Yöllisiä hiippareita..

Suuri, sorahiekkainen pihamaa aukeaa heti, kun astut linnan porteista sisään. Täältä pääset tietä taikka toista kaikkiin linnanalueen rakennuksiin. Pihamaalle näkee suoraan linnan muureilta, joten jos olet luvatta pihamaalla, olet todennäköisesti jousiampujien tähtäimessä.
Pihamaalla on lähes aina liikennettä. Päivisin enemmän, öisin vähemmän. Vartiointi on tarkkaa, eikä mikään jää huomaamatta tarkkasilmäisiltä vartijoilta.

Valvoja: Crimson

Yöllisiä hiippareita..

ViestiKirjoittaja Crystal » 16 Loka 2009, 17:57

Yö oli varsin lämmin, vaikka olikin jo lokakuu. Tähdet täplittivät mustan puhuvaa taivasta, mutta joidenkin onneksi, kuu ei valaissut maisemaa. Linnan muurien juurella istui kissamainen olento, tutkaillen tarkasti muurta ja mahdollista ylityspaikkaa. Tämän häntä viuhtoi puolelta toiselle ja suustaan kuului välillä hiljaista mutinaa. Nopeasti kissanainen kuitenkin paikansi rosoisen kohdan ja aloitti kiipeämisen. Tämä notkea olento kiipesi ääneti muurin harjalle, painautuen kyyryyn ja tarkkaillen alapuolella levittäytyvää pihamaata. Tyytyväisenä demoni virnisti, huomatessaan vartijoiden olevan omilla paikoillaan, eikä ketään näkynyt. "Tämä oli helpompaa kuin luulin." Kissanainen naurahti hiljaa itsekseen. Hetken tämä olento tarkkaili vielä pihamaata, kunnes laski jalkansa muurin toiselle puolelle, aloittaen laskeutumisen. Tämänkin kissanainen suoritti ääneti ja huokaisi helpotuksesta, tuntiessaan maan jalkojensa alla. "Perillä." Demoni sanoi itselleen ja etsi katseellaan sopivaa kulkuväylää, josta pääsisi linnan eteen. Demoni antoi katseensa kiertää pihalla, ennen kuin otti pari varovaista loikkaa lähimmän, hevoseksi muotoillun, pensaan luokse. Tähän asti oli kaikki sujunut loistavasti ja demoni päättikin antaa jännityksen laantua, ennen kuin ottaisi seuraavan askeleen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Loka 2009, 18:43

Alf

Yö oli jälleen laskeutunut Cryptiin. Yllätys yllätys, Alf oli jälleen yksi niistä vartijoista jotka olivat yövuorossa. Tällä kertaa Alf kuitenkin tuurasi ystäväänsä linnan vartiossa. Ei niin hauskaa työtä mitä katuvartiostossa pomppiminen, mutta kyllä tämänkin kesti.. palkka ainakin oli hyvä. Hengitys huurusi kylmässä ilmassa, samalla kun Alf istuskeli muurilla, lähellä vartiotornia. Kyllä, hänen oli pakko istuskella mahdollisimman hankalassa paikassa, missä kuka tahansa ihminen ei varmasti olisi pystynyt olemaan. Joskus oli ihan kiva olla puolihaltia.
Alf silmäili laiskasti linnan pihaa ja muureja, kunnes näki nopean vilahduksen muurilla, toisella puolella linnan pihaa. Puolihaltia siveli partaansa muutamankerran mietteliäänä, ennen kuin nosti ahterinsa ylös ja äänöttömästi, mutta nopeasti lähti juoksemaan muuria pitkin toiselle puolelle.

Päästyään kohtaan, missä oli liikettä nähnyt, Alf vilkuili ympärilleen, kunnes katse suunnattiin alas linnan pihalle. Siellähän se oli... mikä ikinä muurin yli oli tullutkaan. Tämähän alkoi käydä jännäksi. Sen enempiä miettimättä Alf hypähti alas muurilta. Uhkarohkeaa kylläkin, mutta Alf tiesi kyllä kuinka korkealta hän pystyi hyppäämään satuttamatta itseään.
Ei kuulunu edes pientä tömähdystä, kun Alf laskeutui pehmeälle nurmelle. Hiljaa Alf hiipi lähemmäksi otusta ja kuulikin tuon puhuvan jotain itsekseen, ennen kuin tuo muutamalla loikalla loikki hevoseksi muotoillun pensaan luokse. Alf tuhahti pienesti ja varovasti käveli tuon perään, nostaen mukanaan olleen keihäänsä valmiusasentoon. Alf lähestyi otusta takaapäin ja pysähtyi muutaman mertin päähän tuosta, nostaen keihään kärkensä tuon selkää vasten ja naurahti kuivahkosti, antaen nyt näin ilmi olemassaolonsa.
"Luulit pääseväsi linnaan noin vain? Et taida olla kovinkaan fiksu otus" Alf totesi painaen keihään kärkeä hieman lujemmin vasten tuon selkää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crystal » 19 Loka 2009, 19:48

Ariel oli juuri lähdössä liikkeelle, kun tunsi jotain selässään. "Luulit pääseväsi linnaan noin vain? Et taida olla kovinkaan fiksu otus" Hitaasti Ariel käänsi katseensa takana olevaan henkilöön. Kirkkaanvihreät silmät tutkailivat tuota hetken, kunnes hän kääntyi ympäri, jolloin keihäs osoitti hänen rintakehäänsä. Kissan häntä heilui laiskasti puolelta toiselle, Arielin tutkailessa saamaansa seuraa. Hitaasti demoni kohotti kätensä ja siirsi keihään sivummalle itsestään. "Taidat olla kovinkin ylpeä itsestäsi tällä hetkellä?" Ariel tokaisi hiljaa. Demonia ärsytti kiinni jääminen, mutta tämä ei näyttänyt sitä. "Antaako kunkku sinulle palkkion, napatessasi ilkeän varkaan?" Demoni kysyi ivallisesti. Kissan silmät vilkaisivat keihästä, mutta nopeasti hän siirsi katseensa takaisin mieheen. Nainen pyyhkäisi hiukset sivummalle naamansa edestä ja hymyili hurmaavasti miehelle. "Ja kukahan minut sai kiinni, jos saan kysyä?" Demonitar kysyi. Nopeasti Ariel vilkaisi sivuilleen, etsien pakoreittiä. Ei tämän näin pitänyt mennä. Tarkoitus oli ollut murtautua linnaan ja poistua sieltä rikkaana, eikä jäädä kiinni. "Tehdäänkö sopimus? Poistun rauhallisesti linnan alueelta, enkä enää ikinä yritä murtautua tänne uudestaan. Lupaan, että et enää ikinä tule näkemään minua." Ariel sanoi ja hymyili miehelle, yrittäen näyttää enkeliltä. Tosin mustat hiukset ja demonimainen olemus tekivät naisesta ehkä enemmänkin langenneen enkelin, kuin suloisen kultakutrin, sädekehä päänsä päällä. 'Hitto. Täytyy keksiä jotain..' Demoni ajatteli ja sipaisi hännällään miestä vyötäröltä, hymyillen viettelevästi. 'Toivottavasti tämä on samanlainen kuin muutkin miehet.' Ariel ajatteli ja katseli miestä, nähdäkseen tämän reaktion.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2009, 12:38

Alf

"ei, en oikeastaan" Alf vastasi demonin - tuo selvästikkin oli demoni, ei siihen tarvittu lukenutta miestä toteamaan sellaista päivänselvää asiaa - todetessa että hän taisi olla ylpeä itsestään juuri tällä hetkellä. Ei Alf ollut, ei hän saanut kiksejä siitä jos sain jonkun otuksen kiinni, mitä normaali ihmiset eivät edes olleet huomanneet. Näin oli käynyt useasti.
Puolihaltia hymähti vinosti hymyillen "totta kai kuningas antaa jotain bonusta, mutta se tässä ei ole tärkeintä. Voi olla että bonus on vain pelkkä kiitos tai vapaa päivä, mistä sitä tietää" Alf totesi.
Tuon hurmaavaan hymyyn Alf vastasi viekkaalla, vinolla hymyllä, jostai ei voinut lukea mitä miehen päässä liikkui. Mutta koska kyseessä oli Alf, saattoi vain päätellä että tuon päässä liikkui joko jotain erittäin pervoa tai erittäin ilkeää.
"Kuka sinut sai kiinni ei liene sinulle tärkeä saatika mielenkiintoinen asia, toisin kuin pako.. turha yrittää mihinkään suuntaan paeta, riittää vain että huudan tai puhallan pilliin, niin jokainen vartija on kimpussasi." Alf vastasi demonin kysyessä hänen nimeään, mutta samalla puolihaltia huomasi tuon ympärille vilkuilut. Ei Alf tyhmä ollut, vaikka siltä saattoi näyttää. Tai no, ei tuo välttämättä tyhmältä näyttänyt, ehkä hieman pinnalliselta.. vaikka sitä ei todellakaan ollut.

Demonin ehdottaessa sopimusta Alf kuunteli tuon ehdotuksen loppuun ja naurahti sitten kuivahkosti.
"Tunnetustikkaan demoneihin ei ole luottaminen.. joten miksi helvetin nimessä suostuisin sinun sopimuksiisi?" Alf pamautti suoraan, vilkaisten sitten tuon otuksen häntää joka sipaisi hänen vyötäröä. Aaai, Demoni halusi pelata tätä peliä. Harmi ettei Alf ollut edes hieman humalassa, muuten demoni olisi päässyt pikku pikku sopimuksen jälkeen pois.. ja jos yhtään Alfia tunsi, tiesi kyllä minkälaisia hänen sopimuksensa olivat. Ei siinä, kyllä hän tähän demoniin lähempää tuttavuutta voisi tehdä, mikäli tuo selviäisi hengissä täältä. Tosin ei Alf antanut kauneuden hämätä, kyllä hän pystyisi tuon tappamaan ilman sen pahempia omantunnon tuskia.
Kutenkaan Alf ei reagoinut tuohon sipaisuun mitenkään, vaan piti kasvoillaan ilkeän pervon virneen, tuhahtaen pienesti.
"Sinulla on nyt vain kaksi vaihtoehtoa. Joko yrität paeta ja kuolet tai sitten liityt meihin. Jokatapauksessa sinä päädyt nyt vankilaan" Alf sanoi virnistäen, sivellen keihään kärjellä demonin kaulaa, siirtäen keihäänkärjen sitten tuon rintakehää kohti. Yksi pikku survaisu ja tuo olisi kuollut, ellei omistanut armotonta rintapanssaria.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crystal » 21 Loka 2009, 18:43

Demoni tuhahti ja pyöräytti silmiään. "vai niin." Ariel totesi. Hänen oli pakko päästä pois. Kuu tuli esiin pilvien takaa ja valaisi linnan pihan kelmeällä valollaan. Ariel mutristi huuliaan ja yritti keksiä jotain todella loukkaavaa sanottavaa. Miehen todetessa, että oli turha yrittää pakoa, demoni virnisti ovelasti. "Etkö pärjää minulle yksin? Vai tarvitsetko apujoukkoja? Minähän olen erittäin voimaton, jos päätät kimppuuni käydä." Demoni pilkkasi. Hän vilkaisi keihäänkärkeä, joka oli varmasti valmiina lävistämään hänet, jos hän yrittäisi jotain hätiköityä. Demonin häntä viuhtoi puolelta toiselle, tämän pohtiessa mahdollisuuksiaan.

"Niin minäkin olen kuullut. Demoneihin ei välttämättä kannata luottaa, mutta minä pidän aina lupaukseni, jos se ajaa omaa etuani." Kissa virnisti ilkeästi. Ariel huomasi, ettei hänen viettely-yritykset tehonneet ja tämä sai kissanaisen raivoihinsa. "Sinä taidat olla vaikeampi vastustaja kuin luulin.." Demoni sanoi hymyillen. "Ei se mitään. Pidän haasteista." Ariel jatkoi ja nuolaisi huuliaan. Miehen seuraava lause, sai demonin huvittuneeksi. "Liittyisin teihin?" Ariel totesi nauraen. "Kuulehan, kultaseni. Luulenpa, että kuninkaan riveissä, minusta ei ole paljoakaan hyötyä." Demoni sanoi. "En osaa taistella, enkä myöskään parantaa sairaita.. Mutta, kuten sanoit.. Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa ja demonit tunnetusti ovat itserakkaita. Ja oma henki menee kaiken muun edelle..." Ariel sanoi, mutta jätti lauseensa kesken, tuntiessaan keihäänkärjen kaulallaan. Demoni vilkaisi keihästä, joka osoitti hänen rintakehäänsä ja siirsi katseensa sitten mieheen. "Siirtäisitkö asettasi hiukan..?" Ariel kysyi, uskaltamatta hengittää. Demoni nielaisi ja veti huulilleen taas ovelan hymyn. "Luulen kuitenkin, että jätän tarjouksesi väliin. En tykkää siitä, että joku muu komentaa minua." Ariel sanoi. "Ja siitä vankilasta.. Eikö se ole aika kylmä ja kolea paikka?" Demoni kysyi, tajuten, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella ja antaa miehen viedä hänet tyrmään. "Sidotko ranteeni?" Ariel kysyi, hymyillen viettelevästi ja sipaisi hännällään miestä.

//Siirrytäänkö me tyrmiin? teetkö topicin?\\
Crystal
 



Paluu Linnan piha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron