Kirjoittaja Templer » 30 Marras 2011, 21:46
Frederic
Fred nyökkäsi pienesti naisen kommentille hevosen syöttämisestä, mutta se totta tosiaan olisi järkevintä.
"olet oikeassa." Hän sanoi hymyillen ja nousi, ainakin sen verran, mitä puuinrunko antoi myötä.
"Jos haluat, niin en estä, mutta älä vilustu. Mökkini on aina sinulle avoinna, jos tahdot tulla lämpimään." Fred sanoi huolehtivasti ja antoi pienen suudelman naisen huulille, läksiäsiksi, kunnes hän meni uloe syksyn hämäryyteen. Hän jatkoi matkaansa taakseen kääntymättä, kunnes saapui mökkinsä kohdalle ja vasta silloin hän katsoi taaksensa, kuin toivoen näkevänsä naisen uudestaan. Nähdessään vain pimeän metsän hän otti naisen neuvosta vaarin ja meni ruokkimaan hevosen. Sleipnir tervehti häntä iloisena, kun hän kaatoi pari kauhallista kauraa sen kuppiin, mutta pidemmäksi aikaa Fred ei vajaan jäänyt. Hän jäi istumaan portaille vielä hetkeksi, katsomaan metsään ja odottamaan, jos nainen jostain vielä ilmaantuisi. Eihän mies oikeastaan ollut mökin olinpaikkaa mistään kertonut, mutta kyllä nainen sen löytäisi. Hänessä oli sitä jotain erikoista. Kun syksyn/talven viima kuitenkin kylmäsi miehen rinnan, oli hänen pakko mennä sisälle, vaikka ovi jäikin lukitsematta...