Kirjoittaja Anyki » 20 Huhti 2010, 16:23
// Anteeksi lagitus //
Dryadi tyytyi nyökkämään kerran Ashan kiitoksille, hän tunsi itsensä jopa hieman vaivautuneeksi. Mikä siinä oli kiiteltävää, jos hän teki vain mitä osasi? Asha näytti selvästi innostuvan, kun joku Mii mainittiin. Asha lähti jo Copperin suuntaan ja Anannkin nousi suoristautui ja ojensi toista jalkaansa eteenpäin ottaakseen askeleen, muttei kuitenkaan ottanut vielä.
"En ajatellut tännekään jäädä, joten kyllä haluan nähdä Miin", hän sanoi. Kun kerran metsän reunaan oli tultu, niin miksi ei samalla sen yli? Ja olisihan se varmasti ainakin hieman epäilyttävää jos hän juuri liityttyään ilmoittaisi, että palaisi täyttä häkää suoraan metsään. Totta puhuen, ei tylsä elämä metsässä enää edes houkutellut häntä.
Kyllä hän kävellä jaksaisi, vaikka pääsisi vielä täällä liikkumaan nopeasti siirtyen puusta toiseen, mutta kävelykin oli hyvä vaihtoehto. Varsinkin kun hän ei tiennyt minne he edes olivat menossa.
Dryadi mietti millainen Mii mahtaisi olla, sillä molemmat vaikuttivat iloisemmilta kuin muutama hetki sitten.
"Tulen, tulen", hän sanoi ja laski painonsa eteenpäin ojennetulle jalalle ja muutamalla kepeällä loikalla otti Ashan ja pian myös Copperin kiinni. Hän naurahti Ashan ihmettelylle pituuksista ja tajusi tämän tarkoittavan Copperia ja häntä. Oli kyllä totta, että molemmat olivat muutenkin jo pitkiä, kuten myös sekin että Asha nyt vain sattui olemaan lyhyt. Hän kohautti harteitaan virne kasvoillaan.
"Niin, mekin olemme luonnostamme melko pitkiä, puut sen tekevät", hän sanoi ja vetäisi henkeä ennen kuin aloitti puhumaan haltioista: "Kyllä ne metsässä asuvat ja olen puhunutkin muutamalle. Tosin viime aikoina heitä on näkynyt metsässä hieman vähemmän, useimmiten pieninä aseistettuina joukkoina." Dryadi upposi muutamaksi sekunniksi ajatuksiinsa, mutta lisäsi piakkoin:
"Ja he ovat todellakin melko pitkiä, naisetkin, ainakin jos ihmisiin vertaa."