Älä anna auringon paisteen sokaista

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Helmi 2012, 22:20

" Oletko ihan varma? " Asialle ei voinut yhtään mitään et oli huolissaan.
Hän syyttäisi siitä, jos mies olisi vilustunut. Aivastus tuli jälleen hänelle.
Safilye oli pienesti helpottunut, että miehelle kelpasi piirakka ainakin näin nopsaa. Fred oli jaannut palasen hänelle niin oli hänen vuoronsa kiitellä. Nainen istuuntui viltille minkä asettanut takan ääreen. Todella hyvin oli onnistunut piirakka miehen loppu ruoan varastossa. Nauttien Safilye säi piirakasta ja välillä katseli Frediä.
" Hyvä, että maistuu sinulle. Muista säästää loput niin voit nauttia myöhemmin. "
Safilye hieman ihmetti Fredin viittoimia istumaan sängylle. Hänelle oli opetettu, että sängyssä ei syödä. Muutenkin takan vieressä oli ihanan lämmintä.
" Tässä on ihan hyvä olla. On lämmintä ja enkä sotke piirakalla vahingossakaan sänkyäsi. "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Maalis 2012, 19:16

Frederic

"Olen täysin varma." Mies sanoi naurahtaen, mutta katsoi toista sitten vakavana.
"Et kai sinä ole vilustunut?" Hän kysyi, koska olihan toinen aivastellut jo parikin kertaa. Fred söi piirakkaa hyvällä ruokahalulla, mutta kun toinen kehotti säästämään, mies nyökkäsi ymmärtäväisenä.
"Voit istua myös tähän pöydän ääreen, jos vain tahdot." Fred sanoi hieman kummissaan, kun toinen sanoi olevansa haluamaton istumaan sängylle, vaikka Fred itsekin istui jo pöydän äärellä.
Kuitenkin kun hän oli syönyt, niin hän nousi ja nosti piirakan pöydälle mennen sitten etsimään kaapista jotain piirakan peitoksi, lopulta mies palasi kädessään tavallinen liina, koska ei hänellä parempaa suojaa tuolle herkulle ollut.
Hän peitti piirakan liinalla ja laittoi sen kaappiin suojaa, näin se ei kuivuisi niin helposti.. ja jos Fred halusi olla rehellinen, tuo piirakka tuskin kestäisi pitkään, kunnes se olisi jo syöty.
Kun nainenkin oli saanut syötyä, Fred otti lautaset ja laittoi ne sivummalle pöydälle odottamaan tiskausta, koska eihän hän nyt kehtaisi ruveta toisen läsnäollessa tiskaamaan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 02 Maalis 2012, 16:05

Se oli hyvä, että toinen oli täysin varma asiata. Fred kysyi niin pienesti tyttöä arvelutti koko asia. Hän ei oikein iennyt oliko hän tulossa kipeäksi vai ei. Mutta pienesti hän epäili sitä asiaa, koska oli aikalailla ehtinyt aivastella ja olla märkiänä vaatteina ylläänsä.
" Ehkä saatan tulla kipeäksi, mutta toivottavasti ei. "
Hän ei missään nimessä halunnut olla miehelle jokin rasite. Muutenkaan kipeenä ei ollut mukava olla. Makaa ydessä paikassa ja kieriä siinä hieman. Erittäin levoton olo tuli. Haluisi tehdä, mutta ei huvita tehdä yhtään mitään. Kaikki mitä teit tuntui ärsyttävän enemmän mieltäänsä, kuin kohentaa mieltä.
" Tässä on ihana olla, kun takka lämmittää. "
Safilye taitaa sittenkin sairastua pieneen flunssaan. Ehkä lattia ei ollut lämmin, mutta takka toi sitä lämpöä ihanasti iholle. Sieltä oli mukava katsella Fredericiä. Pienesti hän laittoi puuta lisää, että kipinät eivät täysin kaikkoasi pois.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Touko 2012, 17:00

Frederic

Mies oli hieman vaivaantunut, toisen sanoessa, että olisi mahdollisuus toisen sairastumiselle, koska mieshän itse oli toisen ulos jättänyt.
Kuitenkin takka kuulemma lämmitti toista, joten Fred päätti asian suuremmin olla.
"Mitä haluaisit tehdä?" Fred kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän nojasi käteensä katsoen toista silmät puolikiinni. Miestä väsytti kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut tuona päivänä, mutta ei hän suuremmin välittänyt väsymyksestä. Hän meni lopulta istumaan naisen viereen ja nosti toisen jalat omiensa päälle.
"Jalkasihan ovat ihan kylmät." Mies sanoi ja laski kätensä toisen jalkojen päälle, ruveten silittämään niitä hellästi koettaen saada ne lämpimämmiksi. Lopulta mies kuitenkin lopetti ja kietoi kätensä neidon ympärille ja rutisti tuon hennoon halaukseen.

//Vastaus! En kyllä tiedä sinusta, mutta minulla lyö kyllä tyhjää tämän pelin kohdalla..//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Touko 2012, 22:13

//Minulla ei sinäänsä lyö tyhjää. Ainoastaan pelottaa, että hahmoni alkaa syvällisesti ihastua Fredericiin. //

Takkan läheisyydessä on lämmintä, mutta olisi lämpimämpää, jos mies tulisi hänen vierelleensä ja ottaisi halaukseensa. Se oli jotenkin ihanan romantista, mutta olisi oikein niin ajatella? Siinä samassa Safilye kääntyi katsomaan takkaa miehestä. Olivat he suudellutkin, mutta olisiko se suudelma alkuperäisesti aitoa tarkoitusta vai olisiko se toiselle loppujen lopuksi leikkiä? Fred käyttäytyminen oli enemmänkin aidon tuntuista.
Fred tuli hänen vierelleensä niin Safilye kääntyi katsomaan ja hymyili hellästi. Vapaasti hän antoi toisen tulla hänen vierelleensä. Ajatellessa vastat toisen kysymykseen niin jäi pieneen äänähdykseen, kun Fred otti hänen jalkansa käsien väliin. Hämmentyneenä ja posket punottaisevana Safilye katsoi toista. Miehen ele ja olemus sai hänet olemaan paikoillaan ja nauttia juuri tästä hetkestä.
" Ovatko varpaatni niin kylmät? " Hämmentyneenä kysyttiin.
Miten hän ei ole huomannut varpaan kylmenistä.
" Kiitos. " Nuori neiti sanoi.
Vapaasti hän antoi toisen kietouttaa kädensä hänen ympärilleensä.
" Nyt minulla on ainakin lämmintä. " Safilye totesi ja antoi pienen suudelman miehen kämmenselälle.
" Ainakin huomenna haluisin lähteä kaupungille. Entä sinä mitä haluisit tehdä? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 18 Elo 2012, 18:57

Frederic

Neito lausui hennosti kysymyksen, olivatko hänen varpaansa niin kylmät. Frederic ei oikein osannut vastata kysymykseen, koska sehän oli vain viaton hellyyden osoitus.
"Ovat." Fred kuitenkin lopulta päätyi sanomaan hiljaa, niin, että toinen juuri ja juuri ehkä kuuli.
Kun neidon huulilta pääsi kiitoksen sana, Frederic soi toiselle viattoman hymynsä.
Salifye antoi hänelle suudelman, vain kämmenselälle, mutta siitäkin Frederic piti. Mies puristi neidon hieman kovempaan halaukseen, ei tietenkään rutistanut toista, vaan painoi toista hieman, jotta halaus tuntuisi turvallisemmalta. Toinen sanoi, että tahtoi lähteä kaupungille ja kysyi sitten, mitä mies tahtoisi tehdä, Fred rupesi miettimään sitä tosissaan, mitä hän haluaisi tehdä.
"En oikein tiedä." Mies naurahti. Olihan se tyhmää esittää kysymys toiselle, johon itse ei edes tiennyt vastausta, vaikka ehkä Fred ei ollutkaan varautunut vastakysymykseen.
"Kai se pitäisi ensin saada tämä yö pois alta ja mietti vasta sitten, mitä pitäisi tehdä." Mies vastasi hymyillen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Loka 2012, 15:55

Nyt ainakin hänen varpaansa eivät jäätyisivät, kun herra hieroi lämpöä hänen varpaisiinsa. Jollakin taholta tuo hierominen tuntui todella hyvältä. Vaikka hänellä oli pehmeän tunuiset jalat niin kyllä aina maittasi hieromisen. Fredin hieroessa hänen jalkojaansa niin samalla hän sai tuntea miten jalkansa olivat loppujen lopuksi kipeytyneet. Ehkä hänen olisi pitänyt olla sanomatta kaupungin reissusta. Hänellä oli pari asiaa sielä kaupunissa, mutta se toisinaan voisi siirtää toiseksi päiväksi ehkä.
" Toisinaan oli ehkä parasta miettie yön yli, koska yön aikana asiat voisivat muuttua jonnekkin suuntaan. " Safilye sanoi ja uskoi, että hän saattaisi vaihtaa hiemaan suunitelmia huomiseksi Fredin vaikuttaessa siihen asiaan.
Fredricin syleiyssä hän rentoutui ja piti päätäänsä miehen rintakehää vasten. Toinen hän käsistäänsä liikkui miehen rintakehää vasten. Huomaattomasti ainakin omalta taholtaansa toinen jalka laskeutui miehen lonkan päälle lepuuttelemaan. Siihen hiljalleen ruskeilla silmillään hän katsoi vähän aikaa miehen kasvoihin ennen, kuin kurottui antamaan suudelman miehen poskelle.
" Kiitos. " Hän lausui hiljaa ja vetäytyi nojamaan miehen kehäätä vasten.
Tuntuessa turvalliselta hänen silmänsä laskeutuivat kiinni. Nopeasti, mutta hiljaa Safilye oli vaipunut unien maailmaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Loka 2012, 18:51

Frederic

Neito sanoi, että oli järkevää odottaa yön yli.. mies nyökkäsi siihen. Hän oli samaa mieltä.
Väsymys alkoi pikkuhiljaa painaa miehen mieltä ja Fredin silmäluomet kävivät yhä vain tiheämmin kiinni ja auki. Hän ei olisi halunnut nukahtaa vielä, mutta väsymys todella vei voiton. Mies nuokkui hieman, mutta kun neito painoi suudelman miehen poskelle, hän yllättyi kovin ja virkistyi hieman.
Vastaukseksi neidon kiitokseen mies vain mumisi jotain epämääräistä.
"Voisimme ruveta nukkumaan." Mies ehdotti. "Jos vain haluat?" Hän lisäsi hymyillen ja katsoi neitoa, joka makasi häntä vasten.
Mies ei kuitenkaan saanut mitään vastausta ja tajusi pian neidon nukahtaneen.
Lattialla oli niin kylmä nukkua, joten Fred nousi ja nosti kepeän neidon käsivarsilleen ja kantoi tuon sängyn suojaan. Neidon pään, mies laski varovaisesti tyynylle ja peiton hän nosti tuon päälle. Hetken mies vielä hereillä valvoi, tarkisti tulen ja, että ovi oli lukossa. Sitten hän kömpi itsekin sängyn lämpöön, neidon viereen ja nukahti.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Loka 2012, 12:43

Valitettavasti hän ei kuulunut minkään laista sanomista Fredin huulilta. HÄnen ylläänsä oli uni, joka oli viennyt Safilyen uninien maailmaan missä tapahtui kaikenlaista mitä halusi ja mitä ei halunnut tapahtuvan omassa maailmassaansa. Merkillistä oli se, että Fred ja eräs vanha kaveri olivat sielä samaan aikaan. Siitä syntyi riita ja hirveitä juonnitteluja. Ulkoisesti hän nukkui hyvin tyynimäisesti vaikka ei ollut tyyni sisältä. Hän ei ollut ollenkaan huomannut edes sitä miten Fred oli kantanut hänet sänkyyn. Sekin vielä, että mies nukkui hänen vieressäänsä. Safilye ei ollut edes tajunnut, että oli unen aikana kietoutunut Fredin ympärille. Mitä unessa syveni asia hänen ristiriitaudesta niin hän älähti ja heräsi. Ruskeat silmät katsoivat räpäyttäen, että miten tiukasti hän oli miestä vasten. Siinä samassa posket lehahtivat punaiseksi. Kirkkaan punaiseksi oli, vaikka hän irtaantui hieman miehestä. Hän oli varmaakin antanut toiselle epämukavan olemuksen toiselle. Ennen kaikkea miten ihmeelisen unen hän oli nähnyt tuosta miehestä ja eräästä toisesta. Pää alkoi painautua takaisin tyynyä vasten miten aluksi Fred oli laittanut hänet nukkumaan sängylle. Silmät tutkailivat kattoa ja posket edelleen punaisina mietteli tyttö siinä. Tietenkin hän yritti saada unta, vaikka tuntui nyt juuri mahdottomalta ajatukselta et saisi unesta taas kiinni.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Marras 2012, 15:08

Frederic

Frederic heräsi neidon älähdykseen yhtä nopeasti kuin neito itsekin ja tajusi, että tuo oli tarrautunut häneen. Frederic odotti hetken, että toinen irttotaisi otteensa hänestä, jotta mies pääsisi kääntymään sängyssään ja kysymään, mikä toisella oli hätänä.
Onneksi toisen ote irtosi pian ja Frederic kääntyi neitoa päin.
"Mikä hätänä?" Mies kysyi hieman kuiskaten, häntä väsytti vieläkin, olihan eilisilta hieman venähtänyt pidemmäksi, kuin hänellä oli alkuperäinen aikomus, eikä mies muutenkaan pitänyt aikaisista herätyksistä.
Frederic ei tiennyt edes paljonko kello oli, huoneessa oli kuitenkin sen verran hämärää, ettei mies uskonut vielä olevan edes aamu.
Mies veti peittoa paremmin päällensä ja tutkaili virellään makaavaa neitoa ja tuon ruumiin muotoja, jotka peiton alta paljastuivat.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 23 Marras 2012, 14:02

Mitä hän oli juuri pelännyt oli se, että oli herättänyt toisen. Hän missään nimessä ei halunnut herättää toista. Kun Fred katsoi häntä ja kysyi hänen vointiaansa niin Safilye punastellen katsoi toista. Hän ei oikein tiennyt mitä hän sanoisi toiselle. Voisiko hän sanoa suoraan vai ei?
" Anteeksi satutinko minä sinua? " Hän ei missään nimessä olisi halunnut satuttaa toista.
Hänellä oli voimakkaampi mitä normi ihminen oli. Miten hän oli pitänyt kiinni Fredistä niin siinä samassa hän voisi jotenkin murskata toisen luut.
" Anteeksi, että herätin sinut. "

" Näin vain monimutkaista unta, josta kehittyi hirveä painajainen. " Safilye sanoi pienessä pelossa.
Ehkä hänen olisi pitänyt nukkua muualla niin hän ei olisi häirinyt miehen unta ja elämän kierettä. Varovasti hän silitti miehen poskea ja sanoi;
" Jatka vai uniasi. "
Samalla hän itsekkin yrittäisi saada unesta kiinni.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 19 Joulu 2012, 19:18

Frederic

"Et, et." Mies naurahti väsyneesti, kun tuo kysyi oliko satuttanut toista. Olihan potku toki tuntunut, mutta ei se nyt kovin sattunut. "Eikä haittaa, vaikka herätitkin." Fred sanoi, vaikka tuohan oli pienoinen vale, olihan se hieman toki haitannutkin, mutta ei mies sitä nyt halunnut toiselle mennä sanomaan.
Kun neito sanoi, että oli nähnyt painajaista, Fred hivuttautui hieman lähemmäs neitoa ja kietoi kätensä tuon ympärille, lohduttavaksi eleeksi. "Ei hätää, minä olen tässä. En anna minkään unimörön syödä sinua." Mies naurahti pienesti unenpöpperöisenä.
"Minkälainen se uni oli?" Frederic kysyi uteliaana, mitä neito olikaan unen pehmeässä maailmassa nähnytkään.
Pienesti mies puristi neitoa tiivimpään otteeseen, vaikkei halunnut tuota kuitenkaan satuttaakaan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 30 Tammi 2013, 23:27

Safilye oli ihan varma, että hän oli jollakin tavalla satuttanut toista. Jotenkin hänen vaistonsa sanoivat, mutta lopulta ei tehnyt mitää tunkeilevaa vasta lauseita. Hän luotti ja uskoi miehen sanomaan. Pienesti hänen hengityksensa alkoi tasaantua. Hämmäisyytenä hän katseli myös miten Fredin kädet ympyröityi häne ympärille.
" Fred. " Safilye lausui miehen hiljaa ja pienesti hämmennyksellisesti.
Ennen kaikkea hän tunsi sitä, että hän ei ansaitsi tällaista kohtelua mieheltä. Pienesti tuli hymy naisen kasvoille.

Safilye tunsi turvallisuutta, kun Fred piteli häntä sylissäänsä ja samaan aikaisesti myös pelkoakin. Hän pelkäsi sitä mitä tapahtuisi siitä mitä hänen sanonneen totta unestaansa ja myös sitä jos hän valehtelisi. Tässä kohtaan jollakin tavalla hän halusi valehdella, mutta sydämensä pohjasta hän ei vain mitenkään kykenyt sanomaan mitään valetta ja siksi Safilye oli hiljaa Fredericin sylissä. Asia oli hieman tällainen ristiriitainen tunnen niin Safilye peitti katseensa pois miehestä ja ennen kaikkea mies ei näkisi hänen silmiäänsä. Silmät läiskyivät välillä keltaiseksi, kun ajatuksensa oli pelosta, vaikka hän oli aikalailla rento Fredin syleilyssä.
" Näin eräästä ystävästäni unta ja sinäkin kuuluit siihen. Sinulla ja kaverillani on hieman erilainen näkemys asioista ja siitä syntyy soku, koska olen itse jollakin tavalla siinä välissä. " Safilye sanoi hiljaa.
Katsetta hän ei uskaltanut nostaa miehen kasvoja päin, vaikka silmät jäivät pysymään normaalisena.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Huhti 2013, 12:39

Frederic

Neito ei näyttänyt kovinkaan halukkaalta kertomaan unestaan, eikä ollut enää niin iloisen tuntuinen mitä oli juuri äsken ollut. Fred ei kuitenkaan sanonut mitään ja kun neito lopulta kertoi unestaan, lyhyen ja hieman epäselvänkin selityksen mies katsahti naiseen, joka kuitenkin katsoi alaspäin.
"No mutta siitähän unet ovat hyviä.. ne eivät ole totta." Frederic sanoi rohkaisevasti ja liikahti hieman poispäin neidosta.
"Ei sinun tarvitse sitä enää miettiä." Mies sanoi hymyillen ja nousi sängyltä. "Haluatko jotain syötävää?" Fred kysyi reippaasti, eikä halunnut, että tunnelma menisi mitenkään ikävään suuntaan. Mies itse asteli kaapille, otti sieltä leipää ja hieman kinkkua leivän päälle. Sitten hän otti kaapista vielä kaksi lasia ja haki vettä kannuun.
"Tule." Fred sanoi hymyillen ja laittoi neidollekin leivän ja vesilasin valmiiksi.
"Jos haluat, voit kertoa unen minulle, kertominen yleensä auttaa." Mies ehdotti ja katsoi neitoa hymyillen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Kesä 2013, 12:32

Se oli totta, että unet eivät olleet aina vältämästi aina totta. Jotenkin se tuntui olevan totta, vaikka hän ei ole pitkään aikaan nnähnyt toista osapuolista. Se pienesti surettaa häntä. Samassa hän kaivoi piilopaikastaansa lahjan minkä hän oli saanut toiselta. Kaunis lohikäärmeen suomun palasen. Hetken katsoessa hän tunsi rauhallisuutta ja lämpö ympärilläänsä. Lämpöä oli edelleen, vaikka Fredin sanoma hieman keskeytti tytön mieltä. Nopeasti hän laittoi suomun piiloon.
" Mielellään jos sinulla on syötävää. " Hänelle kelpasi se mitä eilen illalla oli jäännyt.
Vaikka hän aikoi mennä tämän jälkeen pienelle saalistus reissulle. Hieman uninesti hän nousi sängystä ja asteli miehen viereen.
" Yleensä se auttaa, kun kertoo. Mutta tässä asiassa näen niin et se tuottaisi enemmän harmia. " Safilye sanoi.
Missään nimessä hän ei halunnut pahoittaa miehen mielensä hänen unellaansa.
" Mitäs oletkaan laittanut? " Hempeästi kysyttiin ja iloinen ilme kasvoillansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron