Kirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 21:12
Palvelijatar poistui huoneesta, sarvipäisen sivusilmällä seuraten tuon poistumista ovesta, mutta pääasiassa hän yritti pitää katseensa väistämättä, kunnioittavan katsekontaktinsa säilyttäen Henryssä. Tietenkin tarkka katse silmäili tarkemmin monarkin käydessä toista jalkaansa potkimaan – eihän Seyr ollut tietoinen, että tuolta toinen jalka varsinaisesti puuttui, joten se pisti Puolikäärmeen hetkeksi ihmettelemään moista käytöstä. Mutta mitään Lorythas ei sanonut, eikä olisi ehättänytkään siinä välissä, kun siniverinen avasi itse oman suunsa.
Kruunupäinen puhui vaivautuneesti, selvästikin tuota vielä häiritse se jännityksenpoikanen, joka Lorythaksen niskasta oli ehättänyt jo valahtaa tiehensä. Sarvipäinen oli korkeintaan varuillaan uudessa ympäristössä, muttei hän jaksanut epäillä mitään pahaa sattuvan. Toista olisi ollut, jos hän olisi ollut tapaamassa Cúthalionia – tuo olisi hyvinkin saattanut puukottaa Seyriä selkään heti tilaisuuden tullen, mutta Henry ei hänen mielestään vaikuttanut vastaavalta… kusipäältä. Nuorikko juttelikin hänelle isästään, mainiten myös, että tämä oli heidän puolestaan ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Briarin johtajaa oli heidän tykönsä kutsuttu. Seyr nyökkäsi väittämään hitaasti, myöntäväisesti, muttei vielä suutansa avannut Henryn jatkaessa seuraavaan aiheeseen.
Samalla myös palvelustyttö palasi takaisin viinien kera saliin, sarvipäisen pyytäessä lasillista sitä samaa punaista juomaa, jota kruunupäinenkin päätti lasillisen nauttia. Lähinnä periaatteesta, ei hän halunnut suotta toista pulloa avattavan, ennen kuin ensimmäinen olisi tyhjä – punaviini kelpasi hänelle mitä parhaiten näin alkuunsa.
”Olen syntyperiltäni puolittain haltia ja asunut aikanani nuorena heidän keskuudessaan, se on periaatteessa äidinkieleni ja monikansallisessa kylässä sen ja monen muun kielen ylläpitäminen on sinällään minulle hyvin arkipäiväistä”, Lorythas kertoi, samalla kun poimi pöydälle jätetyn, hänelle tarkoitetun viinilasillisen itselleen. Vaikka mielessään halusikin uskoa, ettei kuningas tai hovi halunneet häntä huumata, myrkyttää tai tappaa, kävi Seyr pyyhkimään leveällä, pitkällä hihansuullaan viinipikarin reunoja siltä varalta, että lasiin olisi pyyhkäisty myrkkyjä. Mitään tahroja vaaleaan kankaaseen ei kuitenkaan jäänyt, eikä lasi näyttänyt tahriutuneen, joten hopeaharjaksinen päätti uskaltautua maistamaan viimeinkin sitä juomaa kielenkannoillaan.
”Mutten koe tarpeelliseksi vaihtaa kieltä seurassanne toiseen, ellette sitten välttämättä niin mieli tehdä itse tai vastaavasti sitä minulta vaadi”, Puolikäärme hymyili, viinilasin huuliltaan laskien, ”Puhun mielelläni siten, kuten te parhaaksi näette, ja tietenkin kansanne perinteitä kunnioittaen kielellä, joka teille on sopivampaa”.
Viinimaistiaisen jälkeen Lorythas uskalsi viimein hieman rentoutua, ja asettui istumaan hänelle selvästikin tarjotulle tuolille alas. Jalkansa kevyesti kiepauttaen toisen polvensa ylle nojaamaan polvitaipeesta ja selkänsä laskiessa nojaamaan selkänojaa vasten.
”Älkääkä suotta teititelkö minua, Teidän majesteettinne – en kaipaa erityistä kohtelua, kannatonta arvoani tunnustettavan millään tavalla, saati kaunistelevaa kieltä viihtyäkseni seurassanne. En pahastuisi, vaikka käyttäisitte puhuessanne etunimeäni, tai kääntäisitte sukunimeni kielenne mukaisesti pelkäksi Hopeiseksi”, Puolikäärme jaksoi maltillisesti kertoa, ystävällisen hymynsä kera jälleen rauhoittuen seurailemaan Henryä paremmin.
//Constalle ja Delille tulee hirvee bromance. JA NO NIINPÄ. Noel on vaan et voi luoja nyt jätkät, ja sit se lähteeki itte iskeen Daria itelleen//