I'm a different man now//Michyy

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 14 Helmi 2018, 11:46

Edward

Oliko siitä jo puolivuotta vai muutama kuukausi, kun Edward oli nähnyt tai edes haistanut Nakamia. Naista, jota hän oli kutsunut seurustelukumppanikseen. Neitoa, jonka olemassa olo tuntui olevan tälle uudesti syntyneelle miehelle erilainen. Miehellä oli hyvin paljon aukkoja muistissaan, jotka tuntuivat utuisilta sekä kaukaisilta. Ne eivät tulleet mieleen tai antaneet hänelle vihjeitä menneestä edes parhaimmallakaan pähkäilyllä.
Kyllä hän muisti miten oli kohdannut Nakamin, mutta osa tapahtumista puuttui, hän oli hukannut nuo palaset. Hän muisti kyllä naisen kasvot ja äänen sekä hajun, mutta viimeisimmät muistot tuntuivat melkein mitättömiltä. Paloilta sieltä täältä, hetkiltä joita Edward ei kyennyt yhdistämään tapahtumiin. Oliko hän tavannut Nakamin lähiaikoina? Mikä edes oli ihmissudelle lähiaikoina, puoli vuotta sitten vai muutama kuukausi sitten? Oliko neidon läsnä olo ollut vain unta, painajaista vaiko haave unta.

Nyt ihmissusi kuitenkin oli vienyt määränpäänsä nähdäkseen tämän uniensa paloitellun prinsessan. Hän oli tehnyt matkaa muutaman päivän sen jälkeen, kun oli erkaantunut Kalman kanssa. Koiraystävä kun oli vaatinut häntä lähes jäämään tämän luokse, vetoen siihen ettei hän hylkäisi tätä taas. Hylkääminen oli jotenkin niin kovin raskas sana yksinkertaiselle asialle kuin erkaantuminen toisistaan. Edward pysähtyi lumisen maiseman ympäröidessä häntä. Pieni aukio häämötti edessä, mutta sen keskellä nousi myös talo, jonka Edward muisti rakentaneensa. Mitä sen sisällä oli tapahtunut oli aivan toinen mysteeri.
Ovi avautui äkisti, kun ihmissusi seisoi kauempana. Hän ei vielä kehdannut astua aukiolle. Oven takaa ilmestyi tumman puhuva pieni tyttö. Tämä näytti katsovan sisään ja sitten sulkevan oven, selkeästi sanoen jotain, mutta Edward ei tarkentunut kuuntelemaan. Pieni tyttö juoksi läheiseen rakennukseen, josta näytti kaivavan esille puisen ämpärin. Siitä tämä lähti kävelemään läheisen puron luokse.

Pieni lapsi, jonka nimen Edward muisti hämärästi ja jonka tapaaminen tuntui myöskin unelta. Hän ei muistanut syytä miksi hän oli ottanut lapsen mukaan tai minkä takia tämä oli tullut hänen mukaansa. Edward liikahti puron suuntaan. Hän katseli puiden takaa, kuinka lapsi parhaansa mukaan laski ämpärin puroon ja yritti nostaa täyttä sankoa ylös. Se oli kuitenkin liian raskas ja pieni lapsi oli pudota alas. "Alice!" Edward huudahti varoitukseksi ja kävi kiinni lapseen. Hän kaappasi tämän toisella kädellä, kun toisella kädellä hän tarttui ämpäriin, jotta se ei lähtisi lainehtimaan puron mukaan. Alice tuijotti eteensä hetken yllättyneenä, säikähtäneenä. Sitten alkoi itku, kun tyttö ymmärsi tapahtuman.
Edward nosti lapsen kunnolla syliinsä, johon tämä tarrautuikin kaikin voimin nyyhkyttämään. Hän kantoi vesiämpäriä, samalla kun palasi takaisin talon pihaan. Hitaasti mies asteli ovelle, laski ämpärin alas ja avasi oven. Valmiina tulevaan ihmissusi otti kaiken vastaan.

//Nonni, Michyy ole hyvä. Estraadi on sinun//
Mori
 

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 14 Helmi 2018, 16:25

Nakami

Talvi oli viimein kääntymässä kevääseen mikä oli hyvä sillä ruoka oli vähissä, kesäsesongin herkut eivät tahtoneet säilyä pitkälle talveen. Jopa tuore liha oli viimeaikoina ollut kortilla koska jonkun piti pitää Alicea silmällä mikä teki Nakamin metsästämisestä hieman vaikeaa. Olihan hän muutaman kerran ottanut Alicen mukaan retkilleen mikä yleensä päättyi siihen että vilkas lapsi lähti jonnekkin aivan muualle kuin saalis ja noh, Nakami joutui lähtemään adoptiotyttörensä perään saaliin sijaan. Kaksikon tapaama enkeli tuli ja meni miten tahtoi, susitytöllä ei ollut ollut viimeaikoina aikaa etsiä muodonmuuttajalaumaansa jokseenkin tuosta olisi todennäköisesti ollut paljonkin apua, jos siis hyväksyisivät Alicen, tavallisen ihmislapsen mukaan. Ja Ed, noh viimekerran kun punapää oli tuon nähnyt ihmissuden tila oli mennyt huonompaan suuntaan ja nopeasti.

Nakami katsoi epäilevästi liedellä kiehuvaa keittopataansa huokaisten. Tyhjää parempi kai muttei mitenkään mieltä ylentävä makukokemus jälleen kerran. Kuten edellisenä päivänä ja sitä edeltävänä.
"Alice!" Nakami huusi kääntyen katsomaan taakseen missä lapsi oli vielä vähän aikaa sitten ollut. Hän oli aikonut kutsua lapsen syömään muttei tuota näkynyt enää siinä missä tuo oli vielä vähän aikaa sitten ollut. Seuraavassa hetkessä ulkoa kuuluikin kaukaisen tuttu miehen ääni ja pienen tytön itku. Hiljainen kirous pääsi lipsahtamaan susitytön suusta kun tuo ampaisi kohti ovea. Ei hän ollut olettanut Edwardin paluuta enää kuukausiin, jos tuo olisi löytänyt apua tarpeaksi ajoissa mies olisi varmasti palanut ennen lumen maahantuloa. Ja jos tuo ei ollut apua löytänyt olisi kyseessä lähes varmasti miehen petopuoli, nyt kun siis oli varmaa että tuo oli ylipäätään vielä hengissä.

Ovi avautui hitaasti juuri kun Nakami oli siihen itse kurkottamassa paiskatakseen sen auki. Susityttö piteli toisessa kädessään miekkaansa jonka oli vetänyt esille tietämättä mitä odottaa vanhalta kumppaniltaan. Hän oli kaikkea muuta kuin valmis tilanteeseen, eleet olivat hätiköityjä ja ilme yllätyksen, järkytyksen ja pelon sekainen. Nakami oli sanomassa useampaakin asiaa saamatta sanaa suustaan joten vain katsoi siinä paikoillaan miestä lapsi sylissä. Alice oli edelleen hengissä eikä Ed näyttänyt kovinkaan uhkaavalta.
"Mitä ihmettä tapahtui, kuinka olet täällä?" Nakami lopulta kysyi muutaman ohikiitävän sydämmenlyönnin ja parin unohtuneen hengenvedon jälkeen hieman ulkoisesti rentoutuen. Tai no ainakin miekan kärki laskeutui ja susineito onnistui sen verran hoipertamaan sivummalle että päästi Edin ja Alicen sisään. Pitkän ihmissuden tekemät kynnen arvet edelleen paistoivat tytön otsalla palojälkien kera, hänestä ei todellakaan ollut niitä piilottamaan tällä hetkellä vaikka yleensä niin tekikin.
"Luulin ettet enää koskaan palaisi, et ainakaan ihmisenä." Nakami sai lopulta sanat suustaan ulos. Hän häidin tuskin edes huomasi kuinka tulelle jäänyt pata iloisen reippaasti pulputti reunojen yli, kaikki huomio oli nyt palanneessa ihmissudessa ja pienessä lapsessa tuon sylissä

//Juu kiitos kiitos^^ Toivottavasti näitä mun kirjoitussotkuja voi sinne edes etäisesti päästää^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 14 Helmi 2018, 23:16

Oven takaa tuleva näky ei jostain syystä säikyttänyt tai järkyttänyt miestä. Nainen miekka ojossa, tuliset silmät leimuten. Silti pienen naisen eleet kielivät epävarmuudesta, hätiköidyistä päätöksistä ja yllätyksen tuomasta adrenaliini purkauksesta. Oliko toinen valmistautunut sotaan vai mahdolliseen hyökkääjään. Edward toki ymmärsi, että kuka tahansa tuntui nousevan varpailleen siinä vaiheessa, kun kuuli lapsen itkevän. Lapsen, jonka he molemmat tunsivat. Ihmissusi tuijotti Nakamiin ja tämä takaisin, tietämättä juurikaan mitä tehdä asiassa. Kumpi avaisi suunsa ensin? Kaksikko tuntui katselevan toisiaan pitkän iäisyyden ajan, mutta neidon ääni kajahti ilmoille, kysyen kysymyksen. Mitä ihmettä tapahtui ja kuinka hän oli täällä? Kuinka niin hän oli täällä? Edward kohotti pienesti kulmiaan vain, mutta hymähti asialle vain sivuuttavasti.
"Alice oli tippua puroon yrittäessään nostaa vesi ämpäriä", Edward vastasi Nakamille, mutta ei tiennyt mitä vastata toisen kysymykseen. Kuinka hän oli täällä? Hajun perusteella? Utuisen muistin, jonka peitosta hän tuntui löytävän vain lauseita, pieniä lupauksia ja olemattoman tuntuisia välähdyksiä tapahtumista, joiden syytä hän ei ymmärtänyt. Hitaasti vastauksen jälkeen Nakamin miekan terä laskeutui, tuo rentoutui hieman ja antoi miehelle tilaa astua sisään. Ihmissusi ei ollut varma siitä, miksi toinen sillä tavalla käyttäytyi. Hän tunsi kyllä, että osa syy oli hänessä, mutta minkä takia?

Hän ei myöskään jättänyt huomioimatta neidon otsassa olevia arpia. Ne olivat vielä tavallaan tuoreita ja tuntuivat etäisiltä, tutuilta. Edward ei kuitenkaan kysynyt entiseen normaaliin tapaansa, mitä toiselle oli tapahtunut. Hän ei tehnyt liikettäkään lähestyäkseen neitoa tai tervehtiäkseen tätä mitenkään hellällä tavalla. Normaali persoona ei välttämättä olisi tehnyt muutenkaan niin, jos heitä olisi osoitettu aseella ensin. Ei sitä koskaan tiennyt, minkälaisessa mielentilassa toinen oli. Edward oli laskemassa pienesti vielä niiskuttavaa lasta alas lattialle, kun Nakami esitti ajatuksiaan hänelle. "En minä koskaan ole ollut ihminen, joten sellaista on turha luulla", Edward vastasi Nakamille, joka vetosi hänen paluunsa ihmisenä. Paluusta mistä? Miten hänen muistinsa ja osa hänen menneisyydestään tuntui niin erilaiselta. Hän kyllä tiesi miten oli syntynyt ihmissudeksi ja niin pois päin, mutta silti hän ei osannut osoittaa syytä asialle, minkä takia ei muistanut asioita. Ehkä se oli Kalman kertoman mukaan jokin sivuoire Hayan taioista.
Kun Alice oli laskettu turvallisesti maahan, mies kääntyi katsomaan sitä pulppuavaa pataa. Hän itaasti lähti kävelemään sitä kohti. "En tiedä mistä puhut, sillä en muista... Minkä takia lähdin? Mikä oli syy lähtööni?" Edward sanoi tarttuen pataan ja siirtäen sen pois kuumalta hellalta. Hän katsoi sen sisään ja pani merkille, kuinka pieni ravintoista se oli. Asiasta saattoi syyttää häntä ja siitä, että hän oli jättänyt lapsen Nakamin harteille. Ei toisella ollut työtä tai tuloja muutenkaan käydä hakemassa ruokansa kylistä tai kaupungeista, joka olisi ehkä ollut helpompaa kuin saalistaminen lapsen kanssa.

"Jos totta puhutaan, en muista puoliakaan viimeajoista... Ne tuntuvat liian hämäriltä päästäkseni kiinni niihin", Edward jatkoi ja katsoi sitten pientä kattausta kahdelle keittiössä. Hän silmäili taloa, joka oli rakennettu hänen voimiensa ja taitojensa mukaan. Jossa asui kaksi henkilö, jotka molemmat tarvitsivat hänen apuaan. Apua, jota Edward ei kyennyt antamaan. Hän siirsi katseensa Nakamiin. Miehen silmät eivät pahoitelleet, mutta eivät ne olleet kylmätkään. "Olen pahoillani siitä, että olen jättänyt teidät heitteille ja sinut yksin huolehtimaan lapsesta", hän aloitti kaunopuheensa. Puhen kaunokielisyys kuitenkin tyssäsi melko nopeasti ja siitä tuntui katoavan se vanha, tuttu sekä hellä Edward. "Mutta en koe myöskään itseäni valmiiksi perhe-elämään, saatika siihen, että olisin valmis asettumaan paikoilleni", hän selitti Nakamille antamatta kunnolla vastausta siihen, kuinka hän oli loppujen lopuksi täällä.
"Suoraan sanoen... Tämä talo tuntuu vain vankilalta minulle", ihmissusi totesi ja nojasi keittiötasoon. Hän ei katunut sanojaan, eikä taipunut toisen katseen edessä.
Mori
 

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 15 Helmi 2018, 04:51

Jokin ihmissudessa tuntui erillaiselta, sitä oli vaikea sanoa mikä tai kuinka paljon tuon luonne oli muuttunut ensisilmäyksellä varsinkaan kun aika väritti muistoja. Sitäpaitsi olivatko he oikeasti tunteneet toisiaan kovinkaan hyvin, tavanneet pari kertaa vuosien varrella. He eivät todellakaan olleet koskaan tunteneet toisiaan tarpeaksi hyvin kun otti huomioon että heillä oli yhteinen talo ja adoptiotytär. Asia jonka oli vähitellen alkanut ymmärtää itsestään. Hän oli kerennyt kyselemään aivan tarpeaksi viimeisimpien kuukausien aikana kuinka suuri osa koko sotkusta Edin kanssa johtui hänen yrityksestään paeta yksinäisyyttä tai miehen kiltteydestä joka sai tuon lähtemään punapään sekoiluun mukaan. Ja nyt kun toinen oli palannut vastoin kaikkia odotuksia, noh Nakami tiedosti että heidän pitäisi vähintäänkin tehdä töitä suhteensa eteen saadakseen mahdollisuuden korjata väärien lähtökohtien pohjan.

"Myönnän, et sen enempää kuin minäkään."Nakami vastasi Edin protestiin kuinka ei ollut ihminen "Mutta se ei ollut mitä tarkoitin, tarkoitin ettet ole juuri tällä hetkellä repimässä kurkkuani auki" No jokatapauksessa ihmissusi laski Alicen maahan ja kertoi kuinka ei muistanut lähtönsä syytä tai oikeastaan mitään muutakaan.
"Se kertoo paljon, rehellisesti sanottuna oli oletettavaa ettet palaisi samanlaisena." Nakami vastasi. "Mutta menneet ovat menneitä, pääasia on se että tulit takaisin ja ilmeisesti olet kunnossa. Kerron kyllä kaiken mitä haluat tietää siitä millaisena sinut muistan." Nakami kertoisi aivan kaiken mitä toinen halusi tietää, jopa asiat jotka itse olisi mielellään jättänyt kertomatta. Hän ei halunnut kertoa siitä kuinka tuo oli arven aiheuttanut tai mitä Thanathos oli hänelle yrittänyt tehdä. Edillä oli kuitenkin oikeus tietää jos hän niin halusi vaikkakin kuten Nakami oli sanonut menneet olivat menneitä eikä niistä tarvitsisi välittää.

Oli vaikea sanoa kuinka tosissaan Ed oli pahoitellessaan sitä kuinka oli jättänyt Nakamin yksin huolehtimaan jatkaen samaan hengenvetoon kuinka ei olisi valmis asettumaan aloilleen hänen kanssaan.
"Huono vankila siinä tapauksessa, sinua ei ole juurikaan näkynyt vuosien mittaan" Nakami vastasi pienellä virnistyksellä. Olihan asia sinäänsä hieman ikävä mutta ymmärrettävä. Loppujen lopuksi Ed oli sekä muuttunut että menettänyt muistinsa, tietyllä tavalla tämä oli ensimmäinen kerta kun he tapasivat toisensa. Ei kukaan ollut niin nopeasti valmis sitoutumaan. Paaitsi Nakami itse joskus vuosia taakseppäin, niihin aikoihin kun oli Edin ensimmäisen kerran tavannut.
"Siinä tapauksessa mitäpä jos keskittyisimme kerrankin siihen että oikeasti tutustuisimme toisiimme jatkuvien virheiden sijaan" Nyt kun Ed kerran halusi puhua suoraan niin Nakami puhui suoraan. "Tai siis me emme koskaan tunteneet toisiamme tarpeaksi hyvin tällaiseen elämään. Ainakin sinä olet rehellinen siitä" Tytön miekka oli päätynyt takaisin suojaansa kerta tilanne oli tavallaan rauhoittunut alun jännitteestä, hän oli ollut väärässä olettaessaan Thanatoksen ottaneen vallan ihmissudesta. Silti tilanne oli hieman väärä lämpimään haliin ja kiitokseen Alicen auttamisesta jotka Nakami olisi halunnut antaa palanneelle miehelle.
"Eikä meidän tarvitse jäädä tänne ellet halua." Nakami sanoi. "En olisi muutenkaan pystynyt elämään täällä kahdestaan Alicen kanssa pitkään joten suurin osa tavaroista on jo pakattu." Alkuperäisellä suunnitelmalla ei tosin ollut mitään tekemistä Edin kanssa. Susityttö oli suunnitellut etsivänsä muodonmuuttajalaumansa heti kun olisi pystynyt lähtemään. Se olisi ratkaissut ongelmat metsästämisen ja ruuanhankinnan kannalta kerta joku laumalaisista pystyi aina pitämään lapsista huolta. Jos siis Alice oltaisiin hyväksytty mukaan. Mutta nyt, noh Nakami oli elänyt samalla tavalla kuin Edkin ennen kuin he olivat talon rakentaneet. He molemmat olivat kulkeneet paikasta toiseen eläen metsän antimilla Ja susityttö voisi siihen elämäntapaan palata tarpeen vaatiessa, ainut kysymys oli se sopiko kyseinen elämä Alicelle vai ei.

//Tosiaan voit olettaa että Nakami infodumppaa kaiken mitä Ed kysyy semi totuudenmukaisesti menneisyydestä, en vaan viitsinyt kirjoittaa historianluentoa^^ Jaa kello on taas vaihteeksi kauheita, toivottavasti ei heijasta tekstin laatuun, toisaalta ei oo ensimmäinen kerta ku siitä ollu huolissaan^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Helmi 2018, 14:31

Jos totta puhuttiin, kaksikkoa ei välttämättä voisi sanoa kunnon pariskunnaksi. Saattoi olla, että kaksi oli tehnyt paljon hätiköityjä askelia sekä toteutuksia. Hyvä esimerkki oli talo ja se, kuinka nopeasti suhteessa oli yritetty edetä. Alicen olemassa oloa Edward saattoi itse syyttää itseään. Kyllä hän muisti mistä tämä noukki, mutta minkä takia? Minkä takia hän oli lapsen ottanut mukaan? Tuolla olisi ollut ehkä mahdollisuus päätyä ihmisten kasvatukseen kuin ihme kaksikon, joka kaastui ongelmallisista osapuolista. Tytär, joksi Edward ei kuitenkaan lasta kutsunut oli vain lähtenyt jostain tietystä syystä mukaaan. Mitä Nakamiin ja häneen tuli, he olivat olleet aivan liian hätäisiä. Kaksikko oli tavannut, tutustunut ja sanonut, että rakastivat toisiaan. Tilanteiden ja erilaisten syiden painautuessa päälle, kaksikko oli ottanut etäisyyttä. Edward ei kuitenkaan muistanut suurinta osaa syistä miksi hän oli ottanut etäisyttä, hän kyllä tiesi, että sekin oli osa syy hänen. Kaikki mitä hän ei yleensä osannut yhdistää muistissaan tuntui liittyvän häneen jollain tavallan. Hänen pätöksiin. Nakami oli hyvin valmis kertomaan Edwardille kaiken sen, mitä hän ei muistanut, mutta mies pysäytti tuon niin nopeasti kuin asia oli tullut ilmi. Hänen ei tarvinnut tietää, hän ei halunnut tietää, eikä häntä kiinnostanut tietää. Hän ei kysynyt Nakamin arvista, hän ei kysynyt minkälainen hän oli menneessä.
Asia kuitenkin oli niin, ettei Edward tuntenut oloaan sellaiseksi kuin ennen. Hän ei myöskään kokenut asioita samaan tapaan kuin ennen. Esimerkiksi tämän neidon katseleminen ja silmäily tuntui mitättömältä. Hän ei saanut vastauksia tätä tuijottaessa eikä hän myöskään saanut itselleen tunteita, jotka olisivat niitä antaneet. Ihmissusi siis tyynesti koki, ettei hänen tarvinnut kuulla toiselta, minkälainen oli ennen. Nakami kuitenkin otti puheeksi sen, että hän halusi keskittyä heidän kahden keskiseen suhteeseemme ja alkaa tutustumaan oikealla tavalla toisiinsa. Nakami lisäsi siihen vielä faktoja pöytään, johon mies vain tyynesti nyökkäsi, mutta ei myöntynyt. Hän vain näytti sen, että kuuli ja ymmärsi toista selkeästi. "On totta, että emmem tunteneet tarpeeksi hyvin toisiamme tällaiseen elämän tyyliin ja nyt myös vasta huomaan sen, ettei tämä sovi minulle ollenkaan", hän sanoi rauhassa. Nakami puhui taas, esitti oman ehdotuksensa siitä, että he voisivat toki lähteäkin ja tämä oli muutenkin jo valmistautunut lähtemään. Edward vain katsoi toista. "Minne, te, olitte ajatelleet lähteä alunperin", Edward kysyi Nakamilta näin suoraan.

Ihmissusi otti syvän hengenvedon ja pääst irti keittiön tasosta, johon oli tähän asti nojannut. "On totta, että emme tosiaan tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, mutta en myöskään koe, että meidän tarvitsee tuntea toisiamme tämän enempää", Edward aloitti. Hän ei kuulostanut pahoittelevalta. Hän piteli kiinni käsistään ja katsoi Nakamiin suoraan silmiin. "Sanon tämän, koska koen sen paremmaksi. Meille molemmille", hän avasi taas suunsa. Hetken hiljaisuus. "Minä en usko, että kohtaan sinun toiveesi ja edellytyksesi, jotta voisin olla sinulle hyvä mies. Ansaitset minua parempaa. Olen jättänyt sinut niin monesti heitteille, etten näe tulevaisuutta enää", hän selvensi. "Toki voisimme tutustua enemmän, tietää toisistamme enemmän, mutta en vain tunne enää niin. Minusta tuntuu, että olimme molemmat hyvin hätäisiä tehdessämme päätöksiä ja olin silloin kovin... Tietämätön mitä halusin", ihmissusi jatkoi rauhalliseen äänen sävyyn. Hän ei esittänyt asiaansa hyökkäävästi tai pilkkaavasti. Hän kertoi asian miten hän sen koki itselleen parhaaksi. Hän ei kokenut, että hän pystyisi pitämään tätä parisuhdetta elossa tai yllä. Hän ei kokenut, että hän olisi tarpeeksi turvallinen ja hyvä tuki Nakamille. Neito tarvitsi vierelleen jonkun toisen miehen, joka kohtasi tämän kanssa samat arvot.
"Jos totta sanotaan, haluan erota, näin virallisesti. En ole valmis sitoutumaan. En tunne olevani valmis siihen vastuuseen, jonka parisuhde minulle tuo. En näe, että olen kykenevä millään tavalla täyttämään sinun toiveesi, koska en kykene asettumaan aloilleni tai tekemään lapsia, jos koskaan", Edward totesi. Ihmissusi voisi sanoa kliseisesti, että Nakamissa ei se vika ollut vaan hänessä. Lause kuitenkin jätettiin omaan arvoonsa. "Ja vaikka puolustaisitkin asiaa sillä, että voit tehdä tästä parisuhteesta paremmin, niin katso itseäsi. Mitä tämä on saanut aikaan? Huolta, vihaa, surua ja pettymyksiä. En ole antanut sinulle mitään hyvää, en mitään positiivista jota voisit vaalia", mies iski faktoja faktojen perään. Hän ei nähnyt heidän parisuhteelle minkäänlaista toivoa ja siitä olisi aika päästää irti. Tämä parisuhde ei toiminut, se söi molempia osapuolia ja oli kaikin puolin huono.

Toinen arvoitus sitten oli Alicen kohtalo. "Voin ottaa lapsen", mies avasi ensimmäiseksi töikseen taas suunsa. Hän oli vakava, hän ei kaunistellut asiaa eikä aikonut kaunistellakaan. "Jos hän on liikaa työtä sinulle, otan lapsen. Joko hän siirtyy sinne, mistä hänet otinkin tai sinne, missä toinen puoli on", Edward sanoi, ehkä hieman julmasti. Hänen puheensa ei kuulostanut siltä vanhalta, kiltiltä mieheltä.

//Juu ei mitään, eikä sitö tarvisekaan alkaa kirjottamaan. //
Mori
 

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 15 Helmi 2018, 17:02

"Minulla on lauma" Nakami vastasi toisen uteluihin. "En tiedä heidän tarkkaa sijaintiaan mutta heidän olisi pitänyt jo palata. Odotin erästä henkilöä auttamaan etsinnässä." Henkilö johon susityttö viittasi ei tosin ollut Ed vaan enkeli joka oli ottanut Alicen suojatikseen. Ihmissusi sai sanoa kaiken sanottavansa kaikessa rauhassa. Mies houri ihan käsittämättömiä, Nakami ei voinut olla missään asiassa mitä toinen sanoi samaa mieltä. Kaikki toivo ei ollut menetetty, toinen oli jättänyt jälkeensä hyviä muistoja ja jopa vanha lupaus oli tarpeaksi hyvä syy yrittää rakentaa asiat kuntoon. Toimi se yritys tai ei.
"Alice" Nakami lopulta sanoi katsoen kohti huolestuneen näköistä lasta "Taitaa olla aika päiväunille" Kun lapsi oli kipittänyt huoneeseensa muutaman protestin jälkeen siitä kuinka ei väsyttänyt ja sitärataa käänsi vihdoinkin Nakami huomionsa takaisin tuohon idioottiin joka edessään oli. Ennen tuo oli sentään ollut vain taliaivo, muutos ei tainnut sittenkään olla parempaan päin.

"Olen suunnilleen jokaisesta sanomastasi asiasta eri mieltä." Nainen aloitti. "Mutta en voi estää sinua jos se on mitä olet päättänyt, voin vain yrittää takoa järkeä päähäsi, etkä sinä siitäkään taida tällä hetkellä tykätä." Seurasi hyvin syvä huokaus ja kostuneiden silmien pyyhkäisy Nakamin yrittäen saada itsensä taas hieman paremmin kasaan.
"No tulit tänne jokatapauksessa sen sijaan että olisit vain antanut minun pitää sinua kuolleena ja vaalia niitä hyviä muistoja joita sinusta jäi." Toinen sai tahtonsa läpi jos niin halusi, sille ei voinut mitään mutta susitytöllä oli siitä huolimatta vielä muutama kysymys ja pyyntö jäljellä. Se miksi toinen oli tullut jos Nakami ei enää hänelle mitään merkannut olisi ollut täysi mysteeri joten todennäköisesti toisella oli edes jonkinlainen kunnioitus vanhoihin aikoihin tai tuo halusi edes hieman toimia oikein punapään kanssa.
"Auta minua löytämään laumani." Nakami sanoi. "En pyydä sitä kumppaninasi vaan vanhojen aikojen ystävänä. Jos sinä oikeasti koet syyllisyyttä minun hyläämisestä tänne yksin lapsen kanssa pystyt varmaan tekemään edes sen verran"
"Ja jos aiot vahingoittaa tytärtämme" Nakami jatkoi selvästi äkäisesti. "Pidän huolta että seuraat hänen perässään" Tuo ehdotus meni aivan liian pitkälle. Alice oli ollut ainut johon edes Thanathos ei ollut pystynyt koskemaan ja nyt Ed ehdotti lapsen tappamista niinkuin tuo ei merkinnyt mitään. Oli sanomattakin selvää että jos Alicen tappaminen oli samantekevää toinen ei kovinkaan paljoa sivullisista uhreistakaan enää välittänyt.
"Et olisi ennen koskaan edes ajatellut mitään tuollaista." Nakami sanoi. Oli järkyttävää että toinen oli edes ehdottanut mitään sellaista. Ei Alice tulisi hänen mukaansa, jos laumansa ei auttanut niin lapsen enkeli saisi luvan auttaa. Mutta tentti jatkui.
"Mitä olet edes ajatellut tekeväsi jatkossa, vaeltaa pitkin maita ja mantuja yksin ja tappaa kaiken mikä liikkuu. Vai miten ajattelit pitää muut turvassa kynsiltäsi nyt kun minäkään en ole sinua estämässä." Nakami oli luvannut pitää huolta siitä että toinen muuttuisi hirviöksi ja nyt kun alkoi vaikuttaa siltä että jos vanha Ed olisi tiennyt miksi tulisi tuo olisi päättänyt mielellään päivänsä se vastuu jäi Nakamille.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Helmi 2018, 21:18

Nakami kertoi kuuluvansa laumaan, mutta ei tiennyt missä tämä oli tällä hetkellä. Pienesti mies yllättyi informaatiosta ja nosti sen merkiksi kulmakarvojaan. Hän ei ollut kuullut sellaisesta asiasta, eikä hän ymmärtänyt miksi toinen laumaan oli liittynyt. Toki hän ymmärsi, että Nakami olisi varmasti tarvinnut apua tilanteeseensa ja ehkä seuraakin, mutta minkä takia neito oli liittynyt laumaan, kerta tämä oli niin halukas aloittamaan perheen ja asettumaan paikoilleen. Toki Edward ei tiennyt lauman sisäisistä säännöistä, mutta hänen tavallinen järkensä tuntui pohtivan samaa. Jos oli lauman jäsen, niin eikö sitä pitäisi liikkua yhdessä lauman kanssa, eikä harhailla ties missä. Mies kuitenkin pisti asian sivuun, hän miettisi sitä myöhemmin.
Nakami kehotti keskustelun alettua nopeasti Alicen päiväunille, jota pieni tyttö protestoi kovasti, ehkä se johtui siitä, ettei tätä juurikaan väsyttänyt tai siitä, että näki jotain tuttua pitkästä aikaa. Kun lapsi oli kadonnut kuvioista, aloitti Nakami oman mielipiteensä esittämisen asioihin. Tämä oli kaiken kaikkiaan erimieltä melkeinpä jokaisesta asiasta. Vedoten siihen, ettei voinut estää häntä päätöksessä tämä totesi, että ainoa keino oli takoa järkeä päähän. Edward hymähti siihen, hän oli valmis ottamaan ja kuulemaan kaiken Nakamilta. Hän ei tullut tekemään riitaa tai tappelua, vaan puhumaan ajatuksen tyhjäksi.

Ayakashi ei ollut selkeästikään halukas taistelemaan asioidensa puolesta, kerta vakuutteli, että ei hän aikonut estää häntä. Tämä kuitenkin esitti pyynnön siitä, että mies auttaisi etsimään tämän lauman. Miksei Nakami alkujaankaan ollut lähtenyt näiden mukaan? Mikseivät laumalaiset olleet informoineet naista asiasta, minne olivat lähteneet. Mies ei sanonut juuta taikka jaata, hän ei myöskään kieltäytynyt. Hän harkitsi. Aihe vaihtui sitten Aliceen, josta Nakami esitti jyrkän mielipiteen, sanoi että jos hän koski lapseen aikeina tappaa tuo, ei toinen pysyisi paikoillaan. Edward kohotti kulmiaan. "Tappaa? Oi ei nyt sentään", hän sanoi hieman huvittuneena toiselle. "Ajattelin, että kerta jos omaat lauman, ties minkälaisen, kerta eivät vaivautuneet ottamaan sinua mukaan saatika informoimaan sinulle missä ovat, tekisin hänestä ihmissuden. Hänellä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä kanssani", Edward totesi kuin asia ei ollut suuri.
Nakami myös vetosi siihen, ettei hän olisi koskaan ennen ajatellut mitään sellaista. "Minä en välitä siitä, minkälainen olin ennen. Varmastikin liian kiltti, kerta en kohtaa enää sitä mitä näit edessäsi ennen", Edward sanoi ja lähti hitaasti liikkumaan. Hän ei kuitenkaan liikkunut kohti Nakamia vaan keittiön pöytää. Sitten tuli huvittava kysymys, mitä hän muka tekisi jatkossa? Vaelteli pitkin maita ja mantuja yksin tappaen kaiken mikä liikkui. Edward katsoi Nakamiin nyt hyvin kylmästi.

"Mitä se sinulle enää kuuluu? Se mitä minä teen tai mitä aiheutan?" Edward aloitti. "Jos saan huomauttaa, sinä liityit laumaa, enkä ymmärrä miksi. Minua siihen laumaan et olisi saanut millään enkä olisi myöskään tullut siihen. Olen ihmissusi ja se fakta ei muutu", hän sanoi nojaten pöytään. "Minä en ymmärrä, miksi menit edes liittymään laumaan, kerta halusit tehdä silloin joskus lapsia, perheen ja asua kanssani talossa? Jos kerta halusit tehdä niitä, niin miksi menit liittymään laumaan, eihän siinä olisi mitään järkeä", Edward sanoi ihmetellen. Hän ei kuitenkaan takertunut siihen, vaan jatkoi. "En tiedä minkälaisen prinssin olet tehnyt minusta unelmissasi tai miksi minut haluat kuvitella, mutta et ainakaan halua nähdä minua sellaisena kuin olen", ihmissusi avautui.
"Mutta sen olen ymmärtänyt, etten itse halua sitä mitä sinä haluat. Etkö huomaa, kuinka jokainen kohtaamisemme on ollut täynnä riitaa ja surua? EI TÄMÄ TOIMI NÄIN!" Mies menetti lopulta malttinsa. Hän ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin korottanut ääntään. Pienen raskaan hengen vedon jälkeen Edward tuntui kasaavan itsensä. "En voi antaa sinulle enää mitään, olen täysin loppu vaihtoehtojen kanssa. LOPPU!" ihmissusi ärähti vielä, mutta sulki suunsa hiljaisuuden laskeutuessa alas.
Mori
 

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 17 Helmi 2018, 04:53

Edward julisti ettei ollut puhunut Alicen tappamisesta vaan ihmissudeksi muuttamisesta. Siitä kuinka tuo olisi tytölle turvallisempaa olla ihmissutena. Ja menipä samaan hengenvetoon haukkumaan Nakamin lauman pystyyn.
"Milloin viimeksi laskit arpesi, saamani kuva on se että ihmissuden elämä on kaikkea paitsi turvallista. Etkä ole koskaan tavannut laumaani joten sinun sanoillasi ei ole pohjaa. He eivät hylänneet minua tai pidä minulta asioita salassa, en vain tullut toimeen niiden etelän saarien kanssa joilla he ovat viettäneet viime vuodet." Ihmissuden oli ihan turha arvostella henkilöitä joita ei ollut koskaan tavannut. Varsinkaan kun kyseessä oli ainut perhe joka Nakamilla oli enää tässä vaiheessa Alicen lisäksi jäljellä.

Sittemmin alkoi luento siitä kuinka ihmissuden tekemiset eivät enää kuuluneet susitytölle tippaakaan. Tuo puhui aivan kuin Nakamia ei olisi koskaan kiinnostanut mikään muu kuin lapset ja siinä mies oli väärässä. Syytös seurasi toistaan ja suurin osa vähintäänkin osittain väärässä. Nakami oli saattanut elää pilvilinnoissa siitä kuinka ihmissusi olisi saanut elämänsä kuntoon mutta tuon ystävällisyys ja empatia eivät olleet olleet valheunia. Jokainen kohtaaminen ei ollut ollut riitaa ja surua, viimeisin osittain mutta sekin lähinnä Thanatoksen takia sekä pintaan tulleiden erimielisyyksien, silti oli selvää että vielä silloin he olivat välittäneet toisistaan. Nytkin Nakami olisi toivonut enemmän kuin mitään muuta että he olisivat voineet edes katsoa taakseppäin hymyillen ja jatkaa ystävinä mutta ei hän sokea tai kuuro ollut. Edward vaikutti siltä kuin olisi rehellisesti vihannut häntä yli kaiken tai sitten muuttunut mies vihasi menneisyyttään ja heijasti sen entiseen kumppaniinsa. Ja huutohan siitä lopulta tuli.
Nakami nosti vain kylmän rauhallisesti kätensä eteen kuin sanattomasti hiljentääkseen toisen. "Älä huuda, toisin kuin ystävällisyys itsehillinnän menettäminen on heikkoutta." Nakami aloitti hiljaisen rauhallisella äänellä. "Tosin siinä olit jo ennenkin erimieltä." Se oli asia jota vastaan ihmissusi oli käynyt ennenkin, tunteiden kontrollointia vakauden nimissä. Ja siinä missä tavallaan toinen oli ollut oikeassa asioilla oli myös toinen puoli. Taito hallita omaa mieltään ja sydäntään oli välttämättömyys jos Nakami aikoi pystyä Edin leikkaamaan alas. Mutta sen tekemällä hän vain satuttaisi sillä itseään pitkällä tähtäimellä, siinä mies oli aikoinaan ollut oikeassa, punapää murtuisi joskus tuhoisin seurauksin. Eikä se tulisi olemaan ensimmäinen kerta.
"Liityin laumaani ennen kuin olin tavannut sinut" Nakami aloitti. Hän ei aikonut ottaa toisen valheellisia syytöksiä hiljaa vastaan vaikka se ehkä olisikin saattanut viisasta olla. "Ja sinä tiesit sen kuten myös sen miksi en ollut heidän mukanaan. Näin ystävällisyytesi ja hyvän sydämmesi, ne eivät olleet unta ja ne olivat syy miksi halusin olla kanssasi, ei lapset eikä talo. Siinä olet oikeassa etten todellakaan halunnut viimeisen kohtaamisemme menevän näin, että toivon että sinussa olisi edes jotain vanhaa hyvyyttä jäljellä. Mutta nään kyllä päivänkirkkaasti mikä sinusta on tullut." Viimeinenkin toive mahdollisesta erkanemisesta ystävinä upposi nopeammin kuin yksikään laiva myrskyssä. Ja sen mukana meni myös mahdollisuus siitä että toinen auttaisi lauman löytämisessä tai missään muussakaan. Viimeinen kysymys Nakamin mielessä oli se miten hän voisi selittää savuavan raadon etupihalla Alicelle. Ei hän siihen pystyisi. Mutta se oli tässä vaiheessa helppo sulkea mielen ulkopuolelle.

"Sen takia en enää pyydä sinulta mitään." Nakami vastasi lopuksi vielä toisen ärähdykseen kuinka hänellä ei ollut enää mitään annettavaa. Ei susityttö ollut toiselta mitään vaatinut, hän oli pyrkinyt toisen onnellisuuteen ja tukemiseen vaikka olikin epätäydellinen. Kaikki mitä mies oli naisensa hyväksi tehnyt tuo oli tehnyt omasta vapaasta tahdostaan.
"Jos olet saanut asiasi hoidettua olet vapaa poistumaan." Nuori ayakashi lopulta totesi siirtyen ovelle ja vetäen sen auki toiselle. Susityttö edelleen työnsi sulkeutuneen päättäväisyytensä kuivatettujen kyyneltensä alta peittäen tunteensa ja ennen kaikkea epäilyksensä.
"Hyvä on tekemisesi ei siis minulle kuulu, toivoin sinulle parastasi sekä että olisimme voineetlähteä täältä ystävinä. Enkä olisi halunnut että kukaan enää joutuisi kokemaan sen mitä Alice sinun takiasi, halusin säästää sinut heräämästä verilammikosta uudestaan. Mutta yritän jatkossa olla välittämättä sinusta." Jostain kumman syystä pieni jälkiajatus siitä kuinka hän saattaisi sanoistaan huolimatta päätyä vielä tuomaan kukkia toiselle silloin tällöin oli niin hiljainen että edes sen huomaaminen oli vaikeaa. Tilaa tuo ajatus ei juurikaan saanut.

Sanottavansa sanottua Nakami ei ollut ulkoisesti paljoa tehnyt mutta hänen mielensä oli töissä. 'Hän ei koskaan palannut, jäljellä on vain murhaaja, hirviö. Hän ei minua säästä joten en voi minäkään. Tuhannet kuolevat, Alice saattaa kuolla jos en onnistu. Pakko suojella Alicea, pakko pitää lupaus.' Sillä ei ollut väliä oliko yksikään noista ajatuksista totta vai ei mutta mitä enemmän ne korvaisivat menneisyyden lämpimiä tunteita, mitä enemmän susitytön mieli olisi keskittynyt asian tarpeellisuuteen ja sydän itselleen tärkeiden ihmisten suojeluun sen terävämpi olisi hänen miekkansa. Hän korvaisi tunteidensa Edin hirviöllä joka uhkasi kaikkea mitä Nakami halusi suojella. Hän ei olisi koskaan voinut voittaa vanhaa Ediä, ei edes Thanathosta koska tahtoi toista suojella mutta kehonsa kyllä osasi taistella niin kauan kun mieli ja sydän sitä osasivat pyytää. Toinen asia joka työllisti tulimaagin mieltä oli hiljaa luodut loitsut. Sanattomat toiveet ilman ulkoista värähdystäkään, toiveet siitä ettei pedon kynsi tai hammas pystyisi ihoaan lävistämään. Viimeinen noista olisi toive terävistä aisteista ja nopeasta terästä, se säästettiin juuri sille hetkelle kun mies viimein astuisi ovesta ulos sillä jos toinen olisi vihastaan huolimatta tarpeaksi tarkkaavainen tuo saattaisi hyvinkin huomata yliluonnollisen korkean sykkeen ja levottomien liikkeiden merkit jotka seurasivat kehon pakottamisesta rajojen ulkopuolelle. Loitsu ei ollut helppo luoda eikä pitää yllä mutta se oli pelastanut tytön hengen useamman kerran. Kokemus ympäröivän ajan hidastumisesta oli melkein yhtä huumaava kuin loitsun loppua joka kerta seuraava kipuaalto olisi lamauttava. Kunhan toinen olisi vain ulkona Nakami painautuisi tuon selkää vasten viimeisen kerran, kuiskaisi etäiset hyvästinsä ja antaisi toisen tuntea viimeisen kerran lämpönsä. Tällä kertaa se lämpö tosin ei olisi hellästä halista vaan tappavasta tulesta joka ajaisi jopa tavallisen ihmissuden tajunnan rajamaille ja polttaisi kehon nopeammin kuin suden veri korjaisi. Toista samanlaista tosin tuskin tulisi, tulihäntä pistäisi kaiken mitä pystyi yhteen loitsuun etäisyydeltä josta sitä ei väistettäisi, miekka ja pienemmät loitsut joutuisivat hoitamaan loput.

//Juu se eskaloituikin sitten nopeasti... Tosiaan jos Ed ei jotain yllättävää tee niin vaikuttais siltä että Nakami sitten taistelee tappaakseen (ja tosiaan voittaa ainakin keskiverto ihmissuden 1v1 taistelussa), näin offgame voin sanoa ettei jahtaa jos Ed livistää koska Alice. Että juuh, koita selvitä Eddie^^ Ja muute sano vaa jos kirjottelin liian pitkälle eteenpäin olettaen juttuja joita Ed ei tekis nii muokkaan, et jos esim Ed lähtis vakuuttelemaan ettei tapa ketään tuosta aiemmasta tiuskimisestaan huolimatta nii tuskin menee iha tuoho "nirri pois" pisteeseen^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Helmi 2018, 22:35

Mitä pitempää ihmissusi ja ayakashi kuuntelivat ja kävivät tätä keskustelua läpi. Alkoi koko heidän parisuhteensa tuntua pelkältä illuusiolta. Edwardista tuntui kuin he molemmat olivat kehittäneet itselleen oman näköisensä maailmat menneisyydestä, jonka uskoivat eläneensä läpi. Toki Nakamilla saattoi olla paljon lujempia ja vahvempia perusteita siitä, minkälaista elämää he olivat ennen Edwardin muuttumista ja muistin katkoa eläneet. Silti oliko tämä muisto niin ruususia täynnä kuin nainen väitti. Nainen, jonka ulkokuoren alla tuntui olevan pieni tyttö, joka ei kestänyt vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Sellaisia asioita, että tämän entinen kumppani koki asiat erilailla ja siitä syystä pieni tyttö saattoi ottaa nokkiinsa.
Kylmästi Nakami kohottikin kätensä ilmaan hiljaisuutta pyytäen elellä. Mies antoikin, mitä hänellä oli siihen itkemään, että toinen halusi keskustella hänen kanssaan. Ei hän mitään aikonut tehdä toiselle, ei hänellä ollut pienintäkään aikomusta sellaiseen. Eihän hänen eleensä olleet mitenkään uhkaavia tai aggressiivisia, vain ja ainoastaan miehen ääni oli käynyt parilla korkeammalla nuotilla. Sekin oli vain ollut lyhyttä protestointia, mutta ei Edward lähtenyt huutamaan pitkin kyliä, kuinka hänen nykyinen suhteensa ei toiminut.

Nakami avasi suunsa ja ensimmäinen asia oli se, että itsehillinnän menettäminen oli heikkoutta. Edward kohotti kulmiaan, hän ei itsehillintäänsä juurikaan ollut menettänyt tuossa äsken. Eihän hän mitään pöytiä alkanut heittelemään, eikä hän ollut alkanut paiskomaan mitään muutakaan. Hän oli seissyt täysin rauhassa paikoillaan ja vähän päästänyt höyryjä ulos. Ehkä neito vain oli nähnyt sen toisin kuin mies oli sen kokenut. Ei Edward syyttänyt siitä toista ja hän kuunteli toista täysin keskittyneesti. Tämä kertoi, että hän oli tiennyt naisen liittymisestä laumaan, kerta tämä oli jo liittynyt siihen aikoja sitten ja se miksi tämä ei ollut lauman kanssa mennyt yhtä matkaa oli hänen syynsä. Hän oli syy, jonka takia nainen oli jäänyt.
Edward ymmärsi kyllä, että hän oli varmaankin ollut syy jäämiseen, mutta hän myös puolusti itseään sillä aatteella, ettei hänen muistinsa nyt pelannut täydellisesti tällä hetkellä. Ehkä hänen olisi pitänyt tavata neito myöhemmin, kun hän olisi saanut muistinsa pelaamaan normaalisti, että hän olisi ymmärtänyt asioista enemmän ja sen mikä tapahtuma oli minkäkin tapahtuman jälkeen. Nakami kertoi toiveensa siitä, kuinka oli toivonut hänessä vielä olevan jotain hyvää, mutta oli tullut lopputulokseen ettei ollut. Mitään. Kerta näki selkeästi mitä hänestä oli tullut.

Tämän takia neito päättikin, ettei pyytäisi häneltä enää mitään ja vain pyysi häntä poistumaan, kerta jos oli saanut asiansa hoidettua. Ovi avattiin ja Edward katsoi ovea ja sitten Nakamia. Hän ei katsonut toista anovasti eikä mitään, hänen ilmeensä oli tyhjä. Hän alkoi ottamaan hitaasti askelia kohti ovea. Nakami totesi siinä samalla, kuinka hänen tekemisensä eivät kuuluneet hänelle enää ja kuinka oli toivonut heidän poistuvan ystävinä omille teilleen, mutta se ei enää ollut mahdollista. Nainen kehtasi vedota Alicen kohtaloon ja siihen, että halusi säästää hänet verilammikossa heräämisestä. Edward ei siihen sanonut mitään, sillä hän kokoajan tarkkaili Nakamia. Ihmissusi kun oli paljon varautuneempi jo siitä asti, kun toinen hänelle oli avannut oven. Ei hän mikään tyhmä ollut olihan ihmissudella suojeluvaistot ja terävät sellaiset.
Hän jo huomasi kuinka Nakamin ohittaessa, tuo tuntui erilaisemmalta ja jotenkin sellaiselta, että valmistautui johonkin. Naisen katse ja kehon eleet kielivät asiasta. Hitaasti ihmissusi otti askeleen ulos, mutta kääntyi hetkessä ympäri kohdaten naisen miekan. Ei se mikään yllätys ollut Edwardille, mutta hänen kasvoillaan oli surullinen ilme. Mies samaan aikaan vain heilautti miekan pois tieltään, vaikka se polttikin hänen näppejään ja samalla tietysti varoi mahdollisia miekan heilautuksia. Hän astui Nakamin eteen ja läimäisi tätä poskelle kevyesti. Ei se mikään aggressiivinen tai vihainen läimäisy ollut saatika jättänyt mitään jälkeä. Se vain oli kovin pettynyt läimäisy. Edward huomasi siinä samalla, kuinka toisen iho tuntui erilaiselta ja hänen silmänsä tuntuivat vain enemmän uppoavan siihen pettymyksen aaltoon.

"Odotin sinulta jotain aivan muuta, mutta kai olin väärässä niin kuin sinäkin minusta", mies totesi ja otti askeleen toisen luota pois, varoi tietysti niitä ylimääräisiä miekan heilautuksia ja raivonpurkauksia. "Mutta olet kuin kaikki muutkin", hän sanoi naurahtaen surullisesti. "Heti kun näät minussa jotain erilaista, joka ei miellytä sinua, päätät että voit päättää päiväni", hän sanoi ja otti seuraavan askeleen taaemmas. Hän katsoi kokoajan naisen silmiin. "Olen sinullekin vain hirviö ja selkeästi oikeuttaa sinulle oikeuden surmata minut. En minä järkeäni ole menettänyt, ehei", ihmissusi sanoi rauhallisesti ja pysähtyi. "Mutta minähän en vertani voi muuttaa enkä sitä, miksi sinä näet minua. Toivon siis vain, ettemme enää koskaan tapaa", Edward sanoi ja kääntyi lähtien kävelemään pois kaikesta tästä. Hän jättäisi Nakamin omaan arvoonsa, piti tämä häntä minä hyvänä. Hän ei enää ikinä tulisi kohtaamaan tätä.



//Niin teki. Noh, tekee mitä tekee, niin Edward ei nyt välttämättä päiväänsä oo päättämässä ja en nyt tiedä siitä, mikä on keskiverto ihmissusi. Edwardilla on kuitenkin pituus, massa ja sietokyky puolellaan, vaikka Nakami omaakin magiansa ja miekkansa. En nyt tässä sanoisi, että voiko se voittaa vai ei Edwardia. Minä nyt päätin päättää sen noin. Sopivan nopea ja selkeä lopetus tälle pelille. Kiitän ja kumarran. Ed ja Nakami ovat näin päättäneet suhteensa^^ //
Mori
 

Re: I'm a different man now//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 22 Helmi 2018, 20:42

Edward oli selvästikkin lukenut susityttöä kuin kirjaa, tuo oli osannut odottaa sitä mitä Nakami oli yrittänyt eikä antanut tulla yllätetyksi. Tosin sen sijaan että toinen olisi näyttänyt vihaiselta tai agressiiviselta tuo vaikutti vain pettyneeltä. Nakami oli odottanut toisen taistelevan, hän oli toivonut sitä, se olisi tehnyt kaikesta niin paljon helpompaa. Hän näki kyllä jokaisen miehen liikkeen, hän olisi voinut pysäyttää toisen käden tai kenties jopa yrittää leikata sen irti. Mutta sen sijaan jostain kumman syystä nainen ei voinut kuin katsoa toista ymmällään.
"Mitä ihmettä sinä..." Sillä hetkellä ihmissuden avoin kämmen läpsähti punapään poskelle. Isku ei todellakaan ollut kova tai sattunut paljoa, oli ollut selvää ettei toinen ollut satuttaakseen hyökännyt. Ja ehkä juuri sen takia Nakamin keskittymiskyky raukesi loitsustaan, kivun ja väsymyksen pyyhkäisten koko kehonsa yli. Jokin hänen mielensä perukoilla tajusi juuri kuinka edessa olevasta taistelusta tuli juuri huomattavasti vaikkakin suurin osa ajatuksista oli harhaillut jonnekkin aivan muualle kuin mihinkään taisteluun.

Nakamilla ei ollut mitään hajua mitä toinen oli odottanut, olihan tuo todennäköisesti unohtanut sen kuinka paljon oli vihannut omaa petopuoltaan aiemmin. Kenties toinen oli unohtanut myös Nakamin lupauksen siitä kuinka hän pysäyttäisi miehen jos tuo muuttuisi hirviöksi vai oliko hän sittenkin itse unohtanut? Ja sanoiko toinen häntä pinnalliseksi vai mitä toinen tarkoitti sanoessaan kuinka Nakami oli valmis tappamaan miehen heti kun näki jotain mikä ei miellyttänyt?
"Miksi sitten en pysty siihen?" Nakami kysyi takaisin. Hänen katseensa ei oikein osannut keskittyä mihinkään, se harhaili levottomasti ympäriinsä miehen lähistöllä. "Miksi en pysty ylettymään liekkeihini, en ole koskaan pystynyt sinua vastaan edes silloin kun olet yrittänyt satuttaa minua? Yritin tehdä sen mitä sinä halusit jos muuttisit." Lopulta hänestä ei ollut pysäyttämään toista, oliko hänellä muutenkaan edes oikeutta siihen. Se oli mitä toinen olisi halunnut, niin tyttö uskoi. Mutta olisiko hän suostunut tappamaan ketään vain koska toinen olisi aikoinaan sitä pyytänyt?
"Tiesin aina että olet ihmissusi" Nakami lopulta vain huusi poistuvalle ihmissudelle. Muuhun hän ei enää tuntunut pystyvän. "Eikä se haitannut minua, ne kaksi kylää eivät olleet sinun vikasi. Mutta jos et välitä tarpeaksi jotta yrittäisit estää itseäsi niin mikä sinut erottaa hirviöstä jota vihasti. Ei sekään tyhmä ollut joten todista sitten ettet ole menettänyt järkeäsi."
"Todista että olin väärässä etkä ole hirviö. Vaikken olisikaan sitä näkemässä." Viimeiset sanat olivat tuskin enempää kuin murtunut kuiskaus. Nakami oli romahtanut niin henkisesti kuin fyysisestikkin, hän ei voinut muuta kuin katsoa toisen perään kun tuo käveli pois ja toivoa parasta. Ja kenties toinen oli ollut oikeassa, ehkä he eivät enää koskaan tapaisi. Ja mitä se olisi jos he tapaisivatkin, se varmaan olisi vähintäänkin outoa.

"Pidä huoli itsestäsi, taliaivo" Jostain kumman syystä se oli kaiken jälkeen jäänyt päällimmäiseksi ajatuksesi kaikesta huolimatta. Ehkä punapää pääsisi joksus tästä vielä yli, olihan hänellä aikaa vaikka muille jakaa mutta tänä iltana hän tulisi itkemään. Hän ei edes ýrittäisi estää sitä, ainakin sen verran oli toiselta tämän tuhoontuomitun romanssin aikana oppinut.

//Juu semmoset pelit, kiitoksia peliseurasta^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron