Kesän lämpö. [sov.]

[Dogster]

Nithron

Vihdoinkin! Vihdoinkin Nitto oli päässyt ulos armaan ratsunsa kanssa! Tai no armas ja armas... musta hepo, joka luimisteli korviansa välistä. Nithron ei näyttänyt yhtään pelkoa, mutta se taisi ollakkin hevonen, joka pelkäsi. Leveä haukotus pääsi Nithronin huulilta, samalla kun pieni apina kiipesi hänen olkapäällensä.
"Hei Miko. Kaunis ilma, eikö?", tyttö puheli armaalle ystävällensä, joka säksätti vastaan, ja otti taas kiinni hatun kahdesta valkoisesta sulasta.
"Miko, irti niistä.", Nithron sanoi apinalle, pienen hymyn kanssa. Apina totteli, ja sen sijaan asettui osittain kyyrymakuulle tuon olkapäälle, katsoen hevosen harjaa. Kohta se kiipesi takaisin taskuun, ja Nithron virnisti. Ei mitään mielenkiintoista siis... Niitty avautui suoraan eteen, ja Nithron jarrutti ratsunsa siihen.
"Kuuleppas Barthemelow, mitäs sanot jos annan sinun vähän ruohostaa tässä?", haltia kysäisi hevoselta, ja laskeutui alas sen satulasta. Tyttö vielä sitoi tuon päitset puuhun kiinni, ja istahti sitten itsekkin pehmeälle nurmelle. Miko kiipesi taas taskusta leikkimään pienten ötököden kanssa, se juoksi yhden kiinni, nappasi, ja päästi taas lentoon. Nithron hymyili ystävänsä touhuille, ja huokaisi syvään, nauttien ainoastaan kesän lämmöstä ja kiireettömyydestä...

[[Tänne näin Shiri o/ ]]

[Shiri]

//Tänne tulen. ^_^b//

Eleha kulki metsässä, ja silloin tällöin hänen kasvoilleen siivilöityi lehvien välistä auringon valolaikkuja. Nuori neito malttoi tuskin odottaa että pääsisi kauniille metsäaukealle rauhoittumaan ja vain oleilemaan. Tekemättä mitään. Hän toivoi että voisi käyttää kevyempää mekkoa, sellaista mitä kaikki muut kylän tytöt käyttivät tällaisilla säillä, mutta Eleha ei halunnut näyttää muille ihoaan. Hänen tuli hieman kuuma, ja hän vaihtoi punotun korin kädestä toiseen. Korissa oli liina jonka hän voisi levittää alustakseen, vettä ja hieman leipää ja juustoa evääksi. Korin rispaantunut reuna tuppasi takertumaan hänen luonnonvillakankaiseen mekkoonsa, jonka hihat hän oli käärinyt kyynerpäihin. Eleha oli onnellinen että oli tullut laittaneensa hiuksensa letille. Tällä säällä ne olisivat aukinaisina vain tehneet hänen olonsa tukalammaksi.

Eleha saapui aukealle, ja hänen valoisa katseensa tummeni hetkessä kun hän näki ettei ollut aukiolla yksin. Vaikka välimatkaa oli rutkalti, hän erotti haltian hevosensa kanssa. Eleha pysyi paikallaan kuin patsas harkiten vakavasti lähtöä takaisin kylään, ja katui ettei ollut ottanut joustaan tai edes puukkoa mukaan.

[Dogster]

Nithron

Nithron aloitti iloisen viheltelyn, ja sulki silmänsä. Kohta hevonen, Barthemelow, hirnahti matalasti, ja Miko päästi pitkän säksätyksen. Haltian katse meni samantein siihen suuntaan, jossa huomasi epätavallista liikettä, ja kalpeni. Ei hitto, ihminen. Nyt se kiljuisi, juoksisi kylään, hakisi sotilaat, ja Nitto olisi pahemman asteen pulassa. Ja mikä vielä kivempaa, Miko lähti juoksemaan pitkin nurmikkoa tuota ihmistä kohden.
"MIKO!"
Haltian huoli oli rajaton. Mitä tuo ihminen tekisi hänen armaalle ystävällensä, jos se menisi liian lähelle? Nithron ponnahti jaloilleen, ja alkoi juoksemaan kyyryssä pienen apinansa perässä. "Miko kiltti, tule takaisin!", tyttö huusi hädissään, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman normaalina, eli niin ettei häntä tunnistaisi naiseksi. Mutta apina teki näitä pitkiä hyppyjään, ja Nithrin yritti syöksyloikata ottamaan sen kiinni, mutta kompastui ja oli kohta rähmällään maassa. Miko sen sijaan oli kohta naisen jalkojen juuressa, nykien tuota hameesta. Kaipa tuo halusi vaalean naisen mukaansa...
"Miko, takaisin, nyt. Ei me voida ottaa häntä mukaan, tule nyt.", Nitto maanitteli, ja ojensi kättää uudestaan pienen pientä apinaa kohden, ollen yhä kyyryssä, toinen polvi maassa.

[Shiri]

Eleha ei ollut kuullut ärsyttävämpää melodiaa kuin sen mitä haltia vihelteli. Siellä se istui, ei huolta maailmasta... Kuin mikään ei olisi vialla.
Vai oliko? Vihellys loppui kun haltian pää käänähti Elehan suuntaan. Se huusi jotain... mitä?
Pian Eleha huomasi jonkin liikkuvan nopeasti häntä kohden ruohikossa, ja astui askeleen taaksepäin. Haltiakin syöksyi kovaa vauhtia häntä kohden. Mikä hitto se oli? Haltia yritti syöksyä sen kimppuun mutta kaatui vain rähmälleen ketoon. Ja jokin nyki Elehan mekon helmaa. Hän käänsi katseen nilkkoihinsa.
"Yäh!" Tyttö puuskahti ja kiskaisi helmansa irti jonkin pienen karvaisen hyppysistä. Hän yritti työntää sitä jalallaan kauemmas... Mikä ihme se oli?

Eleha käänsi katseensa taas haltiaan vilkuillen aina välillä karvaista jotakin. Haltia yritti maanitella olentoa takaisin luokseen.
"Sinunko tämä on?" Eleha kysyi. "Käytätkö tätä naistenmetsästykseen tai jotain?" Eleha nykäisi helmojaan hieman ylemmäs olennon ulottuvilta. Jotkut naiset saattoivat pitää tuollaista söpönä... Muttei Eleha.
"Säälittävää," hän mulkaisi haltiaa.

[Dogster]

Nithron

Nithron punastui harmista, kun tuo melko hailakka nainen ei pitänyt Mikosta, ja haukkui hänet vielä naisten metsästäjäksi.
"Minähän naista tarvitse!", tuo puuskahti, ja katsoi sitten huolissaan pientä apinaansa, joka oli aivan sydän syrjällään toisen tökkäisyn takia.
"Miko, kiltti, tule tänne. Käydään vaikka rannalla etsimässä sinulle kiva valkoinen kivi, kunhan nyt tulet sieltä.", hän edelleen maanitteli, ja pieni apina säksätti nopeasti vastaukseksi. Totteli kuitenkin, ja kohta Nithron saikin karvaisen ystävänsä olkapäälleen. Tyttö painoi tuon selkää hieman, varmistaen että se oli yhä siinä.
"Tuhma... Enkö ole kieltänyt sinua karkaamasta tuolla tavalla? Ties vaikka tuo... tuo.... ihminen olisi tallanut sinut, kun kerta eivät ole yhtä eläinystävällisiä.", blondi puheli apinalleen, ja nosti tuon sitten ilmaan niin että pystyi tarkistamaan, ettei pienessä ruskeassa apinassa ollut jälkiä. Hevonen hirnahti taas, ja tyttö vilkaisi ratsuansa. Se kuopi maata, taisi haistaa ihmisen. Haltia kääntyi katsomaan toista vihaisesti, tai oikeammin kiukkuisesti.
"Kävelet keskelle metsää, haukut haltiaa säälittäväksi, eikä sinulla ole edes asetta tai miestä mukana. Jos joku tässä on säälittävä, se olet sinä, luuletko että kauneutesi pelastaa sinut tästäkin vain koska satun olemaan mies?", tuo kysyi, ja syytti toista tuon pinnalisuudesta. Ihan kuin jokainen mies oli iskemässä jokaista kaunista naista.
"Etkä edes ole tyyppiäni. Olet liian pitkäkin vielä.", tuo vielä ilmoitti, nostaen leukaansa. Olihan toinen kaunis, ja se sai Nithronin mielen vielä pahemmaksi, tuo oli ihminen, hän haltia, ja haltiathan oli se kauniimpi osapuoli! Ja KYLLÄ, Nitto yhä luuli olevansa liian ruma. Tämä ei tosiaankaan auttanut... Onneksi sentäs pystyi puhumaan takaisin.

[[Oho, Nithron vähän suuttu. ]]

[Shiri]

Eleha katseli tyynen vihamielisesti kun vaalea haltia sai viimeinkin houkuteltua ötökkänsä luokseen. Hän kohotti toista kulmaansa haltian lepertelyille. Kyllä hän piti eläimistä. Mutta jos tuo ihme olio kerta tuli itse hänen helmoihinsa pyörimään, ja oli vielä haltian... mitä toinen oli oikein odottanut? Ihastunutta kikatusta?

Elehan ilme synkkeni kun haltia alkoi sättiä häntä päin naamaa järjettömyyksillään.
"Haukun sinua säälittäväksi sillä et pysty pitämään elukkaasi kurissa. Kävelin keskelle metsää, kuten sinäkin, joten mikä siinä muka on säälittävää? Ja mihinkä minä miestä tarvitsisin, kun eivät ne osaa edes puolikasta huushollia pitää pystyssä? Ja aseet-" Eleha tähtäsi ja heitti korinsa kohti haltian nivusia- "ovat yliarvostettuja.
"Mitä tulee kauneuteen," Eleha kihisi kiukusta. "...Haltialle en lirkuttelisi, en sitten mistään hinnasta, en edes hengestäni! Ja vielä kehtaat pilkata minua kauniiksi, mihin on ihmisestä haltian rinnalla?"
Eleha toivoi että hänellä olisi ollut veitsi mukanaan, mutta korin onneton sisältö lojui haltian ympärillä hyödyttömänä. Jos hän käyttäisi edes hiusneulaa... Hän kaivaisi haltialta silmät päästä ja näyttäisi niille millainen ero hänen ja haltian välillä oli.

[Dogster]

Nithron

Nithronin pää nytkähti hieman, ja tuijotti yhtä vihamielisesti takaisin, mitä tuo häntä.
"Miko on harmiton pieni apina, joka vain hullaantuu jos näkee valkoisia asioita. Oma on vikasi jos pelkäät pientä karvapalloa, joka vain ihastui hameesi väriin.", haltia sihisi takaisin, samalla kun tämä samainen apina nyki Nithronin hatun sulkia taas.
"Ja se on sinänsä säälittävää siksi, koska minä olen haltia, sotilas, ja tietääkseni haltiat eivät ammu omiansa-", tyttö joutui loukkaamaan korin tieltä.
'luojan kiitos olen nopea enkä mies, tuo olisi voinut sattua.', hän ajatteli nopeasti, ja katsoi toista sitten kopeasti. Leuka nousi ylös, ja kädet nousivat puuskassa rintakehälle. "Oliko tuo parastasi? Voisin potkaista leukasi irti sievästä pienestä päästäsi yhdellä liikkeellä, onneksesi olen niitä henkilöitä, joista heikompien kiusaaminen ei ole hauskaa. Ja kyllä, olet jopa haltiaan verrattuna ihan nätti tyttö, ja minuakin paremman-", tyttö jatkoi puhumistaan, kunnes tajusi että oli livauttamassa tarjoin varjeltun salaisuutensa toiselle, ja nielaisi nopeasti.
"Olet kyllä siskoani nätimpi.", tuo lopulta korjasi, ja kääntyi sitten selkä tuohon päin.
"Palaa kotiisi ennenkuin jäät kiinni. Näin nopeasti katsottuna, olet vaaraton, ja ilmeisesti myös hyödytön, joten en ala raahaamaan sinua kylään tai mitään. Joten palaa takaisin ennenkuin tähän tulee sellainen haltia, jonka mielestä asia on toisinpäin.", hän sanoi samalla kun lähti kävelemään. Miko päästi muutaman lyhyen, hätäisen äänähdyksen, ja Nitto katsoi tuota ihmeissään.
"No mikä sinulle nyt tuli höpsö? Me mennään nyt sinne rannalle etsimään se kivesi, ja sitten viedään hepo takaisin kotiin. Minä en jää sellaiseen seuraan joka katsoo minua kieroon.", tyttö puhui apinallensa, joka alkoi taas pomppimaan, ja nykimään omistajansa kaulusta. "Äh, nyt riitti. Taskuun siitä.", haltia osoitti tunikkansa taskua, ja Miko teki niinkuin käsketty, vaikka tuo yhä päästi hätäisen säkstäyksen vähän väliä. Haltia käveli hevosensa luo, joka myöskin kuopi jalallaan maata, ja hirnui matalasti. 'olettepa te vauhkoina... kai te vaistositte meidän sanasodan tai jotain. No se ei ole minun vikani, jos tuo ihmisenkuvatus on liian ahdasmielinen tajutakseen, etten olisi tullut hänen lähellekkään, ellei Miko olisi hullaantunut. Mitä pahaa minäkin muka olen tehnyt?', tuo ajatteli samalla kun silitteli Barthemelowin niskaa ja tuon pitkiä harjaksia.

[Shiri]

Apina? Eleha tuijotti pientä karvamöykkyä. Eikös ne ole isompia? Toisaalta haltija oli sellainen tollo että ottaisi vaikka rotan lemmikikseen ja sanoisi sitä kissanpojaksi.
Eleha katseli kulma koholla haltijan uhoamista.
"Ihan kuin muka pystyisit. Tuollainen tollo," tyttö puuskahti.

Minuakin paremman...? Olet kyllä siskoani nätimpi? Eleha siristeli silmiään ja tuijotti haltijaa. Mitä...
"Ihme diiva" hän sanoi ääneen. Että haltijat sitten olivat turhamaisiakin vielä.

Eleha katsoi typeränä hetken haltijan perään.
"Hei... hei!"
Tyttö alkoi kävellä nopeasti haltijan perässä, joka suuntasi hevoselleen.
"Jos kuvittelet että minä lähden täältä mihinkään... Älä unissasikaan kuvittele että tekisin mitään mitä sinä käskisit!" Neito marssi vihaisena haltijan takana.
"Te kuvittelette olevanne niin suuria, te haltijat, te- Te tulette kun lystäätte ja tapatte ketkä haluatte, kidutatte ja murhaatte, ettekä välitä kuka joutuu hautaamaan veljensä, kuka joutuu hautaamaan lapsensa, minä hautasin vanhempani teidän takianne!" Jos hänellä vain olisi veitsi. "Minä hautasin perheeni! Saastat! Ja sinä tulet ja sanot että mene pois, mutta ei, minähän en mene! Mene sinä saasta ja hae ystäväsi, sillä minä en sinua pelkää! Minä tapan teidät kaikki, murhaajat! Te ette tapa enää ketään minun edessäni!" Eleha harppoi haltijan kiinni ja tyrkkäsi tätä raivoissaan selkään.

[Dogster]

Nithron

Nithron vain kuunteli toisen uhon ja haukut, tuon syyttäessä haltioita kaikesta mitä oli sattunut. Idiootti, luuliko tuo että kaikki haltiat olivat tuollaisia? Tai että ihmiset eivät tehneet samaa? Nithron vain kuunteli tuon syytökset, ja lopulta käännähti ympäri, kun tuo tyrkkäsi häntä… tuo vaan ei tyrkännyt selkää, vaan ihan väärää paikkaa.
”HEI!”, tyttö huudahti harmista, samalla kun tipahti takamukselleen. Käsi kävi hieraisemassa alaselkää.
”Sinun etuasi tässä ajattelen! Jos jäät tänne, kuolet. Enkä aio ottaa viattoman kuolemaa omalle kontolleni, aivan sama mitä muut ajattelevat! Olen joutunut katsomaan kuinka ystäväni kaatuvat edessäni, ja joutunut todistamaan kuinka halpamaisia ihmiset ovat, ja silti minä tässä uhraan takamustani sellaisen kiitämättömän HEMPUKAN takia, joka ei edes osaa apinaa tunnistaa rotasta!”, Nithron karjui toiselle takaisin, ja veti sitten syvään henkeä. Barthemelow hirnui taas kovaan ääneen, ja Nithron ponkaisi jaloilleen, silitellen hevosen kaulaa rauhoittavasti.
”Shh, shh, ei hätää, ei tuo vahingoita sinua… Barthemelowin isäntä oli ennen ihminen… Joka ei osannut kunnioittaa eläimiä. Sen sijaan hän kävi pienen haltiaperheen kimppuun tämän hevosen kanssa, välittämättä lainkaan sattuisiko hevoseen. Kävi niin että tämä ori taittoi jalkansa, ja omistajansa karkasi jalan surmatyön jälkeen. Sen jälkeen se on ollut ihan säikkynä ihmisten lähellä.”, Nithron selitti omituisen vaisusti, samalla kun silitteli hevosen kaulaa, ja yritti saada sen rauhoittumaan. Hän oli varmaan nyt pilannut valepukunsa… Hitto. Nithron yritti saada omankin sydämensä lopettamaan takomasta niin lujaa, että voisi keksiä miten saisi suostuteltua neidon pois täältä. Täällä oli aivan liian vaarallista ihmiselle.
”Uhoa minkä jaksat… Kuulen jo äänestäsi että et ole tosissasi kuin viimeisen suhteen. Et ole murhaaja, sen näkee silmistä.”

[[Whoou, kissatappelu >8D ]]