Yrttejä ja henkiä

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Yrttejä ja henkiä

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 22:32

Asha Thorn

Kevyet askeleet johdattivat Ashan puiden suojasta aukiolle, joka oli suoraan sanoen henkeä salpaava. Aukiota reunustavat puut olivat vanhoja ja Asha kykeni aistimaan niiden henget osittain. Hyräillen omalla kielellään nuori nainen käveli keskemmälle ja kohotti katseensa taivaalle. Sinisellä taivaalla ei ollut edes pilviä sinä päivänä.

Palauttaessaan katseensa maahan Asha huomasi hennon kasvin, jonka hän tiesi tekevän ihmeitä. Varoen hän polvistui maahan ja keskittyi hetkeksi. Hän löysi hengen ja alkoi laulaa hiljaa ja pyytää lupaa saada poimia hieman yrttiä, jotta sairaat paranisivat. Ääni oli hyvin selkeä ja kieli, jota Asha käytti toi mieleen hivenen kylmät viimat ja revontulet.
En halua viedä sinulta enempää, kuin hieman, hän sanoi kasville vielä sen maan kielellä.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 31 Tammi 2010, 22:51

// ihanan nopeaa toimintaa! //

Anannin päivä oli ollut tylsääkin tylsempi. Aurinko oli noussut joka-aamuisella tavallaan, pienet elukat olivat käyneet sammuttamassa janonsa aukean lähteestä. Anann oli siellä vain ja ainoastaan sen takia, että jos jossain jotain tapahtuisi se olisi täällä. Päivä olisi pelastettu jos polulta eksynyt ihmispolo sattuisi hänen reitilleen. Aurinko oli muutamia tunteja sitten saavuttanut lakipisteensä ja lehväkaton läpi tulevat säteet tekivät maasta läikikkään.

Anann uittu varpaitaan lammessa, mutta kuullessaan jonkun lähestyvän hän nousi nopeasti ylös ja sulautui muutaman loikan päässä olevaan poppeliin. Anann piti poppeleista, vaikkakin hänen oma tammensa oli tietenkin suosikki. Hänen näköpiiriinsä ilmestyi eriskummallisella kielellä laulava lyhyt nainen. Anann aisti, että tämän suonissa virtasi metsän verta. No ainakin päästä tulisi mielenkiintoinen. Anann liukui ulos puusta palaten nuoren naisen ruumiiseensa. Peittona hänellä oli vihreä tammenlehvistä tehty mekko. Esille hän ei kuitenkaan vielä tullut vaan jäi tarkkailemaan naista kurkkien poppelin takaa. Jos tässä virtasi vähän jotain muutakin metsän veren lisäksi hän kyllä huomaisi dryadin olemassaolon. Anann kurtisti kevyesti kulmiaan tunnistaessaan maan kielen. No ainakin hän on kiitollinen antimistamme, Anann ajatteli hieman happamasti. Totta puhuen Anann oli jopa hieman kateellinen, että joku muu kuin täysin metsän kansaan kuuluva osasi maan kieltä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 22:56

Metsän väen veri kertoi, että lähistöllä oli katselija. Rauhassa Asha kuitenkin poimi yrtin kiitti ja suoristautui. Sitten hän kääntyi katsomaan suoraan paikalla olijaan.
Olet valinnut kauniin poppelin suojaksesi, Asha totesi hymyillen vinosti ja laittaen yrtin sen ansaitsemalla huolella pieneen pussiin. Hän kuivattaisi sen kaikessa rauhassa. Nyt häntä kuitenkin kiinnosti tarkkailija, joka oli pukeutunut tammen lehtiin. Puun henki, dryadi? Toden näköisesti.

Vuosien aikana, yhden asian Asha oli oppinut: voit käyttää kärtästä kieltä melkein keneen vain, mutta metsän väki on asia erikseen. Noitana Asha tiesi kyllä, miltä tuntuu saada jonkun vihat ylleen. Kävellen tyynen rauhallisesti pienelle lammelle Asha kumartui täyttämään leilinsä. Vesi oli niin kirkasta, että pohjan saattoi melkein nähdä.

//Olen vikkelä sormistani u.u//
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 31 Tammi 2010, 23:04

Anann näki kuinka hellästi kasvin poiminut nainen laittoi sen pieneen pussiin. Nainen kääntyi häntä kohden ja puhutteli häntä. Tämän puhuessa Anann otti muutaman kevyen askeleen puun eteen ja nojasi siihen kevyesti. Toinen käsi lepäsi vanhan poppelin ikivanhalla ja ryhmyisellä rungolla. Dryadi hymyili pienesti vastaten poimijan hymyyn. Kun hän ei hetkeen suutaan avannut dryadi nojasi pienesti puusta eteenpäin. "Niin, se on kaunis. Ja nähnyt jo monta vuosisataa", Anann totesi sivellen hellästi puun pintaa. Hänen katseensa kohosi puun latvukseen, joka esti auringon säteiden pääsyn pehmeälle ruohomatolle maahan. Lyhyt nainen kävi täyttämässä leilinsä lammesta ja käyttäytyi ihmeen rauhallisen oloisesti. Anann oli hieman närkästynyt, sillä useimpiin hänen näkyvä läsnäolonsa teki huomattavan vaikutuksen.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 23:10

Nyökäten säyseästi Asha teki selväksi kuuntelevansa dryadia. Huomaten sivusilmällä, mahdollisen häiveen närkästymisestä, Asha vain saattoi miettiä miksi. Hän ei tietääkseen ollut tehnyt mitään loukkaavaa, tosin aina hän ei käsittänyt puiden ja metsien henkiä kuten hänen äitinsä oli.
Mutta tuo kaunis puu ei ole sinun puusi, enkö olekkin oikeassa? Asha totesi ja pesi kätensä kylmässä vedessä.

Hänen kirjansa tiesi paljon ja yksi niistä tiedoista oli, että Dryadi melko selvästi ilmaisi oman puunsa lajin. Ashan mielestä kyseisen puun lehdistä tehty mekko selventänyt kyseisen asian hyvinkin selvästi. Hänen mekkonsa oli vain tumman vihreä ja sen helmassa juoksi muutama napakettu. Hiuksensa Asha oli jättänyt auki niin, että ne saivat nauttia vapaudestaan.
Oletko ollut jo kauan tällä aukealla? Asha kysäisi ja hymyili yhä ystävällisesti.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 31 Tammi 2010, 23:19

Nainen nyökkäsi ja dryadi vuorostaan nosti leukaansa hieman korkeammalle. Lammen suuntaan tanssahdellen dryadi tarkkaili naisen käsien pesua. Anann pudisti päätään hieman epäluuloisena, muttei tiennyt pitäisikö jatkaa vai ei. Omasta puusta puhuminen oli aina tilanteen arvioinnin arvoinen aihe. Toisessa virtasi selvästi metsän verta, mutta olihan tämä vasta hyvin uusi tuttavuus. Metsän kansalle voisi puunsa paikankin kertoa, ne eivät tekisi pahaa, mutta entä tälläiset puoliveriset? Toisaalta hänen puunsa taisi käydä melko selkeästi ilmi hänen asustaan... "Ei. Se ei ole puuni", Anann päätyi sanomaan. "Puuni on tammi." Samalla hän viittasi asunsa lehtiin katsellen naista josko tämä olisi tehnyt jotain mielenkiintoista. Dryadin katse kiinnittyi poimijan mekon helmaan, jossa oli muutama hänelle tuntematon eläin. Paksun turkkinsa takia Anann veikkasi senviihtyvän jossain kylmässä ilmanalassa. Olikohan tämä toinen jostain sieltä päin kotoisin? No toisaalta miksi muutenkaan hänellä olisi ollut pohjoisen elämiä vaatteissaan. Toisen kysymykselle hän naurahti heleästi. "No kauan ja kauan. Miten määrittelet kauan?" Anann loi haastavan katseen naiseen ja hymyili pientä kujeilevaa hymyään.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 23:24

Dryadin nauru oli kerrassaan upeaa kuultavaa. Ennenkin Asha oli kuullut samanlaisia nauruja, mutta aina ne saivat sydämen sykähtämään. Se oli vain sitä villiä vapautta. Lisäksi, varmuus omasta tiedosta miellytti aina, koska Asha vihasi väärässä olemista.
Kauan on silloin, kun siltä tuntuu. Empä minä tiedä miten haluat aikaasi laskea, mutta minä annan ajan olla kuun ja vuoden aikojan kanssa, noita totesi ja virnisti omaa ovelaa hymyään vihreät silmät välähtäen.

Ilmiselvästi, Asha ei hetkeen liikkuisi, sillä Dryadin loukkaaminen lähtemisellä, olisi vain typerää. Kerran, Asha oli suututtanut Dryadin ja melkein päässyt hengestään ja sen jälkeen hän oli oppinut arvostamaan kyseisiä olentoja niin paljon, ettei leikkinyt enää mitään näiden kanssa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 31 Tammi 2010, 23:33

Anann oli innoissaan, sillä hänen uusin tuttavuutensa oli kieleltään sukkela ja mieleltään nopea. Tämän äänikin erosi muista Anannin kuulemista kuolevaisten äänistä, siinä oli miellyttävä sointi. Se ei tuntunut häiritsevän luonnon omia ääniä, kuten muut säröääniset olennot. Pitkästä aikaa metsään oli tullut olento, jota kohtaan Anann ei tuntenut suuria epäluuloja.

"No", dryadi sanoi aloittaen laiskasti ja pitkitellen, "sanotaan vaikka, että metsä on jo tullut melko tutuksi." Hetken hiljaa oltuaan tämä lisäsi. "Tämä on varmaankin yksi kauneimpia paikkoja. Ainakin tässä lähistöllä."

Ulkoisesti hänen metsänverinen tuttavuutensa oli jopa heikon näköinen, mutta silmistä paistoi viisautta ja ymmärrystä jota oli vain hyvin harvoilla. Tämän kanssa ei selvästikään kannattanut liiempiä leikitellä. Toisaalta taas liika tosikkomaisuus ehdottomasti soti nymfien piirteitä vastaan. Anann heilautti hiuksensa selästään ja antoi niiden laskeutua kiiltävänä pähkinän värisenä putouksena olkapään peitoksi.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 31 Tammi 2010, 23:40

Ei tarkoituksena loukata Dryadia Asha nauroi heleästi. Hänen vihreät silmänsä tuikkivat naurusta ja ilosta elämää kohtaan. Hänen mielestään, toinen oli ihanan etevä kielellään.
Ilmi selvästi olet ollut täällä enemmänkin kuin hetken. En tunne tätä metsää, kuten en juuri mitään tästä valtakunnasta, mutta voin kyllä nähdä kauneuden, jonka helmenä tätä aukeaa voisi pitää, Asha totesi hymyillen katsoen ympärilleen ja nähden paikan enemmänkin metsän väen silmin, kuin noidan.

Täällä on ystävällisiä ääniä, paljon, Asha totesi ja silitti sormellaan pienen pensaan lehtiä. Saaden leppäkertun kipittämään kalpealle kädelleen. Pienet jalat kutittivat herkkää ihoa, mutta eivät häirinneet sen suuremmin. Luonnon parhaita lahjoja.
Haittaako sinua, jos lepään tällä aukealla hetken. Olen kulkenut aina aamun ensi säteestä ja tulen kulkemaan viimeiseen asti, Asha kysyi lupaa, koska jos Dryadilla olisi jotain seuraa vastaan, se olisi hyvä tietää.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 31 Tammi 2010, 23:54

Matkalainen kertoi, ettei tuntenut metsää kovin hyvin. "Huomaan kuitenkin, että olet sinut luonnon kanssa. Et aiheuta samanlaisia häiriöitä luontoon kuin tänne kuulumattomat", dryadi jatkoi naisen ulkomuotoa tutkiskellen. Dryadin iloinen ilme vettyi hieman. "Tämä on vielä hyvässä kunnossa, mutta kahden kansan välit ovat tulehtuneet. Saattaa olla viimeisiä aikoja, jolloin mikään metsä kansamme alueella ei ole tulessa." Dryadi värähti mainitessaan tulen, tuon puiden ikuisen vihollisen. Anann nyökkäsi iloisemmin toisen mainitessa ystävällisistä äänistä. Tässä metsän osassa henkiä ja hengettäriä oli todellakin paljon. Anann antoi mielihyvin naiselle luvan levätä: "Tämä metsä ottaa aina vastaan omiaan. Lepää niin kauan kuin on tarve. Ainoa ehtoni on se, että haluan tietää miksi sinua kutsutaan." Dryadi asteli lammen rannalle ja uitti varpaitaan viileässä vedessä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 01 Helmi 2010, 00:08

Dryadin kertoessa sodasta, Asha nyökkäsi. Hän tiesi siitä, mutta ei halunnut ottaa kantaa. Hän ei halunnut joutua valitsemaan puolta, koska hänen kotinsa oli pohjoisessa, kaukana täältä. Pohjolan revontulet olivat hänen viittansa ja paukku pakkanen hänen mekkonsa.
Olen pahoillani siitä, Asha vain sanoi myötätuntoisesti ja ilme surumielisenä hetken. Hymyillen kuitenkin ehdolle, joka oli helppo täyttä.

Olen Asha Thorn ja jos haluat kertoa nimesi, ole ystävällinen. Pohjoisen Dryadit eivät aina halua kertoa, mutta en tiedä mikä teidän tapanne on, Asha totesi ja istuutui kunniottavan matkan päähän hengettärestä. Samalla hän kaivoi pienestä laukustaan leipää ja yrtti tahnaa, tarjoten vaatimatonta ateriaa jaettavaksi myös dryadin kanssa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 01 Helmi 2010, 00:19

Dryadi hengähti tyytyväisenä kuullessaan matkalaisen nimen. "Asha Thorn", hän toisti maistellen nimeä huulillaan. "Voin kertoa nimeni sinulle, Asha Thorn. Kutsuvat minua Ananniksi", dryadi sanoi. Oman nimen kertominen jollekulle tuntui huojentavalta, sitä hän ei ollut tehnyt pitkään aikaan. Melkein kuin olisi jakanut jotain luottamuksellista toisen kanssa. Nimen kanssa tuli kuitenkin voimaa ja Anann oli laskenut voivansa luovuttaa tämän voiman Ashan haltuun. Dryadi kieltäytyi Ashan tarjoamasta ruuasta sanoen tämän tarvitsevan enemmän voimia kuin hänen. Sen sanottuaan hän laski kämmenensä poppelin rungolle ja puu luovutti sille merkityksettömän osan energiaansa Anannille. "En halua verottaa vähäisiä muonavarojasi, kun täällä on energiaa kaikkialla." Ilahtuneena dryadi huomasi, ettei matkalaisella ollut mukanaan kuivattua lihaa tai muita yleensä matkalaisten suosimia ruokia. "Miten olet päätynyt tänne aamun ensi säteestä asti kulkenut Asha?"
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 01 Helmi 2010, 00:33

Katsoessaan Dryadia, joka sai oman nimensäkkin ilmoille Asha teki kunnioittavan eleen Annanille. Hän tiesi saaneensa suuren lahjan kuullessaan hengen nimen, sillä siinä oli voimaa.
Olisin töykeä, jos en edes tarjoaisi ja töykeys ei ole tapani kohdella ystävällisiä henkiä tai ketään, Asha totesi ja tyytyväisenä puraisi lounastaan. Huomaten pienen energia virran poppelin ja Annanin välillä.

Katsellessaan hetken Dryadia tämän esittämän kysymyksen jälkeen, Asha näytti itsekkin hengeltä.
Päädyin tänne tiedon halussa. Olen kulkenut kaukaa pohjolasta tänne, koska haluan tehdä kunniaa niiden muistolle, jotka sinne jäivät ikuisen talven syliin, Asha sanoi lempeällä äänellä, mutta kipu sydämmessään. Pohjoisessa lepäsivät hänen vanhempansa hautaamattomina. Toivottavasti henget olivat olleet ystävällisiä.
Saanko minä tiedustella, miten tammen dryadi päätti asettua poppeliin? Asha kysyi ja siemaisi raikasta vettä.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 01 Helmi 2010, 00:47

Anann osoitti mielihyvänsä Ashan kunnioittavaa elettä kohtaan. Tämä todellakin tiesi kuinka sai metsän väen edustajan puolelleen. "Hyvin vastattu matkalainen", dryadi totesi kirkkaalla äänellä.
Toisen kertoessa alkulähteestään Anann huomasi kivun ja kaipuun häivähdyksen tämän muuten miellyttävillä kasvoilla. "Tietoa on monenlaista ja kaikkialla, kaipuun tieto kaikkein vahvimpana. Huomaan, että pohjoinen on sinulle hyvin tärkeä." Anann seurasi varovaisesti toisen reaktiota. Jokin Ashassa herätti dryadissa halun kohdella tätä ystävällisesti, toisin kuin useampia keihin törmäsi. Dryadi kääntyi risti-istuntaan muutaman metrin päähän Ashasta sivellen sormillaan heinikkoa, jossa istui.
"Me täällä etelässä olemme melko vapaamielisiä suojamme suhteen, mutta todellisen minäni ja voimani saan tammesta", Anann kertoi. "Poppelit ovat melko mutkattomia, vaikkakin hyvin voimallisia."
Anyki
 

ViestiKirjoittaja cardea » 01 Helmi 2010, 00:54

Hymyillen Annanille Asha nyökkäsi, sillä hän ei aikonut valehdella hengettärelle. Kuunnellen hiljaa syödessään Asha imi tietoa itseensä.
Pohjolassa ei ole juuri puita. Vain pieniä käppyräisiä koivuja. Etelämpänä on jo havupuita, mutta kaltaisesi pitävät omaa puutaan niin pyhänä, että eivät jätä sitä hetkeksikään, Asha kertoi ja hymyili uskollisuudelle.

Lopettaessaan leipänsä Asha jätti pienen osan puron vierelle, kiitoksena aukealle. Se oli sitä korutonta kiitosta, jota noita harrasti. Ei mitään kummallisempaan, vain jakamista luonnon kanssa. Asha kuitenkin otti vielä kupin käsiinsä ja täytti sen vedellä.
Pahastutko, jos lämmitän tämän loitsulla. En halua rakentaa tänne nuotiota, Asha kysyi luvan ja nuotiota hän ei rakentaisi kasvien päälle koskaan. Tee vesi oli kuitenkin tärkeä osa noidan ateriaa.
cardea
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron