Kruunatut || Aksu

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 00:06

Lorythas seuraili tarkkaavaisena Henryn kohtausta, peläten tietenkin sitä pahinta, kun kruunupää parahteli ja niin hankalasti hengitti. Hän koki olevansa osasyy siihen, miksi Scarlingtonin nuorukaisella niin vaikeaa oli. Se harmitti, sillä Seyr oli jaksanut uskoa heti auringon noustua herättyään uskoa, että tämä vierailu sujuisi hienosti vailla ongelmia. Mutta toisin oli käynyt. Se oli omanlaisensa pettymys, mutta ketä siitäkin tunteesta täytyi sitten perimmäisenä syyttää…
Puolikäärme hätkähti hienoisesti taemmas, kun kruunu eteenpäin notkahtavan nuorukaisen päästä tipahti heidän väliinsä. Se jäi kilisemään lattialle hetkeksi, vieden hetkeksi Vaernin huomion täysin puoleensa. Päässä kannettava hepene jatkoi kilinäänsä viileää lattiaa vasten, samalla kun Henry pyyteli kyläpäälliköltä anteeksi.

Hetken vain hiipuva kruunun heilahtelu väritti sitä hiljaisuutta salissa.
”Ei se ole sinun syytäsi”, Lorythas henkäisi, ojentaen kättään poimimaan sen kruunun pois lattialta, ”Enkä ole loukkaantunut, en suinkaan – ei sinun tarvitse pyydellä minulta anteeksi mistään”. Polvistunut puoliverinen kävi kädellään pyyhkäisemään sitä kruunua muutaman kerran, jääden siksi pieneksi hetkeksi silmäilemään kuninkaankruunua käsissään.
”Meitä on jokaiseen lähtöön, kaikista ei elämänsä varrella tarvitse, eikä pidäkään pitää. Eripuran voi ratkaista monin tavoin ja välillä siihen on vaikutettava asein ja verta vuodattamalla – mutta se ei koskaan ole pysyvä keino vaikuttaa asioihin, sillä aina joku toinen jälkeesi nousee samoin keinoin sortamaan muita vastaan muistaessaan, kuinka helppoa heikompia on edessään haavoittaa”, rauhallinen, isällisen neuvova ääni puheli kaikessa rauhassa Henrylle. Vaikka eihän Lorythaksella ollut sijaa alkaa kuninkaita neuvoa – se oli lähinnä vain rauhoittelevaa puhetta, joka valtaistuinsalissa vallitsevan hiljaisuuden täytti.
”Olen kyllä tottunut ottamaan loat niskaani jo ajat sitten. Olen ollut tuomittu kärsimään tällaisesta koko pitkän ikäni, kaltaiseni eivät ansaitse hyväksyntää paitsi sellaisten keskuudessa, jotka voivat siihen tunteeseen samaistua”.

”Jokaisella meistä on omat heikkoutemme, ne joko näkyvät tai ovat näkymättä”, Lorythas jatkoi, nostaen katseensa takaisin Henryyn samalla kun yritti nostaa kasvoilleen sitä rohkaisevaa hymyään, ”Minun heikkouteni on tuntea tuskaa, kun näen toisten kärsivän. Menneisyyteni on niin kivinen, etten haluaisi kenenkään muun kulkevan niin soraista ja hankalaa polkua eteenpäin ominpäin tai edes yhdessä”. Katse oli ja pysyi jälleen nuorukaisessa. Lorythas oli niin pahoillaan jälleen kaikesta sattuneesta, että alkoi melkein tuntua paremmalta, jos hän vain olisi lähtenyt pois ja jättänyt monarkin rauhoittumaan itsekseen, käskenyt jotakuta vartijaa hakemaan paikalle jonkun, johon Henryn olisi ollut helpompi tukeutua tällaisena hetkenä, kun kaikki ympäriltä romahti.
”Siksi”, Puolikäärme kuitenkin jatkoi pian henkäisten, käyden ojentamaan toisesta kädestään sitä koreaa kruunua takaisin Henrylle, ”Minä hyväksyn meistä jokaisen sellaisenaan, kuin meidät on luotu, ja olen valmis jakamaan vähä-arvoisemmillekin paremmat kortit, jos siihen on mahdollisuus”.


//Mariokart on rakkaus <3 DESTINYY JOO ja uuuuuuuuuu mami o3o Meidän pitää pitää hirveet kimppapelailut jokukerta sitten. Mä oon se joka discoveraa. Hirvee suurlähettiläs ja ajan teitä sit paikasta toiseen silleen lol. Remu pelastaa meidät ko ollaan muuten niin onnettomia. CONSTA CENA MENEE POIS TAI NOEL THE UNDERTAKER SAAPUU PAIKALLE RELLESTÄÄN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 00:35

Kyllä kaikki oli Henryn syytä, näin monarkin mielestä. Kaikki tämä sotku oli hänen syytään, hän syytti isänsä ennenaikaisesta kuolemastakin itseään. Siellä syvällä synkimmässä Henry uskoi ansaitsevansa kaiken tämän pahan mitä niskaansa lankesi, eikä hänellä täten olisi ollut mitään varaa valittaa asemastaan, johon oli joutunut. Mutta ei hän vain jaksanut tätä. Liikaa vastuuta, liian nopeasti, liian monen tuomitsevan tahon alla. Ja hän oli niin nuorikin! Häneltä vaadittiin jo samanlaista päättäväisen rauhallista ja karismaattista johtamista, mitä edesmenneeltä kuninkaalta ja samalla hänen olisi pitänyt olla hyvä puoliso ja isä, olihan hänellä jo yksi kruununprinssi ja toinen lapsi jo tuloillaan. Mutta ei hän koskaan ollut valmistautunut tähän. Hallita nyt kokonaista kansakuntaa sodan keskellä. Ei sen näin pitänyt mennä, Aran oli vakuuttanut hänelle toisin!

Silti, vaikka henkeään haukkoi ja katse pysyi visusti maassa, kuunteli Henry jokaisen sanan, mitä lempeä-ääninen Seyr hänen edessään kävi sanomaan. Se lohdutti, mutta samalla ahdisti - ei ihmisten kuninkaan pitänyt tällä tavoin heikkouttaan näyttää vieraille saatikka sitten hakea turvaa puolueettomasta kyläpäälliköstä!
"Ei niiden pitäisi näkyä", Henry kävi henkäisemään Seyrin puhuessa näkyvistä tai näkymättömistä heikkouksista, "Ei Monarkilla", nuorempi lisäsi, toisen käden noustessa peittämään kasvoja, Henryn ollessa lähellä itkeä tilanteen johdosta. Ei kuninkaan kuulunut itkeä. Ei miesten kuulunut itkeä.
Toinen käsi kävi ottamaan vastaan sen kruunun, jonka Seyr oli maasta poiminut ja kävi nyt Henrylle ojentamaan, nuoremman kuitenkaan kykenemättä suomaan vilkaisua sarvipäisen puoleen. Tuo oli liian hyvä hänelle. Liian ymmärtäväinen, ystävällinen. Jotain, johon Henry ei ollut tottunut hallintokaudellaan - jos Roswellia ei laskettu. Ja kuinka hassua se olikaan, että isällisen lempeää tukea hän sai vain henkilöiltä, joilla oli sarvet!

"Olette liian jalo", Se teitittely oli palannut nuoren miehen puheeseen, Henryn viimein suoristaessa selkänsä ja kasvoilla ollut käsi kävi pyyhkimään mahdolliset kyyneleenpoikaset silmäkulmista. Yhä ahdisti, mutta henki kulki, vaikkakin se painostava pala tuntui kurkussa yhä.
"En ymmärrä eliittini raivoa teitä kohtaan - mutta en minä muutenkaan ymmärrä Fritziä, jos siitä lähdetään", Itkuaan pidättelevä nuorempi jatkoi, laskiessaan sen kruunun syliinsä, "Suunnittelemassani valtakunnassa kaikki olisivat olleet yhtä jaloja kuin te - mutta se oli vain nuoren, naiivin mielen toiveita. Kuten Cúthalion sanoi minulle", vapaa käsi kävi viimein kopauttamaan sen puisen raajan polvea, puupinnan kopisten selvästi vaatteiden alta.
"Siitä toiveesta sain maksaa jo melkein henkeni", Siniverinen naurahti surkuhupaisesti, katsellessaan puista raajaansa, joka yhä suorana oli istumisen jälkeenkin, selvästi asennossa missä oikea jalka ei todellakaan olisi tuntunut hyvältä.

"En koskaan halunnut sotaa. En avointa, enkä hiljaista. En Haltioiden tai kenenkään kanssa. Joten en voi muuta kuin pyytää teiltä mitä syvimmin anteeksi, sydämeni pohjasta, että tämä on tähän pisteeseen edennyt".



// MARIOKART. MARIO. TULTA. eikun. Hirvee kimppapelailu joku kerta joo, si juostaan paikasta toiseen ja tunkeudutaan toistemme personal storyyn. NOEL PYSYY NYT POISSA KOSKA CONSTA VETÄÄ MUUTEN TURPAAN. henrylory otp 2016 eikun mitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 01:39

Lorythas tunsi kuitenkin ymmärtävänsä Henryä. Kuninkaana ei varmasti ollut helppoa, kun oli oma kansansa johdettavana, perheensä perustettavana ja opeteltava siinä kaiken itseensä kohdistetun arvostelun ohella vielä määrätietoisuutta, suurten päätösten tekoa ja oikeudenmukaisuutta sellaisenaan, kuin itse halusi sitä ajaa. Seyr oli kokenut kaiken sen saman itse vuosien varrella, eikä ollut vieläkään saavuttanut sitä täydellistä, moitteetonta kunnioitusta omiensa luona. Jotkut jaksoivat yhä kahlita johtajansa, puoliverisen pedon tasolle, jolla Briarissa lohikäärmeitä kohdeltiin. Vaern oli lohikäärme, miksei tuota kohdeltukin kuin petoa, sen sijaan että tuolle olisi uskottu rooli johtaa muita ja kantaa vastuuta kylästä? Jos Puolikäärme olisi haluttu ajaa vallastaan pois, olisi se jo tehty. Hänellä oli omat kannattajansa sekä vihaajansa, muttei sen pitänyt antaa vaikuttaa siihen, millainen hän oli johtajana, päällikkönä ja päätösten tekijänä muiden edessä. Henrylle oli suotu niin paljon valtaa, niin kovin nuorena - Seyristä tuntui näin äkkiseltään, että nuorukainen oli vain sekaisin tästä kaikesta, eikä asiaa varmastikaan helpottanut yhä mantereella lietsova sota.
Ihmisiä ja haltioita oli vaikeaa vertailla keskenään, ja nyt kun Lorythas oli onnistunut tapaamaan noiden suurten osapuolien johtajat, nousi hänellä runsas sääli Henryä kohtaan. Hän olisi mielellään puoltanut tätä nuorukaista Cúthalionia vastaan, jos puoli olisi väenväkisin pitänyt valita – mutta hän itse oli vannonut pysyvänsä puolueettomana tähän kaikkeen, ja se päätös tulisi myös pitämään hänen viimeiseen hengenvetoonsa saakka.

Vasta nyt Lorythas pystyi kiinnittämään huomiotaan paremmin siihen Henryn puiseen raajaan. Puolikäärme ei voinut kuin hymyillä pahoittelevasti nuoremmalleen. Hän pystyi samaistumaan tuollaiseen vastaavaan menetykseen, vaikkei näin suoriltaan kokenut olevan hyvä alkaa jakaa omaa menestystään tämän kaiken valmiiksi ikävän päälle. Mutta jos mitään, oli Lorythas omalla tavallaan tästä nuoresta siniverisestä ylpeä. Tuolla oli hieno tavoite, moraalisesti uskomattoman vahva sellainen – mutta samalla Hopeakäärmeestä tuntui, että Cúthalionit tulisivat romuttamaan tuon unelman ja jyräämään nuorukaisen kansoineen niin pieneksi silpuksi alleen, ettei noita tultaisi enää tällä mantereella kuuna päivänä muistamaan…

”Ei se ole pelkkä naiivi kuvitelma”, Lorythas huokaisi lohdullisesti, kohotessaan siitä lattialta jälleen jaloilleen pystyyn, ”Se on kunnioitettava ja jalo tavoite, jota moni osaisi toteuduttuaan arvostaa – valitettavasti kuitenkin sen eteen on tehtävä niin uskomattoman paljon työtä, jotta vastaavan määränpään saavuttaminen olisi edes mahdollista. Pelkään sen olevan mahdotonta valtakunnan nykyisen tilanteen huomioon ottaen…”.
”Mutta älä koskaan lakkaa unelmoimasta sellaisesta, mitä kaltaisesi arvovallassa elävät voivat luoda ja tehdä todeksi tyhjästäkin. Asiat muuttuvat, aika ei koskaan pysähdy, vaikka vuodet tuntuisivat ikuisilta ja pimeä talvi jämähtäisi paikoilleen pitkälle kesään saakka. Nämä tuhat vuotta ovat opettaneet minulle, että vaikeudetkin on kohdattava leuka pystyssä, välillä tappiokin on nieltävä, mutta sen ei saa antaa lannistaa loputtomiin”, Puolikäärme jaksoi ymmärtäväisesti selittää, pitäen silmällä alati Henryä. Vaikka nuorikko tuntui selvinneen jo pahimmasta paniikistaan, ei sarvipäinen halunnut olla liian varma, etteikö kaikki yllättäen alkaisikaan alusta tai jotain muuta sattuisi.
”Elämäni olisi jäänyt aikanaan pelkäksi henkäykseksi, jos olisin antanut heti alussa periksi – lujuus kasvaa vuosien varrella, mieli vahvistuu, kun sille antaa aikaa. Haukkaa pieni pala kerralla, älä anna toisten hukuttaa tavoitteitasi tai hoputtaa eteenpäin, jos et koe itse olevasi kykenevä ottamaan seuraavaa askelta. Taaksepäinkin voi astua, jos edestäpäin et pystykään saavuttamaan haluamaasi. Rakenna itsellesi sellainen valtakunta ja maailma, millaisen juuri sinä haluat, älä sellaista, kuin muut sinulta vaativat”.

Siinä lempeiden sanojensa ohessa Lorythas kävi vaaleiden saappaidensa pohjalla keräilemään niitä näkyvillä olevia lasinsirpaleita yhteen läjään. Tietenkin niitä oli varmaan levinnyt pitkin ja poikin salia pitkällekin, lasilla oli tapana tehdä niin, kun se hajosi kappaleiksi – joten toivoa vain saattoi, ettei kukaan niihin itseään kävisi loukkaamaan. Voi kunpa puoliverinen olisikin osannut vaikka magian avulla nostaa sen lasin takaisin ehjäksi.
Hetken hiljaisuutensa jälkeen Puolikäärmeen kasvot, ja niin ollen myös rohkaiseva katse nousivat lattianrajasta uudemman kerran Henryn kasvoille.
”Ja minä kyllä hyväksyn anteeksipyyntösi, jos se mieltäsi ollenkaan lohduttaa”, Vaern hymyili, ”Vaikka olen yhä sitä mieltä, ettei kenenkään kuuluisi pyytää anteeksi kaltaiseltani. Etenkään teidän”.


//NIGHT OF FIREEEEEEEE eikun. Kimppapelailut jooooooo. DO WANNA <3 NOEL EI VARMANA PYSY POISSA, JOS CONSTA KIUKUTTELEE KUIN PAHAINEN KAKARA. OTA TIKKARI JA TURPA KII. henrylory otp 2016 todellakin. Meidän ei pitäis ees puhuu tästä, koska muuten me jinxataan kaikki. Vai jinxattiinko me jo…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 02:05

Seyr jaksoi sanoin rohkaista ja kannustaa siniveristä, joka ei kyennyt noin optimistisesti ajattelemaan. Ehkä kyse oli hänen nuoresta iästään ja niin nopeasti tulleista takapakeista, jonka johdosta Henry ei yksinkertaisesti kyennyt kuvittelemaan tämän sodan päättyvän sopuun kahden suuren välillä. Ei hänen aikanaan, eikä koskaan. Siniverinen oli jo vakuuttunut siitä, että niin kauan kuin Cúthalion hallitsi haltioita, ei sovusta neuvoteltu.
Mutta silti, Henry halusi uskoa, että toivoa vielä olisi. Tavalla tai toisella, sopu saataisiin, ilman että toisen osapuolen tarvitsisi täysin kadota ja sivullisten kärsiä. Kyllähän Henry oli tietoinen Antonista, miettien nyt mitä voisi suunnitella tulevalle, mutta eihän hän koskaan ollut edes harkinnut käyttävänsä kuningassukujen äpärää samalla tavalla, mitä Aran oli jo suunnitellut...

Oli omalla tavallaan hassua kuulla, että Seyr oli jo tuhat vuotta nähnyt. Äsken sarvipäinen oli niin kovin hermostunut tapaamisen suhteen, nyt tuo puhui turhankin isällisesti ja rohkaisevasti. Toisaalta, mitä Henry tiesi vuosisatojen elämisestä - eihän hän edes kyennyt miettimään viikon päähän elämäänsä tällä hetkellä. Parempi oli edetä päivä kerrallaan.

"Meidänhän tässä nimenomaan kaikilta pitäisi pyytää anteeksi", Henry hymähti. Hän oli varsin tietoinen mitä menneessä oli tapahtunut ja mitä ihmiset - suurin piirtein - olivat tehneet.
"Varsinkin teiltä. Kaikilta, puolueettomilta. Kaikilta niiltä, jotka kärsivät tämän typerän sodan takia. Sodan, joka olisi jo ohi, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan", Henry jatkoi, selvästi jo palautuen pikkuhiljaa maan tasalle paniikistaan. Sentään se kohtaus ei pidemmälle ollut tällä kertaa edennyt, joskaan vielä Henry ei uskaltanut huokaista helpotuksesta. Siinä samalla Henry kyllä tiedosti sen, ettei ehkä kannattanut enempää tästä sodasta ja sen käännekohdista käydä avautumaan, vaikka toisinaan siniverinen kaipasikin jotakuta, jolle kertoa kaikesta siitä ahdistuksesta, masennuksesta ja pettymyksestä, mitä haltioidenkuningas hänelle oli aiheuttanut. Mutta Seyr ei ollut se henkilö. Ei nyt, ei koskaan.

"Mihin... jäimmekään, ennen kuin eliittini tyhmästi päätti meidät keskeyttää..."



// EIKUN! DO WANT INDEED. Noel saa sitten turpaan kun Constalle alkaa! Ota poskeen ja turpa kii? Ja todellakin jinxataan tää kaikki nyt joten hyst ei puhuta ei enää ennen ku kohta oikeesti tulee se, "kelaa hei, jos" :DDDDDDDDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 03:11

”Sitä ehtii pyytelemään sittenkin, kun sen aika koittaa”, Puolikäärme myönsi nyökäten kuninkaan sanojen jälkeen, ”Mutta vielä ei sellaiselle ole sijaa, joten suotta vastaavaa murehdit”. Anteeksi ehti pyytää aina. Syyttä ja ilman. Jotkut pitivät sen tapahtumisesta heti, mutta oikeasti heillä jokaisella olisi pitänyt olla kärsivällisyyttä ja hyväksyntää siihen, ettei jokainen yksinkertaisesti kyennyt sitä tekemään juuri sillä samalla sekunnilla kun muut niin vaativat. Tällaisiin asioihin vaadittiin ymmärrystä, ja sellaista Lorythaksella olisi riittänyt jakaa Henryllekin tarvittaessa.
Mutta se siitä. Ei heidän kannattanut puhella varsinaisesti tästä kansoja riepottelevasta sodasta. Sitä varten Seyr ei tänne ollut tullut, eikä se ollut etenkään keveä puheenaihe, jota olisi heidän neuvotteluihinsa sopinut sekoittaa tähän hätään. Henryn kysellessä mihin he olivat jääneet ennen Constantinen järjestämää episodia, muuttui Puolikäärmeen ilme aavistuksen mietteliääksi.

”Mainitsit lentoreittiemme muuttamisessa, ellen aivan väärin muista”, Lorythas hieraisi niskaansa, ollen kutakuinkin varma sanoissaan. Siitähän puhe oli ollut, että Briarin tulisi katsoa reittejään uusiksi, jotta vastaavilta ikäviltä tapahtumilta, jota jo oli vahingossa sattunut, vältyttäisiin jatkossa. Mikä kyllä kävi järkeensäkin, eikä Lory ollut jäänyt asian suhteen seisomaan vain tumput suorina.
”Se… on ollut aikomuksenani toteuttaa näiden sattuneiden ikävien tapahtumien myötä, mutta siihen kuluu aikaa, eikä vanhemmille lohikäärmeratsastajilleni ole yhtä helppoa alkaa muuttaa jo pitkään käytettyjä reittejä, mitä taas nuoremmillemme, jotka omaksuvat kaiken nopeammin”.
”Myös liskoille pitää opettaa rajoja, sillä luotettavimmat niistä kulkevat vapaasti irrallaan lähes jatkuvasti. Tiedän senkin aiheuttavan omanlaistaan paheksuntaa tietyissä tahoissa, mutta koskaan, ikinä, ei yksikään näistä yksilöistä ole aiheuttanut vaaratilanteita tarkoituksella missään”, Seyr vakuutti. Hän ei ollut eläissään koskaan kuullut, että yksikään vapaaksi kylän läheisyydessä elelevä ratsu olisi aiheuttanut hankaluuksia missään. Nuo saivat ruokaa Briarissa, niillä ei siis ollut syytä käydä repimässä kenenkään karjaa, eivätkä useimmat tapaukset edes halunneet lähteä hyviä oltaviaan Briarin muureilta kauemmas. Toiset taas saattoivat vaellella kauempanakin, mutta nekin kävivät tavallisesti riekkumassa vain vuorien läheisyydessä, ja kauemmas lähteneillä oli usein retkillään mukana aina parina joko toinen lohikäärme, tai noiden oma partneri, lohikäärmeratsastaja.

”Osa kauppareiteistämme on säilytettävä etelään sellaisinaan kuin ne ovat. Ja länteenkin matkaamme vain meren meille suomien antimien tähden, ja nekin reitit kiertävät usein etenkin kaukaa Cliffordin - mikä ei taida tulla yllätyksenä”, Hopeakäärme muisteli näin äkkiseltään mitä kaikkea oli suunniteltu ja mitä mahdollisesti oli vielä pöytälaatikossa odottamassa jotain valoisaa päivää, jolloin niitä voisi kokouksissa pähkäillä päättävien tahojen kanssa yhdessä.
”Tapahtumien varjossa lohikäärmeitäkin on tarkoituksena pyytää toistaiseksi vain pohjoisesta”, eihän Lorythas halunnut mainita Oraakkelista ja vanhimmalle lupaamastaan pysytellä toistaiseksi Mor vuorilta kaukana. Se olisi värittänyt tilannetta taas liikaa omalta osaltaan, ja sitä olisi seurannut niin pitkä ja monipuolinen tarina, ettei Puolikäärme edes olettanut Henryn sitä jaksavan kuunnella.
”Emme tietenkään halua suututtaa suurinta liittolaistanne Klethin lähistöllä liikkuessamme, mutta otaksuisin vastaavasta olevan teille myös omanlaistaan hyötyä”.

”Joko.. o-olosi on parempi?”, hetken hiljaisuutensa myötä Lorythas uskaltautui jälleen kysymään, rohkaisevan katseensa tilalle muodostuen aavituksen verran taas sitä huolta nuorempansa kunnon tähden, Vaernin kynsienkin jälleen hakeutuessa siihen rintansa alle nakuttamaan yhteen toisiaan vasten levottomuuden ja epävarmuuden kohottaessa jälleen päätänsä. Mikä hän oli Henrystä huolehtimaan, olisi oikeastaan pitänyt osata vain antaa asian olla – mutta se oli Hopeakäärmeen kohdalla helpommin sanottu, kuin tehty.
”Voinko auttaa jotenkin? Tarvitsetko ehkä jotain? Voin käydä pyytämässä palvelijan paikalle, jos haluatte. E-ei se ole mikään ongelma, eikä teidän sovi rasittaa itseänne enempää ja…!”, kyläpäällikkö nosti toisen kätensä suunsa eteen puoliksi nyrkkiin ja painoi leukaansa alemmas tajutessaan taas antavansa sille huolelleen vallan, joka sai hänet useasti lörpöttämään miten sattui. Siitä nousi myös kevyt puna poskipäille ja kuumotus ohimoille – nolotti, aikalailla, kaiken sen jälkeen mitä oli tullut jo sanotuksi.
”… anteeksi”.


//Hirveet turpakäräjät vaan käyntiin. Deli tahtoo osallistua. Eikun. Ota poskeen ja turpa kii on Delin motto ;;DD;D;D;DD Siks kaikki täysjärkiset osaa vältellä sitä. JINXAILUA. Vielä se tulee. Ootas vaan. Ennemmin tai myöhemmin se on taas menoa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 16:20

Anteeksipyytelylle oli toki aikansa ja paikkansa, mutta toisinaan Henry ei olisi halunnut odottaa sitä sopivaa hetkeä. Hän halusi pyytää kaikilta anteeksi tässä ja nyt, mutta eihän moinen ollut mahdollista. Hän olisi myös halunnut kertoa kaikille, koko valtakunnalle, millainen mulkero Cúthalion oli ja mitä kaikkea tuo oli tehnyt, mutta eihän kaikki häntä uskoisi, eikä se koko valtakunnalle kertominenkaan ollut mahdollista. Mutta tämä sota olisi päättynyt jo, sikäli mikäi haltioidenkuningas ei olisi ollut niin tyhmä.
Henry ei kyennyt kuin nyökkäämään sarvipäisen sanoille, koittaen nyt oikeasti rauhoitella tietoisesti itseään ja palata takaisin tilanteeseen. Hänellä oli tapaaminen vielä kesken, ei hän voinut päättää tätä näin ja käskeä Seyrin tulemaan toisten uudestaan! Hyvä jos Hopeinen edes suostuisi vastaamaan kuninkaan kirjeisiin tämän jälkeen! Paniikki ja pelko lähti väistymään sen turhautumisen ja kiukun tieltä, nuoren kykenemättä kunnolla tunnetilojaan hallitsemaan nyt. Turhautti, ennen kaikkea.

Puhe kuitenkin vaihtui takaisin äskeiseen, siniverisen käyden nyt suomaan kunnon katsekontaktin Seyrin suuntaan. Kyläpäällikkö kertoi, kuinka reittejä oli aiottu muuttaa, mutta sen toteuttaminen oli sitten eri asia. Ratsastajilla oli rutiininsa ja vapaana liikkuvat lemmikit saattoivat aiheuttaa hämminkiä tahtomattaankin, Seyrin kuitenkin vakuutellessa etteivät vapaana jalottelevat - tai no, lentävät - lohikäärmeensä olleet vaaraksi kenenkään karjalle tai muutenkaan. Ehkä se oli totta, mutta koita se nyt selittää petoja pelkäävälle kansalle.
"Uskoisin, että reittinne voivat pysyä suhteellisen samanlaisina, jos kiertäisitte vain kylämme kauempaa ja lentäisitte mahdollisesti korkeammalla?", Henry kävi ehdottamaan, loppupaniikista värisevällä äänellä, "Emmehän me taivasta omista. Ei kukaan omista. Ja jos ihmisiä häiritsee se, että pilvien seassa kenties muitakin kuin lintuja, ei se mielestäni ole enää meidän kontrolloitavissa", olihan Henry kuullut jonkun "Taivaanturmelijan" omistavan taivaan, mutta tuo titteli oli vain muutaman kerran kantautunut siniverisen korviin, silloin kun hän haltioiden parissa vielä puuhasteli. Mutta ehkä sekin oli vain legendaa, jotain, millä peloteltiin lentävään kykeneviä olentoja pysymään varuillaan tai sitten varoiteltiin lentoratsujensa kanssa pelleileviä nuorukaisia?

Seyrin mainitessa heidän pyydystävän lohikäärmeitä vain pohjoisessa päin, ei Henry voinut olla kohottamatta kulmaansa pienesti. Miksi ihmeessä he siellä asti kävivät, kun Mor vuoret olivat lähempänä? Asiahan ei hänelle kuulunut, Seyrin mainitenkin "tapahtumien varjot", joten ei siniverinen sen pahemmin lähtenyt asiasta kyselemään. Kai sarvipäinen syyn olisi kertonut, jos olisi halunnut.
"En tiedä Tornhelmin kantaa teihin, saatikka häiritseekö läsnäolonne pohjoisessa ketään - korviini ei ole kantautunut mitään siihen liittyvää", Pienesti niiskauttava siniverinen nyökytteli, "Mutta mikäli lohikäärmeet pysyvät kurissa Klethillä, en usko että heilläkään on mitään sitä vastaan..".

Yllättäen Lorythas kävi kyselemään hänen voinnistaan. Moinen kysymys kaiken muun keskustelun ohella tuli niin yllättäen, ettei Henry ehättänyt edes reagoida siihen, kun Hopeinen lähti jo kyselemään voisiko auttaa jotenkin tai tarvitsiko siniverinen jotain. Mistä moinen huolenpito yllättäen? Eihän tuollaista nyt vierailtaan odottanut - puolituntemattomilta varsinkaan! Henry avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ennen kuin hän mitään sanottavaa keksi, pyytelikin sarvipäinen jo anteeksi äskeisestä.
"E-ei se mitään", Henry kävi nopeasti toppuuttelemaan anteeksipyytelevää puoliveristä, "En vain... Odottanut tuollaista huolenpitoa teidän kaltaiselta vieraalta".
"O-olen totta kai otettu huolenpidostanne, mutta älkää suotta... kyllä minä.. pärjään.. kai. Ei se ole teidän tehtävänne huolestua minusta", Nuori monarkki jatkoi kättään heilauttaen vähättelevästi, "vaikkakin jos minulle jotain sattuisi, Fritz varmasti haluaisi siitä syyt teidän niskoille..", hän lisäsi jokseenkin kuivahkosti tuhahtaen.
"Mutta sitä iloa minä en hänelle soisi. Kaikki on hyvin, oikeasti. Vain nuo lasinsirut ovat huolenaihe tähän väliin", Henry virnisti pienesti, katseen laskeutuen lattian puoleen ja siitä puisen jalkansa jalkapohjan puoleen, "Pitää poistaa ne, ennen kuin liikkeelle lähden... muuten lasinsiruja saattaa olla pitkin hovia...".



// HIRVEE MYLLYTYS. YLLÄRI DELI HYPPÄÄ MUKAAN MYLLYYN. Deli menee nyt vittuhu niiden mottojensa kanssa :----DDD Dari ei oo selvästikään täysjärkinen kun Delin lähel vielä pyörii. Eikä Kali. Ennemmin tai myöhemmin. SÄ JINXASIT SEN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 17:45

Nyrkki painoi kevyesti vasten Puolikäärmeen suuta, Seyrin tyynnytellessä itseään monarkin edessä. Rauhoittuen, jotta se kuumotus kasvoilta ottaisi laskeakseen ja äkkiä sittenkin. Tässä oli käynyt samoin kuin Winderin seurassa aikanaan – Vaern tuputti apuaan ja turhautui sitten omaan päällekäyvään asenteeseensa, että se pisti hävettämään. Eihän hänen kuulunut Henrystäkään huolta kantaa, kuten nuorikko oli juuri sanonut – mutta silti se ääni päässä pyysi häntä varmistamaan, että kaikki oli hyvin. Seyr tarjosi mielellään apuaan toisille, etenkin tällaisissa tilanteissa, joissa vuorovaikuttaminen oli mieleistä. Oli hän sitten paikan päällä vieraana tai ei, koki hän omanlaisekseen vastuukseen jaksaa kantaa toisista huolta ja ennen kaikkea välittää pienimmistäkin seikoista, mitkä jälkikäteen muuten jäisivät mieltä painamaan.
Mutta eihän se ollut oikein alkaa tällä tavoin paapoa etenkään kuningasta!
Ei hänellä olisi pitänyt olla edes mahdollisuutta sinutella siniveristä.

Mutta tässä sitä mentiin taas, kun Lorythas ei osannut itseään pidellä aisoissa sellaisessa seurassa, jossa hän viihtyi mitä parhaiten. Toista olisi ollut Cúthalionin seurassa – haltioiden linnalla Seyr tuskin olisi suostunut edes viinilasillista ottamaan vastaan, sikäli mikäli hänenkaltaiselleen ”saastalle” olisi mitään edes tarjottu.

”En haluaisi ottaa sitä riskiä, että joutuisin ottamaan yhteen kenenkään kanssa täällä - edes vahingossa. Se tuskin näyttäisi hyvältä kenenkään silmissä – ja tiedän kyllä… millaista… vahinkoa siitä mahdollisesti voisi syntyä ja… äh, antaa olla”, Vaern aloitti varovaisesti, kynsien jälleen raapiessa toisiaan vasten niin kiivaasti kun häntä hermostutti. Loppua kohden hänen äänensä kuitenkin alkoi väristä, ja lopulta Lorythas vain tuhahduksen kera, aavistuksen pelokkaana jopa laski katseensa alas Henrystä. Kyllä hän tiesi mitä tapahtuisi, jos hän kiivastuisi ja se peto pääsisi irti. Sen jälkeen edes Constantine ballistoineen ei olisi häntä pysäyttämässä – eikä Puolikäärme halunnutkaan ajatella asiaa sen pidemmälle…
”Mieluummin varmistun siitä, e-ettei teillä ole hätää…”, Hopeakäärme jatkoi pian, tuoden lempeänrauhallisen ja lohdullisemman katseensa takaisin Henryyn.
”Haluatko… apua siinä…? Siis jalkasi kanssa, tarkoitan…?”, sarvipäinen tiedusteli jälleen kovin yllättäen, kädellään viitaten pikaisesti monarkin puujalan puoleen.

”Voin ihan hyvin nyppiä sirut irti jalastasi, näillä kynsillä se käy kyllä äkkiä”, kyläpäällikkö hymyili jälleen kovin ystävällisesti, varovaisesti siinä samalla niitä pitkiä, teräviä kynsiään näyttäen Henrylle, jotka hänen sormenpäitään koristivat. Olisi saattanut luulla, että Seyr oli huvinvuoksi kynsiään kasvatellut kuin naiset konsanaan, mutta todellisuudessahan hänen kyntensä olivat yksinkertaisesti niin vahvat, että niiden leikkaaminen tuntui aina yhtä kipeältä. Ne kasvoivat turhan äkkiä takaisin, eikä Lorythaksella ollut joka ilta aikaa alkaa niitä lyhentämään – eivätkä ne tällaisinaan olleet hänen tiellänsä, joten miksi niiden leikkaamisesta olisi pitänyt välittää?
”Minun syytänihän se on, että lasi tipahti. Ei olisi pitänyt olla niin hätäinen…”.


//Deli hyppää mukaan myllyyn ja sen jälkeen koko konkkaronkka lentää helikopterina tiehensä. Deli menee vittuun, oikein mielellään ;D Consta on kopauttanu Daria liian monta kertaa päin turpaa, ettei sillä oo kaikki homot kaapissa enää. Sitä suurta ja runsasta humalaa odotellen, ja joku kerta aamu viideltä Lory on kruunattu kuningattareks ihmisten hoviin. Eiku mitä. TÄÄ VISKI TYKKÄÄ JINXAILUSTA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 18:31

"Minä taas en haluaisi, että kukaan ottaisi yhteen kenenkään kanssa linnallani", Henry hymähti pienesti, Seyrin mainitessa, ettei vahingossakaan haluaisi ottaa riskiä joutua yhteenottoon kenenkään kanssa. Eihän Henry tiennyt nelisiipisestä lohikäärmemuodosta, olettaen Seyrin puhuen vain lähinnä diplomaattisesta vahingosta, mitä siitäkin seuraisi, jos joku puolueettoman kyläpäällikön kimppuun kävisi tai toisin päin.
"Ei minulla ole hätää, vakuutan sen", Siniverinen hymyili sarvipäiselle, joka yhä huolissaan oli hänen tilastaan. Henryä itseään huolestutti Seyrin huolestuneisuus, kuin oma tilansa, vaikkakin olo alkoi muuttua nuutuneeksi ja kaikki tuntua hankalalta sen nopean paniikin jälkeen. Se vei yllättävän paljon energiaa, eikä Henry edes ymmärtänyt miksi olo oli kohtausten jälkeen näin uupunut. Joten ehkä hänellä olisikin ollut syytä huolestua omasta terveydestään ja ottaa nämä kohtaukset puheeksi edes jonkun kanssa, eikä vain toivoa, että ne menisivät pois aikanaan. Niin hän oli olettanut, kun kuninkaaksi astui - hän luuli, että tällainen paniikkipiikki johtui vain uudesta tittelistä ja vastuusta. Mutta oli siitäkin jo muutama vuosi kulunut, eikä tilanne ollut helpottanut yhtään, päin vastoin, se oli vain pahentunut.

"E-en usko että se olisi soveliasta", Henry tokaisi jokseenkin vaivautuneesti, Seyrin tarjotessa apuaan lasinsirujen poistamiseen. Kyllähän tuon kynnetkin näyttivät siltä, että soveltuisivat pinsettien tavoin pientenkin sirujen nyppimiseen, mutta silti.
"Siis. Enhän minä nyt voisi pyytää saatikka antaa kyläpäällikön nyppiä kengänpohjistani mitään irti, vaikka apu kyllä kelpaisi", Henry naurahti, "Alentavaahan se olisi sinulle", joskus jopa kengänpohjan näyttäminen toisille oli loukkaukseksi luokiteltava ele, sen Henry oli kuullut, joten eihän hän millään voisi edes kuvitella pyytävänsä Seyriä auttamaan lasinsirujen kanssa. Ei hän kyllä itse niitä irti saanut, hyvä jos kykeni puisen raajansa taivuttamaan sen verran lähelle, että kykenisi jalkapohjaa nyppimään itse.
"Katso vain, ettet itse saa lasinsiruja jalkoihisi... Pyydän palvelijat siivoamaan ne sitten, kun olemme valmiita...".



// Helikopterit :D niiku. niiku probelli. No niinpä Deli varmaan meneekin. EI OO KAIKKI HOMOT KAAPISSA KYLLÄ :D Se on se KELAA HEI JOS ja sitten Lory onkin secret lover taas. EIKU MITÄ. SE VISKI TYKKÄÄ JINXAILUSTA TODELLAKIN :DDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 21:09

Kuten Puolikäärme oli aavistellut, oli uupuneenoloinen monarkki sitä hänen tarjoustaan vastaan. Pieni avuttoman haikea ilme käväisi kyläpäällikön kasvoilla, Lorythaksen pyrkien kuitenkin sellaiset piirteet yhtä nopeasti korvaamaan jollain toisella.

”Alentavaa minua kohtaan? Sen kaiken jälkeenkö, kun Fritz on käynyt täällä ensin huutelemassa ja esittämässä mielipiteitään minusta, täytyisi minun kokea pieni palvelus alentavana itseäni kohtaan?”, Lorythas ihmetteli, sanojensa perään naurahtaen. Häntä mikään tuollainen haittaisi – se olisi enemmänkin pelkkä huomattava ilo olla avuksi edes niin olemattomalla eleellä, kuin seistä vain tumput suorina vieressä ihmettelemässä, että mitähän sitä seuraavaksi tapahtuisi. Hänestä Henry oli turhan vaatimaton, vaikka se vaatimattomuus myös omalla tavalla teki tästä hetkestä vaikean.
”En minä sitä loukkauksena ota – itsehän sinulle juuri apuani tarjosin, enkä mitään vastentahtoisesti ole kuitenkaan tekemässä. Ei sinunkaan tarvitse miettiä sitä halventavana tekona omasta puolesta”, Lorythas hymyili rauhallisesti, tuhahtaen käyden potkimaan niitä siruja tuolin läheisyydestä kauemmas yhteen kasaan. Sarvipäinen kumartui uudemman kerran muitta mutkitta lattialle siniverisen eteen, kättään ojentaen kämmen ylöspäin suunnattuna siitä matalalta puisen jalan läheisyyteen. Eihän hän aikonut Henryä tähän pakottaa – jos tuo välttämättä halusi antaa tilaisuuden valua hukkaan, koki Seyr myös paremmaksi antaa asian sitten olla. Ihan siitäkin syystä, ettei nuorikon uudestaan tarvinnut alkaa panikoida ja haukkoa henkeään hankalasti, se alkaisi jo olla liikaa Puolikäärmeellekin, eikä hän tohtisi edes jäädä pidemmäksi aikaa enää tänne. Voi miksi kaikkien ensitapaamisien piti sujua sitä samaa kaavaa, aina tapahtui jotain ikävää, joka sotki jälkikäteen pakan ympäri…

Luottavaisena se katse nousi ylemmäs Henryn kasvoille, Puolikäärmeen pyyhkäistessä nopeasti kasvojaan kehystäviä hiuksia syrjälle, pois tieltä, että hän näkisi kunnolla.
”Näytähän sitä koipeasi, katson ne sirut pois etteivät ne jää haittaamaan jälkikäteen ketään”.


//NYT NE PROBELLIT ::DD::DDD Lory vie sun naiset. Ja miehet. Ja lemmikit se paijaa pilalle. Nyt tekee mieli viskiä… onneks on ees kaljaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 21:43

Henry ei voinut olla naurahtamatta pienesti, Seyrin huomautellessa Fritzin käytöksestä. Tottapa sekin oli, Seyriä oli jo herjattu todella rumasti tänään ja sarvipää ei ollut voinut muuta, kuin vain kuunnella - ellei sitten yhteenottoon olisi halunnut ruveta. Sanojensa mukaan kyläpäällikkö ei kuitenkaan katsonut tarjoamaan apuaan alentavana saatikka loukkaavana, Henryn kyllä ymmärtäen kyläpäällikön pointin. Olihan tuo itse tarjoutunut auttamaan, joten Seyr tuskin asiasta pahastui. No, tuskin siitä haittaa olisi loppupeleissä, kerta kukaan ei muutenkaan ollut heitä näkemässä. Tosin jos joku Constantinen tavoin sisään ovista pamahtaisi kesken sen toimituksen, lähtisi siitäkin varmasti huhu jos toinenkin kulkeutumaan eteenpäin.

Seyr kävi kuitenkin lähestymään jälleen ja siniverisen eteen kyykistyi, pyytäen kättään ojentaen Henryä näyttämään jalkaansa. Hetken Henry mietti, hymähtäen pienesti. Sen lisäksi ettei kyläpäällikön todellakaan pitänyt olla se henkilö, joka kuninkaan kengänpohjia tutki, ei Henry tosiaan ollut kovin mielissään siitä että joku tuntematon hänen puiseen raajaansa koski - puhumattakaan siitä jalantyngästä, joka jäljellä oli. Kerensa taisikin olla ainoa, jonka kosketuksen Henry sieti ja ei hätkähtänyt. Kyllähän hän jotenkuten kesti sen, että lääkärit ja puuseppä jalkaa olivat silloin tällöin katsoneet, korjailleet ja tutkineet, mutta silti.

Lopulta, Henry kuitenkin kävi kaksin käsin tarraamaan puiseen raajaansa ja nosti sen paremmin Seyrin nähtäväksi, pitäen samalla huolen ettei sylissä lepäävä kruunu uudemman kerran lattialle kolahtanut.
"Tämä saattaa yllättää, mutta siinä jalassa ei tosiaan ole tuntoaistia - joten ei satuttamisen suhteen tarvitse pelätä", Henry kävi naurahtamaan, virnistäen pienesti, "Vain haamukipuja... kuulemma yleistä, jos on jonkin osan kehostaan menettänyt..".



// PROBELLEI! Lory vie kaikki saatana. Mut sit tulee Dari ja vie Loryn. VISKIÄ. Kalja pelastaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Kesä 2016, 23:08

Kaikessa rauhassa Lorythas vain odotti, että Henry toimisi nyt ensimmäisenä tai sanoin kieltäytyisi, ja tilanne jäisi siihen. Ei heillä minnekään kiire ollut, mutta jos tämän päivän aikana kuitenkin saataisiin tämä hoidettua, niin ei tarvinnut huoneen ulkopuolistenkaan miettiä miksi kaksikolla niin yömyöhään neuvotteluissaan kesti. Lopultahan kuningas kuitenkin puisen jalkansa hänen puoleensa siirsi, Puolikäärmeen hellästi tukien sitä erikoisempaa raajaa ojentamallaan kädellä ja puoliverisen tarkka katse lähti etsimään pieniä kuin suurempiakin puuhun juuttuneita sirpaleilla.

Monarkin naurahdus sai kyläpäällikön virnistämään puolittain, pitkin kynsien rapsutellessa varovaisesti sileäksi hiotusta puusta syvemmälle uponneita paloja. Oli kai onni onnettomuudessa, ettei kyseessä ollut ihan tavallinen jalka – vastaavanlaiset haavat olisivat kyllä kaataneet pidemmän päälle ja tarpeeksi syvälle upotessaan isommankin miehen alas…
”Niin olen kuullut”, oikeammin Lorythas kyllä tiesi mistä Henry puhui. Harvinaisen hyvin. Niitä selkänsä arpia toisinaan kolotti ikävästi, toisinaan niitä haamukipuja sai käydä lävitse vahvempienkin särkylääkkeiden kera ettei kipu ajanut Seyrin petopuolta esille. Ei se mukavaa ollut. Eikä Lorythas myöskään käynyt sanoin, eikä aavistuksen haikeaa ilmettään enempää indikoimaan, että kykenisi Henryyn samaistumaan tässä asiassa.
Sen sijaan Puolikäärme keskittyi niitä sirpaleita keräilemään toisen jalkapohjasta, ja asettelemaan sitä mukaan kun irti sai kaapunsa helmalle, josta ne olisi helppo kipata muiden sirpaleiden kanssa samaan kasaan.

”Mietimme Briarin päättäjien kesken, miten reittimuutokset olisi järkevintä järjestää”, Vaern hymisi lempeällä äänellään, jatkaen kuitenkin sitä omaa puuhaansa toisen jalkapohjan kanssa.
”Voin lähettää sinulle erikseen kirjeen siitä millaisia muutoksia aiomme tehdä”, Seyr jatkoi, päätään kallistaen hieman enemmän nähdäkseen paremmin, jos toisesta kulmasta olisi nähnyt lasinpalaset helpommin niihin loistavan valon avulla. Mutta siitä Puolikäärme kävi hetkeksi kohottamaan katsettaan siniverisen kasvoille.
”Tai voin kyllä tulla käymään kaupungissa virallisemmissa merkeissä jälleen, jos koet helpommaksi keskustella asioista kasvotusten”, hän hymyili, ”En minä Constantinea pelkää, ei hän voi estää omilla mielipiteillään tällaisia neuvotteluita ilman, että siitä koituisi hallaa myös hänelle itselleen”.


//Franille vois asettaa probellin. Sit se siitä tulis leijuva vauhtinakki ja se vois pinkoo meneen pitkin kattojaki. Saatanan heliumpallo. LORY VIE JA LORYL ON VIENTII KATO ;;DD;D;DDD Dari senkin. MUT DARILLA ON IRI JO. Kalja pelastaa hetkeksi. Pyysin taas toista tuomaan mulle PARI olutta kaupasta, Joonas toi sixpackin...//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2016, 23:31

Henry vannoi, että tunsi kutittavan tunteen puuttuvan raajansa jalkapohjassa, kun Lorythas kävi niitä lasinsirpaleita poistamaan. Aivan varmasti tunsi, mikä teki tietenkin hetkellisesti vaikeutti sitä paikallaan pysymistä, Siniverisen kuitenkin pitäen itsensä mahdollisimman aloillaan ja antoi Seyrille työrauhan. Kovin outoahan tämä oli, mutta jostain syystä se alku jännitys, epäily ja häpeä hälveni Seyrin seurassa. Jokin tuossa puoliverisessä tuntui mukavalta, rauhoittavalta, eikä Henry edes osannut sanoa mikä - olihan Seyr osoittanut olevansa jo mieluinen ja jopa hurmaava persoona, mutta ei tämä rauhallisuus siitä johtunut...

Jokseenkin kiusallisen hiljaisuuden kävi puoliverinen rikkomaan, tuon kertoessa, kuinka voisi lähettää siniveriselle kirjeen sitten, kun Briar olisi lentoreittejään paremmaksi miettinyt. Henry nyökkäsi mietteliäästi hymähtäen, aikeissa jatkaa, ennen kuin Seyr kuitenkin lisäsi, että voisi uudemmankin kerran tulla tänne kyläilylle. Sanomansa mukaan sarvipäinen ei pelännyt Fritziä, eikä välittänyt siitä mitä mieltä eliitti oli.
"En voi kieltää, etteikö uusi tapaaminen kanssanne kiinnostaisi", Henry hymähti, "Ehkä voisimme tavata paremmissa merkeissä uudelleenkin... Mutta vain, jos niin tahdot. Pelkkä kirjekin kyllä riittää, ei teidän tarvitse erikseen tänne lentää jälleen - en edes tiedä olisiko se niin mieluisaa teille, ottaen huomioon äskeiset tapahtumat..".
"Joskin... Olen sitä mieltä, että eliittini on teille anteeksipyynnön velkaa käytöksensä johdosta", Henry totesi naurahtaen, kuitenkin pysyen vakavana, "mutta jos yhtään tunnet Fritziä, tiedämme molemmat, että taitaisi hän ennemmin suostua teloitettavaksi, kuin pyytää sinulta anteeksi".

"Silti. Sanoivat muut mitä tahansa, olet aina tervetullut tänne. Ymmärrän, ettemme voi liittolaisia olla, mutta se ei tarkoita, etteikö välimme voisi pysyä positiivisina", Nuori monarkki nosti hymyn kasvoilleen.



// Franilla on jo probellit. Et vaan nää niitä ku ne pyörii niin lujaa. GOTTA GAY FAST YOU KNOW. Vauhtinakki saatana <3 Daril on kato oma charminsa, ei sitä voi vastustaa vaikka Dari tommonen angsti perkele onkin. Dari kaikki haluu suo koita nyt vittu lopettaa. DARILLA ON IRI JA SIITÄ DARI ON HAPPY <3 Kohta Loryllakin on omansa ;D,d,d;Dd;D;d Joonas ei osaa laskea, tämä on nyt todistettu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Kesä 2016, 14:20

Siinä Lorythas kuunteli työnsä tohinassa mitä monarkki hänelle kertoi. Olevansa kiinnostunut uudestakin tapaamisesta, mikä tietenkin oli lohdullista kuulla. Olihan Fritzin välikohtaus jättänyt hieman karvaan maun kielelle, mutta ei Seyr siitä näin pidemmän päälle jaksanut itseensä ottaa. Fritz oli mitä oli, ei hän koskaan tulisi oppimaan pitämään Constantinesta, mutta se ei saanut estää häntä pitämästä välejään hyvinä ihmisten puolella oleviin, etenkään kuninkaaseen.
”En minä häneltä anteeksipyyntöä kaipaa”, Lorythas tokaisikin. Ei kuivasti, kuten olisi voinut luulla, vaan ymmärtäväisesti.
”Briar kaipaa”, Puolikäärme täsmensikin, uuden lasinsirpaleen taas kaapunsa laidalle asettaen, ”Enkä voi sanoa välittäväni kylien välisistä, saati sitten edes isompien osapuolien välisistä kahinoista, jotka pienempiin sijoihin vaikuttavat. Jos meitä aletaan tarpeeksi sortaa, ei meille jää vaihtoehdoksi kuin lähteä pohjoisempaan rakentamaan yhteisöämme uudestaan”.

Viimeinen näkyvä siru käytiin kaapimaan kynnenpäällä puusta irti. Äkkiähän se kävi sellaisilla pinseteillä, eikä aikaakaan, kun sarvipäinen oli kaatamassa muitakin sirpaleita omalle kämmenelleen kaavultaan. Ja siitä edelleen kurottaen siihen läjään, johon sarvipää oli palasia aikaisemmin potkinut.
”Tulen ilman muuta mielelläni uudelleenkin vierailulle, jotta saamme asiamme selvitettyä”, turkoosina hohtava katse nousi katsomaan Henryä, Puolikäärmeen hymyillen tuolle ystävällisesti, ”Näin kauas tuleminen on vain hyvää treeniä ratsuillemmekin, eihän se matkakaan nyt niin tuhottoman kauaa kestä ja ilmapiiri täällä on ihan mukava – lukuun ottamatta tietenkään äskeistä episodia, en usko että seuralaisenikaan kamalasti Fritzin mesoamisesta välittivät…”, etenkään Bennett. Tuon sai raahata täältä todennäköisesti pois, ellei kovakalloinen idiootti ollut jo mennyt kiivauttaan survomaan miekkaansa Constantinen pohkeeseen ja heittämään henkeään siinä ohessa. Toivoa sopi, että Neri oli saanut pideltyä tehtävälle mukaan otetun aisoissa, kuten oli alunalkaenkin sovittu. Tänne ei oltu tultu aiheuttamaan harmeja kuitenkaan.

Puinen jalanpohja vaikutti kuitenkin nyt siistiltä, Seyrin pyyhkäistessä kädellään muutamaan otteeseen sileää pintaa vasten. Siihen oli kaivertunut ehkä joitain koloja jotka hiomalla saisi siistittyä, mutta muuten kaikki oli tältä erää kunnossa, eikä sitä suurempaa vahinkoa ollut ehättänyt tapahtua. Mitä nyt Lorythas oli saanut sormenpäihinsä joitain pieniä viiltoja, jotka hieman verta valuivat, mutta ei hän sellaiseen kuolisi.
”Tai vaihtoehtoisesti voin kutsua teidät vierailulle Briariin, mikäli haluat pohjoisemmassa vierailla ja ehkä aiheeseen sopivaan kokoukseenkin osallistua mukaan. Eihän Fritz sitäkään hyväksyisi, mutta ei hänen mielipiteensä tarvitse vaikuttaa väleihimme ja niiden ylläpitämiseen vaadittaviin tapaamisiin”, Puolikäärme ehdotti kavutessaan pystyyn lattialta, kaapuaan muutamalla kädenvedolla suoristaen yllensä siistimmin. Tietenkin Henry oli tervetullut myös vierailemaan heidän tykönään, tutustumaan paikkoihin ja kuten Seyr oli ehdottanut, myös osallistumaan niihin kokouksiinkin, jossa lentoreittejä voitaisiin sitten puida täsmällisemmin kuninkaankin mielipiteet huomioon ottaen. Se nopeuttaisi asioita omalla tavallaan, kun kaikki osapuolet olivat samaan aikaan paikalla, mutta samaan aikaan vastaavan tilaisuuden järjestämisessä oli myös omat riskinsä ja hankaluutensa, ”Ja ennen kaikkea pidän Briarin välit mielelläni muihin, suuriinkin osapuoliin mieluummin diplomaattisina, positiivisina, kuin sotaisina”.
”Mutta se on enemmän sinusta kiinni”, Puolikäärme huokaisi hymyillen, hänelle se olisi yksi ja sama kummin päin jatkosta sovittaisiin, ja olisihan se kunnia ollut saada kuninkaallinen vierailulle heidän luokseen, ”Haluatko minun palaavan tänne mieluummin, kuin järjestävän tapaamista Briariin – ymmärrän mahdollisen huolen siitä jos vihollinen saisi liikkeistänne vihiä, mutta omasta puolestani kyllä olisin valmis turvaamaan läsnäolonne mitä parhaimmin”.


//DAAAAYMN. Fran senkin probellikoire. Vauhtinakit oy, vieläkö päitsiki ois mukana, mut päitsii vaan väsyttää kun on niin kuuma. NII DARI, RYHDISTÄYDY. MUT NIIIIIIIIIIIIIII’IN JA LORY TULEE BAIJJAAN SEN PILALLE. Eiks se muka ollukaan jo fakta ettei pitkää matikkaa lukeneet osaa laskee ko vitunmoisten algebrojen kautta?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Kesä 2016, 17:20

Henry hymähti terävästi, ymmärtäväisesti Seyrin täsmentäessä, että hänen sijastaan Briar sitä anteeksipyyntöä kaipasi. Tottahan sekin oli, mutta moista anteeksipyyntöä tuskin koskaan tultaisiin esittämään eliitin toimesta.
"Saa nähdä onnistuisiko se ikinä", nuorempi totesikin, sen enempää asiaa vatvomatta. Eiköhän Seyrkin tiennyt, kuinka kovapäinen Fritz oli.
Pikkuhiljaa Lorythas sai kuin saikin se lasinsirut irti puujalanpohjasta, eihän tuolla mitään ongelmiakaan siinä näyttänyt olevan. Käteväähän se oli tuollaisilla kynsillä - tosin Henry saattoi jopa veikata, että tuonkaltaisista kynsistä oli myös silloin tällöin haittaakin.
"Kiitos", Siniverinen kävi kiittämään jalkansa puhdistamisesta, samalla kun sarvipäinen kertoi tulevansa kyllä mielellään uudemmankin kerran vierailulle, vaikka tämänkertainen nyt ei ehkä sitä parasta ensivaikutusta ollut antanut.
"Hienoa kuulla. Ja jos tänne uudemman kerran tulette, lupaan, ettei tämänkertainen tule toistumaan", Henry toden totta tekisi kaikkensa, jottei Fritz tai kukaan muukaan äskeisen tavoin pääsisi hänen vierailleen riehumaan - hän vaikka heittäisi eliittinsä tyrmiin vierailun ajaksi, jos härkäpäistä ei muuten aisoihin saisi!

"Onhan sekin tietty vaihtoehto...", Henry nyökkäsi mietteliäänä, Seyrin ehdottaessa tapaamista Briarissa. Totta kai se houkutteli Henryä, hän ei koskaan ollut käynyt Briarissa päin ja tiedonjanoista siniveristä todellakin kiinnosti nähdä lohikäärmeidenkouluttamisesta tunnettu kylä ja sen kulttuuri. Mutta, kaikki tahot eivät ehkä katsoisi hyvällä sellaista vierailua. Kaiken lisäksi Henry ei ollut ihan varma, uskaltaisiko matkata niin kauas kaupungista... Siitä tosiaan oli muutama vuosi, kun hän viimeksi oli minnekään lähtenyt vierailulle - vierailu pohjoiseen kääpiöiden kaupunkiin oli viimeisin kunnollinen reissu. Ja sitten hän olikin toisen koipensa menettänyt. Joten pidempi matka johonkin kylään kuulosti samaan aikaan pelottavalta, mutta myös houkuttelevalta.
"Totta kai haluaisin päästä näkemään kylänne tapaamisen merkeissä", Henry kertoi, "En vain ole varma kannattaisiko minun matkata niin pitkälle... Sattuneista syistä en... ole matkannut muutamaan vuoteen minnekään", siniverinen kävi ohimennen nyökkäämään kohden sitä puista raajaansa.

"Mutta toisaalta, reiluuden nimissä, eikö olisi parempi jos minä vuorostani teidän luonanne vierailisin", Hän kuitenkin jatkoi, käyden samalla asettamaan sen sylissään olleen kruunun viimein takaisin päähänsä, vaikka mielellään hän olisi kyllä ollut ilman sitä.
"Joten jos alustavasti sopisimme, että ajan tullen matkustaisin vierailemaan kylässänne asian tiimoilta. Jos jotain yllättävää tulee, niin uskon, että asian voi myös kirjeitse hoitaa. Eikö?".




// VAUHTINAKIT NYOOOON tänään Fran oli kyl aika vauhtinakki. Timi oli sit etananakki. DARI EI RYHDISTÄYDY. BAIJJAILUJA LUVASSA. Ja ilmeisesti joo :---D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Kesä 2016, 21:54

Henry oli mukava. Kuninkaaksikin mukava ja omalla tavallaan määrätietoinenkin. Mutta kuten Fritz oli sitä jo ääneen manaillut, taisi nuorikko olla vielä toistaiseksi kovin naiivi tapaus, eikä ehkä osannut niin pitkälle asioita kehitellä kuin joku kokeneempi olisi saattanut. Seyr ei sen kuitenkaan antanut häiritä. Ei ollut hänen asiansa neuvoa millainen kuninkaan tulisi olla, hän pystyi itse puhumaan kokemuksella vain kylän johtamisesta – vaikka kaipa sekin tavallaan oli suurten valtakuntien kuninkaisiin verrattavissa. Samaa tuhkaa ja tomua he olivat loppupeleissä, eikä tuskin kansakunta edes yhtä pätevää johtajaa ilman olisi pärjännyt kovin pitkälle omin päin.
Mitä ilmeisimmin jalkapuoli oli kuitenkin kiinnostunut vierailemaan Briarissa myöhemmin. Lorythas mielellään järjestäisi sellaisen tilaisuuden ja varmistaisi Briarin turvatoimia – varmastihan Henry oli ottamassa omat henkivartijansa mukaan, mutta mistään ei sopinut tällaisten vieraiden kohdalla olla liian varma. Lämmin katse seuraili nuoremman asetellessa kruunun takaisin päähänsä, Seyrin alustavasti nyökkäillen jo myöntyvänsä kyllä siihen, mitä Henry hänelle ehdotti.

”Sopii hyvin, voimme siihen saakka vaihdella kirjeitä ja suunnitella seuraavaa tapaamistamme paremmin”, Puolikäärme täsmensi hymyillen, silmänsäkin hetkeksi sulkien siltä hymyltään, ”Mutta vakuuttaa voin jo tässä vaiheessa, että olette kylämme, kuin minunkin puolestani erityisen tervetullut”. Sitten kun aikataulu olisi paremmin selvillä, voisi Lorythas kuluttaa itsensä puhki valmisteluissa, mutta sitä ennen hän ei antaisi tämänkään seikan vaivata itseään sen koommin enempää kuin oli tarkoitus.

Sarvipäinen nosti pian kätensä selkänsä taakse, vaikuttaen taas pian ylväältä itseltään sen lattialla kumartelun jälkeen.
”Mutta eiköhän tämä ollut tässä”, hän hymyili rauhallisesti ja katsahti Henryä, ”Lyhyt ja sopiva audienssi, emmehän me vasta ehtineet kuin tutustua ja pistää asiat tulille, mutta sekin on jo riittävästi tältä erää”.
”Koen kuitenkin paremmaksi antaa sinun rauhoittua ja levätä kunnolla… äskeisen jäljiltä – n-näytit niin huonolta, etten suotta haluaisi sinun rasittavan mieltäsi millään, jonka voi kyllä hoitaa yhtä hyvin myöhemminkin”, Seyr henkäisi, huolestuneisuutensa alkaen näkyä jälleen päällepäin turhankin selvästi. Puolikäärme kuitenkin halusi vain Henryn parasta. Tässä oli hyvin ehditty sopia jo asioita ja sopia jatkosta, vaikka olisihan neuvottelu voinut kestää vielä monta tuntia putkeen; Seyr kuitenkin koki, että tähän olisi hyvä lopettaa ja antaa asioiden edetä omalla painollaan kirjeiden välityksellä siihen seuraavaan tapaamiseen saakka. Rauha varmasti puolueettoman kylän ja ihmisten valtakunnan välillä pysyisi sanomattakin siihen asti, että Henry tulisi Briarissa vierailemaan, ellei nyt mitään turhan yllättävää tapahtunut ennen sitä.

Kun yhteistuumin ja tarvittavin menoin tapaaminen oli saatu päätökseen, oli Seyrin aika kumppaneineen lähteä. Lorythas piti huolen siitä, että Neri tiesi ensimmäisenä ilmoittaa muurien toisella puolen odottavalle nuorukaiselle, ettei noiden tarvinnut linnan pihamaalle enää tulla. He kävelisivät kaupungista ulos ja tapaisivat sitten vähän syrjemmälle, jottei ylimääräistä häslinkiä varsinkaan nyt Fritzin kanssa enää aiheutunut. Kyllä Seyr tiesi miten tosissaan Constantine uhkauksiaan aina jakeli, joten tässäkin tapauksessa oli vain parempi omatoimisesti välttää konfliktien syntyä.
Valtaistuinsalista poistuva Lorythas viittoili odottavia henkivartijoitaan mukaan, Bennettin arvatenkin harrastaessa vartijoiden kanssa siinä ohessa sanaharkkaa. Ties miten pitkään mies oli vaatinut saada pääsyä saliin varmistamaan, että kyläpäälliköllä oli kaikki kunnossa – kai noillekin nyt olisi erikseen mainittu, jos Fritz olisi ketään turpaan vetänyt; mutta Bennett oli Bennett. Kolmikko saatettiin ongelmitta linnalta ulos, jossa vielä erikseen Seyr halusi varmistua siitä minne Constantine oli karauttanut heitä väijymään. He kiertäisivät kaupungin vilinän seasta ulos eivätkä jäisi tänne käärmeineen ihmettelemään, jos se kolossi jostain puskasta tapparansa kanssa olisikin loikannut. Ehtisipä siinä poiketa putiikeissakin ja ihailla kaupunkia itsessään, eihän heillä mikään kiire takaisin kotiinkaan ollut.


//Semmonen perkeleen hulivili se on kyl aina jos sen antaa kiitää vapaana. Aina siihen saakka kunnes sillä alkaa heikkihepuli. Timi oli silleen bitch please. DARI NYT PERKELE, tuun ja muljutan. Lory perustaa baijjailuyrityksen ja alkaa kierää ympäri maata vaan baijjaamas kaikkii//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron