Kaksi erillaista

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Kaksi erillaista

ViestiKirjoittaja Onzki » 09 Touko 2011, 18:26

[[ Tällänen tää ;) ]]

Eve


Puut nuokkuivat pienestä tuulesta. Eve rakasti hiljaisia lenkkejä hevosensa kanssa. Fransun askeleet kuuluivat töminänä.

Kun he saapuivat aukiolle, Eve laskeutui hevosensa selästä ja nautti metsän tuoksusta. "Pysys rakas siinä" Eve sanoi hevoselleen, joka oli kerennyt jo laskea päänsä syödäkseen ruohoa. Eve istuutui Fransun kavioiden viereen ja nojasi hevoseen pienesti. Kevyt tuuli nostatti Even hiuksia. Tyttöä nauratti. Hevonen hörähti pienesti ja laski päätä Even hiuksiin. Eve silitti hellästi hevosensa turpaa. "Miks saat aina mut hyvälle tuulelle?" Tyttö esitti hevoselleen kysymyksen. Nyt ei enää neiti hevoseensa nojaillut vaan siirryttin makuuasentoon. "En vaihtais sua ikinä mihinkään." Hevoselle puheltiin.

Eve nousi ja kurotteli hevosen suitsia pois ottamaan. Satulaahan tuolla ei ollut. "Et kyllä tällä kertaa karkaa" Taas hevoselle puheltiin. Pieni pussi roikkui Even vyötäisillä. Siltä otettiin joku ihmeen leipä, ja sitä alettin pureskelemaan. Pussin pohjalta löytyi kauroja Fransulle, joka hamusi ne heti. "No no. Saat sitten lisää tallilla." Eve torui hevosta joka meinasi napata tytön käden.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 09 Touko 2011, 19:45

Zie

Saaliin jahtaaminen sai addrenaliinin kuplimaan suonissa, pään toimimaan tavallista nopeammin ja huulet taipumaan saaliinhimoiseen hymyyn, jota mustahaltian huulilla harvoin nähtiin. Ainoa valitettava asia tässä jahdissa oli se, että oli päivä ja aurinko häikäisi hänen pimeyteen tottunutta silmäänsä. Toisen silmän päälle oltiin kietaistu sideharsoa, jos hän menettäisi näkönsä tämän valon vuoksi hän pitäisi huolen että edes toinen jäi. Se sai hänet myös näyttämään karskilta ja taistelussa vammoja saaneelta.
Valitettavasti Zien ja hänen lemmikkinsä ottivat jahdin liian vakavissaan ja arvioivat väärin saaliin taistelutaidon. Saalistettu kaatui kuolleena maahan eikä Zie voinut enää hyötyä siitä muuten, kuin lihana.

Hopeahiuksinen harppoi takaisin päin, saaliin parhaat palat mukanaan vanhasta viitasta taitellussa pussissa. Kasvot ja keho saaliin veressä nainen suuntasi askeleensa metsäaukealle, pesemään veren pois, sillä hän ei halunnut herättää metsän petojen huomiota haisemalla lounaalle.
Zie ei osannut odottaa, että löytäisi jonkun tältä aukealta ja pysähtyikin kesken askeleen nähdessään rintavan, vaalean, oikeastaan erittäin kauniin, ihmisnaisen seisovan aukealla, leipää syöden, oletettavasti hänet nähneenä, päiväsaikaan rubiininpunainen viitta ei ollut paras suojaväritys.
Mustahaltiana hän kauhistutti niin ihmisiä kuin haltioita, joten nainen oli oppinut sanattomasti näyttämään vaarattomuutensa. Mustat, verentahrimat kädet ojennettiin esille ja pussi pudotettiin maahan. Huppua ei kuitenkaan riisuttu vaikka Zie oli kiinnostunut näkemään tuon kauniskehoisen tytön tarkemmin.

Zie ei onnistunut suorastaan näyttämään vaarattomalta veritahrat kehoa kirjoen, muutama pisara jopa kasvoillaan, mutta hän toivoi, ettei tyttö juoksisi pois. Noin kaunista olentoa olisi harmi säikyttää.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 09 Touko 2011, 20:02

Eve

Hämmentyneenä Eve katsoi haltiaa, joka oli ilmestynyt tuohon, jopa leipä kädestä tippui. Fransu otti askeleita taakseppäin ja jäi puiden varjoon.
Eve tiesi ettei hänen pitäisi olla täällä, koska tuo olento ei ollut vaaraton, eikä varmaan pelkät potkut riitäisi tuon kukistamiseen. Pelästynennä hieman peräännyttiin.
Pelko valtasi tytön kehon, vaikka Eve ei yleensä pelännyt.

Veren tahrima haltia ei ollut tuttu näky Evelle, nimittäin hän oli vain kerran noin oudon näköistä nähnyt, mutta joku sai Even pysymyään tässä ja tuijottamaan haltiaa. Joku kiehtoi haltiassa, se vain jotenkin oli "hieno" näky Even silmissä.

Hiukset jotka oli silmille laskeutunut, siirrettiin pois edestä.
Nyt Eve otti askeleen eteenpäin ja tutkiskeli toisen kehoa.
Tosiaan Evehän oli kaunis ja muotoja löytyi, katsomista riitti.

Nyt hymy nousi tytön kasvoille, ei Evekään tiennyt miksi. Seisottiin vain. Ei muuta osattu tehdä.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 10 Touko 2011, 08:36

Zie

Naisen saapuminen paikalle ymmärrettävästi yllätti ihmistytön, joka pudotti leipänsä. Hevonenkin perääntyi puiden varjoon, selvästi aistien emäntänsä pelon. Hetken kuluttua myös nuori nainen perääntyi hieman, Zie puolestaan pysyi paikallaan. Hän ei halunnut satuttaa tyttöä, hän ei halunnut lyödä kaunotarta, se oli vastoin hänen ajatusmaailmaansa.
Mustahaltia pystyi aistimaan pelon, pystyi näkemään jopa tässä liian kirkkaassa valossa, että vaalea neito pelkäsi häntä, eikä hän voinut tuota siitä hoittia.

Kuitenkaan tyttö ei kirmannut pois, noussut hevosensa selkään ja yllyttänyt sitä laukkaan, mikä yllätti mustahaltian. Sen sijaan, että ihmisneiti olisi perääntynyt yhtään enempää, hän kuroi yllättäen heidän välistään välimatkaa umpeen askeleella ja hymyili yllättäen.

Mustahaltia riisui huppunsa jotta tyttö pystyisi näkemään hänen kasvonsa ja lukemaan kasvojen ilmeitä. Se vei häneltä varjot pois, joten auringon porotus tuntui samantien hänen ihollaan ja sai naisen siristämään silmäänsä.
"Älä pelkää", nainen sanoi, puheessaan voimakas korostus, sanoja ensialkuun hakien. Hän ei puhunut kovinkaan hyvin ihmiskieltä, muttei uskonut haltian luonnistuvan tytöltä. "En sinua aio satuttaa."
Hän lähti astelemaan lammelle varoen kuitenkaan liikkumasta niin nopeasti, että olisi säikyttänyt tytön.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 10 Touko 2011, 19:42

Eve

Eve tuijotti toista kun tämä laski huppunsa. Eipä tämä hullumman näköinen ollut.

"Miksi et satuttaisi minua? Te haltiat vihaatte meitä." Eve änkyytti aika hiljaa. Kun toinen lähestyi, Even pulssi nousi, hän kuuli sydämmensä lyönnit. Eve ei tiennyt ollenkaan toisen aikeita, eikä uskaltanut lähestyä eikä perääntyä, jos tuo vaikka satuttaisikin.

Eve yritti hakea turvaa hevosestaan, mutta huomasi vasta nyt että se oli hävinnyt, joten tähän jäätiin. "En mäkään kyllä pahaa halua, tein vain pienen ratsastuslenkin ja sä vaan ilmestyit..." Eve selitti toiselle, ja yritti kuulostaa mahdollisimman tyyneltä, mutta ei oikein onnistunut tässä.

Tytön mielestä toisessa oli jotakin, joka vaikutti Eveen todella, mutta ei tiennyt mikä. Rohjennettiin sanomaan jopa oma nimensä ettei vaikuttaisi ihan tylsältä ja ujolta, mutta todella hiljaa. "Eve.."
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 11 Touko 2011, 07:34

Zie

Haltiat tosiaan vihasivat - tai kenties enemmänkin pelkäsivät - ihmisiä eikä Zie voinut kieltää, etteikö hänkin olisi tuntenut heitä kohtaan jonkinlaista vihaa, kuten tunsi kaikkea pinnan asujaimistoa.
"Miesten sota ei minun ole", nainen totesi ja kohotti toista vaaleista kulmistaan. Hän ei ollut kiinnostunut palvelemaan kummassakaan sotajoukossa tai valitsemaan puolta, koska kummankin puolen johdossa oli mies - sehän oli luonnotonta! Mustahaltian silmissä sellainen sotajoukko ei voinut menestyä.

Tyttö sanoi olleensa ratsastamassa kun hän oli saapunut paikalle. Niin Zie oli arvellutkin, olihan hän nähnyt ihmistytön hevosensa, joka oli nyt kadonnut kauemmas verenlemun pelottamana. Haltia nyökkäsi vastaukseksi tytön sanoihin.

Tyttö kertoi nimensä eikä Zien ensin ymmärtänyt kyseessä olevan nimi. Hän näytti mietteliäältä, kummastellen mitä tuo sana tarkoitti, hänen ihmiskielen sanavarastonsa ei ulottunut moniltakaan osa-alueilta tavallista jutustelua pidemmälle.
"Eve, eve", nainen sanoi maistellen sanaa huulillaan. "Se nimi?"
Niin sen täytyi olla.
"Zie." Tullakseen ymmärretyksi mustahaltia vielä osoitti itseään.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Touko 2011, 18:23

Eve

Zie. Sepä mielenkiintoinen nimi Even mielestä. "Kyllä se on nimi." Eve selvensi tuolle, kun tämä kysyi onko Eve nimi.
Tajuttiinpa että toinen ei kai pahaa halunnut, koska sotakaan ei tätä kiinnostanut.

Hymy, joka ei mitenkään rohkaiseva ollut, mutta kuitenkin jonkunlainen.
Hiuksia siirreltiin taas silmien edestä, koska haluttiin vielä tutkiskella toisen ulkonäköä tarkemmin. "Oletko kenties mustahaltia, tai joku pimeyshaltia mikälie...? Vakutat joltakin sinnepäin" Eve tiedusteli toiselta, pienesti hymyillen. "Ja ei minun hevoseni sinua pelkää, se vain... öhm... ei ole tottunut teihin haltioihin..." Eve halusi vaikuttaa kohteliaalta. Ei Eve ollut varma ymmärsikö tuo täysin tämän höpötyksestä mitään, mutta yritettiin ainakin.

Seisottiin vain, ei oikein muutakaan osattu tehdä. Tuuli lennätti kevyesti Even hiuksia, ja Eve yritti saada hiukset aloilleen.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 13 Touko 2011, 19:37

Zie

Nainen raotti huuliaan hienoisesti. Millä nimellä ihmiset kutsuivat hänen rotuaan - pimeyshaltia, pimeähaltia, mustahaltia? Hän ei osannut ihmiskieltä osatakseen ilmaista sitä täysin oikein. Näin ollen hän ohitti kysymyksen pelkällä nyökkäyksellä, joka ei todellisuudessa vastannut kysymykseen ollenkaan.
Valkohiuksinen ei ymmärtänyt täysin, mitä tyttö puhui hänelle hevosestaan mutta Eve oli suloinen selittäessään. Sen haltia kuitenkin ymmärsi, että tyttö yritti sanoa, ettei hevonen pelännyt häntä - se oli räikeä vale.
"Minä kesytän petoja", nainen sanoi. "Haisen saalistajalta."
Tietenkin hevonen pelkäsi häntä! Nytkin hän oli saaliseläimensä, joka olisi helposti pystynyt ahmimaan hevosen suihinsa, verestä märkä. Zie suorastaan lemusi vaaralliselta pelokkaan eläimen sieraimiin.

Pienikokoinen nainen asteli pienelle lammelle ja kastoi paljaat varpaansa siihen. Hän antoi risaisen viittansa pudota harteiltaan.
"Minä pesemään tulin veren pois", Zie sanoi ja katsoi Eveä pää kallellaan. Ilmeisesti tyttö oli tullut ainoastaan ratsastamaan hevosellaan, hän ei näyttänyt siltä, että oli tullut tekemään aukiolle mitään tiettyä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 16 Touko 2011, 19:50

Eve

Kesyttää petoja... Even mielestä tämä oli aika... Kauheaa?.... Haisee saalistajalta... Etovaa?... Ei... Ehkä... Outoa?...

Eve seurasi tarkasti kun toinen kastoi varpaansa. Tyttö istuutui ja seuraili tuon puuhia. Polvia halailtiin ja hymyiltiin, tyttö oli selvästi rentoutunut, kun tuo oli kertonut ettei halunnut pahaa, mutta tyttöä häiritsi että noin mukavan oloinen tyyppi koulutti hirviöitä, ja... tappoi eläimiä, ja liikuskeli veren tahrimana. Miksi näin? Eve ei nimittäin kauheaa tappaja tyyppiä ollut, vaikka kapakka tappeluita harrastettiin, mutta kai tuo ihan ystävä voisi olla? Eve ei nimittäin harrasta rasismia, ja halusi mahdollisimman paljon erillaisia ystäviä.

Tyttö näpräsi hiuksia, jotka valahtivat aina silmille, silmät ristissä istuttiin ja hiuksia näprättiin. Korsettia aseteltiin paremmin sen jäkeen kun saatiin hiukset kunnolla. Sitten rohkea kysymys, joka kaikilta uusilta "ystäviltä" kysyttiin: "Miten? Onko sinulla perhettä tai jotakin sellaista?"
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 19 Touko 2011, 08:50

Zie

Vesi oli turhan kylmää - ei vielä ollut niitä kelejä, että vesi olisi ollut lämmintä, mistä Zie oikeastaan oli onnellinen. Helteillä hän ei kyennyt käymään ulkona päivisin, ilma oli aivan liian kuuma tuolloin ja aurinko porotti aivan liian armottomasti että pimeäeläjä olisi sitä kestänyt.
veden kylmyydestä huolimatta veri huuhtoutui hyvin pois joten ainoa, mikä enää haisi saalillta, oli hänen mukaansa nappaama lihanpala saaliseläimestä, minkä hän voisi jättää jälkeen, jos tulisi tiukka paikka.
Zie epäili, ettei tästä metsästä löytyisi kovinkaan montaa olentoa, joka olisi vaarana hänelle, kun hänellä oli lemmikkinsä mukanaan. Se odotti aukean laidalla, piilossa, sillä eihän nainen halunnut hätyyttää söpöä ihmistyttöä tiehensä.

Valkohiuksinen käänsi katseensa tyttöön. Perhettä?
"Täällä ei", nainen totesi. "Sen jälkeeni jätin, kun nousin maanpinnalle. Mutta minulla on joukko suloisia lemmikkejä, joten kaipaa en perhettäni."
Mustahaltia nousi pienestä lammesta tällä kertaa ilman veritahroja.
"Sinä asut kanssa perheesi?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Touko 2011, 19:55

Eve

"No, asun perheeni kanssa, ja meillä ei ole hyvät välit..." Eve selitti lyhkäisesti. "Eli olet tullut maan alta?" Tyttö tiedusteli, ja mietti minkä näköista maan alla olisi.

"Suloisia lemmikkejä? Tarkoitat siis limaisia ja outoja otuksia?" Eve naurahti lyhyesti. "No ei... Oat kai ne ihan suloisia?" Tyttö korjasi ja mietti minkä näköisiä olisi maan alta tulleen haltian lemmikit. Ei kai niin suloisia kun tuo väitti? No se saisi jäädä jonnekkin ajatuksiin, nimittäin tyttö halusi tutustua tähän ei joka päiväiseen ilmestykseen tarkemmin, mutta miten?? No se selviäisi vain kyselemällä... Ei oikein muuta järkevää liikkunut Even päässä. "Miten sinä päädyit tänne maan päälle? Ei uskoisi että joku, joka saisi asua maan alla, haluaisi tänne maan päälle, pahuuteen..." Viimeinen sana melkein kuiskattiin. Eve ei pitänyt pahuudesta, mutta kuitenkin harrastettiin kapakka tappeluita. "Minä haluaisin aina asua jossain kaukana täältä..." Eve huokaisi, ja puhui kuin vanhalle tuttavalleen. Sellainen tyttö tämä oli. Tuo vaikutti mukavalta, joten ei pysytty vain hiljaa ja kökötetty, muuten tilaisuus saattaisi mennä ohi...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 20 Touko 2011, 08:34

Zie

Tyttö kertoi asuvansa perheensä kanssa mutta oli selvästi kiinnostuneempi naisesta ja hänen menneisyydestään. Zie nyökkäsi kysymykseen toinen kulma kysyvästi koholla. Niin, hän tosiaan oli maanalta, mitä sitten?

Zie hymyili tytön toteamukselle siitä, että hänen lemmikkinsä olivat kai ihan suloisia.
"He suloisia ovat", nainen totesi välittämättä siitä, että Eve oli äsken kutsunut hänen armaitaan limaisiksi ja oudoiksi. Tytölle hän saattoi antaa tuollaisen lipsahduksen anteeksi, mies saisi jo etsiä korvaansa nurmikosta.
Tytöllä tuntui olevan valheellinen mielikuva drowien maailmasta, sehän oli tätäkin maailmaa väkivaltaisempi, opportunistisempi ja raadollisempi yhteiskunta. Even toteamukseen siitä, että hän haluaisi asua kaukana täältä Zie nyökkäsi.
"Sitten sinä haluat asua muualla kuin maanalla", nainen totesi. "Minä tiedä en mitään tämän maailman pahuudesta mutta nähdä, ettei kaikki kunnossa. Miksi nainen alistuu miehen valtaan - miksi kukaan olisi valmis palvelemaan kahden kuninkaan sodassa?"
Kenties huonon kielitaitonsa Zie meni väärinymmärtämään Even sanat, olettamaan että pahuus johtui hänelle kummallisesta patriarkallisesta hallituksesta.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 23 Touko 2011, 13:57

Eve

"Uskon että ne ovat todella suloisia." tyttö sanoi, ja korotti sanaa ''Todella''. "Jos tietäisit sodan täälä maan päällä, et sitten varmaankaan haluaisi asua täällä, etkä maan alla. En minäkään, jos mielikuvani maanalisesta on oikea. Karkaan kauas täältä.." Selitettiin. "Täällä kaikki on pelkkä sotku!" Lisättiin. "Isäni...." hiljaa sanottiin ja hiljaa myös jatkettiin:"Hän on niin sodan- ja riidanhaluinen, että kotimme on täynnä huutoa ja sensellaista. Voisin vaikka heti muttaa tähän paikkaan asumaan!"selitettiin taas niinkuin parhaalle ystävälle.

"No..." yritettiin jotakin keksiä, muttei keksitty. Istuttiin taas vain hiljaa, ja kuunneltiin linnunlaulua, joka kantautui kauempaa metsästä.
"Onpa hiljaista.. Paitsi tuo linnun laulu..." Hymyiltiin. Se jotenkin rauhoitti. Kyljelleen siirryttiin, ja päätä käteen nojattiin.

[[Sori tää lyhyt... ; ( ]]
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ros » 24 Touko 2011, 17:51

Zie

Nainen kallisti päätään tytön ilmoitukselle siitä, että hänen lemmikkinsä olivat varmasti suloisia. Hän ainoastaan kohautti olkiaan, tietenkin ne olivat hänen mielestään mitä suloisimpia.
Zie ei yleensä puhunut itsestään eikä hän ollut koskaan samalla tavalla avoin, kuin Eve, joka nyt puhui hänen kanssaan, kuin he olisivat tunteneet jo vuosien ajan. Tilanne oli absurdi kun ajatteli Zietä, joka oli vaarallinen tappaja ja vielä vihollisrotua, tosin drowit olivat kaikkien maanpäällisten kansojen vihollisia.
"Minä en pelkää sotaa", nainen totesi. "Kuten sanoa, se ei liity mitenkään minuun. Miehet sotivat - sotikoon. He eivät muuta kuin typeriä lapsia."

Valkohiuksinen jähmettyi tuijottamaan tyttöä hänen sanoessaan isänsä huutavan hänelle. Miksi yksikään nainen hyväksyisi sellaista käytöstä mieheltä? Jos hänen siittäjänsä olisi huutanut hänen talossaan, olisi Zie muitta mutkitta viiltänyt hänen kurkkunsa auki.
"Miksi annat miehen sinulle huutaa?" nainen kysyi kasvoillaan hämmentynyt ilme. "Jos hän ei tehdä niin kuin nainen sanoa, silloin hän ansaitse elää ei."
Mustahaltia sipaisi hiuksiaan paremmin suojatun silmänsä päälle. Auringonvalo tuntui tukalalta aukealla.

Ensialkuun nainen ei ymmärtänyt, mitä tyttö sanoi.
"Hiljaisuus pahasta ei ole", mustaihoinen haltia totesi käsiteltyään äskeiset lauseet mielessään.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 24 Touko 2011, 20:03

Eve

"Minä pelkään sotaa... En oikein pelkää muuta... Siksi haluaisin isoveljen tai miehen tai vastaavan. En oikeastaan edes uskalla tehdä mitään yksin tai ilman hevostani... Haluaisin jonkun, joka suojelisi." Tyttö puhui jo melkein itselleen omissa maailmoissaan. Tyttö tuijotti ruoho kekoa, joka oli äsken siihen nypitty.

"Isäni on ilkeä, väkivaltainen.. ja väkivahva. En voi mitään jos hän käy käsiksi. Hullu on hän! Äiti on samanlainen." Eve tiuskaisi ja nyhti vielä lisää ruohoa kekoonsa. "Puhun taas liikaa!" Huudahdettiin, ja huitaistiin ruohokeko ilmaan. Tyttö nousi ja puisteli lyhyen hameensa ruohosta. Hametta laskeskeltiin ja aseteltiin. Korsettia sitten nostettiin, ja myös aseteltiin. "Nooin..." sipistiin itselleen. Nyt asteltiin haahuilemaan hevosta pers. keinuen. "Fransuu... Tänne poika!" Kun hevosta ei kuulunut, takaisin palattiin. "Missä se hevonen voi olla?!" kiukkuisena puuskahdettiin. Tyttö oli joutunut tämän viikon aikana 4 kertaa joutunut hevosensa perässä juoksemaan. Tyttö ei kai enää jaksanut. Hiksiaan nypittiin. "Mitä jos joku peto tappaa sen? Sitten en liiku tallilta mihinkään, koska sen kanssa olen aina!" Huokaus karkasi neidin huulilta...
Onzki
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron