Tiedettäköön, että Splinter ei koskaan ollut väittänyt olevansa loistava metsästäjä. Nuorempana, hän oli nimenomaan vältellyt eläinten jahtaamista tappamisen välttelyn nimissä - ja oli kasvanut vegaanina suurimman osan elämästään. Jopa idän reissulla, oli hän vältellyt turhaa metsästämistä ensimmäisen vuoden ajan. Mutta nyt, kun hänellä oli lihaa syövä kumppani, maagin oli ollut pakko luopua vanhoista tavoistaan - ja oppia uusia. Harmillista kyllä, mutta Splinter ei vieläkään tuntenut itseään erityisen taitavaksi - ja nyt hän ei voinut edes näyttää naamaansa haltioiden parissa. Tai voisi, mutta Splinterillä oli omat syynsä vältellä haltioita juuri nyt - eikä sillä todellakaan ollut tekemistä sen kanssa että hänen hiukset olivat päättäneet muuttua valkoisiksi talven edetessä. Eip. Ehei. Splinter ei TODELLAKAAN tuntenut oloansa oudoksi tämän takia.
Nyt, huppu päässä, tummiin pukeutuneena, Splinter tuijotti puiden lomasta mahdollista saalista tälle päivälle. Lohikäärmeensä tunki päänsä takin syvyyksistä, kurkaten hupusta myöskin, päästäen pienen kysyvän kujerruksen.
"Tiedän Frederick." maagi vastasi, rapsuttaen liskon kaulaa kevyesti. Oli hankala kantaa mokomaa, se kun oli tunkenut takin alle heti kun oli vähän kylmempi tullut. Mokoma oli vieläpä mennyt kasvamaan, perskuta, tätä menoa Splin ei pystyisi enää kantamaan rakasta lemmikkiään. Noh, kohta tuo lähtisi lentoon Splinterin kyydistä. "Joko valitsit kohteen?" puoliverinen kysyi, odottaen vastausta - joka tuli pienenä säksätyksenä. Niinpä tietysti, Fred tahtoi tuon nimenomaisen naaras peuran. Ei sitten voinut vaikka kania tai nuorempaa vasaa valita?
"Mokomakin ahmatti." Splinter naurahti, ennen kuin keskittyi. Selvä, tuo peura oli kyseessä. Mutta miten hänen oli tarkoitus saada se kiinni? Splinter kyykistyi hetkeksi alas - hänen pitäisi päästä lähemmäs, mikäli hän tahtoi tuon nahan ehjänä myös. Käsi painui lunta kohden, maagin kokeillessa hänen rajojaan - kuinka pitkälle hänen loitsunsa ylettyisivät? Tarpeeksi pitkälle, kuten nuorelle miehelle selvisi - kohta peura päästi hätääntyneen kiljaisun, kun sen jalat jäätyivät kunnolla kinokseen ilman varoitusta. Ääni vihloi Splinterin sydäntä, ei hän meinannut kestää tuota - mutta tehtävä oli, mitä tehtävä oli. Hänen pitäisi säikäyttää muut peurat kauemmas ennen kuin tuo naaras ehtisi rikkoa itsensä vapaaksi!
[Sovittu Anden kanssa!]