuttumaan kuninkaan käskystä. Äkkiseltään järkäle ei osannut sanoa, oliko Artania kertonut Henrylle salaisuudestaan vai ei, mutta kerta kukaan ei päälle päin näyttänyt asiaa hätkähtävän, oletti Constantine pojan jo tietävän - kai tuo nyt perkele vie olisi heti kysellyt Artanialta, mitä Fritz tarkoitti sanoillaan, jos ei olisi asiasta tiennyt!
"He ovat jo vihollisia!", Eihän Fritz järkipuhetta kuunnellut edes Artanialta, "He taistelivat rinta rinnan Kuiskauksen kanssa! TUO PERKELE ESTI MINUA REPIMÄSTÄ WINDERIÄ PALASIKSI!", jälleen se sormi nousi osoittamaan Seyrin suuntaan, vaikka tällä kertaa Constantine huusi Artanialle.
"Ja se on vain ajankysymys, koska nuo perkeleet antavat haltioiden tehdä tukikohdan kyläänsä - Siinä menevät sitten yhteytemme luoteen kyliin ja kohta liskoja hyökkäilee joka kylään!", Pauhaaminen jatkui. Totta kai Fritz pelkäsi sitä, että Briar haltioiden käyttöön päätyisi, sehän katkaisisi suhteellisen turvallisen reitin Cliffordiin ja Cliftoniin ainakin! Tai no, turvallisen ja turvallisen, juurikin sillä reitillä Fritz vaimonsa ja melkein poikansakin menetti. Ja totta kai hän halusi löytää syypään jota vaimonsa menettämisestä rankaista. Vaikka raportit kertoivat haltioiden tappaneen Adelinan, oli raivopäinen eliitti päässään jo päättänyt Briarin ja varsinkin Seyrin olevan syyllinen! Vaikka sarvipäällä tuskin oli osaa eikä arpaa asiaan.

Henryn ahdistus alkoi kasvaa, kun suuttumus Fritziä kohtaan alkoi laantua. Tuo vanha jäärä saisi kyllä kuulla kunniansa, mutta nyt mokoma piti saada vain nopeasti pois täältä. Ja Henryn todellakin piti suorastaan anoa anteeksipyyntöä Seyriltä tämän myötä. Sikäli mikäli jo osin heikkouttaan tärisevä siniverinen kykenisi puhumaan, jos paniikkikohtaus iskisi, siitä tuskin tulisi hetkeen mitään.
"Fritz poistu, ennen kuin kutsun henkivartijat sinut raahaamaan ulos", Henry sai henkäistyä, pojan jo tuijottaen tyhjyyteen edessään. Oli helpompi koittaa paeta todellisuutta ja tilannetta tiedottomaan tilaan, kuin koittaa selvitä tässä ja nyt täysin mukana!



// :------------DDD Mustasta barbaarista tulee mieleen vaan se sun tekemä kakkus. Joka oli kaunein kakku mitä mulle on ikinä tehty ;_; OIKEESTAAN AINOO KAKKU MITÄ MULLE ON TEHTY EI KUKAAN OO MULLE KOSKAAN KAKKUJA LEIPONU T^T PAITSI JOKU CRIM <3 GOTTA GAY FAST ON NYT UUDEN KILLAN NIMI SITTEN! Vai pitäiskö GWseen tehä Gotta gay fast vai saadaanko me bannit siitä nimestä. Remu oli sitä mieltä et sinneki pitäis tehä Ryyppy Sille kilta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Kesä 2016, 18:50

Noel pyöräytti silmiä päässään, alkaen itsekin kiukustua virkaveljensä tulistumisesta ja huutamisesta. Olihan siinä pauhaamisessa faktojakin, mutta loppujen lopuksi Constantine taisi juuri nyt haukkua väärää puuta, eikä heillä ollut todellakaan varaa alkaa suututtaa Briaria näin. Jos lohikäärmeitä täynnä oleva kylä hyökkäisi tämän myötä kaupunkiin, kärsisivät he turhan suuret tappiot kaikesta huolimatta, eikä aikaakaan että haltiat käyttäisivät juorujen levitessä tilaisuuden hyväkseen ja olisivat itse vuorostaan muureilla kolkuttelemassa. Ja sitä ei tähän hätään, eikä kyllä myöhemminkään kaivattu.

Artania pisti myös merkille Henryn tärisevän, jostain syystä kuningas alkoi vaikuttaa niin sanotusti poissaolevalta, eikä se vaikuttanut jäävän myöskään monarkkia välistä vilkuilevalta kyläpäälliköltä. Johtui tuollainen sitten mistä hyvänsä, oli varmasti Fritzin rähinällä oma osuutensa tuollaiseen olotilaan, eikä Noel oikeastaan ihmetellytkään kyseistä. Constantinen kaltainen vanhoillinen jäärä oli varmasti hankala kohdata, kun miestä ei saanut kuriin muuten, kuin väkisin.
Temppeliherra suoristi viimein kunnolla selkäänsä, lähemmäs askeltaen naamat vastakkain olevaa kaksikkoa kasvoillaan kylmäntuima ilme. Kevyesti, varovaisella kädenkosketuksella Noel ohjasi Henryn syrjään selkänsä taakse, asettuen itse Constantinen ja monarkin väliin – vaikka hyvin tiesikin, että teko provosoisi jääräpäistä lohikäärmeidenkauhua enemmän. Mutta jotain oli tehtävä, ja niinpä paladiinin kädet vuorostaan nousivat Fritzin olkavarsia vasten, josta arpikasvoinen lähti tönäämään isompaansa taaksepäin, ”Nyt, Constantine, painu helvettiin täältä”. Ei mitenkään tosissaan vielä yrittäen tai voimalla repien, vaan pyrkien rauhallisesti ohjaamaan Fritziä ulos tilanteesta. Turpaansahan hän todennäköisesti saisi, mutta mieluummin temppeliritari ottaisi sen iskun vastaan, kuin antaisi kolossin motata Henryä, taikka sitten pahimmassa tapauksessa jopa Seyriä, joka tilannetta seurasi yllättävänkin tyynenä sivusta.

Eipä Lorythaksella ollut varsinaista aisaa yrittää eliittien väliin, huvittavaahan tuollaista oli lähinnä seurata sivussa, vaikkei tilanne mikään hauska edes ollut. Ei hänellä ollut syytä myöskään alkaa provosoida valmiiksi vihaista paronia, vaikka mieli olisikin väittää tuota isoa perkelettä typeräksi ja kieltää tuon latelemat syytökset. Mutta Vaern jos kuka pystyi aistimaan Henryn olotilan huonouden, eikä Puolikäärme siitäkään syystä halunnut omasta puolestaan tehdä tilanteesta enää tämän vaikeampaa. Hän oli tullut tänne neuvottelemaan siniverisen kanssa, ei ottamaan käsirysyä kenraaleiden, eikä kenenkään muunkaan kanssa!


//Paras kakku mitä oon ikinä leiponu. 5/5. MÄ LEIVON SULLE LISÄÄ KAKKUJA. JA KAIKKEE MUUTAKIN NANNAA, NIITÄ MOKKAPALOJAKIN!!!! Oh lords, tahdon jo gotta gay fastin <3 GWSEEN PITÄÄ TEHÄ RYYPPY SILLE KILTA. Jatketaan perinnettä, vielä me niitetään sillä mainetta ja kaikki on meille kateellisia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 19:31

Pistävänharmaa katse seurasi tarkasti, kuinka Artania kävi asettumaan paronin ja monarkin väliin. Henry huomasi temppeliherran lähestymisen vasta, kun tuo häntä koski ja nätisti kauemmas ohjasi, eikä Henry kyllä vastaan pistänyt. Vähän vain horjui heikkouttaan ja yllättyneisyyttään, perääntyen silti sen verran, että eliiteistä se järkevämpi tähän väliin nyt pääsi virkaveljeään herättelemään todellisuuteen. Piru vie, jos Fritz ei oppisi olemaan ihmisiksi, täytyi Henryn tosissaan miettiä, oliko vanhasta eliitistä enää pysymään virassaan. Olihan Fritz Haraldin nimittämä, ei Henryn, joten jo sen perusteella lohikäärmeentappajalle saattoi antaa arvonalennuksen!

"No helvetistähän sinä tiedät kaiken, etkö, Artania?", Fritz suorastaan sylki sanat itseään tuuppivan virkaveljen kasvoja päin, "Joten mitä jos painuisit itse sinne takaisin - ja veisit tuon sarvipäisen perkeleen mukanasi?!". Katse nousi Artaniasta takaisin Seyrin puoleen ja jos katse olisi voinut tappaa, olisi ripakinttu niille sijoilleen lyyhistynyt.
"Jos ne liskot palaavat pihamaalle, katsomme, etteivät ne poistu elävänä. Tapan ne heti, jos lähelle edes yrittävät!", Fritz lateli uhkauksiaan Seyrille suoraan, vaikka yleisenä toteamuksena tuon saattoi tulkita. Ja hitto vie, aivan sama mitä Henry tai kukaan muu sanoisi, Fritz tappaisi ne lohikäärmeet vaikka yksin, jos mokomat tänne uskaltautuisivat tulemaan vielä! Harald ei koskaan halunnut lohikäärmeitä lähellekään linnaansa ja siitä Constantine aikoi yhä pitää huolen.

Terävästi Fritz veti henkeä sisään, mulkaisten kuninkaan ja Artanian puoleen vielä, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti poistumaan. Jahka alkuraivostaan oli rauhoittunut, alkoi hänkin kyllä tajuta tilanteen ja sen, että ehkä parempi poistua ja raivota sitten myöhemmin. Henrylle siis, jos hän tulisi Seyrin myöhemmin näkemään, hän kyllä tappaisi tuon niille sijoilleen!
"Ei hän ratsujanne tapa...", Henry tokaisi monotonisella äänellä, katsellen poistuvan Fritzin perään, "Jos tappaa, hän joutuu itse hirteen...".



// LISÄÄ KAKKUJA JA MOKKAPALOJA JAJAJA KOMONOMONOMN ainahan mulla on varaa lihota vielä toiset 200 kiloo anna tulla. GOTTA GAY FAST ON NYT KANS TÄN KESÄN JUTTU. RYYPPY SILLE KAIKKIALLE, Ryyppy sille leviää ja kaikki luulee et se on hirvee mega guild mut oikeesti se on kolme idioottia kännissä :--D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Kesä 2016, 20:35

”Nimenomaan”, Artania hymähti Fritzin naljaillessa, että hän taisi tuonpuoleisen kanssa olla varsin tuttua pataa. Kai sen niinkin saattoi ilmaista – tähän hätään Noel ei jaksanut välittää, vaikka Constantine olisi mennyt suoriltaan repäisemään ja huutamaan hänen olevan epäkuollut perkele.
”Sopii yrittää…”, Seyr hymähti eliittejä seuratessaan, uskaltaen siitä varautuneesta olemuksestaan jo luopua, jolloin ilma hänen ympärillään ei enää niin vaativasti väreillyt, saati se katse niin pelottavalta näyttänyt.
Temppeliherra kuitenkin vaativasti tuuppi virkaveljeään tasaiseen tahtiin kauemmas, antaen tuon vielä viimeisensä pauhata, ennen kuin kolossi tajusi itse uhkailujensa päätteeksi kääntyä ja astella pois. Hänen kätensä laskivat alas tummalta haarniskalta, katseen seuratessa Fritzin perään, joka vaikutti kuin vaikuttikin poistuvan nyt paikalta omatoimisesti – ainakin toistaiseksi. Tämä oli käynyt turhankin helposti. Vaikka vanha jäärä jaksoikin kiukutella yhä kuin pahainen kuriton kakara, oli Noel suorastaan huojentunut siitä, että tämä oli saatu päätökseen ilman että kenenkään oli tarvinnut vielä päälle alkaa itkeä ja marista.

Kenraali huokaisi asetellessaan rintapanssariaan takaisin ojennukseen, kun se lattialle lentämisen myötä oli epämukavasti jo tovin painanut yllä. Sentään ei tuntunut siltä, että luita olisi murtunut, kunhan mustelmia todennäköisesti ilmestyisi sinne tai tänne, eikä se kipu alle jääneessä koivessakaan niin kamala ollut, että hänen olisi pitänyt pyytää pari päivää vapaata sen takia. Tuskin kiireellisiä tehtäviä edes tuli, eikä hänen tarvinnut keskittyä muihin kuin paperitöihin ja oppilaittensa koulutukseen, ja siinäkin hän saattoi hyvin vain seistä paikoillaan.
”Minun täytyy saada puhua kanssanne mahdollisimman pian”, kylmiltään Noel päätti pyytää kääntyessään katsomaan Henryä päin. Tässä oli hyvä tilaisuus pistää asia itse vireille, vaikkei se nyt niin kamalan miellyttävältä itsestä tuntunutkaan.
”Kun teillä on aikaa ja sopiva hetki, pyytäisin teitä kutsumaan minut luoksenne, Teidän majesteettinne”, temppeliherra kumarsi asiallisesti sanojensa perään, ”Pidän huolen, ettei mikään enää keskeytä neuvotteluitanne”. Sen myötä muutaman takaperoisen askeleen jälkeen kenraali käännähti ympäri kumarruksestaan suoristautuen – hänen piti vielä varmistua siitä, että Constantine myös täältä häipyisi, ja joku katsoisi kolossin perään ettei tuo mitään typerää näin jälkikäteen aikonut uhkauksistaan huolimatta.

Lorythas oli hämillään. Hän ei ollut odottanut kenenkään keskeyttävän hänen ja Henryn rauhaisaa hetkeä näin, etenkään paronin, jolla hän oli uskonut olevan maltillisempi asennoituminen ja kunnioitus kuningastaan kohtaan, kuten olisi pitänytkin. Mutta näemmä tuo puupää oli täälläkin aivan yhtä turhauttavan tympeä tapaus, kuten silloin kun Seyr oli tuohon kentällä törmännyt.
Mutta se räkäpää oli nyt mennyt, tilanne rauhoittunut, ja monarkin toinenkin eliitti teki lähtöjään salin ovista pian ulos kadoten.

”En minä sitä murehdi, tuskin Fritz edes niitä mistään ehtii tavoittaa tähän hätään”, Puolikäärme tuumi jo rauhallisemmin. Kyllä hän luotti siihen että käärmeet pysyisivät koskemattomina, mikäli se juntti yrittäisi niitä mennä linnan pihamaalle tappamaan, olisi Lokene heti ensimmäisenä kiskomassa Fritzin taivaan tuuliin.
Mutta Seyr ei halunnut enää keskustella tästä episodista. Hänestä vaikutti siltä, ettei Henrykään, ja lisäksi siniverisestä se ahdistus näkyi jo suoriltaan kokeneen kyläpäällikön silmiin, eikä monotoninen äänikään kamalasti puolesta puhunut. Lorysta tuntui että jokin oli pahasti vialla, mutta oliko oikein että hän siihen puuttuisi, vai yrittäisi viedä tilannetta omalla painollaan vuorostaan eteenpäin kaikesta huolimatta?
Lorythas astahti lähemmäs, kasvoilleen vieriessä huolestuneen ilmeen – toisella askeleella vielä miettien mitä hänen kannattaisi tehdä. Hopeakäärme oli liian huomaavainen vain antaakseen asian olla, kerta he jälleen olivat kahden ja suuret puiset ovet olivat sulkeneet mölyt niiden toiselle puolelle, näki Vaern tilaisuudekseen yrittää lähestyä Henryä hieman toisenlaisella tavalla.
”T-tuota…”, Hopeakäärme aloitti epävarmana, Henryn vierelle astahtaen ja hieman kumartuen lyhyempänsä puoleen. Katseensa seilasi kuninkaan kasvoilla, kuin etsien syytä sille miksi siniverisellä niin huono olo oli.
”Olettekohan… ku-kunnossa?”, Seyr tiedusteli huolta äänessään, jääden siitä viereltä seurailemaan Henryn olotilaa.


//NOMNOMNOM. Anna mäkin. Mässäillään yhessä ja vyörytään sit kilpaa rinteeltä alas. NO MUTTA TODELLAKIN. Aina kun nähään niin huikataan toisillemme silleen gotta gay fast ja ulkopuoliset kattoo vaan et mitä. :-------DD kolme idioottia kännissä tekemässä mega tyhmiä juttuja. KUTEN, tappamassa speakeriä pallolla towerissa (DDDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 21:09

Kalpeammaksi käynyt monarkki vilkaisi Artanian puoleen, tuon pyytäessä kahdenkeskeistä keskustelua hänen kanssaan, jahka Henryllä siihen oli aikaa. Nuorin miehistä nyökkäsi nopeasti, kykenemättä siihen väliin mitään sanomaan. Saatikka ymmärtämään, miksi Artania hänelle haluaisi puhua - joskin kyllä Henry oli ne Fritzin sanat kuullut ja mieleen painanut, mutta tähän häntään hänestä ei ollut sitä asiaa taas käsittelemään yhtään. Kyllä se muistuisi mieleen sitten, kun paniikkikohtaus olisi mennyt.
Mihinkään kohdistumaton katse seuraili ohimennen, kuinka Artania toisen eliitin perässä kävi poistumaan paikalta ja salin ovet suljettiin jälleen, monarkin ja kyläpäällikön jääden kahden. Hyvä, joskin totta kai se paniikki muistutteli myös siitä, kuinka uhkaavalta Seyr hetki sitten oli näyttänyt ja kuinka tuo ylväs puoliverinen kyläpäällikkö nyt hänen, ihmisten kuninkaan, heikon hetken näkisi. Hän oli heikko johtaja, se todistettiin jo eliitin kiukuttelulla ja tällä kylmää hikeä pukkaavalla paniikilla. Ei Henry halunnut olla heikko, mutta ei hän tiennyt, miten pääsisi tästä eroon!

Terävästi Henryn katse kääntyi Lorythakseen, joka vierelle oli tullut ja kävi kumartumaan lyhyempänsä puoleen. Siniverinen näytti suorastaan järkyttyneen pelokkaalta, tuijottaessaan paniikista viestivillä silmillään sarvipäiseen kalpeana, täristen sijoillaan.
"E-en...", Siniverinen sai lopulta vastattua Seyrille, toisen käden puristaen sitä kävelykepin nuppia ja nuorempi tuntui tukeutuvan koko painollaan tummavartiseen kävelykeppiinsä. Toinen käsi nousi rintakehälle, nousten siitä vielä kangasta pitkin kuninkaan kaulalle hieromaan hätäisin, jopa kuristavanraapivin elkein.
"E-en saa...", kaulaansa raapiva, pelokas nuorimies lähti haukkomaan henkeään kuin kala kuivalla maalla, samalla lähtien pikku hiljaa selvästi romahtamaan kohden lattiaa, "--saa henkeä".


// MONOOMN Mäelle vieriin ja sit liiskataan kaikki jotka eteen sattuu. Kaikki kattoo et mitä :--D Ja ei saatana speaker, meidän on pakko taas joku kerta mennä sen pallon kans sinne! SE OLI NIIN LÄHELLÄ! PÄÄSSÄ SOI GUINEA PIG BRIDGE JA CONSTA ON IHAN NÄIN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Kesä 2016, 22:24

Puolikäärme hätkähti hieman kuninkaan reaktiota, kohottaen kulmiansa siitä häkellyksestä joka pintaan nousi hänen nähdessään, miten kalpealta Henry näytti. Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin, ja se tästä nyt puuttuisi jos kuninkaalle jotain vakavaa sattuisi. Syytettäisiin vielä, että kyläpäällikkö oli mennyt nuorikon myrkyttämään ja sen jälkeen Constantine olisi valmis repimään Seyrin ja tuon mukaan ottamat sotilaat, sekä käärmeet paljain käsin palasiksi.
Herkeämättä se rauhallisen sinertävä katse seurasi Henryä, joka jotain yritti lähteä sopertamaan ja käsillään havittelemaan lopulta kurkkuaan, saaden viimein ilmaistuksi, ettei kunnolla ilmeisesti saanut henkeä. No, se taisikin olla se ainoa asia, jonka Lorythas näki toisen haukkoessa henkeään kovinkin tuskaisena hänen edessään. Ja se jos mikä sai Seyrinkin jälleen hermostuneeksi ja aavistuksen hätääntyneeksi – hän olisi voinut huutaa jonkun paikalle, mutta olisiko sekään ollut järkevää ottaen huomioon ne lähtökohdat mitä kautta tähän oli tultu?

Ei ollut vaihtoehtoja, eikä Lory tahtonut antaa toisen kaatua lattiallekaan nurin; Kyläpäällikön kädet laskeutuivat varovaisesti nuoren miehen hartioille, tämän lähtiessä saattamaan kuningasta takaisin tuolia päin joka alun perin Seyrille oli huoneeseen asetettu.
”Saatan sinut istumaan”, sarvipäinen totesi lempeällä äänellä, selventäen näin mitä hän aikoi. Toista kättään Puolikäärme piteli Henryn hartioilla, mistä hän sai monarkkia tuettua paremmin itseään vasten sen lyhyen matkan, vaikka uskoikin äskeisen jäljiltä kehonsa vielä tuntuvan tukalankin lämpimältä toisien mielestä. Tuoli käytiin vapaalla kädellä vetämään lähemmäs, Seyrin varmistellen, että Henry pääsi sille istumaan ja pysyisi pystyssäkin vielä. Hopeakäärme itse kävi kyyristymään lattialle, polvistumaan monarkin eteen ja katsomaan tuota siitä käsin lumoavin silminsä, jos se katseensa olisi onnistunut rauhoittelemaan nuorempaa edes hieman tilanteeseen. Siinä samalla Lorythas oli valmis nappaamaan kiinni myös, tai ainakin pehmittämään laskua, jos Henry yllättäen olisi tajuntansakin menettänyt. Pääasia kuitenkin oli, ettei kiharapehkoisen tarvinnut itseään pystyssä kannatella juuri nyt.

”Koita rauhoittua, hengittele ihan rauhassa”, Puolikäärme puheli rauhoitellen, hetkeksikään laskematta sitä rauhallista katsettaan kuninkaan rusehtavista silmistä alas, ”Voin ihan hyvin odotella, että voit taas paremmin ahdistukseltasi - meillä ei ole mikään kiire viedä keskusteluamme loppuun”.


//Kyllä. Se on meidän ihan oma mariokart, ei nakellakaan koopakuoria, vaan rollataan itte päältä. NII PITÄÄ, MILLON TAAS DESTINYY PORUKALLA?!!?!??!! Lähetään vetään Crotaa turpaan. Tai oikeemmin, yritetään :------DDDDDDd NO NYT SE CONSTA CENA POIS TÄÄLTÄ, LOPPUU SE WWE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 22:42

Tähän hätään Henry ei osannut edes harkita vierastavansa Seyrin kosketusta, paniikin vain pakottaen siniverisen tuntemaan tukehtumiskuolemaa. Kyllähän hän happea sai ja kaikki ruumiintoiminnot toimivat normaalisti - mitä nyt sydän tykytti rinnassa ja ajatuksenkulku ei ollut se rationaalisin - kaikki oli loppupeleissä vain hänen päässään. Mutta koita se nyt uskotella henkilölle, joka oli aivan varma siitä, että kuolisi nyt.
Siniverinen päästikin pitkän värisevän, lähes parahtavan henkäisyn kun Lorythas hänet istumaan saattoi. Päässä pyöri vain pelko kuolemasta ja pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos hän nyt kuolisi - ei hän halunnut saattaa syitä kuolemastaan Seyrin niskaan! Hän oli itse sairas ja heikko, ei Briarin kyläpäälliköllä ollut tähän osaa eikä arpaa! Mutta sitä tuskin kukaan uskoisi, jos siniverinen nyt lakkaisikin hengittämästä.

Henry istui alas, nyökytellen hätäisesti Lorythasin kehottaessa häntä koittamaan rauhoittumaan. Sitähän hän yritti, mutta kroppa ei ollut samaa mieltä tämän suunnitelman suhteen. Sen lisäksi, että sydän hakkasi, ahdisti ja tuntui, ettei henki kulkenut, lähti se puuttuva jalka muistuttelemaan itsestään haamukivuin. Tuntui, kuin pohkeessa olisi ollut suonenveto, vaikkei se ollut enää mahdollista puujalan kohdalla! Henry parahteli muutamaan otteeseen raskaiden hengenvetojen välistä, väkisin painuen kumaraan siinä sijoillaan. Hetken se katse viipyi Seyrissä, tuon katseen tuntuen taas omalta osaltaan maagisen rauhoittelevalta, ennen kuin siniverisen pää notkahti alas ja siinä samassa se kultainen kruunu tipahti heidän väliinsä lattialle.
"A-antakaa minulle anteeksi", Henry kävi parahtelemaan henkäystensä lomasta, "En halunnut tämän menevän n-näin! En tarkoittanut loukata teitä näin!".



// NIIN! Täydellinen mariokart. DESTINYY PORUKALLA ASAP KYLLÄ JOO!!! Sitä paitsi nykyää voi pelaa myös GW porukalla ;D;D; Sen lisäks et Remu on siel nii siel on myös Ivy. Tää perus "Aksu tuu pelaan FFää" "oke" *kaikki tulee perästä*. Crim the edelläkävijä. CROTAA TURPAAN, aina voi yrittää kato ;D;D;D;;;; Remu neuvoo. CONSTA CENA EI MEE KOSKAAN POIS! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron