Älä anna auringon paisteen sokaista

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Loka 2011, 22:33

" Oletko ihan varma, että et vilustu? " Safilye sanoi huolestuneena.
Hänelle sopi mainiosti miehen mökki, mutta häntä hieman harmitti ei tiennyt sellaista kunnon suoja paikkaa. Hän on aina ollut kierellyt ympäriinsä ja nukkunut missä ihmeelisessä paikassa.
" Tiedätkö jonkun paikan? " Yllättyneenä kysyttiin.
Yllättyneenä hän katseli toista ja alkoi matkan aikana leikkimään miehen hiuksilla. Pienesti jännittyneenä hän katseli Frediä, että minne oikein toinen vei hänet.
Päästyään sai Safilye ihastella nähtävyyttä minne Fred toi. Toinen laski hänet alas niin hän kääriytyi paremmin miehen takin ympärille. Fred vielä piteli vielä 'verhoja.' Varovasti hän astui sisään ja kun hän pääsi sisään niin hän pystyi vain ihastella puun sisäpintaa. Haju ei sinäänsä häirinnyt häntä ei oikeastaan mikään paitsi, että pitäisi tehdä pienen tuli ettei puu ala palamaan.
" Tämä on hieno piilo paikka. Miten sinä löysit tämän? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Loka 2011, 17:24

Frederic

"En, en." Fred vastasi hymyillen naisen huolehtemiselle.
Naisen ilme oli miehelle mysteeri, kun hän oli laskenut toisen paikan päällä alas. Hän taisi pitää paikasta, mutta täysin varma siitä mies ei ollut.
Naisen astuessa sisälle mies seurasi hymyillen perässä.
"Joskus pikkupoikana tämän löysin, pidin omana piilopaikkanani kun minua oikein suututti. Kukaan muu ei tätä tietääkseni ollut löytänyt, joten pystyin olemaan aivan rauhassa." Fred vastasi naisen kysymykseen hymyillen.
"Pitää vain löytää poltopuita." Fred sanoi hetken tauon jälkeen.
"Minä menen katsomaan, olisiko ulkona mitään kuivaa poltettavaa. Jää sinä tänne." Fred sanoi hymyillen ja katsoi oviaukosta sateeseen. Pisarat putoilivat hänen hiuksilleen ja sieltä kierähtäen hänen naamalleen, mutat se ei hänen varmaa kulkuaan haitannut. Pian hän löysikin kuivia oksia ja risuja, joista tulisi hyvä nuotio. Ne sylissä hän lähti palaamaan takaisin puusuojaan, jossa hän laski oksat sammalelle.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Loka 2011, 23:23

" Ihanan löydöt teit kuitenkin. " Hieman kateelisena hän sanoi.
Hän oli hyvin kateelinen ja pienesti harmitti, että miksi hän ei löytänyt tämän kaltaista piilo paikkaa. Hän saattaisi käytää tätä piiloo paikkaa. Kyllä hän keksi hyvän syy, jos he törmäävät uudestaan tässä paikassa. Se olisi toisinaan aika romantista.
" Hyvä on. " Hän sanoi.
Safilye katsoi miten mies katosi ja itse hän jäi siihen istumaan odottaen. Toivottavasti toinen tulisi pian paikalle. Visusti hän pisti itsensä pieneksi, että ylimääräinen lämpö ei kaikkoisi tuulihin. Onneksi pehmusteet olivat mukavan tuntuisia allaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 17 Loka 2011, 20:22

Frederic

Mies rupesi kokoamaan nuotiota vilkuillen naiseen koko ajan, toisella oli kylmä ja sen näki. Fred kaivoi taskustaan tulukset, niillä hän nopeasti sai tulen aikaiseksi puolikuiviin risuihin ja lopulta tuli levisi paksumpiin oksiin. Fred siirtyi istumaan naisen vierelle ottaen toisen kainalonsa turvaan. Samalla hän katsoi tuleen ja seurasi liekkien tanssia.
"Kohta on lämpimämpää." Fred sanoi hymyillen ja kietoi viittansa tiukemmin naisen ympärille.
"Onko sinulla hyvö olla?" Fred kysyi hymyillen naiselta ja tunsi hänen liikkuvan hengityksen tahtiin hiljaa, se oli rauhoittavaa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Loka 2011, 11:15

Onneksi pian Fred tuli paikalle puu kapuloidenssa kanssa. Ruskeat silmät katselivat miten mies teki nuotion. Pienesti tyttöä pelotti ja se näkyi hänen silmissään, kun ne vaihtoivat väriä. Safilye pelkäsi, että tuli leviäisi syvemälle puun sisään ja hän jäisi loukkuun. Pahemmassa tapauksessa palaisi kuoliaaksi. Tuntiessaan Fredin vierellään niin turvallisuus ja ylimääräinen huoli kaikkosi. Hän asettui paremmin Fredin kylkeä vasten ja pääkin nojautui mihen olkapäätä vasten. Hiljalleen keltaiset silmät loistelivat jälleen ruskeina.
" Minulla on hyvä olla juuri nyt. " Safilye sanoi, kun samalla katseli miehen silmiin.
" Onneksi sinä olet nyt minua lämmittämässä paljon paremmin, kuin nuotio." Niin Safilye meinasi sanoa Fredericelle, mutta ei kehannut sanoa asiaa ääneen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 20 Loka 2011, 15:48

Frederic

"Hyvä." Mies tokaisi lyhyesti, mutta silti ääni pehmeänä ja rauhoittavana. Meni pieni hetki, miehen vain katsoessa liekkejä, mutta kuitenkin hiljaisuus kävi liian ankeaksi.
"Oletko koskaan nähnyt lohikäärmettä?" Frederic kysyi hymyillen.
"Itse en ole, joskus tapasin sellaisen aika suuren liskon, mutta ei se lohikäärme ollut. Minkäköhänlaisia lohikäärmeet ovat." Fred jatkoi äänen sävynsä vaihtuen hieman miettimään sävyyn ja lausahdus oli suurimmaksi osaksi tarkoitettu naiselle, vaikka se kuulostikin siltä, kuin hän olisi puhunut itsekseen.
"En loppujen lopuksi ole nähnyt moniakaan taruolentoja." Fred sanoi ja kohensi pienesti asentoaan heittäen pienen oksan nuotion vierestä tuleen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 23 Loka 2011, 22:12

" Lohikäärmettä? " Safilye yllättävästi lausui uudestaan.
Hän tuumaili hieman.
" Olen nähnyt lohikäärmeen ja vielä hän on minun hyvä ystäväni. " Safilye sanoi rehellisesti toiselle.
Kummistuneena ja ihmeissään hän katseli miestä. Hieman oli outoa, että toinen oli metsästäjä, joka ei ole nähnyt taruolentoja.
" Sinähän olet metsästäjä? Etkö metsästä taruolentoja? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 31 Loka 2011, 18:44

Frederic

"Olen metsästäjä, mutta en metsästä taruolentoja. Metsästän pääsääntöisesti niin sanottuja tavallisia eläimiä, joissa ei ole mitään erikoista, kuten karhuja ja hirviä. Lohikäärmeet, jotka kuuluvat suuriimpiin olentoihin, eivät näyttäydy niin usein. Minun tapauksessani eivät lainkaan, ainakaan vielä." Fred sanoi hymyillen ja kiristi otettaan naisen ympärillä.
"Onko ystäväsi kaunis? Useat sanovat, että lohikäärmeet pvat kauniita otuksia. Sellaisen näkeminen olisi ihanaa, mutta sitä odotellessa voin ainakin kuvitella." Fred sanoi normaalia hiljaisemmalla äänellä ja laski kevyesti leukansa naisen olkapäälle.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Marras 2011, 17:50

" Minä luulin, että metsästät myös taruolentojakin. Mutta miten sinä erotat heidät toisistaan. Miten erotat normaalisuden ihmissusudesta, kun ihmissusi on susi muodossa? " Perään hän kysyi hieman uteliaana.
Ainakin lopussa, kun ihmissusi on murhattu niin et se oli ihmissusi, kun makaa ihminen siinä. Ehkä myös pienesti eroaa, että ihmissuden pystyy murhata hopealla. Fredin kysyessä oliko hänen ystävä kaunis niin samalla hän kyynerpäälläänsä tintasi pienesti miehen kylkeen.
" Onhan se hyvin kaunis kummassakin muodossa. " Safilye totesi.
Lempeästi hän kääntyi lopuksi katsomaan Frediä, joka asetti leukansa hänen olkaansa vasten. "Onko noin mukava olla? Ilmeelläänsä hän kysyi Frediltä. Pienesti ja hellästi Safilye silitteli miehen poskea.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Marras 2011, 17:24

Frederic

"Ihmissusia ei ole vielä ainakaan tullut vastaan, ainakaan ei ole tullut tappettua, ovatkohan he sitten viekkaampia kuin tavan sudet. En sillä, etteikö tavan sudetkin ole viekkaita, enkä suuremmin susia metsästä, vain jos tulee vastaan ja tilanne on minulle suotuisa. Yleensä etsin joko hitaampia karhuja tai pienempiä eläimiä. Sudet muutenkin liikkuvat laumoissa, enkä sellaisesta pidä." Fred sanoi naurahtaen.
"Siitä tulikin mieleeni, että tässä aijemmin näinkin yhden erittäin kauniin suden. Tarkkailin sitä hetken, mutta se karkasi. Oli sillä kaunis turkki. Ensin ajattelin tappaa, pakko myöntää, mutta nyt kun ajattelen selvemmin, parempi näin. Saavatpahan muutkin ihailla sellaista olentoa." Mies tunsi naisen kyynärpään kyljessään ja hymyili hieman ilkikurisen iloisesti naiselle.
"Kummassakin muodossa?" Mies toisti hieman ihmeissään, hän ei ollut kuullut, että lohikäärmeet pystyisivät muuttamaan muotoaan.
Naisen katse kertoi jo kysymyksen ja mies nyökkäsi hitaasti ja hellästi olkapäätä vasten pari kertaa. Toisen kosketus oli ihanan tuntuista, kun toionen silitti hiljaa hänen poskeaan. Fred itsekin nosti kätensä ja silitti toisen poskea hymyillen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Marras 2011, 01:07

" Onhan susi erakko, kun etsii uutta laumaa itselleensä. " Pienesti vai vihkaa yritettiin korjata miehen tietoisuutta ihmissusiin.
Olihan hän itse juuri sellainen ja asuu yksin. Hänen laumansa on mennytta ja toisinaan hän kylä etsii uutta laumaa itselleensä. Enemmänkin sanottuna uutta perhettä vierelleensä.
" Karhun? " Safilyen oli pakko naurahtaa.
" Karhu voi lyödä sinua käpälälläänsä todella kauas sinut osuessaan tai jopa litistää painonsa alle. " Pienesti kauhustuun sanottiin.
Pienen naurahtelevan kuvan hän kyllä sai Fredin karhun alla.
" Eikö olisi paljon parempi metsästää suden tai jopa kanin? "

Pienesti Safilyen silmät tuikuttelivat, kun Fred mainitsi siitä valkoisesta sudesta. Ehkä jossakin tapauksessa tai tulevaisuudessa Fred näkisi hänet susi muodossaan. Juuri sen valkoisen turkiksen suden. Se ilme oli pakko nähdä jossain vaiheessa.
" Kyllä vain. " Naurahtavaisesti sanottiin.
Fred alkoi sinäänsä matkia käden liikkeistä se huvitti nuorta naista. Eihän kuitenkaan lopettanut omia silittelyjä miehen poskilla, vaikka hän todellakin nautti miehen sormen päiden liikkuessa hänen poskissaan. Safilyen silmistä sai nähdä miten rento hän oli miehen lähettyvillä. Pienesti silmät seurailivat miten nuotiosta kipinät leijuivat ilmaan osumatta vihertäviin oksiin. Se oli ihmeelistä, että kipinät eivät sytyttäneet mitään paloa puuhun. Se oli pienesti pelottavaa, mutta Frediricin läheisyydessä keltaisia silmiä ei loistannut esiin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Marras 2011, 17:22

Frederic

"No niin. Mutta ei takerruta pieniin yksityiskohtiin." Fred sanoi hieman naurahtaen.
"Karhuja on yleensä vain yksi ja ne ovat sen verran suuria, että niiden liikkeetkin ovat hitaampia, alan jo oppia, miten karhut käyttäytyvät tietyissä tilanteissa, vaikka olen kyllä löytänyt niitäkin yksilöitä, joiden liikkeet ovat minulle pelkkiä kysymyserkkejä, mutta pitää vain toivoa, etten kohtaa sellaisia liian usein, ettei satu näitä alle jäämisiä." Fred sanoi naurahtaen toisenkin kerran, naisen seurassa oli leppoisaa ja puun suojassa rauhaisaa.

"No aina oppii uutta." Frederic sanoi hieman virnistäen.
"Oletko sinä lohikäärme?" Fred kysyi hennolla äänellä jatkaen naisen silittämistä.
"Olen kuullut, niiden olevan kauniita, joten sinä varmaan olet sellainen." Fred lisäsi ja nojautui vieläkin enemmän naista vasten, mutta silti varoen, ettei painaisi toista liikaa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Marras 2011, 00:45

" Joskus kannattaa takertua pikku asioihin, koska ne voivat vaikka pelastaa sinut jostakin taistelusta. " Safilye sanoi ja kiusasi toista pienesti mahasta.
" Onneksi tähän asti sinä olet kunnossa ja elossa. " Safilye sanoi iloiten.
Hän oli ihan tyytyväinen omaan itseensä mikä oli keltasusi.
" Olen pahoillani, että tuotin sinulle pettymyksen, mutta en ole lohikäärme ollenkaan. " Perään tytön posket alkoivat lehahtaa punaisena.
" Ei kauneus voilla perustaa, että olisin lohikäärme? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Marras 2011, 17:44

Frederic

"Niin ja luultavasti pysyn kunnossa vielä pitkään." Fred tokaisi hymyillen.
"Ainakin jos tulevaisuus on minulle suotuisa." Mies jatkoi ja katsahti sitten naisen poskiin, jotka alkoivat juuri hieman punetaa miehen kommentista.
"Olet vain niin kaunis." Fred sanoi hymyillen ja käänsi sitten katseensa takaisin tuleen ja siitä nouseviin kipinöihin.

"Alkaa olla myöhä." Fred sanoi vilkaisten ulos, jonne hämärä jo hiipi. Hämärä muistutti syksystä ja talvesta, joka teki tuloaan. Mies kiristi otettaan naisen ympäriltä.
"En minä sillä, että minulla jonnekin kiire olisi." FRed oikaisi nopeasti.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Marras 2011, 00:58

" Toivottavasti, muuten elämästä tulee harmittelevan pahan laatuiseksi. "
" Älä ole noin epätoivoinen. Jos olet niin tulevaisuus ei ole suotuisaa. " Hän vielä lisäsi.
Safilyen posket vai punahtuivat entisestään Fredin sanoista.

Kuulessaan sanat niin hän ajatteli, että voisi ja kannattaisi etsiä yöksi uuden pesä kolon. Nähtävästi mies halusi jäädä yksinään. Fred kiristi otetta niin oli omituinen fiilis. Eka tuollaista sanotaan niin sitten eleet olivat täysin toisen laiset.
" Niin alkaakin tulla myöhä. Sinun pitäisi varmaakin mennä syöttämään hevostasi. "
Fred nopeasti oikaisi niin hellä hymy kasvoilleensa, koska hän tunsi iloisuutta itsessäänsä.
" Saanko jäädä tähän nukkumaan? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron