Trompkin
Trompkinin ei kyllä ollut tarkoituskaan osua, vain tehdä jotain, että ei näyttäisi ihan typerältä. Mutta toinen alkoiärsyttämään enemmän ja se tietenkin suututti Trompkinia ja paljon. Tuo kääntyi lähellä maata kohti taivasta ja syöksähti taas puiden latvojen yläpuolelle. Siellä hänellä oli helpompi lentää, ei oksat ja risut repineet kasvoja ja höyheniä.
Sieltä tuo tarkkaili ja kuunteli toisen pilkkaavia sanoja ja huokaisi syvään. Miksi toinen teki tästä niin vaikeaa? Tuo oli viimein tullut järkiinsä, ei ollut järkeä tapella, nyt olisi viisaus lopettaa tämä tähän. Tuo alkoi laskeutua tasaisesti alaspäin ja laskeutui pikkuhiljaa puidenlatvojen alle ja lähelle maata.
"Leikit vaarallista leikkiä. En jaksa käyttää energiaani sinuun." sanoi Trompkin ja kääntyi ympäri. Tuo aikoi lähteä, mutta huomasi oksan tulevan ohimon kohdalle ja iskeytyvän siihen. Trompkin tiesi kyllä, että tämän pitäisi joko kävellä metsässä tai lentää puiden yläpuolella, ei lentää metsässä, se oli liian vaikeaa.
Oksa ei onneksi osunut kovaa, mutta Trompkin päätti laskeutua maahan ja astella siellä ja katsoa ärtyneenä, mutta nyt rauhallisempana kohti toista.
"Mitä oikein haluat? Riidellä? Alue ei valitettavasti ole sinun... Mutta lähden kyllä, pian, kun käytöksesi ärsyttää." tokaisi Trompkin toiselle, vaikka oikeasti ei aikonut lähteä kun vasta illalla, silloin olisi viileämpää lentää ja siksi parempi lentää.