Kirjoittaja Templer » 08 Elo 2011, 15:57
Frederic
Fred käveli hiljaa metässä, kuunteli metsän ääniä ja antoi tuulen sotkea hänen, jo valmiiksi sekaiset hiuksensa. Hän antoi jalkojensa kuljettaa häntä enteenpäin metässä. Hänen kätensä puristi keihästä, jonka oli tarkoitus tuona päivänä tarkoitus viedä taas jonkun eläimen henki. Fred ei rakastanut työtään ja joskus se kävi hyvinkin raskaaaksi, mutta hän tarvitsi rahaa. Hän näki silmäkulmassaan jotain valkoista, kenties jänis? Fred pysähtyi ja hengitti kiivammin. Hän kääntyi kohti kohtaa, jossa oli juuri nähnyt vilauksen kauniista, lumen valkosesta turkista. Ei tähän aikaan liikkunut valkoisia jäniksiä, mutta mikä se ikinä olikaan Fred halusi nähdä sen uudelleen. Hän kuunteli metsää, ei ääntäkään. Mikä tämä valkoinen olikaan, se kulki äänettömästi. Fred avasi suunsa pienesti raolleen ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa puhaltaen sen ulos.
Sitten hän lähti hiljaa kohti kohtaa, jossa valkoinen oli vilahtanut. Kun hän pääsi paikalle, missään ei enää näkynyt valkoista. Fred kirosi mielessään, miksi hän oli aina niin hidas? Verkkaisesti hän lähti juoksemaan kohti suuntaan, johon valkoinen turkki oli hävinnyt. Jos tuo pysähtyisi, Fred voisi saadakin sen kiinni. Miehen hengitys kiivastui ja hän halusi vain nähdä tuon uudestaan, nähdä sen turkin, tietää, ettei ollut nähnyt näkyjä.