Kirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 23:40
Ei tarkoituksena loukata Dryadia Asha nauroi heleästi. Hänen vihreät silmänsä tuikkivat naurusta ja ilosta elämää kohtaan. Hänen mielestään, toinen oli ihanan etevä kielellään.
Ilmi selvästi olet ollut täällä enemmänkin kuin hetken. En tunne tätä metsää, kuten en juuri mitään tästä valtakunnasta, mutta voin kyllä nähdä kauneuden, jonka helmenä tätä aukeaa voisi pitää, Asha totesi hymyillen katsoen ympärilleen ja nähden paikan enemmänkin metsän väen silmin, kuin noidan.
Täällä on ystävällisiä ääniä, paljon, Asha totesi ja silitti sormellaan pienen pensaan lehtiä. Saaden leppäkertun kipittämään kalpealle kädelleen. Pienet jalat kutittivat herkkää ihoa, mutta eivät häirinneet sen suuremmin. Luonnon parhaita lahjoja.
Haittaako sinua, jos lepään tällä aukealla hetken. Olen kulkenut aina aamun ensi säteestä ja tulen kulkemaan viimeiseen asti, Asha kysyi lupaa, koska jos Dryadilla olisi jotain seuraa vastaan, se olisi hyvä tietää.