Älä anna auringon paisteen sokaista

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Älä anna auringon paisteen sokaista

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Elo 2011, 21:00

//Wolf//


Normaaliseen juoksuun valkoturkkinen susi juoksenteli metsässä. Normaaliseen tapaan hän meni omia reittejäänsä. Se oli normaalista sudelle, joka katseli omaa reveriäänsä. Ainoastaan susi oli tarkka, että ei halunnut muita suseja nähdä ja varsinkin omankaltaista rotua. Rotu oli kuitenkin harvassa mikä pienesti harmitti sutta.

Tassut osuivat maahan niin pehmeästi, että niistä ei oikein kuullut yhtään ääntä. Hengittäminen oli tasaista ja sulavaa. Valkoinen turkki oli niin puhtaan valkoinen, että varmasti tahtoisi laittaa turkin seinälle roikkumaan. Harvoin näkee valkoista turkkai sudella. Sitä suuremmaksi osaksi susi itse ihmetteli miksi moni tahtoi hänet seinällä eikä lemmiksi. Silloin olisi lemmikkinä olisi mahdollista tehdä pentuja joilla olisi myös valkoiset pennut. Onneksi kukaan ei ole sellaista vielä tajunnut ja eikä niin julma sydäminen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Elo 2011, 15:57

Frederic

Fred käveli hiljaa metässä, kuunteli metsän ääniä ja antoi tuulen sotkea hänen, jo valmiiksi sekaiset hiuksensa. Hän antoi jalkojensa kuljettaa häntä enteenpäin metässä. Hänen kätensä puristi keihästä, jonka oli tarkoitus tuona päivänä tarkoitus viedä taas jonkun eläimen henki. Fred ei rakastanut työtään ja joskus se kävi hyvinkin raskaaaksi, mutta hän tarvitsi rahaa. Hän näki silmäkulmassaan jotain valkoista, kenties jänis? Fred pysähtyi ja hengitti kiivammin. Hän kääntyi kohti kohtaa, jossa oli juuri nähnyt vilauksen kauniista, lumen valkosesta turkista. Ei tähän aikaan liikkunut valkoisia jäniksiä, mutta mikä se ikinä olikaan Fred halusi nähdä sen uudelleen. Hän kuunteli metsää, ei ääntäkään. Mikä tämä valkoinen olikaan, se kulki äänettömästi. Fred avasi suunsa pienesti raolleen ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa puhaltaen sen ulos.

Sitten hän lähti hiljaa kohti kohtaa, jossa valkoinen oli vilahtanut. Kun hän pääsi paikalle, missään ei enää näkynyt valkoista. Fred kirosi mielessään, miksi hän oli aina niin hidas? Verkkaisesti hän lähti juoksemaan kohti suuntaan, johon valkoinen turkki oli hävinnyt. Jos tuo pysähtyisi, Fred voisi saadakin sen kiinni. Miehen hengitys kiivastui ja hän halusi vain nähdä tuon uudestaan, nähdä sen turkin, tietää, ettei ollut nähnyt näkyjä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Elo 2011, 16:53

Pienesti ja varoen susi asteli eteen päin kasvien lomassa. Asento oli hyökkäävä. Kuulessaan narahduksen takaa sai peuran edestä juoksemaan karkuun. Joku oli saanut hänen saalinsa karkuun. Katse kääntyi taakse mistä ääni oli ollut, mutta ei nähnyt yhtään mitään. Nähtyään yhtään mitään valkoinen susi laski ajatuksissa, että hänellä oli vielä mahista saada kauriin kiinni.
Olemattomasti susi ponnisti maasta ja lähti juoksemaan. Ketterästi susi juoksi kauriin läheisyyteen. Juuri ajatellessa ponnistamaan kauriin kaulalle. Suden edestä ponnahti suuri kokoinen rusakko. Kumman ottaisi. Hänellä olisi mahdollissuutta saada vielä kauriin kiinni. Kummallakin oli hyvä puoli saada kiinni ja miten energiaa kuluisi.
Sekunnin murto osassa hän päätti ottaa alukuperäisen uhrinsa kiinni. Pari liikkeen jälkeen hampaat puraisivat kauriin kaulaan. Kauris murahti kivusta ja ulisi pelosta. Tekniikalla ja voimalla susi kaatoi kauriin yksi mikä oli harvinaista. Kymmenessä minuutissa kauris oli kokonaan kaadettu, että susi sai syödä. Siinä samassa valko turkkinen susi alkoi syödä. Aina parhaat palat ensimmäisenä. Välillä pää nousi ylös katsomaan omia vihollisia. Mielellään hän ei jaa ruokaa muille.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Elo 2011, 14:14

Frederic

Fred juoksi yhäkin nopeasti, hän kuuli jonkinmoista juoksemista edestään. Ääni kuulosti peuralta, oliko hän nähnyt valkoisen peuran? Fred halusi ottaa siitä selvän, joten hän nopeutti askeliaan.
Kun Fred oli juossut jo viisi minuuttia, kunto teki tepposet. Kuitenkin väsymys unohtui kun Fred näki sen... valkoisen, lumen valkoisen suden, joka söi peuraa. Fred ei pystynyt irrottamaan katsettaan tuosta näystä ja hän istuutui kauemmas sudesta, josta näki suden, mutta susi ei luultavimmin häntä haistanut tai nähnyt. Fred huohotti pienesti, mutta ei tahtonut päästää minkäänlaista ääntä, ettei susi huomaisi. Hän halusi olla tässä koko päivän vain ihailemassa tuon kaunista turkkia.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Elo 2011, 16:07

Nälkä oli suuri ja se jonkun verran näkyi sudessa. Ote ruokaan oli hyvin kova. Vahvat leuat ja hampaat tekivät helposti luista pieniä palasia. Liha taipui irti ja helpoksi nieltäväksi. Kaikki mitä saattoi sattua suuhunsa niin meni alas. Susi oli nälän vallassa, koska jätti pulustukseen aukon. Susi työntyi syvemmälle rinta kehän alle. Saatuaan sisältä susi tuli esille ja valkoinen turkki oli vereytynyt kaulan seutuvilta rinta kehälle asti. Pää pysyi ylhäällä ja lipoili huuliaansa ennen, kuin jatkoi syömistään.
Syötyään vatsan alueen nopeasti syötiin kaula ja pää. Sen perään takajalat. Se ruho jäi siihen sitten haaskon syöjille mittä hän ei oikien pitänyt. Syötyään susi alkoi nuolla turkkia puhtaaksi. Minne kieli ei päässyt niin turkkia hangattiin nurmikkoa vasten ja puuta vasten. Saatuaan jonkun verran puhtaaksi alkoi susi kävellä eteen päin löytyäkseen mukavan paikan pitämään ruoka lepoa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Elo 2011, 13:27

Frederic

Fred katsoi kiinnostuneena suden ruokailua. Kun susi lopulta lähti liikkeelle ja oli kaikesta päätellen täysi, se olisi helppo saalistaa. Olisi sääli jättää noin kaunis turkki saalistamatta. Fred voisi ylpeillä sillä muille, mutta hommassa oli ikävempi puoli. Tuon suden henki... Fred ei pitänyt siitä, että susi tapettaisiin vain turkin takia. Oli turrkk ikyllä kaunis, mutta terpeeksi kaunis raakaan murhaan? Fred päätti miettiä sitä myöhemmin ja hän lähti hitaasti kävelemään suden perässä. Hän puristi keihästään ja lähti ripeämpään juoksuun. Hän ottaisi tuon turkin, oli se sen verran kaunis kuitenkin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Elo 2011, 22:41

Ruoka lepo ei ollut pitkä miten susi olisi toivonnut. Ruoka lepo olisi hyvä olla pitkä, että ruoka saa rauhassa sulautua. Minkä levon rikkoi oli se, että hän kuuli ääniä mistä susi arvuutteli. Katse kääntyi taakse ja nuuskaisu. Pienesti tylsistynyt katseella katsoi eteen. Nopeasti toinen päätti ulvoa voimakkaan ja tunteelisen ulvonnan, kui se olisi ollut hyvästelyjen aika. Samalla, kuin otettaisiin viimeinen matsi ennen hänen kuolemaansa. Siinä samassa ulvominen loppui ja nopeaan juoksuun toinen heittäytyi. Susi juoksi ja juoksi niin kovaan kuin pääsi. Sen lisäksi juoksi hieman, kuin kani edes ja tänne ja sivulle eikä suoraa linjaa juossut.

Susi juoksi aukiolle missä oli erilaisia kukkia. Kuvat ja vihrellisyys oli pitkä vartisia niin hän peittyi hyvin. Aurinko loisti niin, että suden turkki olisi yksi kukka joukossa. Susi juoksi suoraan veteen, mutta niin ettei vettä roiskunut ympäriinsä. Pinnalla sai nähdä vajaan pukeutuvaisen naisen uiskentelevan. Ennen veeteen mentynä sutena oli hän ehtinyt muuttua ja heittänyt ylimääräiset vaatteet pois. Samalla sammaleella hän pesi itsensä. Uituaa hetken hän kääntyi rantaa kohden ja alkoi nousta ylös lammesta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Elo 2011, 17:42

Frederic

Fred kirosi mielessään, kun susi päästi ulvaisun ja lähti juoksuun. Fredillä ei ollut suuriakaan mahdollisuuksia pysyä perässä, mutta ei se häntä haitannut. Hän lähti perään koettaen nähdä ja kuunnella minnes päin susi oikein juoksi. Pian hän päätyi kukkaniitylle, niityssä oli pieni polku, jota pitkin susi olisi helposti liikkunut, mutta heinikko oli hiljaa, se ei kahissut, eikä liikkunut. Epäilykset suden todella menneen tuosta kohdasta hiipuivat, mutta koska susi oli luultavimmin mennyt tästä jostain, hän päätti käyttää jo valmiiksi tehtyä polkua hyväkseen ja niin hän käveli ripeästi, kunnes näki lammen selvästi.

Kauempana oli hieman vaatteita maassa ja kaunis nainen nousi vedestä, mutta sudesta ei näkynyt jälkeäkään. Fred vilkuili ympärilleen ja etsi katseellaan toista polkua, mutta ei.. mitään ei näkynyt.
"Anteeksi, mutta oeltko sattunut näkemään täällä valkoista, hyvin kaunista, sutta?" Fred kysyi naiselta nopsaan tiiraillen yhä ympärilleen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Elo 2011, 22:04

Naista ei yhtään hävettänyt ollessaan puoli alasti. Hän oli vain tottunut olemaan alasti, koska sai niin paljon hopeaa välillä. Silloin välillä törmäsi ihmisiin, vaikka monesti hän yritti suojata ettei kukaan näkisi häntä. Jollakin lailla se ei vain auttanut. Niin siksi hän tyytyi olla näin. Tähän menessä kukaan herra ei ole tullut päälleensä.
Rauhallisena hän kuivatteli itseäänsä auringon paisteessa ja pyyhki vaatteisiinsa. Kuulessaan ääniä nainen kääntyi katsomaan taakse missä seisoi mies. Hän huomasi, että toisella oli ase mikä sai hänet pienesti säikkymään. Hän ei säikkynyt niin, että silmät olisi muuttunut erilaiseksi. Pienesti häntä huvitti miehen sanat. Oliko hän niin kaunis susimuodossaansa.
" En ole nähnyt sellaista. " Vastasi kiltisti toiselle.
" Et vai ole sutta metsästämässä? " Kysäistiin heti perään.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Elo 2011, 16:39

Frederic

Karvas tunne valtasi Fredin, kun nainen sanoi, ettei ollut nähnyt sutta. Tietenkään ei... hän oli ollut uimassa. Vasta nyt Fred tajusi naisen vähäisen vaatetuksen, muttei laskenut sille suurempaa arvoa.
"Kyllä, tai siis en.. äh en tiedä." Fred mutisi vastaukseksi.
"Oli sillä vain niin pirun kaunis turkki, olisi ollut kiva nähdä uudestaan." Fred kohautti olkiaan vinosti hymyillen. Hän ei ollut siis itsekään vielä täysin selvillä aikomuksistaan, mutta susi kiinnosti häntä. Kuitenkaan hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta enää löytää sutta, joten hän istui alas huokaisten.
"On se vain niin kumma..." Hän huokaisi. "Että maailmassa osaa olla jotain niin kaunista." Hän hymyili ja laski keihäänsä viereensä. Sitä oli turha käyttää nyt, tuskin koko päivään. Koko metsästys oli väistynyt hänen mielestään.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Elo 2011, 23:56

Nähtävästi toinen oli metsästämässä toista saalikseensa.
" Eli olit saalistamassa. " heti perään hän viittasi miehen asetta kädessä.
Rauhallisena ja olettomana hän kaunistelia itseäänsä.
" Jos se on jotain kaunista niin miksi, ette pidä sitä itsellänne. Miksi teidän täytyy saalistaa? "
Asia oli hyvin naisellinen, kun naiset tahtoivat pitää kaikkea kaunista itsellää. Toinen voisi ottaa suden lemmikikseen niin toinen voisi kauemmin ihailla turkin kauneutta.

Kuulessaan tuollaiset sanat olivat ne hassun kuuloisia Safilyen korville. Pienesti hupautuneesti hän nauroikin.
" Pistätkö suden turkin kuumuuden piikkiin vai oliko ilman kuummutta turkki kaunis? "
Kysyttyään nainen käänsi katseensa mieheen päin.
" Ihan, kuin olisit ihastunut siihen turkkiin tai näette ison summan rahaa. " Hän toteili.
" Muistakaan hengittää niin se auttaa teidän mieltä varmasti paremmin. "
Mies näytti, että voisi pökrätä siihen paikkaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Elo 2011, 16:55

Frederic

"Olisi jokseenkin julmaa viedä sudelta henki vain turkin takia, mutta en tahdo myöskään ottaa villiä eläintä vangiksi. Parempi jättää se elämään muidenkin ihalteltavaksi." Fred tokaisi nousten pystyyn. Hän sivuutti naisen muut lausahdukset.
"Sinun täytyy joskus nähdä se susi, se osaa olla niin kaunis." Fred sanoi hymyillen.
"Jos se vielä joskus uskaltautuu tulemaan esiin." Fred naurahti ontosti.
"Missä päin muuten asut?" Fred kysäisi nopeasti hymyillen. Naisen kaunis vartalo viehätti Frediä, mutta hän ei halunnut vaikuttaa tungeksivalta tai muutenkaan pervolta, joten hän käänsi katseensa hetkeksi siniseen taivaaseen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Elo 2011, 17:45

" Olisihan se todella julmaa tehdä niin. Onhan selveytyminen julma asia. " Nainen sanoi, kuin toisinaan ymmärsi, että miksi toinen jahtasi.
Sillä toinen selvisi toisen turkilla. Elämä oli vain julmaa ja ainoa nautinto oli se, että saisi hengittää raikasta ilmaa.
" Nähtävästi näen silloin, kun susi tulee kulkemaan ohitseni jossakin vaiheessa. Mutta eläimen ehdoilla kuitenkin. " Safilye sanoi.
Sisäisesti hän naurahti, koska hän näki suden koko ajan, kun itse hän oli se.
" Pitää olla malttia. " Nainen sanoi.

Hitaasti Safilye nousi lammen läheisyydessä enemmän kukkien sekaan. Kukkien keskellä oli paljon ihanempi lämmittää itseänsä ja nauttia auringosta. Asukin sai kuivua paljon nopeammin päälläänsä minkä oli pukeutunut ennen istuessaa kukkien sealla. Nopeasti hän nojahti katsomaan miestä paremmin, kun hän oli kysynnyt missä hän asui. Hänellä ei ollut vakituista kotia ja siksi Safilye ei oikein tiennyt mitä vastata. Ennen kaikkea miksi toinen halusi tietää missä hän asui?
" Sielä missä on kotini on. " Hän vastasi ja oli edelleen hämmentynyt miksi mies oli kysynnyt tuollaista.
" Halusisitko saattaa minua kotiini jossakin vaiheessa vai miksi sinä kysyit minulta missä minä asun? " Hän halusi tietää, koska se oli niin omituinen kysyminen tässä kohdassa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Elo 2011, 17:20

Frederic

"Eikun tulee aina vain kysyttyä, missä toinen asuu. Keskustelun ylläpitämiseksi." Fred naurahti hymyillen ja katsoi viereensä tullutta naista.
"Itse asun metsänlaidalla, pienessä mökissä." Fred sanoi kohauttaen olkiaan. "Ihan hyvä siellä on asua, eikä yksinäisyys vaivaa, kun on hevonenkin kaverina." Fred sanoi vinosti hymyillen. Nainen oli hieman salaperäinen, mutta Fred ei antanut sen häiritä alkavaa keskustelua, jos se edes oli keskutelun alku...
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Elo 2011, 00:04

Safilye nyökkäsi toisen vastaukselle. Se oli hyvin perusteltu miksi toinen oli kysynnyt, mutta edelleen nuori tyttö piti sitä asiaa ihmeelisenä.
" Oikei, mutta hieman outo aloitus pitämään keskustelua ylläpitämiseen. " Safilye sanoi oman mieli piteensä ja syyn miksi oli kysynnyt toiselta.
" Talosi on vielä ehjä? " Hän kysyi.
Jos oli talo metsän reunassa niin eikö moni kuokka vieras löydä taloon ja ottaa kaikki tavarat mukaansa.
" Minne jätitte hevosen tai teidän hevonen hääsi suden luotasi pois? "
Tyyppi oli mielenkiintoinen, koska toinen halusi metsästää hänet. Hän halusi tietää syyn siihen, että mitä tekisi hänen turkillaansa. Toisinaan se alkoi mietityttää itseäänsä, että muuttuisiko hänen kuollut turkki ihmiseksi. Vai muuttuisiko kokonaan hän itse ihmiseksi, kun hän kuolee suden muodossa? Se tapahtuu miten sitten tapahtuu, kun aika jättää. Toisinaan hän ei halua nähdä sen tapahtuvan, koska silloin hän olisi kuollut. Jos hän kuolee ekana niin sitten hänen sisaruksillaan olisi mahdollisuus tietää miten käy heille kuoleman tulleensa. Oliski hän susi vai ihminen? Ajatukset saivat pienet kylmiä värinöitä ihossaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron