Kruunatut || Aksu

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 00:28

Lorythas Seyr


Neljä lohikäärmettä pyrki laskeutumaan linnan pihamaalle kaarrellessaan aikansa selkeää taivasta vasten. Yksi niistä oli punasuomuinen, leveäsiipinen ja matala rakenteinen traakki, joka lensi saattueen perällä viimeisenä suurimman osan matkasta ilmavirtoja pitkin liitäen kepeästi. Toinen oli pronssinsävyissä hohtava joutsenlisko, ja kaksi muuta serpenttejä, joista toinen kuului itse Briarin kyläpäällikölle, Seyrille.
Lorythas oli mielestään jo turhankin pitkään pantannut tätä tilaisuutta päästä Scarlingtonin suvun pään kanssa keskustelemaan ihmisten ja lohikäärmeratsastajien kylän välillä olleesta kitkasta. Hopeaverinen oli osannut tätä tapaamista odottaa, ja suurin kiitos siitä lieni kuuluvan paroni Fritzille, joka Briaria omalta osaltaan oli painostanut toimimaan epäsuotuisin tavoin. Eikä Hopeakäärme siitä tietenkään ollut ylpeä – hän kun halusi säilyttää rauhan mahdollisimman pitkään ja olla puolueeton toisten sodankäynnin osalta.
Mutta kohteliaasta pyynnöstä Lorythas ei tavallisesti osannut kieltäytyä, eikä se ollut ollut tälläkään kertaa vaihtoehto, kuningas Henryn ollessa pyytänyt audienssia kyläpäällikön kanssa. He olivat sopineet tapaavansa tänään Scarlingtonien linnalla – olihan lohikäärmeratsastajien helpompi saapua tänne lentäen, kuin vaatia kuningasta saattueineen lähteä taittamaan matkaansa ratsain pitkää matkaa arojen poikki, jossa vaarana tietenkin olivat myös toisen vihaa pitävän puolen partioivat joukot. Vaikkei tietenkään voinut olettaa, että valtavien liskopetojen saapuminen kaupunkiinkaan jäisi täysin huomaamatta.

Nelihenkinen saattue oli kiertänyt jo kauempaa kauas erottuvan linnan puoleen, jottei kaupungissa heräisi ylimääräistä pakokauhua lohikäärmeiden tähden. Pihamaalta saattoi erottaa maan värähtelyt ja käärmeidän sähinän noiden laskeuduttua, mutta merkkiäkään mistään tuhoisasta ei ollut – ja sellaisena joukon johtaja halusi mielellään tilanteen myös pitkälti pitää.
Heitä oli osattu odottaa. Sen näki pihamaalle varatusta vartioinnista, vaikka Lorythas kykeni tarkkakatseisena väittämään että olisi erottanut lähimpänä petoja olleita hikoilemaan haarniskoissaan. Osa hieroi silmiään ihmeissään, toiset hymyilivät tohkeissaan ja tuskin malttoivat pysyä paikoillaan. Eihän sitä jokaisena päivänä lohikäärmeitä nähnyt – varsinkaan sellaisia, jotka selvästi isäntiään tottelivat, eivätkä olleet repimässä muureja päättömästi alas ja polttamassa sen perään jälkiään tuhkaksi.

Sarvipäinen kyläpäällikkö laskeutui ensimmäisenä alas ratsailta, Lokenen päättäväisenä seistessä paikoillaan ja silmäillessä isäntänsä perään, vuoroin pihamaalle seisomaan jätettyjä vartijoita. Naaras oli selvästi varautunut tuntemattomalla pihalla, eikä halunnut laskea mitään varmaksi, vaikka telepaattisesti Lorythas vakuutteli että heistä jokainen oli turvassa, eikä syytä veritekoihin ollut. Paitsi Constantinen perskarvat olisi voinut käräyttääkin – mutta ehkä se olisi ollut liian provosoivaa sille vanhalle kovakalloiselle pässinpäälle, sen verran Seyr Fritziä tunsi.
Kaksi Lorythaksen luotettua, Nerinala ja heitä molempia lyhyempi, harmaantumaan jo kääntynyt arpikasvoinen ihmismies laskeutuivat myös pian päällikkönsä seuraksi alas. He tulisivat Seyrin mukaan katsomaan johtajansa perään, siinä missä traakilla ratsastanut nuorikko jäisi petojen perään katsomaan heidän jälkeensä.

Nyt heidän pitäisi vain maltillisesti odottaa, jotta joku saapuisi heidät hakemaan ja saattamaan kuninkaan puheille.


//Niille jotka meinasivat jatkuvasti tukehtua täysjyväleivässä oleviin siemeniin, laitettiin suuhun siemen este T: Deli ;DDD Joko samantien meni yli//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 00:59

Henry Scarlington



Jälleen kerran Scarlingtonin vanhinta ahdisti. Rintaa puristi ja tuntui vaikealta hengittää, olo ei ollut ollenkaan hyvä. Häntä jännitti tämänpäiväinen tapaaminen Briarin kyläpäällikön kanssa - niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Olihan tämä tapaaminen pitää jo ajat sitten, mutta vasta nyt asiaan oli päästy. Heillä oli asioita selvitettävänä - ja anteeksipyyntöjä pyydettävänä... - joten oli vain aiheellista pyytää Seyr tapaamiseen. Henry ei koskaan ollut tavannut Seyriä, sekös jännitti ja muutenkin kuninkaana toimiminen tällaisessa tilanteessa. Todella harvoin kuninkaat olivat puolueettomien kylien kyläpäällikköjä kutsunut kylään - hyvä jos edes minkäänlaisissa yhteyksissä olivat noihin olleet vuosisatojen saatossa!
Mutta, viimeaikaisten tapahtumien vuoksi nyt oli pakko Briarin kanssa selvittää välit. Totta kai Henry oli saanut kritiikkiä audienssin järjestämisestä jo ennen, kuin tapaamisia oli lukkoon lyöty ja varmasti hän saisi tästä kuulla vielä pitkään. Meni tapaaminen sitten hyvin tai huonosti... tai hyvin huonosti.

Koko hovi oli tietoinen tämänpäiväisestä tapaamisesta ja valmistautunut myös sen mukaisesti. Tai no, kaikki paitsi Fritz. Sattuneista syistä Henry oli katsonut paremmaksi pimittää tapaamisen yhdeltä eliitiltään, vaikkakin yhteenottojen myötä Fritzin tässä anteeksi olisi pitänyt pyytää Seyriltä. Tai niin Henry oli ymmärtänyt.
Jo aamusta asti Henry oli jännittänyt ja valmistautunut tapaamiseen. Nyt punaiseen, asiallisenkoreaan sisätakkiin ja mustiin housuihin sonnustautunut siniverinen istuskeli alakerran kirjastossa rauhoittumassa, kunnes vartija kävi ilmoittamaan, että vieraat olivat saapuneet. Henry veti syvään henkeä ja nyökkäsi jokseenkin hätäisesti vartijalle, ennen kuin sijoiltaan nousi. Kuninkaankruunun asentoa käytiin korjaamaan päässä - ei hän pitänyt siitä, että kruunua joutui käyttämään, mutta joskus se oli pakollinen - puujalkaisen siniverisen lopulta lähtien liikkeelle kohden sisäpihaa. Nykyään Henry käytti vain kävelykeppiä puujalkansa tukena ja ei nuoresta kuninkaasta oikeastaan edes nähnyt päälle päin, että tuolla tekoraaja oli - hän oli oppinut kävelemään sen kanssa jo niin hyvin, ettei siitä mitään haittaa varsinaisesti ollut.

Osin ontuva askel vei henkivartijoiden saattelemana pihalle etuovien kautta, kuninkaan käyden lähestymään asiallisen rauhallisesti Seyriä. Tosin huomio kiinnittyi ensimmäisenä niihin lohikäärmeisiin. Harvoin niitä tuli nähtyä, varsinkaan näin läheltä. Kauniita olentoja ne olivat, ainakin Henryn mielestä, mutta samaa mieltä ei kaikki pihamaalla olleet. Siinä missä suurin osa sotilaista ja palvelijoista, jotka paikalla olivat vastaanottamassa erikoisempia vieraita, olivat suhteellisen kiinnostuneita vieraista, osa vaikutti olevan kiinnostumisen sijasta kovinkin näreissään. Friikkejä nuo olivat toisten mielestä, friikkejä joista oli päästävä eroon. Lisäksi huhut siitä, että Briar olisi haltioiden liittolainen tätä nykyä, eivät parantaneet asiaa yhtään.

"Lorythas Seyr, otaksun?", Henry lopulta avasi suunsa, puhutellen nyt sarvipäistä kyläpäällikköä, kun tarpeeksi lähelle oli päässyt - kuninkaan kuitenkin pysyen kunnioittavan välimatkan päässä jo pelkästään turvallisuussyistäkin. Tuskin Seyr saattueineen nyt niin tyhmiä olivat, että kuninkaan kimppuun olisivat käyneet, mutta olihan se hyvä olla varuillaan, varsinkin lohikäärmeiden suhteen.
"Toivotan teidät mitä tervetulleimmiksi vieraakseni", Siniverinen hymyili, vaikkakin sen hymyn taakse kätkeytyi se nouseva paniikki ja vaivautuneisuus, sydämen hakaten rinnassa epämiellyttävän epätasaisesti, "Toivottavasti matkanne sujui hyvin, ettekä kohdanneet vaikeuksia matkallanne tänne - tosin, mitäpä vaikeuksia tuolla nyt varsinaisesti olisi", Henry lisäsi pienesti naurahtaen, vilkaisten taivaalle - totta kai lohikäärmeet tänne olivat lentäneet ja taivaalla tuskin oli mitään, mitä tuon kokoisten petojen piti pelätä...



// CRIM :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD NYT NE DELIT JA SIEMEN ESTEET POIS TÄÄLTÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 12:11

Liskopedot kävivät ääntelemään malttamattomina haistaessaan ilmasta väkijoukossa leijuvan epäilyn ja hermostuneisuuden. Ne kujertelivat toisilleen kuin keskustellen, isäntiensä välillä puhuen niille tai naksautellen kieltään kiinnittääkseen suomunahkaisten huomiota puoleensa. Jos joku liian äänekkääksi yritti, tönäsi valkeakarvainen naaras tovereitaan merkiksi siitä, että nyt piti olla siivosti, nätisti ja etenkin pitää pienempää ääntä. Pitkään myöskään käärmeiden selästä alas laskeutunut kolmikko ei ehättänyt keskenään puhella, sarvipäisen kyläpäällikön pistäessä merkille monarkin lähestyvän. Tietenkin myös Seyrin henkivartijat olivat epäileviä tämän tapaamisen suhteen, nimittivät jopa että tällainen monarkkien luona vierailu oli pahaksi puolueettomalle kylälle. Mutta Lorythas oli sitä mieltä, että heidän tuli selvittää asioita. Hän vieraili mielellään toisten kyläpäälliköiden kuin kuninkaidenkin luona, mikäli nuo asiallista audienssia häneltä pyysivät – toisin kuin eräät, Henry vaikutti nuoresta iästään huolimatta olevan ihan kelpo mies.
Oikeastaan ainoa syy miksi Vaern oli tätä matkaa vierastanut, oli Fritzin mahdollinen läsnäolo. Mutta syystä tai toisesta se puupää ei täällä kentällä jo ollut ballistoineen karjumassa, kuinka liskot isäntineen olisi pitänyt tappaa. Liekö Scarlington oli edes eliittiään informoinut tästä tapaamisesta, ollessaan yhtälailla tietoinen kenraalinsa kovinkin periaatteellisesta tulisuudesta Briaria kohtaan.

He askelsivat rauhallisesti lähemmäs, Lorythas ensimmäisenä kädet eteensä hihoihin piilotettuina, Neri ja Bennett molemmin puolin päällikkönsä perässä. Vain nuo kaksi vartijaa kantoivat aseita mukanaan, Seyrin ollessa itse keskittynyt diplomaattisuuteensa ja vain siistiin ulkomuotoon.

Henry oli lyhyempi kuin Hopeakäärme oli osannut odottaa. Tuolla oli tummanpellavaisista harjaksista muodostuva kiharainen tukka ja päälakeaan koristi arvokas kuninkaitten kruunu, jota Seyr ensimmäisenä silmäili arvioiden. Nuorukainen oli myös pukeutunut siististi, arvokkaasti ennen kaikkea – mutta kaiken sen virallisuuden ja arvokkuuden alta Lorythas kykeni aistimaan sen ahdistuneisuuden, hermostuneen ja jännittyneen mielen. Olihan se ymmärrettävää, eikä Hopeakäärme tietenkään antanut ymmärtää huomaavansa moisia heikkouksina pidettyjä seikkoja päällepäin Henrystä – ei hänen seurassaan kuitenkaan olisi tarvinnut jännittää ja hermoilla. Yhtä lailla tilanne jännitti omalla tavallaan puoliveristä kyläpäällikköäkin, mutta heillä molemmilla kruunatuilla lieni silti olevan yhteinen toive siitä, että turha hermoilu todellakin olisi turhaa ja he pääsisivät tilaisuuden myötä yhteisymmärrykseen siitä missä mentiin.
”Ilo on kokonaan minun puolellani, Teidän majesteettinne. On sangen suuri kunnia tavata Teidät näin henkilökohtaisesti kasvotusten”, lempeä, isällinen ääni lausahti, Puolikäärmeen kumartaessa kohteliaasti kruunupäälle, Nerin ja Bennetin seuratessa johtajansa esimerkkiä tässä tapauksessa. Puheenvuoro haettiin vasta sitten, kun Henry oli saanut naurahduksensa päätökseen.
”Eipä meillä esteenämme useasti ole muuta kuin sääolosuhteet, muuten matkamme sujuvat usein vaivatta, rauhallisissa merkeissä”, pitkävartinen Hopeakäärme vakuutteli rauhallisesti hymyillessään, vaarattoman, rauhallisen katsekontaktin nuorempaansa hakien.
”Toivoisin mahdollisuutta saada ottaa henkeäni turvaamaan tulleet mukaani”, Seyr esitti suoriltaan pyyntönsä, asiaan kaunistelematta tai panttaamatta tämän pidempään, ”Heidän ei tarvitse osallistua keskusteluumme, enkä vaadi heidän läsnäoloaan samaan tilaan kanssamme, heitä ei myöskään tarvitse erikseen palvella tai kestitä”.
”Riittää, että saisin tilaisuuden ottaa heidät mukaani, käytännön syistä, joista Tekin varmasti olette tietoinen ja ymmärtänette sanomattakin huoleni syyt”.


//:DDDDDDDDDD MUTTA KUN VASTA PÄÄSIN ALKUUN. Deli tahtoo jäädä, Delikin tahtoo osallistua henkeviin keskusteluihin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 14:32

Sentään Seyr ei heti ensikättelyssä vaikuttanut kovin negatiiviselta ja ilkeältä persoonalta. Olisihan kyläpäälliköllä varmasti ollut syy jos toinenkin suhtautua ihmisten monarkkiin negatiivisesti ja ennakkoluuloisesti. Näin ei kuitenkaan ollut, Henryn onneksi. Seyrin suomaan kumarrukseen käytiin vastaamaan kumartavan nyökkäyksen kera, Henryn kuitenkaan itse kumartamatta syvään - sehän olisi ollut väärin ja koko hovi olisi saattanut sillä samalla sekunnilla räjähtää, jos ihmisten hallitsija puolueettomille perkeleille kumarsi.
Se alkujännitys kuitenkin helpotti, ainakin hetkeksi, Henryn kuunnellen Seyrin suoran pyynnön henkivartijoidensa suhteen.
"Totta kai", Siniverinen vastasi sarvipäiselle, "Seuralaisenne voivat tulla mukananne sisälle odottamaan tapaamisen ajaksi, ei siitä mitään haittaa ole", ymmärsihän sen, että kyläpäällikkö halusi pitää aseistetut, luotetut ystävänsä lähellä tällaisessa paikassa. Kyllä Henry tiesi ja oli kuullutkin pari ehdotusta siitä, että Seyr houkuteltaisiinkin ansaan ja tuo "haltioiden puolella oleva perkele" oltaisiin vangittu ja teloitettu sitten. Tähän Henry ei tietenkään ollut suostunut, hän ei ikimaailmassa kieroilisi kenenkään pään menoksi sillä tavoin. Oli Seyr sitten haltioiden liittolainen tai ei.

"Mutta valitettavasti näyttävistä ratsuistanne saattaa koitua hieman haittaa pidemmällä ajalla. Itseänihän niiden läsnäolo ei haittaa, mutta osa hovin jäsenistä ei välttämättä tunne oloaan niin kovin turvalliseksi "hirveiden petojen" läsnä ollessa - kuten eivät varmaan talliemme ratsutkaan", Kuningas kertoi, vilkaisten Seyristä noiden lohikäärmeiden puoleen. Kyllähän sen jännittyneisyyden aisti pihamaalla yhdestä jos toisesta henkilössä, puhumattakaan kauempaa talleilta kuuluvista hirnahduksista. Hevoset varmasti olivat enemmän kuin huolissaan lohikäärmeiden läsnäolosta, osa kun niistä ei moisia petoja ollut koskaan edes kohdannutkaan. Joten, ennen kuin yksikään koni sydänkohtaukseen kuolisi, ehkä olisi parempi että lohikäärmeet poistuisivat pihamaalta.
"Uskoakseni koillisessa muurien takana on vapaata tilaa - lähellä linnaa tietenkin", Henry kertoi, "Ymmärrän kyllä, ettette ehkä haluaisi ratsujanne kauas tapaamispaikasta, mutta lähin sija mitä voimme tarjota heille ilman, että ovat tiellä, on puutarhamme - ja sielläkin voi olla hieman ahdasta".



// VASTA ALKO. Delistä ei oo keskusteleen se on jo todettu. Deli on siis hyvä ja menee nyt pois ennen ku tulee vihanen Consta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 17:01

Monarkki ei vaikuttanut alkujaankaan petolliselta, vaikka epäilemättä oli saanut kaikenlaista kuulla audienssia suunnitellessaan. Muttei puolueeton kyläpäällikkö myöskään saattanut täysin luottaa siihen, etteikö joku päättäisikin toimia kuninkaansa sanaa vastaan ja tästä tapauksesta syntyisi sen myötä täydellinen fiasko. Tietenkin Seyr olisi saattanut itsestään pitää huolen ja kiskoa vain lohikäärmeilluusionsakin yllensä hätätapauksessa, jos omaa henkeä olisi tarvinnut puolustaa. Ei hän vastaavaan tarvinnut toisia, ja sitä vähemmän halusikin juuri toisten henkiä vaarantaa turhaan itsensä takia. Tällainen oli osoitus vain luottamuksesta, Henryn myöntyessä muitta mutkitta Lorythaksen pyyntöön ottaa ystävänsä linnaan mukaansa. Pääsisivät nuokin näkemään tämän mahtipontisen rakennelman sisustaa, eivätkä joutuneet vain muureja tuijottamaan ja tiilenpäitä laskemaan.
”Minä kiitän ymmärryksestänne”, Seyr lausahtikin tyytyväisenä, päällään pienesti sanojensa lomassa nyökäten kiitokseksi nuoremmalleen.

Valitettavasti kuitenkaan lohikäärmeitä ei saattanut pihamaalle jättää – siinä Henry kyllä oli oikeassa. Neljä suurikokoista petoa oli tässä turhaan tukkeena, ja kävisivät levottomammiksi, kun väkeä tulisi ja menisi yhtenään ohitse. Seyr kävi kääntämään olemuksensa lohikäärmeitä kohden, Lokenen kohottaessa päätänsä kohdatakseen Vaernin katseen siinä samalla, kun Henry ehdotti että nelipäinen petolauma siirtyisi koillismuurien taakse odottelemaan toistaiseksi.
”Ei se ole ongelma eikä mikään. Arvelinkin, ettei niitä tänne voi jättää ja olin valmis lähettämään ne etelämmäs rannikolle asti odottamaan”, Puolikäärme tuumi hymyillen, astahtaen lähemmäs Lokenea, joka olisi halunnut käydä ihmisten monarkkinuorukaista tervehtimässä paremmin. Sen sijaan karvakasa sai rapsutuksia Vaernilta leukansa alle, josta se kujersi tyytyväisenä samalla, kun veljensä lohikäärmekielellä kertoi ääneen minne nelikon pitäisi suunnistaa.
”Kuulit kyllä minne Hänen majesteettinsa teitä neuvoi – katso etteivät liskot aiheuta ongelmia, pyydä Neriä tai Bennettiä avuksi ensisijaisesti jos on tarve”, Seyr neuvoi traakin selässä istuvalle nuorelle ratsastajalle, joka tähän myöntyen huikkasi ja liskojen kera lähti etsimään sieltä muurin takaa sijaa odottelulle. Lokene lähti noiden perässä liihottamaan heti, varmistaen vielä että Lorythas varmasti pärjäisi, eikä syytä suurempaan huoleen varmastikaan ollut.

”Eivätköhän he pärjää”, Bennett huokaisi Lorythaksen jäädessä seurailemaan mietteliäänä liskosaattueen perään hetkeksi.
”Niin”, sarvipää lausahti, miehen kautta katseensa kiertäen pian takaisin kuitenkin Henryyn, ”Toivottavasti”.

”Jatkammeko keskustelua tässä, vai siirrymmekö mahdollisesti sisätiloihin rauhoittumaan?”, Lorythas tiedutelikin jälleen monarkilta, nostaen sen ystävällisen hymynsäkin kasvoilleen takaisin.


//Vasta alko, on niikö alkon ja krapulaisten vastakohta missä myydään vaan jotain vitaminoituja terveysjuomia. Deli voi keskustella Constan kanssa nyrkein//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 18:40

Henryn onneksi Seyr ei ottanut ehdotusta ratsujen siirtämisestä kauemmas pahalla. Olisihan joku herkkänahkaisempi siitä saattanut ottaa itseensä - tai joku vainoharhaisempi pitänyt sitä ansan viritelmänä. Nyökäten Henry jäikin seuraamaan, kuinka Seyr ratsulleen jutteli lohikäärmeiden kielellä - kyllä hän tuon kielen tunnisti, vaikkei sitä ymmärtänytkään - ennen kuin ratsut kera yhden ratsastajan kävivät pihamaalta poistumaan. Liskojen mentyä tuntui tilanteen suurin jännite myös raukeavan, totta kai jokainen pihamaalla olija pelkäsi sitä, että mokomat pedot riehaantuisivat - neljä näin lähelle päästettyä lohikäärmettä saisi nopeasti pahaakin tuhoa aikaan.

Hetken nuori monarkki katseli poistuvien lohikäärmeiden perään, ennen kuin huomionsa kääntyi takaisin Briarin johtajaan.
"Kyllä minulla oli ajatuksena kutsua teidät ihan sisälle asti, ettei tarvitse tässä seisoskella", Henry naurahti, "Sikäli mikäli ette välttämättä tässä halua keskusteluamme pitää. Jos näin on, joudun kyllä pyytämään palvelijoita tuomaan meille - tai ainakin itselleni.. - tuolit".
"Muussa tapauksessa pyytäisin teitä seuraamaan sisälle", Monarkki jatkoi kääntyen jo puolittain menosuuntaan, kädellään viittoen kyläpäällikköä ja tuon seuralaisia seuraamaan.
Matkaan käytiinkin, jalkapuolisen siniverisen määräten suunnan - ja vauhdin. Kuninkaan henkivartijat kävivät seuraamaan siniveristä, osan jättäytyen turvallisuussyistä jopa Seyrin ja tuon henkivartijoiden taakse. Vähemmästäkin olisi joku tuntenut olonsa uhatuksi, joten Henry saattoi vain toivoa, ettei Seyr itseensä ottanut tällaista toimenpidettä, joka oli kyllä käytäntö muidenkin "tuntemattomien" vieraiden kohdalla.

Askel vei aina lyhyen matkan sitä eteishallia pitkin kuninkaan salien oville. Eteishallissa jälleen uteliaat silmäparit seurailivat sarvipäistä muukalaista, hovineitojen ohimennen siinä toisilleen jotain supatellen ja kikatellen mahdollisimman hiljaisesti. Jokainen kuitenkin niiasi ja kumarsi asiaankuuluvasti, kun siniverinen saattueineen ohi kulki.
"Seuralaisesi voivat jäädä odottamaan ovien ulkopuolelle - tai kierrellä eteishallissa. Myös omat henkivartijani ja palvelijani jäävät ulkopuolelle", Henry selitti Seyrille, samalla kun ovien luona odottaneet vartijat kävivät ne massiiviset puuovet työntämään auki kruunupäisten saapuessa.
"Ja jos he tarvitsevat jotain, palvelijani ovat käytettävissä", Siniverinen lisäsi nyökäten lähettyvillä seisoskelevien palvelijoiden puoleen. Nopea vilkaisu suotiin vielä Seyrin suuntaan, ennen kuin lähti kävelemään peremmälle valoisaan saliin.

Vartijat jäivät odottamaan nätisti sovittuun tapaan oven ulkopuolelle, käyden sulkemaan ovet Seyrin perästä jahka tuo sisään astelisi. Henry eteni kaikessa rauhassaan aina sille valtaistuinkorokkeelle asti, nousten ne pari askelta vaivatta ja kävi istahtamaan alas. Valtaistuinkorokkeen eteen oli asetettu yksi juhlavankauniisti kaiverrettu tuoli, sekä pieni pöytä, sikäli mikäli Seyr myös alas halusi istua.
"Haluatteko kenties jotain? Juotavaa? Syötävää?", Henry kysyi Seyriltä, nyökäten salin sivulla seisovan palvelustytön puoleen, "esittäkää vain toiveenne, mikäli jotain mielitte". Sikäli mikäli Seyr jotain halusi, kävisi tyttö noutamassa tuolle sivuovien kautta toivomansa. Muussa tapauksessa hän oli valmis poistumaan samaisen sivuoven kautta pois paikalta, ei hänkään jäisi tänne ylimääräisenä seisoskelemaan - kyllä häntä tai jotakuta muuta sitten kutsuttaisiin, jos tarve tulisi myöhemmin.



// Antialko! EI. Deli ja Consta vetää hirveen myllytyksen ja kaikki kattoo että ei. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 19:39

”Näyttäkää tietä vain siinä tapauksessa”, sarvipäinen hymisi, heidän lähtiessä sitten askeltamaan Henryn perään monarkin määräämään tahtiin.

Lorythas ei vaikuttanut olevan lainkaan pahoillaan siitä, että kuninkaan omat vartijat jättäytyivät saattamaan heitä jälkeen. Hän oli osannut odottaakin tarkkaa vartiointia, eikä kenelläkään heistä kolmesta ollut aikomuksia alkaa rähinöimään kuninkaan linnalla. Siltikin erityisesti Bennett jaksoi näyttää pitkää naamaa ja vilkuilla ympärilleen epäröiden, aivan kuin jokin olisi jo valmiiksi ollut miehen mielestä pielessä. Mutta syytä kyseenalaistamiseen ei ollut, niin pitkään kuin Briarista saapuneille ei syytä sellaiseen annettu, ja täten myös Bennett piti suunsa visusti kiinni ja keskittyi pistämään reittiä muistiin, siinä missä Neri oli keskittynyt vain huokaillen ihailemaan linnan sisustaa ja nätisti pukeutuneita hovineitoja.
Pieni kädennosto riitti merkiksi Seyrin vartijoille seisahtua aloilleen. Nuo jäisivät tänne, kuten Henry oli juuri ilmoittanut, eikä kyläpäällikkö nähnyt aiheelliseksi toistaa kuninkaan sanoja omilleen, jotka varmasti olivat heitä silmällä pitäneet ja kuunnelleet tällaisten asioiden varalle. Vartijat jäivät taakse, kruunupäisten jatkaessa rauhallista askellustaan eteenpäin suurten puuovien ohitse valoisaan saliin, jonne kaksikko katosi ovien sulkeutumisen myötä.

Puolikäärme seurasi rauhallisin askelin perästä, antaen Henryn nousta omaa tahtiaan valtaistuinkorokkeelleen. Sillä välin Seyr ehätti silmäillä salia paremmin, pistää merkille erilaisia hajuja ja huoneen sivulla seisovan tytön, johon katseen osuessa kyläpäällikkö tietenkin kohteliaasti vain nyökkäsi tuolle tervehdykseksi kaikessa muussa hiljaisuudessaan. Hopeakäärme seisahtui sen tuolin ja pöydän vierelle lopulta, kädet vieden selkänsä taakse ja katseen nostaen Henryn puoleen.
Halusiko Seyr jotain? Nyt kun hän tarkemmin sitä alkoi ajatella, voisi jokin kevyt juotava, kuten viini maistua keskustelun ohella hänelle.
”Lasillinen tai pari viiniä voisi kelvata, jos se vain sopii. Muuta en tähän hätään kaipaa”, sarvipäinen tuumi kevyesti hymyillen, varautuneena vielä paikoillaan seisten eikä suostunut sille tuolille istahtamaan.


//EIEI. Kaikki kattoo että joko taas. Consta ja Deli oikeesti liittoutuu keskenään ja on et onks jollakulla jotain vastaan sanomista//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 20:17

Viiniä sarvipäinen vieras mieli. Henry kävi tähän nyökkäämään myöntävästi, vilkaisten nuoren palvelustytön puoleen, joka sanaakaan sanomatta puolestaan nyökkäsi, niiasi ja poistui paikalta hetkeksi. Tällaisia toiveita oli osattu odottaa vierailevalta kyläpäälliköltä, joten varalle oli otettu pari pulloa parhaita viinejä, mitä linnalta löytyi. Ei tarvinnut erikseen kiiruhtaa kellariin asti niitä noutamaan.
Palvelijan poistuttua kävi Henry terveellä jalallaan potkimaan puujalkaansa hieman parempaan asentoon ohimennen. Kyllähän puinen raaja taipui tekonivelestä hyvin jo pelkän painon ja ohjailun toimesta, mutta välillä sitä sai asetella paremminkin jälkikäteen.
"Ymmärtääkseni ette koskaan tavanneet isääni. Ja tietojen mukaan tämä on ensimmäinen kerta kun Briarin päällikkö on kutsuttu linnalle", Jokseenkin vaivautuneesti Henry aloitti, koittaen muistaa mitä kaikkea olikaan päässään valmistellut keskustelunaiheeksi ja mistä heidän loppupeleissä pitäisi puhua.

"Kuulin myös, että puhutte ilmeisesti haltioiden kieltä?", Henry jatkoi, "Lohikäärmekielen kyllä tunnistin äsken, mutta sitä minä en valitettavasti puhu. Mutta jos mieluummin käytte keskustelun haltioiden kielellä, se kyllä onnistuu", Olihan siitä aikaa, kun Henry viimeksi oli joutunut haltiakieltä käyttämään, mutta kyllä se vieläkin sujui. Ja olihan se sinällään hassua ja jopa epäsopivaa ihmisten kuninkaana nyt ehdotella heidän vihollistensa käyttämää kieltä, mutta Henryn mielestä kielitietoudesta oli vain hyötyä.
Siinä samalla palvelustyttö kävi palaamaan sivuovesta, niiaten saapuessaan, ennen kuin kävi lähestymään tarjottimen kera. Tarjottimelta löytyi pullo punaista ja valkeaa viiniä, josta vieras saisi itse valita mieluisensa. Tarjotin asetettiin sille vieraalle tarkoitetun tuolin viereiselle pöydälle, palvelustytön sitten kysellessä kumpaa viiniä herroille saisi olla. Vaikka Henry ei mitään pyytänytkään eikä varsinaisesti viinistä välittänyt muuten vain nautittuna, pyysi siniverinen lasillisen punaista viiniä. Senkin olisi voinut tulkita rumaksi eleeksi, sikäli mikäli isäntänsä ei vieraansa kanssa lasillista ottanut - kaiken lisäksi tällä tavoin saattoi helposti vakuuttaa sarvipäiselle, ettei ainakaan punaviinipullossa myrkkyä ollut...
Jahka juomat oli kaatanut ja tarjoillut miehille, jätti palvelija pullot sivupöydälle ja kävi poistumaan paikalta, jälleen kerran niiaten.



// Consta ja Deli liittoutuu joo. Ja sit ne on yhdes sitä mieltä et parempi nyrkki perseessä kuin asua Briarissa ;D;D;D;D;Dd,d, //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 21:12

Palvelijatar poistui huoneesta, sarvipäisen sivusilmällä seuraten tuon poistumista ovesta, mutta pääasiassa hän yritti pitää katseensa väistämättä, kunnioittavan katsekontaktinsa säilyttäen Henryssä. Tietenkin tarkka katse silmäili tarkemmin monarkin käydessä toista jalkaansa potkimaan – eihän Seyr ollut tietoinen, että tuolta toinen jalka varsinaisesti puuttui, joten se pisti Puolikäärmeen hetkeksi ihmettelemään moista käytöstä. Mutta mitään Lorythas ei sanonut, eikä olisi ehättänytkään siinä välissä, kun siniverinen avasi itse oman suunsa.
Kruunupäinen puhui vaivautuneesti, selvästikin tuota vielä häiritse se jännityksenpoikanen, joka Lorythaksen niskasta oli ehättänyt jo valahtaa tiehensä. Sarvipäinen oli korkeintaan varuillaan uudessa ympäristössä, muttei hän jaksanut epäillä mitään pahaa sattuvan. Toista olisi ollut, jos hän olisi ollut tapaamassa Cúthalionia – tuo olisi hyvinkin saattanut puukottaa Seyriä selkään heti tilaisuuden tullen, mutta Henry ei hänen mielestään vaikuttanut vastaavalta… kusipäältä. Nuorikko juttelikin hänelle isästään, mainiten myös, että tämä oli heidän puolestaan ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Briarin johtajaa oli heidän tykönsä kutsuttu. Seyr nyökkäsi väittämään hitaasti, myöntäväisesti, muttei vielä suutansa avannut Henryn jatkaessa seuraavaan aiheeseen.

Samalla myös palvelustyttö palasi takaisin viinien kera saliin, sarvipäisen pyytäessä lasillista sitä samaa punaista juomaa, jota kruunupäinenkin päätti lasillisen nauttia. Lähinnä periaatteesta, ei hän halunnut suotta toista pulloa avattavan, ennen kuin ensimmäinen olisi tyhjä – punaviini kelpasi hänelle mitä parhaiten näin alkuunsa.
”Olen syntyperiltäni puolittain haltia ja asunut aikanani nuorena heidän keskuudessaan, se on periaatteessa äidinkieleni ja monikansallisessa kylässä sen ja monen muun kielen ylläpitäminen on sinällään minulle hyvin arkipäiväistä”, Lorythas kertoi, samalla kun poimi pöydälle jätetyn, hänelle tarkoitetun viinilasillisen itselleen. Vaikka mielessään halusikin uskoa, ettei kuningas tai hovi halunneet häntä huumata, myrkyttää tai tappaa, kävi Seyr pyyhkimään leveällä, pitkällä hihansuullaan viinipikarin reunoja siltä varalta, että lasiin olisi pyyhkäisty myrkkyjä. Mitään tahroja vaaleaan kankaaseen ei kuitenkaan jäänyt, eikä lasi näyttänyt tahriutuneen, joten hopeaharjaksinen päätti uskaltautua maistamaan viimeinkin sitä juomaa kielenkannoillaan.
”Mutten koe tarpeelliseksi vaihtaa kieltä seurassanne toiseen, ellette sitten välttämättä niin mieli tehdä itse tai vastaavasti sitä minulta vaadi”, Puolikäärme hymyili, viinilasin huuliltaan laskien, ”Puhun mielelläni siten, kuten te parhaaksi näette, ja tietenkin kansanne perinteitä kunnioittaen kielellä, joka teille on sopivampaa”.

Viinimaistiaisen jälkeen Lorythas uskalsi viimein hieman rentoutua, ja asettui istumaan hänelle selvästikin tarjotulle tuolille alas. Jalkansa kevyesti kiepauttaen toisen polvensa ylle nojaamaan polvitaipeesta ja selkänsä laskiessa nojaamaan selkänojaa vasten.
”Älkääkä suotta teititelkö minua, Teidän majesteettinne – en kaipaa erityistä kohtelua, kannatonta arvoani tunnustettavan millään tavalla, saati kaunistelevaa kieltä viihtyäkseni seurassanne. En pahastuisi, vaikka käyttäisitte puhuessanne etunimeäni, tai kääntäisitte sukunimeni kielenne mukaisesti pelkäksi Hopeiseksi”, Puolikäärme jaksoi maltillisesti kertoa, ystävällisen hymynsä kera jälleen rauhoittuen seurailemaan Henryä paremmin.


//Constalle ja Delille tulee hirvee bromance. JA NO NIINPÄ. Noel on vaan et voi luoja nyt jätkät, ja sit se lähteeki itte iskeen Daria itelleen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 21:48

Seyrin käydessä kertomaan omista syntyperistään, kuunteli Henry tarkasti. Hän ei tiennyt pahemmin mitään Briarin johtajasta, mitä nyt oli kuullut muilta juttuja. Sen hän tiesi, että Seyr oli ilmeisesti puoliverinen, mutta sitä hän ei tiennyt, että sarvipää oli nimenomaan puoliksi haltia. Kävi kuitenkin selväksi, ettei Seyr varsinaisesti välittänyt millä kielellä puhuttiin ja monarkki saisi sen päättää. Henry nyökkäsi pienesti, samalla kun omasta lasistaan kävi pienesti juomaa nauttimaan, ennen kuin laski lasin valtaistuimen vieressä olevalle pikkupöydälle. Olo myös jokseenkin helpottui Seyrin istuessa alas, oli jokseenkin helpompaa puhua toisille kun kaikki istuivat. Vaikka Henry kyllä mielellään olisi vaikka pöydän ääressä jutellut, eikä tällä tavoin valtaistuimella istunut ja "asemaansa" esittänyt vieraille. Ei hän koskaan ollut pitänyt ajatuksesta kuninkaana olemisesta, mutta minkäs teit.
Sitä paitsi, joku saattaisi senkin ottaa loukkauksena, jos monarkki ei heitä tavannut itse valtaistuinsalissa, vaan jossain "vähäpätöisemmässä" paikassa.

Lorythas kävi myös ottamaan puheeksi sen teitittelyn, mainiten ettei moinen ollut tarpeen. Henry naurahti pienesti, kuulosti aivan joltain mitä hän olisi sanonut ja jo muutamaan kertaankin todennut neuvonantajalleen.
"Se on lähinnä tapa... Aina uusien arvovieraiden kanssa ei sovi ryhtyä liian tuttavalliseksi, tiedäthän", Henry hymähti, "Ja näin kun kahden olemme, en minäkään pistä pahakseni jos sinuttelet. En muutenkaan ole oikein koskaan tottunut teitittelyyn omalla kohdallani".

"Mutta", Siniverinen jatkoi, nostaen sen hetkeksi lattianrajaan eksyneen katseensa takaisin Seyrin puoleen. Yrittäen pysyä muka kovin virallisena ja rauhallisena, vaikka yhä niin kovin ahdisti tämä tapaaminen.
"Ymmärtääkseni Briarin ja meidän välimme ovat kiristyneet viimeaikaisten takia sen verran, että siihen on puututtava. Olenko saanut oikeaa tietoa?".



// Bromance. Tru viskikurppabromance, Dari ja Noel voi haistaa paskan ku eivät oo tru viskikurppia. Dari ja Noel jää rannalle ruikuttaan ja sit kattoo toisiaan ja alottaa kuuman muhinointisession //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 22:22

Lorythaksella ei ollut mitään kiirettä jatkaa keskustelua. Hän ei pistänyt pahakseen, vaikka Henry olisi ollut pidempäänkin hiljaa, tai jos keskustelu yllättäen jämähtäisi aloilleen – Seyrillä oli kyllä taito jatkaa keskustelua tyhjästä parhaimmillaan tilanteeseen sopivasti. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku hänen seurassaan vain mykistyisi, ottaen huomioon senkin, miten siniveristä tuntui tätä tilannetta ja vierastaan jännittävän.
”Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat”, Seyr naurahti, laskien irti itsekin siitä turhanvirallisesta puhetavastaan, kerta monarkki oli siihen erikseen luvan nyt antanut. Samalla pitkät kyntensä kilisivät hiljaa vasten lasia, jonka jälkeen se nostettiin huulille, maukkaan juoman käydessä taas kostuttamaan puoliverisen suuta Henryn Samalla puhuessa.

Heidän katseensa kohtasivat jälleen, Seyrin laskiessa pikarin vieressään olevalle pöydälle ja keskittyessä paremmin kuuntelemaan nuorta kuningasta. Tuo nosti esille sen pohjimmaisen syyn, mistä syystä Lorythas oli tänne tullutkin. Kiristyneet välit, joita Puolikäärme ei toivonut Briarin suhteen saavuttavan niin ihmisten, kuin haltioidenkaan parissa. Hänellä oli jo huonot välit Aranin kanssa. Sekä Oraakkelin kanssa. Hopeakäärme ei halunnut sen saman rasittavan linjan jatkuvan enää Henryn, tai ihmisten parissa ylipäätään, vaikka yksi tuon eliiteistä siitä olikin omalta osaltaan tehnyt niin kovin hankalaa. Sentään Fritz ei ollut täällä nyt, muuten Vaern olisi saattanut menettää malttinsa.
”Kyllä, olet kuullut aivan oikein”, Lorythaksen oli pakko myöntää, mitä muutakaan hän olisi saattanut asiaan sanoa. Eikä hän ollut tullut tänne valehtelemaan, vaan puhumaan asiat selviksi.
”Tiedän myös, että meitä on nimetty nykyiseltään vihollisenne liittolaiseksi – näin ei kuitenkaan ole, en ole tehnyt puolueellisten kanssa liittosopimuksia”, Puolikäärme selitti, jopa tajuamattaan ehkä piinallisesti tuijottaen silmiään räpäyttämättä Henryä, vaikka samaan aikaan se katse oli niin kovin lempeä, ”Emme teidän, teidän liittolaistenne, emmekä haltioidenkaan kanssa”, hän vielä täsmensi.
Silmänsä käännähtivät äkkiseltään tutkimaan sitä viinilasia, jonka reunaa vasten Seyr livutti muutamaa sormeaan, ”Minä kiistän omani, sekä kyläni osallisuuden sotaanne ja vihamielisyyteenne toisianne vastaan. Yhä yksilöt ovat vapaita kulkemaan, miten haluavat, mutta Briar pysyy irti sodankäynnistä niin pitkään, kuin minä saan siitä päättä”.

”Myös Cúthalion on tästä tietoinen, enkä voi väittää hänen olevan mielissään riippumattomasta kannastani”, Lorythas jatkoi, viimein laskien sen lasinreunalla seikkailleen kätensä syliinsä, kätensä päällekkäin toiselle reidelleen laskien. Siinä samalla se katse otti myös noustakseen jälleen paremmin Henryn kasvoille, ”Ymmärtääkseni olet tietoinen myös siitä, millaista hallaa kenraalisi, Fritz, on aiheuttanut viime aikoina meille”.


//No niinpä, senkin viskiä kittaavat barbaarit. OH GOD KELAA NYT. Tästä pitäis nyt piirtää arttia. Kiistallista arttia. Herkkua arttia. Eikun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 23:05

Lorythas kävi tekemään selväksi, että puheet ja huhut Briarin liittoutumisista olivat valetta. Brair oli ja pysyi puolueettomana, mikä totta kai oli omalla tavallaan helpotus kuulla. Siinä missä lohikäärmeenratsastajia täynnä oleva kylä olisi ollut mitä mahtavin liittolainen, oli se myös samaan aikaan kovin kammottava vihollinen. Jo senkin takia Henry uskoi, että välit Brariin kannatti pitää vähintäänkin neutraalina.
Siniverinen pisti merkille Lorythasin kovinkin pistävän, liikkumattoman katseen, tuntien sen alla olonsa jokseenkin... vaivautuneeksi. Vaikkakin aina kun suoran katsekontaktin sarvipäisen kanssa säilytti hetken, tuntui se vaivautuneisuus vaihtuvan rennompaan tunteeseen.

Seyrin mainitessa Cúthalionin, synkistyi Henryn ilme. Totta kai hän osasi olettaa kuulevansa haltiakuninkaan nimen - niin tässä kuin muissakin keskusteluissa - Mutta silti. Ei siitä pitkä aika ollut, kun Aran hänen siskonsa oli raiskannut, puukottanut Henryä selkään, Tappanut heidän isänsä ja riistänyt Henryltä toisen jalan. Joten, ei ihme että sen haltian nimi yhä aiheutti Henryssä ahdistusta ja vihaa.
"Hän tuppaa olemaan sellainen...", Henry tokaisikin ohimennen Seyrille, tuon huomauttaessa ettei Aran kovin mielissään ollut riippumattomasta kannasta. Se kommentti tosin oli lähes itsekseen mutistu, samalla kun Henry tekojalkansa polvea hieraisi huomaamattaan.

"Olen kuullut kyllä, mitä teidän ja Fritzin joukkojen välillä on tapahtunut - tosin olen kuullut vain eliittini kannan asiaan", Henry kohotti katseensa jälleen Seyriin, "Hänen mukaansa te hyökkäsitte heidän kimppuunsa ja häiritsitte läheisen kylän elämää niin, että kylä melkein autioitui petojenne pelottelun takia", siniverinen kertoi nyt, mitä oli kuullut.
"Fritzin mukaan olette myös liittoutuneet Sinisen Kuiskauksen kanssa. Hänen kertoman mukaan estitte heitä tappamasta vihollisemme eliittiä".



// BARBAARI. BARBI. eikun. HIRVEETÄ ARTTIA TULIS HYI CRIM HÄPEÄ ETTÄ TUOLLAISIA EHDOTTELET mäpä voisin alkaa piirteleen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 01:14

Puolikäärmeen katse valui hitaasti valtaistuinta pitkin lattian rajaan, Lorythaksen jokseenkin pitkin hampain ja kieltänsä purren niellen ne sanat, jotka Henry seuraavaksi ääneen sanoi.
Constantine oli syyttänyt heitä hyökkäyksestä metsän laidalla. He olivat hyökänneet ensin ja pelottaneet siellä olleen kylän lähes autioksi, vaikka kyseessä oli ollut vain satunnainen erehdys nuorilta ratsastajilta, jotka rajoja olivat tiettävästi rikkoneet. Sitä oli vaikeaa kuunnella, kun itse tiesi, miten asiat todellisuudessa olivat silloin menneet – eikä Lorythas enää tiennyt, kääntäisikö hän sanoillaan kaiken vain itseään vastaan. Suostuiko Henry uskomaan häntä, jos kyläpäällikkö kertoisi oman versionsa tapahtuneesta?
”Meitä ammuttiin alas ensin ja syypää siihen lieni juurikin Fritz joukkoineen – en ollut paikalla itse silloin kun kaikki tapahtui, mutta minulla on asiasta epäilykseni, koska paronin paikalta joukkoineen loukkaantuneiden lisäksi löysin silloin”, Lorythas aloitti vaikuttaen nyt vuorostaan kovin vaivautuneelta, hermostuneena alkaen kynsiään raaputtaa yhteen, ”Kyse oli silloin nuorimmista lohikäärmeratsastajistani, heille kaikki… sääntömme eivät aina ole niin ymmärrettäviä, kuin saattaisi luulla”.
”Noudatamme tiettyjä lentoreittejä, emme ikinä hyökkäisi kylien kimppuun tai tieten tahtoen yrittäisi pelotella toisia asuinsijoiltaan tiehensä – se olisi vastoin omia periaatteitamme. Olen pahoillani siitä miten nuorimpamme ovat käyttäytyneet, mutten ikinä uskonut sellaisen tottelemattomuuden päättyvän vastaavanlaiseen verilöylyyn”.

”Sinisen Kuiskauksen kenraali kuuluu hyviin ystäviini. Frizt oli silloin yhteinen vihollisemme – n-niin sanotusti…”

Seyrin piti kerätä itsensä, ei hän voinut tässä alkaa hermoilla ja änkyttää, ja sen tiedostaessaan Puolikäärme nousikin tuoliltaan ylös, edestakaisin lähtien ravailemaan sen tuolin vierellä miettien mistä hän jaksaisi. Hänellä ei ollut syytä valehdella Scarligtonille. Hänellä ei ollut aikeita suututtaa toista turhaan, tai alkaa syyttelemään mistään.
”Meillä…”, hopeaverinen sai viimein henkäistyä hermostuneenkuuloisena, pysähtyen myös sijoilleen ja katsoi kulmiensa alta varovaisesti kuninkaan puoleen, ”Tai minulla… on pitkä historia Constantinen kanssa. Ymmärrän miksi hän on kyläämme ja periaatteitamme vastaan, ja ymmärrän myös, miksi hän haluaa langettaa minulle syntipukin roolin tässäkin tapauksessa”. Johan se vihanpito erityisesti Fritzin puolelta oli jatkunut turhautumiseen saakka, Seyrin vain toivoen että tilanteeseen tällä tavoin voitaisiin saada jonkinlainen piste edes.
”Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ollut loukata kuningashuonetta – puolustan kuitenkin omiani, jos siihen on tarvetta, ja hyväksyn pienenkin pyydetyn ja pyytämättömän avun puolelleni. Sinisen kuiskauksen osalta kyseessä oli aikanaan pyytämätön apu, joka paikalle sattui ja yhteen kanssamme päätti pelata”.

”Pelastin sillä keinolla omani vaikka olin menettänyt jo monta, luottamalla ystävään, heidän apuunsa sokeasti, sillä muuten olisin menettänyt enemmän, ja Briar mahdollisesti myös minut kenraalillenne päähänpiston vuoksi”. Lorythaksesta tuntui jälleen, että hän hermostuksissaan puhui liikaa, eikä sallinut riittävästi suunvuoroa siniveriselle. Ja sitä merkittiinkin terävällä huokaisulla, Puolikäärmeen hädintuskin malttaessa edes seistä paikoillaan aloillaan nyt, kun näinkin maltilliseksi oli itsensä saanut taas taannuteltua.


//NYT NE BARBIT. Deli ois aivan kamala barbi. Consta ois semmonen vitun baradoll jolla rehottaa rintakarvat joka suuntaan. EN VARMAAN HÄPEE! TUU TÄNNE SANOO//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 01:42

Henry kuunteli tarkkaan, Seyrin käydessä nyt kertomaan toisen näkökannan asiaan. Olihan Fritzin puheiden lisäksi kuultu myös eliitin alaisten lausuntoja, mutta kuten arvata saattaa, kovin puolueellisia nekin olivat olleet. Lorythas toikin täten osaltaan täysin uuden näkökannan asiaan, kertoen ettei Briar ja sen ratsastajat tieten tahtoen olleet pahaa halunneet - kyse oli vain erehdyksestä ja kenties rajojen kokeilusta, joita kylän nuoremmat ratsastajat olivat koetelleet ja siitä loppupeleissä maksaneet. Lisäksi kyläpäällikkö mainitsi Sinisen Kuiskauksen kenraalin olevan hyvä ystävänsä ja Kuiskaus oli aikanaan puuttunut lohikäärmeratsastajien ja Fritzin joukkojen yhteenottoon, kerta paikalle olivat sattuneet. Oliko se sitten totuus vai vale? Sitä Henry ei osannut sanoa, mutta halusi uskoa, että muutenkin niin ystävälliseltä ja vilpittömältä vaikuttanut sarvipää ei hänelle valehtelisi nyt. Vaikkakin tuo hermostunut olemus ja edestakaisin ravailu pisti Henryn varuilleen. Jos hän jotain oli oppinut kantapään kautta, niin sen, ettei kehenkään kannattanut luottaa heti ensikättelyssä. Vaikka kuinka vilpittömiltä nuo vaikuttivat. Ehkä tuo vaivautunut olemus ja selittely oli vain osa esitystä, Seyrin koittaen harhauttaa siniveristä? Ja oikeasti asiat olivat niin, kuin Fritz oli kertonut? Toisaalta, Constantine oli tunnetusti kovin taruolentovastainen, joten varmasti vanha eliitti enemmän kuin mielellään väritti totuutta mieleisekseen...

"Eli kyse on vain väärinkäsityksestä, joka johti tarpeettoman brutaaliin yhteenottoon...?", Henry kävi lopulta kysymään varmistellen, katseen laskeutuen lattianrajaan hetkeksi. Totta kai Seyrillä oli oikeus ystävystyä kenen kanssa halusi, mutta se, että tuo oli kaveria haltioiden eliitin kanssa kuulosti totta kai hälyttävältä. tosin, juurihan sarvipäinen oli kertonut, ettei Cúthalionin kanssa sopimuksia ollut tehnyt eikä haltioiden kuningas ollut hänen puolueettomuudestaan kovin innoissaan. Joten, mitä tästä nyt olisi pitänyt ajatella?

"Voin vain... Pyytää anteeksi erehdystä, joka meidän tietoon faktana on kerrottu", Siniverinen aloitti, "Näinä aikoina kaikki uusi ja erilainen pelottaa kansaa. Varsinkin lohikäärmeet. En sano, että eliittini tai kylän reaktio olisivat olleet oikeutettuja, mutta toivon sinun ymmärtävän tilanteen meidänkin kannalta".
"Olemme sodassa. Liian lähelle eksyvät lohikäärmeet katsotaan aina uhkana, olivat nuo sitten vapaita petoja tai ratsastajien ohjastamia", monarkki jatkoi vetäen syvään henkeä, koittaen sitä paniikkiaan pidätellä, "En ole koskaan antanut käskyä hyökätä Briaria vastaan. En ole koskaan hyväksyttänyt pyyntöjä teidän kaatamiseksi tai teidän ratsastajien tappamiseksi. Kylä pyysi ymmärtääkseni apua villien lohikäärmeiden suhteen, joten Fritz joukkoineen lähetettiin paikalle".
"Ja valitettavasti eliitti Fritz ei kuuntele käskyjä aina täysin. Hänellä on oma näkemyksensä ja omat mielipiteensä - näistä syistä hän ei ole edes tietoinen vierailustanne".



// Deli ois aika hot barbi. Ostaisin. Ja baraconstadollinkin. NO MÄ TUUN SINNE SANOON! VARO VAARAA KUULE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunatut || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 03:02

”N-niin – juuri niin!”, Lorythas henkäisi helpottuneena Henryn tiivistäessä hänen kertomaansa lyhyemmin, sarvipäisen nojatessa kätensä nopeasti jalkojaan vasten ja kumartui toisen edessä henkeään vetämään muutaman kerran syvään. Juuri kuten kyläpäällikkö näin jälkikäteen olisi toivonut osaavansa kaiken sanoiksi muodostaa, mutta hänellä oli tapana lähteä jaarittelemaan, kun epävarmuutensa kylmäsi ylitse. Sellaisissakin tilanteissa – kuten tässä – missä hänellä ei olisi ollut varaa olla epävarma ja arka.
Selkä suoristettiin, Puolikäärmeen ollessa jälleen tyynempi ja isällisenoloinen itsensä, kun hän pysähtyi paikoilleen kuningasta kuulemaan. Hän nyökkäsi merkiksi, että oli kyllä perillä molemminpuolisista näkökulmista, joita sattunut oli juurikin herättänyt niin Briarissa, kuin tässä sodan osapuolessa.
Henryn suoma ymmärrys jaksoi lohduttaa Puolikäärmettä. Samoin kuin Seyristä alkoi taas tuntua, että heidän ahdistuneet mielentilansa olivat vaihtaneet jälleen paikkaansa. Paniikinomaisen hermostuneisuutensa sijaan Lorythas tunsi itsensä jopa hämmentyneeksi siitä faktasta, ettei kruunupäinen Scarlington ollut todellakaan maininnut sanalla tästä vierailusta Fritzille.

”En tarkoituksella – IKINÄ”, Lorythas halusi painottaa kasvojaan painaen alas ja niiden kulmiensa alta taas taukoamatta jäi katsomaan lumoavalla katseellaan Henryä, ”Suo omilleni tilaisuutta kylmäverisesti surmata puolueellisia, saati edes puolueettomia, ellei se ole täysi välttämättömyys”.
”Oli kyseessä sitten puolueeton tai puolueellinen, vihollinen tai ystäväksi luokiteltava, me pyrimme aina ensimmäisenä pitämään omistamme huolen ja väistämään vaihtoehdon käyttää väkivaltaa. Emme kuitenkaan tieten tahtoen yritä miellyttää ketään, joka saattaisi meidät myöhemmin huonoon valoon tuoda jollain tapaa”.
”Ja minä todellakin toivon, etteivät henkilökohtaiset suhteeni – joita minulla on puolin, jos toisin – vaikuta siihen, tuomitsetteko meitä rikollisina, hyväntekijöinä tai vain teloitettavaksi joutavina friikkeinä. Ne ovat yksin omia murheitani, jotka haluan pitää mahdollisimman puolueettomina Briaria koskevien päätösten suhteen”. Ensin he, sitten vasta muut. Miten paljon tahansa Lorythas olisikin halunnut antaa toisinaan tilaisuuden muille osoittaa noiden olevan ymmärrettyjä heidän joukossaan, niin ei hän voisi aina antaa myöten myöskään Dariuksen kaltaisille läheisilleen, kuten oli jo nähnyt käyvän aikaisemmin julmin tavoin. Hän saattoi vain vaikuttaa asioiden kulkuun, eivätkä nekään aina olleet mielekkäitä, etenkään näin jälkikäteen muisteltuina.

Siinä samassa Lorythas huomasi uppoutuneensa ajatuksiinsa, havahtuen säpsähtäen takaisin tilanteen tasalle, kun kuuli lyövänsä kynsiään hermostuksissaan yhtee. Hän hieraisi nopeasti niskaansa, hajamielisenä nostaen katseensa, joka lattianrajaan oli valunut, takaisin Henryyn, jonka ei olettanut uskovan enää puoliakaan siitä mitä sarvipäinen halusi tuon uskovan.
”E-en olettanut että jättäisitte kertomatta etenkään hänelle vierailustani”, Hopeakäärme huokaisi, kääntyen katsomaan sitä lähes koskematonta viinilasia, jonka ääreen hän päätti nyt palata ja suorastaan rojahtaa takaisin sille tuolille istumaan. Kyynär laski kapealle nojalle ja käsi kohosi sen varassa ilmaan kevyesti heilahtaen, Puolikäärmeen painaessa kasvojaan sitä vasten hieroen ohimoitaan siinä samalla.
”Tavallaan… tavallaan se kuitenkin on… omanlaisensa helpotus. A-antakaa anteeksi, olen hieman poissa tolaltani…”.


//Deli on Kenin vastakohta. Se pahapoika sitten, renttu johon kaikki rakastuu. Baraconstadoll ois aika hot. NO TUU SANOON! MÄ TÄÄLLÄ JO ODOTIN FRANIN JA PÄITSIN KOKKAREIDEN KANS MILLON SAAN AVAA TULEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron