Everybody hail to bonds [[Sov!]]

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Tammi 2010, 21:15

Rico, Kalmankoira

Ricon hyökkäys kimmoitettiin takaisin ja puoliverinen horjui taamemmas ähkäisten ja ennen kuin mitään suurempaa Rico ehti edes miettimään tuo piru vetäsi toisenkin miekan esille karjaisten varsin pitävän faktan. Mutta se joka tiesi Ricon, tiesi myös sen että kun tuolta palaa pinna ei tuo ajatellut mitään järkevästi. Tässä se todistettiin jälleen.
Miekka liikahti kohti huonossa tasapainossa olevaa Ricoa ja se onnitui repimään takin auki, sekä leikkaamaan hauislihakseen ikävän haavan ja syvän sellaisen. Onneksi valtimo sentään säästyi osmalta, sen jälkeen olisi muuten ollut menoa aika varmasti. Rico irvisti pitäen toisella kädellä haavaa, joka vuosi kiitettävästi kävellen samalla taaemmas tuosta haltiasta.
"Älä vielä kehu." Rico virnisti ja syttti toisen kätensä palamaan mustan sinertäviin liekkeihin, juuri sen käden jolla tuo piti haavaa. Eikä ollut paljoa nero tarvinnut olla että älyäisi mitä Rico aikoi: tuo poltti haavansa umpeen irvistäen ja hammasta purren yhteen kivun takia.
"No niin jatkuu.." Puoliverinen virnisti kivun sekaisesti ja heilautti kättään jolloin kädestä lähti haltiaa kohden tuli patsas. Demonina oli joskus hyvä olla.

Kalma kallisti kummissaan päätään.. "Mitä?" Kalma ähkäsi kysyvästi. "Ei minulla ole sukulaisia ollenkaan." Kalma sanoi, jääden pää kinkallaan kuuntelemaan pojan puheet, eikä voinnut olla myöntämättä että epäili tätä ansaksi.
"Oletko sattumoisin ottanut jotakin?" Kalma kysyi katsellen Splinteriä kuin hullua kun tuo selitteli että se tyyppi muistutti häntä niinkin paljon, että luuli sitä häneksi.

"Joku ystäväsi on pulassa ja haluat minun auttavan?" Kalma kysyi ja jatkoi. "mistä tiedän ettei tämä ole ansa?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Tammi 2010, 21:42

Hopeasilmä, Splinter

Hopeasilmä kurtisti kulmiaan, kun Rico - ilmeisesti - teki jotain, mistä kannattaisi ehkä huolestua. Tuo kouristi toista kättään, ja Hopean singaalinluku sai varsin erikoisen tärinän... Tämä oli huolestuttavaa, Hopea ei teinnyt mitä toinen teki. Kohta hän kuuli toisen ähkinnän, ja arvasi sitten: Toinen ilmeisesti osasi hallita tulta, ja poltti haavansa umpeen! Hopean suupieli kiristyi, hän mieluummin EI tappelisi velhojen kanssa. Mutta myöhäistä, Rico ilmeisesti aikoisi tappaa puolidemonin siihen paikkaan. Ellei olisi ollut niin kylmä, että Hopea olisi voinut aistia korventavan lämmön joka tuli kohti, tämä olisi ollut hänen viimeiset hetket elossa. Miehen onnistui nippa nappa väistää, ja tuo piiloutui kiven taakse, nostaen hieman miekkojaan. Mitenköhän tuota vastaan voisi taistella?

Splinter ravisti päätään surullisesti.
"Sääli... Rico-parka...", poika mutisi surullisena Ricon puolesta. Tuo oli ollut niin innoisaan ajatuksesta tavata isänsä. "Kuuleppas nyt, olen vielä lapsi. Mitä minä muka voisin saada mistään?", hän tuhahti, mutta vakavoitui sitten. "Oletko ihan varma? Rico ihan tosissaan muistuttaa sinua, silmiä myöten...", hän kysäisi vielä, haluten varmistua asiasta. Mutta Jack pamautti sellaisen, joka sai pojan mutristamaan huuliaan.
"Tsah, voin minä itsekkin mennä, olin menossa auttamaan koko ajan, kun törmäsin sinuun.", hän sanoi heti, ja näytti loukkaantuneelta. Hän harvemmin pyysi keneltäkään apua, ei varsinkaan tappeluihin! Toorun käyttö oli myös pois laskuista... Tuo kiukutteli edelleen Splinterille eräästä sananvaihdosta. Tuskin suostui auttamaan, vaikka Splinter pyytäisikin.
"Jää sinä tänne jos haluat. Minä menen auttamaan Ricoa...", hän vielä totesi. Pahus, pitikö häntä muka epäillä? Mitä hän oli tehnyt? Splinter lähti juoksemaan taas pitkin metsän reunaa, jättäen Jackin taakseen. Missä Rico? Missä? Mukava vaan, kun pojan silmiin osui valoa, vaikkakin heikkona. Velho oli kahden vaiheilla, ja päätti sitten juosta valon suuntaan. Toivottavasti hänen aavistuksensa osui oikeaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Tammi 2010, 22:47

Rico, Kalmankoira

Kalma tuijotti Splinteriin hieman hämmentyneenä tai peräti yllättyneenä, kun tuo sanoi että se Rico muistutti häntä silmiä myöten. Olisiko sittenkin? Ei, eihän se voisi mitenkään olla mahdollista! Eihän hänellä ollut.. Ellei! Kalma sai flashbackin menneisyyteensä, hyvin kauas ja muisti kuinka oli silloin kun vielä omisti miehyytensä oli entisen vaimonsa kanssa sängyssä asti käynnyt muutaman kerran ennen SITÄ päivää. Mutta että siintä tullut poika maailmaan, jos Splinteriin oli uskomista.
Kalma olikin sanomassa flashbackistään pojalle kunnes tuo sitten hänet manaten lähti pelastamaan sitä Ricoa. Kalma huokasi ja nosti karvaisen takamuksensa lumihangesta lähtien perään. Ihan vain sen takia ettei tuo tapata itseään, vaikkei se Rico olisikaan hänen poikansa.

Rico virnuili pirullisesti itseksee kun oli saanut haltian perääntymään ja nosti nyt kummatkin kätensä ampuen niistä liskoja kohden kiveä, jonka takana haltia oli. Tuo paistuisi kuumuudessa korkeintaan elävältä!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Tammi 2010, 23:06

Hopeasilmä, Splinter

Hopea keksi vihdoin jotain... Toivottavasti se vain toimisi! Hän juoksi kauemmas kivestä, ja viskaisi miekan korkeassa kaaressa kiven yli. Jos hän oli oikeassa, miekan pitäisi osua suoraan Ricoon. Sääli, mutta mitäpä sitä ei tekisi selviäkseen hengissä? Samalla kun toinen miekka hämäsi mukavasti, tippuen taivailta, juoksisi Hopea kiven takaalta, ja hyökkäisi Ricon kimppuun toisella miekalla!

Mies syöksähti kiven takaalta, mutta kaatui. Joku oli loikannut hänen päälleen...ja ooneksi loikkasikin, heidän molempien päältään nimittäin meni aikamoinen liekkipatsas. Mutta ennenkuin Hopea ehti tutustua lähemmin pieneen mönttiin, joka oli kaatanut hänet, se lähti taas liikkeelle. Kuului luminen tömähdys, ja Hopealta alkoi palaa pinna, kun ei tajunnut mitä oli tapahtunut.

Splinterin henki höyrysi ilmaan, mutta hän läheni. Hän pystyi jopa näkemään haltian, ja Ricon, jokta olivat saman kiven eripuolilla. Hopea heitti miekan ilmaan, ja syöksähti samaan aikaan toiselle puolelle. Samaan aikaan Rico aikoi ilmeisesti kärventää puolihaltian elävältä! Splinterin piti toimia! Velho pisti kaikki jalkojensa lihakset liikkeelle, ja taklasi Hopean lumeen, ennenkuin tuohon osui, ponkaisi ilmaan kotkana ja nappasi miekan kynsiinsä. Vauhti oli vain semmoinen, että kotka tömähti lumeen, miekka kourassa... Muutos, ja poika piti kylkiään, kun vihdoin sai lopettaa juoksemisen.
"Molemmat lopettakaa!", tuo huudahti kauhuissaan, ja yritti päästä ylös kylmästä hangesta...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Tammi 2010, 23:34

Rico, Kalmankoira

Se kaikki tapahtui hyvin, hyvin nopeasti ettei Rico ehtinyt paljoa tajuamaan mitään haltian heittämä miekka tuli kohden, kunnes tumma hahmo koppasi sen ja putosi maahan. Haltiakin oli maassa jälleen yksi ihmetyksen aihe, kunnes tuo hahmon ääni paljastui varsin tutuksi: se oli se poika joka oli yrittänyt viedä hänet ilmeisemmin turvaan. Katse kuitenkin palasi nopeasti takaisin haltiaan Splinteri komennuksesta huolimatta, tuskin tuo tottelisi.

Kalmakin jolkotteli perästä päin lumihangessa ja saapui juuri sopivasti näkemään kun Splinter putosi lumikinokseen niin että lumi pöllysi. Kalma otti juoksu askelia muuttuen ihmismaisemmäksi ja meni Splinterin luokse luoden huolestuneen katseen tuohon.
"Kaikki hyvin?" Kalma kysyi ja tarkasteli muita paikalla olijoita sokeaa haltiaa sen pahemmin jäämättä katselemaan, sen sijaan tuo puoli kopio hänestä sai katseen pysähtymään pidemmäksi kuin hetkeksi. Kalman suu loksahti auki ja Ricon katoessa isäänsä takaisin hiljaa saamatta itsekkään sen pahemmin sanaakaan suustaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Tammi 2010, 23:49

Hopeasilmä, Splinter

Hyvä että Jack tulikin perässä, vaikka Splinter oli muuta luullut.
"Juu, olen... Luulisin...", poika mutisi, ja nousi vihdoin istumaan, vaikka henki kulki vain vaivoin. Adrenaali oli äsken jyllännyt, mutta nyt hän oli aivan rätti. Velho vannoi hiljaa mielessään, ettei enää koskaan tekisi tälläistä, vaikka vielä syvemmällä sielunsa perukoilla teisi, että rikkoisi tuon lupauksen, jos joku oli vaarassa.

"Älä komentele...", puolirotuinen tuhahti, ja nousi ylös, tosien polven varaan. Samalla hän otti miekalla tukea. "Sinunhan pitäisi ottaa käskyjä minulta, muistatkos?", tuo vielä totesi, ja nousi kokonaan ylös maanraosta. Poika ravisti päätään.
"Kaikkeen en minäkään suostu.", velho vastasi uhmakkaasti, vaikka tiesi, ettei siitä hyvä heruisi. Katse kiersi Jackiin ja Ricoon jotka tuijottivat toisiaan kuin olisivat aaveen nähneet... No tavallaanhan Rico aaveen näki, muttei siitä sen enempää.
"Sanoinhan, että hän näyttää sinulta.", poika naurahti väsyneesti molemmille, ja katsoi sitten Hopean miekkaa, jonka oli siepannut ilmassa. Hopea tuhahti jotain haltiaksi, ja poika kivahti takaisin samalla kielellä. Hopeasilmä kurtisti hieman kulmiaan, alkaen pikkuhiljaa suuttua. Tämä ei mennyt niinkuin piti, ei ollenkaan... kenen hieno ajatus edes oli lähteä keskellä yötä harjoittelemaan?
Splinter taas oli jokseenkin iloinen Jackin ja Ricon puolesta... Hän kaipasi omaa isoveljeään, jota ei ollut koskaan nähnyt, joten hän pystyi samaistumaan Ricoon hieman. Tosin hänen matkansa olisi huomattavasti lyhyempi, jos hän etsisi, mutta jokin muu esti häntä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2010, 00:22

Rico, Kalmankoira

Rico kuten Kalmankin ingoorasivat kokonaan haltian sekä Splinterin keskustelut ja mutinat sun muut kiukuttelut. Kalma käveli lähemmäs tätä hieman oudompaa ilmestystä kiertäen tuon ympäri samalla koiramaisesti nuuskien tuota sieltä täältä.. paitsi takamuksesta. Ei kehdannut tässä kun oli yleisöä eikä Kalma ollut ihan varma pitäisikö tuo Rico sellaisesta tempauksesta, vaikka varmasti omisti hänen koira geenejään sisällään. ..Ainakin tuon punaisen silmän, sekä kynsien kautta katsottuna.
"Taisit periä minulta paljonkin?" Kalma virnisti pienesti nostaen katseensa Ricon kasvoihin, joissa oli hyvin, hyvin onnellinen hymy noiden sanojen jälkeen.
"Olet.. o-olet Jack!" Rico ähkäsi epäuskoisena ja Kalma nyökkäsi pienesti. "Niin minua myös kutsutaan." Oikeaa nimeään Kalma ei mennyt päästämään julki tässä kun Splinter oli tässä, kuten myös tuo haltiakin jota Kalma piti koko ajan silmällä jollakin tapaa.

Sitten ilman mitään merkkiä Rico hyökkäsi Kalman kimppuun, mutta vain halatakseen tuota.. muutama onnen kyynel valui puoliverisen poskia pitkin.
"Vihdoinkin.." Rico mumisi ja Kalma oli hetken aikaa hieman halolla päähän lyödyn näköinen, kunnes vain hymähti.
"Älä viitsi iso poika pillittää." Kalma naurahti kuiskaten pörröttäen Ricon tukkaa ottaen tuosta hieman etäisyyttä muutaman askeleen verran.

"Ja kiitos sinulle Splinter." Kalma kiitti katsahtaen Splinteriä, joka heidät tavallaan oli saattanut yhteen. Rico taas pyyhki kyyneleitään hihaansa.. Tosin tuosta hyvästä Kalman arvostus poikaansa kohtaan romahti rytisten alas, muttei mitään ääneen sanonnut. Tosin, mitäköhän Black tähän sanoisi? Kai tuo oli hänen luokseen tulossa asumaan? Onneksi sentään oli tilaa vaikka muille jakaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Tammi 2010, 00:39

Hopeasilmä, Splinter

Splinter katseli jännittyneenä, kun Jack ja Rico näköjään tekivät lähempää tuttavuutta. Kohta Jack näköjään uskoikin, että Rico tosiaan oli hänen poikansa, ja poika huokaisi helpotuksesta.Vihdoin, maailmassa näkyi hieman valoakin. Mutta kun Rico sitten näköjään tunnepuuskissaan riehaantui... Nooh, Splinter ei voinut kuin nauraa onnellisena. Kumpa hänelläkin kävisi yhtä hyvä tuuri veljensä kanssa...
"Ajatteletko isoveljeäsi?", Hopea yllättäen kysyi, näyttäen siltä kuin olisi katsonut halveksuvasti nuorta poikaa. Splinter hiljeni, ja käänsi katseen muualle. "Ei kuulu sinulle...", tuo mutisi hyyyvin hiljaa. Hopea hymähti uudestaan. Taisi osua arkaan paikkaan...

Jack sitten kiitti Splinteriä, joka kääntyi heti katsomaan sinne päin.
"Toki, sukulaisistaan pitää pitää huoli.", hän naureskeli, huomaamatta että Hopea oli tullut siihen hänen vierelleen. "Niin toisten perheongelmat osaat näköjään selvittää, mutta omistasi et pysty edes puhumaan.", sokea haltia pamautti pojalle, joka mulkaisi raivoissaan haltiaan.
"Mitenköhän on, kumpi syyttä sinua enemmän, veljesi, vaiko kenties sinä it-", lause keskeytyi, kun nyrkki pamahti naamaan, suoraan huulen sivuun. Hopea painoi toisen kätensä halkinaiselle huulelle, ja oli mulkaisevinaan pientä velhoa päin.
"Se ei kuulu edelleenkään sinulle!", huudahti poika raivoissaan. Miksi Hopean piti pilata tämä hetki muistuttamalla siitä asiasta, joka oli painanut häntä jo kauan, siitä asti kun hänelle oli selvinnyt, että veljensä oli myös selvinnyt tulipalosta.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2010, 01:20

Rico, Kalmankoira

Ricon kuten Kalmakin keskeyttivät pikku tapaamis hetkensä kun haltia kävikin heidän ensi tapamisesta vittuilemaan ja vielä ilmeisesti varsin herkään paikkaankin. Rico tosin ei ottanut tuota sen kummempana kuin pahoina sanoina, kun ei kuitenkaan Splinteriä pahemmin tuntenut. Kalma otti sen taas asteen henkilökohtaisempana asiana ja käveli Splinterin mäjäyettyä Hopeaan turpiin riita pukaria lähemmäs.
"Haltiat.. kaikki yhtä ylpistettyjä. Eikä mitään tunteita olemassakaan." Kalma murahti pysähtyen siihen Splinterin viereen seisomaan katsellen Hopeaa hiljaa eriparisilla silmillään.
"Sietäisit saada haltsukka selkäsaunan.. ei lapsille noin puhuta." Kalma virnisti pienesti ja mäjäytti koko kätensä voimalla haltiaa leuan alle. Ties vaikka mokoma murtuisi, mutta ei se haittaisi.
"Isä.. ehkä tuo ei ollut ihan järkevää." Rico sanoi katsellen huolissaan isänsä perään saaden Kalmalta mulkkauksen osakseen. "Se on Jack." Kalma murahti. Isä titteli sai Kalman tuntemaan itsensä pikku kersojen katsijaksi, joten sitä mielellään käytettäisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Tammi 2010, 01:47

Hopeasilmä, Splinter

Hopea vain pudisteli ihmeissään päätään.
"Sinähän vasta tulinen olet, luulin että jäätyypin velhot olisivat paljon parempia hillitsemään itsensä...", tuo jatkoi naljailuaan, hän oli vihainen. Splinter oli salaa tehtaillut pikku tapaamisiaan vaikka keiden kanssa. Se ei ollut uskollisuutta, mitä Hopeasilmä kunnioitti enemmän kuin mitään muuta. Miehen pohdiskelut jäivät kuitenkin kesken, kun Jack tuli siihen vierelle... Splinter nosti katsettaan hieman vierelle ilmaantuneeseen mieheen. Mitä nyt? Kun tuo sitten mojautti täysillä Hopeaa leukaan, poika peitti suunsa käsillään. Oho, tuo oli aika rajua toimintaa! Toivottavasti Hopea oli puraissut kieleensä tuossa sivussa, ettei tuo pääsisi kielimään tapahtuneesta kenellekkään.

"Vai niin...", tuo mutisi hiljaa, ja sylkäisi verta suustaan.
"Splinter, tulitko ajatelleeksi mitä Arathet sanoisi, jos kuulisi missä seurassa liikut?", haltia ei voinut pienelle, vahingoniloiselle virneelle mitään. Aluksi hän oli halunut opettaa tuota pientä poikaa, mutta kun tälläinen piirre paljastui, niin ehkä olisikin parempi, että se tulivelho hoitelisi tuon päiviltä. Splinter otti yhden askeleen taaksepäin, yrittäen miettiä jonkun pakokeinon tästäkin tilanteesta. Eijeijeijei, tämä oli jo toinen kerta, kun häntä uhkailtiin Arathetilla!
"Toisaalta, ethän sinä ikinä uskalla tehdä mitään, ainakaan yksin. Nytkin sinulla on kaksi kaveria taustalla... Vai sanoisiko kol-"
"Nyt tuli turpiin!", velho karjaisi, ja pongahti eteenpäin. Mistä hitosta Hopea edes tiesi Toorusta? Käsi pamautti uudestaan, muttei osunut. Tällä kertaa haltia osasi olla varautunut. Pienoinen, vahingoniloinen naurahdus pääsi vertavuotavilta huulilta. Splinterin sapessa kiehui, hän teki kiepsahduksen, ja yritti sen sijaan tehdä vahvan potkun suunnilleen niskan alueelle. Tämäkin isku torjuttiin helposti.
"Menitkö sekaisin? Muistatko ollenkaan kenen puolella olet?", tuo ärähti kovaan ääneen.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2010, 11:13

Rico, Kalmankoira

Rajua se olisi ollut vasta sitten jos Kalma olisi ottanut kyntensä käyttöön tai hampaansa, silloin olisi ollut pikku haltia paran henki aika pahasti vaarassa Kalman kanssa.
No joka tapauksessa tuo tomppeli ei suostunut ottamaan Kalman lyönnistä tai sanoista mitään vaaria. Että hän vihasi juuri tätä haltoissa, liian ylpeää kansaa omine typeine ajatuksineen.. tai no muutamaa tapausta lukuunottamatta. Haltia otti ja jatkoi Splinterin kiusaamista entisestään.
"En usko, että minuakaan katsottaisi nyt hyvällä, jos joku tietäisi millaisessa seurassa olen.. Minun pitäisi tehdä sinusta suippokorva hyvä silppua ja viedä kaunis pääsi mukanani." Kalma virnisti pienesti sanojensa jälkeen, yrittäen näin hieman auttaa Splinteriä pikku ongelmansa kanssa. Tosin siintä mitään apua ollut. Splinter kävi haltian kimppuun ärähtäen ja raivoissaan.. Kalma vilkasi Ricon päälle "onko tuo aina tuollinen?" tyyliin, katse siirtyi takaisn tappelu pukariin.
"Olen minäkin ihmisten "puolella", mutta silti autan haltoiden puolella olevaa kersaa." Kalma huomautti napaten Splinteriä takin kauluksesta kiinni ettei tuo enempää retuuttaisi haltiaa.
"Rauhoitu, tuo ei auta mitään." Kalma sanoi sitten Splinterille rauhallisesti ja kävelytti tuon Ricon luokse.
"Vahdi." Kalma sanoi Ricolle kääntyen haltiaa kohden kokonaan. "Sinusta on varmaan kiva kiusata heikompiasi?" Kalma kysyi virnistäen varsin julmasti.

"I- Jack älä.." Rico älähti kun Kalma selkeästikkin halusi luoda tästä väkisin tappelun tai ainakin näyttää tuolle haltialle kaapin paikan.
"Lapset on vain hiljaa siellä." Kalma murahti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Tammi 2010, 13:56

Hopeasilmä, Splinter

Hopeasilmän kiusaaminen oli jo varsin epätavallista haltioilta, kun katsoi miten hän kiusasi. Iski koko ajan heikkoihin kohtiin, ja virnisti välillä varsin ärsyttävästi. Splinteriltä meinasi se viimeinenkin ruuvi tipahtaa, kun Hopea jatkoi puhumista haltiakielellä... Splinter oli jo valmis tekemään vaikka mitä, kun nappasi häntä takista. Hopea hymähti itsekseen.
"Siinäpä se, maineesi menee piloille. Aijai, sittenhän pikkulapsien ei tarvitse enää pelätä öisin että 'paha koirasetä' tulee ja nappaa heidät suihinsa.", Hopea siirsi kiusattavaansa. Ja tietysti hänen piti juuri siitä piikitellä, että tuota pelättiin, inhottiin haltioiden keskuudessa.
"Hopea!", poika parkaisi lauseen perään.

Jackin sanat saivat pojan sen verran rauhalliseksi, ettei hän tehnyt enään mitään yhtä päätöntä kuin äsken, mutta mulkoili edelleen pahasti puolihaltiaa. Jos hän voisi, hän jäädyttäisi tuon hengiltä, ja sanoisi että se oli onnettomuus. Mutta eihän se onnistuisi... Ainoastaan vihaisena Splinter saattoi hyökätä tosissaan. Ricon luokse sitä sitten talutettiin, ja poika jäi kiltisti seisomaan sinne, katsoen noiden kahden perään. Hopea tyytyi hymähtämään, ja kohauttamaan olkapäitään, nostaen sitten lumesta toisen miekkansa.
"Jaa-a, etkös itsekkin tappanut itseäsi heikomman perheen? Oletko muka oikeitettu arvioimaan toisia?", hän piikitteli, ja poika - joka joutui edelleen Ricon vierellä olemaan - inahti jotain itsekseen. Tuo oli törkeää, niin Hopea, Jack, Splinter, ja varmaan myös Ricokin olivat syylistyneet murhaamiseen, joten tuosta pitäisi olla hiljaa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2010, 15:41

Rico, Kalmankoira

"Musta maineeni nyt kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa." Kalma virnisti naljaten takaisin haltialle, kun tuo luuli keksineensä ihan loistavan härnäys kohteen aavekoiralle. Paskat. Häntä ei kiinnostanut yhtään se mitä muut ajattelivat hänestä ja millasena tappajana pitivät, tai no välitti Kalma, mutta ei tuon tarvinnut sitä tietää. Heikkouksia ei kannata näyttää.
Kalma nosti hieman leukaansa uhmaakkaasti kun tuo sanoi, että hän oli hyökännyt perheen kimppuun joskus aikanaan. Oikeastaan jo kahdenkin ja yksi perheistä oli kuulunut mahtavan sinisen kuiskauksen yhdelle soturille- niin ainakin Darius oli väittäny vähän ennen kuin hänet oli tappanut... vähäksi aikaa.

"Kyllä ja ihan kaksikin, mutta on minunkin elettävä- haltioiden päistä saa rahaa ja minä saan vatsan täytettä vähäksi aikaa. Mutta enkä usko, että sinäkään puhdas pulmunen olet." Kalma hymähti viimeisen sokealle haltialle ivallisesti ja hyvin ärsyttävällä äänen sävyllä. Eihän tuo kuitenkaan näkisi Kalman ruumiin eleitä.
Rico taas oli vain Splinterin vierellä seuraten tapahtumaa mielenkiinnolla, toivoen kuitenkin mielessään että tämä päättyisi hyvin.
"Tosin et näköjään halua tappaa minua, joten taidan lähteä... kerro sille sinisen kuiskauksen pomolle terkkuja, mahtaa yllättyä." Kalma naurahti räkäsesti ja käveli kaksikon luokse.
"Mennäänkös pojat Kalma sedälle?" Kalma kysyi kuin pikku lapsilta konsanaan saaden Ricolta ainakin paheksuvan mulkkauksen osakseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Tammi 2010, 15:59

Hopeasilmä, Splinter

"Minä sentään en syö niitä joidenka päistä on luvattu jotain.", puolidemoni naurahti. Hän saattoi olla julma nitä kohtaan, jotka tappoi, mutta niin alas ei vajonut että alkaisi uhrejaan syömään. Kannibalismi oli vain niille, jotka eivät arvostaneet ketään oikeasti. Mutta kun tuo sitten kääntyi, kertoen että Dariukselle pitäisi ekrtoa terkkuja... Ja hitot, hän ei kertoisi mitään, ennenkuin olisi saanut miekkansa iskettyä tuohon kummajaiseen!

Mies syöksähti eteenpäin, vaikka välimatkaa olikin. Jack olisi ihan helposti voinut väistää, mutta Splinter halusi tämän jo loppuvan.
"Kauemmas!", hän huudahti samalla, kun heilautti kättään alhaalta ylös... Ja maasta nousi pystysuoraan aikamoinen jääpuikko... jolla oli pituutta keihään verran, ja paksuutta pari kämmenlevyyttä. Hopea väisti nippanappa, jäi vain parista sentistä kiinni ettei tuo olisi raapaissut häntä mennessään. Se jäi aloilleen, aivan kuin seinänpala... Splinter tuijotti murhaavasti ensin Hopeaa, mutta tajusi sitten leikkineensä taas jäällä, tehneensä jotain sellaista mitä ei osannut. Velho kääni kämmenen itseään päin, ja katsoi kättään vähän aikaa, katsoen sitten jääpatsasta.
"Milloin minä TUON opin?", hän kysyi ihan itseltään, tajuamatta enää ollenkaan voimiaan. Hopea taas otti pari askelta taaksepäin, hän ei edelleenkään halunut tapella velhojen kanssa, noiden liikkeitä ei voinut ennakoida niin hyvin. Puolirotuinen puraisi huultaa, ja yritti sitten keksiä, miten saisi tilanteen takaisin omaksi edukseen...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2010, 16:34

Rico, Kalmankoira

"Muistutan että olen petoeläin." Kalma katsahti olkansa yli haltiaa kääntyen sitten takaisin kaksikon puoleen. Miksi kaikki aina jaksoivat valittaa hänelle siintä, että hän söi kaksijalkaisia omaksi ravinnokseen? Ei hän nyt sentään omaksi huvikseen haltoita tappanut.. ihmiset olivat eri asia. Paitsi ettei hän saisi tappaa ketään ilman että joutuisi siintä ruoskan käsittelyyn tai paremmassa tapauksessa pyövelin käsiin. Haltat olivat vain ihmisten korvike, ei muuta.

Kalma säpsähti kuitenkin ajatuksistaan kun haltia hyökkäsi häntä kohden, muttei pitkälle ehtinyt kun Splinterin komennus tuli- jolloin Kalma ja Rico siirtyivät kaemmas ja maasta nousi jääpuikko pysäyttämään haltian joka meni taaemmas.
"Sitä sinun on syytä kysyä Blackiltä." Kalma hymähti pienesti pörröttäen pojan tukkaa. "tai ehkä itseltäsi vain." Kalma naljasi virnsitäen kääntyen Hopeaan.

"Ala kalppimaan." Kalma murahti asteen äryneempänä astellen muutaman askeleen haltiaa lähemmäs. "Vai haluatko päätäni niin kovasti että olet valmis uhraamaan henkesi?" Kalma kysyi vähän hämillään. "Vai eikö ylpeytesi kestä perääntymistä?" Ei Kalmalla ainakaan kestäisi, mutta siintä hiljaa.

"Se oli hieno temppu poju, mutta osaatko yhtään sanoa miten tuon saisi pois kimpusta? Siis ilman, että Jack pää päättyisi tarjottimelle" Rico kääntyi Splinterin puoleen jos tuo tietäisi mitään kivaa heikkousta tuosta haltiasta.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron