Yrttejä ja henkiä

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja cardea » 05 Helmi 2010, 13:59

Muutaman kerran Asha tuli tietoiseksi kosketuksesta. Varsinkin, kun Annan siirsi hänet makaamaan viitan päälle ja nosti liepeen suojaksi. Asha oli kuitenkin niin väsynyt, että ei jaksanut edes miettiä mitään sen kummempaa, saatikka liikkua, joten hän vain oli kuin kuollut.

Uni oli syvää ja Asha ei koskaan ollut tarvinnut unta niin paljon kuin normaali ihminen. Ilta oli kuitenkin vaihtunut yöksi, kun noita ensimmäisen kerran kykeni liikahtamaan. Piaan tämän jälkeen hän aukaisi vihreät silmänsä ja tuijotti hetken taivasta, jolle tähdet olivat alkaneet syttyä.

Kun koko tietoisuus iskeytyi Ashan tajuntaan, hän oli haukkoa henkeään. Nainen nousi istumaan ja tarkkaili ympäristöään puolustus valmiina. Hän tunsi kyllä kivun ja kolotuksen, mutta kaikki paranisi aikanaan. Enemmän Asha oli huolissaan dryadista.
Annan? käheä ääni huhuili ja etsi hengetärtä. Ashan sydän takoi pelosta, että possu olisi palannut ja vienyt kauniin dryadin.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 05 Helmi 2010, 20:53

Anann katsoi, ettei Asha herännyt heti ja totesi tämän nukkuvan niin syvästi, että voisi lähteä etsimään marjoja. Hän oli aikaisemmin löytänyt jo pienen kourallisen, mutta saanut linnulta vinkin, että toisessa suunnassa oli muutama mehukkaan näköinen vadelmapensas. Hiljalleen ilta pimeni ja Anann tuli takaisin marjojenkeruusta. Olipa hän löytänyt pienen kourallisen pähkinöitäkin. Ilta viileni ja Anann oli tyytyväinen, että oli laittanut viitan nukkuvan naisen päälle.

Anann istahti aukean reunalle nojaten ikivanhaan ryhmyiseen puuhun. Aikaa kului jonkin verran, mutta hiljalleen syttyviä tähtiä katsellessa se kului nopeasti. Pikkuhiljaa dryadi tylsistyi sen verran, että sulautui nojaamaansa puuhun. Välillä Anann kuulosteli ja tarkkaili silmä kovana ympäristöään. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan kuulunut, kunnes Asha yhtäkkiä nousi ylös. Anann ei huomannut toisessa mitään liikettä ennen tämän äkkinäistä ylösnousua ja pelästyikin sitä hieman. Tavoilleen uskollisena hän ei kuitenkaan antanut sen näkyä. Toisen huutaessa Anannia hieman jopa hätääntyneen kuuloisena dryadi nousi pois puusta ja odotti, että tämä huomaisi dryadin.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 06 Helmi 2010, 12:57

Hetken vilkuiltuaan ympärilleen, Asha havaitsi Annanin. Helpotus oli suunnaton, kun hän huomasi dryadin olevan kunnossa.
Anteeksi, hätäännyin, että jotain on tapahtunut, Asha sanoi ja katseli ympärilleen hitaasti. Kyllähän hänen piti huolehtia muistakin kuin itsestään ja dryadia ilman hänen olisi käynyt varmasti kalpaten.

Päätä särki julmetusti ja muualtakin kolotti. Vasen kylki oli kirjavampi kuin riikinkukko, mutta mitään ei ollut varmaankaan mennyt poikki. Ainakin Asha pystyi liikkumaan ilman sen kummempia tuskia. Kylmä ilma myös helpotti hieman oloa. Asha ei tajunnut miten täällä saattoi jonkun mielestä olla kylmä. Pohjolassa hän oli tottunut kunnon pakkasiin ja piti niistä.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 12 Helmi 2010, 18:14

// pahoittelut vastauksen odottelusta :p //

Anann pudisti vain päätään Ashan hätäilyille, muttei jaksanut avata suutaan. Mitäpä siihen olisi sanonut? Hän oli tässä ja varsin hyvissä voimissa. Mustelmat ja ruhjeet kiinnittivät Anannin huomion ja liikkuminen oli selvästi jossei kivuliasta, niin ainakin epämiellyttävää. Vammat olivat melko laajoja, mutteivät kovinkaan vakavia. "Keräsin sinulle hieman ruokaa", Anann sanoi viitaten maassa kasassa oleviin marjoihin ja pähkinöihin. Ainakaan toistaiseksi dryadi ei vielä ollut valmis käyttämään parantajantaitojaan. Hänen mielessään pyöri kuitenkin kysymys. Anann aloitti hieman epävarmasti: "Oletan, että olet ihmisten puolella sodassa?" Kiinnostuneena toisen reaktiosta Anann terästi huomiokykyään ja tarkkaili toisen pienimpiäkin liikkeitä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 14 Helmi 2010, 15:08

Kääntäessään päätään, Asha huomasi kasan luonnon antimia. Se liikutti noitaa suuresti ja hän käänsi katseensa takaisin Dryadiin.
Kiitos, Asha sanoi ja teki kunniottavan eleensä. Hänen mielensä teki melkein vain halata Annania, mutta se ei olisi miellyttävää.

Kysymys puolesta sai Ashan melkein nauramaan.
En kuulu. Tämän maan asiat eivät liikuta minua niin, että alkaisin tappaa ketään sen takia. Enkä minä voi nostaa sormeanikaan vahingoittaakseni. Voin pahoin jo lihan syönnistä, Asha totesi ja jättäen pienen osan ruuastaan luonnolle. Hän mutusteli niitä ja tunsi voimien palautuvan hitaasti, mutta varmasti.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 28 Helmi 2010, 15:11

Anann huomasi toisen näyttävän huvittuneelta, miltei nauravan. Ainakin se oli selvä käänne parempaan. Ruoka selvästikin teki hyvää toiselle, vaikkakin tämä näytti vielä melko heikolta. Dryadi jäi pohtimaan Ashan sanoja tämän maan asioista. Hetken tuumailtuaan ja sopivia sanoja tuloksetta haettuaan dryadi avasi suunsa:
"Aiotko kuitenkin tehdä jotain täydellisen tuhon välttämiseksi?" Dryadin äänestä saattoi huokua pieni vastenmielisyys, luulihan dryadi ainakin toistaiseksi ettei toinen aikonut tehdä yhtikäs mitään metsän ja maan hyvinvoinnin takaamiseksi. Tai edes sen vähän, mikä nyt oli edes mahdollista , pelastamiseksi ja suojelemiseksi.

Dryadi ei kestänyt ajatusta siitä, että hänen kotimetsälleen tapahtuisi mitään. Sen verran itsekäs tämä oli, että voisi antaa jonkun metsän kaukana jossain tuhoutua, kunhan Quinnin metsälle ei kävisi mitään. Toisaalta metsän säästääkseen dryadi olisi valmis lähtemään täältä, vaikka se tekisikin kipeää.

// molemmat kun kerta ovat rajavartijoissa, niin voisiko sen jollain tavalla ottaa esille? kenties, että he pohtisivat siihen liittymistä ja päättäisivät tehdä sen yhdessä tuumin? se kun on vähän epäselkeää, ainakin minulle, miten homma lähtee mut pyörimään, ja miten tämä peli ja rajavartijoiden perustaminen/ensitapaaminen ovat suhteessa toisiinsa ajallisesti //
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 01 Maalis 2010, 17:23

//Mie juttelin Animedogin kanssa ja ajattelin, että jos Asha olisi jo liittynyt ja voisi viedä Annanin Copperin luokse. Juttelin siitä nimittäin yllämainitun kanssa juuri ja se voisi olla kiva idis, eli jos sinulle sopisi kolmin peli hänen ja minun seurassa?//

Hetken aikaa Asha tuijotti jonnekin kauas, kuin miettien elämänsä tärkeintä kysymystä. Kun se kysymys oli ratkennut, nainen söi muutaman pähkinän kuin viimeistelläkseen ajatuksensa.
Minä teen koko ajan. Minä en tule tappamaan ketään muuta, paitsi tietyn rodun jäseniä, joita henkilökohtaisesti vihaan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, mutta älä kysy miksi. En usko siihen, että meidän kuuluu teurastaa toisiamme. Toki minä puolustaudun jos tarve vaatii, mutta ystävämme possunkin, olisin toden näköisesti parantanut lopulta ja päästänyt menemään. Ei luonto halua lastensa tappavan toisiaan. Siksi minä koetan pitää rauhaa yllä, sillä tämä on toden näköisesti ainoa maa, jossa haluan enää asua pohjolan lisäksi, Asha vastasi hyvin pitkästi, mutta ei loppujen lopuksi kertonut juuri mitään.

Tullessaan maahan, josta pohjolassa oli kerrottu, Asha oli ollut yksin. Hän ei ollut tuntenut kieltä sen kummemmin, yleiskieltä kylläkin, mutta se puhe tyyli oli ollut aika karmivaa. Hän oli käyttänyt enemmän luonnon apuja kommunikointiin. Hän oli lopulta törmännyt Copperiin. Mies oli tehnyt Ashaan vaikutuksen ja he olivat jotenkin päätyneet puhumaan eläinten kanssa. Ashalle oli käynyt ilmi eräs ryhmä, joka oli pitänyt yllä rauhaa ja nainen oli päättänyt liittyä. Hän oli nähnyt jo lyhyellä oleskelu ajallaan kylliksi ja oli halunnut auttaa. Selvässä mielen häiriössä Copper oli ottanut säälittävän pienen naisen mukaan ryhmään.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 17 Maalis 2010, 15:00

// anteeksi vastaamisen venyminen, on ollut kaikenlaista estettä ja inspiksen puutetta. Mutta jos pelitarjous on vielä voimassa, niin ehdottomasti! //

Anann oli istuutunut nurmelle melko lähelle Ashaa, ja terästäytyi naisen puhuessa. Dryadi tyytyi nyökkäilemään Ashan melko pitkälle puheenvuorolle. Anannin uteliaisuus heräsi, mutta toisen toiveen mukaisesti ei esittänyt aiheesta jatkokysymyksiä. "Luonto ei halua lastensa tappavan toisiaan, mutta entä jos toinen vaihtoehto on luonnon täydellinen tuhoutuminen? Luonto ei pysty puolustamaan itseään, vaan se taakka on sälytetty harteillemme. Meillä on vastuu luonnosta", Anann sanoi, viitaten meillä metsän kansaan. Vauhtiin päästyään nainen jatkoi silmät lähes kuumeisina hehkuen: "En voi olla tekemättä mitään, jos luontoa, kaiken hyvän tarjoajaa, uhkaa jokin vaara. En voi luottaa muiden tekemisiin, enkä lupauksiin. Meille nymfeille, luonto on vielä tärkeämpi kuin suurimmalle osalle metsän kansasta. Jos se tuhoutuu, me painumme pohjaan sen mukana." Anann henkäisi syvään ja antoi lehvästön läpi tulevien auringonsäteiden hyväillä kasvojaan. Hän sulki silmät, mutta tuli toisiin aatoksiin ja kohdisti katseensa Ashaan. Anannin ruskeat silmät haastoivat toisen ja dryadin kädet lepäsivät tämän sylissä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Maalis 2010, 21:18

//Se on yhä voimassa. :D Aloitetaan vain uusi töpö kun tämä on saatu järkevään päätökseen//

Hiljaa Asha katsoi seuralaistaan, kun tämä esitti oman mielipiteensä. Nainen huomasi miten Annanin valtasi melkein kuumeinen kiihko puolustaa metsää ja puitaan, mutta Asha hymyili rauhallisena ja tyynenä, kunnes totesi: "Metsä ei tuhoudu koskaan, sillä uusi taimikin itää palaneesta metsästä ja säilyy suurten kinosten alla".

Jos sota vain voitaisiin estää, Asha olisi kärjessä pyrkimässä verettömyyteenja rauhallisiin neuvotteluihin. Hän seisoisi Copperin vieressä ja ei tuomitsisi osapuolia omien näkemystensä takia. Hänessä oli kummankin verta ja hänen mielensä oli varsin sopuisa eikä metsänhenki kapinoinut ihmistä vastaan vaan toimi sen kanssa. Asha ei nähnyt mitään pätevää syytä veren vuodattamiseen maahan.
"Enkä minä usko, että me parannamme tämän maan antamalla sille toistemme verta. Ei sota ole koskaan tehnyt mitään hyvää loppujen lopuksi. Lesket itkevät menetettyhä puolisoitaan ja lapset vanhempiaan", Asha totesi ja huokaisi raskain sydämmin. Hän tiesi miltä tuntui, kun elämän pohja repäistiin jalkojen alta ja pakotettiin taistelemaan omasta elämästään.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 28 Maalis 2010, 17:39

Hyvin surumielisenä Anann totesi kuitenkin:
"Mutta minä kuitenkin tuhoudun." Pienen tauon pidettyään dryadi jatkoi hiljempaa, lähes kuiskaten:
"Luonto on ja pysyy aina, mutta luonto jollaisena minä sen tunnen ja olen, tuhoutuu, jos sota syttyy." Pessimistisenä ja masentuneena jo lähes varmasta tuhostaan Anann oli varma sodan syttymisestä, eikä antanut itsensä enää toivoa, että asiat voisivat olla niin kuin ne olivat ennen kuin erimielisyydet alkoivat. Hän ei ollut ikinä elänyt ajalla, jolloin kaikki oli vielä hyvin, mutta dryadin mielessä se aika oli saanut myyttisen maineen. Jos tämä olisi tarkastellut itseään ja odotuksiaan realistisesti, olisi Anann huomannut, ettei ikuinen onni onnistunut kuin iltasaduissa.
"Asia on kuten sanoit", dryadi myönsi. "Veren vuodattaminen ei tosiaankaan tee kenellekään hyvää. Ratkaisu pitäisi saada jollain muulla tavalla, kuin käyttämällä kansoja johtajien riitojen ratkaisemisessa. Sotiminen vaatii voimia, mutta todellinen haaste on toipuminen." Sodat olivat turhia, sen myöntää moni, mutta kuinka moni on valmis vastustamaan sotaa kun sen uhka on lähellä? Kuinka moni on valmis olemaan eri mieltä virallisen, kuninkaan, näkemyksen kanssa? Kuinka moni on valmis laittamaan päänsä pölkylle todellisen yhteisen hyvän, sodan välttämisen, takia? Sotaan osallistuminen on helpompi ratkaisu, omaa ajattelua palvelukseen astututtua ei tarvitse juuri yhtään.

// pläääh. kökkö //
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 29 Maalis 2010, 20:32

Varoen Asha nosti kätensä ja laski sen dryadin olalle osoittaen näin myötätuntonsa. Hän ei todellakaan halunnut Annanin kärsivän, sillä hän piti tästä metsän neidosta.
"Muutos tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta rukoilen sen tulevan myöhemmin", Asha sanoi ja hymyili hieman rohkaisevasti. Hän ei halunnut vaipua epätoivoon vielä.

Hieman epäröiden Asha pohti hetken erästä asiaa ja toi sen sitten ilmoille.
"Haluatko sinä lopettaa sotimisen? Minä en lupaa sinulel helppoa tietä ja veretöntä. Minä en sano, että se onnistuu, mutta haluatko silti yrittää? Minä voin viedä sinut erään miehen luokse, mutta hän päättää lopulta kaikesta", Ashan ääni oli hiljainen, jotta muut eivät kuulisi ja hieman kiihkeäkin. Silmissä oli sellainen tahdonvoiman palo, mitä harvoin näki sodan äärellä.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 30 Maalis 2010, 22:42

Dryadi värähti hieman Ashan kosketuksesta, sillä noin hyvätahtoista ihmiskosketusta tämä ei ollut elinikänsä aikana varmaankaan kertaakaan kokenut. Toisenlaisiin kosketuksiin Anann oli kyllä tottunut, mutta huolimatta niiden kiihkosta tämä oli jotain aivan uudenlaista. Ashan lämmin käsi tuntui rauhoittavalta, mutta samalla antoi uutta tahdonvoimaa. Anann hymyili varovasti.
"Niin", Anann huokaisi epätoivoisena, mutta jo hieman piristyneenä. Hän nosti katseensa ja katsoi ruskeanvihreillä silmillään Ashaa silmiin. Piakkoin hän kuitenkin laski katseensa omiin polviinsa.
Ashan ääni hiljeni huomattavasti tämän alkaessa puhumaan uudestaan ja Anann nojasi vaistomaisesti hieman eteenpäin, vaikka kuulikin toisen äänen mainiosti. Äänestä kuulsi into ja todellinen usko puhuttuun asiaan ja Anann nosti katsettaan ylemmäs. Hän kuunteli tarkkaan ja mietti mielessään sanojen merkitystä ennen vastaamistaan. Hetken aikaa Anann oli hiljaa kunnes sanoi päättäväisesti:
"Haluan yrittää. En voi elää itseni kanssa, jos en tee mitään asian hyväksi. " Anann suoristi selkänsä ja tämän silmät näyttivät taas kiinnostuvan ympärillä olevasta.
"Ei mikään näinä aikoina ole helppoa ja veretöntä, mutta se riski täytyy ottaa."
Itsekseen dryadi pohti asiaa. Jos hän ei tekisi mitään, kuolema korjaisi todennäköisesti jo melko pian - vaikka asiasta ei tietenkään voisi olla täydellisen varma. Mutta jos hänellä, pienellä metsän neidolla, olisi mahdollisuus estää sota ja pelastaa tämä kaikki heidän ympärillään oleva, niin riski oli todellakin kuolemisen arvoinen. Ainakin hän oli yrittänyt tehdä asialle jotain. Ja vaikka hän kenties kuolisi samalla, niin eihän se olisi kuin hieman aikastettuna, jos sitäkään.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Maalis 2010, 10:12

Onneksi Annan ei reagoinut Ashan lämpimään käteen mitenkään sen kummemmin. Osa hengistä ei pitänyt koskemisesta, mutta dryadi oli näyttänyt niin yksinäiseltä, että Ashan oli ollut pakko lohduttaa edes jotenkin. Eikä hän ollut keksinyt muuta keinoa siihen hätään. Selvästi Dryadi kuitenkin kiinnosti mistä noita puhui, sillä tämän ruumiin kieli paljasti sen.

Pehmeä hymy nousi Ashan huulille kun hän kuuli Ashan suostuvan. Nopeasti pikkuinen pohjoisen nainen söi pähkinät, jättäen taas osan luonnolle ja nousi hieman kankeana. Hän kiskoi ylleen oman mekkonsa ja näytti muutenkin kovin eloon potkaistulta, vaikka jokaista paikkaa kolotti vielä hieman. Hän ei kuitenkaan valittanut vaan kääntyi hymyillen Dryadiin päin: "Oletko valmis lähtemään? Meidän pitää kulkea jonkin matkaa".

Huolellisesti Asha taitteli viltin ja heilautti oman reppunsa selkäänsä. Hän jättäisi viltin aukiolle, jotta toinen väsynyt matkamies voisi käyttää sitä. Eikä hän tarvitsisi sitä seuraavana yönä, jos hän jäisi lepäämään pitkän vaelluksensa päätteeksi hetkeksi. Se tekisi hänelle vain hyvää ja pikku kahakan jälkeen hän todellakin ansaitsi sen.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 01 Huhti 2010, 11:39

Ashaan näytti suorastaan virtaavan uutta energiaa kuullessaan Anannin suostuvan. Anann hymyili varovasti, sillä tuo lause todennäköisesti muutti hännen koko elämänsä. Sillä oli nyt uusi, mielenkiintoisempi ja tärkeämpi suunta ja Anann tunsi uudenlaisen raikkaan ilman virtaavan keuhkoinsa, puhdistaen ne kaikesta kuonasta. Maassa levänyt Asha nousi varoen ylös ja Anann huomasi, että tämä ei ollut palautunut vielä kunnolla. Toisaalta se, että toinen oli jo näinkin hyvässä kunnossa villisian jäljiltä voitiin luokitella ihmeeksi. Anann nousi itsekin seisomaan ja oikoi pitkiä raajojaan. Pää keikkui lähes 180 sentin korkeudella pitkän kaulan kannattelemana ja Anann pyyhkäisi kalpeisiin jalkoihinsa tarttuneet mullanmuruset pois.
"Lähdetään sitten", Anann sanoi. Sen sanominen tuntui yllättävän hyvältä, vaikka Anann oli ajatellut ettei koskaan voisi astua metsästään pois. Jos hän kuitenkin oikein aavisti, tämä tie johtaisi jonnekkin aivan muualle kuin syvemmälle metsään. Anann päätti ettei ottaisi mitään mukaan, jos siellä minne he olivat menossa olisi edes yksi puu, Anann värähti ajatuksesta, niin hän saisi siltä tarvitsemansa.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 01 Huhti 2010, 18:16

Oikeastaan vasta nyt Asha tajusi kuinka pitkä Dryadi oli ja hetkeksi noita tuntui vain jäävän pohtimaan. Hän kuitenkin naurahti sitten ja ravisti päätään. Hänen pitäisi oppia katsomaan Annania niskat kumossa. Eipä se kyllä mitään uuttakaan ollut.
"Mennään mennään..." hän mutisi ja lähti kävelemään hieman onnahdellen, mutta valituksen sanaakaan ei kuulunut. Asha oli varsin onnekas ollessaan edes hengissä, sillä normaalisti hän ei muuttunut koko kehollaan. Sielu nyt oli ihan eri juttu. Copper kyllä saisi kummastella ihan rauhassa mokomaa asiaa.

Kävellessään Asha painui hieman enemmän itseensä ja hänen käsiinsä tarttuivat kaksi pientä sinipiikaa yllättäen. Ne katsoivat välillä Annania ja supattivat ihastuneina ja välillä ne tutkivat kummallista lihallista henkeä. Ne kuitenkin tiesivät, että Asha ei laittanut sitä pahakseen ja ilkikuriset pikku henget nauroivat ja juttelivat ja taivuttivat hellästi matkaa hidastavat asiat syrjään. Annanin olisi pitänyt oikeastaan huutaa Ashan nimeä ennen kuin pikkuinen pohjolan akka olisi mitään tajunnut.

Vasta kun puut alkoivat harventua ja sinipiikaset päättivät saaneensa kyllikseen Asha kohotti katseensa.
"Haluatko odottaa puiden luona? Minä voin hakea hänet tänne. Ei meistä kumpikaan varmasti halua sinun tuntevan oloasi epämukavaksi", Asha totesi ja kääntyi katsomaan Annania.
cardea
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron