Matkalla kohti tuntematonta

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Elo 2010, 13:11

Kuulessaan toisen puhuessaan pussukasta sai susi miettimään mitä tehdä. Hän ei halunnut toinen vetäisi häntä mustelmille, koska leikki mielisesti otti pussukan mieheltä. Pienesti sutta pelotti mitä mies oikein tekisi. Viittisikö hän edes muuttua takaisin ihmiseksi vai olla pelkkä olla susi. Jos toinen osaisi pyyttää hänet olemaan ihminen niin silloin hän olisi ihmismuodossaansa. Se oli toinen asia, että uskaltaisiko toinen pyytää häneltä, jos toinen tunsi tilanne enemmän oudoksi näin.
Päänsä susi nosti miehen jalan päältä ja nousi ylös. Päästyään ylös hän asteli pikkuisen eteen päin. Pysähdys ja muraisu miehelle, että seuraisi häntä. Kauan susi ei jaksanut odottaa vaan meni kipittäen nuolaisemaan miehen kasvoja ja veteli housusta, että liikkuisi. Oli oma vika, jos ei halunnut seurata ja saada pussiaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 24 Elo 2010, 13:42

Kharnakhán
**

"Hei, mitä sinä...?"
Mies hämmentyi, kun susi yllättäen nuoli hänen kasvojaan ja nyki housuista.
"Varohan..!"
Hän sanoi, mutta lopulta nousi, vaikkei ihan ymmärtänytkään mitä asiaa toisella hänelle oli. Mitä ihmettä susi hänestä muka nyt halusi?
"Kuulehan..."
Kharnakhán aloitti, vilkaisten kohti tavaroitaan. Hän ei pitänyt siitä, että joutuisi jättämään kaikki kamppeensa kenen tahansa noukittaviksi. Joku voisi hyvinkin varastaa ne, vaikkei niissä paljoa varastettavaa ollutkaan, mutta tavarat olivat hänelle tärkeitä, ja ainoita asioita, jotka vielä jaksoivat muistuttaa menneisyydestä. Hän huokaisi hiljaa, koittaen tarttua sutta hellästi niskavilloista.
"Hei, mihin me oikein menemme?"
Mies kysyi, hymyillen pienesti tuolle.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Elo 2010, 14:06

Mies alkoi puhua ja se kuulosti lupaavalta asialta sudelle. Häntä pystyssä ja energia pulpahteli enemmän, kun mies jaksoi nousta ja alkamaan liikkua hänen perässäänsä. Valkoinen susi ei helposti näkynyt pitkässä heinikossa, mutta ennen kuin hävisi sinne susi sähähti. Vihaisesti susi murisi miehelle hampaitaansa näyttäen. Häntä alhaalla ja korvat tiukasti niskassa kiinni. Safilye ei oikein pitänyt siitä mitä mies olikaan tekemässä tai vastaavaa. Laisinkaan niskavilloja hänestä ei kuka tahansa halunnut vetämään. Se alue on hyvin arka paikka hänelle. Jos mies aikoisi tehdä sen uudestaan niin pahempia seurauksia tulisi. Hieman kyyrystenään susi jatkoi enenn, kuin pysähtyi. Toinen saisi pyytää anteeksi, että päässisi pussinsa luokse. Hyvin itsepäisesti susi istahti ja istui siinä, kuin olisi valkoinen marmori patsas mikä oli liattu päältä. Tai sitten kannattaisi pyytämään toista ihmiseksi sanomaan miksi hän tekisi näin miehelle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 24 Elo 2010, 18:41

Kharnakhán
****

"O-oh... Anteeksi, ei mitään syytä murista..."
Mies mutisi, aavistuksen hämmentyen kun susi yllättäen rupesi murisemaan. Hän oli vain ajatellut tarttua toista hellästi niskavilloista pyytääkseen tuota hidastamaan. Ei sitä voinut paidanhelmastakaan kiinni napata, sudella kun ei paitaa ollut. Hän ei ymmärtänyt eläimen käytöstä ollenkaan.
"Kuule... Mitä sinä oikein aiot?"
Hän kysyi, kurtistaen kulmiaan epäilevästi.
"Jos tarkoituksenasi ei ollut kuin johdattaa minut istumaan keskelle heinikkoa, taidan palata takaisin tavaroideni luo."
Kharnakhán ilmoitti, hieman jopa ärtyneenä, kääntyen suuntaan, mistä he olivat tulleet. Ihmeellinen susi. Hän ei ymmärtänyt lainkaan mitä toisen pään sisällä liikkui. Saattoihan se johtua siitä, että he olivat eri lajia, mutta myös siitä, että Kharnakhán oli viettänyt viimeiset tuhat vuotta yksinään, eikä enää nykyotusten mielenliikkeistä perustanut.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Elo 2010, 20:21

Vähän aikaa eteen päin susi asteli, kunnes kuuli miehen puhuvan hänelle. Samalla hämmentyi siitä, että eikö toinen huomannut mitä hän tekemässä. Hän oli varma, että hänen omansa elkeet olivat hyvin selkeät ja simpelit. Jokainen liike oli kehkeytynyt miehen sanasta. Se oli taas toinen asia, jos toinen ei muista mitä on sanonnut hänelle. Siinä samassa, kun näytti asian ei mennyt niin miten oli ajatellut. Valkoinen susi kääntyin ja hypähti miehen eteen ihmisenä.
" Olen viemässä varmaakin sinun arteesi minkä olen löytänyt maasta. " Safilye sanoi vihoissa.
Aluksi Safilye sanoi kitkerästi ja väkevästi sanansa. Ennen pitkään tytön katse muuttui haamuilevaksi. Valkoruskeat silmät muuttuivat keltaruskeaksi mikä kertoi hänen mielialastaan miehelle. Susi tyttö tiesi ja uskoikin, että toinen hämmentyisi enemmän nähdessään silmien väri vaihdon ja siksi käänsi katseensa mualle. " Pyydän älä koske niskavilloihin, jos et halua alistaa minut sinun alaiseksi. " Tyttö sanoi vapisevasti ja valmiina alistumaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 24 Elo 2010, 20:47

Kharnakhán
***

"Aarteen?"
Mies kysyi, ennenkuin hänenkin aivonsa alkoivat hiljalleen raksuttaa. Oliko toinen löytänyt hänen jalokivipussukkansa?! Jatkokysymyksiä Kharnakhán ei ehtinyt esittää, kun susi jo jatkoi puhumista, tuon silmien vaihtaessa väriä. Se sai miehen aavistuksen ällistyneeksi, mutta hän ei kysynyt. Jokaisella heistä oli omat salaisuutensa, ja sille oli varmasti syynsä, miksi toisen silmät vaihtoivat väriä... Tai sitten hän oli vain nähnyt harhoja.
"En ollut aikeissakaan alistaa sinua... Ei sinun tarvitse sitä pelätä. Suo anteeksi, mikäli satutin sinua jollain lailla."
Kharnakhán pyysi, kumartaen kevyesti, kohteliaasti. Hän ei ollut aikonut satuttaa sutta, kunhan oli vain halunnut tuon pysähtyvän... No, nyt hän tietäisi, ettei suden niskavilloihin ollut koskeminen.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Elo 2010, 16:17

" Niin arteen tai mitä haluatkaan kutsua sitä. " Safilye sanoi.
Siinä samassa hän alkoi miettiä, että etsikö mies sitä vai ei. Ennen kaikkea oliko se edes aare minkä hän oli hautautunut maan alle? Aarre oli likaisen näköinen, että mikä siinä oli aaretta? Ehkä hän kertakaikkiaan ei ymmärtänyt toisen aarteen käsitystä. Olihan kaikilla jokin esine tai vastaava erittäin tärkeä henkilölle mikä oli sinäänsä aarre. Mikä mahtoi tehdä siitä rääsytäisestä niin arvokkaisen aarteen? Hänen aarteensa oli ystävän suomu mikä hohti lämpöä rintaa vasten. Käsi pujahti ottamaan käteensä vihertävän suomun käteensä, koska halusi ihailla sitä. Pieni pusu siihen takaisin piiloon muiden katseelta. Suomu oli lohikäärmeen, jonka lohikäärme oli antanut hänelle ystävyyden merkiksi.
" Eikö teidän lajiin kuulu alistamista, että se toinen alkaa arvostamaan jotenkin alistaajansa? " Safilye kysyi kulmissaan.
Keltaiset silmät kaikkoivat valkoiseksi ja Safilye näytti jälleen ihan ihmistytöltä. Toisinaan hän luotti mieheen, koska miehen silmät muituttivat aika lailla ystävän silmiä. Ne olivat täynnä mysteeriä niin, kuin edessä seisojan silmät. Tyttö asteli eeteen päin pitkän heinikon seassa. Kohta he olisivat perillä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 30 Elo 2010, 15:22

Kharnakhán
**

Mies vain katsoi susityttöä hieman hämillään. Aarteen.
"Löysitkö sinä minun pussukkani?"
Hän kysyi vakavana, katsoen tuota kuitenkin aavistuksen epäillen. Miten pussi olisi oikein joutnut tänne keskelle heinikkoa, kun hän ei täällä ollut kulkenutkaan. Se ei voinut siis olla tippunut häneltä, joten jonkun oli täytynyt ottaa se ja tuoda tänne. Kharnakhán katsoi tyttöä, kun tuo kaivoi suomun esille, mutta mies yritti pitää kasvonsa normaaleilla lukemilla. Se oli lohikäärmeen suomu, siitä ei ollut epäilystäkään.
"Meidän lajiimme? Mitä sinä tarkoitat?"
Hän kysyi, kurtistaen kulmiaan epäilevästi. Muistaakseen mies ei ollut sanonut olevansa lohikäärme... Ja luulisi, että ihmismuoto hämäisi sen verran tuota, ettei heti ensimmäiseksi tulisi mieleen olettaa hänen olevan lohikäärme.
"Kai se on aivan henkilöstä kiinni, mutta jos se minusta riippuu, niin en ole alistamassa yhtään ketään."
Kharnakhán totesi vakavana, häivän ehkä loukkaantuneena.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Syys 2010, 14:10

" Ainakin olen löytynyt jonkinlaisen pussukan. " Safilye sanoi.
Hän ei ole varma, että kenen pussukka se oli. Samaan aikaa miehellä puuttui jonkinlainen pussa. Nyt täytyy vai toivoa, että se on miehen pussukka. Mies puhui uudestaan kääntyi Safilye katsomaan.
" Niin teidän lajissa on varmasti niin, kuin sudeissa jonkinlainen hierarkia jokaiselle. " Tyttö sanoi ja kääntyi katsomaan.
" Kai te olette lohikäärme sisimmissään vai onko vaistoni pettänyt? " Safilye kysyi.
Matkatessaan eteen päin sai pieni hymy nousemaan tytön kasvoilla. Hän oli saanut poliittisen vastauksen. Olihan se totta, että se riippuu täysin henkilöstä. Itse hän ei pysty alistamaan toista, vaikka profeettojen mukaan hän pitäisi olla lauman johtaja. Lauman johtaja alistaa alalaisiaansa.
" Olen pahoillani, jos sanoin pahasti toisen alistumisesta. " Safilye sanoi pahoittelevasti, koka oli huomannut surullisen ilmeen miehellä.
Eihän tiedä minkä laista olla lohikäärme, mutta sen ystävän olemisesta hän tietää jonkin verran.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 02 Syys 2010, 11:19

Kharnakhán
**

"No, antaisitko sen pussukan minulle, niin katsotaan, olisiko se peräti sama."
Hän pyysi, huokaisten hieman. Mies katseli susistyttöä, tyttösutta, ja mietti asioita. Kauaa hän ei ehtinyt miettiä, kun jo joutui tyrmistyksen valtaan, avaten suutaan sanoakseen jotain vastaan toisen sanoihin. Lohikäärme! Kuinka tuo tiesi, että hän oli lohikäärme?! Tietysti se oli totta, että hänen käsissään ja selässään oli selkeitä punaisenoranssihtavia suomukuvioita, mutta varmasti normaali kaduntallaaja olisi vain painanut asian ikävän ihottuman piikkiin, kuin heti kuvitellut häntä lohikäärmeeksi!
Mies kuitenkin nyökkäsi pienesti. Oli turha valehdellakaan.
"Jos olisit kiltti, etkä levittelisi sitä tietoa hirveästi. Pidetään se meidän salaisuutenamme."
Hän pyysi, katsoen toista vakavana.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Syys 2010, 09:09

Pieni leikkisyys tuli tytön kasvoille, koska mies näytti janoavan takaisin pussukkaansa. Pitihän sitä leikkiä jotenkin jatkaa ja siksi osittain hän liikkui hitaasti pussukkaa kohti. Itse hän ei ole ehtinnyt katsoa mitä pussissa oli ja siksi hän halusi vielä kiusailla. Kiusaus meni siihin piikkiin, koska neitokainen oli nuori neiti.
" Miksi te haluatte pysyä piilossa? Kaikkihan tietävät lohikäärmeitä on olemassa. Kyllä minä lupaan pitää tämä meidän salaisuutena. " Safiye sanoi tyttömäisellä äänellään.
Sanottuaan tyttö muuttui sudeksi, koska he olivat lähellä pussia. Nenä vainusi pussin ja alkoi kaivaa maata. Pian sieltä löytyi pussi minkä susi nappasi suuhunsa. Samassa pussi suussa kääntyi katsomaan herra lohikäärmettä. Pussia heti susi ei antanut herralle vaan se sai hakea sen häneltä, mutta helposti Safilye ei anna takaisin pussia. Hän juoksahti pussi suussa miehen ympärillä. Pari kirkasta jalokiveä tippui heinikon sekaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 03 Syys 2010, 09:56

Kharnakhan
***

Miehen ilme muuttui häivän synkemmäksi.
"Henkilökohtaisten syiden takia pitäisin sen mielummin salaisuutena."
Hän totesi vakavana, katsellen tytön muuttumista sudeksi. Tuo oli varsin outo tapaus ja sai miehen pohtimaan kaikenlaisia epäloogisiakin asioita. Kun susi sai kaivettua pussukan maasta, tunnisti mies sen heti. Se oli hänen! Kharnakhán tunsi olonsa mukavan huojentuneeksi, kallis jalokivikokoelma oli onneksi turvassa! Tai tosin, sitä ei tiennyt, kun susi rupesi juoksentelemaan pussukka suussaan kuin kepistä innostunut koiranpentu. Mies keräsi pussista tippuneet jalokivet ja pyyhki niistä hiekat pois. Ne pitäisi vielä kiillottaa.
"Hei, antaisitko sen pussukan, ennenkuin kaikki jalokiveni ovat pitkin poikin piennarta...?"
Hän kysyi huokaisten. Juuri tällä hetkellä kärsivällisyytensä ei riittänyt mihinkään ihmeellisiin temppuihin. Mies ojensi kätensä ottaakseen pussin toiselta.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Syys 2010, 15:26

Safilye hymyili ja nyökkäsi miehelle lupaukseksi siitä, että piti asian salaisuutena. Susi ei vai voinut ymmärtää miksi se oli niin salaista. Toisinaan hän ymmärsi, koska hän halusi salata itseäänkin. Hänellä oli ainakin perässä metsästäjiä, jotka jahtaavat hänen kaltasusia sukupuuttoon.
Nyt suden mielessä oli leikkin halua. Pää kallellaan susi katsoi miestä ihmetellen mitä toinen oikein ajatteli. Käsi ojossa häntä kohti sai enemmän hänet varuilemaan. Tuo oli hyvin vaarallinen liike sudeille, mutta se oli houkuttelevakin. Susi asteli taakse päin ja juoksenteli pitkän heinikon seassa. Pikkuisesti hän vilkaisi taakse, kun pussista tippui timanteja maahan minkä mies nappasi luokseensa. Nähtävästi oli mies piti niistä kovasti. Jos mies halusi niin saisi tehdä hänelle vastalahjaksi jotakin tai antaa. Paras keino oli vaihto kauppa pussukan saadekseen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dark » 08 Syys 2010, 13:07

Kharnakhán
***

"Hei! Anna se pussi!"
Mies pyysi, äänessään selkeä käskevä sävy. Hän oli kerännyt jo ainakin puolet pussinsa sisällöstä käsiinsä, ja pikkuhiljaa alkoikin kärsivällisyytensä olla lopussa, ei kukaan tällaista pelleilyä jaksanut loputtomiin!
"Susi! Päästä irti siitä pussista, tai minä suutun."
Kharnakhán komensi, jääden seisomaan paikoilleen, katsoen otusta silmät vakavina. Olisi muutenkin jouduttava pian matkaan, ei hänellä ollut aikaa leikkiä suden kanssa hippaleikkejä.
"...Ja sitä sinä et halua."
Hän vielä lisäsi, jokseenkin synkähkösti. Ei ollut hänen tapaistaan uhkailla näin, mutta vihaisen lohikäärmeen kanssa ei ollut leikkiminen, luulisi toisenkin sen tietävän.
Dark
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Syys 2010, 09:02

Valkoinen tai no likainen valkoinen susi katsoi alla päin, koska huomasi toisen olevan vihainen. Kohta vielä vihaisempi. Tietenkään hän ei halunnut toista muuttaa lohikäärmeeksi, koska silloin hänestä tulisi varmasti pannukkua. Sellaiseksi hän ei halua tulla. Mitä kannataisi tehdä, että saisi toisen leikkimään.
Susi päätti istua ja odottaa, että herra tulisi hakemaan. Odottaessa nuori neitokainen, joka oli hituisen likainen jäi istumaan odottamaan pussin omistajaa.
" Miksi olet noin kärttyinen? Etkö osaa leikkiä. " Safilye kysäisi.
" Voit tulla hakemaan nyt sen, jos vielä haluat. " Hän sanoi vielä jatkeeksi.

//Lyhyt//tunnilla kirjoitettua
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron