Yrttejä ja henkiä

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Anyki » 01 Helmi 2010, 23:58

Anann ei ollut ikinä käynyt pohjoisessa. Se kuullosti kuitenkin hyvin erilaiselta, mutta ehkä hieman liian kylmältä paikalta Anannille. "Hmmh", dryadi pohti ääneen. "Olisi kyllä varmasti virkistävää käydä uusilla seuduilla. Vaikka sitten pohjoisessa. Haluaisin nähdä heitä, ketkä eivät jätä puutaan koskaan." Dryadin mielessä kävi kuitenkin ajatus siitä, että pohjoisessahan hän olisi todella kaukana omasta puustaan. Edes ajatuksena se ei sittenkään tuntunut hyvältä. Ei ainakaan matkaksi, joka tulisi yksin tehdä. Anann upposi hetkeksi ajatuksiinsa metsästä ja sieltä pois lähtemisen vaikeudesta. Metsä oli osa Anannia ja Anann osa metsää, niiden erottaminen voisi olla kivuliasta, jollei tuskaista. Tuuli sai metsän lehdet havisemaan, luoden aukion ympärille äänimuurin puista koostuvan rehevän vihreän vallin lisäksi.

Dryadi tarkkaili kiinnostuneen oloisena kun matkalainen jätti leipänsä kesken, jättäen sen puron varrelle. Oli harvinaista, että se kellä ruokaa oli ei syönyt sitä loppuun. Nainen täytti kuppinsa uudelleen lammen viileällä vedellä. Toisen mainitessa loitsun Anannin viimeisetkin rippeet ajatuksiin uppoamisesta hävisivät. Hän tiesi jo, että Ashassa oli jotain epäinhimillistä, mutta että loitsujakin. Dryadin oli pakko myöntää itselleen, että nainen oli yllättänyt hänet. Tämänhän piti olla vain yksi hiljainen päivä muiden joukossa, kunnes hänen nenänsä alle ilmestyy noita, jossa virtaa metsän verta. Dryadi tarkkaili Ashaa kuin uutta tuttavuutta, hän yritti etsiä noidille tyypillisiä ominaisuuksia. Harvemmin heitä näki, mutta kun näki niin se kyllä jäi mieleen. "En olisi antanutkaan sinun rakentaa nuotiota", Anann hymähti, "lämmitä toki vetesi tavalla, jonka parhaaksi näet."
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 00:04

Naurahtaen hiljaa dryadin toteamukselle siitä, ettei tämä olisi antanut panna nuotiota pystyyn, ei yllättänyt.
En olisi laittanut, vaikka olisit luvan antanut, Asha vakuutti ja lausuen yksinkertaisen loitsun vesi lämpeni hetkessä kiehuvan kuumaksi. Kaivaen pussista pari kuivattua lehteä, Asha viskasi ne veteen ja asetti kupin maahan jäähtymään.

Pelkästään isoäitini kunnioituksen vuoksi ja äitini ja esiäitieni, en koskaan kykene satuttamaan luontoa. Tuli voi ehkä olla uuden alku, mutta minun tuleni ei koskaan satuta maan lasta, Asha totesi ja silitti hellästi maata ja hymyili kirkkaat vihreät silmät loistaen.
Näen, että olet hämmentynyt. Sen takia, että olen noita? Asha kysyi ja kallisti päätään, jolloin vaaleat suortuvat hipaisivat maata.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 00:39

Dryadi hymyili Ashalle, sillä useimmat ihmiset tarvitsivat tulta elämänsä jokaisessa käänteessä. Oli rauhoittavaa tavata olento, joka ei halunnut polttaa puuta omien etujensa hyväksi. "Maan perintösi tulee siis äitisi kautta?" Anann kysyi. Dryadi katseli tyytyväisenä kun ruohikolla istuva nainen osoitti kiintymystään luontoon. Tulen käyttämättömyys oli harvinaista, mutta sellaisen hetken kohdalle sattuessa täytyy siitä ottaa kaikki ilo irti.
"Perimäsi on toden totta melko poikkeuksellinen", dryadi tyytyi sanomaan. No ainakin nainen pystyi olemaan oma itsensä, kaupungissa itsensä noidaksi tunnustaminen olisi jonkinasteinen itsemurha. Näin ainakin viimeksi kun Anann oli jotain kaupungista kuullut. Puuton, kiireinen meno pölyn keskellä ei juurikaan häntä houkutellut. Puhumattakaan taruolentojen kriminalisoinnista. Siinäpä aihe, joka kerta toisensa jälkeen sai Anannin kiihtymään. Sota näytti väistämättömältä, mutta Anann toivoi hartaasti vaistojensa olevan kerrankin väärässä. Vielä kertaakaan ne eivät olleet pettäneet, joten hänen toiveensa eivät olleet kovinkaan korkealla. Sotiin liittyi vain liian usein tulta ja asioiden polttamista. Dryadi värähti kuvitellessaan näyn rakkaasta metsästään tulessa, kaikki sen eläimet ja asukkaat juoksemassa pakoon henkensä hädässä. Kuitenkin dryadien elämä puihinsa sidoittuna, vääjämätön kuolema edessään. Hänen tulevaisuudenkuvansa ei näyttänyt järin onnelliselta.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 00:47

Nyökäten Asha vahvisti Dryadin luulon totuudeksi. Äitinsä kautta hän oli saanut metsän osakseen. Nauraen kuitenkin perimälleen, Asha katsoi melkein lempeästi Dryadia.
Minun perimäni voi olla outo, mut..." Lause jäi kesken pienen sinipiaan tullessas supattamaan noidan korvaan.
"Piiloudu, puuhun, Asha sähähti täysin yllättäen. Ystävällinen henki varoitti Ashaa ja Asha ei halunnut Annanille mitään pahaa. Metsän kätköstä oli tulossa jotain epäystävällistä.

Henki supatti varjosta. Asha epäili demoniksi, sillä siltä kuvailu kuulosti. Ihmissusi tai vampyyri se ei ainakaan ollut. Käden käänteessä Asha oli noussut pystyyn ja seisoi lammen vierellä tarkkaillen metsää. Häntä ei niin vain yllätettäisi.
"Mene turvaan rakas metsän lapsi", Asha sanoi sinipiialle, joka katosi nopeasti.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 00:58

Anann huomasi sinipiian lentelevän lähistöllä, muttei yllättynyt juuri lainkaan kun se kävi supattamassa jotain Ashan korvaan. Anann oli liian kaukana kuullakseen, mutta viesti ei voinut olla hyvä, ainakaan Ashan reaktiosta päätellen. Dryadi ei juurikaan pitänyt komentelusta, mutta noidilla ja metsän väellä oli syynsä ja vaikka Asha uusi tuttavuus olikin, Anann uskoi hänen sanaansa. Anann nousi nopeasti maasta ja liikkeen aikana muuttui lähes aineettoman oloiseksi hengeksi. Henki löysi paikan samaisesti poppelista, jossa oli ollut ennen Ashan tuloa aukiolle. Hieman happamena siitä, että hänet oli käsketty piiloutumaan Anann seurasi kiinnostuneena tapahtumia. Dryadi tunsi särön metsän tunnussa ja tunsi itsekin uhan lähettyvillään. Mitään tarkempaa luokittelua dryadi ei kuitenkaan osannut tehdä. Anann oli vallannut hengellään koko puun ja näki yhtäaikaa kaikkialle mihin puu oksansa ulotti. Missään ei kuitenkaan vielä näkynyt mitään, ainakaan vielä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 01:20

Metsä tuntui pidättävän henkeään, kun aukiolle astui todellinen hirviö. Se kallisti villisian päätään ihmisen ruumiissa ja virnisti.
Kaskas, mitäs meillä täällä onkaan, ääni kysyi kuvottavalla soinnilla. Se sorahti Ashan korviin ikävästi.
Et ainakaan mitään sellaista, mikä kiinnostaisi sinua. Suosittelen kääntymistä ja häipymistä, Asha sanoi selvällä äänellä, mutta sika ei välittänyt vaan astui aukealle, tuijotellen ympärilleen.
Oivoi, sinun kaltaisesi pikku tyttö ei saisi olla yksin metsässä, olinto mörisi ja virnisti. Noita oli värähtää inhosta. Olento lähestyi ja kun tämä oli koskea Ashaa, nainen väisti niin vikkelästi, että se näytti tanssilta.

Vai haluat sinä leikkiä? otus murisi ja nappasi selästään miekan, joka oli kaikkea muuta kuin kaunista työtä. Odottamatta vastausta otus hyökkäsi noitaa kohden, joka väisti sujuvasti.
Minä en leiki. Pyydän sinua vielä kerran lähtemään tältä aukealta miekkasi kanssa tai asettumaan sopuun sen kanssa. En aio tuhlata aikaani sinun kaltaiseesi höyrypäähän, Asha totesi pehmeällä äänellä, mutta sai vastaukseksi iskun, joka synnytti kevyen naarmun valkealle poskelle. Se oli selvä kieltäytyminen tottelemasta.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 21:05

Poppelin lehdet havisivat villisianpäisen ihmisen astuessa aukiolle. Tämä ei todellakaan ollut sitä hentoisinta, eikä ilmeisesti älykkäintäkään tekoa. Ihmisruumiissaan ollessaan Anannin silmät olisivat kavenneet, iirikset tummenneet ja hän olisi sihissyt varoittavasti. Nyt poppeli tyytyi havisemaan haikeasti ja sen runko nitisi kuin kovassa tuulessa. Vihreät lehdet huojuivat tuulessa. Pikaisesti pohdittuaan Anann ei keksinyt ketään luotettavaa, jolla sian saisi pois siististi ja varmasti. Henkiä hän ei ollut vielä valmis kutsumaan, sillä ne olivat epävakaita luonteeltaan ja pyrkimyksiltään. Ne saattaisivat kääntyä heitä vastaan. Kaksi vastaan puolivillisikaihminen ja lukematon määrä epätasapainoisia, jopa pahantahtoisia henkiä, ei kuullostanut hyvältä dryadin korvaan.

Anann päätti hetken katsella kuinka Asha pärjäisi. Sian vetäessä karkean meikkansa sen tupesta poppeli värähti. Kukaan tuolla tavalla käyttäytyävä ei saisi hänen aukiolleen astua. Äkkinäinen isku naarmutti Ashan poskea ja oli todella lähellä, ettei Anann tullut ulos poppelista. Onneksi isku ei näyttänyt aiheuttavan pahaa jälkeä.
Hyvin vastahakoisesti hän päätti antaa Ashalle toisen erän aikaa, ennen kuin ilmestyisi näkyviin. Enempää hän ei voisi noidalle antaa. Olihan tämä hänen kotimetsänsä, joten sen puolustaminenkin kuului osittain hänen harteilleen. Eikä hän voisi antaa Ashalle tapahtua mitään, jos joku satunnainen hirviö sattui kävelemään juuri sen aukion ohi, juuri silloin kun he olivat siellä. Yksi erä, Anann toisti mielessään ja puu huokaisi Anannin mukana. Hän tekisi sen mitä parhaiten osaisi, varmasti tuollakin hirviöllä olisi jonkinnäköisiä haluja. Dryadin henki värähti ajatellessaan villisikamiestä, mutta eipä asialle voinut mitään. Ja tässä tilanteessa, ja tulevaisuudessa tuo otus tuskin tulisi olemaan pahin mitä hän näkisi. Anann rentoutui ja puu lakkasi vikisemästä, kun dryadi ajatteli edellisiä huvittelujaan metsiin eksyineiden kanssa. Matkalaisten kannalta ne eivät useinkaan olleet päättyneet kovin hyvin.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 21:13

Haava kirveli Ashan poskessa, mutta noita ei antanut sen häiritä. Poppelin havistessa, Asha aavisteli Annanin mielialan oloja. Syvään henkäisten noita alkoi mutista loitsua ja kun villisika seuraavan kerran lähestyi se horjahti uskomatta silmiään.

Susi paljasti hampaansa ja murisi. Aina se sian voittaisi. Asha oli kutsunut susimuodon esiin sisältään ja susi oli tullut auttamaan. Sika epäröi pienen hetken, mutta päätti silti läimiä lihaksillaan sutta. Asha suden sisällä otti ohjakset ja notkeasti susi hypähti pois tieltä ja nappasi kiinni sian jalasta kumoten toisen täysin. Miekka lensi aivan poppelin viereen komeassa kaaressa ja kalahti kurjan kuuloisesti.

Pois ihmissusi, pois! Sika kiljui kun Asha painoi toista maahan ja häntää heiluttaen katsoi poppelia. Hän halusi tietää mitä Annan tekisi. Eikä hän hallinnut aukiota, vaan dryadi. Sika alla liikkui ja pyristeli, mutta Asha painoi mustia kynsiään lihaan ja liike loppui ja sika alkoi uikuttaa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 21:45

Anann oli valinnut oikein antaessaan Ashalle vielä yhden erän. Tämä oli muuttanut itsensä sudeksi, teko, jota dryadi ei olisi ensimmäisenä arvannut tapahtuvan. Se näytti kuitenkin toimivan. Miekka kalahti poppelin viereen ja Anann liukeni ottamaan miekan käteensä. Nopeasti hän palautui takaisin aineelliseen muotoonsa, jotta saisi miekan nostettua. Dryadi nosti painavan ja kovakouraisuutta huutavan miekan kalpeaan käteensä. Katse kylmänä kuin pakkasaamun auringonpaiste ja halveksuntaa uhkuvana dryadi otti muutaman pitkän askeleen kamppailevan parin luo. Leuka korkealla Anann painoi miekallaan villisian kaulaan, juuri siihen kohtaan missä villisian karvainen nahka muuttui ihmisen sileäksi ihoksi. Susi piti sikaa paikallaan ja dryadi katsoi pikaisesti sudeksi muuttunutta noitaa silmiin. "Miksi olet tullut tänne?" dryadi kysyi kylmällä äänellä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 21:52

Kun Annan saapui miekan kanssa alkoi sika vinkua ja se otti suden korviin. Äkäinen murahdus varoitti lyhyistä hermoista, joita ei kannattanut ärsyttää. Sika vain inahti ja uikutti, ennen kuin sai sanaa suustaan.
Minä etsin saalista, sika ärisi ja Asha oli huokaista pelkästä turhautumisesta. Sellaista oli elää petojen kanssa. Niitä mietitytti vain ruoka. Yllättäen possuun tuli liikettä kun se tarrasi Dryadin jalkaan ja viskasi suden komeassa kaaressa lampeen, jonne karvakasa upposi.

Asha ei koskaan ollut hyvä uimaan, mutta susi sentään tiesi mitä tehdä. Ei sekään mikään hääppöinen pulikoija ollut, mutta parempi kuin hukkumista harjoitellut Asha. Räpiköiden susi pääsikin törmälle ja siitä ylös, pärskien vettä ja kiukkuisena se kääntyi katsomaan Annania ja petoa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 22:07

Sika lennätti suden kaaressa lampeen, josta tämä nousi äristen ylös. Anannia sika tarttui jalasta. Ote oli voimakas, mutta niin oli drydin ote miekastakin ollut - ennen sian äkkinäisiä liikkeitä. Nyt miekka makasi puolentoista metrin päässä. Sen terä kimalteli heinikossa. Anann ei ylettyisi siihen. Sian liike oli tehnyt sille kuin pienen viiltohaavan olkapäähän. Vakava se ei todellakaan ollut, Anann olisi parantanut sen muutamassa minuutissa.

"Saalista?" Anann toisti. "No tässähän sinulla on minut nilkasta kiinni." Dryadia alkoi tilanne pikku hiljaa ärsyttämään, saalistahan oli koko metsä täynnä, peuroja, jäniksiä vaikka päästäisiä jos niistä piti. Pieni aavistus siitä, että sika ei tainnut olla sitä normaalia puoliksi villisika puoliksi ihminen -sorttia dryadi mietti, minkälaisen saaliin perässä tämä todella oli.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 22:45

Possun silmissä vilkahti himo ja ote taisi lujittua huomattavasti dryadin nilkassa. Susi lammen toisella puolella ärisi ja lähti kiertämään lampea nopeasti. Se ei pitänyt tästä yhtään. Asha oli kuitenkin liian lempeä tappaakseen ja pelkkä veren maku sai hänet voimaan huonosti. Siksi susi hyppäsi niskaan ja löi tassuillaan villisian päätä minkä jaksoi.

Kevyt ravistelu ja susi oli poissa, mutta Asha ei luovuttanut, vaan hyppäsi uudelleen. Lopulta susi päätyi roikkumaan kynsin ja hampain. Asha tunsi voimien hupenevan, sillä suden muoto vei voimia. Noitana hän oli nuori ja ei vielä osannut juuri mitään mielestään. Nyt hän saattoi vain rukoilla parasta ja pitää kiinni.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 02 Helmi 2010, 23:01

Sivusilmällään Anann huomasi suden kiertävän lampea ja tunsi tömähdyksen suden hypätessä villisian niskaan. Anann kaatui maahan, koska tömähdys jonka susi sai hypyllään aikaiseksi oli kova. Ote nilkasta ei hellittänyt juuri yhtään. Anann yritti avata hänen nilkkaansa lukkiutunutta kättä, mutta sai vastaukseksi terävän raapaisun kämmenselkäänsä. Dryadi sähähti takaisin ja paransi haavan nopeasti niin ettei se vuotaisi. Verenvuodatus oli varmasti omiaan kiihottamaan villisikaa vielä lisää ja sitä tässä ei kyllä kaivattu.

Ei, hän ei ollut vieläkään valmis ottamaan riskiä henkien kutsumiseksi. Olihan Asha vielä suden muodossaan. Dryadi ei kuitenkaan tiennyt paljonko tämä vei voimia ja kauanko heillä oli aikaa jäljellä. Anann otti käteensä multaa maasta ja nopealla ranneliikkeellä viskaisi sen villisian silmiä kohti. Toivottavasti ainakin osa osui sian pienenpieniin silmiin. Nopeammin kuin ihmisen silmä ehtii nähdä, Anann haihtui vaaleaksi sumuksi ja aineellistui muutaman metrin päässä miekan luona. Hän otti nopeasti miekan käteensä ja harppoi sian luo. "Viimeinen mahdollisuutesi", dryadi sähähti terävällä äänellä. Tämän pupillit olivat tummeneet ja suonissa virtasi puilta lainattua energiaa. "Kun olet kertonut kuka olet,lähdet pois metsästä tai menetät pääsi!" Dryadi katsoi sikaa haastavasti sian otteen ulottumattomista ja toivoi, että Asha jaksaisi pidellä sen aikaa kiinni, että hän saisi joko puristettua siasta vastauksen tai katkaistua sen pään.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Helmi 2010, 23:14

Murina peitti alleen kivun vinkaisun, kun Possu koitti saada suurta sutta pois niskastaan. Lopulta se kuitenkin uskoi, kun kynnet pureutuivat ihoon.
Ei minulla ole nimeä ja minä en todellakaan aio haaskata aikaani teihin, niin sanoen otus otti suden niskasta kiinni ja paiskasi maahan. Tämän tehtyään se otti jalat alleen ja pakeni kovempaa kuin voisi uskoa sellaisen liikkuvan.

Tähdet tanssivat Ashan silmissä ja susi muoto purkautui nopeasti. Vaatteet olivat pudonneet pois, joten Asha haukkoi henkeään alasti, mutta ei välittänyt kylmyydestä. Hän oli ruhjeita täynnä, mutta ei ainakaan pahempaa ollut käynyt.

Kaikki naisen energia oli mennyt susimuodon pitämiseen ja Asha ikään kuin simahti. Kuin liekki vain olisi puhallettu sammuksiin, Asha nukahti. Hänen kehonsa paranisi kyllä, mutta energiaa siihen tarvittiin ja energia oli melkein lopussa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 05 Helmi 2010, 00:42

Otus murahteli epäselvästi jotain, mistä dryadi ei saanut kunnolla selvää. Hän kuitenkin arvasi ettei sen sanoma sisältänyt mitään kovinkaan informatiivista. Sika ilmeisesti keräsi voimia, sillä pian se viskaisi suden pois niskastaan ja pinkaisi juoksuun. Anann seurasi sitä kymmenisen askeleen verran, mutta huomattuaan Ashan makaavan heikkona maassa dryadi pysähtyi. Hän otti muutaman kevyen juoksuaskeleen naisen luo. Tällä ei ollut vaatteita ja hän oli ruhjeita täynnä, joista osa oli lievempiä kuin toiset, mutta muutavat voisivat pysyä kauemminkin. Anann katsoi tätä huolestuneena ja näki kun Asha nukahti. Hänen kehonsa varmaan vain päätti lopettaa kaiken pakollisen toiminnan, jotta keho palautuisi.

Anann pohti kuumeisena mitä hänen pitäisi tehdä. Ainakin toiselle pitäisi saada jokin suoja yön varalle. Ja mielellään ruokaa ja vettä. No vettä oli lammessa, se olikin helpoin osuus. Pian Anann muisti repun, jonka eräs matkalainen oli hylännyt jonkin matkan päähän. Hän muisti sitä muutamia kuukausia sitten kaivellessaan, että siellä olisi ollut viitta, ehkä jopa paksu ja villainen. Dryadi pinkaisi juoksuun ja pitkin askelein pääsikin muutamissa minuuteissa karhunvatukkapuskan suojissa olevaalle repulle. Nopeasti repun selkäänsä heilauttaen dryadi jatkoi samaa matkaa takaisin. Matka olisi käynyt nopeammin puiden kautta, mutta näin keinotekoisia tavaroita puut eivät ikinä suostuneet ottamaan matkalaisikseen. Matka takaisinpäin kesti hieman kauemmin repun takia, mutta takaisin tultuaan Asha ainakin näytti edelleen nukkuvalta. Dryadi avasi repun soljet ja tutki sisältöä. Repussa oli ainakin veitsi, tuohinen juomasarvi, hyvin kuivahtanutta leipää käärittynä paksuun paperiin ja paksu villainen viitta. Olipa repussa pieni nahkainen pussukkakin, todennäköisesti sen sisällä oli kolikoita. Nahkaa nähdessään hän oli kuitenkin vain viskaissut pussukan repun pohjalle, ettei joutuisi koskemaan siihen. Leivän nainen nosti ulos laukusta, eihän sillä enää mitään tekisi. Dryadi veti viitan kokonaisuudessaan ulos repusta ja heilutteli sitä muutaman kerran saadakseen pahimman tunkkaisuuden pois. Hän levitti sen maahan ja silotteli ryppyjä parhaansa mukaan.

Anann kiersi Ashan toiselle puolelle ja katsoi hetken miten tulisi tämän nostamaan viitan päälle. Dryadi ujutti kätensä Ashan polvien alle ja toisen tukemaan tätä selästä. Mahdollisimman hellästi ja nopeasti Anann nosti Ashan viitan päälle. Hän asetti Ashan kyljelleen. Onneksi maa oli melko pehmeää, eikä kovinkaan märkää. Dryadi käänsi viitan liepeen naisen päälle, ettei tälle tulisi kylmä. Anann katsahti lopputulosta ja totesi sen varmasti mukavammaksi kuin pelkkä maa nukkuma-alustana.

Varsinkin kun aurinko laski yhä alemmas ja metsä alkoi pikkuhiljaa pimetä. Dryadi voisi toisen herätessä katsoa tämän vammoja ja ehkä parantaakin niitä jos ne olivat vakavia. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että jos ihminen ei muutamaa mustelmaa kestänyt, niin hän eli väärässä paikassa. Seuraava tehtävä asia liittyi ruokaan. Oli varmasti mukavampaa, että Ashan herätessä tällä oli ruokaa. Läheisille marjapuskille tallustellessaan Anann ihmetteli itsekin, miksi hän paapoi toista näin. Ennen hän ei olisi kahta kertaa luonut katsettaan ruhjeiseen puolustajaan, vaan jatkanut häntä loukanneen olennon perään. Marjoja kerätessään Anann päätyi siihen, että metsän väen veri esti häntä jättämästä toista oman onnensa nojaan. Ja olihan matkalainen ollut ystävällinen niin hänelle kuin luonnollekin.
Anyki
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron