Kirjoittaja Sajira » 26 Maalis 2010, 20:00
Trompkin
"Felipa siis, olen Trompkin." sanoi Trom välittämättä toisen äänen sävystä. Kun toinen tokaisi, että ei hänenkään koossa ollut kehumista ärähti Trom äreästi. Hä'n ei halunnut koostaan puhuttavan pahaa, koska ei Trom ollut mielestään loukannut toista, niin mikä oikeus oli toisella lakaa haukkumaan. Aarnikotkat olivat kääpiöihin verrattuna isoja ja ainenkin Trom oli ylpeä koostaan, vaikka olikin iso, ei kuitenkaan könpelö, ainenkaan ilmassa.
"En tiedä mikä syy sinulla on arvostella kokoani, kun minä en ole arvostellut sinun. Tokaisin vain että olet pieni, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Joten en näe syytä, miksi sinun pitäisi arvostella ja vielä noin äkäiseen sävyyn." kysyi Trom ihmeissään, mutta vakavana. Hän halusi moitteiden jäävät siihen. Sitten toinen sanoi olevansa pitkä wälderiksi, ihan sana se Tromille oli.
"Ihan sama, en ole kiinnostunut lajisi rakenteesta, välitän vain siitä mitä tunnen ja näen. Eli en välitä kuinka pitkä olet, ihan sama." sanoi Trom nopeaan ja välinpitämättömään sävyyn.
Mutta sitten se hävyttömyys vasta tulikin. Oliko tämä toisen aluetta, kuinka sietämätöntä. Toinen luuli olevansa joku läänin herra. Hah... Uskon, että haltioilla on täällä suurempi vaikutus, kuin tuolla.... Tuolla parrattomalla kääpiöllä, joka käyttäytyy kuin orava.
"Ihan tosi, noh, syyni on se, että olen lentänyt koko yön päästäkseni puolueettomien kaukaisilta alueilta takaisin haltioiden alueelle ja en yksin kertaisesti jaksanut enää lentää, kun aurinko oli sarastamassa idässä. Oli pakko laskeutua lepäämään, koska jos olisin jatkanut, olisin tapattanut itseni.... Joko puiden oksiin tai johonkin muuhun yhtä inhottavaa. Mutta toivon, että pääsemme sopuun." sanoi Trom toiselle välillä ärtyneesti, välillä tyynesti. Hän ei halunnut tuosta vihollista, joten oli parasta käyttäytyä tyynesti, kuin aarnikotkamaisen hyökkäävästi.
"En halua riitaa, joten en myöskää aio riidellä kanssasi. Ja ennen kun pääsen taas lentämään, niin minun pitää viettää aikaani jotenkin. Vaikka siihen, että jaksan jälleen lentää, ei mene kauan. Pieni hetki vain." sanoi Trompkin toiselle ja koitti jälleen siipiään. Ne kantoivat nyt jo paremmin. Pian hän jaksaisi lentää.