Kirjoittaja Niehku » 04 Marras 2011, 19:35
Lucanya Vendethiel
Blondi hymyili pienesti kuultuaan toisenkin antavan osanottonsa. Hetken ajan hän oli hiljaa, mutta tokaisi sitten:
"Kiitos, eihän siitä montaakaan vuotta ole, mutta pahin ikävä on jo ohi." tyypillisellä, hempeällä ja iloisella äänensävyllään, kuin ei olisi selittänytkään koko surullista juttua. Lucalle elämä oli vihdoin alkanut edes vähän hymyillä, päästyään vihdoin pois sieltä pienestä, köyhästä kylästä. Vanhempiaan tuo ei silti ollut kokonaan hyljännyt, eikä tekisi jatkossa niinkään, heidän kohtelustaan huolimatta. Kun aikaa vain oli, vieraili neito synninkodissaan. Kylässä oli vieläkin onnellisia lapsia, samanlaisia, kuin mitä Lucanyan nuoruudessa. Heidän kanssa haltia vietti paljon aikaa.
Takaisin juttuun. Luca oli alkanut miettiä jälleen tulevaa elämää ja työtään, johon Felipa liittyisi.
"Tämä voi kuulostaa hieman hassulta, mutta miten toimit, jos joutuisit tappeluun? Kuinka haavoittaisit vihollista?" blondi kysyi.