Kirjoittaja Anyki » 05 Helmi 2010, 00:42
Otus murahteli epäselvästi jotain, mistä dryadi ei saanut kunnolla selvää. Hän kuitenkin arvasi ettei sen sanoma sisältänyt mitään kovinkaan informatiivista. Sika ilmeisesti keräsi voimia, sillä pian se viskaisi suden pois niskastaan ja pinkaisi juoksuun. Anann seurasi sitä kymmenisen askeleen verran, mutta huomattuaan Ashan makaavan heikkona maassa dryadi pysähtyi. Hän otti muutaman kevyen juoksuaskeleen naisen luo. Tällä ei ollut vaatteita ja hän oli ruhjeita täynnä, joista osa oli lievempiä kuin toiset, mutta muutavat voisivat pysyä kauemminkin. Anann katsoi tätä huolestuneena ja näki kun Asha nukahti. Hänen kehonsa varmaan vain päätti lopettaa kaiken pakollisen toiminnan, jotta keho palautuisi.
Anann pohti kuumeisena mitä hänen pitäisi tehdä. Ainakin toiselle pitäisi saada jokin suoja yön varalle. Ja mielellään ruokaa ja vettä. No vettä oli lammessa, se olikin helpoin osuus. Pian Anann muisti repun, jonka eräs matkalainen oli hylännyt jonkin matkan päähän. Hän muisti sitä muutamia kuukausia sitten kaivellessaan, että siellä olisi ollut viitta, ehkä jopa paksu ja villainen. Dryadi pinkaisi juoksuun ja pitkin askelein pääsikin muutamissa minuuteissa karhunvatukkapuskan suojissa olevaalle repulle. Nopeasti repun selkäänsä heilauttaen dryadi jatkoi samaa matkaa takaisin. Matka olisi käynyt nopeammin puiden kautta, mutta näin keinotekoisia tavaroita puut eivät ikinä suostuneet ottamaan matkalaisikseen. Matka takaisinpäin kesti hieman kauemmin repun takia, mutta takaisin tultuaan Asha ainakin näytti edelleen nukkuvalta. Dryadi avasi repun soljet ja tutki sisältöä. Repussa oli ainakin veitsi, tuohinen juomasarvi, hyvin kuivahtanutta leipää käärittynä paksuun paperiin ja paksu villainen viitta. Olipa repussa pieni nahkainen pussukkakin, todennäköisesti sen sisällä oli kolikoita. Nahkaa nähdessään hän oli kuitenkin vain viskaissut pussukan repun pohjalle, ettei joutuisi koskemaan siihen. Leivän nainen nosti ulos laukusta, eihän sillä enää mitään tekisi. Dryadi veti viitan kokonaisuudessaan ulos repusta ja heilutteli sitä muutaman kerran saadakseen pahimman tunkkaisuuden pois. Hän levitti sen maahan ja silotteli ryppyjä parhaansa mukaan.
Anann kiersi Ashan toiselle puolelle ja katsoi hetken miten tulisi tämän nostamaan viitan päälle. Dryadi ujutti kätensä Ashan polvien alle ja toisen tukemaan tätä selästä. Mahdollisimman hellästi ja nopeasti Anann nosti Ashan viitan päälle. Hän asetti Ashan kyljelleen. Onneksi maa oli melko pehmeää, eikä kovinkaan märkää. Dryadi käänsi viitan liepeen naisen päälle, ettei tälle tulisi kylmä. Anann katsahti lopputulosta ja totesi sen varmasti mukavammaksi kuin pelkkä maa nukkuma-alustana.
Varsinkin kun aurinko laski yhä alemmas ja metsä alkoi pikkuhiljaa pimetä. Dryadi voisi toisen herätessä katsoa tämän vammoja ja ehkä parantaakin niitä jos ne olivat vakavia. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että jos ihminen ei muutamaa mustelmaa kestänyt, niin hän eli väärässä paikassa. Seuraava tehtävä asia liittyi ruokaan. Oli varmasti mukavampaa, että Ashan herätessä tällä oli ruokaa. Läheisille marjapuskille tallustellessaan Anann ihmetteli itsekin, miksi hän paapoi toista näin. Ennen hän ei olisi kahta kertaa luonut katsettaan ruhjeiseen puolustajaan, vaan jatkanut häntä loukanneen olennon perään. Marjoja kerätessään Anann päätyi siihen, että metsän väen veri esti häntä jättämästä toista oman onnensa nojaan. Ja olihan matkalainen ollut ystävällinen niin hänelle kuin luonnollekin.