Resting

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Resting

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2011, 20:11

Lounatuuli

Aurinko oli jo laskeutumassa horisonttiin. Metsä oli nyt kauneimmillaan, kultaisten säteiden paistaessa puiden välistä, luoden lämpimän lempeää valoa. Lounatuuli oli päättänyt vielä ennen sotaan lähtöä viettää viimeiset päivät omassa rauhassaan metsässä. Valtavahko valkoinen lohikäärme olikin nyt asettunut metsä aukealle lepäilemään. Sen käärmemäinen ruumis luikerteli pitkin vihreää niitttyä, pään levätessä suurehkolla kivellä pienen lammen vieressä. Sen sininen, mystisesti leijaileva harja heilui pienesti lempeässä tuulenvireessä. Lohikäärmeen hengitys oli raskasta, ei uupumuksesta, vaan nautinnosta. Tuo nautti olostaan siinä röhnöttäessään lämpimässä ilta auringossa, eikä lähistöltä kuulunut yhtään uhkaavia tai epäilyttäviä ääniä.
Olihan se riski altista rekotella tässä olomuodossa keskellä aukiota, mutta lohikäärme oli valmis uhraamaan henkensä saadakseen nauttia elämästään ehkä viimeistä kertaa. Lisäksi lohikäärme luotti sokeasti siihen, että ihmisillä oli parempaakin tekemistä, kuin etsiä tultasyökseviä petoja metsästä.

Äkisti lohikäärme avasi silmänsä, vilkaisten laiskan oloisesti ympärilleen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, mutta Lounatuuli olisi voinut vannoa jonkun muunkin olevan lähistöllä.. Ehkä se oli vain harmiton olento, ehkä se oli jotain vaarallisempaa. Lohikäärme päätti kuitenkin ottaa riskin ja jäi makoilemaan aukiolle, laskien päänsä takaisin kivelle ja sulkien silmänsä, esittäen nukkuvaa.. Ehkä hän saisi näin houkuteltua olennon esiin? Jos lähistöllä nyt oli joku...

//Etta und lovely lady here //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 20:27

Ulkona oli lämmin, vaikka aurinko olikin jo laskemassa ja ilta teki tuloaan. Pimetessä tulisi varmasti hieman viileämpää, mutta eipä se tuntunut Octaviaa usein haittaavan. Neiti oli seurannut lintuja metsäaukealle, jonka pitkä ruoho oli värjääntynyt kultaiseksi auringonsäteiden johdosta. Tyttö tanssahteli täysin onnessaan ja tietämättömänä pitkän heinikon seassa, kunnes kuuli lähistöltä outoa ääntä. Octavialla ei ollut aavistustakaan mistä ääni oli peräisin. Äänessä oli jotain suurta, oudon ja lämpimän rauhallisuuden lisäksi. Tyttö vilkuili ympärilleen, eikä ollut ensiksi uskoa silmiään nähdessään aukion toisella laidalla lököttelevän valtavan liskon. Sehän oli lohikäärme! ..Joka nukkui?

Octavian sormet syyhysivät ja hänen polviaan kutitti. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt moista, ei ollut edes olettanut näkevänsä. Mutta siinä se makasi suurena ja mahtavana, silmät ummessa hengittäen rauhallisesti. Tämä olisi nähtävä lähempää. Nymfi kyykistyi heinikon sekaan ja hiippaili lähemmäs ja lähemmäs uinuvaa lohikäärmettä, kunnes parivaljakon välillä oli enää muutama kymmenen metriä. Lähemmäksi neiti ei uskaltaisi mennä.

// Täällä ollaan. (: //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2011, 21:27

Lounatuuli

Lohikäärme kuunteli korva tarkkana ympäristön ääniä. Lintujen laulun lisäski, kuului pientä havinaa heinikosta. Lohikäärme hymyili itseksenä. Oli kyseessä mikä tahansa olento, kuulosti tuo olevan huomattavasti pienempi mitä hän itse. Ei siis ollut tarvetta alkaa uhittelemaan tai tappelemaan. Vaikka kyseessä saattoi olla ihminenkin, mutta mitä yksi ihminen nyt lohikäärmeelle voisi? Äänestä päätellen olento tuli yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes pysähtyi. Lohikäärme jäi hetkeksi kuuntelemaan, josko tuo vielä johonkin liikahtaisi. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.
Lohikäärme nosti kasvoilleen pienen hymyn, samalla kun tuo jännitti huomaamattomasti levossa olleen kroppansa. Äkisti lohikäärme aukaisi silmänsä ja syöksähti kohti ääntä, kietoutuen sen alueen ympärille mihin oli laskeskellut lähestyvän olennon pysähtyneen. Kaikki tämä tapahtui alle sekunnissa.

Lohikäärme katsoi tarkasti aluetta, jonka oli ympäröinyt, löytäen katseellaan heinän seasta pienen, vihreähiuksisen tytön. Tuon rodusta lohikäärmeellä ei ollut hajuakaan, mutta se ei ollut ensimmäinen kysymys mikä liskolle nousi päähän.
"Mikäs se meillä täällä on..." Lounatuuli aloitti laskien massiivista päätään lähemmäksi maan kamaraa "Tiesitkö, että voi olla vaarallista lähestyä nukkuvaa lohikäärmettä?"

// kinda sort of hittaus. Oletan nyt ettei neitosi ehtinyt reagoimaan Lounatuulen liikkeeseen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 23:24

Kaikki tapahtui liian nopeasti nymfiparan reflekseille reagoitavaksi, ja niinpä ainoa asia, jonka tyttö pystyi siinä tilanteessa tekemään, oli kiljaista kovaa ja korkealta ennen kuin tuo kaatui kipeästi takamukselleen. Lohikäärme oli syöksähtänyt eteenpäin ja ympäröinyt pienen alueen, jonka keskelle neiti oli jäänyt yksinkertaisesti sanottuna ansaan. Octavia sulki silmänsä hetkellisesti ja nyrpisti nenäänsä, sepä teki kipeää, mutta korjasi happaman naamansa peruslukemille, kun kuuli lohikäärmeen puhuvan. Herranjestas. Tyttö kaungistui paikalleen kauttaaltaan, eikä saanut aluksi sanaakaan suustaan kuullessaan liskon kysymyksen.

Tuota, hyvä h-herra, olen kovin p-pahoillani mutta.. Octavia aloitti soperrellen pitäen katseensa maassa, mutta jatkoi sitten topakammin ja töksäytti: mutta olette tielläni! Nymfiä kadutti melkein heti typerän möläytyksensä jälkeen, ja oli varma, että nythän tässä vasta kävisikin huonosti.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Elo 2011, 22:04

Lounatuuli

Toinen reagoin suloisella tavalla yllättävään syöksähdykseen, kaatumalla ahterilleen ja kiljaisemalla. Pieni virne nousi lohikäärmeen kasvoille, tuon tarkkaillessa tätä luonnonlasta. Nuorelta ihmiseltä tuo näytti.. Hiukset eivät vain olleet normaalin väriset noille kuolevaisille. Mutta mistä sitä tietää. Kuitenkin, lohikäärme uskalsi veikata, ettei tuo ihan tavallinen kuolevainen ollut. Tai sitten tuo oli pahasti eksynyt kylästä.
No, pian tuo tytön tyllerö sai suunsa auki, sopertaen ensimmäiset sanansa. Lohikäärme katseli ja kuunteli tarkkaavaisesti toista, joka sentään kykeni puhumaan, eikä vain jähmettynyt paikoilleen, kiljunut tai pyörtynyt, kuten yleensä naispuoliset olennot tuppasivat tekemään lohikäärmeen nähdessään.

Pian tuo viherpäinen typykkä kertoi lohikäärmeen olevan tiellään. Siniset silmät katsoivat kysyvästi toista, kunnes lohikäärme repesi lempeään nauruun, samalla kun rullautui pois toisen ympäriltä, antaen tuolle mahdollisuuden pötkiä pakoon mikäli mielisi. Massiivinen pää kuitenkin pysyi metrin päässä itse tytöstä.
"Voi anteeksi" Lohikäärme totesi "Mutta me lohikäärmeet emme osaa oikein kertoa, mihin suuntaan te kaksijalkaiset aina olette menossa".
"Pahoitteluni, jos säikäytin" Lohikäärme jatkoi nostaen samalla lempeän, ystävällisen hymyn kasvoilleen "Älä huoli, en aijo syödä sinua.. En yleensä syö älyllisiä, inhimillisiä olentoja.. ellei tilanne sitä vaadi".
Pieni virne nousi liskon kasvoille viimeisten sanojen kohdalla.
"Mitä teet keskellä metsää, nuorukainen? Ei ole turvallista liikkua yksin, nyt kun yökin on laskeutumassa" Lohikäärme näki tarpeelliseksi pitää keskustelua yllä, jottei toinen tosiaan pötkisi pakoon heti miten. Totta kai Lounatuuli oli tästä olennosta kiinnostunut, ainakin jossain määrin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Etta » 12 Elo 2011, 22:05

Octavia

Octavia oli lohikäärmeen lämminhenkisen naurun kuullessaan melko ällistynyt, ja se näkyi todennäköisesti tuon kasvoiltakin. Smaragdisilmät suurenivat entisestään ja suu loksahti auki, melko koominen näky, uskoisin. Lisko jopa kääriytyi pois toisen ympäriltä, joka mahdollisti livistämisen pois paikalta, jos siltä tuntui. Nymfi katsoi ympärilleen kysyvästi ja ymmällään, raapien samalla päätään. Mutta, eihän tämä nyt voi olla? Eivätkö lohikäärmeet muka syöneet Octavian kaltaisia? Tyttönen palasi lohikäärmeen puoleen tuon pahoitellessa tämän säikäyttämistä, hymyillen ystävällisesti. Mitä ihmettä, sehän hymyileekin!? Octavia pysytteli hiljaa, kuunteli toisen puhetta sekä kiinnostuneena että hiukan kammoissaan. Hän ei uskaltanut avata suutaan uudestaan, ennenkuin oli varma, ettei joutuisi sen johdosta parempiin suihin.

Sitten suurikokoinen lisko esitti kysymyksen, joka sai Octavian pompahtamaan pystyyn kuin uuden rohkeuden löytäneenä.
Mutta minähän olen nymfi! Minä asun täällä! hän huudahti tuimasti, painottaen sanojaan hassusti ja huitoen käsiänsä, jotta viesti menisi varmasti perille. Hän muisti lopuksi puhuvansa lohikäärmeelle, joten tyyntyi nopeasti, näyttäen jopa hiukan katuvalta jälkeenpäin.
Ei minun kuinkaan käy, jos et syö minua," tyttö mutisi hiljempaa ja mutristi huuliaan, vilkaisten sitten nopeasti lohikäärmeen kasvoja löytääkseen merkkejä tuon mahdollisesta nälästä.

// Anteeksi, että kesti. Liikaa töitä ja liian vähän aikaa. :c //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2011, 15:44

Lounatuuli

Toinen ei selvästikkään ollut nähnyt lohikäärmettä aikaisemmin. Tuon hämmästenyisyys näkyi päälle päin, eikä se voinut olla huvittamatta Lounatuulta. Mutta ei se myöskään ollut suurikaan ihme, että tämä pieni tyttö ei ollut tavannut lohikäärmeitä. Liskot kun viihtyivät yleensä vuorilla tai aroilla. Ainoa kylä, missä lohikäärmeen oli saattanut nähdä lentävän yli, oli vuorten juurella sijaitseva Nahor kylä.
No, pian kävi ilmi että tämä tyttö ei ollutkaan ihminen, vaan nymfi, joka kertoi asuvansa metsässä. Se selitti jo paljon, eikä lohikäärme enää kyseenalaistanut tämän sijaintia metsässä. Lounatuuli tosin ei ollut itse koskaan ennen törmännyt nymfiin. Kuullut vain huhuja ja tarinoita noista. Mutta nyt hänen edessään möllötti ilmi elävä nymfi, joka oli suloinen, näin lohikäärmeen silmissä.
Nymfi kertoi ettei hänelle täällä kuinkaan kävisi, ellei lohikäärme häntä suuhun pistäisi.
"Sehän siinä onkin" Lohikäärme aloitti "Koskaan ei voi tietää, milloin tuttu ja turvallinen ympäristö muuttuu tuhoisaksi ja vaaralliseksi".
"Mutta kuten sanottu, en minä sinua aijo syödä. Sinä tuskin edes täyttäisit mahaani" Lounatuuli lisäsi, samalla kun puhalsi lämmintä ilmaa ulos sieraimistaan. Lämmin ilmavirta sai lähistöllä olleet ruohonkorret taipumaan.

"Kai noin suloisella nymfillä on myös nimi?" Lounatuuli kysyi virnistäen "Minua kutsutaan nimellä Lounatuuli" Lohikäärme lisäsi, esitellen itsensä näin kutsumanimellään, jättäen mainitsematta syntymänimensä. Sitä ei kukaan käyttänyt, paitsi ne harvat jotka olivat tunteneet lohikäärmeen tuon syntymästä lähtien.

// 28.8. Vedän hahmoni pois, ota yhteyttä sitten kun sinulla on taas aikaa pelailla, mikäli haluat jatkaa peliä! Ei mitään kiirettä (: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron