Tuolla noin, jossain...[Sovittu]

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Tuolla noin, jossain...[Sovittu]

ViestiKirjoittaja Pappis » 25 Maalis 2010, 19:05

//Sajira ja Trompkin tänne : DD

Felipa Thore

"Nnnnnnnnhhhhhh....Aaaah...." Rentoutan ruumiini piitkän aamuvenytyksen jälkeen ja rojahdan tyytyväisenä pienen pesäni keskellä olevalle lehtikasalle, josta käytän kunnioittavaa nimeä "sänky". Makoilen siinä hetken, mutta muutaman hiljaisen hetken jälkeen pyrin muutamalla nykivällä liikkeellä saamaan pääni pesäni suuaukon kohdalle. Kun viimein huohottaen onnistun työnnän pääni suuaukosta ulos ja nojaan leuallani kynnystä vasten. Aurinko sokaisee minut heti ensimmäisellä vilkaisulla ja yritän saada ahtaassa pesässäni kammettua pitkää kättäni, jotta voisin suojata herkät silmäni. Juuu, juu, vielä vähän... Noin! Hieroin häikäistyneitä silmiäni ja haparoin varovasti ulos pesästäni. Käyn istumaan koloni edessä sojottavalle oksalle ja katson alhaalla näkyvää lampea, jonka vesi välkkyy timantteina auringon loisteessa. Valun makaamaan selälleni oksaa vasten ja suljen silmäni ja imen ruumiillani lehvien välistä tihkuvaa auringonvaloa itseeni. Hetken päästä kumminkin kyllästyn siihen ja kierähdän vatsalleni ja huokaisin tympääntyneenä. Ihana sää ja silleen, mutta ei mitään tekemistö kumminkaan. Valun hitaasti pää edellä oksalta pois ja, kun paino siirtyy kokonaan pään puolelle ruumiini valahtaa alas, mutta kierrän häntäni oksan ympäri ja putoaminen pysähtyy aika kovakouraisesti. Ristin jalkani siinä oksalla keikkuessa ja tiirailen miltä maailma näyttää tästä kulmasta. Ei ainakaan yhtä tyhjältä, sillä reviirilläni on tunkeilija.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 26 Maalis 2010, 15:46

//Ja täältä tullaan. xD //

Trompkin

Trompkin oli lentänyt koko yön ja aamun sarastaessa idästä, alkoi hänen voimansa heiketä. Niin, hän menetti arviointi kykynsä ja joutui oksien raapimisen säestyksellä laskeutumaan alas metsäaukean reunalle. Siihen hän lysähti sen enempää miettimättä missä oli ja mitä siitä seuraisi, nyt tarvittiin energiaa ja paljon. Hänen siinä levätessä omaa untaan, nousi aurinko kokonaan puiden yläpuolelle ja läheisessä puussa alkoi toiminta. Joku pieni kömpi kolon suulle paistattelemaan päivää, mutta Trom ei sitä huomannut, hän lepäsi omissa kuvitelmissaan eikä tämän maailman tapahtumat olleet ajankohtaisia hänelle.
Kuitenkin hänen herkät vaistot herättivät hänet ja hän huomasi olevansa jälleen pirteä. On ihmeellistä, miten nopeasti aarnikotkat keräävät voimansa kokoon jatkaakseen taas matkaa pirteänä. Hän kuuli rapinaa ja nosti korvansa pystyyn. Joku oli puussa, se piti varmistaa. Trom nosti päänsä ja huomasi jonkun olennnon roikkuvan puunoksalla pääalaspäin. Trom katsoi olentoa takaisin ja käänsi päätään kuin hakien samaa kuvakulmaa olennon kanssa. Mutta se ei tuntunut hyvältä niskalla, joten hän suoristi takaisin päänsä ja katsoi toista kysyvällä katseella.
"Kuka olet?" kysyi Trom epäsävyisän aarnikotkamaisella tyylillään toiselta, mutta kieli oli kyllä ihan haltioiden.
Tromp nousi ylös ja koitti siipiään. Ne olivat vielä hiukan väsyneet, joten ihan vielä hän ei varmaan jaksaisi lentää. Kestihän sitä hetken, ennen kun veri palaa takasin siipiin. Trompkin lähestyi kiinnostuneena olentoa oksalla ja jäi tuijottamaan sitä pää hieman yläviistossa.
"Olet... Ömm... Aika pieni." sanoi Trom heiman epäröiden ja sopivia sanoja hakien.
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Maalis 2010, 16:55

Felipa Thore

Tänään sitten tällaista... En sitä joka päivä odota näkeväni aarnikotkaa, tai mitä lie, reviirilläni, ehen. Otus tiedusteli nimeäni haltioiden kielellä ja vaikutti aika vaarattomalta.
"Nimeni Felipa", vastasin aarnikotkalle melko tylsällä äänellä. "Olen wälder", lisäsin loppuun ikäänkuin se olisi tärkeäkin seikka. Niskavillani nousivat vaistomaisesti pystyyn, kun tulija lähestyi puutani. Kulmahampaani vilahti huulieni välistä varoittavasti, mutta se ei näkynyt sekunnin murto-osaa kauempaa. Kulmahammas ilmestyi näkyviin hieman pidemmäksi aikaa, kun tulija kehtasi huomauttaa koostani.
"No, ei ole sinunkaan koossasi kehumista", tokaisin tylysti takaisin, vaikka toinen ei kai ollut tarkoittanut huomautusta loukkaukseksi. Suoristin jalkani ja tartuin etutassuillani puunrungosta ja liuitin häntääni pikkuhiljaa pois oksalta, kunnes sain jalkani ottamaan rungosta tukea.
"Ja olen varsin pitkä wälderiksi, että siinä se sitten", huomautin aarnikotkalle kaikki tassut kiinni puussa ja häntä hienoisesti koukussa oksan päällä, mutta ei sen ympärillä.
"Saanen kysyä mitä teet reviirilläni?" utelin kuokkavieraalta. En vielä uskaltanut laskeutua puusta, vaikka tiesin pääseväni helposti pakoon, jos aarnikotka osoittautuisikin sotaisaksi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 26 Maalis 2010, 20:00

Trompkin

"Felipa siis, olen Trompkin." sanoi Trom välittämättä toisen äänen sävystä. Kun toinen tokaisi, että ei hänenkään koossa ollut kehumista ärähti Trom äreästi. Hä'n ei halunnut koostaan puhuttavan pahaa, koska ei Trom ollut mielestään loukannut toista, niin mikä oikeus oli toisella lakaa haukkumaan. Aarnikotkat olivat kääpiöihin verrattuna isoja ja ainenkin Trom oli ylpeä koostaan, vaikka olikin iso, ei kuitenkaan könpelö, ainenkaan ilmassa.
"En tiedä mikä syy sinulla on arvostella kokoani, kun minä en ole arvostellut sinun. Tokaisin vain että olet pieni, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Joten en näe syytä, miksi sinun pitäisi arvostella ja vielä noin äkäiseen sävyyn." kysyi Trom ihmeissään, mutta vakavana. Hän halusi moitteiden jäävät siihen. Sitten toinen sanoi olevansa pitkä wälderiksi, ihan sana se Tromille oli.
"Ihan sama, en ole kiinnostunut lajisi rakenteesta, välitän vain siitä mitä tunnen ja näen. Eli en välitä kuinka pitkä olet, ihan sama." sanoi Trom nopeaan ja välinpitämättömään sävyyn.

Mutta sitten se hävyttömyys vasta tulikin. Oliko tämä toisen aluetta, kuinka sietämätöntä. Toinen luuli olevansa joku läänin herra. Hah... Uskon, että haltioilla on täällä suurempi vaikutus, kuin tuolla.... Tuolla parrattomalla kääpiöllä, joka käyttäytyy kuin orava.
"Ihan tosi, noh, syyni on se, että olen lentänyt koko yön päästäkseni puolueettomien kaukaisilta alueilta takaisin haltioiden alueelle ja en yksin kertaisesti jaksanut enää lentää, kun aurinko oli sarastamassa idässä. Oli pakko laskeutua lepäämään, koska jos olisin jatkanut, olisin tapattanut itseni.... Joko puiden oksiin tai johonkin muuhun yhtä inhottavaa. Mutta toivon, että pääsemme sopuun." sanoi Trom toiselle välillä ärtyneesti, välillä tyynesti. Hän ei halunnut tuosta vihollista, joten oli parasta käyttäytyä tyynesti, kuin aarnikotkamaisen hyökkäävästi.

"En halua riitaa, joten en myöskää aio riidellä kanssasi. Ja ennen kun pääsen taas lentämään, niin minun pitää viettää aikaani jotenkin. Vaikka siihen, että jaksan jälleen lentää, ei mene kauan. Pieni hetki vain." sanoi Trompkin toiselle ja koitti jälleen siipiään. Ne kantoivat nyt jo paremmin. Pian hän jaksaisi lentää.
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 27 Maalis 2010, 21:16

Felipa Thore

"Jaaha..." tokaisin silmät ihmetyksestä pyöreinä, kun Trompkin-taimikälie-niminen esitti mielipiteensä varsin päättäväisesti ja tuohtuneesti.
Ainakin oli tullut selväksi, että tuo Trompkin ei ollut hyökkäysaikeissa. Kaarna rapisi, kun hivuttauduin alaspäin hissuksiin, kunnes oli aika lailla Trompkinin silmien korkeudella.
"No, jos et aio riehua tai mitään, niin voit sinä täällä viipyä", Sanoin aarnikotkalle viskaten äskettäin tapahtuneen muiden muistojen sekaan.
"Kun kerran on noin hyvät perustelut", tokaisin virnistäen. Irrotin takatassujeni otteen rungosta ja takamukseni paino vei minua alaspäin selkäedellä. Ennen, kuin selkäni osui kovaan kaarnaan irrotin etutassunikin puusta ja tipuin siististi takajaloilleni puun juurelle.
"En minäkään tahdo riidellä, mutta en tykkää jos koostani huomautellaan", Sanoin Trompkinille puollustaakseni edes vähän sitä, miksi olin iskenyt huomautuksen suoraan lähettäjälle.
"Että ihan tiedoksi." Oli kyllä hieman ärsyttävää joutua katsomaan jok'ikistä vastaantulijaa ylöspäin. Trompkin oli kyllä paljon "lyhyempi", kuin muut tapaamani, mutta pää oli silti niin korkealla, että vähällä oli niskani kipeytyminen, kun joutui koko ajan katsomaan ylös päin. Vilkaisin häntääni, jota pidin ainan vähän maata ylempänä, että se ei tulisi likaiseksi. Tuntui inhottavalta, kun laskin häntäni maahan ja kaiken huipuksi vielä painoni sille. Nostin jalkani haparoiden maasta ja jouduin heti ensimmäisenä heiluttelemaan käsiäni, jotta saisin tasapainoni takaisin. Huonolla menestyksellä. Kaaduin vasen kylki edellä maahan, kun en ehtinyt ottaa käsillä vastaan. Noustessani siitä kuraisena muistin, että minulla oli seuraakin ja kasvoni punehtuivat valkoisen turkkini alla.
"Y-y-leensä tämä kyllä onnistuu!" Änkytin Trompkinille puollustellen.
"Nyt oli vain jotain..." Mumisin noustessani jaloilleni. Hyi yök! Olin kokokaan kuran peitossa. Jopa kaunis häntänikin...
"Sallinet..." sanoin inhosta irvistäen ja silmänräpäyksessä olin loikannut Trompkinin edestä lampeen. Hyi kylmää vettä....
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 29 Maalis 2010, 17:30

Trompkin

Trom kuuli, että toinen hyväksyi,e ttä hän sai viipyä täällä. Hyvä, nimittäin, Trom ei aikonut muutenkaan kysyä siihen lupaa.
"Hyvä, siis ei ole mitään kiirettä pois." tokaisi Trom ja rentoutti kehonsa ja mielensä toista kohtaan. Ei ollut enää syytä olla vihainen tai mitään. Toinen oli muutenkin tuntunut jo unohtavan sen ja nyt oli Trominkin aika unohtaa se.
"Olen pahoillani vielä kerran jos se oli pahasta, eiollut tarkoitus." tokaisi Trom vielä pahoitellen huomautustaan toisen koosta.
Trom katsoi kiinnostuneena toisen toimia, mitä toinen oikein aikoi? Näytti siltä kuin toinen aikoisi seitä käsillään, mutta ei tainnut oikein onnistua. Toinen kaatui kuraan kyljelleen ja hyppäsi sen jälkeen lampeen pesulle. Trom ei vieläkään tajunnut miksi toinen oli tehnyt noin, mutta ei kai sillä ollut niin väliä.
"Jos sinua inhottaa katsoa minua yläviistoon, niin voit yhtähyvin nousta selkääni. En usko että kärsin siitä." tokaisi Trom, kun tosiaanklin tajusi toisen katsoneen häntä niska mutkalla. Varmaan inhottavaa, mutta eipä koolle todellakaan voinut mitään.
"Millaista on muuten asua puussa? Varmaan mukavaa." tokaisi Trom ja katsoi koloa puunkyljessä. Varmaan olisi pienenä kiva asua puussa, kuulla tuulen suhisevan oksissa ja nähdä elämän alapuolellaan.
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 30 Maalis 2010, 16:57

Felipa Thore

Tuntui hieman oudolta, kun tuo Trompkin tuijotti minua, kun suin kuraa pois turkistani ja muutenkin puhdistauduin. En viitsinyt siitä huomauttaa, koska siitäkin olisi saattanut alkaa riita. Varmaan.
"Juu, kiitos, mutta pärjään näinkin..." tokaisin Trompkinin ehdotukselle. Tuntemattoman olennon sääli jollain tasolla kuvotti minua, mutta en viitsinyt siitäkään mainita. Minulla on näköjään aika paljon juttuja, joita minun pitää jättää mainitsematta...
Kun turkkini oli taas kiiltävä, puhdas ja silkkisen sileä, mutta märkä, nousin varovasti lammen reunassa odottavalle kivelle, jossa ei ollut lunta eikä mitää mikä voisi pilata turkkini. Astuin kivelle ja ravistin turkkistani liian veden pois. Istuin kivelle ja aloin kuivata itseäni perusteellisemmin hännästä alkaen. Trompkin esitti taas kysymyksen. Sinähän se puhelias olet, tuumin ensiksi sukiessa häntääni. "Kyllä se on ihan mukavaa", sanoin vilkaisemattakaan Trompkiniin. "Paitsi talvisin tulee aina hieman kylmä, mutta kyllä siellä ihan mielellään asuu." Kesäisin koloni on juuri paras paikka, kun se on viileä ja oksalle pääsee mukavasti loikoilemaan ja kun aurinko on sopivassa kulmassa siinä voi jopa ottaa aurinkoa. Siitä puheenollen... Vilkaisin oksaani ja aurinko oli juuri luomassa säteitä sitä kohti. Oli aika lämmintä ja päätin kuivattaa loput turkistani peristeisellä tavalla. Silmänräpäys ja olin istumassa koloni edessä olevalla oksalla. Kävin siihen vatsalleni makaamaan ja siirsin katseeni reviirini vieraaseen.
"Missäs aarnikotkat muuten asuvat?" Kysäisin tältä. "Kuvittelin, että tekin asuisitte puissa tai jossain, mutta olette kai liian isoja..." Lauseen loppu hukkui haukotukseen, koska aurinko lämmitti selkääni niin mukavasti, että se sai minut uneliaaksi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 31 Maalis 2010, 16:31

Trompkin

"Miten vain." tokaisi Trom, kun toinen hylkäsi tarjouksen. Samapa se hänelle oli missä Felipa olisi. Toinen tuli ylös lammesta ja ravisteli tisensä kuivaksi, jonka jälkeen aloitti sen perusteellisesti.
"Uskon, että on mukavaa, mutta ei tuota kyllä varmaan voi kunnolla eristää." tokaisi Trom ja katsoi koloa puunrungossa. Trom koitti uudelleen siipiä, nyt ne kantoivat, hän nousi hiukan ylöspäin ja laskeutui sitten alas.
"Siipeni jaksavat taas kantaa minua." sanoi Trom ihan sivussa. Sitten hän katsoi kuinka Felipa kampesi puunoksalle makaamaan ja jäi siihen kuivattelemaan. Felipa kyysi hiukan oudon kysymyksen, toinen kysyi missä hän asui, noh eipä se mikään ihme ollut, vaikka ei aarnokotkat kyllä yleensä puussa asu, vaikka mitään yleistä paikkaa ei Trom kyllä tiennytkään.
"En tiedä mitään yleistä paikkaa asua, mutta itse asun eräässä luolassa kallioilla. Luola on aika piilossa, joten sinne ei kukaan yleensä eksy, mutta ihan turvallinen paikka asua, ainenkin kun osaa lentää." tokaisi Trom ja katsoi siihen suuntaan jossa kalliot sijaitsivat.
"Ehkä hieman outo, mutta kaikella on tapansa asua." tokaisi Trom vielä.
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Maalis 2010, 18:21

Felipa Thore

"Eikö se ole aika kylmä paikka asua?" kysyin kuvitellessani harmaan luolan kylmät ja kosteat seinät ja kuinka katosta tippuu vettä pisara kerrallaan keskellä yötä silmien väliin. Joo, minä en kestäisi sellaista. Olihan kolonikin silloin tällöin kylmä, mutta joskus minua on kohdannut sellainenkin onni, että olen löytänyt metsästä ihmisten vaatteita, joilla olen pystynyt vuoraamaan pesäni~. Oi, autuutta... Vettä valui turkistani oksalle ja selkäni alkoi olla jo aika kuiva. Kierähdin selälleni ja annoin auringon säteiden nuolla selän sijasta vatsaani.
"Kerrohan... Trompkin, niinhän?" tarkistin. "Oletko mukana tässä ihmisten ja haltioiden sodassa?" kysyin haudanvakavana. En pitänyt ollenkaan siitä, että lajitovereitani tapettiin, mutta en voinut hyväksyä vastapuolenkaan tappamista, vaikka heidän takiaan jouduin monta kymmentä vuotta värjöttelemään pesässä pelosta tärisevän heimon kanssa. Mieleeni kumpusi muisto wälderin ruumiista, jonka näin, kun olin matkalla tänne ja tassuni hipaisi metallista rengasta, joka sitoi harjani. Ehkä joskus vielä...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 21 Huhti 2010, 20:25

Trompkin

"No, onhan se välillä, mutta ei kylläkään aina. Kyn kylmyyteen tottuu, niin se on tällaiselle rauhallsiuudesta pitävälle olennolle ihana paikka asua." sanoi Trompkin ja odotti että toinen puhuisi uudelleen. Toinen tuntui kuvittelevan luolan ja millaista siellä olisi asua. No, mikäs siinä. Hän odotti tyytyväisenä ja hiljaa. Ei hän piittaisi toisen mahdollisista negatiivisista perusteluista tai jotain. Se oli hänen luola ja se oli ihana paikka, josta hän ei muuttaisi pois.
Pian toinen kysyikin Trompkinilta jotain. Trompkin katsahti toiseen, joka oli kääntynyt toiste päin.
"Ai, että olenko. Toisin hakata ihmisiä ja sen liittolaisia kuoliaaksi vaikka joka minuutti. Eli olen, haluan auttaa haltioita niiden vihollisten tappamisessa, olen löytänyt heidän luontaan lohdun aina, kun muut ovat hylänneet, enkä ole löytänyt lohtua muiden luonta.... En aikoinaan edes omalta perheeltäni." sanoi Trompkin ja kun mainitsi, se että oma perhekin aikoinaan jätti hänet ongelmien keskelle, painoi hän päänsä alas ja puristi nokkansa kiinni ja piti vihansa sisällään.
"Mutta se on mennyttä, en vain saanut heiltä apua kun sitä eniten tarvitsin, joten haluan auttaa heitä." sanoi Tromp toiselle

//Sori todella paljon, siis ihan mielettömästi että vastaaminen kesti näin turkasen pitkään, saat lopettaa pelin jos haluat, mutta lupaisin, jos voisin, että vastaan useammin.//
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Huhti 2010, 18:43

//Ei se mitään, hyvä kun vastasit ^^

Felipa Thore

Jaaha, taas niitä.... Ajattalin, kun Trompkin lopetti selityksensä ja tuntui siltä, kuin olisin oksentanut suuhuni. Olin täysin vakavoitunut ja nousin hiljaa ylös istumaan vatsaltani.
"Lohtu? Siksikö sinä kutsut sitä, että kanssaelävät vuodattavat toistensa verta tunteettomasti? Enpä taida kaivata lohtua sinulta..." sanoin nuivasti Trompkinille. Sellainen, joka tappaa surutta toisia ei voi olla hyvä tyyppi.
"Sinulta on varmaan kuollut läheisiä sodassa..." sanoin tyynesti, mutta sanojeni takana oli kylmä sävy.
"Oletko ajatellut, että kun tapat jonkun ihmisen tai heidän liittolaisensa, että heilläkin olisi perhettä ja läheisiä, jotka surisivat menetystä..." pidin pienen tauon, "Aivan samalla tavalla, kuin miten sinun läheisesi surisivat sinua, jos sinä sodassa kuolisit...?" Sen mitä olin sodasta kokenut, siinä ei ollut mitään hyvää. Tuskin tuo kananpuolikas tajuaa pointtiani. Voisi saman tien häipyä kuuseen... Täällä ei tuollaisia kaivata. Ujutin häntäni jalkani vierestä oksaa pitkin sen ympäri ja kiepahdin pääalaspäin häntäni varassa.
"En pidä sodasta..." Sanoin kylmästi. "Enkä sotilaista..." jatkoin osoittaen sanani suoraan Trompkinille. "Ihmiset ovat tappaneet monia heimolaisiani... Silti inhoan yhtä lailla haltioita, kuin heitä", tunsin kuinka katseeni ilmestyi kaykera, viiltävä kiilto, joka kohdistui kaikkiin haltioihin ja ihmisiin.
"Ja vielä yksi juttu..." tokaisin ja nostin tassuni oksaa vasten. Pieni ponkaisu ja olin Trompkinin selässä.
"Minun reviirilläni eivät tappajat juhli", sanoin joka sanan myrkkyä tihkuen, "Häivy välittömästi ennen, kuin alan ilkeäksi", jatkoin hampaat irvessä ja vilautin teräviä kynsiäni aarnikotkalle, jonka selässä seisoin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 11 Touko 2010, 15:45

//Joo sori jälleen kesto... Sanon edelleen, että koulu ja kokeet vievät aikani, en voi sille mitään. Tekemistä riittää ja kun käyn ropet läpi yleensä unohdan tämän välistä. Pahoittelen edelleen. //

Trompkin

Toinen tuntui hiostuvan siitä, kun Trom oli mukana haltioiden kanssa sodassa. Trom katsoi toista vain tyynen kysyvästi, että mitä toinen nyt alkois iinä riehua, asia ei kuulunut toiselle.
"No, kun noin suutut minun asioistani, et sitä ikinä saisikaan." tokaisi Trom kun Felipa sanoi, että ei haluaisi Trompkinilta lohtua. Huhhuh, Trom ei ymmärtänyt toista. Toinen alkoi saarnata, että oli kuulemma menetätnyt perheensä sodassa ja kun tappoi muita teki samoin muille. Hah, pitikö sitä olla puolueeton kaikkien vihaa kantava. Ei ikinä, jos Tromp saisi sen päättää.
Trom katsoi nyt tuikeana kohti toista. Toisen käyttäytyminen ei ollut mukavaa ja hän vihasi toista pikkuhiljaa. Miten toinen saattoi jaksaa kiinnostua hänen asioistaa. Noin pieneksi turhan uhkarohkea ja idiootti.
"Asiani eivät sinulle kuulu, jos ne eivät sinua miellytä, en mahda sille mitään. Perheeni ei olisi puolestani surrut, he hyläsivät minut kauan ennen kun olin yksinelämiseen edes valmis. Minä en ole syntynyt sen paremmin elänyt kultalusikka suussa! Haltioilta sain avun, ihmiset olivat vain tappaneet minut, se on syyni!" sanoi Trom ärtyneenä toiselle.

Toinen tiputtautui hänen selkäänsä ja sanoi, että hänen pitäisi hävitä SEN alueelta ennen kun kävisi ilkeäksi. Haavoja hän ei halunnut, mutta ei kyllä totellakaan toista. Toinen oli kirpun kokoinen häneen verrattuna.
"Sinun alueeltasi! Ihan sama!" huusi Trom toiselle ja nousi takatassuilleen. Tuo heillutti siipiään vimmatusti ja ravisteli yrittäen saada toista pois selästäni.
"Opit tietämään, että selkääni ei tulla ilman lupaa," sanoi Trom ja nousi ilmaan ei tasaisesti, ei todellakaan, vaan hyvin epätasaisesti, jossa jo kyydissä pysyminen vaati taitoa.

//Tilanne on aika tukala, voisin sanoa näin. //
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 12 Touko 2010, 19:17

//Siltä tosiaan vaikuttaa : D Kyllä Felipa pärjää

Felipa Thore

Säikähdin, kun Trompkim rupesi leikkimään rodeo-heppaa ja alkoi heilua ympäri ja ämpäri. Jumankauta, pysy paikallasi! Loikkasin nopeasti pois aarnikotkan selästä, sillä ei olisi ollut hirveän mukavaa paiskautua vauhkon aarnikotkan selästä maahan. Laskeuduin maahan parin metrin päähän Trompkinista ja tämä olikin sanonut jotain todella sapettavaa.
"Kultalusikka? Pah!! Luuletko, että jokainen joka arvostaa henkiä on syntynyt mainioissa oloissa?!" sähähdin Trompkinille, joka oli kohonnut ilmaan. Nyt oli sinänsä paha paikka. En ollut kaksinen taistelija, paitsi jos pääsin kiinni vastustajan okulaareihin ja ainut vahvuuteni oli nopeuteni ja se saattaisi jopa onnistua. Yritin miettiä miten saisin otuksen voitettua, mutta samalla taistelin omantunnon ja reviirini aatteita vastaan. Tyyppi rikkoi reviiriäni, joten silmät puhki, mutta vastustin sotaa. Tämähän oli kahdenhengen sota. Yhtäkkiä sain neronleimauksen. Virnistin niin, että kulmahampaani pilkottivat kierosti ja mulkoilin Trompikinia kulmieni alta.
Jännitin jalkani lihakset niin paljon, kuin pystyin, tähtäsin kohti Trompkinia ja syöksyin. Painuin suoraan parin sentin päästä ohi Trompkinin pääkopan ja laskeuduin hänen takanaan olevan puun oksalle.
"Et ikimaailmassa saa minua kiinni, senki köntys!" huusin hänelle nauraen ja läiskäytin tassullani takamusta halventavasti. Naurahdin hänelle omahyväisesti ja loikkasin kevyesti kauemmalle oksalle ja toivoin, että Trompkin tulisi perään.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 13 Touko 2010, 16:01

//En tiedä, mitä olet suunnitellut, mutta teen nyt näin, että peli ei vielä loppuisi.//

Trompkin

Trompkin tunsi kuinka toinen hyppäsi alas selästä. Hyvä, toinen tajusi. Tromp pysyi kuitenkin ilmassa, ihan vain, kun se tuntui turvallisemmalta. Tromp oli edelleen vihainen, siitä, että toinen oli suuttunut. Miten toinen saattoi suuttua tästä asiasta, joka ei kuulunut toiselle tipanvertaa.
Kun toinen hyppäsi oksalle Trompkinin päätä hipoen suuttui tuo täysin, tuo ei ajatellut mitä teki. Koska todellakin olisi ollut järkevämpää, jos tämä olisi pysynyt maassa, lähtenyt hyvän sään aikana, mutta puoliksi lintu, niin sillä on myös linnun aivot.
Tromp lähti siis perään ja nuosi hetkeksi puiden latvojen ylle. Sieltä nähtyään, missä tuo pikkupiru oli, sieltä tämä syöksähti kohti toista, tuo aikoi näyttää tuolle, että tämä ei ollut tyhmä, vaikka kyllä olikin, kun ei hillinnyt hermojaan.

//Joo, sori lyhyys, en tiennyt mitä kirjoitan, joten päätin jättää tämän näin. Pahoittelen lyhyyttä. //
Sajira
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Touko 2010, 09:41

//Teepä niin

Felipa Thore

Jes, se lähti perään~<3 Lähdin loikkimaan oksalta toiselle kauemmas pesästäni. Jos suunnitelmani onnistuu, minun ei tarvitse koskea tuohon tipuun ollenkaan! Ohitettuani useita puita vilkaisin taakseni. ..... Missä se on? Pysähdyn sille oksalle missä nyt olen ja alan tähystämään. Puiden tasolla sitä ei ainakaan näy... !? Mutta taivaalla kylläkin!! Saan juuri ja juuri väistettyä Trompkinin syöksyiskun, mutta pari karvaa menetin siinä. Hemmetti! Mokoma ottaa tosissaan!
Leikitään sitten, jos haluat. Virnistin vahingoniloisesti Trompkinille, kun tämä ei ollut osunut minuun.
"Huti tuli!<3" Nauroin, koska tiesin, että se tulisi ärsyttämään tässä tilanteessa aivan saateristi.
"Etpä saa toista tilaisuutta!" rallattelin ja tanssahtelin niin, että oksa huojui. Tein takaperin voltin takanani olevalle oksalle ja viitoin Trompkinia seuraamaan. Hippaa oli kiva leikkiä, kun tiesi, että sinua ei koskaan saataisi kiinni~ Otin loikan toiselle oksalle ja jatkoin yhä syvemmälle metsän uumeniin.
Pappis
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron