Matkalla kohti tuntematonta

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Matkalla kohti tuntematonta

ViestiKirjoittaja Dark » 17 Elo 2010, 20:07

Kharnakhan
****

Lohikäärme lepäsi lammen luona. Hän oli laskenut kaikki vähäiset tavaransa lammen rantakivelle, taitellut siististi vaatteensa, joiden alle oli piilottanut punaisen samettipussukan, jossa hän kantoi pientä ja vaatimatonta jalokivikokoelmaansa. Suuri kahdenkädenmiekka lepäsi maassa huotrassaan kiven vieressä. Mies itse oli täysin alasti, sillä hyvin harvat uivat vaatteet päällä, ja nuo olivat hänen ainoat vaatteensa, joita hän ei halunnut likastaa tai kastaa, sillä muuten joutuisi odottamaan niitten kuivumista hyvän tovin. Tosin kyseiset vaatteet eivät olleet enää kovinkaan kummoisessa kunnossa, ja vaikka hän olikin luolaan sulkeutuessaan lukinnut ne rautaiseen säilytysarkkuun, olivat ajan luiset sormet riipineet muutaman langan jos toisenkin ja haperoittaneet kankaan vain murto-osaan entisestä loistostaan.

Vaikka Kharnakhánin hallitsema elementti oli tuli, hän piti kylpemisestä. Kuka tahansa pitäisi kylpemisestä tuhannen vuoden horroksen jälkeen, jolloin monen vuosituhannen pölyt olivat jo ehtineet pinttyä häneen kuin lapsen likaiset sormenjäljet hopealusikkaan. Se oli harvinaisen puhdistavaa. Hän oli sattumalta löytänyt suopayrttiä, jonka muisteli toimivan saippuan tavoin, kun kasvia tarpeeksi hankasi kiveä vasten. Niin hänen vaimonsa -rauha tuon sielulle- oli aina pessyt pyykkiä. Ei se ehkä toiminut aivan niinkuin hän muisteli, mutta tarpeeksi itseään hentoisella vaahdolla hangattuaan ja huuhdeltuaan kehonsa kunnolla olonsa oli puhtaampi kuin pitkiin aikoihin.

Mies jäi kellumaan selälleen veteen, kohottaen katseensa kohti taivasta. Oliko taivas aina ollut tuon näköinen, vai oliko se muuttunut niinä vuosina, joina hän oli ollut lukittautuneena luolassaan? Tuskinpa sentään. Kharnakhán mietti, mitä kaikkea oli ehtinytkään tapahtua sinä aikana, kun hän oli ollut tietämättömänä maailman asioista. Olikohan ollut sotia? Kuinka monta kuningasta oli vaihtunut? Mies muisteli, että hän oli syntynyt aikana, jolloin ihmiset olivat melko uusia tässä maassa, vanhempansa olivat kertoneet tarinoita ajoista, jolloin maa oli vielä ollut lohikäärmeiden omaa. Ja silloin siitä ei ollut kulunut kuin muutama sataa vuotta, ei edes yhtä lohikäärmeen ikää. Olivatko ihmiset ja haltiat jatkaneet eloaan rauhassa, sovussa luonnon kanssa? Hän ei ollut tavannut vielä ketään tällä matkallaan, jolta olisi kysynyt asioita ja saanut täytettyä vuosituhannen mittaisen sivistystyhjiön.

Tavallaan Kharnakánia myös pelotti. Oli niin paljon asioita, joita hän ei tiennyt... Äkkiä mies havahtui epämiellyttävään tunteeseen, kuullessaan rasahduksen, ja suoristautui, jääden polkemaan vettä paikalleen, sillä jalkansa eivät ihmismuodossaan ylettäneet tämän lammen pohjaan, ei näin syvällä. Mikä se oli? Jänis, kenties? Tai jokin muu metsäneläin? Mies kurtisti kulmiaan ja jäi kuuntelemaan, mutta kun mitään ei pitkään aikaan kuulunut, sukelsi hän veden alle, uiden voimakkain vedoin kohti rantaa, vaatteidensa luo. Kharnakhán oli hyvä uimaan, mutta oli hänenkin noustava pintaan välillä haukkaamaan happea. Ei tässä mitään maailmanennätystä sentään yritetty. Varmaankin äänen aiheuttaja oli vain ollut jokin eläin. Sentään jokin oli ennallaan, jos jäniksetkin hieman rapistelivat.


[Toivottavasti kelpaa, anteeksi pitkä höpötyspöpötyspohdpohd -aloitus >_>']
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Elo 2010, 23:50

Oksat kauniisti väisteltiin nopeassa juoksun tahdissa. Kieli roikkui pitkänä suopielestä ulos. Valkoinen kimallus lehatteli kauniisti auringon sädeiden alla. Valkoisen vieressä välähteli ruskettava sävyinen pienesti kultaisen hohtoinen auringon säteidein alla. Kahden suden temmelystä sai varoa, kun kovaa vauhtia ja menoa oli. Vauhti oli kova, mutta he osasivat olla hiljaisilla käpälilläänsä äänettöminä metässä.
Juoksu kisa vei heidät metsän aukeaan ja samassa heidän vauhti lakkasi olemattomiin. Kaksi sutta katsoi paikoilleen vedessä olevaa uiskentelijaa. Ruskea susi näykkäsi valkoista sutta kaulaan, että lähetään, mutta valkoinen susi asteli eteen päin missä samassa astui oksan päälle. Oksan rasahdus sai ruskean suden juoksemaan takaisin metsään henkensä edestä. Ruskea uros susi oli arempi jalkainen, kuin sisarensa valkoturkki susi. Susi asteli ja katseli ruskeilla silmilläänsä vedestä juoksijaa. Se oli hupaisan näköistä.
Pitkässä ruohikossa oli suojaisaa valkoturkkiselle, vaikka sitä ei uskoisi aluksi. Aurinko paistoin, kuin olisi usva länti taivaan ja heinän risteyksessä. Susi asteli olemattomasti veden pintaa, että uskaltaisiko juoda vettä laisinkaan. Todella lähellä veden pintaa sai nähdä kauniin valkoisen suden läähättämässä kuumuudesta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 18 Elo 2010, 10:56

Kharnakhán
***

Kun mies nousi uudelleen pintaan, hänen jalkansa osuivat jo pohjaan. Hän pyyhkäisi vettä pois kasvoiltaan, kohottaen katseensa, kun tunsi, että joku tarkkaili häntä. Aluksi hän ei huomannut mitään erikoista, mutta kun katsoi tarkemmin, saattoi hän tummillä silmillään erottaa ruohikon kätköissä välähdyksen valkoista. Ja kun tarkkaan kuunteli, myös hentoa läähätystä.
Kharnakhán hymähti vain. Jokin koirako se siellä? Tosin he olivat metsässä, joten luultavammin se oli susi. Tai eihän sitä toisaalta koskaan tiennyt, millaisia erilaisia olentoja oli tuhannen vuoden aikana ehtinyt tähän maailmaan pesiytyä. Hän ei kuitenkaan ollut huolissaan, sillä olento, mikä se sitten olikin, ei vaikuttanut erityisen agressiiviselta, sillä muuten se olisi jo varmastikin hyökännyt hänen kimppuunsa.
Mies ui rannemmas ja viimein kahlasi pois vedestä, sen kummempia ujostelematta. Pyyhettä hänellä ei ollut, mutta kauaa siinä ei menisi kun aurinko ja leppeä tuuli olisivat kuivattaneet ihon märästä enää nihkeäksi, joten hän voisi hyvin pukea silloin vaatteet päälleen.
Pienesti vihellellen mies asteli tavaroidensa luo, tarkistaen, että kaikki oli tallella. Hän ei tuntenut mitään suurempaa tarvetta pukea vaatteita päälleen heti, sillä eihän tässä lähellä ollut ketään, joka voisi kenties pahastua hänen patsasteluaan pelkässä synnyinasussaan.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Elo 2010, 20:37

Heinikon suojassa hetken aikaa susi katseli vedessä olijaa. Olija näytti hyvin vaarattomaksi, mutta kaikki olennot ovat yllättävän vaarallisia tietyissä tilanteissa. Muutenkin tässä ajassa susi oli oppinut olemaan varovainen joka sekuntti. Jotka eivät osanneet olla varovaisia ovat joutuneet ruaksi jollekkin. Rohkena ja uteliaana valkoinen susi asteli lähemmäksi otuksen tavaroiden luokse ja nappasi napostelemaan herkkuja jos löytyisi. Suun mukana tuli myös esine minkä hän vikkelästi luikahti heinien sekaan ennen, kuin niiden omistaja tuli ylös. Pieni kuopa ja esine sinne ja multa päälle. Sitten vikkelästi ja äänettömästi ravattiin lammen toiselle puolelle juomaan vettä. Yhden kiulauksen susi otti vettä ennen, kuin seisoi tassut puoli vedessä ylvään näköisenä. Asenne oli hyvin ylväs mikä sai suden näyttämään kauniimmalta. Ruskeat silmät kääntyivät katsomaan naulintuneena toista. Pieni äänähdys tuli sudesta, kuin olisi naurannut toisen alastomuudesta. Olihan hän itsekkin alasti, mutta turkki oli sinäänsä hänen takkin. Äänähdys kertoi sen myös, että ymmärtäisi jotain ihmis/haltia ajattelua.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 18 Elo 2010, 22:08

Kharnakhán
****

Mies kurtisti kulmiaan. Missä oli hänen jalokivipussinsa? Vasta äskenhän se oli ollut tässä ja aivan varmasti hän oli sen laittanut tarkoin suojaan. Kharnakhán tutki tavaransa uudelleen, muttei löytänyt pussia. Kummallista. Hänen kallis jalokivikokoelmansa. Mittaamaton niin rahassa, mutta ennenkaikkea tunnearvossa.
Hän havahtui mietinnöistään, kun kuuli äännähdyksen vastarannalta. Mies kohotti katseensa, kallistaen päätään aavistuksen, kun näki suden, joka näytti melkoisen ylevältä luontokappaleelta.
"Hmm? Ai tiedät sinä jotain asiasta?"
Kharnak hymähti, jutustellen, vaikkei uskonutkaan, että eläin häntä ymmärsi.
"Jalokivipussini on kadonnut. Et kai vain ole vienyt sitä, Susihukkanen?"
Hän puheli lähinnä omaksi huvikseen, kun etsi läpi kaikki tavaransa jo viidennen kerran. Ei auttanut, pussi oli ja pysyi kadoksissa. Kharnakhán huokaisi, vetäen housut jalkaansa, toivoen pukiessaan löytävänsä pussin, ehkä se oli luikahtanut jonnekin vuoren väliin tai tippunut saappaaseen.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Elo 2010, 14:58

Susi naurahteli kunnolla mielissäänsä kuulessaan toisen otuksen sanat.
Tietenkin minä tiedän, koska minä piilotin sinulta. Susi sanoi omassa mielessäänsä hyvin iloisen sävyisenä.
Sanojen perään hän naurahteli parisen keraa mielessäänsä. Katseesta ei näkynyt laisinkaan sitä, että hän todellakin nautti tästä tilanteesta. Huvittuneena susi laski päänsä juomakseen, mutta ei ollut jano. Toista oli hänen mielessä, mutta sitä ennen hänen täytyi miettiä, kuinka tekisi. Loppujen lopuksi ei hän halunnut kuitenkin mitään ongelmia, mutta miten hän tekisi ettei tulisi ongelmia? Miehen tauhut olivat niin hassut, että suden täytyi astella lammen reunalta toisen luokse uteliaana. Varovasti musta nenä alkoi niiskua miehen paitaa ja välillä katsoi miestä. Vatovaisesti täytyi olla. Pienikin ääni tai narina susi loikkasi kauemmaksi. Yhteen ääneen hän säikkyi ja paidan nuuskiminen jäi kesken. Sen sijaan paita joutui hänen kaulalle roikkumaan ja yksi hiha oli pujahtanut etujalkaansa. Se sai suden säikkymään enemmän ja nyt hän halusi paidan pois niin nopeasti, kuin voi. Sutta ei yhtään haittaa, jos paita saa tahroja.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 19 Elo 2010, 22:19

Kharnakhán
**

Mies katsoi, kuinka susi tuli lähemmäs. Olipas se utelias luontokappale... Mutta ei hän sitä hennonnut poiskaan ajaa, joten niin Kharnakhán antoi eläimen olla, kunhan ei hänen kimppuunsa hyökännyt. Hän jatkoi pukeutumistaan, mutta äkkinäiseen tapahtumaketjuun hän ei voinut vaikuttaa.
"Hei, hei, älä riuhdo!"
Hän yritti rauhoitella eläintä, kun se rupesi tempomaan sotkeutuessaan paitaan, mutta miehellä itselläänkin oli täysi työ saada kiskottua toinen saapas jalkaansa ja yrittää päästä pelastamaan paitaansa. Kharnakhán kuitenkin tiesi sen olevan liian myöhäistä, kun kuuli inhottavan ritisevän äänen, joka aiheutui repeämisestä. Ei vanha hauras kangas kestänyt tuollaista käsittelyä, ja mies vain huokasi, eikä edes enää yrittänyt pelastaa paitaansa tuolta eläimeltä.
"No, kai se pukee sinua paremmin..."
Hän huokaisi, katsellen koko sotkua, vieden kädet lanteilleen.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 21 Elo 2010, 14:00

Se ei ollut yllättävää, kun susi oli päästänyt yhden miehen lähelleensä. Edellisellä kerralla yksi oli päässyt pitämään häntä sylissäänsä. Nyt susi antoi toisen tulla yritämään ottamaan likastuneen paidan pois yltäänsä. Aluksi paita oli ihan jees, mutta nyt se oli hirvittävän ärsyttävä ja epämukava karvojen päällä. Pienesti susi maltoi olla paikoillaan, kun mies rauhoitteli sanomisellaan. Se ääni oli hyvin kummallisen tuttu ääni mitä aijemmin oli kuullut. Korvat pystyssä pää pienesti kallellaan susi jäi katsomaan miestä, kuin patsas. Ääni ei ollut sen kenenkä hän ajatteli olevan, mutta se oli niin lähellä. Mies oli ihan erilainen ja eikä muistuttanut lähellekkään sitä miestä, jota tuon miehen ääni muistutti. Susi oli varma myö siitä, että ne eivät olleet sukulaisia, koska ulkonäössä ei ollut mitään samankaltaisuutta.
Patsas olemus kokonaan kaikkoi, kun kuulii äänen mikä tuli mieheltä. Sinä vaiheessa toinen hiha oli ehtinyt tippumaan käpälän alle jatoinen juureen kiinni. Säpäshtyään ja liikkuessa, kummatkin hihat repeytyivät saumoistaan ja jäi maahan. Nyt suden päällä oli likainen valkoinen liivipaita yllään mikä sai suden ihmettymään. Susi katsoi asua ja sai huomata, kuin hänellä olisi mies päinen paita missä ei ollut enään hihoja. Kaula oli kaaressa, että susi pystyi näkemään uutta asuaansa ja kuulessaan miehen äänen kääntyi katse sinne. Suden katse oli hyvin pahoitteleva tästä paidasta. Varovasti susi nappasi repeytyneet hihat ja asteli tuomaa ne miehen lopuissa olevien kamojen päälle. Vietyään hän saisi uudestaan yrittää saada hihatonta paitaa yltäänsä. Aluksi hyppeliltään yritti, mutta ei tulosta. Siinä samassa alistuvaisesti susi asteli miehen eteen ja oli valmis ottaa miehen apua paidan ottamisesta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 21 Elo 2010, 21:01

Kharnakhán
**

Mies katseli sutta, kun se hänen yllätyksekseen otti hihat suuhunsa ja vei hänen tavaroidensa luo. Ehkä susi todellakin oli hieman viisaampi kuin normaalit eläimet. Ei sitä tiennyt, mutta tuo teko ainakin osoitti jonkinlaista ymmärrystä.
"Ai, haluatko sen pois?"
Hän kysyi, kallistaen päätään hieman. Kharnakhán ojensi varovasti kätensä, peläten ehkä hieman, että eläin purisi häntä. Mies tarttui paitaan ja hyvin hellävarain riisui paidan sen päältä, katsellen hapertunutta kangasta aavistuksen surumielisesti. Se oli ollut hänen lempipaitansa, hänen vaimonsa valitsema. Juuri sen takia paita oli ollut erityinen, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, ettei kangas monen sadan vuoden säilytyksen jälkeen kestäisi mitä tahansa. Mies tutkaili kangasta, kunnes huokaisi ja laski tavarakasansa päällimmäiseksi sen, mitä paidasta oli jäljellä.
"Kiitos vain, Susihukkanen... Sinun lienee nyt parasta lähteä takaisin kotiin tovereidesi luo. Varmasti sinulla on jo puoliso ja ehkä jopa pentujakin."
Mies puheli, vaikkei vieläkään olettanut, että susi ymmärtäisi häntä. Kharnakhán päätti jatkaa matkaa, mutta kenties tällä kertaa lentäen. Ihmisenä oli niin vaivalloista kävellä ja myönnettäköön, että hän piti enemmän lohikäärmemuodostaan, vaikka se kokonsa puolesta välillä olikin liian iso ja maassa (muualla paitsi vuorilla) varsin kömpelö.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 21 Elo 2010, 21:35

Jännittyneenä susi oli paikoillaan, kun kangasta aloitettiin ottamaan pois hänen yltäänsä. Vapaasti antoi hänen tassuaankin siirellä, että jalkansa saataisiin pois hänen yltäänsä. Saatuaan kangas pois yltäänsä sai susi iloisuuden reaktion. Ensimmäiseksi oli pakko hieroata itsensä maahan, koska hirveä tunne oli suden yllään vaatekappaleen ansiosta. Iloisuuden mutruja tuli sudesta äänähtelien. Saatuaan itsensä mudan likaiseksi asteli susi takaisin miehen eteen ja toisinaan myös hyppäsi miehen syliin, että sai nuolaistua miehen naamaa. Se oli kiitoksena sudelta miehen avusta saamaan paita pois yltäänsä. Sitten susi meni läähättämään miehen vierelle. Kuulessaan mitä mies oli sanonnut sai pää kääntymään. Katse oli erittäin tuima ja kiroileva. Luuletko tosissasi, että tässä iässä olisi miestä ja ehtinyt saada edes penkikoita. Hah! Susi sanoi mielessään miehen sanoille.
Se olisi mukavaa, jos oli mies, mutta mahdoton hänen asemassaansa saada miestä. Ennen kaikkea mistä voisi hankia edes miestä, koska hän ei tuntenut omaa kaltaista rotua urospuolija, jos ei lasketa veljeäänsä, jonka äsken hän oli juoksennellut. Sil oli juoksellut hänen vierellään ja livistänyt peloissaan niin, kuin aina ihmisten ollessa metsässä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 21 Elo 2010, 21:46

Kharnakhán
****

Mies vain hymähti yllättävästä hellyydenosoituksesta, sitä hän oli vähiten villiltä luontokappaleelta odottanut. Hän rohkaisi itsensä ja kurottautui rapsuttamaan eläintä hieman korvan takaa, kunnes hymähti ja keräsi vähäiset tavaransa. Sääli, jalokivipussi oli ja pysyi kadoksissa. Hänen pitäisi kai aloittaa kerääminen alusta, eikä se koskaan ollut mukavaa. Täällä pussukka kuitenkaan ei ollut, eikä taskuissaan, sen hän tarkisti. Pussi oli kadonnut kuin maan nielemänä.
"Menehän siitä, etten liiskaa sinua..."
Hän viittoi sutta kauemmaksi, hiema hätistellen. Liiskaaminen olisi enemmänkin kuin mahdollista, sillä lohikäärmemuotonsa oli valtava, jopa lohikäärmeiden mittapuulla. Eikä se aina ollut hyvä juttu, jos halusi pysyä huomaamattomana. Hänen pitäisi päästä lähimpään kaupunkiin ostamaan uusi paita. Ei ilman paitaa kehdannut kulkea ihmisten ilmoilla, vaikkei hän tiennytkään, kuinka suuri rikos se nykymaailmassa olisi, mutta ei sitä ainakaan ennen oltaisi katsottu kovinkaan hyvällä. Eikä hän myöskään halunnut, että selkänsä ja käsiensä suomukuviot näkyisivät. Joku viisas saattaisi heti arvata, ettei hän ollut vain tavallinen ihminen. Eikä siinä sinänsä kai mitään pahaa ollut, mutta monet olivat ennakkoluuloisia muita kuin lajitovereitaan kohtaan. Kharnakhán oli autuaan tietämätön kaikista tuhannen vuoden aikana tapahtuneista asioista, eikä hän siis voinut aavistaakaan millainen nykytilanne oli, sillä hän oletti, että kaikki elivät edelleen sulassa sovussa, kuten silloinkin, kun hän oli sulkeutunut yksin luolaansa vuosituhat sitten.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 21 Elo 2010, 23:07

Mitään erikoista susi ei tehnyt miehen vieressä, mutta saadessaan rapsutusta sai susi täydellisen rentoutumisen sudelle. Susi laski päänsä miehen polvea vasten. Miksi susi viihtyi miehen vieressä näin hyvin oli se, että mies tuoksui erikoiselta ja ihanalta.
Ihmetellen susi katsoi miksi mies oikein huotoili käsiään. Hetken katsottuaan hän pisti päänsä nojamaan miehen jalkaa vasten. Nyt suden katse oli sälittävä, että hänen takia miehellä ei ollut paitaa ylläänsä. Ennen kaikkea paita oli rikki hänen leikkisyyden takia. Ennen kaikkea hän halusi kysyä mieheltä pari kysymystä mikä ihmetytti kovasti häntä. Jos hän haluisi kysyä niin hänen pitäisi olla ihmismuodossaansa, kun sutena se oli hieman vaikeampaa. Silloin hän voisi auttaa myös vaatteenkin kanssa, mutta miten mies reagoisi? Hänen vikansa oli paidan rikkominen ja siinä samassa susi nousi ja asteli miehen tavaroiden luokse. Siihen hän istahti ja nosti tassua koskettamaan likaista paitaa.
Siinä vaiheessa susi valkoisuus muuttui ruskeaksi ja likaiseksi tytöksi. Tummat pitkät hiukset valahtivat peittämään hänen selkäänsä ja samoin kasvonsa miehelle. Varovasti hän otti paidan käsiin ja taskustaan hän otti neulan ja lankaa. Sanomatta hetkeen tyttö ompeli miehen paitaan takaisin hihat mitkä olivat repeytyneet. Sitten hän kääntyi katsomaan miestä.
" Olen pahoillani sinun paidastasi. " Safilye sanoi alistuvaisella äänellä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 21 Elo 2010, 23:35

Kharnakhán
****

Mies oli enemmän kuin hämmästynyt, kun suden tilalla äkkiä olikin tyttö. Hän ei saanut sanaakaan suustaan, tapitti vain tyttöä koko sen ajan, kun tuo ompeli paitaa kuntoon. Vasta, kun tyttö pahoitteli hänen paitansa kohtaloa hätkähti Kharnakhán kuin lumouksesta, räpytellen silmiään.
"Tuota... Ei se mitään..."
Hän mutisi vastaukseksi, tuijottaen edelleenkin tyttöä.
"Sinä... Sinähän olet tyttö."
Mies totesi, aavistuksen tyhmänä, kunnes tajusi jotakin ja hento miehinen puna kohosi poskipäilleen. Ja tuo tyttö oli nähnyt hänet alasti...
"En ollenkaan tajunnut, että... Tai siis luulin, että olet vain susi..."
Kharnakhán selitti, yrittäen koota ajatuksiaan, onnistuenkin siinä nopsaan.
"Paita oli jo hyvin vanha, ei ihmekään, että se meni rikki... Mutta kiitos että korjasit sen. Minun sormissani ei pysy neula, vaimoni aina parsi sukkani..."
Hän selitti, hieman surumielisetsi hymähtäen, kun mainitsi rakkaansa. Ja nyt tuo oli jo jossain paremmassa paikassa. Aivan varmasti.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 22 Elo 2010, 13:48

Pieni jännitys ilmassa sai Safilyenkin olemaan hyvin jännittynyt ja peloissaan, että ei häätäisi toista. Se oli lian tyhmään, että hän muuttui, koska toinen näytti ehkä saavan juuri ja juuri happea keuhkoihin. Hän ei missään nimessä halunnut aiheuttaa minkäälaista sydänkohtausta toiselle. Ehkä olisi parempi vaihtua sudeksi takaisin. Hetken aikaa hän möömersi vielä pahoittelunsa paidan rikkinöisyyden takia.
" No oikeastaan olen narttu. " Safilye hieman oikaisi miehen sanomaan.
Hän oli syntynyt sudeksi eikä ihmiseksi. Hyvä ystävä/kasvatti isä opetti hänelle muuttumaan ihmiseksi, koska heillä oli geeni mikä antoi heidän muuttumaan ihmiseksi. Safilye piti itseänsä enemmän sutena, koska oli syntynyt sudeksi.
" Ei se mitään. " Hiljaa kuiskutteli hän.
Kuulessaan vielä, että miehen vaimo pystyisi ompelemaan sai Safilye itsensä olemaan hyvin tyhmä. Nyt mies joutui liriin hänen takia, jos miehen vaimo oli hyvin mustasukkaista tyyppiä. Mitään ongelmia Safilye ei halunnut aiheuttaa miehelle ja siksi osittain nolona ja posket punottavana asettui istumaan jälleen valkoisena sutena. Sutena oli paljon parempi, koska vähemmän joutuu tällaisiin ongelmiin. Nyt hän ei enään rohjennut kysyä mitä hänen piti kysyä eikä muuttumaan, jos mies ei rohkaisi häntä muuttumaan takaisin tytöksi. Kysyvästi suden katse oli miestä kohtaan ja pahoitteleva siitä, että sai miehen shokkiin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 22 Elo 2010, 17:04

Kharnakhán
****

"Aa...haa?"
Mies totesi aavistuksen kysyvään sävyyn, katsoen toista edelleen hieman hämmentyneenä.
"Tuota... Oletko nähnyt punaista samettipussukkaa? Olen tainnut hukata sen..."
Hän totesi, katsoen nyt jo sudeksi muuttunutta tyttöä vakavana.
"Se on minulle tärkeä..."
Kharnakhán vielä lisäsi, mutta kohautti olkiaan.
"...Tosin se varmaan pysyy ikuisesti hukassa. Eipä sillä niin väliä."
Mies vielä hymähti, aavistuksen surullisesti, katsoen sutta, kallistaen päätään aavistuksen. Outo tyttö. Tai oikeastaan, outo susi. Mies katseli korjattua paitaa ja silitteli sormenpäillään siistejä pistoja. Ei ollenkaan huonoa jälkeä, muistutti hänen vaimonsa tapaa ommella. Siitä oli kauan... Niin kauan, kun hän oli viimeksi saanut pidellä toista käsivarsillaan. Eikä varmaan koskaan tulisi saamaan uudelleen, ellei sitten seuraavassa elämässä, niin mies halusi uskoa. Kharnakhánin sydäntä yllättäen viilsi kipeästi. Ikävä. Ja hän kun oli jo luullut unohtaneensa kyseisen tunteen, joka inhottavasti luikersi kylkiluiden välissä, kiersi kuristamassa kurkkua ja viimein palasi pesäänsä syvälle rintakehään, sydämeen.
Dark
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron