Kaveri, Uhka??

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Syys 2011, 08:37

Shann

Nopea oppimaan, kuului yksi punapään hyvistä puolista, mutta äskeisen tanssin kuviot hän oli vain valokuvamuistanut edellisen haltian tanssista. Hänestä ei olisi kovin kummoista haastajaa tanssikilpailussa. Shann ei kuitenkaaan ole luovuttaja tyyppiä, itse asiassa hän on melko kilpailevaakin sorttia, joten periksi ei annettu.
Katsottuaan toisen pikkuisen tanssin äänettömyys kertoo haltialle että oli hänen vuoronsa. Shann miettii kiireesti mitä tekisi astellessaan näkyvämmälle paikalle, pois metsäaukiuon reunoilta.
Noniin nyt täytyi miettiä omia etujaan taistelussa, Shann aloittaa pohtimaan ongelmaa kuin minkä tahansa taistelun kannalta. Minulla on kuunterä, kehittynyt ja tarkka koordinaatio, sekä lihaksisto. No eiköhän tästä jotain saada aikaan. Punapää miettii kuinka saisi Kuunterästä enempää irti kuin hypyt. No jos tässä kerran oikein tanssijoiksi oltiin rupeamassa.
Hetken Shann piti silmiään kiinni ja molempi käsiään Kuunterässä, toista kahvassa ja toinen lepäsi miekan sileällä osalla terää, koko kämmenellä, ja miekan suuntaisesti, sormet taivasta kohti. Shann toi miekan ihan liki omia kasvojaan. Miekan terä melkein kosketti hänen nenäänsä ja leukaansa. Sitten kävi pieni tuulenvire...
Punapään ylle oli ilmestynyt normaalien vaatteidensa sijasta tulisen punainen itämaisen näköinen tanssiasu, joka kostui kahdesta kappaleesta. Rinnat peittävästä yläosasta josta roikkui nauhoja navan kohdille ja alaosasta joka oli kuin pikkuhousun kokoisen alueen peittävä tanssialaosa ja sen yllä hameen tapainen kangas josta roikkui nauhoja myös.
Jos aikoi olla tanssija, täytyi tehdä oikeasti kaikkensa huijatakseen olevansa sellainen. Kuuhaltian tytär iski Kuunterän maahan, suoraan eteensä niin että sen terä vain hieman upposi pehmeään ruohikkoon, kuitenkin sen verran että se pysyi pystyssä. Shann mietti kuinka nyt aloittaisi. No hän oli myös notkea...
Punapää kumartui niin että yltäisi molemmilla käsillään maahan ja siitä ponnistaa seisomaan käsillään. Liike tapahtui hitaan näyttävästi ja itsevarmasti. Ainakaan vielä neito ei horjunut yhtään seistessään siinä. Mitä sitten?
Shan laskeutuu suuntaan josta ei ollut tullut eli ikäänkuin väärin päin maata nähden, tehden sillan. Siitä hän ponnistautuu kauniin hitaasti ylös ja alkaa vain liikuttaa kehoaan huojuvasti ja keikkuvasti, hyvin jäljitellen itämaisia tansseja. Shann pysähtyy Kuunterän eteen ja tarttuu molemmilla käsillään sen kahvasta, muttei suinkaan vedä sitä ylös. Haltia asettui itse seisomaan käsillään Kuunterän päälle, pitäen ainoastaan Kuunterän kahvasta kiinni.
Hetken paikallaan oltuaan Shann tulee alas ja niiaa kauniisti. Ihme kyllä, tämä oli hauskaa.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Syys 2011, 21:24

Lolisa

Loli katsoi miettien tuota naista. Sen vaatteet vaihtuivat kuin taiasta, mikä oli totta. Nainen omisti miekkansa lisäksi nyt myös tanssijan vaatteet mihin Lolilla ei olisi ollut varaa. Loli oli kuitenkin tyytyväinen omiin vaatteisiinsa joten tyttö vetäisi viittansa pois jonka alta paljastuivat ikään kuin punaiset tuubirintsit ja minihame joka oli liila. Asu ei ollut glamouria ja glitteriä, mutta jollakin lailla itämaiseentanssiin liittyvää. Lolin silmät liikkuivat arvostelevasti naisen liikkeitä kohtaan. Neutraali ilme ei kuitenkaan kertonut oliko Loli yllättynyt, pettynyt vai tyytyväinen. Kun toinen oli lopettanut, Loli alkoi miettiä omia kuvioitaan. Lolisa kuitenkin päätti aloittaa tällä kertaa pyörähdyksellä. niimpä tyttö pyörähti vaikuttavasti oikea jalka ulkona "hyrrästä". kun pyörähdys oltiin tehty niin tyttö teki hieman lapsellisen, mutta silti hienon itämaisen liikkeen, jossa kädet nousevat ylös yhteen ja hypähdetään ilmaan kuin porana. Kun tullaan alas niin kädet aukeavat pyöriessä. kun Loli oli maassa niin hän päätti ottaa miekat esiin ja käyttää niitä apuinaan. loli otti miekkansa ja ´huitoi´ niillä ilmaa kunnes tökkäsi ne yhteen puuhun vierekkäin ja käveli puunrunkoa pitkin pitäen miekoista kiinni. Tyttö tuli ympäri asti ja nopeasti. Sitten kun tyttö oli vähän väärin päin hän nykäisi miekat irti puusta ja otti ne tuokse jotta voisi nousta samalla tavalla käsilleen nousten miekoille. Tyttö nousi niin kuin oli suunnitellut ja tuli toiselle puolelle seisaalleen. Sitten tyttö teki eteenpäin voltin ja samassa yhdellä välihypyllä tyttö teki mmyös taakse päin voltin. Tyttö oli tanssinut jo monta vuotta, mutta nyt tämän pää ei kulkenut kovinkaan hyvin joten tämämn liikkeet olivat keskivertoisia. " Kuule onko mun pakko? Siis voin tehä jotain muuta mutta ei kisailuja? Oon ihan kyllästyny tanssimisesta täks päiväks. Jos mää vaikka juoksisin sua pakoon ja sää tulisit perässä, tai oikeestaan saattaisit mennä ohiki.. Tai jos jotain muuta vain.." Loli sekoili volttien jälkeen. Lolisan teki vain mieli pompata puuhun ja lähteä juoksemaan oksia pitkin kotia kohti.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Loka 2011, 10:47

Sha'lannae Aryawél

Hetken vain hengitys kuului neidon korvissa. Hänen oma hieman kiihtynyt, koko ajan rauhoittuva hengitys. Sitten mukaan liittyi hiljainen tuulen tuiverrus joka huojutti kaunottaren upeita punaisia hiuksia hiljalleen edes takaisin. Shann hymyili pienesti Lolisalle ja nyökkäsi toisen pyyntöön. Hänellä oli ollut hauskaa. Todella oli ollut.
Vain kylmä tuulahdus pyrähtää metsätuulien seassa ja Shannin omat vaatteet ilmestyvät jälleen naisen ylle ja tämä laittaa Kuunteränsä maasta huotraansa. "Nimeni on Sha'lannae Aryawél, oli kiva tavata. Toivottavasti näämme joskus taas."
Sen sanottuaan kaunotar lähti juoksemaan kohti metsänreunoja aukion ympärillä ja loikkasi näyttävän, huippukorkean, loikan erään puunoksille. Hänen tummanvihreä viittansa sopi täydellisesti vielä kesänvihreässä kukkiviin puiden lehtiin ja neidon hypellessä oksalta toisella, hän pian katosi kokonaan näkyvistä.

//Anteeksi olin ihan unohtanut ettei tätä oltu vielä lopeteltukkaan :'3
Kiitos peliseurasta, oli mukava välillä olla rauhallisemmassa ropessa:)//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 15 Loka 2011, 11:01

Lolisa

Loli hymyli kun sai rauhoitettuaan itseään. Toisella oli jo vaatteensa, tavalliset sellaiset. Miekka tosiaankin oli maaginen, enemmänkin. Loli kuunteli kun toinen sanoi nimensä, ei enään niin ilkikurisesti kun aikasemmin oli puhunut Lolille. Lolin suu leveni hymyyn. tyttö ei ollut ihan varma oliko jo sanonut oman nimensä, mutta vaikka ei olisi ei ollut enään mitään järkeä sanoa sitä kun toinen lähti juoksemaan jo metsän siimeksiin. Loli tuijotti vielä hetken kohtaa minne toinen oli mennyt, ikään kuin näkisikin vielä jotain, mutta käänsi sitten kasvonsa alas ja pyörähti ympäri samalla nostaen katseensa. sitten tyttö laittoi miekkansa ja toisen paikoillensa ja lähti juoksemaan, ensimmäistä puuta kohti mikä tuli silmiin. Nätisti Lolisa hyppäsi puun oksille ja lähti pomppimaan oksia pitkin. Nyt tyttö jo oli puiden seassa, ei näkynyt mitään, muuta kuin puita.

//Joo laitoin lyhyen lopun vielä tähän :) kiitti sinullekkin pelistä, kiva oli :)
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 3 vierailijaa

cron