Virhe virheen perään//sovittu

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 11 Syys 2011, 19:13

//Okke :D//

Lucanya Vendethiel

Felipa oli myös mukana ja haltia tähtäsikin lammelle. Lampi oli tunnettu sen kauneudestaan, joka näkyi parhaimmillaan päivällä auringon paistaessa paikalle, mutta varmasti kuu tekisi tunnelmallisen osansa yöllä.

Vähän ajan kuluttua kaksikko saapuikin tuon veden rantaan ja Lucanya istahti parin metrin päähän kirkkaasta ja tyynestä lammesta. Veden yllä kierteli kaikenlaisia hyönteisiä, etenkin kimaltelevat sudenkorennot tuntuivat tanssivan keskenään.
"No niin!" haltia sanoi säteilevästi, antaen toiselle aloituksen.

//tulipas kovin satuinen kuvaus xD//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Syys 2011, 19:19

//Niinpä teki xD

Felipa

"Täh?" oli ensimmäinen sana, jonka Felipa sai tölväistyä ulos. Toinen oli "mutta" ja kolmas oli "hyvä on...". Tosin haltia ei tiennyt, mistä aloittaa, vielä vähemmän, mistä hänen piti edes kertoa. Hetken miettiessään. mitä sanoa, hän päätti kysyä:
"Tuota, mitä tahdot tietää?"

//ihkupihkulyhykäinen
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Loka 2011, 19:51

Lucanya Vendethiel

Felipa kuulosti yllättyneeltä toisen annettuaan tälle aloituksen. Tuo ei osannut ollenkaan aloittaa, joten kysyikin sitten haltialta tarkemmin. Blondi naurahti lempeästi.
"No vaikkapa... Menneisyydestäsi ja mielipiteesi tähän sotaan ja mitä haluat tulevalta ja niin edes päin." Lucanya auttoi katsellen pienempää.

//Eipä haittaa ku samanlaista pukkaa täältäkin :'D
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Loka 2011, 09:02

Felipa

"Menneisyyteni..." sanoi hiljaa ja kaiveli muistinsa lokeroita. Yli kaksi sataa vuotta oli pitkä aika, eikä Felipa muistanut edes tarkkaa ikäänsä. Tosin eihän sitä edes varsinaisesti kysytty.
"Kasvoin heimoni parissa..." Felipa aloitti. Muistot perheestä, heimolaisista ja kaikesta tulvivat takaisin mieleen ja hetken ajan hän toivoi olevansa pentu jälleen.
"Sitten sodat alkoivat ja jouduimme evakuoitumaan haltioiden kylään. En tahtonut osallistua sotaan, joten... Lähdin pois." Felipa käänsi katseensa Lucaan ja ilmeellään totesi, että siinä aika lailla kaikki.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Loka 2011, 18:16

Lucanya Vendethiel

Felipan äänensävystä päätellen alkoi jo haltia kaduta mitä oli tullut kysyttyä. Ehkä menneisyys olikin toiselle arka paikka, eikä siksi siihen mitään sanonutkaan. Toisaalta, eihän Luca voinut tietää moista. Ennen kuin kuitenkaan haltia pukahti anteeksipyyntönsä, jatkoi wälder onneksi kertomustaan.
Lucanya nyökkäili pienen selitykseen korvat höröllä mielenkiinnosta. Tarina ei jatkunutkaan ilmeestä päätellen niin kauan kuin haltia odotti. No, eihän kaikki olleetkaan samanlaisia hölisiöitä kuin Luca.
"Aivan..." haltia totesi.
"Olet siis siitä lähtien asustellut yksin täällä metsässä?" hän jatkoi.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Loka 2011, 23:00

Felipa

"Ainakin, kun viimeksi tarkistin", Felipa vastasi ja mietti pesäkoloaan, johon todennäköisesti muuttaisi joko pari jyrsijää tai lintuperhe tämän jälkeen. Se oli hyvä pesä, hän ajatteli haikeasti mielessään.
"Minun elämäni ei ole niin mielenkiintoinen..." haltia puuskahti vinosti virnistäen.
"Entäs te?" Felipa kysyi. Nyt oli puhuttu tarpeeksi hänestä. Nyt oli aika kuulla jotain hänen uudesta emännästään.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 21 Loka 2011, 16:49

Lucanya Vendethiel

Felipa oli haltian mielestä ihanan ujo ja persoonallinen omalla tavallaan. Wälder totesi elämänsä olleen ei niin kiinnostavaa, joten antoikin samaisen puheenvuoron uutukaiselle emännälleen. Luca hymähti ja ajatteli, että ehkei Felipa halunnut kertoa itsestään sen enempää tai sitten yksinkertaisesti mitään muuta kerrtottavaa ei ollut. Oli miten oli, blondi ei patistellut toista tuon enempää. Toiset avautuivat eri lailla kuin toiset.
"Minä olen kasvanut pienessä, hyvin köyhässä kylässä jota ympäröivät suuret pellot. Emme tienneet sen koommin muusta yhteisöstä, tietoomme tuli tietenkin sodanjulistus. Kyläämme ei kertaakaan onneksi hyökätty, se onkin vaikea löytää. Vietin siinä köyhyydessä kuitenkin hyvän lapsuuden, mutta alamäki alkoi entisestään veljeni kuoltua vakavaan sairauteen. Sen jälkeen tuntui kuin kaikki olisi muuttunut, vanhempani hylkäsivät minut melkein kokonaan, koska olivat niin murtuneita menneestä ja ovat yhä. Olen minäkin, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotain hyödyllistä ja jotain, jota veljenikin olisi halunnut. Nimittäin sodanloppuminen, kaikki köyhyys ja kurjuus kitkettäisiin pois. Veljeni Ardecy kuoli 16 vuotiaana ja silloin itse olin 17. Se oli uskomatonta sisarrakkautta..." Lucanya kertoi katsellen lammelle.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Loka 2011, 11:23

Felipa

Haltia kuunteli tarkkaavaisesti uuden emäntänsä historian ja huomasi, että heidän elämänsä alkutaipaleet olivat olleet yllättävän samanlaisia. Molemmat olivat asuneet rauhallisessa yhteisössä kaukana sodista ja muista, mutta joka kuitenkin sai kärsiä sodan vahingoista vaikkakin epäsuorasti.
"Olen pahoillani..." Felipa sanoi hiljaa, kun Lucanya kertoi kuolleesta veljestään. Wälderin tassu hipaisi hänen harjaansa sitovaa metallirengasta, joka alunperin kuului eräälle kylän miehistä, joka oli sodassa kaatunut. Felipa oli päättänyt viedä renkaan sen alkuperäisen omistajan pennuille, jos joskus palaisi yhteisönsä luokse.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 04 Marras 2011, 19:35

Lucanya Vendethiel

Blondi hymyili pienesti kuultuaan toisenkin antavan osanottonsa. Hetken ajan hän oli hiljaa, mutta tokaisi sitten:
"Kiitos, eihän siitä montaakaan vuotta ole, mutta pahin ikävä on jo ohi." tyypillisellä, hempeällä ja iloisella äänensävyllään, kuin ei olisi selittänytkään koko surullista juttua. Lucalle elämä oli vihdoin alkanut edes vähän hymyillä, päästyään vihdoin pois sieltä pienestä, köyhästä kylästä. Vanhempiaan tuo ei silti ollut kokonaan hyljännyt, eikä tekisi jatkossa niinkään, heidän kohtelustaan huolimatta. Kun aikaa vain oli, vieraili neito synninkodissaan. Kylässä oli vieläkin onnellisia lapsia, samanlaisia, kuin mitä Lucanyan nuoruudessa. Heidän kanssa haltia vietti paljon aikaa.

Takaisin juttuun. Luca oli alkanut miettiä jälleen tulevaa elämää ja työtään, johon Felipa liittyisi.
"Tämä voi kuulostaa hieman hassulta, mutta miten toimit, jos joutuisit tappeluun? Kuinka haavoittaisit vihollista?" blondi kysyi.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Marras 2011, 13:25

Felipa

Wälderin rinta pörhistyi ylpeydestä, kun keskustelu kääntyi taistelemiseen. Felipa nosti toisen tassunsa esille ja toi esille terävät kyntensä.
"Wäldereillä ei tapana kainostella taistelussa..." hän virnisteli ja osoitti yhdellä kynnellä silmäänsä tarkoittaen tällä, mihin hänen rotunsa yleensä ensimmäisenä iski.
"Olen myöskin hyvin nopea", Felipa jatkoi häntäänsä heilauttaen, "Vihollinen ei ehdi edes huomata ennen kuin olen jo iskenyt." Viimeisimpinä vuosina Felipan ei ole juuri tarvinnut taistella missään muissa tilanteissa kuin reviiriä suojellessa. Muuten hän on tavannut paeta uhkaavissa tilanteissa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 20 Marras 2011, 17:34

Lucanya Vendethiel

Blondi nyökkäsi ymmärtäen, mitä wälder tarkoitti kun osoitti terävällä kynnellä silmäänsä. Se olikin hyvä tapa, noin pienelle otukselle. Poistettuaan näkökyvyn viholliselta, pystyi sen jälkeen tuosta tekemään helposti selvää loppuun asti. Lucan silmät laajenivat yllätyksestä Felipan kerrottua olevansa myös hyvin nopea iskuissaan. Ehkä haltia oli aliarvioinnut tuon rodun. No, eipä hän ollutkaan vastaavien kanssa juurikaan ollut.
"Erinomaista!" Lucanya hihkaisi loppuun. Hän uskoi että hän ja Felipa olisivat hyvä tiimi jatkossa.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 20 Marras 2011, 22:33

//Btw, tästä eteenpäin, kun Felipa nyt kulkee Lucanyan mukana, se on ikään kuin NPC. Tulevissa peleissä, voit käyttää Felipaa ilman, että mun tarttis olla pelissä mukana, koska siitä saattas tulla vaan turhaa sotkua, ellet sitten välttämättä mua mukaan halua. ; ) Kelpaako tämä?

Felipa

Emännän kehut saivat Felipan ylpistymään entisestään. Viime vuosina hän oli saanut ainoastaan osakseen haukkuja ja herjoja, koska tapasi kiusoitella ohi kulkevia matkalaisia, joten kehut olivat tälle haltialle harvinaista herkkua. Ja hän nautti joka hetkestä, koska mikään hyvä ei kestäisi koskaan liian kauan. Tällä kertaa Felipa päätti tehdä sen itse, koska olisi epämiellyttävää, jos sen tekisi jokin ulkopuolinen. Haltia nousi seisomaan ja kääntyi emäntäsä puoleen kumartaen.
"Toivottavasti sinulla on vastaisuudessani kyvyilleni käyttöä", Felipa totesi hymyillen. Lucan reaktiosta päätellen, Felipasta saattaisi olla paljonkin hyötyä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 25 Marras 2011, 20:55

//Joo, käypi :) en olekkaan ennen kuullut tuota NPC termiä, mistä se oikein tulee?//

Lucanya Vendethiel

Luca piti Felipaa oikein suloisena, jo pelkkä tuon näkeminen toi hymyn huulille. Hän ei katuisi koskaan päätöstään, vastuutaan.
"Varmasti, Felipa." blondi sanoi hymyillen, myöskin tarkoittaen sanojansa.

"Et siis ole ollut haltioiden kylää kauempana? Minun kanssani pääsetkin kunnolla reissaamaan." Lucanya sanoi hetken kuluttua muistaen tuonkin seikan. Matkustelu oli hänestä mukavaa ja avartavaa. Hän tykkäsi tutustua muihin rotuihin sekä heidän tapoihin. Toki haltian työ vaikutti myös kulkemiseen paikasta toiseen.

//Voisivat vissiin siirtyä taas jonnekkin?//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Marras 2011, 23:32

//NPC=Non Player Character. Ja voitas tosiaan siirtyä jonnekin. Ehdotuksia?

Felipa

Haltia kohotti päänsä pieni ovela hymy huulillaan, jollainen hänellä oli lähes aina. Hän tuskin malttoi odottaa, että pääsisi näkemään Cryptiä hieman laajemminkin ja nyökkäsi, yhä virnuillen, Lucanyan kommentille.

//Lyhyt, mutta... No... No jooo...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 22 Joulu 2011, 20:59

//jaaaa :D//

Lucanya Vendethiel

Syventyen jälleen mietteisiinsä, tuleviin aikoihin muistui haltialle mieleen eräs oivallinen tilaisuus Felipalle.
"Kuulehan, mitäs jos lähtisit kanssani nyt minun luo haltioiden kylään? Parin päivän päästä minulla on työvuoro yhdellä meidän rajavartiointiasemalla. Siellä ei aina tapahtu mitään jännää, mutta ainakin saisit jonkinlaisen tuntuman, mitä tulevan pitää. Mitäs sanot?" Lucanya selosti silmät hehkuen mystisinä muistuttaen merta. Blondi todella haluaisi pienen Felipan mukaansa, hän voisi esitellä toisen muille työtovereilleen.

//Nii jäi siitä yksäristä: alottelen jossain mehtäalueella ja linkkaan yksärillä sitte :D//
Niehku
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron