Erikoinen yhteenotto//Lotdow ja Lelacã

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 18 Syys 2011, 16:55

Lelacã

Ensin likka yritti saada jousta esille. Aikoiko tuo nyt ampua sitten hänet, ei siltä näyttänyt. Jousen käsittely ei luonnistunut alkuunkaan tytöltä, joka puuskutti kuin höyryjuna.
"No Zen Mail, voin kertoa etten louvuttanut", Lelacã sanoi ja syöksähti eteenpäin puskien tytön maahan.
"Ihminen ei luovuta helpolla. Luulisi haltian sen tietävän", hän sihisi ja kallisti päätään. Lelacã lipui Zenin eteen ja katsoi tätä.
"Tässä vaiheessa voisin repiä suolesi irti ja tehdä niistä jousen itselleni", hän sihsi ja irvisti hiukan. Hän peruutti pois tytön luota.
"Mutten taida tehdä sitä sittenkään."
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 18 Syys 2011, 17:23

Zen

Tyttö pakitti vieläkin hiljaa mahdollista pakoyritystä vasrten. Ei onnistunut, sillä Lelacã puski koko tytön maahan ja kertoi, ettei tämä luovuttanut. Tyttö kuuli sanat: ''Ihminen ei luovuta helpolla.'' Zen oli hetken hiljaa. ''Ihminen? Tuosta on kyllä ihminen kaukana.'' Hän tuhahti ja katsoi Lelacãn päätä. ''Ihminen!'' Tyttö hokasi ja lisäsi vielä: ''Olet joskus ollut ihminen..'' Lelacã lipui tytön eteen ja katsoi häntä. Zen katsoi takaisin. Lelacã voisi tosiaan tappaa hänet tässä ja nyt. Zen jäi ihmettelemään miksei Lelacã tappanut tätä, ja hän itse vielä myönsi sen. Myös Zen peruutti otuksen peruuttaessa. Tyttö kohotti toista kulmaansa ja edelleen ihmetteli hieman. Miksei hän hotkaisisi herkullista suupalaa tämän kaiken jälkeen? ''Miksi peräännyt tämän kaiken jälkeen?'' Tyttö sanoi miettimänsä ääneen ja katsoi Lelacãa odottavasti.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 18 Syys 2011, 17:41

Lelacã

Lelacã pysyi hiljaa. Hetkelliset mielikuvat hänen ihmisvuosistaan välähtivät ajatuksiin. Hän sulki silmänsä ja huokaisi.
"Niin, minä olin." Hän avasi silmänsä ja tutki tyttöä. Hän kiersi häntänsä eteenpäin ja heilutteli sitä vähäsen kuin kalkkarokäärme ilmassa.
"Se oli aikaa kun minulla ei ollut tätä", Lelacã sihisi. Hän käänsi häntänsä takaisin taakseen. Hän katsoi kaikkia käsiään ja siirsi katseensa takaisin tyttöön.
"Koska kaiken tämän jälkeen, pidän epähygieenisenä syödä jonkun jonka kanssa voin kommunikoida. Moni ei puhu käärmettä",Lelacã sihisi. Syödä voisi kai myöhemminkin, kunnes vatsaan koskisi, sitten Lelacã voisi harkita tuon syömistä.
"Oliko se piski sinun?" Lelacã kysyi ja vilkuili tytön taakse jos koiraa näkyisi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 18 Syys 2011, 19:30

Zen

Zen seisoi ja odotti vastausta. Hän koki hieman myötätuntoa tätä olentoa kohtaan. Sää kirkastui hieman ja pilviriutat kulkivat auringon ohitse. Zen uskoi, että Lelacã ei ollut sellainen hirviö mitä päältä päin näytti. Lelacã kertoikin olevansa joskus ihminen. Zen katsoi miettien Lelacãn heiluvaa häntää. Zenin helpotuksesta Lelaca kertoi, että olisi väärin syödä joku joka osasi kommunikoida. Ei voinut kuin huokaista helpotuksesta. ''Onneksi maailmassa on edes joitakin, jotka osaavan puhu käärmettä.'' Zen sanoi ja laski jousensa maahan pystyyn. Olkapää oli edelleen hyvin kipeä, sitähän se sijoiltaan lähteminen yleensä teettikin. Tyttö vihelsi Nikitaa. Nikita tulikin jostain kaukaa metsästä läähättäen omistajansa luokse. ''Tässä on Nikita, suteni.'' Tyttö sanoi ja paijasi sutta. ''Miten sinusta sitten tuli tuollainen?'' Zen kysyi ja kohotti kulmakarvojaan.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 18 Syys 2011, 20:35

Lelacã

Susi, miten kiehtovaa. Lelacã nyrpisti nenäänsä Nikitalle. Toinen eläin, senkin kanssa olisi voinut pitää juttutuokion mutta Lelacã jätti välistä. Hetken aikaa Lelacã mietti tytön viimeistä kysymystä. Hänen pupillinsa kaventui pieneksi viiruksi.
"Hetken ajan mietin että aionko kertoa mitään, mutta sen voin sanoa että taisin vain laihtua hieman liikaa", Lelacã sanoi ja katsoi yläruumistaan. Kylkiluut näkyivät liiankin selvästi ja Lelacã käänsi katseensa takaisin eteenpäin, pois itsestään.
"Sanonpa vain, että ole tyytyväinen juuri siihen mikä olet", hän lisäsi vielä ja selasi mielessään ihmisvuotensa tähtihetket läpi aina tähän aikaan asti.
"Mikäs on sinun menneisyytesi?"
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 19 Syys 2011, 20:10

Zen

Zen näki Lelacãn nenännyrpistyksen. Siitä päätellen hän ei sitten yhtään pitänyt Nikitasta. Ettei hän vain söisi tätä? Kipu olkapäässä hieman lievittyi, mutta nyt sitä ei mitenkään voinut saada sijoilleen, varsinkaan kun tyttö sitä ei itse osannut. Lelacã siis oli laihtunut liikaa. Myös Zen katsoi nahkan läpi paistattavia kylkiluita. Ei oluut mikään kaunis näky kuitenkaan.
''Miten sinä laihtumaan aloit niin äkkiä?'' Zen kysyi ihan omasta uteliausuudesta ja piteli olasta kiinni. Veren tulo kädestä loppui, onneksi. Siihenkään ei koskenut enää niin paljoa kuin hetki sitten. Tyttö oli kuitenkin tyytyväinen itseensä, vähän niinkuin Lelacã tavallaan käski. Kysymys tytön menneisyydestä kuitenkin pisti hänet aika hikjaiseksi.
''Jouduin orpokotiin melkein heti synnyttyäni. Karkasin sieltä metsään. Elätin itseni syömällä kasveja, äyriäisiä ja ötököitä. Myöhemmin löysin pienen kylän, jonka yhteen autioon mökkiin asetuin taloksi. Myöhemmin kylään hyökättiin ja puolet kylästä tuhottiin. Sen jälkeen muuti takaisin metsään ja eksyin haltioiden piilopaikkaan. Tänne jäin ja sain koulutuksen. Tarkemmin en oikeastaan edes muista..'' Tyttö sanoi ja polki jalallaan maata. ''Tohtisitkohan auttaa mitenkään olkapääni kanssa ilman että syöt minua?'' Hän mutisi ja puri huultaan.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Syys 2011, 20:26

Lelacã

Ajatus laihdutuslääkkeistä ja muista saivat kokko Lelacãn ruumiin värähtämään.
"Älä minulta kysy, ihmset laihtuvat kaikessa yksinkertaisuudessaan", Lelacã sihisi melkein kokonaan ajatuksiinsa uppoutuneena. Hänen katseensa koomasi horisonttiin. Lelacã ravisti itsensä hereille. Vai että olkapää sjoiltaan.
"Et sitten mitään vaikeampaa keksinyt", Lelacã totesi ja tarrasi olkapäästä kiinni kädellään. Toisella käsistään hän otti käsivaresta ja nykäisi lujaa kätttä alaspäin. Kuului raaka napsahdus. Lelacã päästi irti kädestä ja peruutti pois tytön edestä. Hän katsoi kynsiään ja totesi ylpeänä:
"Kaikkea sitä osaa, vaikka onkin tälläinen." Lelacãn katse siirtyi taas suteen.
"Umm, voisitko mitenkään käskeä tuota Nikitaa, niinhän se oli, poistumaan paikalta? En pidä koirista, vielä vähemmän susista", Lelacã kysyi ja katsoi sutta siirtämättä katsettaan. Tietty hän voisi itsekkin hankkiutua siitä eroon.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 19 Syys 2011, 20:59

Zen

Olihan Zen itsekin hyvin laiha, kun ei nuorempana saanut kunnollista ravintoa. Lelacã näytti hitusen poissaolevalta, mutta sitten hän sanoi, että Zen ei mitään vaikeampaa keksinyt. Tyttö varautui kuitenkin, ettei tämän söisi tyttöä. Olkapään sijoille laittaminen sattui myös, joten siihenkin oli pakko varautua. Lelacã tarrasikin kiinni tämän olkapäästä. Zen tunsi kovan naksahduksen. Olkapäästä levisi suuri kipuaalto polviin asti, jotka pettivät alta ja tyttö rojahti kokonaan maahan. Olkapäähän ei enää sattunut paljoa ja hän pystyi taas liikuttamaan sitä normaalisti.
''Kiitos.'' Hän hymyili ja katsoi Lelacãa. Tämä pyysi sutta poistumaan. Ties vaikka tämä söisi sen. Sen verran arvaamaton hän saattoi olla. Zen kumartui Nikitan tasolle ja sanoi tälle: ''Jos menisit vaikka etsimään ruokaa.'' Kyllä susi ymmärsi ja se kipitti pois. Zen ei halunnut, että susi tulisi syödyksi.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Syys 2011, 21:08

Lelacã

Susi kipitti tiehensä ja Lelacã seurasi jokaista askelta. Hän nuolaisi ylähampaitaan ja käänsi katseensa pois sudesta joka katosi aukean toiselle laidalle.
"Joten, olet siis haltioiden puolella?" Lelacã kysyi ja nosti tytön jousen maasta. Hän kokeili tähdätä sillä pari kertaa ilman nuolta ja laski sen sitten takaisin maahan.
"Itse en paljoa enää koko moskaan puutu. Selviytyminen ratkaisee enää tässä tilanteessa", hän sihisi ja heittäytyi selälleen makaamaan. Hän katseli taivaalle ja alkoi kiehnata selkäänsä nurmikkoon. Ruoho rapsutti mukavasti suomuista päällystä. Lelacã sulki silmänsä ja nautti olostaan.
"Kokeile",hän kannusti Zeneä ja jatkoi seläkänsä kiehnaamista.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 19 Syys 2011, 21:47

Zen

Zen halusi varmistaa, että susi varmasti katoaisi, ettei hän saisi sitä hieman ikävämpää katoamista: syömistä. Susi katosi näkyvistä. Samalla hän kuuli myös Lelacãlta kysymyksen.
''Kyllä, vaikka minua ei sota hirveästi kiinnosta.'' Tyttö vastasi ja katsoi miten Lelacã teki jousella ilmaharjoituksia. Zen nappasi jousen Lelacãn laskiessa sen maahan.
''Ymmärrän kyllä, vaikka voisit olla hyvä ylivoima sodassa jomman kumman puolella.'' Zen vastasi Lelacãn esittämään kysymykseen. Otuksen kiehnaus näytti mukavalta hommalta ja pian hän jo kehottikin Zeniä tekemään tätä. Zen kaatui selälleen nurmikolle ja alkoi kiehnata. Valitettavasti se ei tuntunut kuin kutittavalta ihoa vasten. Tytöllä oli muutenkin kaareva selkä ja ulkonevat lapaluut, joten lyhyt ruoho ei juurikaan osunut hänen selkäänsä kuin kärjistä. Zen nousi takaisin istumaan.
''Miten sinä sitten teet selviytyäksesi?'' Tyttö kysyi ja jäi katselemaan taivasta.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 20 Syys 2011, 11:33

Lelacã

Hitaasti päänsä kohti Zeniä kääntäen Lelacã vastasi:
"Syön, murisen, ravistan kaulustani ja kaivan. Ei se sen ihmeellisempää ole, mutta jos tiedät ettet voi voittaa, pysy kaukana kaikesta." Lelacãkin katseli taivasta. Kauniin sininen ja lähes pilvetön. Aurinko paistoi harvoin paikkioihin joissa hän oleili.
"Harva täällä osaa kaivautua, ja sikäli mikäli voin sinusta arvoida et taida sinäkään", Lelacã sihisi ja pyörähti oikein päin. Hän kiersi hntänsä ympärilleen ja nosti itsensä pystyasentoon. Oli hiljaista, todella hiljaista.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 21 Syys 2011, 16:44

//Jos päätettäisin tämä niin jäisi minullakin vähän paremmin aikaa siihen kolminpeliin?//

Zen

Zen katsoi taivaalle. Taivas oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi mukavasti. Hieman tuuli, mutta ei se tyttöä haitannut. Tytön mielestä Lelacãn tapa selviytyä kuulosti hyvinkin helpolta.
''Helpon kuuloista.'' Tyttö totesi ääneen ja istahti nurmikolle. ''En minäkään kyllä kaivaa osaa.'' hän jatkoi ja tähyili Nikitaa, jota ei näkynyt missään. Toivottavasti hän ei ollut lähtenyt liian kauas metsään etsimään ruokaa.''Minun pitäisi varmaan lähteä etsimään Nikitaa. Se on varmaan taas juossut jonnekkin vähän kauemmas.'' Zen sanoi ja nousi seisomaan. Aurinko meni pilveen ja tuuli yltyi vähän. Oli hieman hiljaista, suorastaan tukalan hiljaista.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 21 Syys 2011, 19:41

//You're right

Lelacã

Nikitaa, sitä kapista sutta? Lelacã irvisti ajatukselle sudesta. Hän nousi takaisin normaaliin asentoonsa ja ravisti ruohon korret yltään. Niitä sinoili sinne tänne.
"Susia, yäk", hän mumisi itsekseen ja sylkäisi maahan. Tytölle susi näytti kuitenkin merkitsevän enemmän.
"Niin, tuota. Minunkin pitää mennä, saalistaminen jäi kesken", Lelacã sanoi ja osoitti selkänsä taakse ilmaistakseen poistuvansa.
"Olisit kai muutenkin ollut liian sitkeä minulle", Hän naurahti vielä perään, hymyillen jälleen lähes näkymättömillä suupielillään. Lelacã heilautti häntäänsä ilmassa hyvästeiksi.
"Nähdään Zen", hän sanoi ja kääntyi ympäri. Lelacã sulki tuttuun tapaan kauluksensa ja katosi pyörien maan alle mullan singotessa ympäriinsä. Pian jäljellä ei ollut merkiäkään hänen paikalla olosta. Vain pöllynnyttä multaa, hiekkaa ja kiviä. Ja kiehnaamisesta latteaksi painautunut nurmikko.

//Näin siis. Kiitos pelistä ja kohtahan meille tuleekin jo seuraavaa! ;D
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron