Frederic
Fred hymyili yhä ja vaikka tyttö kääntyikin jo selin, hänen vilkutuksensa teki Frediin vaikutuksen, ehkä tyttö ei olliutkaan niin kylmä, mitä antoi olettaa. Fred vastasi vilkutukseen, vaikak tiesi, ettei tyttö nähnyt. Sitten hän käänsi Sleipnirin ja lähti kohti mökkiään. Tämä oli ollut pitkä päivä ja Fred oli ansainnut kunnon unet. Kaikesta huolimatta hän oli iloinen, eikä jasanut edes välittää kädessään komeilevasta haavasta, jonka veri oli kuivunut paidan hihalle. Aurinko lasi kauniisti värjäten kaiken oranssiksi ja pinkiksi, tämä oli Fredin mielestä hyvä tapa hyvästellä.
//Tähän se sitten loppui, snif... niin kaunista (: //