Jatkoa:
http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 1078#11078Ankoku Yakuta
Matka näin Ankokun näkökulmasta sujui aika... pomppuisesti? Ainakin aika-ajoittain, kun kärryt osuivat jonnekkin kiveen tai johonkin muuhun saaden kärryn pomppaamaan. Hyvä ettei arkku itse pudonnut kyydistä pariin otteeseen. Lohikäärme sai purra hammastaan pomppu kohdissa ettei erehtyisi päästämään ääntäkään olihan hän tajuton näin leikisti. Jossakin välissä Ankoku jopa suostui ottamaan tirsat, olihan joelta pitkä matka linnalle- etenkin kävellen ja raskaan kuorman kanssa jota ei mielellään pudotettu. Ne tirsat kuitenkin yleensä olivat lyhyitä muutaman minuutin pituisia kiitos mukavan kyydin ja OIKEIN mukavan sängyn kera haavojen. Ankoku katsahti jalkojaan, joista pahin veren vuoto oli näköjään jo mennyt ohi- samoin muistakin haavoista. Hyvä, se helpottaisi pakoa huomattavasti ja todella paljon, mutta ilman apua se ei onnistuisi joten lohikäärme otti telepaattisesti yhteyttä alaisiinsa, joista ei tiennyt kukaan tai oikeastaan ketkään muut kuin hänen alaisensa. Tämä hänen kasvoillaan oleva kuvio mahdollisti sen, sääliksi vain että ainoastaan vain hänen alaistensa kesken.
Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun hänen kutsuunsa vastattiin ja Ankoku kertoi ongelmansa noille, sekä kertoen että lähettäisivät linnalle yhden demoni hevosen viiden minuutin päästä. Toki hänelle yritettiin pokkuroida vastaan ja sanottiin että koko rosvo jengi hyökkäisi nappaajien kiinni. Ei, ei todellakaan niin näitä oli liikaa ja nämä olivat varmasti varautuneet sellaiseenkin yritykseen. Joten näin Ankokun ehtoon suostuttiin. Onneksi kukaan ei voinut kuulla tuota keskustelua kun se käytiin mielen kautta. Kätevää.
Meno alkoi käydä tasaisemmaksi ja nuori lohikäärme saattoi päätellä siintä vain ja ainostaan sen että he taisivat olla pikku hiljaa perillä. Minne häntä sitten ikinä oltiinkin viemässä. Okei hänen pitäisi nyt kuitenkin päästä pois tästä kirotusta arkusta ilman että pahemmin satuttaisi itseään tullessaan ulos. ...Sehän yhtä oli helppoa kuin yrittäisi härkää taltuttaa ilman käsiä. HEH-HEH! Olipas hauskaa! Okei hän ei ehkä pääsisi ulos ilman että nuo avaisivat tämän, ellei sitten halunnut vahingoittaa itseään. Selvä peli, hän olisi sitten ihan kiltisti. Harmi ettei käsiäkään voinut vetää puuskaan... Tästä taitaakin tulla aavistuksen vaikeampaa kuin nuori lohikäärme oli aluksi epäillyt.
Hetken Ankoku oli hiljaa omissa ajatuksissaan miettiessään pako suunnitelmaansa, mutta sitten kekkasikin jotakin varsin nerokasta. Perkele! Miksei hän tätä heti keksinyt!? Vaikka hän verkossa olikin Ankoku liikutti väkisin toista kättään kohden häkkinsä rautaista pintaa. Siinä oli kylläkin oma työnsä kun joka paikka huusi kipuaan, mutta lopulta mies pääsi kosketuksiin häkkinsä kanssa kädellään... ja siintä hitaasti rupesi jäädyttämään vankilaansa. Kieltämättä se kylmyys kävi häneenkin, mutta alkoi tuottamaan tulosta pikku hiljaa ja lopulta Ankoku näin oman arvionsa mukaan oli jäädyttänyt vankilaansa tarpeeksi ja polkasi jaloillaan voimalla kannen irti. Verkko hänen päältään hoidettiin kynsien kanssa ja hän oli vapaa... vapaa keskellä vihollis rykelmää. Ojasta alikkoon, kuten sanotaan.