Virhe virheen perään//sovittu

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Virhe virheen perään//sovittu

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Elo 2011, 21:57

//Dadaaakum!

Felipa

Miten näin oli päässyt käymään, haltia kysyi itseltään kerta toisensa jälkeen. Hän kysyi sitä niin monta kertaa, että se alkoi melkein jo käydä vastauksesta. Felipa oli kyllä haistanut reviirillään jotain outoa, muttei hän mitenkään osannut odottaa metsästäjien ansaa. Yleensä ihmiset kulkivat vain alueen läpi tai metsästivät pari eläintä, mutta ansoja he eivät olleet koskaan viritelleet. Paitsi nyt. Felipa kirosi huolimattomuuttaan keikkuessaan ansassa, johon hän oli amatöörimaisesti langennut. Ansa oli oikeastaan vain verkko, joka oli asetettu laukeamaan, jos joku astuisi tiettyyn kohtaan. Felipa oli tietysti pahaa aavistamatta tepastellut juuri siihen tiettyyn kohtaan ja humps. Hän oli ehtinyt kirota tuuriaan ja typeryyttään jo hyvän tovin kunnes metsästäjät viimein saapuivat tarkistamaan ansansa. Heitä oli noin 5 aikuista ihmismiestä ja he näyttivät suoraan sanottuna äimistyneiltä verkon sisällöstä. "Katsokaa, mikä se oikein on?" huusi yksi miehistä. "Se taitaa olla haltia," sanoi toinen, "Jokuhan voisi vaikka maksaa tuosta!" Felipa tunsi kuvotusta miesten lähestyessä ja teki selväksi ettei aikoisi antautua hyvällä. Hän huusi, riuhtoi ja sähisi, muttei se estänyt miehiä tunkemasta häntä paksuun nahkasäkkiin ja sulkemaan sen suuta. Felipa raapi ja puri nahkaisen säkin sisäpintaa, mutta joutui pian toteamaan tilanteen näyttävän todella toivottomalta hänen kantiltaan. Metsästäjillä oli pieni leiri vähän matkan päässä ja he pysähtyivät sen luokse lepäämään, sillä alkoi tulla pimeä ja yöllä ei näkisi enää liikkua. Felipa säkkeineen sidottiin tiukasti korkealle puun oksaan.
"Te saatte maksaa tästä!!" haltia kirkui ja potki säkissään, mutta metsästäjät vain nauroivat. He olivat takuuvarmoja, että he tulisivat saamaan tästä oudosta haltiaotuksesta muhkean hinnan sillä maailmassa riitti aina yltiörikkaita typeryksiä.

//Ja saapuuko sieltä Felipan rohkea prinssi valkealla ratsullaan? :'DD
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Elo 2011, 13:17

//Muahhahaaa! Let's begin! :D//

Lucanya Vendethiel

Haltia-neito oli jälleen lähtenyt yhteen lempipuuhansa pariin, metsään vain kävelylle. Hän saattaisi löytää lisää materiaaleja koruihinsa tai teelehtiin. Hänellä oli ajatus käydä myös lammella, jota olivat muut haltiat kehunneet ja tykästyneet tuohon. Vaikkakin oli ilta, saattoi lammella silti nähdä vaikka millaisia eläimiä ja kuulla hassuja ääniä.

Jokin kuitenkin keskeytti haltian ajatuksenjuoksun sekä vauhdin. Hän tunsi ilmassa savun hajun. Kuka kumma oli leiriintynyt metsään? Tästä piti ottaa selvää, vaikka se olikin vaarallista. Blondi lähti oitis kohti savun hajua, tällä kertaa hiljaisin askelin ja valppaana tuo tarkasteli ympäristöä. Päästyään niin lähelle, että kauempana näkyikin savupilvi paremmin sekä nuotion loiste. Kuului myös vaimeita ääniä, eikä niistä ottanut selvää, mitä kansaa leireilijät olivat.
Lucanya hiipi lähes kyykyssä ja lähti kiertämään leiriä. Olisihan se pitänyt arvata! Ihmiset jälleen... Naureskelemassa omille jutuilleen, syöden jotain omaa ruokaa. Neito oli kääntymässä jo poispäin, mitäpä nyt toisia häiritsemään sen enempää, hän sai selville, ketkä olivat leiriintyjät. Mutta Luca huomasikin tarkemmin katsottuaan ihmisten varusteita, että nuo olivat metsästäjiä. Muutama tyhjä ansahäkki, jalkajousia... Ylhäältä kuului rapinaa, se saattoi olla viaton oravakin, mutta Lucanya vaivautui silti katsomaan ylös. Mitä kummaa? Siellä roikkui pieni häkki, johon oli teljetty eläin. Jos kerran nämä ihmiset olivat metsästäjiä, miksi he pitivät eläintä hengissä? Tarkemmin katsottuna tuo olikin aika erikoinen eläin. Tuolla oli haltiamaiset korvat, mutta muuten näytti kuin joltain ketulta. Oli miten oli, ihmisillä taisi olla pahat mielessä tuon otuksen kanssa. Otus kuului vapauteen.
"Hei, kuuletko?" Lucanya viestitti tuntemattomalle telepaattisesti. Se tuntui hieman tyhmältä, mutta jos kettumainen otus osasi saman, saisi Luca selvän kaikesta, mitä oli tekeillä.

//Jep! :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Elo 2011, 19:00

Felipa

Pieni haltia sähisi häkistään nappaajilleen. Vartokaas vain kunnes pääsen ulos täältä, hän ajatteli. Kynsin teistä suikaleita! Felipa yritti keinuttaa häkkiään, saadakseen sen tippumaan, mutta metsästäjät osasivat solmut liian hyvin. Hän oli jo luovuttaa, kunnes kuuli päässänsä ajatuksen, joka ei ollut hänen. Haltia hätkähti häkissään ja tähyili ympärilleen. Kuka puhui?, hän ajatteli. Hän haisteli ilmaa ja tunsi uuden tuoksun hikisten metsästäjien ja savun ohella. Haltia...?
Onko täällä joku? Felipa kysyi telepatian välityksellä. Haltia tähyili ympärilleen nähdäkseen mahdollisen puhujan ja pystyi hajun perusteella jotenkuten päättelemään suunnan, mutta ei juuri muuta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Elo 2011, 19:54

Lucanya Vendethiel

Hetken kuluttua otus vastasi kuin vastasikin. Lucanya hymyili.
"On, täällä alhaalla. Aion vapauttaa sinut sieltä, ei mikään tavallinen eläin osaa viestittää telepaattisesti. Nuo metsästäjät ovat roistoja." haltia jatkoi ja vaihtoi hieman asentoaan, josta näki metsästäjät paremmin. Mitään ongelmaa tässä ei olisi, jos leiri olisi hiljainen, eikä nuotio enää palaisi. Pimeydessä olisi helppo vapauttaa kuka tahansa, sillä ihmiset eivät olleet yöeläimiä.
"Onko häkkisi miten tiukkaan teljetty?" Lucanya kysyi, pitäen huomionsa metsästäjissä, ettei vain jäisi kiinni.

Haltialla ei ollut aavistustakaan, miten tuo saisi mahdollisimman hiljaa häkin alas puusta. Hän voisi katkaista köyden, jolloin häkki tipahtaisi suoraan hänen syliinsä, mutta moinen äkkiliike saisi varmasti ihmiset perään.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Elo 2011, 20:57

Felipa

Tavallinen eläin? Röyhkimys, Felipa ajatteli itsekseen. Hän loi pikaisen vilkaisun metsästäjiin, jotka alkoivat jo kinastella siitä, kuka ottaisi yön ensimmäisen vahtivuoron. Muukalaisen aikoma vapautus saattaisi onnistuakin, jos olisi ainoastaan yksi ihminen vahtimassa, Felipa tuumasi ja vastasi toiselle kokeiltuaan ensin häkkinsä ovea.
Lukko on vanha ja vähän ruosteessa, hän raportoi, saa varmaan rikki helposti. Tosin melua siitä tulisi. Järkevinä olisi kai ottaa häkki alas puusta ja avata se vasta kauempana, mutta, jos miehet silti heräisivät, pako olisi helpompi, jos muukalaisen ei tarvitsisi kantaa Felipan häkkiä.
Mitä aiot? Felipa kysyi katsoen siihen suuntaan, missä arveli toisen haltian piileskelevän.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 09 Elo 2011, 21:17

Lucanya Vendethiel

"Selvä." Lucanya kuittasi lukkoasiaan vilkuillen ihmisiä. Metsästäjät alkoivat ilmeisesti käydä maate ja kinastelivat vahtivuoroista.
"Odotan, että ensimmäinen vahtivuoro alkaa. Sen aikana hilaan sinut sieltä alas ja juoksen vähän matkan päähän ja sitten pääset häkistä eroon." haltia kertoi toisen kysyttyä tämän suunnitelmasta.

Viimein ensimmäinen oli valittu valvomaan. Muut neljä miestä kaivelivat huopiaan ynnä muita tavaroita nukkumiseensa tarvittavia. Nuotio ei sammunut, joukko aikoi pitää sitä yllä koko yön. No, hankala sitä muuten olisikaan vahtia ilman valoa ja antoihan se lämpöä. Lucan ajatus oli harhauttaa valvomassa olevaa miestä. Ainoa ongelma tosiaan oli, että kuultuaan pienenkin rasahduksen saattoi mies herättää kaikki. Ja se, että
blondin oli juostava todella kovaa, ettei jäisi kiinni.

Lopulta kuului jo muutama kuorsausäänikin ja yövahti nakkeli välillä polttopuita nuotioon. Lucanya lähti liikkeelle matalana, kaarti hiukan kauempaa leiriä ja asettui sitten aloilleen. Hän heitti ensin yhden kiven vastakkaiseen suuntaan, jolloin sieltä tietenkin kuului jonkinmoinen rasahdus. Vahti huomasi sen ja valpastui oitis kääntäen katseensa sinne. Haltia nakkasi toisen kiven. Onneksi oli kuitenkin hämärää, ettei kiviä ilmassa erottanut, ellei se sattunut lentämään hyvin läheltä nuotiota, jota blondi ei tietenkään tehnyt. Nyt mies nousi jopa seisomaan ja alkoi kävellä kohti pusikkoa puukko tanassa. Luca hiipi nopeasti takaisin puulle, jossa vanki roikkui häkissä. Hän leikkasi äkkiä köyden ja otti häkin vastaan käsivarsillensa, puun toisella puolella, jotta näkyä näkyisi mahdollisimman vähän. Tietenkin vahdin piti se huomata, mutta siinä vaiheessa oli jo haltia ottanut muutaman harppauksen taakseen ja pisti juoksuksi. Mies huusi ja herätti toisetkin, jotka olivat hitaita nousemaan pystyyn.

Lucanya juoksi minkä jaloistaan pääsi, yrittäen eksyttää metsästäjiä. Hän ei uskaltanut koettaa vielä hajottaa lukkoa, sillä siihen saattaisi mennä liikaa aikaa jolloin olisi jo myöhäistä. Kaksikon onneksi miehillä ei ollut koiria mukana, jotka olisivat voineet haistaa haltian. Juostuaan vielä hetken aikaa, haltia laski häkin maahan ja kuunteli hetken. Mitään ei kuulunut ainakaan vielä, joten Luca otti toisen veitsistään.
"Varo." hän sanoi otukselle ja hakkasi lukkoa. Vähän väliä blondi keskeytti puuhansa ja keskittyi kuuntelemaan. Pian lukko hajoaisi.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Elo 2011, 21:13

Felipa

Ei mitään kiirettä, Felipa ajatteli närkästyneenä. Ei hänellä ollut mitään kiirettä päästä häkistä pois, ehei. Hän kuitenkin luotti, että toinen haltia osasi hommansa. Se olisikin hauskaa jäädä vangiksi yhdeksessä pelastajansa kanssa. Felipa kuitenkin epäili metsästäjien kykyä pärjätä haltialle pimeässä metsässä niin nopeudessa kuin voimassa.

Meni jonkin aikaa, ennen kuin alkoi tapahtumaan. Felipa haistoi tulijan ja yritti pidätellä riemunkiljahduksia. Vapaus! hän ajatteli haltioissaan. Tämän harhautus oli yksinkertaisen ovela ja vahtiin jäänyt mies lankesi siihen. Vahti katosi pikku hiljaa pimeyteen ja pian toinen haltia oli sukeltanut pois pimeydestä leikannut köyden ja kohta tämä jo pakeni Felipan häkki sylissään pois. Ja metsästäjät perässään. Felipa kiljui häkissä, kun meno alkoi mennä epätasaiseksi ja hän pystyi kuulemaan haltian kiihtyvän sykkeen kohinan korvissaan, jopa häkin ryminän sekä oman kiljuntansa yli. Totuttuaan haltian juoksurytmiin, Felipa vaikeni ja kunnes he olivat tarpeeksi kaukana haltia yritti rikkoa lukkoa.
Pian se antoi periksi räsähtäen ja silmänräpäyksessä pieni haltia oli kadonnut ja loikannut hänet pelastaneen haltian syliin niin helpottuneena, että se melkein valui kyynelinä ulos tämän suurista vihreistä silmistä. Felipa puristi haltian vaatteita lujaa ja painoi päänsä tätä vasten ennen kuin tajusi mitä teki. Sen tajuttuaan, hän loikkasi oitis kauemmaksi ja tarrasi kiinni ensimmäiseen puun runkoon.
"...Kiitos..." haltia mumisi selvästi kiusaantuneena äsköisestä kohtauksesta.

//Sori tosta lopun pienoisesta hitistä ^^'
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 11 Elo 2011, 17:18

Lucanya Vendethiel

Haltia säikähti pienen otuksen syöksyttyä tuon syliin, niin että melkein itse kaatui selälleen maahan. Tuntuihan se tietysti hyvältä vapauttaa joku ja vielä paremmalta kun sai siitä kiitosta. Ennen kuin hölmistyyneksi jäänyt Luca ehti mitään sanoakkaan tai tehdä, oli toinen jo tarrannut kiinni läheiseen puunkuoreen.
"Ole hyvä vain." blondi vastasi tuolle noustessaan ylös hymyillen. Hän kuunteli vielä kerran hetken ympäristöä.
"Metsästäjät taisivat eksyä tai luovuttaa." blondi totesi sitten ja asetti veitsensä takaisin tuppeen. Lucanya kallisti sitten päätään katsoen toista.
"En olekkaan ennen nähnyt kaltaistasi... Liikun usein metsissä, mutten silti ole vain havainnut, ellei rotusi tietysti viihdy päivänvalon aikaan tai teitä on muutenkin vähän." tuo kertoi vihjailen, että olisi valmis kuulemaan pelastetustaan.

//No aika pieni oli, nou problema :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Elo 2011, 21:04

Felipa

"Olen ainoa wälder täälläpäin", Felipa selitti toisen ihmetellessä haltian ulkonäköä. "Joten ei ole ihmekään, jos et ole nähnyt ketään kaltaistani." Ja meitä tosiaankin on vähän ja me viihdymme pimeässä, Felipa ajatteli itsekseen. Kynnet hellittivat pikku hiljaa otettaan puunrungosta ja Felipa laskeutui maankamaralle.
"Kiitos vielä kerran..." haltia sanoi ja tiesi olevansa toiselle enemmän kuin elämänsä velkaan.
"Vanhenpani antoivat minulle aikanaan nimen Felipa", Felipa kertoi ja astui lähemmäs. Hän tahtoisi jollain tavalla hyvittää toiselle tämän avuliaan eleen ja hän aikoi keksiä miten.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 13 Elo 2011, 21:28

Lucanya Vendethiel

"Ah, wälder..." haltia nyökkäsi. Hän näki siis nyt ensimmäisen tuota rotua edustavan ja oli siitä hyvillään, sillä toinen kertoi olevansa ainoa täällä, joten wäldereitä oli todellakin hyvin harvassa. Blondi oli kuullut aikaisemmin jotain noista salaperäisistä, pienistä otuksista joilla oli haltiamaiset korvat. Luca sai kuulla vielä kerran toisetkin kiitokset teostaan.
"Voi, älä nyt. Olen vain iloinen, että sain sinut vapautettua." hän sanoi naurahtaen ja kädellä viitaten. Pelastettu esitteli myös nimensä.
"Felipa... Sopii sinulle." blondi sanoi kuullostellen toisen nimeä.
"Lucanya Vendethiel, mutta voit kutsua Lucaksikin, ihan miten vain." Luca esitteli aurinkoisesti.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Elo 2011, 13:26

Felipa

Lucanyaksi esittäytynyt nainen, näytti Felipan silmiin kauniilta ja omanarvontuntoiselta haltialta, joka tiesi, mitä teki ja minkä takia. Felipa tunsi pienen häpeän pistoksin kaikkien metsässä viettämiensä vuosien takia. Haltiat olivat sodassa ja hän oli piitannut ainoastaan omasta reviiristään ja rauhastaan sekä halveksunut kaikkia sotilaita, jotka tappoivat viattomia. Nyt hänestä tuntui, ettei hän voisi enää katsoa toisaalle.
"Luca..." Felipa aloitti tehden samalla elämänsä toiseksi suurimman päätöksen. "Voinko ryhtyä apulaiseksesi, kiitokseksi siitä, että pelastit minut?" Haltia ei ollut lainkaan varma, mitä Luca antaisi vastaukseksi, mutta hän tahtoi viimein itsekin tehdä jotain.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 14 Elo 2011, 15:33

Lucanya Vendethiel

Felipa aloitti sanomansa kutsumalla blondia nimellä. Lucanya kohotti kysyvästi kulmiaan. Se mitä wälder oli juuri sanonut, ei haltia osannut mitään sanoa tai edes ilmettä tehdä. Ihan kuin pyyntö oli mennyt korvasta sisään ja toisesta ulos. Lopulta Lucanya naurahti ja ravisti pari kertaa päätänsä ja kyykistyi, sillä olihan Felipa paljon pienempi tuosta ja niin oli helpompaa nähdä toinen.
"Siis... Apulaiseksi? Voi Felipa..." blondi sanoi puoliksi iloitenkin, sillä wälder halusi kiittää pelastajaansa todella suurella kiitoksella. Hän istui risti-istuntaan, näytti siltä että tässä oltaisiin vielä tovi.
"Ensinnäkin, olen puolueeton ja olen Rajavartija. Se on siis toisinaan vaarallistakin hommaa, joten en haluaisi vaarantaa henkeäsi. Sinun pitäisi myös vastustaa sotaa ja koettaa rakentaa rauhaa ihmisten ja haltioiden välille." haltia selitti.
"En kieltäydy tarjouksestasi, mutta sinun pitää itse tietää, mihin olet ryhtymässä." Luca lisäsi sitten hymyillen.

//wäää, toivottavasti nyt ymmärsin tän apurihomman :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Elo 2011, 13:46

//Ihan oikein meni :D

Felipa

Haltia joutui hetken aikaa punnitsemaan Lucan sanoja. Hengen vaarantaminen oli särähtänyt Felipan tarkkoihin korviin ja hetken aikaa hän epäröi. Arpa oli tosin jo heitetty ja tässä vaiheessa perääntyminen olisi hieman noloa, joten Felipa vastasi:
"Kyllä minä tiedän! Ja aion silti auttaa sinua!" Lisäksi Felipa uskoi olevansa tarpeeksi vikkela pakenemaan kiperissä tilanteissa, piiloutumisesta puhumattakaan.
"Uskon, että voin olla sinulle hyödyllinen" haltia jatkoi ja pyyhkäisi hännällään maata. Luca oli periaatteessa jo myöntynyt Felipan pyyntöön, että nyt kaikki periaatteessa tämän asenteesta ja tahdosta toimia Lucas alaisuudessa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Syys 2011, 22:15

Lucanya Vendethiel

Hetken Felipan mietittyään asiaa mielessään, lupasi tuo kuitenkin kaikesta huolimatta auttaa Lucaa tilanteessa kuin tilanteessa. Innokkuutta alaisuuteen toiselta ei ainakaan puuttunut ja asennattikin näytti siis olevan.
"Hyvä on siis! Lähdetäänkö vielä vähän kauemmaksi täältä? Voit kertoa itsestäsi lisää kaikkea." Lucanya sanoi hilpeänä noustessaan jälleen seisomaan. Tuo lähti kävelemään rentoa vauhtia, jotta toinenkin pysyisi perässä. Varmasti Felipasta olisi hyötyä, ennen kaikkea tuon pienestä koosta. Wälder oli kuin haltia, he osasivat puhua haltiaa, sekä telepaattisesti ja lisäksi olivat pieniä. Juuri täydellisiä vaikkapa pienissä vakoiluhommissa.

//Minne nää nyt menis? :O//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Syys 2011, 19:57

//Minne Luca vain tahtoo : ) Felipahan on sen alainen from now on

Felipa

"Selvä", Felipa vastasi oitis. Luca, tai siis hänen emäntänsä, tahtoi tietää enemmän Felipasta ja Felipa tahtoi tietää, että miten hänen tulisi kutsua Lucaa ja muutenkin vähän kaikkea muutakin, mutta kysymykset saisivat odottaa sinne asti, että he löytäisivät rauhallisen paikan puhua.

//Höhöhöö, lyhykäinen D:
Pappis
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron