Rudyard
Mies ei ollut yllättynyt, kun lohikäärme suostui ottamaan hänen tarjoamansa lihan vastaan. Toinen ei ehkä tiennyt sitä, mutta punatukka tunsi kohtensa erittäin hyvin - hän tiesi tuon tavoista ja melko paljon tuon persoonasta. Hänen miehensä olivat keränneet tietoa useiden päivien ajan, osa vakoilemalla lohikäärmettä, osa jotain muuta reittejä.
Komentaja tunsi leukojen sulkeutuvan vain muutaman sentin päässä sormistaan. Jos hän ei olisi erikseen vetänyt sormiaan pois toisen ulottuvilta, hän olisi saanut hampaista. Luultavasti siinä olisi mennyt muutama sormi käyttökunnottomaksi joksikin aikaan.
Onneksi se olisi ollut vain oikea käsi.
Saalis toivotti saalistajan tervetulleeksi katsomaan tuon kidutusta, kun se tapahtuisi ja sai punatukan virnistämään.
"Voi kiitos", mies totesi. "Tulen ilomielin. Mukavaa nähdä, saavatko he tuon ylimielisen hymyn kasvoiltasi."
Punatukka toivoi, ettei kuningas päättäisi ottaa tuota lohikäärmettä alaisekseen. Komentaja ei olisi pulassa - varmasti hänen herransa rankaisisi tuota olentoa, jos se taittaisi hiuksenkin hänen päästään - mutta ajatus ei silti miellyttänyt häntä. Hän ei toivonut yhdenkään työkaverinsa vihaavan häntä jo valmiiksi.
"Lisää lihaa?"